20.3.11

Tosiasioita Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta

 

 

VARUSKUNTAA PUOLUSTETAAN VARTIOPAIKALTA

 

Nimimerkki ”Eläkekortti” kirjoitti huolenaiheensa Keuruun varuskunnan tulevaisuuden osalta. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa kolmen vaalikauden aikana olen saanut selkeät käsitykset sekä uhasta, joka on todellinen, että myös mahdollisuuksista, jotka ovat todellisia. Nämä on tiedostettava rauhallisesti ja on toimittava taitavasti.

Paniikinomainen nousu barrikaadeille olisi tässä vaiheessa ehkä varmin tappion tie, ja näyttäisi koko maalle yhden lakkautettavan varuskuntapaikkakunnan mahdollisesti seitsemän poistettavan joukosta.

 

Tuleva eduskunta ja hallitus joutuvat kohta ensi töikseen ottamaan linjaa puolustusvoimien muutosten osalta ja tähän liittyen varuskuntien sulkemisesityksistä. Tuolloin on mielestäni paras tapa rakentaa yhtälö Keuruun varuskunnan turvaamiseksi sen vahvuuksista. Tätä työtä olen tehnyt jo pitkään ja asian luonteen vuoksi ilman julkisuutta, joka taatusti pilaisi asian ja minä saattaisin samalla vaarantaa valiokuntatyön sitoumukset vaiteliaisuusmääräyksistä. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja siksi olen ilmaissut tahtoni seuraavallekin vaalikaudelle. Jokaisella varuskuntaseudulla on ollut oma edustajansa valittuna valiokunnassa, joten asiat on tajuttu kaikkialla.

 

Avoin ja julkinen asia on se, että Keuruun varuskunta on suojelu- ja pioneerialan osaamiskeskus. Tämä on meille juuri nyt ajankohtainen mahdollisuus, kun maailman tapahtumat osoittavat selvät tarpeet. Olen varma, että suojeluosaamiseen panostetaan maassamme entistä enemmän. Meille puolestaan on tärkeää, että tämä tapahtuisi Keuruulla. Suojelualan koulutus ja tutkimus puolustusvoimissa tulisi keskittää kokonaisuudessaan Keuruulle ja integroida mahdollisimman hyvin sisäministeriön alaisiin vastaaviin toimiin ja kansainvälisiin yhteyksiin. Tämä on helposti sanottu, mutta toteutuakseen vaatii erittäin paljon sitkeää työtä.

 

Kun eduskunta viime viikolla käsitteli pelastuslakia, toin esille sen tosiasian, että mitkään uhat eivät ole poistuneet maailmasta. Kaikkinainen valmistautuminen pahan varalle on tehtävä, kun se normaalioloissa vielä voidaan tehdä. Inhimilliset erehdykset ja irrationaaliset tekijät voivat aiheuttaa ei-toivotun todellisuuden hyvinkin yllättäen missä tahansa jopa lähellä Suomea tai ihan Suomessakin. Vaikka nykyisin ei ydinaseiden uhasta juuri puhutakaan, ne ovat yhä olemassa olevaa kovaa todellisuutta.

Siksi kaikki toiminnot, joita Keuruun varuskunnassa tehdään ovat tarpeellisia tai entistä enemmän tarpeellisia.

 

Tahtotilani on se, että nämä tarpeelliset tehtävät tulee tehdä jatkossakin ja keskitetymmin siis nimenomaan Keuruulla. Tähän katson voivani vaikuttaa, jos olen päätösten teon parissa eduskunnassa. Jos olisin muutaman viikon kuluttua entinen kansanedustaja, joutuisin vain kuuntelemaan uutisia lakkautettavista varuskunnista. Toki tekisimme käynnit kaupungin puolesta päättäjien pakeille. Saisimme tuolloin seuraavat vastaukset, ”Tehän olette sieltä varakkaasta ja luonnonkauniista Keuruusta, jolla menee hyvin verrattuina muihin nykytilanteessakin, mutta me emme voi mitään välttämättömille puolustusvoimien rakenteellisille muutoksille ja Keuruun osalta on vain nyt ollut pakko tehdä se mikä monen muunkin osalta on jouduttu tekemään. Mutta Keski-Suomen osaltahan tilanne on hyvä, teillehän jää maakuntaan kasvava Tikkakosken varuskunta. Me toki ymmärrämme huolenne, mutta kasvava maakuntakeskus antaa varmaan virkeyttä teillekin.”

 

En halua joutua kuvaamiani selittelyjä kuuntelemaan. Siksi haluan vaikuttaa siellä, missä toissa kesänä saimme voitettua varuskunnille ja viime syksynä varikoille jatkoaikaa tämän vaalikauden ajaksi. Tuo prosessi oli hyvä preliminääri, mutta nyt on tosi koitos edessä. Olen siihen valmis. Vartiopaikalta ei livistetä, vaan taistellaan.

Joka tahtoo, se etsii keinot!

 

 

 

11.3.11

Voimaa ylisukupolvisuudesta!

 

 

Isovanhemmat ovat kansallinen voimavaramme

 

Menneiden sukupolvien aikana on ollut luonnollinen se, että perheeseen on kuulunut isä ja äiti, heidän lapsensa , mummu ja pappa ja vieläpä isomummu ja isovaarikin.

Ylisukupolvisuus on ollut mitä luonnollisin asia. Viime sotien jälkeen tilanteeseen tuli muutoksia kaupungistumisen ja maalta muuton seurauksina. Nuoret lähtivät työn ja opiskelun vuoksi kaupunkeihin, perustivat siellä perheen ja vanhemmat ja isovanhemmat jäivät maalle. Lasten kontaktit isovanhempiin alkoivat rajoittua loma-aikojen vierailuihin ja luonnollinen päivittäinen yhteinen elämä kolmen sukupolven paljolti katkesi.

 

Eri sukupolvien välinen jokapäiväisen elämän yhteys välitti juuri sitä, mitä me nykyisin kutsumme hiljaiseksi tiedoksi. Tätä ei parhainkaan kouluopetus voi korvata. Omat isovanhemmat liittävät lastenlapset suvun kokemukselliseen ja henkiseen perintöön. Tämä tapahtuu vielä siten, että isovanhemmat luontaisesti osaavat välittää kokemansa ja sanomansa lastenlasten ikäkausiin sopivilla tavoilla. Mitenkä arvokasta onkaan, kun omille vanhemmilleen kapinoiva murrosikäinen nuori haluaa yleensä olla tottelevainen isovanhemmilleen. Tämä kasvattaa nuorten omaa elämänkäsityksen arviointia hienolla tavalla.

 

Nykyisin perhe- ja sukusiteet saattavat vahingoittua vanhempien tien erotessa joko avioliiton tai useammin avoliiton särkyessä. Tuolloin hyvin helposti yhteydet omiin isovanhempiin vähentyvät tai jopa katkeavat käytännössä. Tämän tilalle tulee nuorten oma kaveripiiri ja muut oheisvaikuttajat ja valitettavan usein vähemmän myönteisillä tavoilla. Vanhempien avioliittojen eheyden ja kestävyyden ihanteen puolesta tulisi tehdä työtä yhteiskunnassa. Voi olla, että liian helposti puolisot päätyvät eroon. Silloin kriisin opetukset ja vahvistavat vaikutteet jäävät saamatta. Maaseudulla kotitilan ollessa yhteinen ja toimeentulon lähde ei ollut niin helppoa erota. Puolisot oppivat riitelemään ja sopimaan ja kokemuksista rikkaampina jatkamaan yhteistä elämäänsä.

 

Kun aikoinaan suurperheessä aviopari riiteli ja syysiltana vanha isäntä komensi riitelevän nuoren parin ulos tuvasta nukkumaan yönsä aitassa, oli kyseessä parasta perheterapiaa. Yön kylmyys pakotti pariskunnan yhdessä etsimään lämmintä samojen vällyjen alta kylmässä aitassa ja aamulla tuskin enää riideltiin, elämä jatkui yhtä kokemusta onnellisempana. Saattoipa talon tuleva isäntäkin saada alkunsa tämän yön sovittelukulun seurauksena.

 

Vaikka yhteiskunta on muuttunut, ei pidä menettää uskoa ylisukupolvisuuden voimaan. Meidän tulisi määrätietoisesti vaalia mahdollisuuksiemme mukaan läheisiä siteitämme. Olen jopa toiveikas, sillä ns. suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, meille muodostuu entistä hyväkuntoisempi ja elinvoimaisempi isovanhempien ja isoisovanhempien joukko ja silloin mahdollisuudet sukusiteiden vaalimiseen ovat ehkä entistä paremmat. Hienoa on ollut havaita ylisukupolvisten kontaktien luomisen halua myös yleisellä tasolla, vaikka sukulaissiteitä ei olisikaan. Vanhan neuvot ja kokemukset ovat aina lapsille ja nuorille arvokkaita muiltakin kuin omilta sukulaisilta.

Viime sotien veteraanit ovat keskuudessamme entistäkin suuriarvoisempi voimavara.