Isänpäivä 2017

 

 

Ajatuksia isänpäivlle

Ensi sunnuntai, joka on marraskuun toinen sunnuntai,  on jo sukupolven ajan tunnettu isänpäivänä. Äitienpäivä, jota vietämme toukokuun toisena sunnuntaina omaa puolestaan jo yli sadan vuoden perinteet. Elämä olisi henkisesti ja monilla muillakin tavoilla köyhempää, jos meiltä puuttuisivat ne tekijät, joita nyt vietettävä isänpäivä ja keväinen äitienpäivä mahdollistavat ja antavat.

On hyvä, jos näillä nykyisillä tavoilla ja perinteillä voitaisiin luoda perhe- ja sukuyhteyttä monin tavoin kiireisessä elämän sykkeessä. Olen kohdannut monia isiä, jotka tajuavat isän merkityksen lapsilleen, niin pojilleen kuin tyttärilleenkin. Isän antama aika lapsilleen on parasta sijoitusta tulevaisuuteen.

On hyvä, myös muistaa ja kunnioittaa heitä, jotka ovat siirtyneet keskuudestamme lepoon. Monet meistä käymme poisnukkuneiden isiemme ja esi-isiemme haudoilla myös tulevana sunnuntaina.

Kristittyinä saamme omistaa Vapahtajamme opettaman Isä meidän rukouksen. Sen me osaamme ulkoakin. Jo alkusanat "Isä meidän", kertovat paljon. Vapahtajamme opettaa meitä yhdessä ja erikseen puhuttelemaan suurta maailmankaikkeuksien Luojaa Isänämme. Mekin saamme olla hänen luominaan hänen lapsiaan.

Olemme jo ensimmäisistä ihmisistä alkaen kautta ihmiskunnan sukupolvien Jumalan kuvaksi luotuja. Hän on antanut meille lahjaksi elämän hengen ja kaiken, mitä meissä on. Kaikki on meille lahjaa myös oman työmmekin kautta tullut, sillä Luojamme on antanut siihenkin mahdollisuudet. Taivaallinen Isämme on tarkoittanut kaikkea elämässämme niin käyttämään, että hänen hyvä tahtonsa voisi toteutua lähimmäistemme kanssa ja kaikessa.

Isä meidän jo kahdessa sanassa ilmaisee, että me kaikki olemme Jumalan luomina tarkoitetut sisariksi ja veljiksi toisillemme. Me tiedämme myös lankeemuksen todellisuuden ja  rehellisinä syvimmin itsessämme. Mutta suurempi todellisuus kuin omat syntimme ja syyllisyytemme on Taivaallisen Isän rakkaus meitä, lapsiaan kohtaan. Hän on Isämme kaikessa ja hän antaa Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Siksi saamme kerran olla myös Isämme ja isiemme ja äitiemme kanssa taivaassa.

Lauri Oinonen

Keuruun seurakunta

Olisiko sotessa palattava lähtöruutuun?

Maassamme on toistakymmentä vuotta taitettu poliittista sanan säilää saman sotekysymyksen äärellä ja silti tuntuu, että perusasia ihmisten tarpeista jää yhä enemmän taka-alalle.

Tuntuu, että kukaan ei huomaa sitä, että terveydenhuolllon ja terveystoimen asiat sujuvat ja sujuvat vieläpä kohtuullisen hyvinkin ja paljolti lähipalveluina. Lisäksi eri toimijat esittävät perusteltuja laskelmia kustannustehokkuudesta ja eri toimintojen edullisuudesta vieläpä lähipalveluina tarvitsijoilleen.

Kunnan ja kaupunginosan vetoivoimaan vaikuttaa nyt ja vastakin, se ovatko neuvola ja terveysasema lähellä, vai pitääkö mennä kauemmas. Miksi muuttaa toimivia ja vieläpä kustannustehokkaita toimintoja?

Onko soten vauhdikkaimmilla ajajilla ketunhäntiä kainaloissaan? Yhä enemmän minusta lukuisia soteseminaareja käyneenä tuntuu tältä. Tavoitellaanko kuviteltua poliittista valtaa? Ajetaanko yksityisten firmojen päämääriä ja kaupallistumista? Unohtuuko itse ihminen, jonka perustarpeista on kyse? Olisiko nyt aika palata lähtöruutuun, jotta asiat eivät menisi täysin pieleen?