21.5.17

Toukokuun kolmantena sunnuntaina

Tänään ovat aurinkoisessa toukokuun kevätsäässä liehuneet siniristiliput kautta Suomen muistuttaen sodissa kaatuneista. Tänään olin mukana kirkonpenkissä Multian kirkossa sekä rukoussunnuntai että kaatuneitten muistopäivän sananjumalanpalveluksessa.


Vastaavankaltainen sää oli Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna, jolloin ylioppilakirjoitusten tuloksia odottavana abiturienttinä olin puhumassa kunnianosoituksessa Multian sankarihaudoilla. Ajattelin tänään, että osasinkohan puhua tuolloin yhtään mitään asiallista. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tuolloin varsin paljon väkeä paikalla.


Nyt kunniakäynnillä havaitsin historian lehden peruuttamattomasti kääntyneen. Ainuttakaan viime sotien veteraania ei ollut enää paikalla. Multialla on vielä muutama jatkosodan ja Lapin sodan veteraani, mutta he eivät enää jaksaneet tulla paikalle. Olen saattanut viimeiset talvisodan veteraanit jo niin Keuruulta kuin Multialtakin ikilepoon, heidän uljas ohimarssinsa isänmaamme historiankulussa on ohi. Kunniakäynnin muodot Multialla ovat poikkeuksellisen juhlavat. Kiitos kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon. Hän muodosti käytännöt lippulinnasta ja juhlapäivän kokonaisuudesta.


Tämä perinne jatkuu, vaikka kunnioittamani kansakoulun liikunnan ja muusiikin opettaja onkin muuttanut Multialta Jyväskylään. Lippulinna on vähentynyt aiemmasta, mutta silti mukana oli sotainvalidien, sotaveteraanien, kahden nuorisoseuran ja naisvoimistelijoiden liput kantajineen. Ari Terho siganilistinä soitti virren "Sun kätes Herra voimakkaan" sävelet virren veisuun tueksi. Seppeleet laskettiin sodissa kaatuneitten, Vapaussodassa kaatuneitten ja Karjalaan jääneitten muistomerkeille.


Kun Multian kirkonkylän keskuskansakoululle aulaan paljastettiin aikanaan sankarivainajien nimet kertova muistolaatta, olin oppilaana lausumassa runoa. Suuri juhlasali oli eteisiä myöten täynnä yleisöä. En tajunnut tuolloin, kuinka lähellä sota oli, vain toistakymmentä vuotta oli kulunut sota-ajoista.


Nyt olin vain läsnäolon roolissa mukana Multialla. Kolmattakymmentä kertaa organisoin Haapamäellä kaatuneitten muistopäivän kunniakäynnit. Hyvältä Haapamäen nykykäytäntöön nähden on tuntunut annettu ja saamani palaute, että silloin, kun sinä järjestit, kaikki onnistui hyvin ja juhlavasti sotaväen osastoineen. Nyt tilanne on muuttunut, Keuruulla ei ole enää Pioneerirykmenttiä, josta sai ajoneuvokuljetuksin osaston paikalle. Kalettomalla Keuruulla toki Puolustusvoimat on läsnä, mutta siellä on lähinnä siviilityöntekjöitä ja vain muutama tekninen sotilashenkilö armeijan virka-asussa.


Olen saanut kerran kunnian toimittaa Petäjävedellä sotilaspappiaikanani kentälle jääneen voimistelunopettajan ja luutnantin sankarivainajan siunauksen. Tänään kenttäpiispa Särkiö siunasi Lappeenrannassa tuntemattomien sotavainajien pienet arkut odottamaan ylösnousemuksen aamua. Ajattelin, että olikohan mahdollisesti joukossa myös kentälle jäänyt enoni Olavi Järvelä joulukuun 1939 Summan lohkolla tapahtuneesta vihollisen tykistön täysosumasta suomalaisten tykille. Enoni kivilaatta on Ylivieskan palaneen kirkon äärellä Ylivieskan sankarihaudassa kentälle kadonneena ja jääneenä siunattuna.


Nyt Multian kaatuneitten muistopäivässä oli väkeä vähän verrattuna aiempiin aikoihin. "Poissa ovat veljet", nämä laulun sanat kertovat kohtalokasta sanomaansa. Isälleni kaatuneitten muistopäivä oli päivä, jolloin hän lähti kirkolle, näin muistan, vaikka ei muutamaa joulukirkkoa ja naapureitten hautajaisia lukuunottamatta juurikaan kirkkoon ennättänyt lähtemään. Nyt hänellä ja kaikilla Multian raivaaja- ja rakentajasukupolven edustajilla on uusissa juhlavaatteissa uskoni mukaan rauhan töitten ja sodan ajan taisteluitten, todellisen jumalanpalveluksen jälkeen sunnuntai, mikä ei pääty.


Ensi kesällä, siis tänä vuonna  paljastetaan Soutujoen siltojen luo entiselle lentopallokentälle karjalaisen raivaaja- ja rakentajasukupolven muistomerkki 70 vuotta sitten alkaneesta rauhan ajan sankarityöstä, jolla korpi kaatui ja pellot aukesivat, talot ja navetat rakennettiin ja lapset kasvatettiin. Tämän sodan jälkeisen rauhan ajan sankarityön tekijöitä ei ole ketään enää Multialla keskellämme. Kunniatehtäväni, näin koen, on koettaa vaalia rakennuksia ja peltoja omalta osaltani Riuttakoskella.


Multialla oli myös juhlapäivän väelle seurakuntakodilla tarjolla seurakunnan ja kunnan kustantama juhla-ateria kahveineen musiikillisen ohjelman ja kirkkoherra Seppo Rahkosen pitämän puheen merkeissä. Enää ei ollut veteraanisukupolven edustajia kunnianosoituksin palkittavissa. Muutamia vuosia sitten mm. äitini monien muiden mukana sai jatkosodan sinivalkoisen pöytästandaarin ja samassa yhteydessä tämä myönnettiin kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon toimesta myös postuumisti isällenikin Sulo Oinoselle.


Kun Multia on oma kunta ja seurakunta, niin siellä perinne kaatuneitten muistopäivästä elää, vaikka viime sodan veteraanit eivät enää keskuudessamme olleetkaan. Maaseudulla sankarihaudat ovat kirkkojen äärellä.  Sodan jälkeen muodostetuissa kaupunkiseurakunnissa ja niiden kirkkojen luota sankarihaudat puuttuvat. Hyvin monet ikäluokat ovat jo liiaksi vieraantuneet sankarivainajien muiston läsnäolosta. Useissa uusissa kouluissakaan ei ole sankarivainajien muistotauluja. Maaseudun sitävastoin seurakunnissa jokainen kirkkomatka myös näkyvästi kirkon äärellä olevien sankarihautojen kautta muistuttaa itsenäisyytemme hinnasta.


Sodan ajan sukupolven muisto älköön koskaan kadotko, sillä juuri heidän ansiostaan saamme viettää itsenäisyytemme 100 vuotisjuhlavuotta.

14.5.17

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää!


Toukokuun toinen sunnuntai alkaa jo olla illassa, mutta ei ole vieläkään myöhäistä toivottaa kaikille äideille ja isoäideille hyvää äitienpäivää!


Eilen Kukan päivänä pidin Keuruun torilla torille tuoduille rollaatireilla liikkuville, heidän saattajilleen ja muulle kauniin vaikkakin kolean sään aikana paikalle tulleelle väelle Kukan päivän puheen. Rollaattorimarssi järjestettiin kymmenettä kertaa Keuruulla.  Yllättävän monet olivat halunneet tulla paikalle. Ainakin esimerkiksi Jyväskylästä saakka oli eräs tytär halunnut tuoda äitinsä toritapahtumaan.


Keuruun Martat tarjosivat kahvia, Kansalaisopiston aikuisten puhallinorkesteri soitti ja säesti Maamme- laulun ja suvivirren. En puhunut tarkoituksella pitkään, jotta kukaan ei rasittuisi tapahtuman pitkittyessä Aloitin puheeni hiljaisella hetkellä presidentti Mauno Koiviston muistolle.


Tilaisuuden jälkeen yritin raivata Multialla pellon ojista raivaussahalla pajuja, mutta juuri ostamani ja kaupan pihalla toiminut raivaussaha ei suostunut yhteistyöhön. Oli tehtävä polttopuiden katkontaa mootorisahalla.


Multian Sinervän hautausmaalla olivat vielä kanervat jäässä maahan kiinni, pystyin irrottamaan vain yhden ja laitoin tilalle vaaleanpunaisen äitienpäivän miniruusun ruukussa.


Tänään sunnuntaina valmistelin ensi perjantain maakuntavaltuuston kokoukselle maakuntavaltuustaloitteen  Poikittaisradan ideoimiseksi kansainväliseksi TEN T radaksi aina Tyyneltä Valtamereltä mm. Kiinasta Haapamäen kautta Atlantille ja tarvittaessa New Yorkiin. Maapallolla lyhyin maa/merireitti kulkee tutkimusten mukaan juuri tästä, lentoreitti menee lähempää pohjoisia napaseutuja.


Kävin myös kirkon penkissä jumalanpalveluksessa Pihlajaveden kirkossa. Messussa meitä oli kaikkiaan alun toistakymmentä henkilöä. Jumalanpalveluksen jälkeen paikalla olleille äideille ja isoäideille annettiin ruusut.

Koska ruusuja oli enemmän kuin kirkkoväkeä, annettiin ruusuja muillekin kotiin tai äideille/isoäideille vietäväksi. Minäkin vien täten huomenna purppuranpunaisen ruusun äitini haudalle Multialle.


Koetan nyt sitten uudelleen, suostuuko uusi saha yhteistyöhön vai palautuuko koekäytössä oleva väline takaisin kauppaan. Nyt ovat hyvät säät raivaussahatöihin. Maa on paljas, ei ole hyttysiä enkä toistaiseksi ole vielä kohdannut kevääseen heränneitä käärmeitäkään.


Puoliviikosta olen kolme päivää Helsingissä Pori-Parkano-Hapamäki ratatyöryhmän käydessä Liikkennevirastossa johtaja Rami Metsäpellon luona. Koetan eri kontakteilla jatkaa selvitystyötä uusien toimintojen saamiseksi turvapaikahakijoilta 30.4. 2017 vapautuneisiin entisiiin Keurusselän kasarmirakennuksiin. Perjantaiksi palaan jo torstai-illalla Haapamäelle saapuen osallistuakseni Keski-Suomen liiton maakuntavaltuuston valtuustokauden viimeiseeen kokoukseen

Äänekoskella.


Hyvää toukokuun kevättä edelleen!

1.5.17

Hyvää vapunpäivää 2017!


On vapupäivän kirkas aamu lumisateisen vappuaaton jälkeen. Pääosa sataneesta lumesta on sulanut.


Joitakin viikkoja sitten olin tilaisuudessa Keuruun Pöyhölässä, entisessä kappalaisen pappilassa mikä nyt palvelee matkailuyrittäjän käytössä. Kevät oli sulattanut vettä Keurusselän jäälle ja lumi peitti pellot pappilan ja järven välillä. Kirkkaana kevättalven päivänä sininen taivas teki järven siniseksi ja pellot olivat lumivalkeat. Maisema oli itysenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kevättalven upeana päivänä sininen ja valkoinen!


Tätä en ole aiemmin koskaan kokenut. Pyysin tilaisuudessa olleita ottamaan valokuvia maisemasta. Ehkä tämä ilmiö tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Kansallisena veteraanipäivänä olin Helsingissä eri asioilla ja tulin juuri oikeaan aikaan Mannerheimin ratsastajapatsaalle, jossa Kaartin jääkärirykmentin osasto Helsingin varuskunnan komendantin johdolla nosti veteraanien läsnäollessa siniristiliput salkoihin kevään aurinkoisessa aamusäässä. Koin olevani oikeaan aikaan oikeassa paikassa..


Eduskuntatyöni aikana sain kokea myös usein samoja hetkiä. Kutsuin myös Pikkuparlamenttiin tilaisuudessa puhuneen Pääesikunnan kenttärovastin vieraakseni aamukahville. Keuruulta Helsinkiin siirtynyt tuttu silloinen Helsingin varuskunnan komendantti, kapteeni, ei ennättänyt virkatehtäviltään osaston johtajana vieraakseni.


Tänään vapunpäivänä saan kutsuttuna pitää Haapamäen Eläkeliiton seudullisessa vappujuhlassa pitää puheen kello 13.00 Haapamäen Suojalla. Haluan kiittää yhdistyksen toimijoita vilkkaasta työkaudesta. Itsekin olin mukana palmusunnuntaina täpötäydessä Pihljaveden seurakuntasalissa Haapamäen eläkeliiton ja Haapamäen Karjalaisten kirkkopyhässä. Entinen Pihlajaveden kunta nyt Keuruun yhteydessä yhteydessä on molempien yhdistysten toimialuetta.


Perjantaina palasin Helsingistä junalla Seinäjoen kautta Haapamäelle ja osallistuin Lumi-säätiön varaedustajana Jaakkiman perinneyhdistysten vuosikokoukseen. Koen historiallisia hetkiä, kun Lumivaaran kunnan perinteitä omaava Lumi-säätiö on päätetty lakkauttaa tämän vuoden lopussa. Kyse on kunnan peruinteiden jatkajasta. Mutta Lumivaaran perinteillä ovat jatkajat Lumivaara- seurassa ja kantapitäjän Jaakkiman eri yhdistyksissä. Jaakkiman kunnan perinteitä vaalinut Jaama-säätiö on jo aiemmin sulautettu em. perinneyhdistykseen.


Sotien jälkeen ei saaanut olla karjalaisten pitäjien nimisiä järjestöjä. Siksi oli muodeostettava Lumi-säätiö ja Jaama-säätiö. Minulle oikeampi viitekehys olisi jaakkimalaisten parissa, sillä isäni oli kirjoilla synnyinkunnassaan Jaakkimassa, vaikka hänellä oli juuri hankittu asutustila Lumivaaran Ihalan kylällä entisen Kaivomäen kartanon mailla. Isäni synnyinkoti Oinola Pitkäjärven rannalla jäi kantapitäjään Jaakkimaan Lumivaaran kuntaa ja seurakuntaa 1920-luvulla muodostettaessa.


Hyvää vapunpäivää ja alkaneen toukokuun kevättä!

Multian karjalaiset kuitenkin vetivät minut

16.4.17

Hyvää Pääsiäistä!

On pääisiäispäivän aamu. Viileän kevätpäivän aurinko paistaa kirkkaana, kuten pääsiäisenä kuuluukin. Tänään sunnuntaina osallistun radion kautta pääsiäispäivän jumalanpalvelukseen, koska vanhempi tyttäreni on musiikkiryhmässä sellonsoittajana radioitavassa Rovaniemen kirkon pääsiäisjumalanpalveluksessa.


Pääsiäisenä muistan myös isäni kanssa tehtyä matkaa hänen isänsä ja minun isoisäni hautaukseen 1.pääsiäsipäivänä Helsingin seurakuntien Honkanummen hautausmaalle silloisessa Helsingin pitäjässä, mikä nykyisin on Vantaan kaupunki. Pääsiäinen oli silloin 1959 malaiskuun lopulla, lunta oli paljon silloin uudella Honkanummen hautausmaallakin, jossa kirkkaassa pääsiäispäivän säässä avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi toimitti isoisäni Israel Oinosen hautauksen. Pastori Kauli Kallioniemi oli tunnettu valtiopäiväjumalanpalvelusten liturgina. Kansakoulupojalle pääkaupunkimatka oli merkittävä kokemus hautajaismatkanakin


Huomenna 2. pääsiäispäivänä olen pappina sananjumalanpalveluksessa Multian kirkossa kello 10.00. On tavattoman arvokas asia, että Multia on oma seurakunta. Silloin jumalanpalvelus on joka pyhä. Toisen pääsiäispäivän sanoma on Emmauksen tien kulkijat.


Tämä paljon puhuva Raamatun kohta jää nykyisin liian monilta kohtaamatta, koska ehkä yli puolet Suomen kirkoista on nykyisin kiinni 2.pääsiäispäivänä. Kirkkolaki tulee täytettyä sillä, että jossakin seurakunnan kirkossa tai rukoushuoneella pidetään  toisen pääsiäisen jumalanpalvelus, muut kirkot voivat olla kiinni. Näitä viime mainittuja on seurakuntaliitosten myötä nykyisin hyvin paljon, liian paljon kautta maan ja suurseurakunnissa jo ennestäänkin.


Jumalan sanaa tulee pitää tarjolla. Jo kirkonkellojen sointi on hienovarainen kutsu kirkkoon. Kyse on arvokkaasta asiasta. Yli Multian kirkonkylän ja jopa hyvällä säällä aina kuuden kilometrin äänen kantaman päähän Riuttakoskellekin asti kuuluu kironkellojen ääni. Kirkonkellojen sointi haluaa kertoa, että elämme kristityssä maassa. Vastaavasti Haapamäellä hiljaisuus muutoin jumalanpalvelusaikaan ja kiinni olevat kirkon ovet on kuin merkki ateismin voitosta.


Jumalanpalvelus kuuluu jokaiseen pyhään. Se ei haittaa vaikka, kirkossa olisi vain kaksi tai kolme henkilöä. He ovat jo seurakunta! Emmauksen tielläkään ei ollut kuin kaksi kulkijaa, mutta heidän seuraansa tulikin itse Ylösnoussut Herra. Jo hiljaisella viikolla ennen pääsiäistä olen kokenut paljon merkitseväksi sen, että jokaisena arki-iltanä ovat Multian kirkon kellot kutsuneet maanantaista kiirastorstaihin tulijoita Multian kirkonkylän keskellä olevaan kirkkoon. Yllättävän monet ovat myös käyneet avatuista ovista perheineen lasten kera sisälle kirkon pyhyyksiin. On valmistauduttu juhla-aikaan.


Nyt on juhlapäivä, pääsiäinen ja juhla jatkuu voimaksi arkeen vielä huomennakin. Hyvää Pääsiäistä!



10.4.17

Kiitos äänestäjilleni!

Kiitos teille äänestäjäni!


Kunnallisvaalit Keuruullakin ovat nyt ohitse. Koetin tehdä kunnon vaalityön, kiitän siinä eri tavoin mukana olleita. Kiitän Keskustan jokaista ehdokasta hyvästä yhteistyöstä ja kilpailevien puolueiden ja valitsijayhdistysten ehdokkaat teille myös kiitos reilusta ja rehdistä kilpailusta.


Tulokseni 308 ääntä oli selkeästi eniten Keskustassa, mutta ei tällä kertaa riittänyt koko Keuruun kärkeen, SDP:n lääkäri Markku Puro sai enemmän. Haluan huomenna onnitella häntä ja katsoa yhteisten asioiden jatkoa eteenpäin. Hän on todellinen soteasiantuntija kokemuksensa ja työtehtäviensä puolesta ja nyt tätä osaamista tarvitaankin, juuri siksi uskon häntä myös reippaasti äänestetynkin.


Omalta osaltani äänissä oli jonkinverran laskua, mutta samalla sataluvulla pysyin edelliskertaan nähden ja onhan äänestäjien kokonaismääräkin kaupungissamme laskenut reilun neljän vuoden aikana useilla sadoilla.


Siionin lauluissa ovat sanat ihmisten kiusauksiin ja vaivannäköihin liittyen:"Kun saat yhden ylitse ja pääset toisen ohitse, niin on jo kolmas vastassa...." Näin on vaalienkin kohdalla, ovelle kolkuttelee jo maakuntavaalien ehdokasasettelu.


Työt Keuruun kaupungin luottamustehtävissä jatkuvat kesäkuun alun jälkeenkin ja asiat vaativat liikkeelle jo tällä ja seuraavallakin viikolla paitsi Keuruun kaupunginhallituksen kokoukseen niin myös ministerin ja eduskuntavaikuttajien  tapaamisiin ja eri palavereihin.


Kiitos äänestäjilleni!

8.4.17

Suomalaista ruokaa tarvitaan


Turvataan suomalainen ruoka jokaiselle


Viime päivinä ovat monet olleet huolissaan maahamme tuodusta ja ruokiin tarkoitusta brasialaisesta kanasta, jonka raakana käsittelyn jälkeen ovat astiat hyvin huolellisesti puhdistettava ja käsittelyssä tulee kotikokinkäyttää hygienisiä hansikkaita. Tämä uhkaava tilanne tuli juuri kohta, kun maahamme ja muuallekin Eurooppaan oli todettu tuodun Brasiliasta pilaantunutta lihaa. Kysymys kuuluu edelleen, minkä verran tätä on jo käyetty ja erityisesti Suomeen tuotavissa elintarvikkeissa.


Tiedän aiemmilta ajoilta hyvän ystäväni joutuneen hengenvaaraan syötyään hollantilaista salaattia Suomessa. Liityttäessä EU:hun luvattiin kansainvälisyyden tuovan kuluttajille halpaa ruokaa. Nyt tiedämme tuiontiruuan eivät vain riskit vaan myös suorastaan vaarat, joista varoittaneita suomalaisia viljelijöitä ei halutta lainkaan kuulla.


Tosiasia on se, etttä huomattava osa syömästämme ruuasta tulee ulkomailta. Emme ole omavaraisia edes leipään käytettävän rukiin kaan osalta. Sama koskee lähes kaikkia muitakin kaupasta ostettavia elintarvikkaitamme. Suomalaiset talonpojat ja suomalaiset pellot ja karjasuojat kykenisivät tuottamaan puhdasta ja kotimaista ruokaa jokaiselle ja vientiinkin, jos tuottajat saisivat kunnon tuottajahinnat.


Valitettavasti jatkuvasti kannattamattomuuden ja siitä seuraavan maatalousyrittäjien uupumisen vuoksi jatkuvasti maatilojemme määrä vähenee. Tilanne on ylisukupolvisilla ja perinteisillä maaseutupaikkakunnilla

henkisestikin ahdistava. Alueellisilla maanpuolustuskursseilla kolmisenkymmentä vuotta sitten pidettiin tavoitteena maakuntienkin kohdalla ruuan tuotannon omavaraisuutta. Pelkkää Suomen omavaraisuutta ei pidetty riittävänä, vaan haluttiin koko Suomeen hajautettua omavaraisuutta.


Suomi on ainut maa maailmassa on, jossa ruuan huoltovarmuusvarastointia. Valitettvasti edellinen hallitus vähänsi puoleen mm. viljan varmuusvarastointia. Eri ongelmatilanteissa voisi totuus elintarvikeomavaraisuuden puuttumisesta tulla kohtalokkailla tavoilla esille. Kuvittelu EU:sta tai maailmanmarkkinoilta ostamisesta voisi osoittautua kohtalokkaaksi haaveeksi, kun myytävää ei löytyisikään ja jos löytyisikin, hinta voisi olla kova ja toimitus Suomeen ongelmallista.


Olen vahvasti sitä mieltä, suomalaisen villjelijän ja ruuantuottajan on saatava kunnon tuottajahinnat. EU:n myötä tämä on osin ongelmallista, mutta tuottajien nettotuloa voitaisiin myös ja ehkä helpomminkin parantaa vähentämällä tuotantopanosten kustannuksia. Tämäkin tie on kivinen, mutta on myös mahdollinen


Lannoitteet ovat suuri menoerä viljelijöille ja lannoitetehtaat ovat ulkomaisessa omistuksessa valitettavasti.

Olen asiantuntijoiden kanssa paljon kehitellyt ajatuksia omasta lannoitteiden tuotannosta. Sukupolvien ajan karjanlanta oli mitä parhainta lannoitetta ja maanparannusainetta, kuivikekeoljet, lanta ja virtsa oikein lantakasoissa palaessaan tuottivat pelloille kasvuenergiaa. Nyt tilanteet ja käsitykset ovat muuttuneet mm.

maatilarakenteen muuttumisen johdosta.


Olisiko maatiloilla tai niiden yhteisomistuksessa mahdollista tuottaa lannasta, "hömppäheionästä", oljista ja eri jätteistä liikennebiokaasua? Prosessi tuottaisi polttoainetta moottoreihin ja muihin tarkoituiksiin, mutta samalla olisi saatavissa kivennäisaineita kuten erityisdsti fosforia lannoitteiksi. Maaseudulle voitaisiin saada sekä uusia tuloja että vähentää lannoitemenoja! Tietenkin tarvittavat tuotantolaitteet aiheuttaisivat kustannuksia ja eläinlääkinnässä käytettävien aineiden mahdolliset ongelmat tulisi selvittää ja eliminoida.


Kun suomalainen ruuantuottaja voisi tulla toimeen, olisivat koko elintarviketjun noin 300 000 suomalaista työpaikkaakin tuirvatut! Mikä parasta jokaiselle olisi tarjolla riittävästi kotimaista ja ulkomaisen ruuan ongelmista vapaata ruokaa!


6.4.17

Tiet kaipaavat korjausta

Tiet kaipaavat korjausta


Lyhyeksi jääneen talven jälkeen on paljastunut kelirikkokevät niin monilla valta- kantateillä elinkeinojen ja puuhuollon kannalta tärkeillä maaseudun päällyste- ja sorateillä. Aivan yllättävää on melko uusien tiepäällysteiden pettämiset ja jyrkkäreunaiset kuopat. Nämä ovat useasti vaikeasti väistettäviä ja liikenne varaantuu varsinkin vastaantulotilanteissa.


Myös autot kärsivät tilanteesta, eilen uusin tuulilasin Haapamäen ja Keuruun välillä valtatie 23:lla vastaantulleen ajoneuvon heittämän kimpaleen iskeydyttyä tuulilasiin. Viime kesänä tien kunto tuhosi auton peräosan jousitukset. Nämä yhteensä toivat yli 2000 euron remonttilaskut. Monilla muillakin on vastaavia kokemuksia kautta maakuntien.


Toki on myös maakunnassa Äänekosken puukuljetusten vuoksi vasta kunnostettujakin teitä ja toivon niiden kestävän kovaa rasitusta. Aihetta olisi myös vakavasti harkita entistä enemmän raskaiden kuljetusten ohjaamista rautateille siellä, missä tähän olisi mielekkäitä mahdollisuuksia. On käsittämätöntä, että tiet kuluvat ja vieressä kulkee lähes käyttämättömiä rautateitä ja sekä valtiatiet ja radat ovat saman valtion omistamia. Onko esteenä rautateiden logistiikan byrokratia?


Ruotsissa tapahtui vakava bussionnettomuus, jonka syyksi on epäilty tien heikkoa kuntoa. Haluan,että kaikki tiet olisivat lähtökohtaisesti kunnossa ja turvallisia kaikille käyttäjilleen. Samalla kunnioittakaamme liikenteessä muitakin teiden käyttäjiä, jotta matkamme haasteellissa olosuhteissakin voisi viedä jokaisen turvallisesti perille.