28.2.12

Myönteisesti vain eteenpäin!









Myönteisesti eteenpäin


Suur-Keuruu pääkirjoituksessaan ottaa ansiokkaasti esille valtakunnallisen mielenilmauksen tarpeen varuskuntien puolesta. Tämän kaltaisellakin toiminnalla on oma paikkansa, koska Suomen puolustus  perustuu lähtökohtaisesti siihen, että kansa kouluttautuu asevelvollisuuden kautta maanpuolustustaitoiseksi ja tarvittaessa tahtoo ja kykenee puolustamaan itseään. Maanpuolustusta emme ole ulkoistaneet edes ammatissa oleville.

Nyt varuskuntauudistus tuntuu perustuvan suunnitelmalle "varuskunta mulle, varuskunta sulle". Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenet ovat linjauksessa onnistuneesti säilyttäneet omansa. Linjauksen hyväksyneen ministerien kotipaikkakuntien menestyminen näyttää tältä: Wallin Dragsvikin, Katainen Siilinjärven, Räsänen Riihimäen, Tuomioja, Stubb ja Arhinmäki Santahaminan Helsingissä sekä Ville Niinistö merivoimien toiminnot Turussa. Urpilaisen osalta ei enää ollut menetettäväksi Kokkolan varuskuntaa, mikä lakkautettiin 1990-luvulla. (Stubb voidaan katsoa tässä helsinkiläiseksi eikä Espoossa ole varuskuntaa vaan osia Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskuksesta, jotka jäävät sinne edelleen.)

Suoraan sanoen voin avoimesti kyseenalaistaa linjausta valmistelleen suunnitteluryhmän tulokset. Tai sitten on sattuma korjannut mielenkiintoisella tavalla satoa. Voisin kriittisesti paljonkin kommentoida varuskuntalinjausta vahvoin perustein ilman sotilasammattilaisen taustaa. Viimeisen 12 vuoden aikana eduskuntatyöni on sisältänyt viikoittain keskimäärin vähintäinkin 12-15 tuntia puolustus- ja turvallisuusasioita sekä valiokunnissa että muissa yhteyksissä ja yksityisesti. Tämä tekee aikamoisen määrän opintoviikkoja. Istuntotaukojen aikana ovat kuvioissa olleet varuskunta-, varikko-, laitos- ja esikuntavierailuni kautta maan, joten em. viikottainen tuntimäärä koskee perustellusti 50 viikkoa/vuosi.

Jos linjauksen tavoitteena on taloudellisuus, kuten on esitetty, niin Santahaminan varuskunnan lakkauttaminen ja alueen myynti toisi valtiolle todella suuret tulot. Kyse on Helsingin kantakaupungin kokoisesta alueesta merinäköaloin. Samalla ammunnan meluhaitat poistuisivat ja pääkaupungin tehokkaampi puolustus voitaisiin järjestää muualta kuin yhden siltayhteyden varassa olevalta saarelta.
Riihimäen varuskunta toimii myös ahtaalla alueella ja Keuruu olisi edelleenkin hyvä viestiaselajinkin sijoituspaikka.

Elinkeino- ja yrityselämän edistäminen Keuruulla on välttämätöntä riippumatta Puolustusvoimien tulevaisuudesta täällä. Esille tullut aktiivisuus on ilahduttava asia. Mielikuvituksellisiakin ideoita paikkakunnan kehittämiseksi tarvitaan, ilman niitä on vaarana pysähtyneisyys. Mielikuvitusta ei pidä menettää, vaikka realismi onkin usein armotonta. Positiivisella asenteella ovat Puolustusvoimien toiminnotkin parhaiten pidettävissä Keuruulla. Valtio tekisi itselleen arvaamattoman vahingon lakkauttaessaan Suomen toiseksi uusimman varuskunnan keskeltä Suomea.

24.2.12

Konduktöörit tai lipunmyyjät tarvitaan kiskobusseissa



Eilisen kolumnin jatkoin kirjelmäksi VR:n Liikennepalvelujohtaja Erja Pasille

Olen huolestuneena lukenut keskiviikon Keskisuomalaisesta 22.2.2012, että kiskobusseissa Haapamäen radoilla suunniteltaisiin korvattavan konduktöörit lipunmyyntiautomaateilla. Ajatuksens tuo voi asiaatuntemattomasta näyttää mielekkäältä kustannusten säästöltä. Mutta käytännössä tuo ajatus on yksinkertaisesti soveltumaton Haapamäen kautta kulkevassa kiskobussiliikenteessä. Tilanne on toinen Helsingin lähiliikenteessä, jossa ovat lipunleimauslaitteet mutta sielläkin tarvitaan konduktöörit lisäksi.

Kiskobussien kuljettajarahastusta on joskus ajateltu, mutta nykykalustolla on ongelma jo kuljettajan oma ohjaushytti, joten rahastus ei voisi tapahtua kuljettaessa kuljettajan ohi kuten linja-autoissa.
Olen seurannut varsin runsaasti konduktöörien työtä kyseisissä kskobusseissa. Työtä lipunmyynnin ohella on paljon asiakasneuvonnassa ja itse lipunmyyntiäkin on paljon. Erityisesti viikonloppuisin Tampereelta lähdettäessä rahastus on valmis Orvedelle tultaessa, jos vielä silloinkaan.

Mutta itse asiaan: Lipunmyyntiautomaatti ei korvata konduktööriä junassa monestakaan eri syystä. Yleensä ihmiset tulevat junaan kertaryppäina jopa tungoksena asemilta. Tulisi eteiseen mieletön jono tai suuri tungos.
Tämä olisi kaaos, jossa kaikki intimiteetti tunnuslukuja käsiteltäessä olisi mahdoton. Liikkuva juna olisi yksi ongelma lisää. Mutta ongelmia tulisi lisää jatkoyhteyksistä, erilaisista alennuslipuista ja asiakasneuvonnan puutteista. Lisäksi monilla on näköongelmia, käsien vapinaa jne. fyysisiä ongelmia. Tarvittaessa konduktöörit auttavat vammaisia ja turvaavat matkustajia erityisesti liikennepaikoilla, joilla laiturit ovat alhaisella vanhalla tasollaan. Konduktööri tuo myös turvallisuutta ja turvallisuudetunnetta junaan.

Konduktööri on välttämätön edelläkuvatuista syistä. On huomattava, että suinkaan kaikki matkustajat eivät ole päivittäisiä vakiomatkustajia, joilla voi olla helposti leimattavia sarjalippuja. Suuri osa matkustajia on satunnaismatkustajia jatkoyhteyksineen ja silloin konduktööri tai rahastaja on ainoa tapa palvella asiakkaita. Haapamäen junien vaihtoajat Tampereella, Jyväskylässäja erityisesti Seinäjoella ovat niin kireät, että lipun/paikkalipun ostaminen asemilta on ongelmallista ja Seinäjoella suorastaan mahdotonta.

Jos konduktöörien yöpyminen Vilppulassa on tuo liikaa kustannuksia ajettakoon illan viimeinenkin juna Keuruulle, josta se voisi myös aamuvarhaisella lähteä ja hankittakoon /koulutettakoon konduktöörit
Keuruulta, jos nyt olisi heti saatavilla. Tuolla järjestelyllä tulisi säästöä nyt taksibussilla hoidettavan liikenteen osalta, jota ei silloin tarvittaisi ja matkustajia tuli taatusti tuplasti lisää, kun yhteys palaisi jo 1960-luvun lopulla saavutettuun tasoon. Tuolloin kiitojunat, "oranssit porkkanat" mahdollistivat kyseisen iltayhteyden Helsingistä Haapamäen kautta Keuruulle.


Ystävällisesti Haapamäeltä tervehtien

Lauri Oinonen
Suomenselän rautatieliiikennetyöryhmän puheenjohtaja, Keuruu
Riihontie 6
42800 Haapamäki
puhelin 050-5113083
lauri.oinonen@hotmail.fi

23.2.12

Konduktöörit tai lipunmyyjät tarvitaan kiskobusseissa

Olen huolestuneena lukenut keskiviikon Keskisuomalaisesta 22.2.2012, että kiskobusseissa Haapamäen radoilla suunniteltaisiin korvattavan konduktöörit lipunmyyntiautomaateilla. Ajatuksens tuo voi asiaatuntemattomasta näyttää mielekkäältä kustannusten säästöltä. Mutta käytännössä tuo ajatus on yksinkertaisesti soveltumaton Haapamäen kautta kulkevassa kiskobussiliikenteessä. Tilanne on toinen Helsingin lähiliikenteessä, jossa ovat lipunleimauslaitteet mutta sielläkin tarvitaan konduktöörit lisäksi.

Kiskobussien kuljettajarahastusta on joskus ajateltu, mutt nykykalustolla on ongelma jo kuljettajan oma ohjaushytti, joten rahastus ei voisi tapahtua kuljettaessa kuljettajan ohi kuten linja-autoissa.
Olen seurannut varsin runsaasti konduktöörien työtä kyseisissä kskobusseissa. Työtä lipunmyynnin ohella on paljon asiakasneuvonnassa ja itse lipunmyyntiäkin on paljon. Erityisesti viikonloppuisin Tampereelta lähdettäessä rahastus on valmis Oridelle tultaessa, jos vielä silloinkaan.

Mutta itse asiaan: Lipunmyyntiautomaatti ei korvata konduktööriä junassa varsinkaan, koska ihmiset tulevat junaan kertaryppäina jopa tungoksena asemilta. Tulisi eteiseen mieletön jono tai suuri tungos.
Tämä olisi kaaos, jossa kaikki intimiteetti tunnuslukuja käsiteltäessä olisi mahdoton. Liikkuva juna olisi yksi ongelma lisää. Mutta ongelmia tulisi lisää jatkoyhteyksistä, erilaisista alennuslipuista ja asiakasneuvonnan puutteista. Lisäksi monilla on näköongelmia, käsien vapinaa jne. fyysisiä ongelmia. Tarvittaessa konduktöörit auttavat vammaisia ja turvaavat matkustajia erityisesti liikennepaikoilla, joilla laiturit ovat alhaisella vanhalla tasollaan. Konduktööri tuo myös turvallisuutta ja turvallisuudetunnetta junaan.

Konduktööri on välttämätön edelläkuvatuista syistä. On huomattava, että suinkaan kaikki matkustajat eivät ole päivittäisiä vakiomatkustajia, joilla voi olla helposti leimattavia sarjalippuja. Suuri osa matkustajia on satunnaismatkustajia ja silloin konduktööri tai rahastaja on ainoa tapa palvella asiakkaita.

19.2.12

Varuskuntateemasta taas tekstiä laskiassunnuntaina








Varuskuntien rakennelinjaus näyttää tehdyn säästöjen tavoittelemisen toivossa yksipuolisesti vain koulutuksen keskittämisen tavoitteesta. Tällöin Puolustusvoimien tehtävien kokonaisuuden kannalta tärkeätkin asiat näyttävät saaneen väistyä. Seurauksina voi tulla myös uusia kuluja toiveissa olleita säästöjä enemmän. Oppivelvollisuuden osalta on luonnollista, että se voidaan toteuttaa mahdollisimman lähellä. Vaikka asevelvoillisuus koskettaakin pakollisena täysi-ikäisiä miehiä, on hyvä, jos kaikkialla on tarjolla suhteellisen läheltä palveluspaikkavaihtoehto.

Jos sotaväkeen olisi mentävä maan toisille laidoille, alkaisivat yhä useammat todennäköisesti harkita asevelvollisuuden laistamista, tämähän tapahtuu nykyisin varsin helpostikin. Pidentyvät matkat toisivat kuluja valtiolle ja varusmiehille. Sotaväen näkyvä läsnäolo antaa realistista kuvaa Puolustusvoimista, tukee reserviläisten ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja ja vahvistaa maanpuolustushenkeä.

Hajautettu varuskuntarakenne on välttämätön edellytys Puolustusvoimien toiseksi tehtäväksi määritetylle viranomaisten virka-avulle. Jos syntyy armeijan läsnäolon tyhjiö, kuten nyt näyttää mm. maamme länsipuoliskolle laajalti muodostuvan, tilanne tuo turvattomuutta jo ihan rauhan aikanakin. Mistä saataisiin Pasit, panssariajoneuvot poliisin avuksi? Mistä tulisi nopea apu suuronnettomuuksiin, laajoihin metsäpaloihin tai kadonneitten etsintöihin? Erityisosaajat lähtevät nyt nopeasti tarvittaessa keskeltä Suomea Keuruulta Pioneerirykmentistä purkamaan räjähteitä ja samoin suojelun parhaimmat osaajat saavuttavat nopeasti parissa, kolmessa tunnissa kohteensa miltei kautta maan.

Rauhanajan hajautetut Puolustusvoimien toimintavalmiudet ovat osa jokapäiväistä turvaamme. Varuskuntarakenteen linjausta on välttämättä tarkistettava myös  tästä näkökulmasta. Pidän tärkeänä, että normaalioloissakin on yhä edelleen totta tuttu lause: "Puolustusvoimat Sinunkin turvanasi."



8.2.12

Maakuntien varuskuntaa tarvitaan Keuruulla


Tosiasiat puhuvat yhä Keuruun varuskunnan puolesta

Keuruun varuskunnalla on monia vahvuuksia, joiden perustella sen jatkoa ja tulevaisuutta voi hyvin perustella. Nyt julkistettu linjaus, ei suinkaan ole vielä päätös, kuten asiaa halutaan esittää. Linjaus  ei näytä tuntevan tosiasioita esittäessään Keuruun varuskunnan lakkauttamista. Kyse on hyvin laajan useiden maakuntien, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ainoasta maavoimien varuskunnasta ja kolmen viimemainitun osalta suorastaan ainoasta varuskunnasta, jos Kauhavan varuskunta suljetaan. Näiltä alueilta tullut merkittävästi varusmiehiä Keuruulle.

Ellei Keuruulla olisi tulevaisuudessa varuskuntaa, joutuisivat asevelvolliset lähtemään pääsääntöisesti maan toisille laidoille palvelukseen. Tällä voisi olla tulevina vuosina vaikutus käydä välttelemään sotaväkeen menoa, mikä nykyisin onkin aika helposti toteutettavissa. Hyvin tavoitettavan Keuruun tulisi olla jatkossakin vaihtoehto läheltä sekä asevelvoillisille että reserviläisille ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri toiminnoille. Puolustusvoimien antaman virka-avun kannalta syntyisi vakava tyhjiö, jos Keuruulla ei olisi varuskuntaa. Virka-apupyyntöihin tulee vastata nopeasti ja se tapahtuu sitä paremmin, mitä lähempää apu tulee.

Esitetyssä linjauksessa on ilmeisesti haluttu itse tarkoituksena yksipuolisesti koulutuksen keskittämistä. Puolustusvoimien toiseksi tehtäväksi määritelty virka-apu ei ole saanut sille kuuluvaa sijaa. Mielestäni on varsin mieletöntä ajatella suojelutoimintojen sijoittamista maan äärilaidalle, sieltä virka-avun saanti suojelualan tehtäviin olisi lähes kaikkialle kaukana. Keuruulta tavoitettaisiin pääosa maata parissa, kolmessa tunnissa. Puolustusvoimien tehtävä on tuottaa turvaa koko maahan ja siksi puolustusvoimen läsnäoloa tarvitaan koko maassa. Maanpuolustushenki ja kansalaisten tuntemus puolustusvoimista säilyy myös parahaiten ja realistisena, jos puolustusvoimat ovat kohtalaisesti läsnä.

Puolustusvoimien tehtävät ovat paljon laajemmat kuin ainoastaan pelkästään koulutus, jonka keskittämisen ehdoilla nyt linjaus on haluttu tehdä. Puolustusvoimat ovat turvamme monessa asiassa jo rauhan aikana. Siksi laaja tyhjä alue voi muodostua arvaamattomaksi riskiksi. Nyt julki tullut linjauas tarkastelee asioita taloudellisesti kapea-alaisesti. Nyt unohtuu kokonaistaloudellisuus jopa omien toimintojen osalta, kuten asevelvollisten ja reserviläisten pidentyvät matkakulut. Suuria kysymyksiä muodostuu tyhjäksi jäävien kiinteistöjen kuluista ja arvonmenetyksistä. Kokonaiskansantalouden näkökulmaa ei ole edes tarkasteltukaan. Sen aika onkin juuri nyt ennen päätöksiä ja tämä onkin valtion päättäjien tehtävä.

Vaikka linjaus esittää varuskunnan lakkauttamista Keuruulta, tosiasiat Keuruun varuskunnan puolesta ovat yhä olemassa ja jopa entistä vahvempina silloin, jos muita maakuntien varuskuntia suljetaan. Nyt on maakuntien aika tosiasioihin vedoten nousta puolustamaan laajan alueen yhteiseksi parhaaksi ja turvaksi Keuruun varuskuntaa. Tarvittaessa se voisi koostua myös suojelualasta ja Lahdesta hajalleen esitetystä urheilujoukosta, joka voisi jatkaa Keuruulla yhtenäisenä myös kaupungin rakentamissa hyvissä puitteissa.

6.2.12

Onnea ja siunausta valitulle presidentille!

Eilen illalla selvisi Sauli Niinistön valinta uudeksi tasavallan presidentiksi. Suurelle osaa kansastamme hänen valintansa oli selvä asia jo vuosia. Toissa syksynä teimme hänen kanssaan puhemiehen virallisen vierailun Tsekin tasavaltaan, Prahaan.  Aavistin tekeväni matkaa tulevan presidentin kanssa.  Sanoin hänelle aaamiaspöydässä äänestäväni häntä, jos mahdollinen oma ehdokkaani ei pääsisi ensimmäisellä valintakierroksella jatkoon. Näin myös tein. Olin myös keskustalaisten valtakunnallisessa tuki-ilmoituksessa nimelläni mukana kymmenessä maakuntalehdessä kannustamassa äänestäjiä toimimaan Niinistön puolesta.

Uusi presidentii tarvitsee viisautta. Siksi viikko sitten sunnuntaina toimittaessani Keuruun ja Haapamäen jumalanpalvelukset otin eesirukoukseen mukaan Kirkkokäsikirjan rukoukset "presidentin vaalien aikana". Pelkään, että papit eivät kovinkaan yleisesti ole huomanneet tuota käytäntöä, joka kuuden  vuoden väleinb olisi aina ajankohtainen. Keuruun kirkkokahveilla minua kiitettiin tästä. Ennen seurakuntalaiset valvoivat, että papit ottavat mukaan presidentin puolesta rukoilemisen. Itä-Suomessa erän kansalainen ja kirkkovaltuutettu teki kantelun aikoinaan kirkkoherrasta, joka unohti presidentin puolesta esirukouksen.

Esirukous on yhä tärkein ja voimakkain teko valtion ja kansamme hyväksi. Kun maailma kuohuu ja aika vaihtuu ja muuttuu, on esirukous ajaton ja kestävä voima.