Piispanmessussa Multialla 24.4.2016

Tänään 4.pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina oli Multian kirkossa piispanmessu kolmipäiväisen piispantarkastuksen päätöksenä. Multian elinvoimainen ja vireä seurakunta on ainutlaatuinen multialaisten vahvuus elämän kulussa. Jos ei olisi itsenäistä omaa seurakuntaa puuttuisi Multialta hyvin paljon. Arjen elämänusko ja hyvä itsetunto kokisivat suuren menetyksen.

Oma seurakunta oman kirkkoherran johdolla luo paikallista identiteettiä mitä suurimmassa määrin. Arvostan suuresti sitä, että kirkkoherra Seppo Rahonen on halunnut asua ja vaalia Multian perinteikästä Napoleonin ajalta olevaa kirkkoherran pappilaa. Asuttu pappila luo turvallisuuden tunnetta paikkakunnalle monien muutosten tapahtuessa yhteiskunnassa. Monille Multian pappila merkitsee monien muistojen kohdetta.

Pappilassa ovat ajan saatossa olleet monet tilaisuudet, joissa seurakunta on saanut käydä. Pappilan salit ovat olleet myös avioliiton solmimisen ja kasteiden paikkoja, näin oli asia myös Haapamäenkin pappilassa vuosituhannen vaihteeseen asti. Multian pappilasta hain virkatodistuksen koulupoikana pyrkiessäni Keuruulle oppikouluun. Multian pappilaan toimme äitini kanssa myös surun keskellä isäni hautauspyynnön ja sieltä saimme rohkaisua rovastin pitämästä rukoushetkestä. Kiitos Seppo Rahkoselle vaimoineen, että he vaalivat arvokasta pappilaperinnettä ja että Multialla on kirkkoherran asuma pappila.

Multian seurakunta on kaikessa hyvä esimerkki. Kirkko on todella keskellä kirkonkylää, näin upeasti kirkko ei sijaitse monellakaan paikkakunnalla edes maaseudulla. Keuruulla onneksi sekä uusi että vanha kirkko ovat myös hyvin keskeisesti esillä. Kirkko rakenneuksena sanattomasti mutta näkyvästi julistaa kristillistä sanomaa ja näin hienovaraisesti kutsuu sanan äärelle jokaista tasa-arvoisesti.

Ellei Multia olisi itsenäinen kirkkoherrakunta, se jäisi piispantarkastuksissa parhaimmillaankin vain ehkä iltahartauden pitopaikaksi osana suurempaa kokonaisuutta. Nyt piispa, tarkastusasessori, tuomiokapituli Keski-Suomen toimiston edustaja, lääninrovasti ja notaari olivat läsnä kolmen päivän ajan, joskin lääninrovasti kutsui jo sunnuntaiksi oma Muuramen seurakunta. Piispa ja Lapuan hiippakunta olivat läsnä Multialla koulussa, vanhusten luona Poukamassa ja Multimekin työntekijöiden parissa.

Suuri kiitos kuuluu Multian seurakunnalle myös kaikille avoimesta piispantarkastuksen juhlalounaasta piispanmessun jälkeen seurakuntakodilla. Sen me jokainen muistamme pitkään hyvänä juhlahetkenä. Hienoa oli myös se, että Multian rippikoululaiset oli kutsuttu sinnekin mukaan. Heillä on aikanaan tästä pyhäpäivästä muisteltavaa vuosisatamme lopulle asti. Kiitos, että minäkin sain olla mukana!

: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Painovirheitä korjattuna:

Lähettäjä: Lauri Oinonen <lauri.oinonen@hotmail.fi>
Lähetetty: 1. huhtikuuta 2016 21:52
Vastaanottaja: lauri.oinonen.blogitus@blogger.com
Aihe: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

 

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä, kun äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntymän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja leikkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhtään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myös emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon, kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-Tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltä käsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapsenlapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin illalla kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit Multian Riuttkoskelta, Kurenkoskelta, Soutujoelta ja kirkonkylästä täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös illalla seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät enää tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro Haapamäeltä lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai tilaisuudessa kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävä suuri äitini syntymäpäiväjuhla oli 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla oli lohikeittoa ja täytekakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä kuten sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet usein saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Johannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen , 100 vuotta." Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.

Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä kuin äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntýmän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja lekkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhttään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myö emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltäkäsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapselapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan Soutujokea ja kirkonkylää myöten.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa

käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävin suuri äitini syntymäpäiväjuhla 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla lohokeittoa ja kakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Jiohannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen" , 100 vuotta. Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki juuri monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.