Tänään vapunpäivänä kävelin Riuttakosken maisemissa. Riuttakoski pauhasi voimakkaana ja kuohuvaa ääntään kauas kantaen. Kevätttulva Riuttakoskessa oli voimakkaimmillaan vielä vapunpäivänäkin viime päivien sateista johtuen. Kosken ääni keväsin ja tulvien aikana kantautuu tasaisena huminana sisälle huoneisiin, jonka juhlavaan ääneen olen lapsuudestani asti tottunut. Valtavasti koskienergiaa menee hukkaan villinä ja vapaasti kuohuvassa Riuttakoskessa, johon kokoontuvat läntisen Multian vedet.
Kohta Riuttakosken jälkeen on Multianjoessa vuorossa lyhyt Murnikkakoski sitten Pikkuvilli ennen joen yhtymistä Soutujokeen. Ennen Tarhapäänjärveä on vuorossa komea mutta uittoja varten sata vuotta sitten raivaten "kesytetty" Villinkoski. Mitä olisikaan nimensä perusteella kesyttämätön Villinkoski, voi vain arvailla ja kuvitella. Murnikkakoski ja Pikkuvilli ovat myös menneiden vuosikymmenien uittojen vuoksi "kesytettyja". Riuttakoski on vain "puoliksi kesytetty", koska siinä on aina ollut uittoränni, joka 1930-luvulla on uudellenrakennettu 324 metrin mittaiseksi.
S-kirjaimen muotoa omannut ylhäältä alaspain kaareutuen kapeneva uittoränni oli ehkä Suomen upein, taideteos vailla vertaa. Alas syöksyessään tukit ja propsit nostivat vauhdissa rännin loppupäässä ylös monimetriset vesisuihkeet! Aiemman lyhyemmän uittorännin aikana aikana oli kosken alkuosa raivattu uittoja varten. Mutta tätä ei nykyään ole enää vuosikymmeniin huomannut koska kiviä on jäänyt ja korkeuserot ovat olemassa. Kun uittoränni 15-17.10.1995 purettiin, siirrettiin muutamia kiviä takaisin koskeen kalojen kutupaikoiksi.
Vuosikymmenet koski antoi voiman sahalle, höyläkoneelle, myllylle ja sähkögeneraattorille. Minä olin lukiolaisena näiden kahden viime mainitun viimeinen käyttäjä. Nyt sahan ja myllyn rakennukset ja laitteet ovat puretut. Patolaitteet ovat nekin muisto, maisemasta niiden paikat ovat kuitenkin helposti havaittavissa. Vain teollisuuskanava pääosin kalliion hakattuna on tallella ja palvelee vastarannan naapuria pihapiirin virtaavana vesialtaana.
Riuttakoski tuotti ensimmäisenä sähköä Multialla ja Riuttakosken yhteisössä olivat "katuvalot" tästä johtuen aiemmin kuin Multian kirkonkylässä! Riuttakosken voima työllisti parhaimmillaan toistakymmentä henkilöä ympäri vuoden. Vettä riitti kaikkina vuoden aikoina tarpeeksi. Keväisin ehkä vain prosentti vedestä meni teollisuuskanavaan, talvella tämä osuus oli suurempi. Vettä silti riitti aina itse koskeenkin ja sen komeille lohille. Nyt saukot ovat olleet liian tehokkaita lohikalastajia, joten istutuksista huolimatta lohia ei enää muille riitä. Ehkä jääkauden aikainen ja jälkeinen ja koko maassa geneettisesti ainutlaatuinen kosken ja Keurusselän latvavesien oma tammukkakanta on kadonnut nyt sukupuuttoon. Näin epälimme kalatalousbiologien kanssa sähköisessä koekalastuksessa viime syksynä. Istutuksien lohikanta on eri perimää ja tuotu kalanviljelylaitoksilta
Riuttakoskelta oli suunniteltu sähkölinjan rakentamista aina kuuden kilometrin päähän 1920-luvulla Multian kirkonkylälle, mutta Keuruun Sähkö rakensi sinne valtakunnan verkostoon rakentuvan sähköistyksen 1950- luvulla ja Riuttakoski jäi vain lähiyhteisön ja Pekkasperän sähkön tuottajaksi. Vuonna 1969 jouluksi myös kotitilani liitettiin Keuruun sähkön verkkoon, koska Helsingissä tapahtuvien opintojeni vuoksi minun oli vaikeaa jopa mahdotonta huolehtia sähkölaitoksesta ja veden korkeuden säätelystä teollisuuskanavassa sekä kosken pääuoman veden säätelystä ns. patosuluilla.
Käsikärryllä vein jyvät runsaan sadan metrin päässä koskedn toisella rannalla olevaan myllyyn ja jauhot tullessa takaisin! Karjalla oli sitten oman pellon luomuruokaa jauhojenkin muodossa. Toki mylly pystyi tuottamaan kotitalouden myllytuotteetkin upouusilla koneillaan. Kun hyvä naapurini sahanomistaja Venne Uuranniemi oli ikääntynyt ja lopettanut sahan sekä muuttanut Keuruulle, hän antoi ilmaiseksi minulle luvan käyttää sähkölaitosta ja myllyä kosken toisella rannalla olevan kotitilamme käyttöön ihan ilmaiseksi! Kiittääen muistan hyvää naapuria!
Koski kuohuu, pian keltaiset rentukat täyttävät sen rantoja. Kun kesän helteet koittavat, vedet madaltuvat, kosken kivet tulevat enempi esille. Multianjärvien pato Multianjoen alussa yläpuolella veden juoksua Kurenkosken niskalla pitää Multianjärvien ja Sinervän vedenkorkeudet vakiotasossa ja täten näyttää, että Riuttakoskessa olisi vähän vettä. Se on kuitenkin osin erehdys ja sen huomaa, jos putoaa kosken kiviltä kainaloitaan myöten veteen.
Hyvää toukokuun kevättä.
