21.9.13

Olisiko liikennebiokaasu Keurusseudullakin mahdollisuus?

Olisiko liikennebiokaasu Keurusseudullakin mahdollisuus?

Muutama kesä sitten oli Keuruun kaupungintalolla valtuustosalissa tilaisuus, jossa yrittäjien, Laurisen veljesten ja Keulinkin toimesta esiteltiin liikennebiokaasun mahdollisuuksia Keuruulle. Kantavana ajatuksena oli myös muodostaa valtatiestämme 23, Järvisuomen tiestä, biokaasun highway läpi Suomen maamme leveimmältä kohdalta.

Idea voisi olla aiheellista selvittää nyt uudelleen. Keski-Suomeen Päijänteen itäpuolelle nelostien varteen Joutsaan tulee liikennebiokaasun tuotantoa, Laukaassa tätä on ollut jo pitkään Erkki Kalmarin toimesta ja maahamme on itsepintaisesti epäilijöistä huolimatta rakentumassa liikennebiokaasun verkosto. Tarvittaessa voidaan turvautua myös maakaasuun, jos kotimainen liikennebiokaasu ei riiittäisi.

Vajaa vuosi sitten tehty konsulttiselvitys  osoitti, että Keuruun ja Mänttä-Vilppulan alueelta ei tulisi tarpeeksi jätteitä kannattavaa biokaasun tuotantoa varten. Miten olisi, jos otettaisiin naapureita lisää hankkeeseen? Jätteethän on jossakin joka tapauksessa käsiteltävä, miksi me ottaisi niistä myös hyötä?

Aivan uuteen valoon liikennebiokaasun tuotannon mahdollisuudet täällä nousevat Saksassa tehdyn kokeen perusteella. Siellä Audi- henkilöauto on kulkenut 30 000 kilometriä yhden peltohehtaarin timoteiheinän tuotannosta valmistetulla liikennebiokaasulla! Jos Suomessa ei ihan Saksan optimisatoja saataisikaan, puoletkin tuosta olisi jo paljon.

Peltoja Keurusseudulla on ilman, että ruuan tai rehun tuotannosta tarvitsee ottaa yhtään hehtaaria. Timotein viljely osataan, se menestyy täällä erittäin hyvin ja sitä ei vie halla. Myös turvetuotannon lopettaneita soita voisi selvittää energiaheinän tuotantoon käytettäviksi. Apilan on sanottu olevan vielä parempaa biokaasun raaka-aineeksi. Ei muuta raivatut pellot viljemättömyydestä energiaheinää tuottamaan! Se olisi parasta maisemien ja ympäristön hoitoa.

Jotta Keurusseudulla emme jäisi jälkeen muualla tapahtuvasta liikennebiokaasun kehityksestä, olisi muodostettava eri toimijoiden, tuottajien ja käyttäjien tehokas ja tavoitteeseen sitoutunut työryhmä yhdessä Keulinkin kanssa
toteuttamaan asiaa, jossa Joutsassa jo ollaan pitemmällä.

Liikennebiokaasun tuotanto toisi rahaa monissa vaiheissa maaseudulle ja vähentäisi riippuvuutta tuontipolttoaineista ja niiden tulevista hintojen nousuista.

Lauri Oinonen

19.9.13

poikittaisratamme, kansainväliseksi kuljetuskäytäväksi

POIKITTAISRATAMME, KANSAINVÄLINEN KULJETUSKÄYTÄVÄ


Keski-Suomen liiton blogissaan FM Veli-Pekka Päivänen oivaltaa erinomaisesti itä-länsi suuntaisen poikittaisratamme merkityksen Venäjän ja Keski-Suomen väliseksi yhteydeksi. Satakunta vuotta sitten tsaarin Venäjän suunniteltiin suora yhteys Moskovasta, Hiitolan (toki tähän liittyi yhteys Pietaristakin) Elisenvaaran, Parikkalan, Pieksämäen, Jyväskylän ja Haapamäen kautta Poriin. Rata Haapamäeltä Vaasaan oli jo olemassa vuodesta 1883. Venäjä tarvitsi yhteyden jäättömään merisatamaan Poriin. 

Näin poikittaisratamme on jo nimenomaan suunniteltu kansainvälisen liikenteen valtaväyläksi. Valtiolliset ja poliittiset muutokset 1900-luvulla näivettivät alkuperäisen idean täysimääräisen toteutumisen pitkäksi aikaa.Nyt tilanne on uusi ja tämän FM Veli-Pekka Päivänen näkee selvästi esittäessään suoraa junavuoroa Pietarista poikittaisrataa pitkin Keski-Suomeen. 

Liikenne Venäjältä suoraan Keski-Suomeen olisi mahdollista aloittaa heti Imatrankosken kautta Parikkalaan, josta poikittaisrataa pitkin Pieksämäen kautta Keski-Suomen eri paikkakunnille. Keskipohjolakäytävän mukaan liikennettä Jyväskylästä voisi jatkaa Haapamäen kautta Vaasaan ja Merenkurkun yli Ruotsiinja Norjaan. Jyväskylästä Jämsänkin matkailukohteet olisivat helposti ulottuvilla.

Ennen poikittaisradan sähköistämistä kaikilta osuuksiltaan liikenne olisi hoidettavissa laadukkaalla pikajunakalustolla ravintola- ja makuuvaunuineen. Jos tätä kalustoa olisi Suomesta aiheettomasti poistettu, liikenne olisi saman raideleveyden puitteissa mahdollista myös venäläisellä kalustolla. Näin saisimme hivenen eksotiikkaa omille raiteillemmekin.

Ajatus, jonka FM Veli-Pekka Päivänen tuo esille, on poikittaisradan alkuperäistä ideaa kansainväliseksi kuljetus- ja liikennekäytäväksi sadan vuoden takaa.  Jäättömään merisatamaan Poriin haluttiin suora ratayhteys Moskovasta. Pietarin liitännäisyhteyksin reitti suunniteltiin, Hiitolan, Elisenvaaran, Pieksämäen, Jyväskylän ja Haapamäen kautta Poriin. Muut käytännössä jäättömät satamat tsaarin Venäjällä olivat Mustallamerellä ja Tyynellä valtamerellä.

Kansainvälisiä kuljetuskäytäviä nyt tutkittaessa on havaittu logistinen reitti aina Shanghaista Moskovan ja Pietarin kautta edellämainittua poikittaisrataa myöten Haapamäen kautta Poriin lyhyimmäksi ja nopeimmaksi reitiksi New Yorkiin. Tämä SITO:n tutkimuksen havainto on monille yllättävä. Jotta reitti toimisi, Haapamäki-Parkano-Pori rata tulisi kunnostaa ja avata koko matkaltaan uudelleen liikenteelle.

Näin avautuisi erittäin merkittävän kansainvälisen liikenteen käytävä jo satavuotisen idean pohjalta, jonka käytännön toteutumisen näivettivät 1900-luvun valtiolliset ja poliittiset tilanteet. Nyt asiat ja realismi ovat muuttuneet ja tilanne on uusi. Vahvuus ja mahdollisuudet ovat olemassa. Vain ajattelun on muututtava tasokartalta Maapallon pyöreän muodon todellisuuteen.

Lyhimmät reitit pitkillä matkoilla todellisuudessa kulkevat eri reittejä kuin tasokartta näyttää.
Tämän havaitsee vaikkapa suoralla lennolla Helsingistä New Yorkiin, lento lähteekin kohti Poria ja etenee Grönlannin eteläkärkeen jatkuakseen perille. Sijaintimme laajemmalti logistisesti tarkasteltuna on yllättävästi parempi pääkaupunkikeskeiset kuviot näyttävät.

Lauri Oinonen
maakuntavaltuutettu (Kesk)
Keuruu
 

18.9.13

Puun myyntiveron puolitus saa puut liikkeelle


Puun myyntiveron puolitus saisi puut liikkeelle

Maa- ja metsätalousministeriö teettää Pöyryllä selvitystä puumarkinoiden toimivuudesta. Mielestäni juuri nyt kannattaisi ottaa esille Vanhasen  toisen hallituksen aikainen ratkaisu puun myyntiveron puolittamisesta ja toteuttaa se ilman määräaikoja pysyvästi. Määräajat javeroprosenttien porrastukset koettiin eräiltä tahoilta ongelmallisiksi sinänsä muutoin erinomaisessa ratkaisussa. 

Tosiasia on, että Vanhasen toisen hallituksen  veroratkaisun ansiosta ei tietääkseni tarvinnut kotimaisen puun saatavuusongelman vuoksi lopettaa maastamme ainuttakaan sahaa tai tehdasta, vaikka maassamme vallitsi taloudellinen taantuma! Selvästi voi todeta metsän myyntiveron puolituksen toimineen vuoden 2007 kantohintahuipun jälkeen varsin onnistuneesti maan puuhuollon, koko metsäklusterin ja työllisyyden turvaamiseksi.

Tällä hetkellä korkea puun myyntiverotus on suurin jarru puukaupalle kaikissa tilanteissa. Vanhasen toisen hallituksen toteuttama veroprosentin puolittaminen olisi nytkin kaikkein ja helpoin ja yksinkertaisin tapa edistää puukauppaa ja metsien hoitoa.Jos verojärjestelmät koetaan monimutkaisiksi, ne eivät vain toimi. Metsien omistajat eivät halua turhaa byrokratiaa.

Puun myyntiveron puolitus ei lisää ostajille eikä puun jalostajille kustannuspaineita. Tällä voitaisiin edistää alan kansainvälistä kilpailukykyä. Pidän juuri tätä seikkaa vahvana perusteena puun myyntiveron puolittamiselle. Nythän metsävero on mielestäni jo lähtökohtaisesti määritelty metsätalouden kannalta vieraaseen ryhmään, pääomaverotuksen joukkoon. Metsätalous on ylisukupolvista eikä sitä sovi rinnastaa hektisen kvartaalitalouden joukkoon.

Puun myyntiveron puolittaminen laukaisee varmasti puut liikkeelle ja yhteiskunta saa tämän seurauksena reippaastikin ratkaisussa lyhytnäköisesti koetun veromenetyksen takaisin muina verotuloina puukauppojen lisääntyessä. Kone- ja kuljetusyrittäjien määrälliset tulot kasvaisi,vat hakkuiden ja metsänuudistustöiden lisääntyessä, sahat, tehtaat toisivat lisää työtä ja tulosta kuten koneteollisuus ja -huolto ja korjaamotkin. 

Positiiviset vaikutukset säteilisivät koko yhteiskuntaan. Moni työtön saisi työtä ja kyse olisi luontaisesti koko maahan onnistuneesti kohdistuvasta elinkeinopolitiikan piristysruiskeesta. Ratkaisu parantaisi myös metsien hoitoa ja tuottoa sekä auttaisi Suomen uusiutuvan puuperäisen bioenergian käyttötavoitteiden saavuttamista. 

Metsätalouteen kohdistuu nykyisin myös raskas perintöverotus. Tämä on kohtuuton ylisukupolvisen ja pääomia jo luontaisesti sitovan elinkeinotoiminnan osalta. Yksikertaisin ratkaisu olisi poistaa perintöverotus lähiomaisilta, kuten naapurimaassamme Ruotsissakin on tehty.

Lauri Oinonen
Keuruu

17.9.13

PÖYDÄN TAKAA POHDITTUA

POHDINTAA PÖYDÄN TAKAA

Vuosi sitten olimme käymässä Keuruullakin kunnallisvaaleihin. Nyt uutta valtuustokautta on kulunut viidennes. Tässä yhteydessä on aihetta kiittää Keskustalle annetusta luottamuksesta. Henkilökohtaisesti kiitän myös äänestäjiä ja valtuustoryhmäämme luottamuksesta, jota saan kantaa Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Puheenjohtajan työstä vain pieni murto-osa on näkyvää työtä valtuuston istunnoissa, se on vain jäävuoren huipun kärki. Erityisesti nyt julkisuudessa paljon esillä olevat kuntauudistus ja soteuudistus vievät palavereineen ja niihin valmisteluineen varsin paljon aikaa. 

Vaarana on se, että tärkeät kysymykset työpaikkojen luomisesta ja kotikaupunkimme todellisesta kehittämisestä ja elinvoimaisuuden lisäämisestä jäävät sivuun. Aikaa kuluu paljon valtion vaatimiin selvityksiin. Pioneerirykmentin 300 meille ilmaisten valtion työpaikkojen menetyksen aukko tuo tehtävän, jonka tulisi olla ykkössijalla, jos haluamme elinkeinojen edistyvän Keurusseudulla ja paikkakuntamme menestyvän.

Kunta- ja soteuudistus eivät tuo Keuruulle työpaikkoja. Tosiasia on, että kuntaliitos toisi keuruulaisille 1-2 veroprosentin ylimääräisen nousun, velkojen kasvun ja palvelujen etääntymisen. Siksi Keuruulla ei ole aihetta kuntaliitoksiin. Ei pidä "hötkyillä" soteuudistuksessakaan (sosiaali- ja terveyssektori). Vaarana on palvelujen etääntyminen ja kustannusten siirtyminen kansalaisille yhä enemmän.

Molemmissa "uudistuksissa" tarvitaan tervettä harkintaa ja oman paikkakuntamme asukkaiden perustarpeiden sitkeää puolustamista. Me emme saa joutua hallintoalamaisiksi, meillä on oltava jatkossakin ohjakset omissa käsissä.
Tässä Keuruun keskustalaiset kaupunginvaltuutetut haluavat tehdä yhdessä muiden kanssa rakentavaa yhteistyötä asukkaittemme ja koko Keuruun parhaaksi.

Lauri Oinonen

14.9.13

Vankilan mahdollisuudet Keuruulle aihetta selvittää

Vankilan mahdollisuudet Keuruulle kannattaa selvittää

Rikosseuraamusviraston vankilajärjestelyjen ollessa tultua juuri nyt ajankohtaisiksi, on mielestäni täysi syy selvittää
ennakkoluulottomasti vankeinhoitolaitoksen sijoittamismahdollisuudet Keuruun kaupunkiin. Tähän halusimme tähdätä äskettäin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille toimitetulla yhdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Leena Laurilan kanssa allekirjoitetulla kirjelmällämme.

Ajatus vankilasta on esitetty jo 1970-luvun lopulla valtion kompensaatiotoimena Haapamäelle valtion työpaikan eri jaksoissa aiheuttaman yli 700 työpaikan menetyksen johdosta. Haapamäen lisäksi VR:n työpaikat katosivat myös Keuruun , Asunnan, Kalettoman, Huttulan, Tiusalan, Pihlajaveden, Valkeajärven, Yltiän ja Piilin liikennepaikoilta. 

Haapamäen vankilaa varten oli hankittu tontti ja samoin oli tehty pitkälle edenneet yksityiskohtaiset suunnitelmat hankkeen toteuttamiseksi. Mm. ylijohtaja K.J.Lång alustavasti kysyi minua vankilan sivutoimiseksi papiksi. Toteutus vei Haapamäelle luvatun vankilan kuitenkin Laukaaseen.

Nyt olisi aika palata aidosti asiaan. Olisiko soveltuvia tiloja jo valmiiksi valtion (Senaatin) omistuksessa Keurusselän kasarmialueella pioneerien poistuessa? Kysymystä on jo keväällä tutkailtu Onni Haapalan esiin nostamana Keulinkin toimesta. Tämä ei tuolloin kuitenkaan käynyt ensi vaikutelmana Rikosseuraamusviraston edustajille. 

Tilanne on kuitenkin nyt julkisuudessa muuttunut Rikosseuraamusviraston aikoessa sijoittaa Laukaan vankila Jyväskylään ja keskittäessä Pirkanmaan vankilat Tampereelle. 

Tiedän, että henkilöstö haluaa asua maakuntakeskuksissa, mutta tämä ei ole riittävä syy torjua Keuruuta. Jos jostakin syystä kasarmialue ei edelleenkään käy Rikosseuraamusvirastolle, on silloin syytä ottaa esille valmiit ja edistykselliset suunnitelmat Haapamäen vankilasta yhä vapaalle tontille.  

Lauri Oinonen

1.9.13

Pyhät ovat enemmän kuin työmarkkinapolitiikkaa

Pyhäpäivät kuuluvat paikoilleen

Kirkolliset pyhäpäivät kalenterissamme perustuvat Raamatun tapahtumien määrittelemiin päiviin suhteessa toisiinsa ja omaavat ylisukupolvisen perinteen kalentereissa. Kyse on jo lähtökohdiltaan erilaisesta asiasta kuin pariksi tai enintään muutamaksi vuodeksi sovittavista työmarkkinasopimuksista. 

Taloustilanteet ja työmarkkinapolitiikka ovat jatkuvassa muutoksessa. Ne eivät edusta pysyvyyttä. Kuka muistaa edes muutaman vuoden takaisia työmarkkinasopimuksia tai talouspolitiikan muutoksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä enemmän kuin olla ,mitätön osa työmarkkinoiden ja talouspolitiikan rattaiden puristuksessa.

Juuri loppiainen, helatorstai kuten vappukin tuovat arkiviikkoihin hyvin kaivattua vaihtelua. Jatkuva viiden työpäivän ja kahden vapaan rytmi käy aikaa myöten todella tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Jaksaminen, elämän vireys ja koko ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi voivat vaarantua. Tästä oli jo merkkejä 1970-luvulla tehdyn ratkaisun yhteydessä. 

Onneksi parin vuosikymmenen jälkeen palattiin perinteiseen käytäntöön. Tästä tulee myös pitää nytkin kiinni. Juhlapäivien tulee olla paikoillaan. Toivon myös, että kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai saisi entisen asemansa
kahden pyhäpäivän juhlana.Nyt yhdelle sunnuntaille ajoittuvana helluntai hukkuu. Koen kansan kaipaavan tätä perinteistä kevätkesän suurta juhlaa, jolla on ollut kalentereissamme ja ihmisten elämässä sijansa vuosisatojen ajan. 


Lauri Oinonen
Keuruu