Eläkeläisten veronkorotukset vievät ostovoimaa

Hallituksen eläkepoliittiset ratkaisut kuihduttavat ostovoimaa ja ovat vahingoksi työikäisille ja nuorille ikäluokille tämän vuoksi. Suomessa on eri eläkerahastoissa yli 250 miljardia euroa. Kansanedustajan kokemuksestani tiedän, että Suomesta ei löytynyt "kyllin tuottavia" sijoituskohteita kerätyille eläkeläisten varoille ja kommentoinnistani huolimatta varoja sitten sijoitettiin suurempien tuottojen toiveissa ulkomaisiin kohteisiin. Varoitin, että nyt vaara jopa sijoitetun pääomankin kohdalla. Varoitustani ei haluttu kuulla lainkaan, sille hymyiltiin ja naurahdeltiin.

Mitä tapahtui? Varoitukseni osui oikeaksi. Mutta asiasta vaiettiin. Tämä vaara on monissa suuria tuottoja lupailevissa sijoituksissa yleisemminkin. Mutta eläkerahastojen varojen sijoittamisessa tuollaista ei saa tapahtua, koen nuo varat eläkeläisiltä lainatuiksi rahoiksi. Nyt pelkään puheita eläkevarojen rohkeammista sijoittamisista suurempia tuottoja tavoitellen riskejä sisältäviin ulkomaisiin kohteisiin. Ei haluta muistaa, kuinka kävi reilut kymmenen vuotta aiemmin. Tuottoja ei tullut ja veroluonteisesti kerätyt pääomatkin kärsivät menetyksiä ja rahat katosivat ulkomaille noilta osin.

Mikä olisi sitten parempaa sijoittamista? Voitaisiinko tätä jotenkin kokeilla, jos sellaista löytyisi? Väitän vahvasti, että kohde löytyisi. Tämä löytö on sijoittaa koottuja "laiskoiksi leimattuja" eläkerahastojen miljardeja maksetun tarkoituksensa mukaan eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin nykyistä enemmän vaikkapa ihan kokeiluluonteisesti!

Mitä tapahtuisi, jos yksi prosentti kokeiluluonteisesti sijoitettaisiinkin kalenterivuoden aikana eläkkeiden ylimääräiseen korotukseen? Yhden prosentin vaihtelu eläkerahastoissa on vähemmän kuin osakekurssien vaihtelut.

Mutta mitä merkitsisi 2,5 miljardin euron lisäpanostus eläkkeisiin vuodessa?

Väitän, että se lisäisi eläkeläisten ostovoimaa. Mitä tämä vaikuttaisi verotuksenkin vuoksi kiristyvässä talouselämässä? Mihin nämä rahat joutuisivat? Mikä merkitys on ostovoimalla ja sen vaikutuksilla pien- ja yksinyrittäjien sekä lähipalveluita tuottavien toimintoihin ja kuntien, seurakuntien ja valtionkin verotuloihin? Onko tästä mahdollisesti olemassa laskelmia, vai tarvitseeko tutkia rahan liikkumisen vaikutuksia seutukunnilla ja aluetalouksissa? 

Olen esittänyt asian tutkimista, mutta mikään taho ei ole kiinnostunut. Aion kuitenkin itse yrittää, vaikka minulle ei olekaan kuin approbatur-oppimäärä talous- ja sosiaalihistoriassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa professori Åströmille 1960-luvun lopulla suoritettuna. 

Onneksi olen kuitenkin Keuruun yhteiskoulun matematiikkakilpailujen voittajia ja tulen tekemään laskelmia. Haluan saada mukaan eri muuttujia ja asiaan vaikuttavia näkökohtia, jotta laskelmat olisivat faktoihin perustuvia. Mielelläni otan huomioon tämän blogin lukijoiden huomioita asiassa. Haluan asiasta syntyvän myös julkisuudessa mielipiteiden vaihtoa ja ennakkoluulotonta keskustelua.

Tiedän esimerkiksi puun myyntitulojen kiertävän aluetalouksissa seutukunnilla ja kertautuvan kokonaisvaikutuksiltaan yli kymmenkertaisiksi kantohintaan nähden Metsäteollisuus ry:n edustajan kertomana. Kansantaloudelliset vaikutukset saman tahon kertomana ovat jopa 30 kertaiset! 

Olisiko ehdottamallani "laiskojen" eläkerahastojen varojen kotimaisella sijoittamisella lisäeläkkeisiin tarkoituksensa mukaan noita vaikutuksia? Kasvaisivatko eri eläkerahastotkin?

Väitän, että eläkerahastoille ehdotukseni tarjoaisi markkinoiden varmimman ja parhaimman tuoton. Kannattaisi ainakin kokeilla ehdotustani eläkkeiden ylimääräisestä sijoituksesta eläkkeisiin. 

Jaakko Uuranniemeä kiitollisena muistaen

Tapasin Keuruun S-marketin alla paikoitushallissa kansakouluaikaisen tuttavani. Puhdistimme hallin lämmössä lumesta ja jäästä sulamassa olevia autojamme. Ehkä olin asioinut liikkeessä liian vähän aikaa, joten puuha kesti ja jäi aikaa pohtia asioita. Keskustelukumppani oli ollut pitkään työssä Jaakko Uuranniemen kumppaniensa kanssa perustamassa monien autoliikkeiden ja toimintojen Autotalossa, millä paikalla ovat nyt mm. Citymarket ja Tokmanni paikoitusalueineen kuten alueella olevat eräät muutkin toimijat. 

Keskustelukumppani lausui kysymyksen muodossa, että sinä et taida tietääkään syntymäkotisi naapurisi Jaakko Uuranniemen kuolemasta viime kesällä. En ollut saanut tätä tietoa aiemmin, ehkä kaikki luulivat minun tietävän asiasta. Minulle Jaakko edusti myönteistä elämänvoimaa kaikin tavoin. Parisen vuosikymmentä sitten olin viimeksi tavannut hänet, kun sain tehtävän palvella hänen äitinsä siunaustilaisuudessa Multialla kesäisenä lauantaipäivänä.

Jaakko Uuranniemi oli syntymäkotini naapuriperheen toinen lapsi Rauha ja Venne Uuranniemelle. Jaakko oli reilut kymmenen vuotta minua vanhempi, Hänen isällään oli Riuttakosken saha, mylly ja lähialueelle

palveleva sähkölaitos, mikä lienee ollut lajissaan ensimmäinen Multialla. Kyse oli rehellisestä yrittäjäperheestä ja meille Riuttakosken toisella rannalla mitä parhaimmista naapureista, joille olen monista asioista suuresti kiitollinen.

Jaakon isä opetti pojalleen, että raha on ansaittava tekemällä työtä. Siksi hän ohjasi kansakouluikäisen Jaakko-pojan kuokkimaan meidän siirtokarjalaisen tilan peltoja. Ainakin yksi peltosarka on nimenomaan Jaakon koulupoikana kuokkima. Jo rippikouluikäisenä Jaakko oli kiinnostunut autoista ja sai erikoisluvalla ajokortin jo ennen normaaliaikoja. Tekikö hän jopa ihan matkan Helsingin olympialaisiinkin perheen Studebackerilla?

Oppivelvollisuuskoulun, rippikoulun ja itseopiskelun rinnalla merkittävimmäksi koulutukseksi muodostui sotaväen ajan palvelus komppanian kirjurina erillisessä autokomppaniassa Kouvolassa. Tuolta hän sai sotilaspassiinsa parhaimmat mahdolliset arvostelut. Jaakko ei tupakoinut eikä havaintojeni mukaan koskaan käyttänyt alkoholia, vaan kieltäytyi huomiota herättämättä kohteliaasti ja käyttäytyi aina herrasmiehen tavoin hillitysti toista kuunnellen ja osoitti tämän myös pukeutumisessaan ihmisten kanssa.

Näin hän sai ansaitusti monien luottamusta osakseen ja löysi Keuruulta arvostetun insinööri Jukka  Ilmoniemen yhteistyökumppanikseen autoalalla. !960-luvulle tultaessa auto oli monien tavoiteltu ja ehkä kaukainenkin unelma. Autot merkitsivät liikkumisen vapautta, loivat kuvaa menestyksestä ja tulevaisuudesta. Erityisen tavoiteltuja olivat länsimaiset autot, mitkä olivat tuontisäännöstelyn ja eri verojen rasittamat toisin kuin Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta tuotavat, joihin useimpien oli tyytyminen. Minä ostin Jaakolta ensimmäisen autoni Vauxhall Vivan 14.2.1971 ja saatoin sanoa olevani "miljoonan markan länsiauton omistaja!" 

Vain harvoilla oli tuolloin varaa länsiautoihin. Näitä edustivat 1960-luvulla lähinnä Volkswagenit lähes yksinomaan miltei 1970-luvun alkuun saakka Keurusseudunkin maanteillä ja maisemissa. Toki joillakin takseilla oli mersuja, kuten Multiallakin "Mersu-Matilla" , muut taksit olivat yleensä Popeda, Volga tai Warsova merkkisiä.

Jaakko Uuranniemellä oli taito löytää hyviä yhteistyökumppaneita ja tulla erinomaisesti heidän kanssa tuloksia tuottavaan yhteistyöhön. 1960-luvun Keuruun Isonkivenniemeen valmistunut maakunnan suurin Autotalo oli viiden autoliikkeen kokonaisuus, mikä palveli lähes kaikkia lännestä tai Japanista tuotavia autoja haluavien asiakkaiden tarpeita. 

Keuruu muodostui maakuntien solmukohdassa erittäin merkittäväksi ja laajalti tunnetuksi autokaupan keskukseksi. Autotalon eri tehtävissä ruokaravintola, eri automerkkien huoltamo- ja muut oheistoiminnot mukaan lukien jopa parisen sataa työntekijää. Monet multialaiset ja keuruulaiset nuoret saivat halutut työpaikkansa Autotalon toiminnoista. 

Autotalon väki oli kuin yhtä laajaa perhettä. Monet isät ja äidit olivat aidosti ylpeitä, kun saattoivat sanoa nuortensa olevan Autotalolla töissä. Multian rovastikin Risto Ruskokivi, joka usein käsitteli saarnoissaan arjen ja elämän asioita huomatessaan Jaakon vanhempien olevien kirkossa (he antoivat äidilleni ja myös minulle usein kirkkokyytiä) kehui kuinka Jaakko Uuranniemi tarjoaa työtä monille Multian nuorille. Pidin rippi-isäni arkisista saarnoista ja rippikouluaikanani hän kannusti saarnassaan ottamaan esikuvaa kolmesta lähtökohdiltaan multialaisesta 1950- ja 1960- luvun kansanedustajasta (T.N. Vilhula ml, Päiviö Hetemäki kok ja Arvo Ahonen sd.) Kahta heistä olen saanut sittemmin haastatella.

!970-luvun lopulla Jaakko Uuranniemi muutti Keuruulta Amerikkaan. Hänen isänsä oli nuorena miehenä ollut "Amerikoissa" ja hankkinut työllään rahat, joilla oli palattuaan ostanut Riuttakosken sahan oheistoimintoineen. Jos Suomessa autot olivat kiinnostaneet Jaakkoa, Amerikassa kiinnostivat lentokoneet, näitä hän vuokrasi käyttäjilleen. Amerikan puuhissa Jaakolla oli tärkeänä apuna menestynyt saarijärveläinen yrittäjä ja kansanedustaja (skl, nyttemmin kd) Väinö Rautiainen.

Vaikka sain Jaakolta lukuisia kutsuja tulla käymään hänen luonaan Amerikassa, en löytänyt siihen aikaa ja nyt on liian myöhäistä tavata Jaakkoa. Eduskuntatyöni aikaiset Amerikan matkani olivat niin ohjelmoituja, että ei ollut mahdollista tehdä poikkeamia muualle. Onneksi pääsin vuosituhannen vaihteessa käymään Valkoisessa Talossa ja ihan Ovaali-salissakin liittyen palkattomaan ja ansiotta minulle uskottuun kunniatehtävääni "Peace Ambassador". Monet keuruulaiset ja multialaiset ovat käyneet Jaakon ja hänen perheensä luona Amerikassa. Edesmennyt äitini oli säännöllisessä kirjeenvaihdossa Amerikkaan Jaakon sisaren Ellenin kanssa ja näin sain päivitetyt kuulumiset tuolloin entiseltä naapuriperheeltä.

Jaakko Uuranniemi kunnanhallituksen varapuheenjohtajana oli myös tätä kautta vahva Keuruun kehittäjä ja hän toimi hyvässä yhteistyössä kokoomuslaisena kaikkien kanssa tavoitteena paikkakunnan hyvä tulevaisuus. Kun tulin 1970-luvun lopulla Jaakon luopuessa Keuruun kunnalliselämään, luulen monien entisten multialaisten auttaneen minua eri vaaleissa. Jaakolla oli myös 1970-luvun alussa tavoite kansanedustajaksi Kokoomuksen ehdokkaana, mutta Keuruun seutukunta maakunnan rajalla oli tuolloinkin liian haasteellinen valituksi tulemiselle.

Riuttakoski virtaa nyt lumisen talven keskelläkin, koskikarat liikkuvat vikkelästi kosken virtakohdissa ja kevään saapuessa Multian "mustien metsien" vedet kuohuvat jälleen kohta kevättulvana minulle ja Jaakolle hyvin tutuissa maisemissa. Onnellinen on äitini tekemän runon mukaan hän, joka on saanut elää ja asua kosken varrella. Kosken virtaava vesi ja sen äänet ovat Luojamme suurta puhetta ajasta aikaan ja näkyvä viittaus Ilmestyskirjan kristallin kirkkaaseen elämänvirtaan.

Haluttaessa valmiina palvelukseen

Minulle oli yllätys tänä aamuna ministeri Annika Saarikon ilmoitus luopua Keskustan puheenjohtajuudesta. Ymmärrän hyvin perheen onnelliseen asiaan liittyvät perustelut. Vain harkitseva ihminen pystyy tekemään noin vaativan ratkaisun.

Keskustan, vuosikymmenten suuren poliittisen toimijan, tilanne on eduskuntavaalien ja galluppien kannatuksella mitattuna kerrassaan surkean kurja. Presidentin vaalien tulos Olli Rehnin kohdalla on toivoa herättävä, mutta samalla on toki tiedostettava näiden vaalien erikoisluonne vahvasti henkilövaalina ja se, että Olli Rehn oli myös valitsijayhdistyksen ehdokas. Hänen kannattajissa oli mm. ansioituneita RKP:n vaikuttajia aiemmilta vuosikymmeniltä.

Monissa maakunnissa Keskusta on kaikesta huolimatta tänäänkin vahva vaikuttaja lähes entiseen tapaan. Tämä on vahvuus, mikä saattaisi mahdollistaa Keskustan uuden nousun. Tarvitaan kuitenkin onnistumisia eduskuntatyössä kansalaisille tärkeissä asioissa. Luottamus on ansaittava, jotta sitä voi palauttaa.

Keskustan vahvuus on myös sen vahva asema kunnallishallinnossa. Kansalaiset kokevat tämän kautta Keskustan galluppien tuloksia suuremmaksi ja kokeneeksi vaikuttajaksi. Aluehallinnon osa hyvinvointialueilla voi olla tilanne toinen. Keskusta ajoi voimakkaasti soteuudistusta ja nyt hyvinvointialueet alkavat jo taloudellisesti katastrofissa ja ihmisille ja erityisesti Keskustan äänestäjille tärkeät lähipalvelut ovat loitontumassa tarvitsijoistaan.

Haastavassa tilanteessa olen osaltani valmis talkoisiin. Äänekoskelta kokenut vaikuttaja kysyi minulta heti aamulla, olenko valmis tavoittelemaan Keskustan puheenjohtajuutta? Sanoin: "jos tarvitaan olen."

Hän sanoi nyt tarvittavan pitkäaikaista kokemusta niin kunnallishallinnosta, maakuntahallinnosta kuin eduskuntatyöstäkin ja ennen kaikkea tavallisen kansalaisen elämänkokemusta. Tällä blogikirjoituksellani kerron valmiuteni. En millään muotoa halua olla tunkemassa itseäni tuohon tehtävään. Mutta, kun olen aina sanonut: "että isänmaallisesta ja keskustalaisesta tehtävästä en halua kieltäytyä", noudatin periaatettani.

Jään odottamaan, huomaako kukaan tätä blogikirjoitustani? Toistaiseksi muualla en vielä kerro asiasta. Mutta, jos tämä synnyttää keskustelua, katsotaan tilannetta ja sitä keitä muita mahdollisesti tehtävä kiinnostaa.

En ole tuppautumassa, mutta tarvittaessa olen käytettävissä.

Olen pitänyt vahvasti yllä kontakteja. Siksi olin viime keväänä hankkimassa kokemusta ihan uudesta ollessani Keskustan kansanedustajaehdokkaana Uudeltamaalta ja edellisellä kerralla vastaavasti Helsingissä. 

Toki olin realisti mahdollisuuksieni osalta.

Halusin saada uusia kontakteja ja uusia kokemuksia. Tässä onnistuin yli odotusteni. Sain uusia kontakteja entisten lisäksi enemmän kuin olen ennättänyt käyttämään. 

Nämä kaikki ovat tarpeen laaja-alaisessa vaikuttamistyössäni. Sillä työ jatkuu. Koen, että Suomi ja maailma ei ole vielä vapaa ihmisten puutteista ja tarpeista. Haluan tehdä voitavani asioiden korjaamiseksi ja onneksi minulla on myös hyviä ystäviä kanssani.

Vaali-illan jännitystä ja katsetta eteenpäin

Aloittaessani tätä kirjoitustani on vielä 36 minuuttia presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysaikaa jäljellä. Äänestiin jo ennakkoon ja näin ei tänään sunnuntaina 28.1.2024 enää tarvinnut huolehtia äänestyksestä. Sen sijaan muistutin vielä äänestämisen mahdollisuudesta heitä, jotka eivät olleet äänestäneet.

Olin jo loppukesällä mukana Olli Rehnin vaalikampanjan avaustilaisuudessa Helsingissä kulttuurikeskus Sofiassa aloittamassa hänen vaalityötään. Kirjoitin Suomenmaa lehteen yhtyväni Olli Rehnin metsäpoliittisiin näkökohtiin, joita pidän erittäin tärkeänä osa-alueena vaikuttamistyössä. EU-vaikuttamisessa Suomen on oltava entistä enemmän terveesti itsekäs.

Sanat "terveesti itsekäs" toi esille jo monia vaaleja aiemmin yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Keskustan kunnallismies Lauri Porkkala eduskuntavaaliehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä. Minä noita etunimikaimani vaaliteemansa sanoja entistä tarpeelisempina. Kyse ei ole itsekkyydestä, kyse on tarpeellisesta omanarvon tunnosta. Ilman tätä olemme muiden kuljetettavissa.

Tasavallan presidentin on kansainvälistyneessä maailmassa oltava määrätietoisesti oman kansansa puolustaja. Siis "terveesti itsekäs".

Nyt Suomi on ollut aivan liiaksi muiden ohjailtavissa EU-asioissa.

Koska keväällä ovat europarlamentin jäsenten vaalit haluan nostaa esille sanoja "terveesti itsekäs". Vain tuon periaatteen mukaan toimien voi täyttää oman paikkansa kaikessa vastuullisessa toiminnassa.

Koin, että Olli Rehn "vakaa kuin Kallio" voi olla myös terveesti itsekäs vastuunkantaja. Tämä ei tarkoita itsekkyyttä, kyse on vastuullisuudesta.

Olipa kuka tahansa kansan valitsema presidentti haluan, että hän on "terveesti itsekäs", eli haluaa puolustaa Suomea ja suomalaisia määrätietoisesti ja tarvittaessa sitkeästi ja periksi antamatta. Vain tällä tavoin toimien voi saada muiden kunnioitusta. 

Suomelle metsät ja erityisesti kansalaistemme omistamat yksityismetsät ovat uusiutuvan elinvoimamme ja taloutemme kestävä perusta kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koen, että tätä ei vieläkään kyetä kylliksi tajuamaan. Metsiemme merkitys moninkertaisesti suurempi kansantaloudellemme kuin metsäklusterin taloudellinen osuus tai metsään perustuvan vientimme osuus.

Koen, että rahan kiertäessä eri elinkeinoissa ja niiden tuloissa eri veroissa, saa yhteiskuntamme ja koko kansataloutemme jatkuvasti kertautuen uutta virtaa. Näin ,mahdollistuu opetus, kulttuuri, sairaanhoito, poliisin ja armeijan ja koko yhteiskunnan toiminta. Miksi edes talousoppineet eivät huomaa tätä? Miksi ei huomata sitä, mistä kansantaloutemme generoivaa virtaansa?

Toki maatalous, karjanhoito ja kalastus tuottavat alkutuotantoina uusiutuvaa ja välttämätöntä kansantalouteemme kuten metsäkin, mutta pidän metsän merkitystä ratkaisevana alkutuotannossa. Ilman näitä eli metsiä ja peltoja olisimme verrattavissa Grönlantiin tai Huippuvuoriin.

Miksi tätä ei kyetä huomaamaan ja tunnustamaan?

Nyt tasavallan presidentin vaalien ennakkotulos asettaa sekä Stubbille että Haavistolle haasteen edustaa tulevalla vaalien toisella kierroksella

selkeitä tavoitteita Suomen ja suomalaisten puolesta. Olli Rehnin kampanjassa mukana osaltani olleena kiitän ehdokastamme Olli Rehniä ja toivon taitoa ja viisautta vaalien toisella kierroksella valituksi tulevalle! Jumala siunatkoon Suomea ja suomalaisia!

Mielipidettä tarjolla

Olen pettynyt EU:n parlamentin äskeiseen äänestystulokseen. Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinkovoiman alueina. Turpeen poltti lämpövoimaloissa mahdollistaa a tehosta myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinä ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamisaa vuosissa pula-ajan jälkeen. Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle.

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.

Suomen oltava metsäpolitiikassa terveesti itsekäs

Yhdyn Olli Rehnin kantaan metsäpolitiikassa

Yhdyn presidenttiehdokkaamme Olli Rehnin selkeään kantaan metsäpolitiikan pitämisestä omissa käsissämme. Suomen on rohkeasti oltava metsäasioissa "terveesti itsekäs". Talousmetsämme ovat pääosin yksityismetsiä. Tämä on tiedostettava aina lähtökohtana. 

Metsien kasvatuksessa Suomi on kaikin tavoin maa, mistä muut voisivat ottaa oppia. Yksityismetsänomistajilla tulee edelleen olla päätösvalta omiin metsiinsä ja niiden käyttöön nykyisten lakien mukaan jatkossakin ilman ulkopuolisten puuttumista. Metsänomistajilla tulee vastakin olla mahdollisuus itse päättää omistamiensa metsien käsittelystä ja puukaupoista. 

Emme tarvitse ulkopuolista holhousta asioihin, mitkä osaamme omistamissamme metsissämme parhaiten maailmassa. Jos joku muuta väittää, olen valmis keskusteluun ja perustelemaan kantani. Useimmissa EU-maissa metsät ja metsätalous poikkeavat jo lähtökohdissaan omastamme. Tämä on tehtävä selväksi sekä omille kansalaisillemme että erityisesti EU:ssa asioita valmisteleville ja niistä päättäville. 

Useissa EU-maissa metsät ovat puistojen luonteisia ja vain muutamien hehtaarien kokoisia omistajilleen, jolloin taloudellinen merkitys on vähäinen. Metsät ovat uusiutuvaan perustuvana kansantaloutemme paljon enemmän kuin edes taloustieteilijätkään tajuavat. Metsistä saatava raha yhteiskunnan eri elinkeinoissa ja toiminnoissa kiertäessään moninkertaistuu kansantaloudessamme ja tuottaa verotuloja, joita ilman jäisimme, ellemme voisi käyttää nykyiseen tapaan metsiämme.

Keskustan on annettava edelleen entistäkin voimakkaammin julkisuuteen selkeät kannanotot yksityismetsien ja koko metsäklusterimme puolesta. Veteraanikansanedustajien taannoisessa kokoontumisessa Keskustan ryhmähuoneessa sanoin EU:n taholta kohdistuvan yksityismetsiimme vaarallisimman viime sotiemme jälkeen. Nyt ei pidä antaa "pikkusormeakaan pahalle", sillä se vie muuten koko käden.

Suomalainen metsätalous on maailman parasta aikamme edellyttämää hiilidioksidin sidontaa ja metsäklusterin eri tuotteet ovat hiilen varastoinnin kärjessä. Saamme olla aidosti ylpeitä olemassa olevista tosiasioista! Ilomielin yhdyn presidenttiehdokas Olli Rehnin ajatuksiin.

Lauri Oinonen

kansanedustaja 1999-2011

Joulutervehdys 2023

Joulu on tätä kirjoittaessani jo hyvin lähellä Rafaelin päivän iltana. Tänä jouluna en lähetä joulukortteja lainkaan. Kirjoitetussa tekstissä saa kerrottua enemmän. Toinen syy menettelyyni on käden rannevamma ja käsi on kipsattuna viisi viikkoa. Kuten varmaan tiedätkin olen omatoimisesti ja omin kustannuksin pitkään ja aktiivisesti toiminut raideliikenteen visiointiin ja kansalliseen kokonaisturvallisuuteen liittyvien asioiden parissa. 

Olin jälleen muutaman päivän eduskuntatapaamisissa ja Vantaan Martinlaakson ostoskeskuksen edessä liukastuin 13.12.2023 kohdassa, missä viisi nuorta henkilöä myös kaatui. Nuori morsian valitti kihlajaispäivänään polvilumpionsa murtuneen samoilla minuuteilla. Kauppakeskuksen eteisaula vaikutti sulalta mustalta lattialta, mutta siihen olikin parin neliömetrin alalle muodostunut lasikirkasta ja petollista jäätä. Nyt käsi on siis kipsattuna ja kipu on vienyt yöunia ja suoraan sanoen en oikein olisi jaksanutkaan käydä kirjoittaman joulukortteja. Tänään 22.12 keskustelimme kirurgin kanssa mahdollisen leikkauksen hyödyistä ja haitoista ja toivomukseni mukaan edetään kevyemmän menettelyn kautta ilman leikkausta.

Joulu tuo mieleen jouluja eri ajoilta. Erityisen lämpimästi muistan Johannes-enoni ja Eeva puolisonsa jouluvierailuja keskikouluajan vuosiltani syntymäkodissani Multian Riuttakoskella ja näillä joulunlämpimillä muistoilla tervehdin Eevaa tänä jouluna. Koska kipsattu käsi merkitsee auton

ajokieltoa en nyt voi ajatellakaan joulukynttilän vientiä Vantaan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle Johannes-enoni haudalle enkä isoisäni Israel Oinosen haudalle Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalle.  Äitini ja isäni haudalle vein Multian Sinervän hautausmaalle joulukynttilän jo aiemmin ja totesin isänpäiväksi viemäni led-kynttilän vielä toimivaksi, tosin lunta oli otettava pois ympäriltä. Nyt lumisateet peittänevät kynttilät jälleen, mutta lumivalkea maisema Sinerväjärven äärellä on parasta joulurauhan sanomaa.

Seurakuntayössä joulunaika oli tapahtumista seuraaviin menemistä. On ilo muistaa lämmintä vastaanottoa kaikkialla. Eduskuntatyöni aikana olin tapaninpäivän pappina Multian kirkossa, jotta kirkkoherra ja lääninrovasti Osmo Tarkki edes yhden joulunpyhistä vapaaksi perheensä ja sukulaistensa pariin. Koska Osmo Tarkki oli opiskeluaikanaan myös rippikouluopettajani rovasti Risto Ruskokiven ohella, halusin mielelläni talkootyönä auttaa häntä. Tapaninpäivänä kirkoissa on varsin vähän sananjumalanpalvelukseen osallistuvia, mutta halusin pitää tärkeänä, että Multian kirkkokin kutsuu tapaninpäivänäkin, kuten myös tuolloinen Kirkkolaki edellytti.

Tänä vuonna emme ajattelekaan joulukirkkomatkaa, koska en voi ajaa kipsin aiheuttaman kiellon vuoksi. Mutta radio, tv ja nettikirkot ovat tarjolla vaihtoehtona.

Hyvää Joulua 2023!