6.1.17

Loppiasaamulla 2017

On loppiaisaaamu Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017. Ulkona on vielä pimeää ja Haapamäellä on -26 pakkasta. Vaikka laitoin sähköpistokkeeseen auton moottorilämmittimen, jännitän hieman sitä lähteekö autoni käyntiin, kun olisi lähdettävä Keuruulle loppiaisen messuun ehtoollisenjaon avustajaksi.


Tänään Keuruun kirkossa on juhlamessu kirkkoherra Ossi Poikosen 60-vuotissyntymäpäivän johdosta ja ehtoollista on jakamassa kuusi henkilöä. Ossi Poikonen toivoi lehdessä kirkon tulevan täyteen. Se merkitsisi tuhatta kirkkovierasta. Monet haluavat tulla pidetyn kirkkoherran juhlamessuun, mutta luulen pakkasen estävän kirkkoon lähtemisiä.


Juhlamessun jälkeen on lähetyslounas, jossa päivänsankari toivoo puheiden sijaan runoja tai lauluja lyuhyesti tervehdykseksi. Kun vien kaupungin tervehdystä, mietin millaisen runon tekisin. Mutta mukaan kutsumani kaavoitusjohtaja Timo Määttä sanoi, että mites, jos hän teksii taikatempun? Sanoin, että sehän vasta erikoista olisikin. Toivottavasti kukaan ei pahastu tuosta, onneksi kaavotusjohtajalla on harkintaa, koska hän vastaa Keuruun vanha-lestadiolaisesta toiminnasta.


Joulun aikaan on radion ykkköskanavalta tullut paljon hyvää klassista joulumusiikkia, juuri tuli pyhäpäivän aiheseen liittyvä ranskalainen Kolmen kuninkaan marssi. Loppiainenhan on itäman tietäjien päivä ja varhaisin kristillinen joulun juhlapyhien sikermässä 300-luvulta. Seurakunnissa loppiaista vietetään myös lähetyksen pyhänä, koska tietäjät olivat juutalaisiin nähjden pakanoita.


Lähetystyö olisi parasta rauhantyötä maailmassa, jos sitä tehdään aidon sanoman merkeissä. Mutta vain harvat tajuavat tämän. Presidentti ja rauhan Nobelilla palkittu Martti Ahtisaari varmasti tietää tämän ja siksi hän suuresti arvostaa lähetystyötä ja sen tekijöitä. 


Hyvää loppiaisen pyhäpäivää! Siksi laitoin vielä ikkunoihin Haapamäellä kaikki joulun sähkökynttilät palamaan. Vielä on joulua jäljellä!

2.1.17

Uudenvuodenpäivän iltakävelyllä Helsingissä (Kirjoitusvirheitä korjattu versio)


 

Hyvää Uutta Vuotta 2017!


Huomenna ja ylihuomenna olen liikkeellä pääkaupungissa Haapamäen kautta kulkevien ratojen merkeissä. Internetistä löytyi sattumalta yllättävän miellyttävä sivu: junamatka-ajat Helsingistä kaupunkeihin. Ylimpänä ja ensimmäisenä olivat Haapamäen yhteydet! Alapuolellta lista jatkui Hämeenlinnan yhteyksillä jne. 


Jotta junaliikenne kehittyisi, on mielestäni tarpeellista käydä saamaan kaikkien Haapamäen neljään suuntaan olevien ratojen status TEN (TransEuropeanNetwork) luokkaan. Mitenkään helppoa tämä ei suinkaan ole, kun on tahoja, jotka haluaisivat poistaa ratojemme tulevaisuuden kokonaan ja keskittyä pelkästää TEN-ratoihn.


Mutta radoillamme on erittäin suuria vahvuuksia olemassa olevina ratoina ja kansainvälisinä MittNorden ja Green Corridor itä-länsi suuntaisina liikenne- ja logistiikkakäytävinä sekä Pohjanmaan pääradan itäisenä raideparina. Haapamäen realistiset vahvuudet ovat suuremmat kuin Jäämeren eri ratavisoiden ja Helsinki-Tallinna tunneliradan.


Jotta en olisi matkasta väsynyt asioita hoitaessani, tulin jo aiemmin. Apunani on erään ministerin "oikea käsi", jota oli aikoinaan hänen asioissaan auttanut eduskunta-avustajani ja aiempi Keuruun kaupungin elinkeino- ja matkailujohtaja Matti Ruuska. Nyt tuolloin autettu haluaa auttaa minua oikeaksi kokemassaan asiassani, vaikka ei toimikaan Liikenne- ja Viestintäministeriössä.


Nyt uudenvuodeniltana kävin Alppilan kirkon messussa, yllättävästi kirkkokahvien pöydässä oli keuruulaissukuisia lähtökohdiltaan olevia. Kun sää oli hieno, päätin kävellä hieman kaupungilla, johon ei superhektisen eduskuntatyön parista aikaa löytynyt. Kansanedustajan työhän ulottuu myös maakuntaan ja sisältää valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin ulottuvuuksia paljon enenmmän kuin suuri yleisö tietää.


Nyt oli hieno uudenvuodenpäivän ilta. Kävelin tietoisesti samoja reitteja kuin sotaväkiaikanani

sotilaspapeiksi koulutettavien kurssilla Haminasta Helsinkiin saapuneena uudenvuodenpäivän illalla Katajanokan Merikasarmillle komennuksella Kaartin pataljoonan mennessäni. Nyt Merikasarmi on Ulkoministerön tiloina ja joukko-osasto on Kaartin Jääkärirykmentti-nimisenä Santahaminassa. Kaartin pataljoonan komppanioista toinen on tunnettu juhlatilaisuuksien lippukomppaniana edelleen. Erikoisalojen sotilaat,kuten mm. lääkärit, papit, kemistit, fyysikot ja valmiiden puuttuessa näiden alojen opiskeljat sijoitettiin sitten toiseen pataljoonan komppaniaan eri joukko-osastoista erikoiskoulutusjaksolleen komennettuina. Auto- ja kuljetusmiehet olivat tuolloin Mechelininkadun kasarmilla Autopataljoonassa. Nyt kaikki ovat Santahaminassa.


Kun sotilaspapiksi koulutettavana teoriassa 1.vuoden mutta tosiasiassa 0-vuoden teologian opiskelijana kuljin armottoman kireässä liki -30 asteen pakkassäässä mereltä käyvässä tuulessa silloinkin uudenvuodenpäivän illassa jouluista Aleksanterinkatua, pidin päämääränä kävellä kerran samaa katua sotilaspapin virkapuvussa. Jumala johdatti asiat niin, että tämä tapahtui ja nopemminkin kuin olin tavoittelemassa. 


Eri koulutustapahtumat toivat sitten useinkin samoihin maisemiin, mutta yleensä oli aina kova kiire. Hienona hetkenä jäi mieleeni toukokuinen sunnuntai-iltapäivä kohta 30 vuotta sitten

kevätsäässä, eikä ollut kiirettäkään, olin menossa menossa Suomen neljännen kenttäpiispan Viljo Remeksen virkaansiunaamistilaisuuteen Tuomiokirkkoon.


Kenttäpiispa  nimitys tuli jatkosodan aikana, kun marsalkka Mannerheim näin päätti aiemman sotarovastin nimettävän kenttäpiispaksi ja rinnastettavan kenraalimajuriin sekä samalla marski päätti kenttärovastin rinnastuksesta everstiluutnanttiin ja sotilaspastorin rinnastuksesta majuriin. Mannerheimin ansiosta kirkollinen työ sai vankan aseman

Puolustusvoimissa jatkosodasta lähtien. Eräitä muutoksia on ajan myötä tullut, mm. sotilaspastorit jaettiin yhdessä vaiheessa kahteen ryhmään, jolloin vasta tehtäviin tulleet ja sivutoimiset rinnastettiin kapteeneihin. Minä kuuluin tähän ryhmään sivutoimisena. Ulospäin ero näkyi vain juhlapuvun koppalakissa, joissa ylempiarvoisilla oli kullan värinen punos ja meillä muilla hopean värinen punos.


Nyt neljännen adventin aattona ennen joulua saavuin Helsinkiin Lähetyskirkkoon ollakseni läsnä hyvän esimieheni kenttäpiispa (evp) Viljo Remeksen siunaustilaisuudessa. Halusin tulla kunnioittamaan esimiestäni, joka tuki, kannusti, rohkaisi ja puolusti minua tehtävissäni. Nämä ajatukset lausuin laskiessani purppuranpunaista ruusua hänen sotalipulla verhotun arkkunsa äärelle. Halusin tulla tähän siunaustilaisuuteen Haapamäeltä.


Muistohetkessä muutamalla lauseella toistin kiitokseni hyvää esimiestäni kohtaan. Presidentti Martti Ahtisaari piti tilaisuudessa erittäin lämpimän muistelupuheen Viljo Remekselle. Sen kuultuani ajattelin, että hän olisi ansainnut toisenkin presidenttikauden.


Toinen unelma varusmiehen kävelyssäni oli se, että tulen astelemaan kansanedustajana Helsingin kaduilla. Sekin toteutui, mutta ei niin pian kuin olisin halunnut. Nyt tänään tulivat mieleeni myös monet Keski-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpäivän vastaanotot, joihin sain kutsut maaherrojen Artturi Jämsenin (joka halusi minusta eduskuntatyönsä jatkajaa, ei toteutunut heti mutta kylläkin ajallaan), Kauko Sipposen ja Kalevi Kivistön aikoina, kunnes sitten maakunnalliset läänit lakkasivat. Kun viisi suurlääniä sitten tuli, halusin noudatta myös silloin kutsua Keuruun kaupungin edustajana. Turku oli yksi näiden matkojen kohteita Rauno Saaren jäädessä ainoaksi Länsi-Suomen läänin maaherraksi.


Varusmiesajan kireän pakkassään ja merituulen purevassa viimassa Aleksilla kävellessäni ihmettelin, minne meni kadulla tukevaan sotilasasuuni nähden kevytpukeista juhlaväkeä, naiset ohuissa läpinäkyvissä nailonsukissaan ja piikkikorkoavokkaissaan tuossa säätilassa? Olisiko Helsingin kaupungintalolla ollut jokin vastaanotto? Tai olisiko ollut jossakin lähettyvillä perinteinen puolustusministerin vastaanotto?Näille sain kutsun kansanedustajavuosinani, paitsi tsunamin jälkeisenä uudenvuodeniltana, jolloin vastaanotto peruttiin. Nämä menivät myös päällekkäin Länsi-Suomen läänin maaherran kutsutilaisuuden kanssa. Jouduin valintatilanteeseen ja ratkaisin asian vuorottelulla.


Iltakävelyllä Aleksilla ja muilla varusmiesaikani kaduilla ajatukset palasivat aikaan, jolloin oli unelmia ja jotka myös aikanaan toteutuivat. Edelleen on unelmia. Tulevaisuutta tehdään kulloisessakin nykyhetkessä.


Hyvää ja Onnellista Vuotta 2017!



1.1.17

Uudenvuodepäivän iltakävelyllä Helsingissä

Hyvää Uutta Vuotta 2017!


Huomenna ja ylihuomenna olen liikkeellä pääkaupungissa Haapamäen kautta kulkevien ratojen merkeissä. Internetistä löytyi sattumalta yllättävän miellyttävä sivu: junamatka-ajat Helsingistä kaupunkeihin. Ylimpänä ja ensimmäisenä olivat Haapamäen yhteydet! Alapuolellta lista jatkui Hämeenlinnan yhteyksillä jne. 


Jotta junaliikenne kehittyisi on mielestäni tarpeellista käydä saamaan kaikkien Haapamäen neljään suuntaan olevien ratojen status TEN (TransEuropeanNetwork) luokkaan. Mitenkään helppoa tämä ei suinkaan ole, kun on tahoja, jotka haluaisivat poistaa ratojemme tulevaisuuden kokonaan ja keskittyä pelkästää TEN-ratoihn.


Mutta radoillamme on erittäin suuria vahvuuksia olemassa olevina ratoina ja kansainvälisinä MittNorden ja Green Corridor itä-länsi suuntaisina liikenne- ja logistiikkakäytävinä sekä Pohjanmaan pääradan itäisenä raideparina. Haapamäen realistiset vahvuudet ovat suuremmat kuin Jäämeren eri ratavisoiden ja Helsinki-Tallinna tunneliradan.


Jotta en olisi matkasta väsynyt asioita hoitaessani, tulin jo aiemmin. Apunani on erään ministerin "oikea käsi", jota oli aikoinaan hänen asioissaan auttanut eduskunta-avustajani ja aiempi Keuruun kaupungin elinkeino- ja matkailujohtaja Matti Ruuska. Nyt hän haluaa auttaa minua oikeaksi kokemassaan asiassani, vaikka ei toimikaan Liikenne- ja Viestintäministeriössä.


Nyt uudenvuodeniltana kävin Alppilan kirkon messussa, yllättävästi kirkkokahvien pöydässä oli keuruulaissukuisia lähtökohdiltaan olevia. Kun sää oli hieno, päätin kävellä hieman kaupungilla, johon ei superhektisen eduskuntatyön parista aikaa löytynyt. Kansanedustajan työhän ulottuu myös maakuntaan ja sisältää valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin ulottuvuuksia paljon enenmmän kuin suuri yleisö tietää.


Nyt oli hieno uudenvuodenpäivän ilta. Kävelin tietoisesti samoja reitteja kuin sotaväkiaikanani

sotilaspapeiksi koulutettavien kurssilla Haminasta Helsinkiin saapuneena uudenvuodenpäivän illalla Katajanokan Merikasarmllle komennuksella Kaartin pataljoonan mennessäni. Nyt Merikasarmi on Ulkoministerön tiloina ja joukko-osasto on Kaartin Jääkärirykmentti-nimisenä Santahaminassa. Kaartin pataljoonan komppanioista toinen on tunnettu juhlatilaisuuksien lippukomppaniana edelleen. Erikoisalojen sotilaat,kuten mm. lääkärit, papit, kemistit, fyysikot ja valmiiden puuttuessa näiden alojen opiskeljat sijoitettiin sitten toiseen pataljoonan komppaniaan eri joukko-osastoista erikoiskoulutusjaksolleen komennettuina. Auto- ja kuljetusmiehet olivat tuolloin Mechelininkadun kasarmilla Autopataljoonassa. Nyt kaikki ovat Santahaminassa.


Kun sotilaspapiksi koulutettavana teoriassa 1.vuoden mutta tosiasiass 0-vuoden teologian opiskelijana kuljin armottoman kireässä liki -30 asteen pakkassäässä mereltä käyvässä tuulessa silloinkin uudenvuodenpäivän illassa jouluista Aleksanterinkatua, pidin päämääränä kävellä kerran samaa katua sotilaspapin virkapuvussa. Jumala johdatti asiat niin, että tämä tapahtui ja nopemminkin kuin olin tavoittelemassa. 


Eri koulutustapahtumat toivat usein noihin maisemiin, mutta yleensä oli aina kova kiire. Hienona hetkenä jäi mieleeni toukokuinen sunnuntai-iltapäivä kohta 30 vuotta sitten

kevätsäässä, eikä ollut kiirettäkään, olin menossa menossa Suomen neljännen kenttäpiispan Viljo Remeksen virkaansiunaamistilaisuuteen Tuomiokirkkoon.


Kenttäpiispa  nimitys tuli jatkosodan aikana, kun marsalkka Mannerheim näin päätti aiemman sotarovastin nimettävän kenttäpiispaksi ja rinnastettavan kenraalimajuriin sekä samalla marski päätti kenttärovastin rinnastuksesta everstiluutnanttiin ja sotilaspapin rinnastuksesta majuriin. Mannerheimin ansiosta kirkollinen työ sai vankan aseman

Puolustusvoimissa jatkosodasta lähtien. 


Nyt neljänne adventin aattona ennen joulua saavuin Helsinkiin Lähetyskirkkoon ollakseni läsnä hyvän esimieheni kenttäpiispa (evp) Viljo remeksen siunaustilaisuudessa. Halusin tulla kunnioittamaan esimiestäni, joka tuki, kannusti, rohkaisi ja puolusti minua tehtävissäni. Nämä ajatukset lausuin laskiessani purppuranpunaista ruusua hänen sotalipulla verhotun arkkunsa äärelle. Halusin tulla myös tähän siunaustilaisuuteen.


Muistohetkessä muutamalla lauseella toistin kiitokseni hyvää esimiestäni kohtaan. Presidentti Martti Ahtisaari piti tilaisuudessa erittäin lämpimän muistelupuheen Viljo Remekselle. Sen kuultuani ajattelin, että hän olisi ansainnut toisenkin presidenttikauden.


Toinen unelma varusmiehen kävelyssäni oli se, että tulen astelemaan kansanedustajana Helsingin kaduilla. Sekin toteutui, mutta ei niin pian kuin olisin halunnut. Nyt tänään tulivat mieleeni myös monet Keski-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpäivän vastaanotot, joihin sain kutsut maaherrojen Artturi Jämsenin (joka halusi minusta eduskuntatyönsä jatkajaa, ei toteutunut heti mutta ajallaan), Kauko Sipposen ja Kalevi Kivistön aikoina, kunnes sitten maakunnalliset läänit lakkasivat. Kun viisi suurlääniä sitten tuli, halusin noudatta myös silloin Keuruun kaupungin edustajana. Turku oli yksi näiden matkojen kohteita Rauno Saaren jäädessä ainoaksi Länsi-Suomen läänin maaherraksi.


Varusmiesajan kireän pakkassään ja merituulen purevassa viimassa Aleksilla kävellessäni ihmettelin, minne meni kadulla sotilasasuuni nähden kevytpukeista juhlaväkeä, naiset ohuissa läpinäkyvissä nailonsukissaan ja piikkikorkoavokkaissaan tuossa säätilassa? Olisiko Helsingin kaupungintalolla ollut jokin vastaanotto? Tai olisiko ollut jossakin lähettyvillä perinteinen puolustusministerin vastaanotto, joille sain kutsun kansanedustajavuosinani, paitsi tsunamin jälkeisenä uudenvuodeniltana, jolloin vastaanotto peruttiin. Nämä menivät myös päällekkäin Länsi-Suomen läänin maaherran kutsutilaisuuden kanssa, jouduin valintatilanteeseen ja ratkaisin asian vuorottelulla.


Iltakävelyllä Aleksilla ja muilla varusmiesaikani kaduilla ajatukset palasivat aikaan, jolloin oli unelmia ja jotka myös aikanaan toteutuivat. Edelleen on unelmia. Tulevaisuutta tehdään kullisessakin nykyhetkessä.


Hyvää ja Onnellista Vuotta 2017!



26.12.16

Lumivalkeata Joulua ja Tapaninpäivää!

Tapaninpäivän aamulla 2016


Kirjoitan Haapamäellä tapaninpäivän aamulla kuunnellen radion ykköskanavalta keskiaikaisia joulululauluja. Vielä pimeä kylläkin tievalojen valaisema maisema on juuri satanneen lumen valkoinen. Haapamäellä ja Multialla on koko joulunaika jo advenntiajalta lähtien ollut luminen.

Neljännen adventian alla käydessäni Uuraisilla kaiken kansan joulujuhlassa olivat pakkassäässä Multian vedenjakaja-alueella Peuralan kylällä tien varren kuuraiset puut ainutkertaisen hieno näky. Vedeksi sulaessaan vesipisarat valitsevat noissa maisemissa merekseen joko Suomenlahden Päijänteen ja Kymijoen kautta tai Pohjanlahden Keurusselän, Näsijärven ja Kokemäenjoen kautta.


Multialla jopa nuori metsurikoulun oppilasharjoittelija koki Riuttakoskella viime viikolla olevan lunta liiaksi metsään aikomalleen oppilasharjoittelulle. Lunta oli noin 20 cm metsässä. Suojasäät tosin vähensivät tuota, mutta maisema on ollut luminen. Lumiraja havaintoni mukaan menee radan varressa Vilppulan vaiheilla, eteläpuolella on ollut ns. musta joulu. Junassa lupasinkin eilen Juupajoelta tulleelle nuorelle miehelle, joka valitti mustaa maisemaa. että ennen Haapamäkeä tulevat lumivalkeat maisemat.


Nyt tapaninpäivänä kohta lähden Multialle. Minulle kirkkoherra Seppo Rahkonen uskoi tapaninpäivän sananjumalanpalveluksen papin tehtävät kuten seuraavan toisen pääsiäisen ja juhannuspyhienkin osalta. Multian kirkon tapaninpäivän tehtävistä on tullut jo osaltani perinne.

On hienoa, että Multialla väkeä,jotka haluavat tulla kirkkoon tapaninpäivänäkin. 


Kanttorin sijaisen ja entisen Varkauden seurakunnan kanttorin Tapio Rekolan kanssa sovimme vielä jouluiset virret alkuun ja loppuun Multian kirkon jumalanpalvelukseen, vaikka pyhän sanoma on ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistolle ja siksi liturginen väri on vaihtunut joulun valkoisesta punaiseksi. Vuoden viimeinen 52.kalenteriviikko on myös alkanut.


Haapamäen ja Multian lumen vitivalkoisten maisemien keskeltä Hyvää Joulua tapaninpäivänäkin!

19.12.16

Mukana joulun musiikkitapahtumissa

Adventtiaikana olen ollut mukana useissakin jouluun liittyvissä musiikkitapahtumissa. Pari viikkoa sitten olin Vantaankosken seurakunnan pääkirkossa Myyrmäen kirkossa aivan lentokenttäradan vieressä Louhelan rautatieaseman äärellä modernin joulumusiikin konsertissa, jossa useat musiikki- ja lauluryhmät esiintyivät. Mielenkiintoinen kokemus avauksena kohti joulua adventtiajan alussa herätti monia ajatuksia musiikin uudistumisesta.


Viime lauantaina olin Haapamäen kotikirkossa nuorten muusiikkojen Sara Koskisen ja Aki Toivolan joulukonsertissa. Sara on Haapamäeltä ja Aki Keuruun keskustasta Jyväskylään muuttaneita nuoriamme. Edellisiltana he olivat esiintyneet Keuruuseen kuuluvassa Pihlajaveden kirkossa. Annan heille suuren tunnustuksen siitä, että he tarjosivat jouluiset ja modernin joulumusiikin konsertit laajan kaupukimme läntisten osa-alueiden kirkoissa.


Ilman Saran ja Akin konserttia Haapamäellä olisivat olleet vain kauneimmat joululaulut, joka toki on merkittävä tapahtuma ja kokoaa jouluaaton jälkeen seuraavaksi eniten vuodessa väkeä kirkkoon. Saran ja Akin ansiosta paloivat kirkon valot neljännen adventin aattolauantina Haapamäen kirkossa. Ilman tätä konserttia ei Haapamäen kirkossa nykyisen säästöpolitiikan aikana olisi ollut mitään tapahtumaa kirkossa koko viikonvaihteessa. Kulujen minimoimiseksi hoidimme suntio-vahtimestarin tehtävät talkoilla. Haluan, että vanhan tavan mukaan niin Haapamäen kuin Pihlajavedenkin kirkoissa olisi yhä jumalanpalvelus jokaisena pyhäpäivänä, kuten oli asia minun virassa ollessa.


Neljännen adventin iltana olin synnyinseurakuntani Multian kirkossa naapurin pojan Tarhapään järven ääreltä lähteneen ja synnyinmaisemiinsa palanneen nyt eläkkeellä olevan sotilasmuusikon Hannu Haahkalan "Arkihuolesi kaikki heitä" joulukonsertissa.

Multian kirkko oli lähes täynnä. Luulen, että vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus oli kyseessä.

Kun tapaninpäivänä menen Multialle sananjumalanpalveluksen papiksi, katson sakastin kirkkopäiväkirjasta väkimäärät. Luulen Hannu Haahkalan tunnelmallisessa perinteisten joululaulujen konsertissa olleen noin 200 henkilöä, mikä olisi noin 13% seurakunnan väkimäärästä.


Tutut perinteiset joululaulut sankaritenori Hannu Haahkalan laulamina kanttori Jukka Kuljun säestyksellä herkistivät väen joulutunnelmaan. Kun tuli kolehti Multian seurakunnan diakoniatyölle, ei kuulunut kolikoiden kilinää, setelit toistensa jälkeen hiljaa äänettömästi putoilivat kolhtihaaviin lähimmäisten hyväksi. Kirkkoväellä tuntui olevan aito joulumieli.



3.12.16

Puuhuolto ei saa varantua, siksi Haapamäen ratojen sähköustämista harkittava


 


 

Puuhuolto ei saa vaarantua, siksi Haapamäen ratojen sähköistämistä harkittava


Suomessa puuraaka-aineen käyttö lisääntyy lähivuosina varsin runsaasti. Jo pelkästään vuoden 2018 jälkeen metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puun tarvetta 10-11 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tämä on suuri mahdollisuus koko kansantaloudelle ei pelkästään metsäalan toimijoille ja metsänomistajille.


Kyetäänkö todella tähän mahdollisuuteen tarttumaan? Jotta teollisuuden lisääntyvä puuntarve tulisi kotimaasta maakuntien metsistä, ovat kuljetusjärjestelyt kautta maan avainasemassa. Muutoin ulkomainen tuontipuu syö osan avautuvista maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksista.


Kotimaan puukaupan 10 miljoonan kuutiometrin lisäys saisi monet pyörät pyörimään ja toisi tuloja puutavaran hakkuu-, kuljetus- ja alihankintaketjuissa kantorahatulojen kanssa kansantalouteen 1,5-1,9 miljardia euroa vuodessa. Syntyisi uusia työpikkoja, maaseutu, maakunnat ja sitä kautta koko kansantalous saisi voimakkaan elvytysruiskeen.


Kuinka kotimainen saataisiin liikkeelle, on avainkysymys. Hintakehityksen ohella ratkaisevaa on maakuntien välinen ja koko valtakuntaa koskeva logistiikka. Yli 100 kilometrin matkan jälkeen katseet alkavat kohdistua rautateiden mahdollisuuksiin siellä, missä ratoja on. Maantiet ovat välttämättömät, jotta puu saadaan metsästä eteenpäin ja edelleen tehtaille, jos ratoja ei ole.


Keskustellessani VR:n, Liiikenneviraston ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajien sekä suunnitelmia tekevien konsulttien kanssa kävi ilmi yllatyksekseni se, että puutavaralogistiikka halutaan hoitaa ensi sijassa sähköistetyillä radoilla. Perusteluina esitettiin sähkövedon edullisuus

suhteessa dieselvetoon, jonka vetokalusto on myös vanhentumassa. 


Kun Jyväskylä-Äänekoski rata valmistuu sähkövedolle, sitä myös halutaan ajaa sähkövetureilla ja mm. Haapamäen suunnasta eri Pohjanmaan maakunnnista vastaisuudessa tulevien puutavarajunien dieselveturit olisi vaihdettava Äänekoskelle mentäessä Jyväskylässä sähkövetureihin. Tämän esitettiin vievän aikaa ja tuovan kustannuksia. Siksi mahdolliset puutavarajunat ajettaisiinkin ruuhkautuvia henkilöliikenteen ratoja pitkin esim. Seinäjoelta Tampereen kautta Äänekoskelle, vaikka matka näin onkin pitempi.


Ongelman korjaamiseksi laadin äskettäin maakuntavaltuustoaloitteen, johon tulivat mukaan kaikki muutkin keuruulaiset maakuntavaltuutetut, Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen selvitystyöstä, jotta puuhuolto olisi kaikissa oloissa toimivaa. Kyseessä ovat radat Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki, mikä on osa Keskipohjola liikenne- ja logistikkakäytävää sekä rata Haapamäki-Orivesi, jonka varrella on yksi suursaha ja kaksi merkittävää sahaa sekä Mäntän pehmopaperitehdas.


Keski-Suomen liitto on jo aiemmin esittänyt osaltaan näidenkin ratojen sähköistämisen tavoitteeksi. Koska kyse on laajavaikutteisesta eri maakuntia ja valtakunnan logistiikkaa koskevasta asiasta, olisi tarpeen selvittää maakuntien yhdessä ennakkoluulottomasti asiaa erityisesti maamme puuhuollon toimivuuden kannalta, jotta kaikki uudet tehtaat jauhaisivat tulosta maassamme. Metsät ovat ennenkin nostaneet Suomen nousuun.









20.11.16

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina


Aihe: Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina
 

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.


Sateinen ja kolea sää ei verottanut Petäjävedellä juurikaan kirkkoväkeä kello 10 normaaliin aikaan jumalanpalveluksesta. Multialla tämä yhdessä poikkeavan ajan eli kello 13 vuoksi vähensi kirkkoväkeä niin, että kaikkiaan oli 12 henkeä kirkossa.


Ensi sunnuntai 1. adventti tuo MUltialla varmasti paljonkin väkeä kirkkoon, koska on juhlamessu kirkon 220 vuoden, kirkkokuoron 120 vuoden ja Multian uusien urkujen 10 vuoden merkeissä. Lovisa Charlottan kirkoksi ristitty Multian kirkko on vuodelta 1796, vaikkakin koki lähes täydellisen muodon muutoksen vuonna 1900 korjauksessa, jolloin korkea suippo kirkontorni kirkon itäpäätyyn ja sakastin sekä pääsisääntulon paikat vaihtoivat keskenään sijaintia.


Ensi sunnuntai on siis 1.adventti, eräs kirkkomme suurimpia kirkonkäynnin pyhäpäiviä. Tästä päivästä on viisi viikkoa täsmällen jouluun. Tapaninpäivänä olen jälleen tehtävässä Multian kirkossa, voisi sanoa jo perinteen mukaan. Tällä välin hoidan itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksen Haapamäen kirkossa. 

Hyvää pian koittavaa adventtiaikaa!