26.12.16

Lumivalkeata Joulua ja Tapaninpäivää!

Tapaninpäivän aamulla 2016


Kirjoitan Haapamäellä tapaninpäivän aamulla kuunnellen radion ykköskanavalta keskiaikaisia joulululauluja. Vielä pimeä kylläkin tievalojen valaisema maisema on juuri satanneen lumen valkoinen. Haapamäellä ja Multialla on koko joulunaika jo advenntiajalta lähtien ollut luminen.

Neljännen adventian alla käydessäni Uuraisilla kaiken kansan joulujuhlassa olivat pakkassäässä Multian vedenjakaja-alueella Peuralan kylällä tien varren kuuraiset puut ainutkertaisen hieno näky. Vedeksi sulaessaan vesipisarat valitsevat noissa maisemissa merekseen joko Suomenlahden Päijänteen ja Kymijoen kautta tai Pohjanlahden Keurusselän, Näsijärven ja Kokemäenjoen kautta.


Multialla jopa nuori metsurikoulun oppilasharjoittelija koki Riuttakoskella viime viikolla olevan lunta liiaksi metsään aikomalleen oppilasharjoittelulle. Lunta oli noin 20 cm metsässä. Suojasäät tosin vähensivät tuota, mutta maisema on ollut luminen. Lumiraja havaintoni mukaan menee radan varressa Vilppulan vaiheilla, eteläpuolella on ollut ns. musta joulu. Junassa lupasinkin eilen Juupajoelta tulleelle nuorelle miehelle, joka valitti mustaa maisemaa. että ennen Haapamäkeä tulevat lumivalkeat maisemat.


Nyt tapaninpäivänä kohta lähden Multialle. Minulle kirkkoherra Seppo Rahkonen uskoi tapaninpäivän sananjumalanpalveluksen papin tehtävät kuten seuraavan toisen pääsiäisen ja juhannuspyhienkin osalta. Multian kirkon tapaninpäivän tehtävistä on tullut jo osaltani perinne.

On hienoa, että Multialla väkeä,jotka haluavat tulla kirkkoon tapaninpäivänäkin. 


Kanttorin sijaisen ja entisen Varkauden seurakunnan kanttorin Tapio Rekolan kanssa sovimme vielä jouluiset virret alkuun ja loppuun Multian kirkon jumalanpalvelukseen, vaikka pyhän sanoma on ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistolle ja siksi liturginen väri on vaihtunut joulun valkoisesta punaiseksi. Vuoden viimeinen 52.kalenteriviikko on myös alkanut.


Haapamäen ja Multian lumen vitivalkoisten maisemien keskeltä Hyvää Joulua tapaninpäivänäkin!

19.12.16

Mukana joulun musiikkitapahtumissa

Adventtiaikana olen ollut mukana useissakin jouluun liittyvissä musiikkitapahtumissa. Pari viikkoa sitten olin Vantaankosken seurakunnan pääkirkossa Myyrmäen kirkossa aivan lentokenttäradan vieressä Louhelan rautatieaseman äärellä modernin joulumusiikin konsertissa, jossa useat musiikki- ja lauluryhmät esiintyivät. Mielenkiintoinen kokemus avauksena kohti joulua adventtiajan alussa herätti monia ajatuksia musiikin uudistumisesta.


Viime lauantaina olin Haapamäen kotikirkossa nuorten muusiikkojen Sara Koskisen ja Aki Toivolan joulukonsertissa. Sara on Haapamäeltä ja Aki Keuruun keskustasta Jyväskylään muuttaneita nuoriamme. Edellisiltana he olivat esiintyneet Keuruuseen kuuluvassa Pihlajaveden kirkossa. Annan heille suuren tunnustuksen siitä, että he tarjosivat jouluiset ja modernin joulumusiikin konsertit laajan kaupukimme läntisten osa-alueiden kirkoissa.


Ilman Saran ja Akin konserttia Haapamäellä olisivat olleet vain kauneimmat joululaulut, joka toki on merkittävä tapahtuma ja kokoaa jouluaaton jälkeen seuraavaksi eniten vuodessa väkeä kirkkoon. Saran ja Akin ansiosta paloivat kirkon valot neljännen adventin aattolauantina Haapamäen kirkossa. Ilman tätä konserttia ei Haapamäen kirkossa nykyisen säästöpolitiikan aikana olisi ollut mitään tapahtumaa kirkossa koko viikonvaihteessa. Kulujen minimoimiseksi hoidimme suntio-vahtimestarin tehtävät talkoilla. Haluan, että vanhan tavan mukaan niin Haapamäen kuin Pihlajavedenkin kirkoissa olisi yhä jumalanpalvelus jokaisena pyhäpäivänä, kuten oli asia minun virassa ollessa.


Neljännen adventin iltana olin synnyinseurakuntani Multian kirkossa naapurin pojan Tarhapään järven ääreltä lähteneen ja synnyinmaisemiinsa palanneen nyt eläkkeellä olevan sotilasmuusikon Hannu Haahkalan "Arkihuolesi kaikki heitä" joulukonsertissa.

Multian kirkko oli lähes täynnä. Luulen, että vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus oli kyseessä.

Kun tapaninpäivänä menen Multialle sananjumalanpalveluksen papiksi, katson sakastin kirkkopäiväkirjasta väkimäärät. Luulen Hannu Haahkalan tunnelmallisessa perinteisten joululaulujen konsertissa olleen noin 200 henkilöä, mikä olisi noin 13% seurakunnan väkimäärästä.


Tutut perinteiset joululaulut sankaritenori Hannu Haahkalan laulamina kanttori Jukka Kuljun säestyksellä herkistivät väen joulutunnelmaan. Kun tuli kolehti Multian seurakunnan diakoniatyölle, ei kuulunut kolikoiden kilinää, setelit toistensa jälkeen hiljaa äänettömästi putoilivat kolhtihaaviin lähimmäisten hyväksi. Kirkkoväellä tuntui olevan aito joulumieli.



3.12.16

Puuhuolto ei saa varantua, siksi Haapamäen ratojen sähköustämista harkittava


 


 

Puuhuolto ei saa vaarantua, siksi Haapamäen ratojen sähköistämistä harkittava


Suomessa puuraaka-aineen käyttö lisääntyy lähivuosina varsin runsaasti. Jo pelkästään vuoden 2018 jälkeen metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puun tarvetta 10-11 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tämä on suuri mahdollisuus koko kansantaloudelle ei pelkästään metsäalan toimijoille ja metsänomistajille.


Kyetäänkö todella tähän mahdollisuuteen tarttumaan? Jotta teollisuuden lisääntyvä puuntarve tulisi kotimaasta maakuntien metsistä, ovat kuljetusjärjestelyt kautta maan avainasemassa. Muutoin ulkomainen tuontipuu syö osan avautuvista maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksista.


Kotimaan puukaupan 10 miljoonan kuutiometrin lisäys saisi monet pyörät pyörimään ja toisi tuloja puutavaran hakkuu-, kuljetus- ja alihankintaketjuissa kantorahatulojen kanssa kansantalouteen 1,5-1,9 miljardia euroa vuodessa. Syntyisi uusia työpikkoja, maaseutu, maakunnat ja sitä kautta koko kansantalous saisi voimakkaan elvytysruiskeen.


Kuinka kotimainen saataisiin liikkeelle, on avainkysymys. Hintakehityksen ohella ratkaisevaa on maakuntien välinen ja koko valtakuntaa koskeva logistiikka. Yli 100 kilometrin matkan jälkeen katseet alkavat kohdistua rautateiden mahdollisuuksiin siellä, missä ratoja on. Maantiet ovat välttämättömät, jotta puu saadaan metsästä eteenpäin ja edelleen tehtaille, jos ratoja ei ole.


Keskustellessani VR:n, Liiikenneviraston ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajien sekä suunnitelmia tekevien konsulttien kanssa kävi ilmi yllatyksekseni se, että puutavaralogistiikka halutaan hoitaa ensi sijassa sähköistetyillä radoilla. Perusteluina esitettiin sähkövedon edullisuus

suhteessa dieselvetoon, jonka vetokalusto on myös vanhentumassa. 


Kun Jyväskylä-Äänekoski rata valmistuu sähkövedolle, sitä myös halutaan ajaa sähkövetureilla ja mm. Haapamäen suunnasta eri Pohjanmaan maakunnnista vastaisuudessa tulevien puutavarajunien dieselveturit olisi vaihdettava Äänekoskelle mentäessä Jyväskylässä sähkövetureihin. Tämän esitettiin vievän aikaa ja tuovan kustannuksia. Siksi mahdolliset puutavarajunat ajettaisiinkin ruuhkautuvia henkilöliikenteen ratoja pitkin esim. Seinäjoelta Tampereen kautta Äänekoskelle, vaikka matka näin onkin pitempi.


Ongelman korjaamiseksi laadin äskettäin maakuntavaltuustoaloitteen, johon tulivat mukaan kaikki muutkin keuruulaiset maakuntavaltuutetut, Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen selvitystyöstä, jotta puuhuolto olisi kaikissa oloissa toimivaa. Kyseessä ovat radat Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki, mikä on osa Keskipohjola liikenne- ja logistikkakäytävää sekä rata Haapamäki-Orivesi, jonka varrella on yksi suursaha ja kaksi merkittävää sahaa sekä Mäntän pehmopaperitehdas.


Keski-Suomen liitto on jo aiemmin esittänyt osaltaan näidenkin ratojen sähköistämisen tavoitteeksi. Koska kyse on laajavaikutteisesta eri maakuntia ja valtakunnan logistiikkaa koskevasta asiasta, olisi tarpeen selvittää maakuntien yhdessä ennakkoluulottomasti asiaa erityisesti maamme puuhuollon toimivuuden kannalta, jotta kaikki uudet tehtaat jauhaisivat tulosta maassamme. Metsät ovat ennenkin nostaneet Suomen nousuun.









20.11.16

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina


Aihe: Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina
 

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.


Sateinen ja kolea sää ei verottanut Petäjävedellä juurikaan kirkkoväkeä kello 10 normaaliin aikaan jumalanpalveluksesta. Multialla tämä yhdessä poikkeavan ajan eli kello 13 vuoksi vähensi kirkkoväkeä niin, että kaikkiaan oli 12 henkeä kirkossa.


Ensi sunnuntai 1. adventti tuo MUltialla varmasti paljonkin väkeä kirkkoon, koska on juhlamessu kirkon 220 vuoden, kirkkokuoron 120 vuoden ja Multian uusien urkujen 10 vuoden merkeissä. Lovisa Charlottan kirkoksi ristitty Multian kirkko on vuodelta 1796, vaikkakin koki lähes täydellisen muodon muutoksen vuonna 1900 korjauksessa, jolloin korkea suippo kirkontorni kirkon itäpäätyyn ja sakastin sekä pääsisääntulon paikat vaihtoivat keskenään sijaintia.


Ensi sunnuntai on siis 1.adventti, eräs kirkkomme suurimpia kirkonkäynnin pyhäpäiviä. Tästä päivästä on viisi viikkoa täsmällen jouluun. Tapaninpäivänä olen jälleen tehtävässä Multian kirkossa, voisi sanoa jo perinteen mukaan. Tällä välin hoidan itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksen Haapamäen kirkossa. 

Hyvää pian koittavaa adventtiaikaa!

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.


Sateinen ja kolea sää 

3.11.16

Pyhäinpäivän aikaan

Tätä kirjoitettaessa on pyhäinpäivän aatonaatto. Olin Multialla päivällä hakemassa pellonlaidan raivauksessa toissa vuonna tekemiäni polttopuurankoja. Sain vain yhden kuorman tuotua, koska sininen Fordson Major traktori jäi ojarummun vieressä kiinni eikä lähtenyt kuin perinteisellä pyöriin kiinnitettävällä "kalikkanostolla". 


Tämä toimi on vaarallinen, traktorin pyörät saavat liikkua vain kolmanneksen kierroksesta tai muutoin nostokalikat lyövät kuljettajaa ja lujasti. Siksi jalka kytkimellä ei saa lipsua yhtään ja samaan aikaan on kyettävä seuraamaan tilannetta molempien takapyörien osalta. Koska maa ympärillä oli kovaa tilanne oli helposti hallittavissa, tilanne on toinen jos maa ympärillä on pehmeä ja nostokalikat uppoavat sinne. Luulin jo traktorin jäävän yöksi ja tarvittavan toista traktoria sen nostamiseen, koska nyt on jo kylmää, että ilman sähkölämmitystä ei dieseltraktori lähtisi käyntiin. Onnistumisen tunne oli hieno, kun kone takapyöriin köytettyjen nostokalikoiden ( metriset halot) avulla nousi omalla voimallaan!


Illan tummuessa kävin sytyttämässä äidin ja isän haudalle lyhtyihin kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Huomenna aattopäivänä jatkan kesken jäänyttä puunajoa. Iltapäivällä minulla on kaupunginjohtajan kanssa tapaaminen siipirataslaivayrittäjänä toimineen Heikki Hokkasen kanssa. Heikillähän oli noita laivoja omistuksessaan Tampereella ja Keuruulla aitoon Missisipin tyyliin. Keuruun kaupungin omistamaa Elias Lönnrothia hän käytti vuokrayrittäjänä ja tuli kapteenin asuissaan valtakunnallisesti mainosten ja medioitten kautta monille tutuksi.


Pyhäinpäivänä olen kello 10 Keuruun jumalanpalveluksessa talkoilla avustajana, koska pyhäinpäivä kautta maan on karjalaisten kirkkopyhä. Edelleen Haapamäen hautausmaalla kirkon äärellä pidän kello 14.30 puheen Karjalaan jääneitten vainajien muistomerkillä, jossa ovat sanat "uskon, ristin ja kanteleen he toivat omiks lapsilleen". Aion puhua Suomen kartasta ennen talvisotaa. 


Monilla ei ole käsitystä siitä, että Karjala ja muut rauhansopimuksessa menetyt alueet ovat olleet sitä Suomea, joka muodostui Tarton rauhansopimuksessa ja jonka itsenäisyyden satavuotisuutta kohta ensi vuonna vietämme. Haluan myös korostaa, että menetyt alueet eivät olleet Kannaksella sodassa menetettyinä kuin vain noin yhden nykysuomalaisen suuren pitäjän alue!


Pyhäinpäivänä muistetaan kirkoissa myös edellisen pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneita ja yleensä kirkot tai kappelit täyttyvät hiljaisesta tummaan pukeutuneesta seurakunnasta. Minulle pyhäinpäivä on ollut aina suuri kristillinen juhla, jolla on jolla syvällinen sanoma. Taivas ja perille päässeitten yhteys koskettaa meitä tässä ajassa. Pyhäinpäivä haluaa osoittaa sen, että uskonelämässäkin tarvitsemme sekä lähi- että kaukovaloja.

27.10.16



Poikittaisliikenteellä autettaisiin maakuntia ja Suomea nousuun


Julkistetut suunnitelmat junaliikenteen järjestelyistä eivät lupaa muualle tulevaa uutta hyvää maamme leveimmällä kohdalla tapahtuvalle raideliikenteelle. Vaikka Haapamäen raideliikennealueen osalta on luvassa liikenteen palaaminen lähes ennalleen viime pääsiäiseen saakka olleeseen määräänsä Keuruu-Tampere välisessä liikenteessä, ei poikittaissunntaisessa liikenteessä Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ole luvassa mitään lisäyksiä. Tästä menettiin kevättalvella 14 junaa viikossa.


Maamme liikennepolitiikassa ei kyetä näkemään riittävästi poikittaissuuntaisen liikenteen merkitystä. Tältä osin lentoliikenne on puuttunut jo pitkään. Huolimatta siitä, että tietyillä osuuksilla linja-autoliikenne toimii hyvin, kuten nyt tapahtuu liikennöitsijöiden ansiosta esimerkillisesti Keuruun keskustaajaman ja Jyväskylän välillä, on samaan aikaan tapahtunut menetyksiä bussiliikenteessäkin maaseudulla ja mm. välillä Jyväskylä-Keuruu-Pori. Maaseudulla on jatkuvasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entistä vaikeampaa elää ilman omaa autoa. 


Tiedän, että Suomessa suunnitellaan parhaillaan sekä dieseliä että sähköä vaihtoehtoina käyttävää hybridiveturia. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Inter-Cityjunaparin liikennöinnin välille Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu. Tällöin pitkällä matkalla läpi Suomen ei tarvittaisi alituisia junanvaihtoja ja junassa olisivat tarjolla myös raideliikenteen muut palvelut. Haapamäen raideliikennealue keskellä Suomea voitaisiin ottaa kovaan käyttöön hybridiveturin avulla myös tavaraliikenteessä, kun ei tarvittaisi veturien vaihtoja. Puutavaraa haluttaessa voisi kuljettaa vaikkapa Alavudelta ja Ähtäristä suoraan samalla vedolla Äänekoskelle.


Suomessa tulisi tajuta maakuntien väliset liikenneyhteydet elinvoiman ja kehityksen moottorina myös länsi-itä-länsi suunnassa. Näin kyettäisiin kehittämään maakuntien välistä vuorovaikutusta ja ennen kaikkea synnyttämään uusia toimintoja. Saatettaisiin jopa estää eteläisen Suomen ruuhkautumista ja maakuntien elinvoiman valumista pääkaupunkiseudulle.

Suunnittelijoiden näkökulma on nyt liian kaventunut vain maamme pitkittäissuuntaiseen ajatteluun kohti etelää ja pääkaupunkia.


Valitettavan selvästi tämä näkyy yhteisessä omistuksessamme olevassa junaliikenteen suunnittelussa. Konkreettinen osoitus tästä on juuri se, että ei haluta tai kyetä näkemään em. junareitin Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio/Joensuu/Savonlinna,Parikkala merkitystä. Reitti yhdistäisi kaikki pitkittäissuuntaiset radat ja ainakin seitsemän maakuntaa ja välillisesti monia muitakin maakuntia. 


Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat entistä enemmän kehittää keskinäistä vuorovaikutustaan ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, yrittäjyydelle ja monille muille toiminnoille, kun poikittainen liikenne olisi runsaampaa ja nykyistä toimivampaa. Maakuntien elinvoiman kasvulla poistettaisiin työttömyyttä, laitettaisin pyöriä pyörimään ja saataisiin koko Suomea nousuun.



Korkea myyntivero estää puukauppoja


Maaseudun Tulevaisuudessa metsänomistaja Pekka Vainikka Lappeenrannasta kirjoitti 12.10.2016 kotimaisen puunkäytön lisäämseksi ja metsien kasvun hyödyntämiseksi. Hän osoittaa hyvin sen, että kotimaisen puunkäytön 10 miljoonan kuution vuotuisella lisäämisellä saataisiin kantoraha-, hakkuu-, kuljetus- ja  jalostuksen yhteistuloina 1,5 - 1,9 miljardia euroa lisää kansantalouteen. Uskon kerrnnaisvaikutusten vielä nostavan hyvää tulosta tästäkin merkittävästi ja samalla poistuisi työttömyyttäkin. 


Miten puu saataisiin liikkeelle? Miksi puukauppa käy kangerrellen ja puuta halutaan tuoda ulkomailta? Henkilökohtaisesti koen puukaupan vahvaksi jarruksi korkean puun myyntiverotuksen, mikä vie kolmanneksen kauppahinnasta. Tämä este vaikuttaa vahvasti varsinkin nyt, kun kantohinnat eivät ole nousseet tällä vuosikymmenellä. Erityisesti kuitu- ja energiapuun hinnat ovat tunnetusti varsin heikot. Omatkin energiarisukasani näyttävät jäävän mätänemään, ostajia tai edes ilmaiseksi hakevia ei nyt ole.


Mielestäni olisi heti harkittava puukaupan verotuksen siirtämistä pääomatulojen verotuksesta yritysverotuksen pariin. Tämä huojentaisi kolmanneksella verotusta ja olisi omiaan edistämään kotimaisen puun kauppaa. Uskon tällä saatavan tuon Pekka Vainikan esittämän puukaupan lisäyksen ja noin kahden miljardin euron rahavirran kansantalouteen.


Vielä parempi ratkaisu olisi nähdä metsätalouden omaleimaisuus ylisukupolvisena elinkeinotoimintona ja yksinketaisesti puolittaa sen tuloverotus. Tämä voitaisiin tehdä pääomaverotuksenkin puitteissa, jos metsätalous halutaan siinä pitää. Verotuksellinen este puukaupoilta eliminoituisi. Samalla väitän, että verottaja saisi puunkäytön lisäämisen myötä paljon nykyistä enemmän verotuloja. Pyörät saataisiin maaseudulla ja kansantaloudessa pyörimään oikeaan suuntaan. Tässä tarvittaisiin valtiomiestaitoa, jota Vainikka kyselee. Nyt kysyn, löytyykö sitä?












Suomessa mahdollistettava lisääntyvä puunkäyttö

Suomen taloudellisen nousun mahdollistaa kestävällä tavalla metsiemme uusiutuva puu.
Kotimaassa puun käyttöä voitaisiin lisätä merkittävästi ulkomaisen energian käytön asemesta.
Näin saataisiin rahan kiertotaloutta maaseudulle ja kotimaahan tuntuvasti nykyistä enemmän.
Kansantalouden kannalta on varsin lyhytnäköistä on käyttää ulkomaista kivihiiltä lämmön saamiseksi.

Suomessa puurakentamisen on mahdollisuudet ovat monet. Kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytössä. Puu on nousemassa esiin myös kerrostalorakentamisessa entistä voimakkaammin, eri asuntomessuilla asia on ollut näyttävästi esillä. Ruotsissa on kehitys on paljonkin Suomea edellä ja mm.Skellefteån kaupungista tässä löytyisi rohkaisevaa esimerkkiä.

Suomalaisen puun kaikkinainen käyttö edistää voimakkaasti kotimaista työllisyyttä ja luo puulle lisäarvoa monessa portaassa. Sahateollisuudessa vienti myös vetää ulkomaille. Samalla tulisi aktiivisesti etsiä keinoja mekaanisen puun jatkojalostukselle eri innovaatioin.
Varmastikaan kaikkia mahdollisuuksia ei ole löydetty saatika otettu käyttöön. Keski-Suomen liiton MYR:rin tulevaisuuden näköaloissa oli korostettu maakuntamme vahvuuksia mekaanisessa puunjalostuksessa mm. hyvän raaka-aineen perusteella.

Jos Suomessa edistettäisiin enemmän puuenergian käyttöä, myös sahojen purulle ja puunkuoren myynnille avautuisi mahdollisuuksia sähkön- ja lämmöntuotantoon metsähakkeen ja muun polttopuun rinnalla. Tämä osaltaan parantaisi sahojen kannattavuutta ja ehkäpä tukkipuun hintojakin. 

Nyt energiapuun ja varsinkin risuenergian osalta tilanne vaikea, kun lyhytnäköisesti ja kokonaiskansantaloudelliset vaikutukset unohtaen suositaan tällä hetkellä vielä edullisia tuontienergioita. Itsellänäkin risukasat odottavat kysyntää.Tilanne voi kuitenkin nopeasti muuttua maailmassa ja tuontienergiat voivat arvaattomastikin kallistua. Säätieteilijät myös ennakoivat tulevalle vuosikymmenelle perinteisiä kylmiä talvia Pohjolaan.Olemmeko varautuneet kotimaisen energian käytön lisäämiseen?


Lauri Oinonen
maakuntavaltuutettu (kesk)
Keuruu




20.10.16

Maailma ja me


Aihe: Maailma ja me 
 

Onko uusi kylmä sota kuumenemassa


Tänään hiljennyin kello 17.00 kuuntellemaan kotipihallani Haapamäellä Haapamäen kirkon kellojen soittoa Syyrian Aleppon uhreille. Tällaista en ole ennen kokenut. Rauhalliset sanomakellot puhuttelivat minua pihallani puuhastellutta naapuriani.


Elämme varsin kummallista aikaa maailmanpolitiikassa. Vaikka aina ennenkin on maailmalla jossakin sodittu kertoivatpa näistä uutiset tai ei, niin nyt tilanne on maailmassa uusi. Uutta on viime vuosina ollut se, että maailmanpolitiikan suurvalta Venäjä on osapuolena niin Ukrainassa kuin Syyriassakin.


On käsittämätöntä, että siviilit joutuvat kärsimään ja kuolemaan Syyriassa. Olipa politiikasta mitä mieltä tahansa, luulisi valtiollisella tasolla kunnioitettavan ihmisarvoa, jotta viattomat siviilit, joukossa paljon naisia ja lapsia eivät joutuisi vaaraan saatika tietoisesti sotatoimien kohteiksi. Tällaiset menettelyt ovat selkeästi kansainvälisia sodankäynnin etiikkaa sääteleviä Geneven sopimuksia vastaan mitä räikeimmin. Valtiollisten toimijoiden on ehdottomasti noudatettava tehtyjä sopimuksia.


Irakissa on käynnissä Isisin vastainen sota. On järkyttävää, että siviilejä aiotaan käyttää ja on jo nyt käytetty ihmiskilpinä Isisin toimesta. Tämä ei ole oikein, vaikkka Isis ei aikoisikaan toimia Geneven sopimusten mukaisesti. 


Yhdistyneet Kansakunnat ovat nyt suurempien haasteiden edessä kuin vuosikymmeniin. Turvallisuusneuvoston veto-oikeus on liian suuri tekijä silloin, kun valtio vaarantaa siviilien elämää. Juuri nyt tulisi suurvaltajohtajien asettua yhteisen pöydän ääreen ja lopettaa sotimiset.



29.9.16

Tervehdys synodaalikouksesta

Synodaalikokouksen 2016 ajatelmissa


Osallistuin 27.-28.9.2016, siis tiistaina ja keskiviikkona Lapuan hiippakunnan kaksipäiväiseen synodaalikokoukseen, joka ensi kertaa oli Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan ulkopuolelle Laukaassa. Kokoontuminen alkoi messulla Laukaan kirkossa. Synodaalikokous tarkoittaa vanhan perinteen omaavaa hiippakunnan pappein kokousta, johon kaikki hiippakunnassa kirjoilla olevat papit saavat kutsun. Vain muutamilla oli ilmeisestikin terveyteen liittyvä este ja kaikkiaan meitä noin 350 pappia paikalla.


Kautta Suomen on kaikissa hiippakunnissa samaan aikaan synodaalikoukset ja nämä ovat kuuden vuoden välein aiemman viiden vuoden jakson asemesta. Tuolloin synodaalikoukset käsittelivät ennalta viiden vuoden välein kokoontuneiden kirkolliskokousten asioita. Yhdessä tuollaisessa sain minäkin urani alussa olla mukana ja käytin paljon puheenvuoroja sillä pätevyydellä, mitä kokemattomuus niihin tarjosi. Nyt kirkolliskokous kokoontuu kahdesti vuodessa, touko- ja marraskuussa ja synodaalikokous ei enää valmistele lausuntoja kirkolliskokoukselle.


Alkumessussa muistettiin kuuden vuoden aikana poisnukkuneita. Joukossa oli uskonnonpettajani ja sittemmin Keuruun lukion rehtori teol., fil. ja kasvatustieteen tohtori Hannu Välimäki, entinen esimieheni Keuruun emeritus kirkkoherra Heikki Karttunen sekä Multian ent. kirkkoherra, lääninrovasti Osmo Tarkki, joka oli myös toinen rippikouluopettajistani.

Hiippakuntamme toisena piispana toiminut teol.tri Yrjö Sariola kuoli äskettäin ja siunausmessu on nyt lauantaina Jyväskylän kaupunginkirkossa ja viimeisimpänä nykyinen piispamme Simo Peura lausui hänelle muistosanat Laukaan kirkossa, mikä oli hänen kirkkonsa Laukaan kirkkoherrana ennen piispaksi valintaa.


Ollessaan ennen piispantehtäväänsä Laukaan kirkkoherrana Yrjö Sariola otti vastaan nuorempana tuomiokapitulin asessorina homiletiikan tenttini pastoraalitutkinnon osana. Muut pastoraalitutkinnon tenttini suoritin Lapuan tuomiorovasti Olavi Laitiselle ja lainoppineelle asessori Alpo Koskelle sekä hiippakuntamme ensimmäiselle piispalle Eero Lehtiselle, joka oli myös kaksi vuotta aiemmin vihkinyt minut kahden muun kanssa papiksi Lapuan tuomiokirkossa tuomiorovastin ja asessorien avustamana.


Kertomallani haluan myös osoittaa pappeuden jatkuvuutta, successio apostolica on peräisin ensimmäisistä Raamatun apostoleista ja kasteessa siitä tulee osalliseksi jokainen kastettu. Nyt on menossa 75./76 sukupolvi Vapahtajastamme lukien. Jokainen kristitty yli maanpiirin kuuluu pyhien matkasaattoon sukupolvesta sukupolveen. Virkapukuihin pukeutunut synodaalikouksen osallistujajoukko on näkyvä muistutus tästä papeille, jotta tämä antaisi voimaa ja näköaloja työhön ja elämään.


Kansanedustajatyön vuoksi olin kahdesti estynyt osallistumasta synodaalikokoukseen (2004 ja 2010), mutta lähetin eduskunnasta leijona-adressin kokouksen tervehdysten joukkoon. Kokouksen paikkana oli kylpylähotelli Peurunka

(piispa Peuran synnyinkoti on parin kilometrin päässä paikasta). Huonetoverinani oli piispallista seuraa, sillä tuomiokapitulin toimistosihteerit sijoittivat minut teol. tri Reijo Arkkilan kanssa samaan huoneistoon, Arkkila on edesmenneen piispa Eero Lehtisen vävy. Kun aikoinani juhannuksen suvessa piispa Lehtisen kesämökillä Kuortanejärven rannalla suoritin eksegetiikan tenttiä pastoraalitutkintoa varten, piispa kertoi paljon silloin varsin nuoren vävynsä väitöskirjasta ja tämän juuri suorittamasta korkeimmasta pastoraalitutkinnosta. Hän ihaili tyttärensä miehen saavutusta. Tämä oli minulle tentissä hyväksi, sillä tenttiaika kului ja kohta piispatar tuli kutsumaan meitä kahville. Silloin piispa muisti tuloni tenttiä varten, mikä oli ajallisesti sitten melko lyhyt ja onnistuin hyvin saamaan tentin läpi ilman ongelmia.


Teol. tri Reijo Arkkila antoi kohtaamisemme muistoksi uusimman Lutheria käsittelevän kirjansa, mikä on ajankohtainen, koska ensi vuonna tulee 500 vuotta teesien naupaamisesta Wittenbergin linnakirkon oveen ja tästä tapahtumastahan voidaan katsoa reformaation alkaneen.


Synodaalokouksessa entinen rippikouluoppilaani Jukka Jämsen yhdessä tansanialaisen Viktorianjärven itäpuolisen alueen piispan kanssa kertoi lähetyksen etenemisestä vielä kristinuskon tavoittamattomille alueille. Teol.tri Jaakko Rusama (abiturientti Vaasan lyseosta vs. opettajavuodeltani) valotti lähetyksen olemusta osana kirkkoa

.

Onhan myös piispamme Simo Peurakin kohdannut minut ollessaan naapurivaruskunnassa varusmiespappina ja minä järjestin kolmen varuskunnan yhteistä rippikoululeiriä Multian Sinervän ristille. Minä en tosin muistanut tätä tilannetta, ennenkuin piispa kysyi sitä, muistanko ensimmäistä tapaamistamme.


Tuolloin Multian Riuttakoskella syntymäkodissani oli vielä karjaa ja äitini, joka vastasi lypsyistä, oli sairaalassa. Minä kävin tullessa Multialla kaupassa ja annoin ostamani tavarat varusmiespapeille ja sanoin "laittakaa ruoka ja kahvit, minä hoidan tällä välin lypsyhommat".


Varusmiespapit ihmettelivät rentoa meininkiäni ja sitä, että minulle ei ollutkaan mitään kiirettä mennä heti tarkistamaan leiripaikan kuntoa. Kun sitten illan mittaan ehdimme pitkään käyttöä vailla olleelle Sinervän ristille Multian kirkonkylän tuntumassa, paikan siivottomuus oli varusmiespapeille järkytys. Minä tiesin tosin tätä pelätä ja juuri siksi teimme ennakkokäyntimme. Paikkaa oli nuoriso kyllä käyttänyt, mutta ihan muissa tarkoituksissa, kuin mitä saatoimme ajatellakaan. Koska rippikoulu alkoi vasta seuraavana iltana, ennätettiin hankkia Keuruun kasarmilta teltat. Onneksi oli juhannuksen jälkeinen kesäkuun viikko meneillään.Tiennevätköhän nyt tuolloin rippikoulua käyneet, että yksi heidän opettajistaan on nyt piispa!


Nyt Multian Sinervän Ristillä ovat kohta tapahtuman jälkeen rakennetut uudet rakennukset, mutta piispamme suosittelikin piispantarakastuksessa keväällä niiden myyntiä, jotta seurakunnan menot vähenisivät.


Synodaalikokous antaa paljon kokemuksena ja pohdintojen aihetta pitkäksi ajaksi. Tuttujen kohtaaminen on tärkeä asia ja aina samalla oppii tuntemaan uusiakin hiippakuntamme pappeja, ainakin muutamia. Kokouksen puheenjohtajana piispan avauksen jälkeen toiminut tuomiorovasti Salomäki kehottikin hakeutumaan eri yhteyksissä niiden kanssa tekemisiin, joita ei ennalta tuntisi. Tämä joukko olikin minulle varsin suuri, sillä liki pari vuosikymmentä oli edellisestä synodaalikokoukseen osallistumisestani. Ehkä muutama uusi kollega kuitenkin tuli tutuksi ja entisiä tuttuja palautui mieleen. Naisten ja nimenomaan nuorten naisten osuus hiippakuntamme papistossa on suhteellisesti suurempi kuin oli 1990-luvulla. Mutta onneksi oli paljon tuttujakin, sillä papisto pysyy samoissa seurakunnissa pitempään kuin aiemmin. 


Hivenen on nyt haikea mieli, kun odottamani synodaalikokous on ohi. Mutta elämä jatkuu, perjantaina Haapamäeltä Helsinkiin ja vanha ajatus Haapamäen vankilasta esillle oikeusministeriössä sekä Haapamäki-Parkano-Pori ratalinjauksen avaaminen työllisyydenkin vuoksi. Tiedän, että tuskin voimme saada aikanaan valtioneuvoston Haapamäelle päättämää vankilaa, mutta jos asiasta muistuttaminen tuottaisi muuta.





13.9.16

Metsämiehen ajatuksia

Metsämiehen ajatuksia


Suomen biotalous nojaa vahvasti uusiutuvaan luonnonvaraan, suomalaisiin metsiin.Maaseudun elinvoima monissa maakunnissa, kuten erityisesti Keski-Suomassa nojaa lujasti metsiin. Maakunnan metsät ovat pääosin hyvillä kasvumailla. Nämä ovat myös pääosin hyvin hoidettuja, josta haluan antaa tunnustusta yksityismetsänomistajille, jotka harvoin saavat keneltäkään tunnustusta.


Syksyn myrskyjen jälkeen olen katsonut syntymäkotini metsät Maltia Riuttakoskella. Onneksi en ole havainnut kuin kymmenkunta kaatunutta tukkipuuta ja nekin tällä kertaa poikkeuksellisen helposti korjattavista paikoista tien varresta tai pellon vierestä. Nämä yhdessä muutaman tervasrosomännyn kanssa tulevat merkitsemään noin sataa sirkkelillä sahatavaraksi sahattavaa tukkia. Mikäli mahdollista sirkkeli soi velä ennen vuodenvaihdetta.


Yksityismetsät luovat kestävää ja uusiutuvaa pohjaa kansantaloudelle. Tämä liian usein unohtuu talousanalyytikoilta ja poliittisilta päättäjiltä. Metsätalouden tulee olla kannattavaa, jotta metsänomistajilla riittää tahtoa ja innostusta metsiensä hoitoon edelleenkin. Puusta saatavan kantohinnan on oltava tähän kannustava jokaiselle metsänomistajalle.


Koen, että tällä hetkellä metsätalouden verotus on "väärässä sarjassa", kun se kuuluu pääomaverotuksen pariin. Nyt joutuu maksamaan liki komanneksen saadusta puun hinnasta myyntiveroa ja kauppahinnan noustessa yli 50 000 euron menee jo kolmannes hinnasta myyntiveroja. Tähän tulee lisätä päätehakkuun yhteydessä myös metsänuudistamisen kustannukset, jotka helpostikin ovat yli 1000 euroa hehtaarilta.


Monestikin näin yli puolet kauppahinnasta katoaakin edellämainituilla tavoilla. Tämä on mielestäni suurin este puukaupoille. Harvennus- ja hoitohakkuissa voi käydä niin puukaupasta ei juuri lainkaan jää tuloa metsänomistajalle. Tämä tilanne vaarantaa ajallaan tehtäviä hoito- ja harvennushakkuita. Nämä olisivat kuitenkin välttämättömät metsän kasvatuksen kannalta.


Ratkaisu olisi mielestäni metsäverotuksen siirtäminen yritysverotuksen pariin, jolloin verotus olisi oikeammassa viitekehyksessä ja helpottuisi nykyisestä kohtuuttomasta tasostaan noin kolmanneksen. Koska metsätalouden kvartaali on muusta yritystoiminnasta poiketen neljännesvuosisata ja kyse on vahvasti ylisukupolvisesta yritystoiminnasta olisi mielestäni parasta luoda sille kokonaan oma veromalli. Se voisi olla yksikertaisesti toteutettavissa nykyiseltäkin pohjalta pudottamalla veroprosentti noin puoleen eli 15 prosentiksi.


Veronsaaja saisi omansa hyvinkin saatavansa takaisin lisääntyvien metsäkauppojen ja näiden tuomien yrittäjätulojen sekä eri työtulojen kautta takaisin. Samalla maaaseudulle tulisi lisää paikallista rahankiertoa, joka saisi monilla paikkakunnilla pyörät pyrimään oikeaan suuntaan eri elinkeinoissa ja toiminnoissa. Maaseutu saisi uutta elinvoimaa ja siitä hyötyisivät kaupungitkin ja koko maa. 


Tällä hetkellä ongelma on myös energiapuun heikko kysyntä. Minullakin on Multialla noin 50 raivauksissa syntynyttä risukasaa ja lisää olisi tulossa., mutta ostajia ei löydy. Silti lämpölaitoksissa poltetaan kivihiiltä Keski-Suomessakin. Tilanne on huolestuttava sekä metsien kasvatuksen, pellon varsien raivauksen, ympäristön hoidon ja ilmastopolitiikan tavoitteiuden kannalta.


Haluan toimia metsien, metsänomistajien ja maaseudun elivoiman puolesta. Siksi olen toiminut myös Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen valtuustossa ja olen valmis ehdokkaaksi seuraavallekin kaudelle. Tärkeintä on kuitenkin aina kiirehtiä hommiin Multian Riuttakosken metsissä.

4.8.16

Tervehdys elokuun alussa

Tervehdys elokuun 2016 alussa!


Kesä on jatkunut sateisena. Toki helteitäkin on ollut ja ainakin minulle ihan tarpeeksi jopa liiaksikin asti. Kuukausi sitten sahattiin Riuttakoskella pihapiirin tuntumassa noin 100 kiintokuutiometriä tukkia, lankuiksi, laudoiksi, piiruiksi ja rimoiksi. Nyt on ollut puuhasteluna sahauspintojen katkominen polttopuiksi, joita tulee noin puolet puumäärästä. Tässä puuhassa haittasivat helteet ja nyt sateet, mutta en valita. Se tehdään, mikä onnistuu.


Kun nyt ei enää ole kaytettävissä sahaukseen edesmennyttä naapuriani Onni Huolmania, olivat sahaajat Keuruun Häkkiskylältä, osaajat ja ammattilaiset. Onni, joka sahasi Karjalassa jo isoisälleni ja isälleni Multialla ja edelleen minulle Multialla oli todellinen sirkkelisahauksen osaaja ja opetti minullekin perämiehen taidot.

Kun olin toimittanut siuauksen Multian siunauskappelissa ja olimme Onnin haudalla, pörähti hautausmaan aidan takana käyntiin sininen traktori. Ensiksi ajattelin, että ihme kun ei kunnioiteta hautausta. Mutta sitten huomasin, että Jumala johdatti tämän kunnianosoitukseksi sinisellä Fordson Majoreilla vuosikymmenet ahkeroineelle Onnille. 


Palopäälliköiden siunaustilaisuuksiin on Keuruulla ja Haapamäellä liittynyt arkkua laskettaessa palosireenillä annettu kunniaäänimerkki.

Kun kävin sakastista Keuruun siunauskappelin alttarille Keuruun ensimmäisen ambulanssiyrittäjän Valto Katajan siunaukseen, johdatettiin lähellä olevalle Mäntäntielle sireenit huutaen ajava ambulanssi. Tämä jää arvoitukseksi, sillä jälkeenpäin selvitettäessä ei ilmennyt hälytysajoa eivätkä nykyiset ambulanssihenkilöt enää kukaan tienneet mitään Valto Katajasta, joka oli minun kouluaikana poikien ihailema ajaessaan Suomen nopeinta ambulanssia sireenit auki Keuruun päätien läpi. Valto Katajan ambulanssi saavutti 240 km tuntinopeuden. Nyt ambulanssien korimallit hoitotyön tarpeiden vuoksi eivät enää saavuta tuollaisia nopeuksia.


Nyt Riuttakosken työssämme sahaaja ja perämies olivat tiivis keuruulainen työpari, joten olin yhtenä vastaanottajista ja yritin lajitella eri laatuja vastaanotossa. Mutta ammattilaisilta tuli sahatavaraa niin lujasti, että kolmekin vastaanottajaa oli lujilla, kun painavan sahatun puutavaran kasat alkoivat kasvaa.


Sahaus kesti viikon, toinen viikko meni sahatun tavaran taapelointiin. Helteillä osa ennätti silti sinistyä, mutta menee silti ulkorakennuskohteisiin maalattuna oikein hyvin.  Rakennustelineisiin ei kaivata toki maalaustakaan. Tätä käyttötarvetta on minulla heti paljon, koska aion puhdistaa tiilikaton Haapamäellä. 


Kirkkoherra Seppo Rahkosen pyynnöstä toimin Multialla hänen loma-aikanaan kesäpappina ja eilen päättyivät nämä työt vanhainkoti Poukamassa vietettyyn hetkeen. Seppo pyysi minut vain kolmeen sananjumalanpalvelukseen ja mahdollisiin kirkollisiin toimituksiin "keikkapapiksi". Mutta Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin lainoppinut asessori antoi virkamääräyksen vs. kirkkoherraksi, joka merkitsi Kirkkolain mukaista kiireellisten asioiden hälytysvalmiutta 24/7

mm. sairasehtoollisten antamisiin. 


Näitä ei tullut Multialta, mutta Keurulta tuli yksi, koska siellä ei tavoitettu virassaolevaa kollegaa. Asessorin menettely oli oikea seurakuntalaisten oikeuksien kannalta. Aiemmin Sepon loman aikoina olen keikkapappina hoitanut jumalanpavelukset ja kirkolliset toimitukset, kirkkoherran vastuun on hoitanut tuolloin Jyväskylän rovastikunnan lääninrovasti Simo Lampela Muuramesta. Mutta kuka multialainen osaisi häntä lähestyä? Määräys vs. kirkkoherraksi on tietenkin verrattavissa palkattomaan kunniakonsuliin, toimituksista tullee silloin ves:n mukainen toimituspalkkio toisin kuin omaisten antamista luottamustehtävistä kirkollisiin toimituksiin, joita teen talkoilla aina mielelläni.


Kesän sateet nostivat heinäkuussa Riuttakosken vedet kevään kuohuvien tulvien tasolle ja ovat yhä vuodenaikaan nähden tavanomaista korkeammalla.

Huomenna 5.8.2016 tulee kaksi vuotta äitini Selli Marian kuolemasta. Vien Riuttakosken pihasta hänen istuttamiaan monivuotisia juuri auenneita sinisiä kukkia hänen ja isäni haudalle huomispäivänä.


Hyvää alkanutta elokuuta, vielä on kesää jäljellä!

3.7.16

Kiitos Virtain evankeliumijuhlista!



Kiitos evankeliumijuhlista


Osallistuin Haapamäeltä Virtain valtakunnallisille juhlille. Olisin menettänyt paljon, ellen olisi ollut mukana. Jo kevättalvella olin saanut kutsun juhlatoimikunnan puheenjohtalta Tauno Vuorenmaalta saapua Virroille evankeliumijuhlille ja samalla tein päätökseni osallistumisesta. Juhlilla tapasin tuttuja pappiskollegoja ja monia eri yhteyksissä tutuiksi tulleita juhlavieraita.


Järjestelyt oli tehty juuri Virtain juhlia varten ja kaikki onnistuneesti. Virtain maisemat ja kesäinen luonto jäävät jokaiselle muistoon kuten edelliskesän Sastamalankin evankeliumijuhlilta. Minulle vuotuiset evankelimijuhlat ovat kesän kohokohtia. Saan olla mukana ja kuulijan paikalla. Iloitsin, että paikalla oli paljon nuoria ja lapsista pidettiin huolta hyvin, tätä vartenhan toukokuulla kerättiin Anja Vuorenmaan syntymäpäiväjuhlan puitteissa käyttövaroja.


Minulle erityisesti juhlien sanomassa koskettivat Inkerin piispan Aarre Kuukaupin puheen kiteytetyt sanat. Hän toi esille sen, kuinka Jumala toteutti Stalinin aikana vastoin tämän alkuperäistä tahtoa suunnitelmansa  Siperiaan karkotettujen inkeriläisten tulosta Karjalaan ja osin Inkerinmaallekin. lman Jumalan johdatusta vähäinen inkeriläisten kansa olisi kadonnut toisen maailmansodan jälkeen. Koen piispa Aarre Kuukaupilla olevan suuren tehtävän sekä Inkerin ev. lut. kirkon johdossa että sitä kautta kaikeninkeriläisyyden johtohahmona.


Evankelimijuhla avaa näköaloja elämään, uskomme perusasioihin ja lähetystyön merkeissä moniin paikkoihin maapallollamme. Juuri nyt koen tarvittavan sitä sanomaa, jota sain olla kuulemassa ja kokemassa Virtain evankeliumijuhlilla. Kiitos teille, jotka valmistitte juhlat!


Lauri Oinonen

Keuruu/Haapamäki


2.7.16

Tervehdys evankeliumijuhlilta


Aihe: Tervehdys evankeliumijuhlilta
 
Kävin tänään Virroilla Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kesäjuhlilla, joita kutsutaan evankeliumijuhliksi. Evankelinen liike on yksi kirkkomme neljästä perinteisestä herätysliikkeestä. Liikkeen perustajana tunnetaan pappismies Fr. Hedberg. Liike pitäytyy keskeiseen Raamatun sanomaan, jonka tekstien pohjalta pidetään puheet. Ajankohtainen Lutherin teologia on sanoman perusta. 

Ensi vuonna tulee  500 vuotta uskonpuhdistuksen alkua merkinneestä Lutherin teesien naulaamisesta Wittenbergin linnankirkon oveen. Evankelinen liike nojaa luterilaisiin tunnustuskirjoihin julistuksessa ja opetuksessa. Liikkeen kesäjuhlille kokoontuu vajaa puolet siitä väkimäärästä, joka tulee nykyisin joka juhannus Keuruulle helluntailiikkeen kesäkonferensiin.

Virroilla evankelimijuhlat olivat viimeksi 32 vuotta sitten. Itse olin sidottu rippikoululeirin pitoon, mutta äitini kävi tuolloin virroilla kahden ystävänsä kanssa. Olisi hyvä, että mahdollisimman moni tulisi ennakkoluulottomasti mukaan eri tahojen järjestämille hengellisille kesäjuhlille vaikkapa vain vähemmäksikin aikaa.

Juhlapaikkana Virroilla, Suomen juhannuskaupungiksi nimetyllä paikkakunnalla oli laaja Virtain kirkon edessä oleva paikoitustila lähipuistoineen. Tapahtumia oli myös Virtain Helluntaitemppelissä ja eri oppilaitoksissa. Minä olin mukana iltapäivän tilauisuuksissa ja sain kuulla mm. Inkerin ev.lut kirkon piispan Aarre Kuukaupin sanoja, lisäksi myös tapasin häntä lyhyesti.

Kiitän Virtain evankelimujuhlien järjestäjiä. Juhlatoimikunnan puheenjohtaja kantoi vastuuta tuttu Haapamäen seudun osuuspankin entinen toimitusjohtaja Tauno Vuorenmaa, kiitos Taunolle ja puolisoleen Anjalle, joka kantoi vastuuta juhlien lasten ohjelmista!

Tervehdys evankeliumijuhlilta

uu

21.6.16

Kesäpäivänseisauksen aikaan 2016

On juhannusviikon tiistai ja kesäpäivänseisauksen päivä. Tästä päivästä näyttää tulevan lämmin. Huomenna keskiviikkona menen Tampereelle Pori-Parkano-Haapamäki ratatyöryhmän kokoukseen. Nyt tänään valmistelen tuota kokousta osaltani. Tavoitteena on palauttaa rata liikenteelle kokonaisuudessaaan. Kyse on pitkäaikaisesta prosessista, jossa olemme vielä alkutaipaleella.


Viime viikonvaihteessa olin Seinäjoella Karjalaisten kesäjuhlilla. Minulla oli kunnia palvella ehtoollisenjaossa papin tehtävässä Lakeuden Ristin kirkossa, joka on Alvar Aallon suunnittelema. Kirkkoon mahtuu 1200 henkilöä ja kirkko oli täysi, ulkona ei voinut jumalanpalvelukseen osallistua sinne laitetuilla penkeillä, koska oli sadesää.

Meitä oli ehtollisenjaossa kaikkiaan kymmenen henkilöä tehtävissä. Valitettavasti en samaan aikaan voinut auttaa Keuruun seurakuntaa komnfirmaation avustajana, johon pastori Seppo Viljasjärvi esitti pyyntöä. Sekin tehtävä olisi ollut mieluinen Keuruun kirkossa.


Karjalaisten lippumarssi oli upeaa katseltavaa. Soittokunnan edessä marsisi Suomen hevosilla ratsastaen rakuuna-asuissaan kaksi sotilasta ja sen jälkeen satojen metrien mittainen maakunnittain koottu karjalaisten lipuumarssijoukko kulki reittiään Kirkkokadulta Seinäjoen Areenalle. Itse juhlassa tapasin kansanedustajakollegoita Paula Sihdon, Markku Laukkasen sekä Risto Kuisman ja Paula laittoi facebook-sivuilleen kuvan meistä neljästä kavipöydän äärellä.


Muistoksi juhlilta ostin tauluksi laitettavan "Muistojen Karjala" kartan. Haluan sen kertovan myös tyttärilleni karjalaista sanomaa. Hyvää Juhannusviikkoa!

13.6.16

Kokemuksia täynnä eletty kesän viikonvaihde

Viime perjantaiaamulla 10.6.2016 lähdin Haapamäen asemalta junaa korvaavalla taksibussilla kello 05.55 kohti Vilppulaa, josta alkoi tunnin junamatka kiskobussilla Tampereelle halki viheriöivien kevätkylvöjen peltomaisemien metsien välissä. Oli juhannuksen suven aika parhaimmillaan. Pihlajat, sireenit ja pensaat kukkivat. Käki kukkui Haapamäen maisemissa, mutta junaanhan eivät kesään äänet toki kuulu.


Tampereelta matka jatkui Vantaan Martinlaaksoon ja sieltä lähijunilla Espoon keskuksen asemalle. Ukkossateen vuoksi otin taksikyydin Espon tuomiokirkkoseurakunnan kappelille. Olin saanut omaisilta kunniatehtävän tulla siunaamaan viimeiseen lepoon asuintaajamani Haapamäen Kumpulammin lähiön

entistä lähikauppiasta, joka oli tullut tutuksi Haapamäen piirikappalaisena toimiessani. Halusin saattaa entisen seurakuntamme jäsenen hänen korkean ikänsä seurakunnan siunattuun maahan.


Espoon tuomiokirkon juhannuksen suven maisema puhutteli minua voimakkaasti. Täältä lähdin muistohetken jälkeen junalla Seinäjoelle, jossa oli Keskustan puoluekokous. Tämä oli mielestäni onnistunut,  ei ollut rritelyä, muiden moittimista tai edes omaa kehuakaan, mikä viime mainittu on usein saattanut haitata meitä kokeneempia puoluekokouskävijöitä. Itse olen ollut näissä mukana jo vuodesta 1970 alkaen ja nyt oli ilmapiiriltään paras kokous!

5.6.16

Haapamäen raideliikennealueen seminaari onnistui

Launtaina 4.6.2016 oli Haapamäen höyryveturipuistossa Haapamäen raideliikennealueen junaliikenteen kehittämisseminaari. Omalta osaltani tein sen eteen aika pitkälti päätoimista työtä. Iloitsen jokaisesta puheenvuoroa käyttäneestä asiantuntijasta. 


Tällä tekstillä haluan lausua nöyrimmät kiitokseni. Arvostan, että halusitte etsiä seminaariin osallistumiselle ajan kiireiseltä lakkiais- ja koulujen päätösjuhlan päivältä. Kiitän vaivannäöstä esityksen valmistelussa. Nämä hyvät esitykset eivät voisi syntyä ilman paneutumista asioihin. 


Jännitin kovasti sitä, tuleeko monien menojen ja yhteensattumien päivänä ainuttakaan kuulijaa paikalle. Tällaiset tai tämänsuuntaiset tilanteet ovat mahtuneet myös kokemuspiiriini. Nyt paikalle tullut yleisömäärä oli hyvin positiivinen yllätys. Kiitos osallistujille!


Seminaarin otsikkoon "Haapamäen raideliikennealueen junaliikenteen kehittäminen" halusin kiteyttää olennaisimman. Kyse on toiminnallisesta kokonaisuudesta, jossa eri suuntien junaliikenne on puoliksi tyhjän päällä, jos matkustajien vaihtoyhteydet puuttuvat Haapamäen risteysasemalla.- LVM:n ja VR:n taholta on voimakastakin pyrkimystä hoitaa liikennettä reittiajattelun mukaan, josta esimerkki on reitti Tampere-Keuruu ikäänkuin Keuruu olisi asema pistoraiteen päässä. Valitettavasti joudun itsekin toteamaan Keuruun matkustajamäärät riittämättömiksi tällaiselle pistoraideajattelulle. Eihän Keuruu ole pääteasema, ratahan jatkuu Jyväskylään.


Ns. linja-asema on perusteltu osana kokonaisuutta maakuntakeskusten välillä ja tällöin on löydettävissä perusteet laajemmista puitteista jokaisen nykyisen liikennepaikkamme junaliikenteelle edellyttäen, että Haapamäen risteysasemalla toimivat junanvaihtoyhteydet, silloin junaliikenteemme voi palvella maakuntia, suunnitteilla olevia itsehallintoalueita ja olla osa koko valtakunnan raideliikenneverkostoa.


Mielenkiintoista on havaita tuttu asia tässä yhteydessä se, että ns. vanha Pohjanmaarata edustaa samaa seutukaupunkien linjaa, joka pääradan varrella Tampereelta Helsinkiin ja myös Seinäjoelta pohjoiseen, Lapua, Kauhava, jne. ja sama Vaasan suuntaan. Raideliikenteemme kehittäminen luo edellytyksiä kaikelle elinkeinoelämälle, kehitykselle ja kulttuurille laajalti eri muodoissaan.

Nyt ratkaistaan jäämmekö sivuun, vai olemmeko mukana tulevaisuuden tekemisessä.


Tämä ponnistelu ei suinkaan lopu, seminaarimme oli väliasema, josta matka jatkuu ja se riippuu vain meistä! 

SUURET KIITOKSET!

Lauri Oinonen



4.6.16

MR.MUHMMED AMIN

 
Hello,
I know this means of communication may not be morally right to you as
a person but I also have had a great thought about it and I have come
to this conclusion which I am about to share with you.

INTRODUCTION:I am the Credit Manager A. D. B Bank of Burkina Faso
Ouagadougou
and in one way or the other was hoping you will cooperate
with me as a partner in a project of transferring an abandoned fund of
a late customer of the bank worth of $18,000,000 (Eighteen Million
Dollars US).

This will be disbursed or shared between the both of us in these
percentages, 40% to me and 40% to you while 20% will be for expenses
both parties might have incurred during the process of transferring.
I
await for your response so that we can commence on this project as
soon as possible.

Regards,
MR.MUHMMED AMIN
Credit Manager A. D. B Bank of
Burkina Faso Ouagadougou

22.5.16

MR.MUHMMED AMIN

 
Hello,
I know this means of communication may not be morally right to you as
a person but I also have had a great thought about it and I have come
to this conclusion which I am about to share with you.

INTRODUCTION:I am the Credit Manager A. D. B Bank of Burkina Faso
Ouagadougou
and in one way or the other was hoping you will cooperate
with me as a partner in a project of transferring an abandoned fund of
a late customer of the bank worth of $18,000,000 (Eighteen Million
Dollars US).

This will be disbursed or shared between the both of us in these
percentages, 40% to me and 40% to you while 20% will be for expenses
both parties might have incurred during the process of transferring.
I
await for your response so that we can commence on this project as
soon as possible.

Regards,
MR.MUHMMED AMIN
Credit Manager A. D. B Bank of
Burkina Faso Ouagadougou

1.5.16

Vappuiltana 2016

Tänään vapunpäivänä kävelin Riuttakosken maisemissa. Riuttakoski pauhasi voimakkaana ja kuohuvaa ääntään kauas kantaen. Kevätttulva Riuttakoskessa oli voimakkaimmillaan vielä vapunpäivänäkin viime päivien sateista johtuen. Kosken ääni keväsin ja tulvien aikana kantautuu tasaisena huminana sisälle huoneisiin, jonka juhlavaan ääneen olen lapsuudestani asti tottunut. Valtavasti koskienergiaa menee hukkaan villinä ja vapaasti kuohuvassa Riuttakoskessa, johon kokoontuvat läntisen Multian vedet.


Kohta Riuttakosken jälkeen on Multianjoessa vuorossa lyhyt Murnikkakoski sitten Pikkuvilli ennen joen yhtymistä Soutujokeen. Ennen Tarhapäänjärveä on vuorossa komea mutta uittoja varten sata vuotta sitten raivaten "kesytetty" Villinkoski. Mitä olisikaan nimensä perusteella kesyttämätön Villinkoski, voi vain arvailla ja kuvitella. Murnikkakoski ja Pikkuvilli ovat myös menneiden vuosikymmenien uittojen vuoksi "kesytettyja". Riuttakoski on vain "puoliksi kesytetty", koska siinä on aina ollut uittoränni, joka 1930-luvulla on uudellenrakennettu 324 metrin mittaiseksi.


S-kirjaimen muotoa omannut ylhäältä alaspain kaareutuen kapeneva uittoränni oli ehkä Suomen upein, taideteos vailla vertaa. Alas syöksyessään tukit ja propsit nostivat vauhdissa rännin loppupäässä ylös monimetriset vesisuihkeet! Aiemman lyhyemmän uittorännin aikana aikana oli kosken alkuosa raivattu uittoja varten. Mutta tätä ei nykyään ole enää vuosikymmeniin huomannut koska kiviä on jäänyt ja korkeuserot ovat olemassa. Kun uittoränni 15-17.10.1995 purettiin, siirrettiin muutamia kiviä takaisin koskeen kalojen kutupaikoiksi.


Vuosikymmenet koski antoi voiman sahalle, höyläkoneelle, myllylle ja sähkögeneraattorille. Minä olin lukiolaisena näiden kahden viime mainitun viimeinen käyttäjä. Nyt sahan ja myllyn rakennukset ja laitteet ovat puretut. Patolaitteet ovat nekin muisto, maisemasta niiden paikat ovat kuitenkin helposti havaittavissa. Vain teollisuuskanava pääosin kalliion hakattuna on tallella ja palvelee vastarannan naapuria pihapiirin virtaavana vesialtaana.


Riuttakoski tuotti ensimmäisenä sähköä Multialla ja Riuttakosken yhteisössä olivat "katuvalot" tästä johtuen aiemmin kuin Multian kirkonkylässä! Riuttakosken voima työllisti parhaimmillaan toistakymmentä henkilöä ympäri vuoden. Vettä riitti kaikkina vuoden aikoina tarpeeksi. Keväisin ehkä vain prosentti vedestä meni teollisuuskanavaan, talvella tämä osuus oli suurempi. Vettä silti riitti aina itse koskeenkin ja sen komeille lohille. Nyt saukot ovat olleet liian tehokkaita lohikalastajia, joten istutuksista huolimatta lohia ei enää muille riitä. Ehkä jääkauden aikainen ja jälkeinen ja koko maassa geneettisesti ainutlaatuinen kosken ja Keurusselän latvavesien oma tammukkakanta on kadonnut nyt sukupuuttoon. Näin epälimme kalatalousbiologien kanssa sähköisessä koekalastuksessa viime syksynä. Istutuksien lohikanta on  eri perimää ja tuotu kalanviljelylaitoksilta


Riuttakoskelta oli suunniteltu sähkölinjan rakentamista aina kuuden kilometrin päähän 1920-luvulla Multian kirkonkylälle, mutta Keuruun Sähkö rakensi sinne valtakunnan verkostoon rakentuvan sähköistyksen 1950- luvulla ja Riuttakoski jäi vain lähiyhteisön ja Pekkasperän sähkön tuottajaksi. Vuonna 1969 jouluksi myös kotitilani liitettiin Keuruun sähkön verkkoon, koska Helsingissä tapahtuvien opintojeni vuoksi minun oli vaikeaa jopa mahdotonta huolehtia sähkölaitoksesta ja veden korkeuden säätelystä teollisuuskanavassa sekä kosken pääuoman veden säätelystä ns. patosuluilla.


Käsikärryllä vein jyvät runsaan sadan metrin päässä koskedn toisella rannalla olevaan myllyyn ja jauhot tullessa takaisin! Karjalla oli sitten oman pellon luomuruokaa jauhojenkin muodossa. Toki mylly pystyi tuottamaan kotitalouden myllytuotteetkin upouusilla koneillaan. Kun hyvä naapurini sahanomistaja Venne Uuranniemi oli ikääntynyt ja lopettanut sahan sekä muuttanut Keuruulle, hän antoi ilmaiseksi minulle luvan käyttää sähkölaitosta ja myllyä kosken toisella rannalla olevan kotitilamme käyttöön ihan ilmaiseksi! Kiittääen muistan hyvää naapuria!


Koski kuohuu, pian keltaiset rentukat täyttävät sen rantoja. Kun kesän helteet koittavat, vedet madaltuvat, kosken kivet tulevat enempi esille. Multianjärvien pato Multianjoen alussa yläpuolella veden juoksua Kurenkosken niskalla pitää Multianjärvien ja Sinervän vedenkorkeudet vakiotasossa ja täten näyttää, että Riuttakoskessa olisi vähän vettä. Se on kuitenkin osin erehdys ja sen huomaa, jos putoaa kosken kiviltä kainaloitaan myöten veteen.


Hyvää toukokuun kevättä.



24.4.16

Piispanmessussa Multialla 24.4.2016

Tänään 4.pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina oli Multian kirkossa piispanmessu kolmipäiväisen piispantarkastuksen päätöksenä. Multian elinvoimainen ja vireä seurakunta on ainutlaatuinen multialaisten vahvuus elämän kulussa. Jos ei olisi itsenäistä omaa seurakuntaa puuttuisi Multialta hyvin paljon. Arjen elämänusko ja hyvä itsetunto kokisivat suuren menetyksen.


Oma seurakunta oman kirkkoherran johdolla luo paikallista identiteettiä mitä suurimmassa määrin. Arvostan suuresti sitä, että kirkkoherra Seppo Rahonen on halunnut asua ja vaalia Multian perinteikästä Napoleonin ajalta olevaa kirkkoherran pappilaa. Asuttu pappila luo turvallisuuden tunnetta paikkakunnalle monien muutosten tapahtuessa yhteiskunnassa. Monille Multian pappila merkitsee monien muistojen kohdetta.


Pappilassa ovat ajan saatossa olleet monet tilaisuudet, joissa seurakunta on saanut käydä. Pappilan salit ovat olleet myös avioliiton solmimisen ja kasteiden paikkoja, näin oli asia myös Haapamäenkin pappilassa vuosituhannen vaihteeseen asti. Multian pappilasta hain virkatodistuksen koulupoikana pyrkiessäni Keuruulle oppikouluun. Multian pappilaan toimme äitini kanssa myös surun keskellä isäni hautauspyynnön ja sieltä saimme rohkaisua rovastin pitämästä rukoushetkestä. Kiitos Seppo Rahkoselle vaimoineen, että he vaalivat arvokasta pappilaperinnettä ja että Multialla on kirkkoherran asuma pappila.


Multian seurakunta on kaikessa hyvä esimerkki. Kirkko on todella keskellä kirkonkylää, näin upeasti kirkko ei sijaitse monellakaan paikkakunnalla edes maaseudulla. Keuruulla onneksi sekä uusi että vanha kirkko ovat myös hyvin keskeisesti esillä. Kirkko rakenneuksena sanattomasti mutta näkyvästi julistaa kristillistä sanomaa ja näin hienovaraisesti kutsuu sanan äärelle jokaista tasa-arvoisesti.


Ellei Multia olisi itsenäinen kirkkoherrakunta, se jäisi piispantarkastuksissa parhaimmillaankin vain ehkä iltahartauden pitopaikaksi osana suurempaa kokonaisuutta. Nyt piispa, tarkastusasessori, tuomiokapituli Keski-Suomen toimiston edustaja, lääninrovasti ja notaari olivat läsnä kolmen päivän ajan, joskin lääninrovasti kutsui jo sunnuntaiksi oma Muuramen seurakunta. Piispa ja Lapuan hiippakunta olivat läsnä Multialla koulussa, vanhusten luona Poukamassa ja Multimekin työntekijöiden parissa.


Suuri kiitos kuuluu Multian seurakunnalle myös kaikille avoimesta piispantarkastuksen juhlalounaasta piispanmessun jälkeen seurakuntakodilla. Sen me jokainen muistamme pitkään hyvänä juhlahetkenä. Hienoa oli myös se, että Multian rippikoululaiset oli kutsuttu sinnekin mukaan. Heillä on aikanaan tästä pyhäpäivästä muisteltavaa vuosisatamme lopulle asti. Kiitos, että minäkin sain olla mukana!



1.4.16

: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Painovirheitä korjattuna:



Lähettäjä: Lauri Oinonen <lauri.oinonen@hotmail.fi>
Lähetetty: 1. huhtikuuta 2016 21:52
Vastaanottaja: lauri.oinonen.blogitus@blogger.com
Aihe: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016
 

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016


Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä, kun äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntymän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja leikkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.


Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhtään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myös emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon, kuin maataloustyöt vaativat.


Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-Tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltä käsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapsenlapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.


Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin illalla kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit Multian Riuttkoskelta, Kurenkoskelta, Soutujoelta ja kirkonkylästä täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan.


Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös illalla seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät enää tuolloin jaksaneet tulla mukaan.


Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro Haapamäeltä lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai tilaisuudessa kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.


Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävä suuri äitini syntymäpäiväjuhla oli 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla oli lohikeittoa ja täytekakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.


Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä kuten sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet usein saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Johannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.


Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen , 100 vuotta." Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.



Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016


Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä kuin äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntýmän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja lekkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.


Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhttään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myö emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon kuin maataloustyöt vaativat.


Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltäkäsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapselapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.


Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan Soutujokea ja kirkonkylää myöten.


Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät tuolloin jaksaneet tulla mukaan.


Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa

käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.


Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävin suuri äitini syntymäpäiväjuhla 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla lohokeittoa ja kakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.


Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Jiohannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.


Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen" , 100 vuotta. Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki juuri monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.



19.3.16

Palmusunnuntaille 2016

Palmusunnuntai 2016


Palmusunnuntaille 2016


Kristikunnan pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen on kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja sitä edeltävä sunnuntai on palmusunnuntai. Tänä vuonna menen sanankuuloon palmusunnuntaina Multian kirkkoon, jossa on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Arvostan myös suuresti Multian seurakunnan perinnettä, että hiljaisella viikolla, kuten pääsäisviikkoa Kirkkokäsikirjassa kutsutaan, vietetään Multian kirkossa maanantaista torstaihin iltakirkkoja Vapahtajamme kärsimystien sanoman merkeissä.


On tavattoman arvokas asia, että kevättalven illassa hiljaisella viikolla kirkon ikkunoista loistavat valot. Tällä on suuri merkitys, se osoittaa, että seurakunta elää.

Valot kirkon ikkunassa ovat näkyvä kutsu tulla sisään ja sanoman äärelle. Valot kirkon ikkunassa ovat kristillisen sanoman todistus, vaikka vielä arjen asiat illassakin vaatisivat muualle. Pidän suurena vahinkona, että maassamme on monia kirkkoja, joissa ei ole hiljaisen viikon ahtisaarnoja tai kullekin illalle olevia kirkkotilaisuuksia. 


Keuruun kaupungissa meillä ei ole hiljaisella viikolla kaupunginvaltuuston tai -hallituksen kokouksia. Tästä periaatteesta halusin pitää kiinni myös uuden kaupunginjohjankin tultua virkaansa. Suomen eduskuntakaan ei vanhan perinteen mukaan kokoonnu pääsiäistä edeltävällä viikolla. Monet kansanedustajat kokevat sen lomana ja lomaakin ihminen elämässä tarvitsee. Mutta eduskunnan osalta nykyisenkin käytännön lähtökohta perustuu kristikunnan perinteeseen ja perinteillä on materiaa suurempi arvo muutosten maailmassa.


Jos papit ovat kiireisiä laitoskäyntien ja kotikäyntien vuoksi, juuri hiljaisen viikon iltakirkot olisivat paikka, jossa voisi tehtäviä uskoa myös maallikoille. Muistan Multialta vuosikymmenten takaa koulunjohtaja Nuutisen pitämän keskiviikkoillan hiljaisen viikon sanan. Itse sain kirkkoherran Osmo Tarkin aikana teologian ylioppilaana luottamuksen käyttää hiljaisen viikon keskiviikon sanaa iltakirkossa 1972. Illan sinen hämyyn pukeutuva Multian kirkon maisema oli tavattoman puhutteleva jo lähestyessäni kirkkopihaa. Tähän liittyi kirkon kellojen hienovarainen kutsu jokaiselle. 


Olen kiitollinen, että sain tuolloinkin palvella synnyinseurakuntaani. Keuruun kirkossa saan olla pääsiäisaamun messussa avustaja ehtoollisenvietossa. Talkoilla tulen mielelläni pyydettäessä tehtäviin niin Keuruun seurakunnassa kuin synnyinseurakunnassani Multiallakin. Seuraava kirkollinen toimitukseni onkin Multialla vuosikymmenten ajan naapurin rouvan hautaansiunaaminen pääsiäisen jälkeen. Saakoon tämä pyhä ja herkkä kirkkovuoden aika puhua meille koko rikkaudessaan Jumalan valtakunnan raikasta anteeksiantamuksen ja ylösnousemuksen sanomaa myös kuoleman varjossa vaeltaessamme.

5.3.16

Launtaina 5.3.2016

On kirkkovuoden paastonaika. Huomenna on puolipaaston ns. leipäsunnuntai, jonka aiheena on Jeesuksen 5000 ruokkimisihme. Tänään launtaina toimitin Multian kirkossa kansakoulujan luokkatoverini Seppo Vuorisen äidin Helvi Vuorisen hautaansiunaamisen. Monet koulujan luokkatoverieni vnhemmista ovat siirtyneet keskuudestamme hienon ja kunnioitettavan elämäntyönsä jälkeen. 


He ovat myös olleet sodan ajan sukupolvea joko rintamalla tai kotirintamalla. Tuolle sukupolvelle kuuluu kiitos ja kunnia rauhan ja sodan ajan elämäntyöstä.He ovat kokeneet mopnien asioiden muutokset arkisen elämän asioissa. Heidän syntyessään sähköäkään ei ole useimmissakaan kodeissa. Radiotkin ovat toimineet pääosin paristojen ja tai ladattavien akkujen avulla. Mutta taitavat emännät ja perheenäidit ovat tienneet aina upeat selviytymisenkeinot, joilla on hyvin selvitty. Äidit ovat opettaneet tyttärensä ja isät poikansa. Myös isovanhemmat ovat ollet perheissä merkittäviä kasvattajia ja elämäntaiden opettajia.


Usein olen saanut kuulla hienon asian, isoisä kävi joka pyhä kirkossa tai isoäiti oli pyhäkoulunopettaja. Nämä ovat upeita asioita, joilla on tehty tulevaisuutta paljon enemmän kuin tajuammekaan. Tänäkin aikana tarvitaan heitä, jotka haluavat uskollisesti lähteä joka pyhä kirkkoon riippumatta siitä kuka siellä saarnaa tai on kanttorina. Jumalanpalvelus on aina pyhä asia, kun siellä luetaan evankeliumi, isä meidän ja Herran siunaus. 


Uskolliset kirkonkävijät ovat parasta siunausta kotipaikkakunnilleen. Siellä, missä halutaan käydä kirkossa, rakennetaan kestävälle perustalle. Kirkossakäynti tuo aina siunausta koko paikkakunnalle. Siksi käykäämme iloiten huomennakin kirkkoon!

21.2.16

Saavutettevuus määrittelee paikkakunnan arvoa





Saavutettavuus määrittelee paikkakunnan arvoa


Keuruulla junaliikenteen jatkuminen huolestuttaa ja torjuntataistelu on lujasti käynnissä. Toisaalta on myös monia, joita asia ei täällä liikuta lainkaan, kun itse ei ole käyttänyt junaa vuosikymmeniin tai ehkä koskaan. Liikenneyhteyksissä on kuitenkin aina kysymys on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta, kuin tulemme tajunneeksikaan. Ellemme nyt toimi, nukumme vahingoksemme ja jäämme paikallemme, muiden ohittaessa meidät.


Kauppalehden nettisivuilta 14.2.2015 luin  kiinteistöalan asiantuntijan Markus Hohenthalin tutkimusta: Saavutettavuus ratkaisevaa asuntojen hintakehitykselle. Vaikka tutkimus oli tehty pääkaupunkiseudulla, niin asia on samansuuntainen koko maassa. Saavutettavuutta mitataan ajalla. Minuutti lisää matkaan käytetyssä ajassa merkitsi tutkimuksessa ennen vuotta 2000 rakennettujen verrannollisten rivitalojen kohdalla yhden prosentin arvonlaskua. Graafinen esitys oli selkeä eri suuntiin Uudellemaalle. 


Toki tutkimusta on tulkittava suuntaa-antavana, sillä ei rakennus 100 kilometrinkään etäisyydellä ole arvoton ja arvostusta määritteleviä etäisyyden pisteitä ja näkökohtia on aina useampia, jotka nostavat kiinteistön arvoa käyttäjälleen. Mutta aina tarpeitten mukainen saavutettavuus on tärkeä. Vaikka käyttäjälleen kiinteistö onkin arvokas kaupallisesta sijainnin määrittelemästä kauppa-arvosta riippumatta. 


Samankaltaisissa ja verrannollisissa tilanteissa kauppa-arvon ratkaisee tutkimuksen mukaan kiinteistön saavutettavuus. Lahti-Kerava rata nosti sen varrella  Mäntsälässä rivitaloasuntojen hintoja 65,5 % vuosina 1999-2007. Jo tieto radan rakentamispäätöksestä aloitti tämän kehityksen. Vertailukohtana oli Kerava, josta oli jo hyvät yhteydet Helsinkiin, siellä nousu oli 48,5%. Täten radan vaikutus siis nosti Mäntsälässä kiinteistöjen arvoa 20 % yleistä hintakehitystä enemmän, kun rata lyhensi matka-aikaa Helsinkiin 20 minuuttia moottoritien verrattuna. Täsmälleen vastaava kehitys  havaittiin myös muihin suuntiin matka-ajan lyhentymisen seurauksena tuottipa sen sitten moottoritie tai raiteet


Paikkakunnan saavutettavuus, matka-aika, ratkaisee paikkakunnan arvostuksen ja määrittelee ratkaisevasti kiinteistöjen arvon muutoin verrannollisissa tilanteissa.

Maaseudun taajamissa on jouduttu jo toteamaan liiankin usein, että rakennuksen kiinteistöveron määrittävä laskennallinen arvo on korkeampi kuin rakennuksen käypä kaupallinen arvo. Myös uuden kiinteistön rakentaminen kysyy rohkeutta ja omaa käyttötarvetta, jos paikkakunnan saavutettavuus ei ole tukemassa sen arvon säilymistä. Miksi yllättävänkin monet käyvät Jyväskylästä Keuruulla töissä?


Oman paikkakunnan saavutettavuudesta on itse pidettävä huolta. Lentoliikennettä ei ole tänne näköpiirissä. Tulevaisuus on tehtävä olemassa olevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia kehittäen. Juuri kunnostetut ratamme on pidettävä kovassa käytössä tarkoitustaan täyttäen. Vaikka joku ei tuntisi niitä itse tarvitsevankaan, niin saavutettavuus tänne ja täältä on yhteinen etu ja sen mukaan muut paikkakuntaamme arvioivat.




Lauri Oinonen


2.2.16

Kannanotto junaparin H483 ja H 484 liikenteen jatkamiseksi

Suomenselän rautatieliikennetyöryhmän puheenjohtajan kannanotto junaparin H 483 ja H 484 jatkamiseksi edelleen 27.3.2016 jälkeen:



Liikenne- ja viestintöministeriö on tehnyt oikean ja tarpeellisen ratkaisun henkilöliikenteen jatkamiseksi myös kaikilla Haapamäen kautta kulkevilla radoilla.

Myönteinen ja kiitosta ansaitseva ratkaisu on Tampere-Haapamäki-Keuruu-Haapamäki-Tampere henkilöjunaliikenteen jatkuminen nykyisellä vuoromäärällään myös 27.3.2016 jälkeen.


Rataosalle Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki 1.2.2016 ratkaisu toisi valitettavan menetyksen junaparin H 484 ja H 485 liikenteen loppumisesta 26.3.2016. Nykyisellään kaikki Haapamäen kautta kulkeva henkilöjunaliikenne on muodostaa toimivan minimikokonaisuuden, jokas ei kestä ehdenkään junavuoron lakkauttamista ilman välittömiä kielteisiä vaikutuksia Haapamäen risteysaseman junanvaihtoliikenteen muodostamaan kokonaisuuteen. Yhdenkin junan tai junaparin lakkauttamisen aiheuttamat menetykset olisivat täten tuntuvasti suuremmat jäljelle jäävään junaliikenteesen kuin miltä, yhden junaparin poistaminen näyttäisi.


Lakkautettavaksi aiotulla junalle H 483 lähtöaika Jyväskylästä 10.28 ovat saapuvat sekä Kuopiosta että Joensuusta ja Haapamäellä on vaihtoyhteys etelään Koillis-Pirkanmaalle. Erityisen merkittävä on Haapamäellä vaihtoyhteys etelästä kello 11.24 saapuvalta junalta H 423, jonka matkustajista noin puolet jatkaa juuri nyt lakkautettavaksi esitetylle junalle H 484 pohjoisen suuntaan lähtien Haapamäeltä Seinäjoelle 11.24. Juna H 484 saapuu Seinäjoelle 13.25 ja Seinäjoelta on vaihtoyhteyksiä eri suuntiin. 


Juna H 484 lähtee Seinäjoelta 16.34 Haapamäen kautta Jyväskylään ja muodostaa paljon käytetyn työmatka-, opiskelija- ja asiointiliikenteen junan Seinäjoelta reittinsä varrelle. Haapamäen risteysasemalle juna saapuu 18.13, josta on viereiseltä laiturilta välitön vaihtoyhteys Keuruulta saapuvaan ja Tampereelle 18.29 lähtevään junaan H 427, joka saapuu Tampereelle 19.50 ja josta ovat vaihtoyhteydet eri suuntiin. Haapamäeltä etelään lähdettäessä  juna matkustajista on yleensä puolet Seinäjoen suunnasta saapuvia pohjoisesta tuilleita Haapamäellä junaa vaihtaneita etelän suuntaan matkustavia ja ruuhka-aikoina vieläkin enemmän. Juna H 484 saapuu Jyväskylään 19.31, josta ovat vaihtoyhteydet mm. Kuopioon ja Joensuuhun.


Liikenneviraston tutkimus 2056.15/Sonja Sahlsten määrittelee Haapamäen keskisuureksi junanvaihto/risteysasemaksi. Tämän hyödyistä menetettäisiin välittömästi puolet, jos junapari H 483 ja  H 484 katoaisi. Yhteyksien vähetessä junamatkustus menettäisi todennäköisesti osuuttaan enemmänkin yksityisautoillle ja samalla vaarantuisi myös henkilöjunaliikenne Keuruulla ja Keuruulta, koska junamatkustajien määrä vähenisi Haapamäen junavaihtomahdollisuuksien puolittuessa.


Edellä esityn perusteella edellytän välittömästi ryhdyttävän toimiin myös junaparin H 423 ja H 424 jatkamiseksi liikenteessä aiempaan tapaan osana Haapamäen kautta kulkevaa nyt minimissään olevaa henkilöjunaliikennekokonaisuutta.


Kunnioittavasti Keuruun Haapamäellä


2.2.2016



Lauri Oinonen

Suomenselän rautieliikennetyöryhmän (ylimaakunnallinen Haapamäen ratojen varrella olevien kuntien yhteistoimintelin) puheenjohtaja

Riihontie 6

42800 Haapamäki

050 5113083

lauri.oinonen@hotmail.fi


31.1.16

Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?





Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?



Suomeen on suunnitteilla ensi näkemältä oikein hyvältäkin tuntuva itsenäinen maakuntahallinto. Ensi näkemältä tämä myös näytti parantavan demokratiaa ja kansalaisten vaikutusvaltaa. Mutta nyt asiaan paneuduttua, onkin herännyt monia kysymyksiä. Kuinkahan tässä voikaan lopulta käydäkään?


Asiaan törmättiin Keuruulla kaupunginvaltuuston seminaarissa. Tulisiko esimerkiksi Keuruulta välttämättä yhtään maakuntavaltuutettua? Näin voisi hyvinkin käydä äänten hajotessa tai äänestettäesä muulta olevia ehdokkaita. Vaalihan olisi maakunnallinen. Vaalionni tai todennäköisimmin epäonni sanelisi vastauksen. Myös jatkuvuus olisi epävarmoissa käsissä vaalionnen vaihdellessa.


Nyt kunnat valitsevat väkilukuunsa suhteutetusti edustajansa maakuntavaltuustoon. Keuruulta on kolme maakuntavaltuutettua,  naapurista Multialta on yksi ja kaikista kunnista

suhteessa väkilukuun. Mikään kunta ei jää ilman. Jokaisella on myös omasta kunnasta henkilökohtainen varajäsen. Kuntien valinnat perustuvat kunnallisvaalituloksiin. Maakuntien päätäntävalta nousee nyt lähtökohtaisesti kunnista ja samalla tulee alueellinen edustaminen suoraan ja poliittinen katsonto välillisesti turvatuiksi. Nyt maakunnallisessa valtuustossa toimivan ei tarvitse hävetä

oman paikkakuntansa asioiden esiintuomista, koska on kuntansa edustaja. Uudessa maakuntahallinossa tämä näkökulma lähtökohtaisesti poistuisi.


Sairaanhoitopiireissä on vastaava käytäntö. Maakuntien reunoiltakin ovat edustajat. Myös muissa maakunnallisissa elimissä noudatetaan samoja periaatteita.

Vaikuttajien joukko on monipuolinen. Miten sattuisi käymään jatkossa? Sitä tienne kukaan. Esitetty ajatus listavaalissa olisi jo periaatteessa potku kansanvallan kasvoja vastaan, koska äänestäjien valta valita henkilöä kaventuisi ja äänestäjä voisi lähinnä valita vain puolueiden tai vaalilistojen kesken. Henkilövalinta itse asiassa siirtyisi puolueille. Nämä asettaisivat ehdokkaat listoille sijajärjestykseen haluamillaan perusteilla ja suhteessa puolueen saamaan äänimäärään kärjestä alkaen tehtäisiin valinnat.


Maakuntahallinto on itsessään hyvä asia, koska Suomi muodostuu maakunnista. Suomi on todellakin paljon enemmän kuni pääkaupunkiseutu tai ruuhka-Suomi. Maakuntia, maaseutua ja niiden ihmisiä on puolustettava. Tähän on tarvetta entistä enemmän. Mutta miten tämä vastaavasti saadaan toimimaan maakunnissa? Tätä kysymystä ei pidä väheksyä. Nykyinen käytäntö sisältää lähtökohtaisesti kuntien ja niiden asukkaiden asioita, joita ei uudistuksessa saa menettää. Jokainen ihminen on tärkeä, se ei saa unohtua.








24.1.16

Koskikarat ovat palanneet Riuttakoskelle

Eilen samoilin Multianjoen maisemissa Riuttakoskella. Lunta oli 5-10 cm, joten ihan kävellen pystyi liikkumaan. Hötylumessa sen enempää suksista kuin lumikengistäkään ei olisi ollut kuin haittaa. Pakkasta oli vain muutama aste, joten sää luonnossa kulkemiseen oli hyvä.

Multianjoki ei jäädy kovillkaan pakkasilla. Eniontään pikkulinnun kantavaa jääriiterttä saattaa kuitenkin olla kuten eilenkin äskeisten kovien pakkasten jälkeen.


Joenmutkan sulassa sahin ahavennossa havaitsin jotian mustaa liikettä. Ensin luulin havainneeni saukon, kun joenrannan lumessa oli saukon jälkiä. Hiivin lähemmäksi ja ilokseni havaitsin kaksi koskikaraa hyppelemässä jäärritteen päälle ja aina väliin pulahtavan kylmään veteen. Koskikara on lähes uhanalainen Lapin lintu, joka tulee keskiseen Suomeen koskiin talvehtimaan.


Aiemmin koskikarat olivat jokapäiväinen havainto, jos Riuttakosken sillalta vilkaisi koskelle. Nyt viime aikoina en ole niitä havainnut, vaikka olen useastikin etsinyt.

Ilahduin näkemästäni, jotain tuttua oli tullut takaisin. Riuttakoski elää sydäntalvellakin.

19.1.16

Talvenselän taittuessa

Heikinpäivä on jo myöhäisillassaan. Matkustan junalla seminaariin Helsinkiin Finlandiatalolle. Teemana on "uusi kunta". Kunnallisen luotamushenkilön roolissa minä ja monet muut olemme joutuneet tekemään paljon turhaa työtä kunta- ja soteuudistusprosesseissa. Pelkään, että näin tulee edelleenkin jatkumaan. Perustuslakiasiantuntijat esittävät jälleen kritiikkiä nyt ehdotettuihin malleihin ja poliittinen eteneminen ei ole olleenkaan selvää.


Viime päivät ovat Keski-Suomessa olleet kylmiä. Koska maisemassa on vain vähän lunta, pelkään maastossa arvaamattomissa kohdissa vesiputkien jäätymistä. Siksi olen laskenut hieman vettä jatkuvasti raanasta. Vaikka se maksaakin, on sittenkin helpompi prosessi kuin putkien sulatus. Muoviputkia ei voi yksinkertaisesti valitettavasti sähkölläkään sulattaa toisi kuin metalliputkia.


Ylihuomenna on on myös Metsäakatemian käyneiden kokoontuminen englanninkieliselle aamupäiväbrunssille 40 euron hintaan. Bioteollisuus on esillä jälleen.

Äitini sanoi:"Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä". Nythän kuuluukin olla pakkasia. Talveselkä on kuitenkin taittunut, karhu käängtää kylkensä ja karjan talviruoka saa olla puolessa.



1.1.16

Tarinaa Keuruusta

Tarinaa Keuruusta uudenvuodenpäivän illalla 2016



Keuruu on ollut etelästä käyvien pirkkalaisten metsästysseutua jo keskiajalla. Jonkin verran eränkäyntiä ja asutusta tuli myös Savosta. Heimot kohtasivat Keuruulla ja siksi kansan suussa kehittyi puhtain suomenkieli myös tunnetusti Keuruulla, jota monet vaikuttajat kävivät rautatien valmistuttua Haapamäelle vuonna 1883 oppimassa Keuruun seudulla. Vakinaisen asutuksen tiedetään alkaneen ainakin 1500-luvulla, tuolloin kirkkomatkat tehtiin Keurusselän ja Näsijärven vesistöjä pitkin Pirkkalaan. Pian kirkkomatkat kuitenkin lyhenivät puolella Ruovedelle. Oma kappeliseurakunta ja ensimmäinen kirkko saatiin Keuruulle nykyisen kirkonkylän paikalle Keurusselän ja Tarhian yhdistävän Lapinsalmen länsipuolelle vuonna 1624.

Laajalti ulkomaita myöten tunnettu Keurun vanha kirkko, järjestyksessään kolmas alkluperäisen paikoilla rakennettiin tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajan Antti Hakolan toimesta vuonna 1759. Tämä on kesäisin  erittäin suosittu vihkikirkko kautta maan tuleville vihkipareille. He haluavat myös viettää muistorikkaat hääjuhlansa Keuruun luonnonkauniin maiseman ympäröimissä juhlapaikoissa.

Keuruun nykyisessä seurakunnassa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut Pihlajaveden erämaakirkko salskeitten honkien keskellä Pihlajaveden reitin äärellä lähellä Pihlajavesi-nimistä järveä. Tämä on myös erittäin suosittu vihkikirkko kesäaikaan. Jotkut avioparit haluavat tulla vihityiksi siellä talviaikaankin suomalaisen talvisen metsämaiseman ympäröimässä hirsikirkossa. Opetusneuvos Yrjö Karilaan Pikkujättiläinen nimesi jo vuosikymmeniä sitten Pihlajaveden erämaakirkon yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Ristikirkon länsisakarassa ovat havaittavissa veistetyllä hirsiseinällä tummat ihmishahmot. Näiden synnystä on eri selityksiä, mutta mikään ei ole vakuuttanut ihmettelijöitä lopullisella varmuudella.

Keuruu on kahden taajaman vireä yli 10 000 asukkaan laaja-alainen keskisuomalainen seutukaupunki kolmen maakunnan Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan solmukohdassa. Lähes 7000 asukkaan keskustaajaman ohella kaupunkiin on aina kuulunut rautateiden risteysaseman synnyttämä nykyisin noin 2000 asukkaan Haapamäen taajama, jossa on myös kymmenkunta menestyvää teollista yritystä. Näiden tuotteista kotimaan markkinoiden ohella merkittävä osa menee vientiin eri maanosiin.

Keuruun keskustaajama on vahva kaupan keskus erityisesti vähittäis- ja autokaupan osalta, asiakkaita tulee kolmen maakunnan alueilta. Keuruun matkailu nojaa vanhaan ja uuteen. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Otavan Keuruun kirjapainossa painettuja oppikirjoja. Kirjoja painetaan edelleen ja pääosa tuotannosta menee nykyisin vientiin.

Vanhaa ovat em. vanhat puukirkot ja monet kylien historialliset maalaistalot ympäristöineen sekä kansainvälisesti ainutlaatuinen rautatiehistoriallinen elävä kulttuurimiljöö Haapamäen risteysasemataajamassa. Haapamäen Höyryveturipuistoon on sijoitettu lähes kaikki maamme jäljellä olevat höyryveturit. Haapamäki on ollut myös eräs maaseudun ensimmäisiä oppikoulupaikkakuntia maassamme ja vanha yhteiskoulurakennus vuodelta 1909 on eräs maakuntien upeimpia hirsirakennuksia kirkkorakennusten rinnalla.

Keuruun keskustaajamassa on säilytetty ns. Vanhan Keuruun alue vanhan ja uuden kirkon, kotiseutumuseon, Suomen kauneimmaksi nimetyn Keuruun aseman ja vanhan pappilan kunnostettujen rakennusten muodostamalle alueella. Tähän liittyy myös muita rakennuksia Tarhiajärven rantamaiseman ja keskustaajaman kaupallisten toimintojen suuntiin. Kesäisin alueella on monia taidenäyttelyitä.

Keuruun kaupungissa on yli 200 järveä ja merkittävin osa keskustaajamasta on neljällä Keurusselän saarella (ainutlaatuista koko maassa) ja muu osa taajamasta on mantereella joko Keurusselän tai Tarhian rantamaisemissa. Keurusselkä yhdistää Keuruun ja Mänttä-Vilppulan. Noin 30 kilometrin mittainen matka voidaan taittaa sulan veden aikana ainutlaatuisesti Elias Lönnrot- nimisellä siipirataslaivalla joko reittiaikataulun tai tilausliikenteen muodoilla. Myös omilla veneillä matka voidaan tehdä turvallisesti, jos noudatetaan viranomaisten asettamia laivaliikenteen merimerkkien vesiteitä. Laivalaitureita on mm.Keuruun ja Mäntän satamissa sekä Viikinhovin, Isohiekan ja hotelli Keurusselän rannoilla. 

Hotelli Keusselkä on ollut valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin tunnettu Keuruun matkailun merkittävin yritys, jonka perinteet alkavat jo vuodesta 1949 vanhan Lomahotellin funkkistyylisen ja kunnostetun rakennuksen merkeissä. Nykyaikainen Kerusselän rantarinteen mäntymetsänn rakennettu yli 200 metriä pitkä uusi hotellirakennus on rakennettu 1970-luvun lopulla ja rakennusta on uudistettu ja kunnostettu eri aikoina kuten mm. vuonna 2015. Keurusselän Lomaharjun 30 lomamökkiä ovat hotellin välittömässä läheisyydessä. Alueella on runsaasti kaavoitettua rakennusoikeutta ja alueen kehittämisen mahdollisuuksia on edelleen runsaasti.

Keurusselän alueelle on muodostunut erittäin merkittävä majoituskapasiteetin tarve Mäntän taidekeskus Göstan avautumisen myötä. Tällä hetkellä kohteen vierailijoita joudutaan ohjaamaan Tampereelle ja Jyväskylään yöpymään. Matkailun kehittämisessä tulisi luoda kokonaisuus Göstan, hotelli Keurusselän ja Haapamäen höyryveturipuiston kesken ja liittää tämä Tampereen ja Ähtärin valtakunnallisesti merkittäviin matkailuvirtoihin.

Tulevaisuus odottaa tekijöitään!

Lauri Oinonen