31.1.18

Jaakkiman Sanomiin hartauskirjoitusta Lauri Oinoselta

Siunatkoon Jumala Suomen itsenäisyyden toista vuosisataa

Olemme aloittaneeet toisen vuosisadan valtiollisesti itsenäisen Suomen taipaleella. Oma äitini ja isäni olivat syntyneet Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän keisari Nikolai toisen aikana. Suomessa on vielä elossa henkilöitä, jotka ovat syntyneet ennen itsenäistymistä, mutta varhaislapsuudesta käsin heillä tuskin on tietoisia muistikuvia tuosta ajasta. Isäni Sulo Oinonen 1909 syntyneenä muisti hyvinkin asioita nyt ajalta yli sadan vuoden takaa Jaakkiman Ihalan ja Oinaanvaaran kyliltä.

Elämme historian taitekohdissa myös siinä, että vielä on keskuudessamme viime sotien veteraaneja, kuten oma enonikin Ylivieskassa ja hänellä on vielä hyvin muistissa tapahtumia Syväriltä, Ihantalasta ja Lapin sodasta aina Kilpisjärven kolmen valtakunnan rajalle lipunnostoon 27.4.1945 asti. Viimeiset talvisodan taistelujen veteraanit ovat jo lähes kaikki kutsuttu viimeiseen iltahuutoonsa. Itse en enää tiedä lähipiiristäni ainuttakaan talvisodan veteraania tai lottaa tuolta ajalta.

Neljäs käsky " Kunnioita isääsi ja äitiäsi", koskee laajalti tajuttuna myös kaikkia meitä vanhempia ihmisiä ja sukupolvia.
Tähän joukkoon kuuluvat myös he, jotka ovat jo päässeet lepoon tämän ajan töistä ja taisteluista. Jokaisen heidän ansiostaan me saamme elää tässä ajassa ja olla osalliset kaikesta siitä, mitä meillä nyt on. Kovin helposti luulemme kaiken olevan omaa ansiotamme. Liian helposti unohdamme yhteiskuntamme, hyvinvointimme, vapautemme ja oikeuksiemme rakentuvan sille perustalle, jonka aiemmat sukupolvet ovat luoneet ja täten mahdollistaneet meidänkin
nykyisyytemme.

Vanhassa testamentissä on vahvasti Jumalan johdatus Israelin kansan eri vaiheissa. Vaikka valittu kansakin miltei jatkuvasti poikkesi Jumalan tahtomalta tieltä, ei Jumala koskaan halunnut hylätä kansaansa. Hän lähetti profeettansa ja palvelijansa eri vuosisatojen aikana julistamaan oikeudenmukaisuuden ja parannuksenteon sanomaa. Aina, kun kansa nöyrtyi Jumalan tahdon noudattamiseen, seurasi siunaus. Jumala johdatti kansansa luvattuun maahan niin Egyptin orjuudesta kuin Babylonian vankeudestakin. Oikeudenmukaisuuden noudattamisesta seurasi siunaus, mutta Jumalan käskyjen unohtamisesta tai tietoisesta hylkäämisestä rangaistus. 

Jumala on antanut käskyt ainutkertaisen elämän käyttöohjeiksi niin kansoille kuin jokaiselle henkilöhtaisestikin tuomaan siunausta elämään. Kun itsenäinen Suomi sodista pelastuneena ja Karjalan heimo menetyksistä nousseena käy nyt toiselle itsenäsisyytemme vuosisadalle, kiittäkäämme Jumalaamme johdatuksesta niin sotien kuin rauhan aikoina. Ottakaamme vastaan rauhan aika Jumalan suurimpana ajallisena lahjana. Vaikka keskuudestamme poistuu sodan ajan taisteluitten sukupolvi, muistakaamme kiittäen heitä. Koen erityisesti sotiemme ajan suomalaisten perinnön velvoittavan meitä kaikessa elämässämme. 

Saakoon ikiaikojen Jumala siunata Suomen kansaa ja Karjalan heimoa sekä kirkastakoon Pyhä Henki meille Vapahtajamme sovitustyön pelastuksena synnin, kuoleman ja pimeyden valloista.

Lauri Oinonen
TM, rovasti
Keuruu/Haapamäki

14.1.18


 

Joulun lapsesta syntisten Vapahtaja

Vaikka joulu on jo takana ja Nuutinpäiväkin nyt lauantaina, elämme silti kirkkovuoden joulupiiriä, mikä kestää kynttilänpäivää seuraavan lauantain ehtookellojen soittoon asti. Nyt loppiaisen jälkeen kohtaamme evankeliumiteksteissä aikuistuneen Jeesuksen.

Toisen loppiaisen jälkeisen sunnuntain aihe on, Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Hän osoittaa Vanhan Testamentin profeetta Jesajan lupausten täyttyneen. Jumalan valtakunta saapui ihmiseksi tulleessa Sanassa ajan ja paikan todellisuuteen.

Kaanaan häissä Jeeus teki ensimmäisen tunnustekonsa, tarjottavaa viiniä riitti. Usein tällä tapahtumalla ihmisten kesken pilkataan uskoa ja raittiutta. Tosiasia kuitenkin, jonka monet ovat kokeneet henkilökohtaisesti ihmeenä, on se että Jeesus on poistanut elämästä alkoholin orjuuden ja viina sekä viini ovat vaihtuneet vedeksi.

Raittius ja tipaton tammikuu ovat ihan hyviä asioita. Mutta kuten Haapamäen katulähetyksessä toiminnan perustaja usein sanoi, raittius ei pelasta Jumalan edessä, vaan siihen tarvitaan syntisten Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta. Kodin arjessakaan kattilan ulkopuolen pesu ei riitä, vaan kattila on puhdistettava sisältäkin.

Kun ihminen haluaa olla aito ja rehellinen, paljastuvat synnit omasta elämästä. On asioita, joita voi yrittää korjata ja välttää tulevaisuudessa. Mutta yhä enemmän omatunto nostaa esille asioita, jotka ovat eivät vain vaikeasti korjattavissa vaan peruuttamattomasti tehtyjä lähimmäistä ja Jumalan tahtoa vastaan. Sielunvihollinen koettaa ajaa ihmisen epäuskoon ja epätoivoon.

Jumala kuitenkin tahtoo hyvää jokaiselle. Hän ei halua kenenkään jäävän sielunvihollisen haltuun ja juuri siksi Hän lähetti Poikansa Vapahtajaksemme, joka hankki kuolemallaan vapautuksen syyllisyydestä ja synnin vallasta.

Lauri Oinonen
Keuruun seurakunta

23.12.17

Jouluaaton aatona 2017

Joulu on jo lähellä, on aatonaatto ja huomenna sunnuntaina pyhäpäivänä 4.adventtisunnuntaina on jouluaatto. Tein kuluvalla viikolla kahden päivän junamatkan pohjoiseen. Kävin tervehtimässä 92-vuotiasta enoani Ylivieskassa, viime sotien veteraania.

Hänellä on  kerrottavina tapahtumia Syväriltä, Ihantalasta ja Lapin sodasta, joiden kertojat ovat hyvin vähissä. Enoni on ikäänsä nähden varsin hyvässä kunnossa, lienee ihan paras kunnoltaan kaupunkinsa Ylivieskan sotaveteraaneista.

Jatkoin junalla Rovaniemelle pikakokemuksella aistimaan talven pimeimpien päivien, joita Kustaaa Vilkuna kutsuu kirjassaan Vuotuinen Ajantieto pesäpäiviksi, napapiirin tuntuman kaamostunnelmia. Kun oli pilvinen päivä, niin sään maisemat olivat tummia, vaikka olinkin kymmenisen kilometriä napapiirin eteläpuolella. Hotellit olivat täysiä, mutta Cumuluksesta olin saanut jo ennalta varaamani majoituksen. Hotellin asiakkaat olivat saksaa puhuvia tai Kauko-idän eri maista.

Myös junat olivat täpötäysiä, paitsi Haapamäen junissa oli tilaa. Kuin joululahjaksi tuli (eri toimien jälkeen) tieto ministeri Anne Berneriltä, että pääsiäisen aikoihin tulevissa juna-aikatauluissa Haapamäen radoille pohjois-etelä-pohjoissuuntaiseen liikenteeseen tulee 12 junavuoroa viikossa lisää! Nämä palauttavat Seinäjoella vaihtoyhteyksiä Kolarin ja Rovaniemen yöjunien kanssa.

Vaikka tämä merkitsee vain paluuta eduskuntatyöni aikaiseen tilanteeseen, ei tavoitteisiini, on suuntaus oikea. Tästä Kiitos ministeri Anne Bernerille!

Suruviesti puolestaan oli entisen esimieheni 18 vuoden ajalta ja jo sotaväkiajalta Helsingissä olleen sotilaspapeiksi koulutettavien kurssin kouluttajan kenttärovasti evp Seppo Lavin kuolema kaatumisen seurauksena nyt joulun alla. Hän oli esimies, joka rohkaisi, kannusti, tuki ja puolusti alaistaan. Eläkevuosinaan hän teki vapaaehtoisesti papin töitä varsin runsaasti eri etelän turistikohteissa ja suomalaisten parissa Amerikassa mm. Floridassa Lake Forthissa ja toimi monien perheiden luottopappina laajalti maasaamme sekä auttoi seurakuntia Jyvässeudulla.

Tapasin esimieheni viimeksi viime syksyllä kerran viidessä vuodessa pidettävillä hiippakunnallisilla sybodaalikokouksen tilanteissa Laukaassa. Hän muisti kiitollisena tapaamistaan Multian Riuttakoskella äitini kanssa 1978 Multian Sinervän Ristillä olleen varusmiesten rippikoulun yhteudessä, niin kauniita sanoja ei kukaan toinen ollut osannut äidistäni esille tuodakaan.

Omaan jouluuni kuuluu jo pitkän perinteen mukaan tapaninpäivän papin tehtävät Multian kirkossa kello 10.00. Vaikka kirkkoväkeä ei tullekaan kovinkaan montaa, on elämän merkki, että kirkon kellot hienovaraisesti kutsuvat ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistopäivän jumalanpalvelukseen. Pyhäpäivän sanomalla on uskontunnustuksellinen luonne, koska Stefanus sai nähdä Jeesuksen Isän oikealla puolella. Vaikka Stefanus kivitettiin, hän näki Jumalan kirkkauteen ja meitä ympäröivään näkymättömien todistajien joukkoon. Tästä aiheesta tulen käyttämään sanaa Multian kirkossa.

Hyvää Joulunaikaa!


5.12.17

Itsenäisyyspäivän 2017, Suomi sata vuotta aikaan

On itsenäisyyspäivän aattoilta, ulkona on tyyntä ja kaksi astetta pakkasta. Kun Suomi täytti 50 vuotta tuli eteläiseen Suomeen ensi lumi ja sitä tuli eteläiseen Suomeen silloin todella paljon. Paluumatka varusmiespappikurssilta 3a/67 Helsingistä Haminaan kesti 11 ja puoli tuntia. Junat olivat rajusti myöhässä ja viimeisen osuuden kiskobussi Inkeroisista Haminaan uupui lähes puolimetriseen hankeen ja me matkustajat kahlasimme vajaan puoli kilometriä hangessa pitkin peltoa tien varteen päässelle linja-autolle. Minulle tuo ei ollut ongelma armeijan vaatteissa. Mutta, kun naiset eivät vielä tuolloin kovinkaan käyttäneet housuasuja, niin nuorille naisille ohuissa nailonsukissa tilanne oli tuiskun viimassa lumihangessa haasteellinen.

Tänään aamuni alkoi Keuruun kaupungintalon työntekijöiden aamukahvihetken itsenäisyyspäivän aaton juhlahetkessä kello 9.00. Aurinkolinnan päiväkodin lapset esittivät kaksi laulua ja sen jälkeen minulla oli kunnia pitää juhlahetken puhe. Toin esille ajan sata vuotta sitten, jolloin isäni kertoi pikkupoikana olleensa kerjäämässä leipää. Nälänhätä oli tuolloin todellisuutta. Haapamäen yhteiskoulun oppilaatkin oli laitettu keräämään ruuan jatkeeksi jäkälää maisemista, joiden keskeltä tätä kirjoitan.

Huomenna aion osallistua Keuruun sankarihaudoilla muiden mukana kunnianosoitukseen ja jumalanpalvelukseen Keuruun kirkossa. Olen sopinut ottavani Keuruun itsenäisyyspäivän juhlapuhujaa vastaan kello 12.00 kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa. Minulla ei ole ohjelmallista roolia tuossa juhlassa, kuten oli viime vuonna, jolloin olin myös Haapamäen kirkon jumalanpalveluksen pappina.

Itsenäisyyspäivänä on kello 16.00 Keuruun Betaniassa yhteisristillinen itsenäisyyspäivän juhla, mukana on helluntaiseurakunta, Keuruun vapaaseurakunta ja Keuruun ev.lut seurakunta. Minun roolini on tuoda tähän Pro Patria nimiseen juhlaan Keuruun kaupungin tervehdys.

Isäni oli 6.12.1939 kivääri kädessä "itsenäisyyspäivän vastaanotossa" juuri kaivetussa juoksuhaudassa Kollaalla, vielä tuolloin lumivalkeassa maisemassa. Tämä kohta muuttui taistelun mustaamaksi ja veren punaamaksi. Paikalla oli tk-kuvaaja ja siksi Kollaalta on tunnettuja Talvisodan valokuvia. Isäni oli juoksuhaudan rivissä kivääreineen ensimmäisenä ja siksi monissa yhteyksissä olevassa valokuvassa esillä. Tämä valokuva on internetin muutamien sotilasmarssien yhteydessä esillä.

Olen löytänyt mm. Sillanpään marssilaulusta ja "On Pohjolan hangissa meill´ isänmaa" kansioista isäänikin esittävän valokuvan. Tämä puhuttelee minua paljon. Sillanpään marssilaulusta löydän isäni, Suomen marsalkka Mannerheimin ja isäni legendaarisen komppanian päällikön "Marokon Kauhun", kapteeni Aarne Juutilaisen valokuvat. Nämä kolme merkitsevät minulle paljon.

Huomisen itsenäisyyspäivän puheen vamistelua varten käyn nyt kuuntelemaan  tietokoneeltani nuo isänmaalliset musiikkiesitykset tietokoneeltani.

Hyvää Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivää!

9.11.17

Isänpäivä 2017

 

 
Ajatuksia isänpäivlle

Ensi sunnuntai, joka on marraskuun toinen sunnuntai,  on jo sukupolven ajan tunnettu isänpäivänä. Äitienpäivä, jota vietämme toukokuun toisena sunnuntaina omaa puolestaan jo yli sadan vuoden perinteet. Elämä olisi henkisesti ja monilla muillakin tavoilla köyhempää, jos meiltä puuttuisivat ne tekijät, joita nyt vietettävä isänpäivä ja keväinen äitienpäivä mahdollistavat ja antavat.

On hyvä, jos näillä nykyisillä tavoilla ja perinteillä voitaisiin luoda perhe- ja sukuyhteyttä monin tavoin kiireisessä elämän sykkeessä. Olen kohdannut monia isiä, jotka tajuavat isän merkityksen lapsilleen, niin pojilleen kuin tyttärilleenkin. Isän antama aika lapsilleen on parasta sijoitusta tulevaisuuteen.

On hyvä, myös muistaa ja kunnioittaa heitä, jotka ovat siirtyneet keskuudestamme lepoon. Monet meistä käymme poisnukkuneiden isiemme ja esi-isiemme haudoilla myös tulevana sunnuntaina.

Kristittyinä saamme omistaa Vapahtajamme opettaman Isä meidän rukouksen. Sen me osaamme ulkoakin. Jo alkusanat "Isä meidän", kertovat paljon. Vapahtajamme opettaa meitä yhdessä ja erikseen puhuttelemaan suurta maailmankaikkeuksien Luojaa Isänämme. Mekin saamme olla hänen luominaan hänen lapsiaan.

Olemme jo ensimmäisistä ihmisistä alkaen kautta ihmiskunnan sukupolvien Jumalan kuvaksi luotuja. Hän on antanut meille lahjaksi elämän hengen ja kaiken, mitä meissä on. Kaikki on meille lahjaa myös oman työmmekin kautta tullut, sillä Luojamme on antanut siihenkin mahdollisuudet. Taivaallinen Isämme on tarkoittanut kaikkea elämässämme niin käyttämään, että hänen hyvä tahtonsa voisi toteutua lähimmäistemme kanssa ja kaikessa.

Isä meidän jo kahdessa sanassa ilmaisee, että me kaikki olemme Jumalan luomina tarkoitetut sisariksi ja veljiksi toisillemme. Me tiedämme myös lankeemuksen todellisuuden ja  rehellisinä syvimmin itsessämme. Mutta suurempi todellisuus kuin omat syntimme ja syyllisyytemme on Taivaallisen Isän rakkaus meitä, lapsiaan kohtaan. Hän on Isämme kaikessa ja hän antaa Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Siksi saamme kerran olla myös Isämme ja isiemme ja äitiemme kanssa taivaassa.


Lauri Oinonen
Keuruun seurakunta

6.11.17

Olisiko sotessa palattava lähtöruutuun?

Maassamme on toistakymmentä vuotta taitettu poliittista sanan säilää saman sotekysymyksen äärellä ja silti tuntuu, että perusasia ihmisten tarpeista jää yhä enemmän taka-alalle.

Tuntuu, että kukaan ei huomaa sitä, että terveydenhuolllon ja terveystoimen asiat sujuvat ja sujuvat vieläpä kohtuullisen hyvinkin ja paljolti lähipalveluina. Lisäksi eri toimijat esittävät perusteltuja laskelmia kustannustehokkuudesta ja eri toimintojen edullisuudesta vieläpä lähipalveluina tarvitsijoilleen.

Kunnan ja kaupunginosan vetoivoimaan vaikuttaa nyt ja vastakin, se ovatko neuvola ja terveysasema lähellä, vai pitääkö mennä kauemmas. Miksi muuttaa toimivia ja vieläpä kustannustehokkaita toimintoja?

Onko soten vauhdikkaimmilla ajajilla ketunhäntiä kainaloissaan? Yhä enemmän minusta lukuisia soteseminaareja käyneenä tuntuu tältä. Tavoitellaanko kuviteltua poliittista valtaa? Ajetaanko yksityisten firmojen päämääriä ja kaupallistumista? Unohtuuko itse ihminen, jonka perustarpeista on kyse? Olisiko nyt aika palata lähtöruutuun, jotta asiat eivät menisi täysin pieleen?

17.10.17

Sateisen syksyn mietteitä

Tämän vuoden 2017 kesä ja syksy muistuttavat suuresti oppikoulupoikana kokemaani kesää ja syksyä 1962. Tuolloin ollessani päivää vaille 15-vuotias kuoli täysin yllättäen isäni viime sotien veteraani ja invalidi, synnyinkotitilani raivaaja, rakentaja ja viljelijä 52 vuoden iässä. Päätimme äitini kanssa, että tilaa viedään eteenpäin.

Isäni kuollessa elokuuun 9.päivänä 1962 olivat sateiden takia vielä heinät paljolti seipäillä odottamassa poutaisia hetkiä latoon ajettavaksi. Ohra ja ruis joutuivat korjattabaksi seipäille, mutta kaura oli niitettävä vihantarehuna karjalle syötettäväksi. Kolen kesänja syksyn vuoksi lehmät ja nuorkarja olivat paljon sisällä navetassa ja sisäruokintakausi alkoi jo kesällä.

Hyvien naapurien avulla kuitenkin korjuutöissä edettiin. Sain olla rehtori Jussi  Rainion luvalla niin paljon maataloustöiden vuoksi pois koulusta, että työt tulivat tehdyiksi. Kävin keskikoulun neljättä luokkaa Keuruun yhteiskoulussa, mutta ei tämä käytännön työeläma koulunkäyntiäni häirinnyt, vaan antoi siihen voimaa ja palkittiin keväällä 1963 koulun parhaimmalla lukuaineiden keskiarvolla.

Tuolloin olivat heinäseipäät ja seipäille laitettu kuitenkin joskus kuivui ja oli latoon ajettavissa ja puitavissa. Nyt olen nittännyt ohraa tutulle henkilölle lampaiden ruuaksi ja kun vähän tulee poutaa ja saan niittokoneeni kuntoon, niitän loputkin ohrat ja kauran antaakseni ne tutuille heidän eläintensä ravinnoksi.

Tämä korjuukausi on muistutus siitä, että maassamme on otettava vakavasti kansallinen ruuan omavaraisuus. Nyt vielä on maailmalla viljaa Suomeen tuotavaksi, onneksi. Mutta näin ei välttämättä ole kauan jatkossa. Siksi olen vakavasti huolestunut, jos me emme ole omavaraisia jatkossa. Isäni opetti, että aina pitää olla oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisenkin vara.