VL: uudenvuoden hartauskirjoitus

 

 

Jumalaan luottaen uuteen vuoteen

 

Elämme kalenterivuoden vaihtumisen aikaa. Aloitamme 2000-luvun toista vuosikymmentä. Olemme näköalapaikalla, voimme katsoa kuluneeseen vuoteen ja suunnata odotuksemme uuteen. On aihetta hetken pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Minulle näköaloja avaa erityisesti Psalmi 121. Tämä alkaa:” Minä nostan silmäni vuoria kohti:

mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.”

 

Talviaikaan voimme nähdä ympärillämme Jumalan luomistekoja esimerkiksi lumivalkeassa vaipassa olevissa puissa ja pensaissa, talvisen päivän sään ja maiseman muutoksissa sekä erityisesti tähtikirkkaiden öiden tähtitaivaan katselemisessa. Nykyisin tähtitaivas jää valitettavasti liian monilta näkemättä ympärillä olevien valojen vuoksi. Minulle tähtitaivas todistaa mitä suurimmassa määrin Luojastamme. Hän on koko maailmankaikkeuden Luoja. Hänen käsialaansa ovat kaikki tähdet, ne jotka voimme nähdä silmin, kaukoputkin tai tunnistaa muilla tavoin. Hänen luomaansa on myös se, mitä emme näe tai havaitse. Maan ja taivaan Luojan ja hänen tekojensa suuruus on valtava

 

Lumikide sisältää luomisen taidokasta viisautta pienessä. Vesi on luotu oikeisiin elämää ylläpitäviin ominaisuuksiinsa kaikissa olomuodoissaan. Jumala on luonut pienet ja suuret asiat tarkoituksenmukaisesti. Elämme luomistekojen puhuttelevien tosiasioiden keskellä. Me emme voi nähdä Jumalaa, mutta voimme nähdä kaikessa hänen tekojaan. Psalmissa kahdeksan ovat sanat: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Todellakin, Luomisen Jumala on läsnä meillekin elämän antajana ja ylläpitäjänä juuri tässä ja nyt.

 

Vaikka vuodet vaihtuvat, on turvallista tietää, että Jumala on kanssamme aina. Jumalalla ovat omat aikamittansa maailmankaikkeudessa, mutta meille hän on antanut vuorokaudet ja vuodet. Jumala on iankaikkinen, ääretön, kaikkivaltias. Hän salattu. Hän myös ilmoitettu. Hän kohtaa meitä luomistekojensa, oman elämme ja kansojen vaiheiden kautta. Erityisesti Jumala kohtaa meidät Pyhän Raamatun sanomassa, joka on pelastusilmoitusta jokaiselle henkilökohtaisesti ja kaikille yhteisesti yli maan piirin sukupolvesta kaikkiin sukupolviin.

 

Joulun sanoma kertoo vuodenajasta riippumatta sitä, että Jeesus syntyi Vapahtajaksemme jokaista varten. Jumalan tahto on rakkaus kaikkien ihmisten ja kaikkien kansojen kesken. Jumala haluaa kaikille hyvää. Tämän tahtonsa toteuttamiseksi Jumala on luonut ihmiset tekemään hyvää. Jokaisen ihmisen elämälle on annettu jalo tarkoitus. Kukaan ei ole vähäarvoinen, vaan jokainen on tärkeä. Syntiinlankeemuksen todellisuus rikkoo Jumalan hyvää suunnitelmaa. Mutta juuri tämän vuoksi, Jumala antoi Jeesuksen synnin, kuoleman ja pimeyden valtojen voittajaksi.

 

Jeesuksessa on yksityisen ihmisen elämä ja toivo tulevaan aikaan. Hän on kuohuvan ajan keskellä nytkin kaikkien kansojen toivo. Saamme elää turvallisin mielin. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hepr.13:8). Antakoon Jumala siunauksensa alkavaan vuoteen meidänkin

Kristillinen sanoma kuuluu koulun jouluun

 

 

KRISTILLINEN SANOMA KUULUU KOULUN JOULUUN

 

 

Näinä päivinä on vietetty peruskouluissa ja lukioissa koulujen joulujuhlia. Samoin lasten päivähoitopaikoissa on jo pitkäänkin valmisteltu joulua monin eri tavoin. On askarreltu, piirretty, opeteltu lauluja ja leikkejä sekä harjoiteltu näytelmiä. Kaikkea tätä mahtui myös omaan kouluaikaani Multialla kansakoulussa ja edelleen Keuruun yhteiskoulussa niin keskikoulun kuin lukionkin aikana. Vaikka jouluohjelmat olivat monipuolisia, oli myös selvää joulun kristillinen sanoma Vapahtajamme syntymäjuhlana.

 

Joulujuhliin, joita kansakouluaikani kutsuttiin myös kuusijuhliksi ja teinikunnan tilaisuuksia puurojuhliksi, kuului aina jouluevankeliumi, jouluvirsiä ja kristillisen joulusanoman mukaisia näytelmiä, runoja ja lauluja. Oppikouluajan joululoman aloittanut koko koulun joulujuhlan päiväohjelma sisälsi evankeliumin ja uskonnon opettajan pitämän hartauspuheen, jouluvirren ja rukouksen. Koulun joulu oli selkeästi kristillinen. Joulu odotus alkoi juhla-aikana jo ensimmäisestä adventista Hoosiannan ja adventtivirsien myötä. Jouluun käytäessä kristillisen sanoman sisältävät joululaulut olivat esillä musiikkitunneilla ja aamuhartauksissa.

 

Oma kokemukseni koulun valmistautumisesta kristilliseen jouluun teki jo pikkupojalle joulun ajasta juhlaa koulutyössä. Silloin jaksoi kävellä pakkasaamujen kuutamossa kuuden kilometrin koulumatkaa, kun tiesi vaikeiden oppituntien lisäksi päivän ohjelmaan kuuluvan jotain sellaista., mikä oli erilaista ja miellyttävää. Uskon monien muidenkin muistelevan omaa kouluaikaansa samantapaisesti. Ainakin omien luokkatovereittemme kanssa koemme näin nytkin, vaikka kouluvuosista on aikaa vierähtänytkin. Joulu merkitsi koululaiselle eri ikävuosien mittaan koulussakin tuttua ja turvallista odotettua asiaa.

 

Miten on nyt? Olen huolestunut siitä, että monista kouluista kristillinen joulun sanoma on kadonnut perin ohueksi ellei pääkaupunkiseudulla ihan kokonaankin. Tällaisia viestejä olen kuullut monilta huolestuneilta vanhemmilta. He ovat olleet joulujuhlissa läsnä isinä ja äiteinä ja hämmästyneet siitä, että sanoma Jeesuksen syntymäjuhlasta puuttui. Näitä viestejä ei ole minulle kerrottu Keski-Suomesta enkä itse ole tällaista onneksi kokenut. Keuruulla iloitsen siitä, että koulujen oppilaat käyvät kirkossa joululoman aloittavana päivänä. Kuitenkin olen eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä huolestunut asiasta ja olen ryhtynyt ottamaan selvää, miksi koulun joulusta on monilla paikkakunnilla joulun kristillinen sanoma ohentunut tai jopa suorastaan kadonnut. Näin kerrotaan tapahtuneen mm. Helsingin Kaisaniemen ala-asteella, jossa aikanaan harjoittelin oppituntien pitoa.

 

Uskonnonvapauslain mukaan ja perustuslain mukaan on täysi oikeus selkeän kristillisen joulun valmistautumiseen ja joulujuhliin kouluissa. Tämä saa myös olla paljon enemmän kuin pari säkeistöä hienoa Martti Lutherin jouluvirttä "Enkeli taivaan". Tuntuu kuin jostain kumman syistä olisi tultu liian varovaisiksi tuomaan esille omaa kristillistä sanomaamme. Tätä on joskus perusteltu maahanmuuttajilla ja monikulttuurisuudella. Tämä ajattelu on kuitenkin vailla pohjaa. Suomeen tulevista maahanmuuttajista on 75 prosenttia kristittyjä.

 

Tämä maahanmuuttajien enemmistö on ihmetellyt sitä, että he ovat luulleet Suomeen muuttaessaan saapuvansa kristittyyn maahan, mutta he eivät olekaan tätä tavanneet. Ei-kristityt maahanmuuttajat puolestaan ymmärtävät oikein hyvin sen, että Suomessa on oma kristillinen uskonto. Heille riittävät uskonnonvapauslain suomat oikeudet ja mahdollisuudet oikein hyvin. Kukaan heistä ei ole vaatinut suomalaisia luopumaan omasta uskonnostaan tai sen harjoittamisesta kouluissa tai missään muuallakaan pienimmässäkään määrin. Jotta voidaan kohdata muita kulttuureja, on hyödyllistä se, että meillä on ensiksi oma kulttuurimme.

 

Siksi odotan esimerkiksi Opetushallitukselta selkeitä ohjeita siitä, että Suomessa on oikeus omaan uskontoon kouluissamme myös luterilaisen kristillisen näkemyksen mukaan, johon ns. vapaat suunnatkin yhtyvät. Ortodoksit ja katoliset ovat oman uskontonsa arvon aina tajunneetkin. Haluan koulun joulun antavan myös tämän ajan koululaisille ja oppilaille sitä samaa tuttua ja turvallista kristillistä kokemusta, jonka omana kouluaikanani koin hyväksi ja joka on yhä tärkeämmäksi tullut niin minulle kuin entisille luokkatovereillenikin. Hyvää joulunaikaa jokaiselle!

 

 

 

 

 

Näkemyksiä Hetemäen työryhmän johdosta

 

 

 

Hetemäen työryhmän esitys sisältää pahoja ongelmia

 

 

 

Hetemäen työryhmän esitykset sisältävät ongelmakohtia, joihin tulee puuttua jatkokäsittelyssä. Oman asunnon korkovähennysten alentaminen ja aikanaan suunniteltu poistaminen olisi isku erityisesti nuorille aikuisille ja lapsiperheille, jotka ovat hankkineet oman kodin. Laskelmat ovat lainaa otettaessa sisältäneet myös nykyisen korkojen verovähennyksen ja täten nyt suunniteltu korkomenojen verovähennyksen poistuminen tulisi tuomaan paljon ongelmia. Tätä en voi hyväksyä.

 

Metsätalouden kannalta pääomaveron korotus tulisi olemaan jarru puukaupoille ja synnyttäisi ongelmia puuhuoltoon, kone- ja kuljetusyrittäjille, sahoille ja paperitehtaille sekä metsäenergian saannille. Seuraukset voisivat kohtalokkaita myös vientitulojen osalta. Juuri nyt vielä vuoden loppuun asti voimassa oleva huojennuksen ansiosta puukauppa käy tarjonnan osalta hyvin, koska myyntivero on nyt 24 prosenttia, sen nostaminen 30 prosenttiin tulisi vaikuttamaan koko metsäklusteriin ja kansantalouteen kielteisesti.

 

Arvonlisäverojen nosto olisi ongelma pienyrittäjille, koska kysyntä vähenisi hintojen nousun myötä. Pienituloiset, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat esimerkiksi tulivat kärsimään arvonlisäveron aiheuttamasta hintojen noususta. Vaikutukset kotimarkkinoihin olisivat pelkästään kielteisiä ja Suomi joutuisi entistä kohtalokkaammin kokemaan Euroopan ja maailmantalouden heittelyjä.

 

Kotitalousvähennys on synnyttänyt yllättävän paljon yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Näiden kannalta alennukset kotitalousvähennyksiin vaikuttaisivat kielteisesti, koska kysyntä saattaisi vähentyä. Seurauksena tulisi olemaan toimintojen lopettamisia ja yrittäjätyöpaikkojen menetyksiä nyt alkaneen myönteisen kehityksen taantuminen.

Itsenäisyyspäivänä 2010 eduskunnassa

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle Lukijani!

 

Tervehdys Helsingin tuomiokirkon itsenäisyyspäivän ekumeenisesta juhlajumalanpalveluksesta, jossa sain olla kansanedustajien penkeissä. Minä olen kansanedustajana halunnut olla joka kerta mukana jumalanpalveluksessa, koen sen todistajan paikaksi uskomme ja isänmaamme puolesta. Piispa Repo piti selkeän saarnan, jossa oli kehotusta minunkin työhöni. Sitä vastoin minulle tuli paha mieli, että liturgipappi esirukouksessa otti esille sanan "homofobia". Tämä oli mielestäni outoa ja myös sopimatonta ekumeeniseen jumalanpalvelukseen, jossa ovat läsnä mm. ortodoksit ja katoliset ja näiden kanta on tunnetusti toinen kirkkomme liberaalien. Kiistanalaiset eivät minun mielestäni kuulu jumalanpalveluksen liturgiaan.

 

Onneksi mukana oli Isä Meidän rukous. Kerrotaan vanhan karjalaismummon opetus lähimmäiselleen, joka oli arvostellut papin saarnaa, että niin kauan kuin Isä meidän rukous luetaan kirkossa, hän käy kirkossa. Tällä ajatuksella lähdin jumalanpalveluksen pois kirkosta ja odottelin talven viimassa vaimoani, joka tuli kirkosta ulos hieman myöhemmin. Jumala siunatkoon itsenäisyyspäivämme kodeissamme, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja kaikkialla. Hän tekee myös virheellisen oikeaksi ja puutteellisen täydelliseksi, jos tahdomme kulkea elämäämme nöyrällä mielellä.

 

Olen tällä hetkellä eduskunnan työhuoneessani ja kirjoittamisen ohella katsoen näyttötaululta Tuntematonta sotilasta. Toivon, että tämä olisi aina ohjelmatarjonnassa tulevinakin vuosina, jotta havainnollisesti muistaisimme vapautemme hintaa ja sen velvoittavuutta tämän ajan tehtävissämme. Kansanedustajan tehtävä isänmaamme puolesta on hyvin helppoa verrattuna siihen, mitä isäni viime sotien invalidi ja jo vuonna 1962 edesmennyt veteraani teki. Hän kertoi itsenäisyyspäivänä 1939 siirrytyn Kollaanjoelle, jonne pikaisesti kaivettiin puolustuslinjoja.

 

Legendaarinen valokuva hänestä lumipuvussa kivääri kädessä valkean lumisen juoksuhaudan äärellä kertoo valmiudesta kohdata uhka, jota Kollaa kesti talvisodan loppuun asti. Valkea lumi vaihtui pian mustaksi veren tahrimaksi taistelukentäksi valokuvan ottamisen jälkeen. Kannustakoon tämä päivä minuakin eduskuntatyössäni toimimaan toimimaan päättäväisesti ja määrätietoisesti kodin, uskonnon isänmaan puolesta. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla haluan tänä vuonnakin käyttää papin virkapukua. Haluan sillä kertoa arvoperustastani. Koen eduskuntatyöni sekä etuoikeudeksi että velvollisuudeksi, jossa myös pappina saa tässäkin ajassa toimia.