Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Keuruulaisina saamme käydä luottavaisina uuteen valtuustokauteen. Vaikka maan hallituksen pyrkimykset ja kansalaisten perustarpeita koskevat hallituksen esitykset ovat vain arvailujen varassa, meillä keuruulaisilla ei ole syytä mihinkään hätäilyyn. Vaikeana aikanamme Keuruun talous kestää vertailun lähinaapureihimme tai vaikkapa Jyväskylään. Veroprosenttimme on edullisinta tasoa ympäristössämme.

Taloudelliset syyt tukevat itsenäistä Keuruun kaupunkia. Kuntaliitos kokoisiimme kuntiin merkitsisi veronmaksajille nyt yhden tai kahden veroprosentin lisärasitusta, keskimäärin perhettä kohden 500-1000 euroa vuodessa. Kuntaliitoksen kautta velat kasvaisivat ja kunnalliset palvelut alkaisivat etääntyä. Tulevalla valtuustokaudella tarvitaan tervettä järkeä ja asiallista harkintaa. Ohjaksien on oltava lujasti käsissämme. Emme saa antautua toisten ohjailtaviksi tai puhaltavien tuulten viemäksi.

Kuntien välinen yhteistyö on kuitenkin mielekästä ja yhteisesti sopien edistettävää. Tavoitteena tulee olla kustannuksien säästö ja palvelujen parantaminen. Kukaan osapuoli ei saa joutua toisten velkojen tai kulujen maksajaksi.

Keuruun tulee olla turvallinen, viihtyisä ja luonnonläheinen asuinympäristö kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Työ ja yrittäminen tuovat toimeentuloa. Silloin voidaan tarjota hoitoa ja hoivaa tarvitseville sekä laadukasta kasvatusta lapsille ja nuorisolle. Ihmisten perustarpeista on kannettava määrätietoisesti vastuuta. Haluan kotikaupungistamme sellaisen, että jokaisen voi tuntea mielihyvää tai jopa ylpeyttä kotipaikkakunnastamme.  Tämän me keuruulaiset haluamme tehdä. Yhdessä olemme enemmän.

Luottaen huomiseen ja keuruulaisiin


Lauri Oinonen

Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Pidin esilläLiesjärventietä

Liesjärventien rakentaminen antaisi uskoa valtion toimiin

Äskettäin olin Keuruun kaupungin edustajana mukana Keski-Suomen liiton ja ELY:n maakunnallisten viranhaltijoiden kanssa palaverissa koskien maakuntamme toteuttamissuunnitelman mukaisia hankkeita Keuruun seutukunnan osalta. Keskeisimpänä asiana olivat tietenkin hallituksen päättämän Pioneerirykmentin lakkauttamisesta johtuvien 300 työpaikan menetyksen kompensoimistavoitteet elinkeinopoliittisin ja yrityselämää edistävien toimien avulla. Kysymys tässä on hyvin suuresta haasteesta, josta onnettoman ratkaisun tehneet eivät saa väistää vastuutaan ja kaataa kustannuksia keuruulaisille veronmaksajille.

Otin esille myös kysymyksen Liesjärventiestä ja sen rakentamisesta valtatien 18 osana Keuruu - Ähtäri välisen kunnon maantieyhteyden saamiseksi. Näin voitaisiin vauhdittaa koko valtatien 18 toteutumista maakuntien välisenä reittinä. Tähän tuo nyt aivan uuden näköalan Itämeren laivaliikenteen kustannuksia kasvattava rikkidirektiivi, joka pakottaa etsimään uusia kuljetusreittejä.

Keuruulaisten kannalta Liesjärventie elintärkeä oman päivittäisen liikenteen kannalta. Siksi tie tulisi kokonaisuudessaan saada valmiiksi. Kuluneen kesän aikana soratien ojaluiskat on avattu ja tienpintaa on nostettu karkealla pintamateriaalilla. Ensi kokemukseni tästä oli, että nyt tie on erityisen vaarallinen. Tie tuntui kapealta ja karkea pinta-aines irrotti ajoneuvoa tienpinnasta. Ilmeisesti aikaa myöten pinta tasaantunee karkean aineksen painuessa ja toivottavasti kevään routaongelmat vähenisivät. Tien kapeus ja mutkaisuus ovat kuitenkin yhä syyt, mitkä perustelevat tien uudelleen rakentamista puuttuvalta osuudelta Palvalammilta Ähtärin rajalle.

Vaikka asiasta en nyt voi muistuttaa aloitteella eduskunnassa ja tuskin sitä on tehnyt kukaan toinenkaan, muistutin asiasta maakuntamme viranhaltijoita seudullisessa  Keski-Suomen toteuttamisssuunnitelman palaverissa. Valtion rahan osoittaminen Liesjärventien rakentamisen jatkamiseen voisi aloittaa lupaillun äkillisen rakennemuutosalueen tukitoimet. Tämä keuruulaisille tienkäyttäjilleen tärkeä tie voisi uudelleen rakennettuna avata myös konkreettisia kunnallisen yhteistyön mahdollisuuksia Ähtärinkin suuntaan elimnkeinoelämän mahdollisuuksien rinnalla.

Aimo Salmisen muistolle

YSTÄVÄNI AIMO SALMISEN MUISTOLLE


Muistan kiitollisena ystävääni Aimo Salmista. Jumala johdatti heidät Haaoamäelle noin neljännesvuosisata sitten. Tuure Suhonen kertoi minulle hänelle tutusta avioparista, jotka voisivat tulla työhön jo muutaman vuoden toimineeseen Haapamäen Katulähetykseen. Yhdistys oli järjestäytynyt sen hengellisen isän Veikko Oikarin johdolla.  Työntekijöistä oli puutetta. Varaa palkan maksuun ei ollut edes ajateltavissakaan. Työt tehtiin tatlkoilla useiden tehtävän tärkeäksi kokeneiden toimesta. Erityinen Kiitos kuuluu myös yhdistyksen talonmiehen tehtävissä olleelle Otto Särkiselle. Vastuunkantajat toivoivat iän jo rasittaessa uutta voimaa ja apua työhön.

Silloin Jumala johdatti Aimo ja Maija Salmisen Haapamäen Katulähetukseen. Aimo otti vaatimattoman persoonallisuutensa ja nöyrän palvelumielen asenteella vastuun hyvin monipuolisesti Haapameän Katulähetyksestä. Veikko Oikarin jälkeen hän toimi pitkäaikaisena puheenjohtajana yhdistyksessa ja teki tätä vastullista tehtävää varten uskollisesti monia matkoja myös Tervajoelta Haapamäelle useiden vuosien ajan.

Aimon johdolla Katulähetystaloa kunnostettiin, Aimon uhrauksella myös talous saatiin velattomaksi ja toimintaan tuli taloudellista vakautta, mikä mahdollisti monipuolistuvan toiminnan.
Kaiken aikaa oli keskeistä hengellinen yhteiskristillinen toiminta viikottaisine hartaustilaisuuksineen keskiviikko-iltaisin. Näihin oli helppo tulla, koska henkistä kynnystä ei ollut, Aimo haölusi kohdata Maijan kanssa kaikkia samalta tasolta. Yläkertaan tuli puutyöverstas, päiväkeskustoiminta ja toimipa Katulahetystalo Haapamäen jumalanpalvelusten paikkanakin muutaman kuulauden ajan vuonna 1993 kirkon ollessa kunnostettavana.

Iloitsin siitä, että Reijo Ylä-Soinnmäki ja Osmo Kuusinen saivat kutsumuksen tulla Aimon avuksi. Näin vastuunkantaminen jakautui uesammille harteille vaapaaehtoistyössä. Asunnottomien tukiasuminen ja kirpputoritoiminta ja lähimaiden avustustyö tulivat kuvaan. Pienistä uskon siemenistä kasvoi Haapamäelle siunauksen puu, joka kantaa yhä hedelmiä ajallisesti ja kirkkauden iankaikkiseen valtakuntaan. Tällaiselta avustamatkalta Aimo ja Maija Salminen olivat myös palaamassa, kun Jumala kutsui liikenneonnettomuudessa Maijan kirkkauden kotiin. Aimon tehtävät vielä toipumisen jälkeen jatkuivat ja tätä kaikkea on pidettävä ihan ihmeenä, johion Jumala varmasti on kätkenyt paljon siunausta ja hyvyyttä.

Aimo Salminen toimi useita vuosia myös Pihlajaveden seurakunnan suntiona. Palkka oli varsin pieni, mutta Aimo Salmisen uskollisuus tehtävien hoitoon oli suuri. Tässä tehtävässä uskollisuus seurakunnan kutsumuksen täyttämiseen toi siunauksen, jonka Jumala tietää parhaiten. Joka on vähässä uskollinen, pannan paljon haltijaksi ja nyt on Aimon palkanmaksun aika tullut ja tämä palkka on kultaakin arvokkaampaa.

Muistan henkilökohtaisesti vaimoni Seijan ja 96-vuotiaan Selli-äitini kanssa lämpimästi ja kiitollisesti siunaten Aimo Salmista. Minulle hän oli aina luotettava ja avulias ystävä, suurin kirjaimin.

"Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."


Lauri Oinonen

Aihetta metsäverotuksen korjaamiseksi

Puun myyntiveron puolittaminen edistäisi metsäklusteria


Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.

Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.

Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.

Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.

Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.

Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.