20.11.16

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina


Aihe: Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina
 

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.


Sateinen ja kolea sää ei verottanut Petäjävedellä juurikaan kirkkoväkeä kello 10 normaaliin aikaan jumalanpalveluksesta. Multialla tämä yhdessä poikkeavan ajan eli kello 13 vuoksi vähensi kirkkoväkeä niin, että kaikkiaan oli 12 henkeä kirkossa.


Ensi sunnuntai 1. adventti tuo MUltialla varmasti paljonkin väkeä kirkkoon, koska on juhlamessu kirkon 220 vuoden, kirkkokuoron 120 vuoden ja Multian uusien urkujen 10 vuoden merkeissä. Lovisa Charlottan kirkoksi ristitty Multian kirkko on vuodelta 1796, vaikkakin koki lähes täydellisen muodon muutoksen vuonna 1900 korjauksessa, jolloin korkea suippo kirkontorni kirkon itäpäätyyn ja sakastin sekä pääsisääntulon paikat vaihtoivat keskenään sijaintia.


Ensi sunnuntai on siis 1.adventti, eräs kirkkomme suurimpia kirkonkäynnin pyhäpäiviä. Tästä päivästä on viisi viikkoa täsmällen jouluun. Tapaninpäivänä olen jälleen tehtävässä Multian kirkossa, voisi sanoa jo perinteen mukaan. Tällä välin hoidan itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksen Haapamäen kirkossa. 

Hyvää pian koittavaa adventtiaikaa!

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.


Sateinen ja kolea sää 

3.11.16

Pyhäinpäivän aikaan

Tätä kirjoitettaessa on pyhäinpäivän aatonaatto. Olin Multialla päivällä hakemassa pellonlaidan raivauksessa toissa vuonna tekemiäni polttopuurankoja. Sain vain yhden kuorman tuotua, koska sininen Fordson Major traktori jäi ojarummun vieressä kiinni eikä lähtenyt kuin perinteisellä pyöriin kiinnitettävällä "kalikkanostolla". 


Tämä toimi on vaarallinen, traktorin pyörät saavat liikkua vain kolmanneksen kierroksesta tai muutoin nostokalikat lyövät kuljettajaa ja lujasti. Siksi jalka kytkimellä ei saa lipsua yhtään ja samaan aikaan on kyettävä seuraamaan tilannetta molempien takapyörien osalta. Koska maa ympärillä oli kovaa tilanne oli helposti hallittavissa, tilanne on toinen jos maa ympärillä on pehmeä ja nostokalikat uppoavat sinne. Luulin jo traktorin jäävän yöksi ja tarvittavan toista traktoria sen nostamiseen, koska nyt on jo kylmää, että ilman sähkölämmitystä ei dieseltraktori lähtisi käyntiin. Onnistumisen tunne oli hieno, kun kone takapyöriin köytettyjen nostokalikoiden ( metriset halot) avulla nousi omalla voimallaan!


Illan tummuessa kävin sytyttämässä äidin ja isän haudalle lyhtyihin kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Huomenna aattopäivänä jatkan kesken jäänyttä puunajoa. Iltapäivällä minulla on kaupunginjohtajan kanssa tapaaminen siipirataslaivayrittäjänä toimineen Heikki Hokkasen kanssa. Heikillähän oli noita laivoja omistuksessaan Tampereella ja Keuruulla aitoon Missisipin tyyliin. Keuruun kaupungin omistamaa Elias Lönnrothia hän käytti vuokrayrittäjänä ja tuli kapteenin asuissaan valtakunnallisesti mainosten ja medioitten kautta monille tutuksi.


Pyhäinpäivänä olen kello 10 Keuruun jumalanpalveluksessa talkoilla avustajana, koska pyhäinpäivä kautta maan on karjalaisten kirkkopyhä. Edelleen Haapamäen hautausmaalla kirkon äärellä pidän kello 14.30 puheen Karjalaan jääneitten vainajien muistomerkillä, jossa ovat sanat "uskon, ristin ja kanteleen he toivat omiks lapsilleen". Aion puhua Suomen kartasta ennen talvisotaa. 


Monilla ei ole käsitystä siitä, että Karjala ja muut rauhansopimuksessa menetyt alueet ovat olleet sitä Suomea, joka muodostui Tarton rauhansopimuksessa ja jonka itsenäisyyden satavuotisuutta kohta ensi vuonna vietämme. Haluan myös korostaa, että menetyt alueet eivät olleet Kannaksella sodassa menetettyinä kuin vain noin yhden nykysuomalaisen suuren pitäjän alue!


Pyhäinpäivänä muistetaan kirkoissa myös edellisen pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneita ja yleensä kirkot tai kappelit täyttyvät hiljaisesta tummaan pukeutuneesta seurakunnasta. Minulle pyhäinpäivä on ollut aina suuri kristillinen juhla, jolla on jolla syvällinen sanoma. Taivas ja perille päässeitten yhteys koskettaa meitä tässä ajassa. Pyhäinpäivä haluaa osoittaa sen, että uskonelämässäkin tarvitsemme sekä lähi- että kaukovaloja.

27.10.16



Poikittaisliikenteellä autettaisiin maakuntia ja Suomea nousuun


Julkistetut suunnitelmat junaliikenteen järjestelyistä eivät lupaa muualle tulevaa uutta hyvää maamme leveimmällä kohdalla tapahtuvalle raideliikenteelle. Vaikka Haapamäen raideliikennealueen osalta on luvassa liikenteen palaaminen lähes ennalleen viime pääsiäiseen saakka olleeseen määräänsä Keuruu-Tampere välisessä liikenteessä, ei poikittaissunntaisessa liikenteessä Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ole luvassa mitään lisäyksiä. Tästä menettiin kevättalvella 14 junaa viikossa.


Maamme liikennepolitiikassa ei kyetä näkemään riittävästi poikittaissuuntaisen liikenteen merkitystä. Tältä osin lentoliikenne on puuttunut jo pitkään. Huolimatta siitä, että tietyillä osuuksilla linja-autoliikenne toimii hyvin, kuten nyt tapahtuu liikennöitsijöiden ansiosta esimerkillisesti Keuruun keskustaajaman ja Jyväskylän välillä, on samaan aikaan tapahtunut menetyksiä bussiliikenteessäkin maaseudulla ja mm. välillä Jyväskylä-Keuruu-Pori. Maaseudulla on jatkuvasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entistä vaikeampaa elää ilman omaa autoa. 


Tiedän, että Suomessa suunnitellaan parhaillaan sekä dieseliä että sähköä vaihtoehtoina käyttävää hybridiveturia. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Inter-Cityjunaparin liikennöinnin välille Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu. Tällöin pitkällä matkalla läpi Suomen ei tarvittaisi alituisia junanvaihtoja ja junassa olisivat tarjolla myös raideliikenteen muut palvelut. Haapamäen raideliikennealue keskellä Suomea voitaisiin ottaa kovaan käyttöön hybridiveturin avulla myös tavaraliikenteessä, kun ei tarvittaisi veturien vaihtoja. Puutavaraa haluttaessa voisi kuljettaa vaikkapa Alavudelta ja Ähtäristä suoraan samalla vedolla Äänekoskelle.


Suomessa tulisi tajuta maakuntien väliset liikenneyhteydet elinvoiman ja kehityksen moottorina myös länsi-itä-länsi suunnassa. Näin kyettäisiin kehittämään maakuntien välistä vuorovaikutusta ja ennen kaikkea synnyttämään uusia toimintoja. Saatettaisiin jopa estää eteläisen Suomen ruuhkautumista ja maakuntien elinvoiman valumista pääkaupunkiseudulle.

Suunnittelijoiden näkökulma on nyt liian kaventunut vain maamme pitkittäissuuntaiseen ajatteluun kohti etelää ja pääkaupunkia.


Valitettavan selvästi tämä näkyy yhteisessä omistuksessamme olevassa junaliikenteen suunnittelussa. Konkreettinen osoitus tästä on juuri se, että ei haluta tai kyetä näkemään em. junareitin Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio/Joensuu/Savonlinna,Parikkala merkitystä. Reitti yhdistäisi kaikki pitkittäissuuntaiset radat ja ainakin seitsemän maakuntaa ja välillisesti monia muitakin maakuntia. 


Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat entistä enemmän kehittää keskinäistä vuorovaikutustaan ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, yrittäjyydelle ja monille muille toiminnoille, kun poikittainen liikenne olisi runsaampaa ja nykyistä toimivampaa. Maakuntien elinvoiman kasvulla poistettaisiin työttömyyttä, laitettaisin pyöriä pyörimään ja saataisiin koko Suomea nousuun.



Korkea myyntivero estää puukauppoja


Maaseudun Tulevaisuudessa metsänomistaja Pekka Vainikka Lappeenrannasta kirjoitti 12.10.2016 kotimaisen puunkäytön lisäämseksi ja metsien kasvun hyödyntämiseksi. Hän osoittaa hyvin sen, että kotimaisen puunkäytön 10 miljoonan kuution vuotuisella lisäämisellä saataisiin kantoraha-, hakkuu-, kuljetus- ja  jalostuksen yhteistuloina 1,5 - 1,9 miljardia euroa lisää kansantalouteen. Uskon kerrnnaisvaikutusten vielä nostavan hyvää tulosta tästäkin merkittävästi ja samalla poistuisi työttömyyttäkin. 


Miten puu saataisiin liikkeelle? Miksi puukauppa käy kangerrellen ja puuta halutaan tuoda ulkomailta? Henkilökohtaisesti koen puukaupan vahvaksi jarruksi korkean puun myyntiverotuksen, mikä vie kolmanneksen kauppahinnasta. Tämä este vaikuttaa vahvasti varsinkin nyt, kun kantohinnat eivät ole nousseet tällä vuosikymmenellä. Erityisesti kuitu- ja energiapuun hinnat ovat tunnetusti varsin heikot. Omatkin energiarisukasani näyttävät jäävän mätänemään, ostajia tai edes ilmaiseksi hakevia ei nyt ole.


Mielestäni olisi heti harkittava puukaupan verotuksen siirtämistä pääomatulojen verotuksesta yritysverotuksen pariin. Tämä huojentaisi kolmanneksella verotusta ja olisi omiaan edistämään kotimaisen puun kauppaa. Uskon tällä saatavan tuon Pekka Vainikan esittämän puukaupan lisäyksen ja noin kahden miljardin euron rahavirran kansantalouteen.


Vielä parempi ratkaisu olisi nähdä metsätalouden omaleimaisuus ylisukupolvisena elinkeinotoimintona ja yksinketaisesti puolittaa sen tuloverotus. Tämä voitaisiin tehdä pääomaverotuksenkin puitteissa, jos metsätalous halutaan siinä pitää. Verotuksellinen este puukaupoilta eliminoituisi. Samalla väitän, että verottaja saisi puunkäytön lisäämisen myötä paljon nykyistä enemmän verotuloja. Pyörät saataisiin maaseudulla ja kansantaloudessa pyörimään oikeaan suuntaan. Tässä tarvittaisiin valtiomiestaitoa, jota Vainikka kyselee. Nyt kysyn, löytyykö sitä?












Suomessa mahdollistettava lisääntyvä puunkäyttö

Suomen taloudellisen nousun mahdollistaa kestävällä tavalla metsiemme uusiutuva puu.
Kotimaassa puun käyttöä voitaisiin lisätä merkittävästi ulkomaisen energian käytön asemesta.
Näin saataisiin rahan kiertotaloutta maaseudulle ja kotimaahan tuntuvasti nykyistä enemmän.
Kansantalouden kannalta on varsin lyhytnäköistä on käyttää ulkomaista kivihiiltä lämmön saamiseksi.

Suomessa puurakentamisen on mahdollisuudet ovat monet. Kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytössä. Puu on nousemassa esiin myös kerrostalorakentamisessa entistä voimakkaammin, eri asuntomessuilla asia on ollut näyttävästi esillä. Ruotsissa on kehitys on paljonkin Suomea edellä ja mm.Skellefteån kaupungista tässä löytyisi rohkaisevaa esimerkkiä.

Suomalaisen puun kaikkinainen käyttö edistää voimakkaasti kotimaista työllisyyttä ja luo puulle lisäarvoa monessa portaassa. Sahateollisuudessa vienti myös vetää ulkomaille. Samalla tulisi aktiivisesti etsiä keinoja mekaanisen puun jatkojalostukselle eri innovaatioin.
Varmastikaan kaikkia mahdollisuuksia ei ole löydetty saatika otettu käyttöön. Keski-Suomen liiton MYR:rin tulevaisuuden näköaloissa oli korostettu maakuntamme vahvuuksia mekaanisessa puunjalostuksessa mm. hyvän raaka-aineen perusteella.

Jos Suomessa edistettäisiin enemmän puuenergian käyttöä, myös sahojen purulle ja puunkuoren myynnille avautuisi mahdollisuuksia sähkön- ja lämmöntuotantoon metsähakkeen ja muun polttopuun rinnalla. Tämä osaltaan parantaisi sahojen kannattavuutta ja ehkäpä tukkipuun hintojakin. 

Nyt energiapuun ja varsinkin risuenergian osalta tilanne vaikea, kun lyhytnäköisesti ja kokonaiskansantaloudelliset vaikutukset unohtaen suositaan tällä hetkellä vielä edullisia tuontienergioita. Itsellänäkin risukasat odottavat kysyntää.Tilanne voi kuitenkin nopeasti muuttua maailmassa ja tuontienergiat voivat arvaattomastikin kallistua. Säätieteilijät myös ennakoivat tulevalle vuosikymmenelle perinteisiä kylmiä talvia Pohjolaan.Olemmeko varautuneet kotimaisen energian käytön lisäämiseen?


Lauri Oinonen
maakuntavaltuutettu (kesk)
Keuruu




20.10.16

Maailma ja me


Aihe: Maailma ja me 
 

Onko uusi kylmä sota kuumenemassa


Tänään hiljennyin kello 17.00 kuuntellemaan kotipihallani Haapamäellä Haapamäen kirkon kellojen soittoa Syyrian Aleppon uhreille. Tällaista en ole ennen kokenut. Rauhalliset sanomakellot puhuttelivat minua pihallani puuhastellutta naapuriani.


Elämme varsin kummallista aikaa maailmanpolitiikassa. Vaikka aina ennenkin on maailmalla jossakin sodittu kertoivatpa näistä uutiset tai ei, niin nyt tilanne on maailmassa uusi. Uutta on viime vuosina ollut se, että maailmanpolitiikan suurvalta Venäjä on osapuolena niin Ukrainassa kuin Syyriassakin.


On käsittämätöntä, että siviilit joutuvat kärsimään ja kuolemaan Syyriassa. Olipa politiikasta mitä mieltä tahansa, luulisi valtiollisella tasolla kunnioitettavan ihmisarvoa, jotta viattomat siviilit, joukossa paljon naisia ja lapsia eivät joutuisi vaaraan saatika tietoisesti sotatoimien kohteiksi. Tällaiset menettelyt ovat selkeästi kansainvälisia sodankäynnin etiikkaa sääteleviä Geneven sopimuksia vastaan mitä räikeimmin. Valtiollisten toimijoiden on ehdottomasti noudatettava tehtyjä sopimuksia.


Irakissa on käynnissä Isisin vastainen sota. On järkyttävää, että siviilejä aiotaan käyttää ja on jo nyt käytetty ihmiskilpinä Isisin toimesta. Tämä ei ole oikein, vaikkka Isis ei aikoisikaan toimia Geneven sopimusten mukaisesti. 


Yhdistyneet Kansakunnat ovat nyt suurempien haasteiden edessä kuin vuosikymmeniin. Turvallisuusneuvoston veto-oikeus on liian suuri tekijä silloin, kun valtio vaarantaa siviilien elämää. Juuri nyt tulisi suurvaltajohtajien asettua yhteisen pöydän ääreen ja lopettaa sotimiset.