Jouluaaton aatona 2017

Joulu on jo lähellä, on aatonaatto ja huomenna sunnuntaina pyhäpäivänä 4.adventtisunnuntaina on jouluaatto. Tein kuluvalla viikolla kahden päivän junamatkan pohjoiseen. Kävin tervehtimässä 92-vuotiasta enoani Ylivieskassa, viime sotien veteraania.

Hänellä on  kerrottavina tapahtumia Syväriltä, Ihantalasta ja Lapin sodasta, joiden kertojat ovat hyvin vähissä. Enoni on ikäänsä nähden varsin hyvässä kunnossa, lienee ihan paras kunnoltaan kaupunkinsa Ylivieskan sotaveteraaneista.

Jatkoin junalla Rovaniemelle pikakokemuksella aistimaan talven pimeimpien päivien, joita Kustaaa Vilkuna kutsuu kirjassaan Vuotuinen Ajantieto pesäpäiviksi, napapiirin tuntuman kaamostunnelmia. Kun oli pilvinen päivä, niin sään maisemat olivat tummia, vaikka olinkin kymmenisen kilometriä napapiirin eteläpuolella. Hotellit olivat täysiä, mutta Cumuluksesta olin saanut jo ennalta varaamani majoituksen. Hotellin asiakkaat olivat saksaa puhuvia tai Kauko-idän eri maista.

Myös junat olivat täpötäysiä, paitsi Haapamäen junissa oli tilaa. Kuin joululahjaksi tuli (eri toimien jälkeen) tieto ministeri Anne Berneriltä, että pääsiäisen aikoihin tulevissa juna-aikatauluissa Haapamäen radoille pohjois-etelä-pohjoissuuntaiseen liikenteeseen tulee 12 junavuoroa viikossa lisää! Nämä palauttavat Seinäjoella vaihtoyhteyksiä Kolarin ja Rovaniemen yöjunien kanssa.

Vaikka tämä merkitsee vain paluuta eduskuntatyöni aikaiseen tilanteeseen, ei tavoitteisiini, on suuntaus oikea. Tästä Kiitos ministeri Anne Bernerille!

Suruviesti puolestaan oli entisen esimieheni 18 vuoden ajalta ja jo sotaväkiajalta Helsingissä olleen sotilaspapeiksi koulutettavien kurssin kouluttajan kenttärovasti evp Seppo Lavin kuolema kaatumisen seurauksena nyt joulun alla. Hän oli esimies, joka rohkaisi, kannusti, tuki ja puolusti alaistaan. Eläkevuosinaan hän teki vapaaehtoisesti papin töitä varsin runsaasti eri etelän turistikohteissa ja suomalaisten parissa Amerikassa mm. Floridassa Lake Forthissa ja toimi monien perheiden luottopappina laajalti maasaamme sekä auttoi seurakuntia Jyvässeudulla.

Tapasin esimieheni viimeksi viime syksyllä kerran viidessä vuodessa pidettävillä hiippakunnallisilla sybodaalikokouksen tilanteissa Laukaassa. Hän muisti kiitollisena tapaamistaan Multian Riuttakoskella äitini kanssa 1978 Multian Sinervän Ristillä olleen varusmiesten rippikoulun yhteudessä, niin kauniita sanoja ei kukaan toinen ollut osannut äidistäni esille tuodakaan.

Omaan jouluuni kuuluu jo pitkän perinteen mukaan tapaninpäivän papin tehtävät Multian kirkossa kello 10.00. Vaikka kirkkoväkeä ei tullekaan kovinkaan montaa, on elämän merkki, että kirkon kellot hienovaraisesti kutsuvat ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistopäivän jumalanpalvelukseen. Pyhäpäivän sanomalla on uskontunnustuksellinen luonne, koska Stefanus sai nähdä Jeesuksen Isän oikealla puolella. Vaikka Stefanus kivitettiin, hän näki Jumalan kirkkauteen ja meitä ympäröivään näkymättömien todistajien joukkoon. Tästä aiheesta tulen käyttämään sanaa Multian kirkossa.

Hyvää Joulunaikaa!

Itsenäisyyspäivän 2017, Suomi sata vuotta aikaan

On itsenäisyyspäivän aattoilta, ulkona on tyyntä ja kaksi astetta pakkasta. Kun Suomi täytti 50 vuotta tuli eteläiseen Suomeen ensi lumi ja sitä tuli eteläiseen Suomeen silloin todella paljon. Paluumatka varusmiespappikurssilta 3a/67 Helsingistä Haminaan kesti 11 ja puoli tuntia. Junat olivat rajusti myöhässä ja viimeisen osuuden kiskobussi Inkeroisista Haminaan uupui lähes puolimetriseen hankeen ja me matkustajat kahlasimme vajaan puoli kilometriä hangessa pitkin peltoa tien varteen päässelle linja-autolle. Minulle tuo ei ollut ongelma armeijan vaatteissa. Mutta, kun naiset eivät vielä tuolloin kovinkaan käyttäneet housuasuja, niin nuorille naisille ohuissa nailonsukissa tilanne oli tuiskun viimassa lumihangessa haasteellinen.

Tänään aamuni alkoi Keuruun kaupungintalon työntekijöiden aamukahvihetken itsenäisyyspäivän aaton juhlahetkessä kello 9.00. Aurinkolinnan päiväkodin lapset esittivät kaksi laulua ja sen jälkeen minulla oli kunnia pitää juhlahetken puhe. Toin esille ajan sata vuotta sitten, jolloin isäni kertoi pikkupoikana olleensa kerjäämässä leipää. Nälänhätä oli tuolloin todellisuutta. Haapamäen yhteiskoulun oppilaatkin oli laitettu keräämään ruuan jatkeeksi jäkälää maisemista, joiden keskeltä tätä kirjoitan.

Huomenna aion osallistua Keuruun sankarihaudoilla muiden mukana kunnianosoitukseen ja jumalanpalvelukseen Keuruun kirkossa. Olen sopinut ottavani Keuruun itsenäisyyspäivän juhlapuhujaa vastaan kello 12.00 kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa. Minulla ei ole ohjelmallista roolia tuossa juhlassa, kuten oli viime vuonna, jolloin olin myös Haapamäen kirkon jumalanpalveluksen pappina.

Itsenäisyyspäivänä on kello 16.00 Keuruun Betaniassa yhteisristillinen itsenäisyyspäivän juhla, mukana on helluntaiseurakunta, Keuruun vapaaseurakunta ja Keuruun ev.lut seurakunta. Minun roolini on tuoda tähän Pro Patria nimiseen juhlaan Keuruun kaupungin tervehdys.

Isäni oli 6.12.1939 kivääri kädessä "itsenäisyyspäivän vastaanotossa" juuri kaivetussa juoksuhaudassa Kollaalla, vielä tuolloin lumivalkeassa maisemassa. Tämä kohta muuttui taistelun mustaamaksi ja veren punaamaksi. Paikalla oli tk-kuvaaja ja siksi Kollaalta on tunnettuja Talvisodan valokuvia. Isäni oli juoksuhaudan rivissä kivääreineen ensimmäisenä ja siksi monissa yhteyksissä olevassa valokuvassa esillä. Tämä valokuva on internetin muutamien sotilasmarssien yhteydessä esillä.

Olen löytänyt mm. Sillanpään marssilaulusta ja "On Pohjolan hangissa meill´ isänmaa" kansioista isäänikin esittävän valokuvan. Tämä puhuttelee minua paljon. Sillanpään marssilaulusta löydän isäni, Suomen marsalkka Mannerheimin ja isäni legendaarisen komppanian päällikön "Marokon Kauhun", kapteeni Aarne Juutilaisen valokuvat. Nämä kolme merkitsevät minulle paljon.

Huomisen itsenäisyyspäivän puheen vamistelua varten käyn nyt kuuntelemaan  tietokoneeltani nuo isänmaalliset musiikkiesitykset tietokoneeltani.

Hyvää Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivää!

Isänpäivä 2017

 

 

Ajatuksia isänpäivlle

Ensi sunnuntai, joka on marraskuun toinen sunnuntai,  on jo sukupolven ajan tunnettu isänpäivänä. Äitienpäivä, jota vietämme toukokuun toisena sunnuntaina omaa puolestaan jo yli sadan vuoden perinteet. Elämä olisi henkisesti ja monilla muillakin tavoilla köyhempää, jos meiltä puuttuisivat ne tekijät, joita nyt vietettävä isänpäivä ja keväinen äitienpäivä mahdollistavat ja antavat.

On hyvä, jos näillä nykyisillä tavoilla ja perinteillä voitaisiin luoda perhe- ja sukuyhteyttä monin tavoin kiireisessä elämän sykkeessä. Olen kohdannut monia isiä, jotka tajuavat isän merkityksen lapsilleen, niin pojilleen kuin tyttärilleenkin. Isän antama aika lapsilleen on parasta sijoitusta tulevaisuuteen.

On hyvä, myös muistaa ja kunnioittaa heitä, jotka ovat siirtyneet keskuudestamme lepoon. Monet meistä käymme poisnukkuneiden isiemme ja esi-isiemme haudoilla myös tulevana sunnuntaina.

Kristittyinä saamme omistaa Vapahtajamme opettaman Isä meidän rukouksen. Sen me osaamme ulkoakin. Jo alkusanat "Isä meidän", kertovat paljon. Vapahtajamme opettaa meitä yhdessä ja erikseen puhuttelemaan suurta maailmankaikkeuksien Luojaa Isänämme. Mekin saamme olla hänen luominaan hänen lapsiaan.

Olemme jo ensimmäisistä ihmisistä alkaen kautta ihmiskunnan sukupolvien Jumalan kuvaksi luotuja. Hän on antanut meille lahjaksi elämän hengen ja kaiken, mitä meissä on. Kaikki on meille lahjaa myös oman työmmekin kautta tullut, sillä Luojamme on antanut siihenkin mahdollisuudet. Taivaallinen Isämme on tarkoittanut kaikkea elämässämme niin käyttämään, että hänen hyvä tahtonsa voisi toteutua lähimmäistemme kanssa ja kaikessa.

Isä meidän jo kahdessa sanassa ilmaisee, että me kaikki olemme Jumalan luomina tarkoitetut sisariksi ja veljiksi toisillemme. Me tiedämme myös lankeemuksen todellisuuden ja  rehellisinä syvimmin itsessämme. Mutta suurempi todellisuus kuin omat syntimme ja syyllisyytemme on Taivaallisen Isän rakkaus meitä, lapsiaan kohtaan. Hän on Isämme kaikessa ja hän antaa Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Siksi saamme kerran olla myös Isämme ja isiemme ja äitiemme kanssa taivaassa.

Lauri Oinonen

Keuruun seurakunta

Olisiko sotessa palattava lähtöruutuun?

Maassamme on toistakymmentä vuotta taitettu poliittista sanan säilää saman sotekysymyksen äärellä ja silti tuntuu, että perusasia ihmisten tarpeista jää yhä enemmän taka-alalle.

Tuntuu, että kukaan ei huomaa sitä, että terveydenhuolllon ja terveystoimen asiat sujuvat ja sujuvat vieläpä kohtuullisen hyvinkin ja paljolti lähipalveluina. Lisäksi eri toimijat esittävät perusteltuja laskelmia kustannustehokkuudesta ja eri toimintojen edullisuudesta vieläpä lähipalveluina tarvitsijoilleen.

Kunnan ja kaupunginosan vetoivoimaan vaikuttaa nyt ja vastakin, se ovatko neuvola ja terveysasema lähellä, vai pitääkö mennä kauemmas. Miksi muuttaa toimivia ja vieläpä kustannustehokkaita toimintoja?

Onko soten vauhdikkaimmilla ajajilla ketunhäntiä kainaloissaan? Yhä enemmän minusta lukuisia soteseminaareja käyneenä tuntuu tältä. Tavoitellaanko kuviteltua poliittista valtaa? Ajetaanko yksityisten firmojen päämääriä ja kaupallistumista? Unohtuuko itse ihminen, jonka perustarpeista on kyse? Olisiko nyt aika palata lähtöruutuun, jotta asiat eivät menisi täysin pieleen?

Sateisen syksyn mietteitä

Tämän vuoden 2017 kesä ja syksy muistuttavat suuresti oppikoulupoikana kokemaani kesää ja syksyä 1962. Tuolloin ollessani päivää vaille 15-vuotias kuoli täysin yllättäen isäni viime sotien veteraani ja invalidi, synnyinkotitilani raivaaja, rakentaja ja viljelijä 52 vuoden iässä. Päätimme äitini kanssa, että tilaa viedään eteenpäin.

Isäni kuollessa elokuuun 9.päivänä 1962 olivat sateiden takia vielä heinät paljolti seipäillä odottamassa poutaisia hetkiä latoon ajettavaksi. Ohra ja ruis joutuivat korjattabaksi seipäille, mutta kaura oli niitettävä vihantarehuna karjalle syötettäväksi. Kolen kesänja syksyn vuoksi lehmät ja nuorkarja olivat paljon sisällä navetassa ja sisäruokintakausi alkoi jo kesällä.

Hyvien naapurien avulla kuitenkin korjuutöissä edettiin. Sain olla rehtori Jussi  Rainion luvalla niin paljon maataloustöiden vuoksi pois koulusta, että työt tulivat tehdyiksi. Kävin keskikoulun neljättä luokkaa Keuruun yhteiskoulussa, mutta ei tämä käytännön työeläma koulunkäyntiäni häirinnyt, vaan antoi siihen voimaa ja palkittiin keväällä 1963 koulun parhaimmalla lukuaineiden keskiarvolla.

Tuolloin olivat heinäseipäät ja seipäille laitettu kuitenkin joskus kuivui ja oli latoon ajettavissa ja puitavissa. Nyt olen nittännyt ohraa tutulle henkilölle lampaiden ruuaksi ja kun vähän tulee poutaa ja saan niittokoneeni kuntoon, niitän loputkin ohrat ja kauran antaakseni ne tutuille heidän eläintensä ravinnoksi.

Tämä korjuukausi on muistutus siitä, että maassamme on otettava vakavasti kansallinen ruuan omavaraisuus. Nyt vielä on maailmalla viljaa Suomeen tuotavaksi, onneksi. Mutta näin ei välttämättä ole kauan jatkossa. Siksi olen vakavasti huolestunut, jos me emme ole omavaraisia jatkossa. Isäni opetti, että aina pitää olla oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisenkin vara.

Mukana Keuruun ja Multian tapahtumissa

Keurusseudun kesään kuuluu monia tapahtumia. Aivan tien toisella puolella on heinäkuun ajan lukioaikani biologian lehtorin Sisko Mikkilän järjestämä taidenäyttely Haapamäen vanhalla yhteiskoululla. Hän on tehnyt valtavasti kuvataidetta, koko juhlasali eteisineen on niitä täynnä. Samalla on esillä muutakin hänen tekemää tilataidetta ja Suomi 10 teemaan liittyen myös muistetaan karjalaisten evakkotien vaiheita.

Elokuun lopulla Haapamäelle saapuu Tampereelta "evakkojuna" koko päivän kestävään tapahtumaan Haapamäen höyryveturipuistossa. Minä olen paikalla päivystävänä pappina.

Viime sunnuntaina 23.7.2017 paljastettiin Multian Soutujoella Saikatien varteen noin 150 metrin etäisyydelle  vt 18 ja kt 58 Soutujoen tienhaarasta karjalaisten paikkakunnalle tulon 70-vuotisjuhlan merkeissä muistokivi, johon Multian kunta lahjoitti metallilaatan teksteineen. Muistomerkin siunauksen toimittivat Helsingin Töölön kirkkoherra Auvo Naukkarinen (sukujuuret Lumivaarassa) ja Jyväskylän ortodoksiesurakunnan kirkkoherra Timo Mäkirinta. Minä sain lausua tilaisuuden tervetulosanat ja päätössanat esitti Multian kunnanjohtaja Erkki Pyökkimies. Kun muistomerkki paljastettiin ei ollut enää keskuudessamme ainuttakaan aikuisena Karjalasta paikkakunnalle tullutta eikä havaintoni mukaan Karjalassa syntyneitäkään läsnä.

Viime viikonvaihteeseen kuulivat myös neipäiväiset vanhoillislestadiolaisten Opistoseurat Keuruun Iso Kirjassa. Näissä oli havaintojen mukaan jopa enemmän väkeä, pääosin lapsiperheitä ja nuoria aikuisia, enemmän kuin helluntaiherätyksen valtakunnallisissa juhannuskonferensseissa. Keuruusta on tulossa myös vanhoilislestadiolaisen liikkeen, ev.lut kirkkomme suurimman herätysliikkeen, eteläisen Suomen kesätapahtuman keskuspaikka.

Pääkaupunkiseudulta tulleet pitivät Keuruun saavutettavuutta hyvänä kuten Ison Kirjan fasiteettejakin erinomaisina. Koen tässä kirkkohistoriallista ulottuvuuttakin vahvasti, kun Suomen ev.lut. kirkon suurin herätysliike viettää suviseurojen jälkeen seuraavaksi suurinta kesätapahtumaansa jatkossa Suomen suurimman ns. vapaan suunnan eli helluntaiherätyksen valtakunnallisessa toimintakeskuksessa! Tässä on otettu merkittävä askel käytännön elämässä, vaikka molemmilla ovat omat perinteensä ja opilliset näkemyksensä.

Multialla tuhansia kokoava "Multiaista satoa" tapahtuma jatkuu vielä taidenäyttelyjen merkeissä muutamia päiviä. Monipuolinen ohjelma päättyi sunnuntai-illan klo 21.00 alkaneeseen perinteiseen yökonserttiin Multian kirkossa. Vaikka monet heinäkuun kesätaphtumat ovat pian ohi, niin vielä on kesää jäljellä!

Soteseminaarien kesäkuu

Soteseminaarien kesäkuu

Kuluvan kesäkuun aikana olen osallistunut viiteen soteasioita eri näkökulmista käsitteleviin seminaareihin Keuruun kaupungin edustajien mukana. Lisäksi olin Oulussa Suomen Yrittäjien kunnallisjohdon päivillä 7. ja 8. kesäkuuta kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Puron, kaupunginjohtaja Hannu Marssin ja Keuruun Yrittäjien puheenjohtajan Tapani Paasun kanssa. Monien aiheiden joukossa myös sote oli vahvasti esillä sielläkin sekä kunnallistalouden että yrittäjyyden näkökulmista.

Omassa maakunnassamme Keski-Suomessa on "satojen  asiantuntijoiden" toimesta jo vuosien ajan valmisteltu sotea useissa työryhmissä ja monia ehdotuksia ja malleja on ollut esitettäväksi. Näihin saimme perehtyä  16.6. Jyväskylässä koko päivän maakunnallisessa seminaarissa, jossa olimme kaupunginjohtaja Hannu Marssin ja talousjohtaja Tero Mäkelän kanssa. Muistakin kunnista ja alan yhteistyötahoista olivat myös edustajat paikalla kuulemassa esityksiä ja antamassa kommentteja asioihin.

Soten valmisteluissa on luonnoksissa kaavailtu myös terveyspalvelujen sijoittumista maakunnassamme. Tämä on kansalaisten kannalta tärkeä kysymys. Lähipalveluja ei kannata menettää. Siksi jo alustavissa suunnitelmaluonnoksissa on tärkeää, että palvelupisteet eivät satu puuttumaan valmistelujen kartoilta.

Keuruu on "kartalla mukana" ja Multiakin löytyi, kun otettiin tarkempi kaavailtu luonnos esille. Mutta Haapamäki sattuikin jo luonnoksesta puuttumaan. Otin asian esille. Totesin Haapamäen olevan Keuruun kaupungin strategiassa Keuruun läntisten osien palvelukeskus, mikä palvelee myös entisen Pihlajaveden kunnan alueen asukkaiden tarpeita. Haapamäen lääkäri-, hammaslääkäri- ja neuvolatoiminnat ovat myös elinvoimatekijä koko kaupunkimme kehittämisessä ja väestökehityksemme kääntämisessä positiiviseksi.

Kysymykseni jälkeen valmisteluluonnokseen tuli merkintä Haapamäenkin kohdalle. On hyvin tärkeää sotepalvelujen kustannusten lupauksen mukaan siirtyessä valtiolle, että palveluverkosto ja sen taso turvataan eikä kustannuksia mm. matkakulujen muodossa siirretä kansalaisille.

Koen, että paineet palvelujen keskittämisiin ja erityisesti maakuntakeskukseen tulevat jatkossa olemaan voimakkaita Keski-Suomessakin. Siksi jo valmisteluvaiheissa on oltava valppaana, kun vielä voimme yrittää vaikuttaa meitä koskettaviin asioihimme, sotepalveluiden sijoittumisiin ja alan työpaikkojen säilymiseen seutukunnallamme.

Helluntain ja juhannuksen välillä

Viime sunnuntaina oli kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai.

Päättyvällä viikolla sain olla kaupunginjohtaja Hannu Marssin ja kaupunginhallituksen uuden puheenjohtajan Markku Puron kanssa Oulussa keskiviikkona ja torstaina Suomen Yrittäjien kunnallisjohdon seminaarissa. Mukanamme oli myös Keuruun Yrittäjien puheenjohtaja Tapani Paasu. Maanantaina oli uusi kaupunginvaltuustomme jo järjestäytynyt ja valinnut uudet luottamushenkilöt lautakuntiin.

Perjantai kului valtakunnan suurimman runopalkinnon merkeissä Keuruulla. Vierainamme olivat runopalkinnon saajaehdokkaat esittämässä runojaan. Keuruun kaupunki kustantaa tämän joka neljäs vuosi annettavan palkinnon. Tänään lauantaina olin kaupungin edustajana jo vuosisatoja Keuruulla vaikuttaneen Lankkuan suvun sukujuhlissa hotelli Keurusselässä, jossa viikko sitten olin myös oman ylioppilasluokkani luokkakokouksessa.

Huomenna sunnuntaina on kolminaisuudenpäivä ja silloin olen avustajana konfirmaatiomessussa Keuruun kirkossa. Maanantai onkin sitten juuri valitun kaupunginhallituksemme ensimmäisen kokouksen päivä ryhmäkokouksineen ja tätä edeltää perehdyttäminen sähköiseen kokousmenettelyyn. Tulevalle tiistaille olin jo ilmoittautunut Kemijärvelle Eduskunnan järjestämään kansanedustajina toimineiden kesäkokoukseen, mutta peruin tämän toiveissa saada vihdoinkin hankkimani ohransiemenet maahan Multialla.

Toivon onnistuvani tässä, sillä loppuviikko on jo ohjelmoitu. Keskiviikkona on uuden kaupunginvaltuuston lainopillisten asioiden koulutuspäivä ja torstai ja perjantai menevät jälleen soteseminaarien merkeissä Jyväskylässä. Tulevana lauantaina olen häämessun avustajana Pihlajaveden kirkossa ja ensi sunnuntaina toimitan aikanaan vihkimäni avioparin rubiinihäiden siunauksen Keuruun vanhassa kirkossa. Seuraavan viikon maanantaina on taas juhannusviikon perinteinen edellisen vuoden tilinpäätösvaltuusto.

Täten ohjelmaa ja menoja riittää. Pidän myös tehtävistäni, itsehän olen luottamustoimiini halunnut ja kutsuja tehtäviin esitettäessä haluan vastata myöntävästi. Tarvittaessa järjestelen omia menojani.

Mutta samalla omat työt siirtyvät aina uudelleen.

Hyvää kesää ennen juhannusviikkoa!

Helluntai, suvisunnuntai

 

 Helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti

Ensi sunnuntaina on kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai. Raamatun tapahtumat helluntaille kertovat Pyhän Hengen vuodattamisesta kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen astumisen ja 50 päivää ylösnousemuksen jälkeen. Kirkkojen alttareilla on pelastushistoriallisen juhlapaivän merkkinä kuusi kynttilää.

Aiemmin olemme 1990-luvun puoliväliin saakka viettäneet helluntaita kahden pyhäpäivän juhlana. Kansa sanoi: " Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti!" Vanhastaan toinen helluntaipäivä oli maanantaina, helluntaimaanantai. Runsaan kahden vuosikymmenen aikana oli helluntainaattona launtaina helluntain valmistuspäiväksi kutsuttu pyhäpäivä.

Nyt olemme melkein kadottaneet kevätkesän juhlan, helluntain tietoisuudestamme. Näin menetämme aiempia elämänkulun kiinnekohtia. Helluntai hukkuu vain yhdeksi viikonloppujen sunnuntaiksi ja sen tiedostaminen helposti katoaa, ellei käy jumalanpalveluksissa tai katso kalenterista pyhäpäivän nimeä.

Ylösnoussut Vapahtajamme lupasi olla tykönämme taivaaseen mentyäänkin lähettämälle meille Puolustajan.

Lupaus täyttyi juutalaisten viettämänä helluntaina näkyvillä ja koskettavilla tavoilla, kuten Apostolien teoissa 2:1-13 Raamatussa kerrotaan.  Pyhä Henki synnytti uskon ja seurakunnan. Jeesuksen sanat kertovat, mistä on kyse. " Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut".

Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä kirkastamalla armoa ja totuutta. Lutherin mukaan omasta järjestämme tai voimastamme emme voi uskoa Herramme. Mutta jokainen voi pyytää, että Pyhä Henki tekisi sen, kuten Hän parhaimmaksi tahtoo. Hän toimii ajallaan eikä jätä työtänsä kesken.

Helatorstai-illalla 2017

Tänään helatorstaina on saatettu viimeiseen leposijaan tasavaltamme yhdeksäs presidentti Mauno Henrik Koivisto. Annan suuren kunnioitukseni viime sotien veteraanille ja hänen elämäntyölleen kaikissa vaiheissa. Koen, että viime sotien sukupolvi on menettänyt tasavallassamme korkeimmalle tasolle kohonneen edustajansa. Paikka on nyt tässä merkityksessä peruuttamattomasti tyhjä.

Viime torstaina kirjoitin presidentin linnan eteisaulassa avattuun muistokirjaan Keuruun kaupungin muistamisen oman roolini merkeissä presidentti Mauno Koivistoa kunnioittaen. Olen toiki eri tilanteissa nähnyt presidentti Mauno Koiviston, mutta en henkilökohtaisesti ole kätellyt. Hänen aito nimikirjoituksensa on minulla asiakirjassa, jossa myöntää ennen loppututkintoa tapahtuneista kolmesta opettajavuodesta virkavuosia ansioluettelooni. 

"Tapa tuttu jo taattojen, nyt on hoidossa poikasten". Nämä Sillanpään marssilaulun sanat talvisodan ajoilta ovat nyt konkreettisesti totta. Näillä Sillanpään sanoilla myös haluan avata Keuruun kaupunginvaltuuston uuden valtuustokauden maanantaina 5.6.2017 kaupunginvaltuuston ensimmäisessä kokouksessa Suomen marsalkka Mannerheimin 150-vuotissyntymäpäivän jälkeisenä päivänä. Viime maanantaina päätin valtuustokauden Pekka Töpöhännän Pillin ja Pullan lausumiin päätössanoihin: "Loppu hyvin, kaikki hyvin".

Tänään helatorstaina vietettiin Keuruun kirkossa yhteiskristillistä juhlapäivää. Mukana päivän järjestelyissä jumalanpalveluksessa olivat Keuruun ev.lut. seurakunta, helluntaiseurakunta ja vapaaseurakunta sekä päivätilaisuudessa myös paikalliset ortodoksit eläkkeellä olevan lääkärimme Kari Eskolan toimesta. Viime mainitun poika Kare Eskola on tunnettu Yleisradion klassisen musiikin toimittaja. Mielestäni olisi hyvä luoda helatorstaista Keuruulle yhteiskristillinen kirkkopyhä ja perinteisen yhteiskristillisen vapun rinnalle.

Yksi historian lehti Suomen kansan ajassa on päättynyt Mauno Koiviston poistuttua keskuudestamme. Kunnioittavat muistot jäävät elämään. On myös hyvä tietää, että Mauno Koivisto selkeästi tunnusti uskonsa

Jumalaan. Tässä on tienviittaa jokaiselle. Sotien veteraanilla oli selkeää nöyryyttä tunnustaa tosiasiat tässä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessäkin.

Huomenna perjantaina avataan Keuruulla kirjastolta Tarhian rannan hongikossa Lehtiniemeen kulkeva Keuruun ensimmäiseen yksikamarisen eduskuntaan 1907 valitun Maria Raunion mukaan nimetty "Maria Raunion polku". Saan kunnian olla yksi polun nauhanleikkaajista Lehtiniemen päässä. Kaupunginvaltuutettu Liisa Ruusila on tehnyt hienoa työtä tutkiessaan Maria Raunion vaiheita USA:ta myöten. Maria Raunio on ollut myös taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan mallina mm. maalauksessa "tyttö Keuruun vanhassa kirkossa".

Kiitän yhteiskouluaikaista ja ylioppilasluokan toveriani ja valtuustokollegaani Liisa Ruusilaa, s.Sinervää hienosti järjestetystä kansanedustaja Maria Raunion muistamisesta.

Keuruulta on ollut aina varsin kivinen tie saada kansanedustajia, Maria Raunio oli valmis ensimmäisenä kulkemaan noissa askelissa. Vuonna 1872 Keuruulla syntyneen ompelijan ja puhujan Maria Raunion eduskuntataival jäi lyhyeksi vuosiin 1907-1909 ja elämäntaivalkin päättyi jo 3.9.1911 Astoriassa, Oregonissa Yhdysvalloissa. Huomenna kuljemme vajaan kilometrin matkan hänen muistolleen nimettävää luonnonkauniissa maisemassa kulkevaa polkua.

Toukokuun kolmantena sunnuntaina

Tänään ovat aurinkoisessa toukokuun kevätsäässä liehuneet siniristiliput kautta Suomen muistuttaen sodissa kaatuneista. Tänään olin mukana kirkonpenkissä Multian kirkossa sekä rukoussunnuntai että kaatuneitten muistopäivän sananjumalanpalveluksessa.

Vastaavankaltainen sää oli Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna, jolloin ylioppilakirjoitusten tuloksia odottavana abiturienttinä olin puhumassa kunnianosoituksessa Multian sankarihaudoilla. Ajattelin tänään, että osasinkohan puhua tuolloin yhtään mitään asiallista. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tuolloin varsin paljon väkeä paikalla.

Nyt kunniakäynnillä havaitsin historian lehden peruuttamattomasti kääntyneen. Ainuttakaan viime sotien veteraania ei ollut enää paikalla. Multialla on vielä muutama jatkosodan ja Lapin sodan veteraani, mutta he eivät enää jaksaneet tulla paikalle. Olen saattanut viimeiset talvisodan veteraanit jo niin Keuruulta kuin Multialtakin ikilepoon, heidän uljas ohimarssinsa isänmaamme historiankulussa on ohi. Kunniakäynnin muodot Multialla ovat poikkeuksellisen juhlavat. Kiitos kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon. Hän muodosti käytännöt lippulinnasta ja juhlapäivän kokonaisuudesta.

Tämä perinne jatkuu, vaikka kunnioittamani kansakoulun liikunnan ja muusiikin opettaja onkin muuttanut Multialta Jyväskylään. Lippulinna on vähentynyt aiemmasta, mutta silti mukana oli sotainvalidien, sotaveteraanien, kahden nuorisoseuran ja naisvoimistelijoiden liput kantajineen. Ari Terho siganilistinä soitti virren "Sun kätes Herra voimakkaan" sävelet virren veisuun tueksi. Seppeleet laskettiin sodissa kaatuneitten, Vapaussodassa kaatuneitten ja Karjalaan jääneitten muistomerkeille.

Kun Multian kirkonkylän keskuskansakoululle aulaan paljastettiin aikanaan sankarivainajien nimet kertova muistolaatta, olin oppilaana lausumassa runoa. Suuri juhlasali oli eteisiä myöten täynnä yleisöä. En tajunnut tuolloin, kuinka lähellä sota oli, vain toistakymmentä vuotta oli kulunut sota-ajoista.

Nyt olin vain läsnäolon roolissa mukana Multialla. Kolmattakymmentä kertaa organisoin Haapamäellä kaatuneitten muistopäivän kunniakäynnit. Hyvältä Haapamäen nykykäytäntöön nähden on tuntunut annettu ja saamani palaute, että silloin, kun sinä järjestit, kaikki onnistui hyvin ja juhlavasti sotaväen osastoineen. Nyt tilanne on muuttunut, Keuruulla ei ole enää Pioneerirykmenttiä, josta sai ajoneuvokuljetuksin osaston paikalle. Kalettomalla Keuruulla toki Puolustusvoimat on läsnä, mutta siellä on lähinnä siviilityöntekjöitä ja vain muutama tekninen sotilashenkilö armeijan virka-asussa.

Olen saanut kerran kunnian toimittaa Petäjävedellä sotilaspappiaikanani kentälle jääneen voimistelunopettajan ja luutnantin sankarivainajan siunauksen. Tänään kenttäpiispa Särkiö siunasi Lappeenrannassa tuntemattomien sotavainajien pienet arkut odottamaan ylösnousemuksen aamua. Ajattelin, että olikohan mahdollisesti joukossa myös kentälle jäänyt enoni Olavi Järvelä joulukuun 1939 Summan lohkolla tapahtuneesta vihollisen tykistön täysosumasta suomalaisten tykille. Enoni kivilaatta on Ylivieskan palaneen kirkon äärellä Ylivieskan sankarihaudassa kentälle kadonneena ja jääneenä siunattuna.

Nyt Multian kaatuneitten muistopäivässä oli väkeä vähän verrattuna aiempiin aikoihin. "Poissa ovat veljet", nämä laulun sanat kertovat kohtalokasta sanomaansa. Isälleni kaatuneitten muistopäivä oli päivä, jolloin hän lähti kirkolle, näin muistan, vaikka ei muutamaa joulukirkkoa ja naapureitten hautajaisia lukuunottamatta juurikaan kirkkoon ennättänyt lähtemään. Nyt hänellä ja kaikilla Multian raivaaja- ja rakentajasukupolven edustajilla on uusissa juhlavaatteissa uskoni mukaan rauhan töitten ja sodan ajan taisteluitten, todellisen jumalanpalveluksen jälkeen sunnuntai, mikä ei pääty.

Ensi kesällä, siis tänä vuonna  paljastetaan Soutujoen siltojen luo entiselle lentopallokentälle karjalaisen raivaaja- ja rakentajasukupolven muistomerkki 70 vuotta sitten alkaneesta rauhan ajan sankarityöstä, jolla korpi kaatui ja pellot aukesivat, talot ja navetat rakennettiin ja lapset kasvatettiin. Tämän sodan jälkeisen rauhan ajan sankarityön tekijöitä ei ole ketään enää Multialla keskellämme. Kunniatehtäväni, näin koen, on koettaa vaalia rakennuksia ja peltoja omalta osaltani Riuttakoskella.

Multialla oli myös juhlapäivän väelle seurakuntakodilla tarjolla seurakunnan ja kunnan kustantama juhla-ateria kahveineen musiikillisen ohjelman ja kirkkoherra Seppo Rahkosen pitämän puheen merkeissä. Enää ei ollut veteraanisukupolven edustajia kunnianosoituksin palkittavissa. Muutamia vuosia sitten mm. äitini monien muiden mukana sai jatkosodan sinivalkoisen pöytästandaarin ja samassa yhteydessä tämä myönnettiin kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon toimesta myös postuumisti isällenikin Sulo Oinoselle.

Kun Multia on oma kunta ja seurakunta, niin siellä perinne kaatuneitten muistopäivästä elää, vaikka viime sodan veteraanit eivät enää keskuudessamme olleetkaan. Maaseudulla sankarihaudat ovat kirkkojen äärellä.  Sodan jälkeen muodostetuissa kaupunkiseurakunnissa ja niiden kirkkojen luota sankarihaudat puuttuvat. Hyvin monet ikäluokat ovat jo liiaksi vieraantuneet sankarivainajien muiston läsnäolosta. Useissa uusissa kouluissakaan ei ole sankarivainajien muistotauluja. Maaseudun sitävastoin seurakunnissa jokainen kirkkomatka myös näkyvästi kirkon äärellä olevien sankarihautojen kautta muistuttaa itsenäisyytemme hinnasta.

Sodan ajan sukupolven muisto älköön koskaan kadotko, sillä juuri heidän ansiostaan saamme viettää itsenäisyytemme 100 vuotisjuhlavuotta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai alkaa jo olla illassa, mutta ei ole vieläkään myöhäistä toivottaa kaikille äideille ja isoäideille hyvää äitienpäivää!

Eilen Kukan päivänä pidin Keuruun torilla torille tuoduille rollaatireilla liikkuville, heidän saattajilleen ja muulle kauniin vaikkakin kolean sään aikana paikalle tulleelle väelle Kukan päivän puheen. Rollaattorimarssi järjestettiin kymmenettä kertaa Keuruulla.  Yllättävän monet olivat halunneet tulla paikalle. Ainakin esimerkiksi Jyväskylästä saakka oli eräs tytär halunnut tuoda äitinsä toritapahtumaan.

Keuruun Martat tarjosivat kahvia, Kansalaisopiston aikuisten puhallinorkesteri soitti ja säesti Maamme- laulun ja suvivirren. En puhunut tarkoituksella pitkään, jotta kukaan ei rasittuisi tapahtuman pitkittyessä Aloitin puheeni hiljaisella hetkellä presidentti Mauno Koiviston muistolle.

Tilaisuuden jälkeen yritin raivata Multialla pellon ojista raivaussahalla pajuja, mutta juuri ostamani ja kaupan pihalla toiminut raivaussaha ei suostunut yhteistyöhön. Oli tehtävä polttopuiden katkontaa mootorisahalla.

Multian Sinervän hautausmaalla olivat vielä kanervat jäässä maahan kiinni, pystyin irrottamaan vain yhden ja laitoin tilalle vaaleanpunaisen äitienpäivän miniruusun ruukussa.

Tänään sunnuntaina valmistelin ensi perjantain maakuntavaltuuston kokoukselle maakuntavaltuustaloitteen  Poikittaisradan ideoimiseksi kansainväliseksi TEN T radaksi aina Tyyneltä Valtamereltä mm. Kiinasta Haapamäen kautta Atlantille ja tarvittaessa New Yorkiin. Maapallolla lyhyin maa/merireitti kulkee tutkimusten mukaan juuri tästä, lentoreitti menee lähempää pohjoisia napaseutuja.

Kävin myös kirkon penkissä jumalanpalveluksessa Pihlajaveden kirkossa. Messussa meitä oli kaikkiaan alun toistakymmentä henkilöä. Jumalanpalveluksen jälkeen paikalla olleille äideille ja isoäideille annettiin ruusut.

Koska ruusuja oli enemmän kuin kirkkoväkeä, annettiin ruusuja muillekin kotiin tai äideille/isoäideille vietäväksi. Minäkin vien täten huomenna purppuranpunaisen ruusun äitini haudalle Multialle.

Koetan nyt sitten uudelleen, suostuuko uusi saha yhteistyöhön vai palautuuko koekäytössä oleva väline takaisin kauppaan. Nyt ovat hyvät säät raivaussahatöihin. Maa on paljas, ei ole hyttysiä enkä toistaiseksi ole vielä kohdannut kevääseen heränneitä käärmeitäkään.

Puoliviikosta olen kolme päivää Helsingissä Pori-Parkano-Hapamäki ratatyöryhmän käydessä Liikkennevirastossa johtaja Rami Metsäpellon luona. Koetan eri kontakteilla jatkaa selvitystyötä uusien toimintojen saamiseksi turvapaikahakijoilta 30.4. 2017 vapautuneisiin entisiiin Keurusselän kasarmirakennuksiin. Perjantaiksi palaan jo torstai-illalla Haapamäelle saapuen osallistuakseni Keski-Suomen liiton maakuntavaltuuston valtuustokauden viimeiseeen kokoukseen

Äänekoskella.

Hyvää toukokuun kevättä edelleen!

Hyvää vapunpäivää 2017!

On vapupäivän kirkas aamu lumisateisen vappuaaton jälkeen. Pääosa sataneesta lumesta on sulanut.

Joitakin viikkoja sitten olin tilaisuudessa Keuruun Pöyhölässä, entisessä kappalaisen pappilassa mikä nyt palvelee matkailuyrittäjän käytössä. Kevät oli sulattanut vettä Keurusselän jäälle ja lumi peitti pellot pappilan ja järven välillä. Kirkkaana kevättalven päivänä sininen taivas teki järven siniseksi ja pellot olivat lumivalkeat. Maisema oli itysenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kevättalven upeana päivänä sininen ja valkoinen!

Tätä en ole aiemmin koskaan kokenut. Pyysin tilaisuudessa olleita ottamaan valokuvia maisemasta. Ehkä tämä ilmiö tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Kansallisena veteraanipäivänä olin Helsingissä eri asioilla ja tulin juuri oikeaan aikaan Mannerheimin ratsastajapatsaalle, jossa Kaartin jääkärirykmentin osasto Helsingin varuskunnan komendantin johdolla nosti veteraanien läsnäollessa siniristiliput salkoihin kevään aurinkoisessa aamusäässä. Koin olevani oikeaan aikaan oikeassa paikassa..

Eduskuntatyöni aikana sain kokea myös usein samoja hetkiä. Kutsuin myös Pikkuparlamenttiin tilaisuudessa puhuneen Pääesikunnan kenttärovastin vieraakseni aamukahville. Keuruulta Helsinkiin siirtynyt tuttu silloinen Helsingin varuskunnan komendantti, kapteeni, ei ennättänyt virkatehtäviltään osaston johtajana vieraakseni.

Tänään vapunpäivänä saan kutsuttuna pitää Haapamäen Eläkeliiton seudullisessa vappujuhlassa pitää puheen kello 13.00 Haapamäen Suojalla. Haluan kiittää yhdistyksen toimijoita vilkkaasta työkaudesta. Itsekin olin mukana palmusunnuntaina täpötäydessä Pihljaveden seurakuntasalissa Haapamäen eläkeliiton ja Haapamäen Karjalaisten kirkkopyhässä. Entinen Pihlajaveden kunta nyt Keuruun yhteydessä yhteydessä on molempien yhdistysten toimialuetta.

Perjantaina palasin Helsingistä junalla Seinäjoen kautta Haapamäelle ja osallistuin Lumi-säätiön varaedustajana Jaakkiman perinneyhdistysten vuosikokoukseen. Koen historiallisia hetkiä, kun Lumivaaran kunnan perinteitä omaava Lumi-säätiö on päätetty lakkauttaa tämän vuoden lopussa. Kyse on kunnan peruinteiden jatkajasta. Mutta Lumivaaran perinteillä ovat jatkajat Lumivaara- seurassa ja kantapitäjän Jaakkiman eri yhdistyksissä. Jaakkiman kunnan perinteitä vaalinut Jaama-säätiö on jo aiemmin sulautettu em. perinneyhdistykseen.

Sotien jälkeen ei saaanut olla karjalaisten pitäjien nimisiä järjestöjä. Siksi oli muodeostettava Lumi-säätiö ja Jaama-säätiö. Minulle oikeampi viitekehys olisi jaakkimalaisten parissa, sillä isäni oli kirjoilla synnyinkunnassaan Jaakkimassa, vaikka hänellä oli juuri hankittu asutustila Lumivaaran Ihalan kylällä entisen Kaivomäen kartanon mailla. Isäni synnyinkoti Oinola Pitkäjärven rannalla jäi kantapitäjään Jaakkimaan Lumivaaran kuntaa ja seurakuntaa 1920-luvulla muodostettaessa.

Hyvää vapunpäivää ja alkaneen toukokuun kevättä!

Multian karjalaiset kuitenkin vetivät minut

Hyvää Pääsiäistä!

On pääisiäispäivän aamu. Viileän kevätpäivän aurinko paistaa kirkkaana, kuten pääsiäisenä kuuluukin. Tänään sunnuntaina osallistun radion kautta pääsiäispäivän jumalanpalvelukseen, koska vanhempi tyttäreni on musiikkiryhmässä sellonsoittajana radioitavassa Rovaniemen kirkon pääsiäisjumalanpalveluksessa.

Pääsiäisenä muistan myös isäni kanssa tehtyä matkaa hänen isänsä ja minun isoisäni hautaukseen 1.pääsiäsipäivänä Helsingin seurakuntien Honkanummen hautausmaalle silloisessa Helsingin pitäjässä, mikä nykyisin on Vantaan kaupunki. Pääsiäinen oli silloin 1959 malaiskuun lopulla, lunta oli paljon silloin uudella Honkanummen hautausmaallakin, jossa kirkkaassa pääsiäispäivän säässä avoimen haudan äärellä pastori Kauli Kallioniemi toimitti isoisäni Israel Oinosen hautauksen. Pastori Kauli Kallioniemi oli tunnettu valtiopäiväjumalanpalvelusten liturgina. Kansakoulupojalle pääkaupunkimatka oli merkittävä kokemus hautajaismatkanakin

Huomenna 2. pääsiäispäivänä olen pappina sananjumalanpalveluksessa Multian kirkossa kello 10.00. On tavattoman arvokas asia, että Multia on oma seurakunta. Silloin jumalanpalvelus on joka pyhä. Toisen pääsiäispäivän sanoma on Emmauksen tien kulkijat.

Tämä paljon puhuva Raamatun kohta jää nykyisin liian monilta kohtaamatta, koska ehkä yli puolet Suomen kirkoista on nykyisin kiinni 2.pääsiäispäivänä. Kirkkolaki tulee täytettyä sillä, että jossakin seurakunnan kirkossa tai rukoushuoneella pidetään  toisen pääsiäisen jumalanpalvelus, muut kirkot voivat olla kiinni. Näitä viime mainittuja on seurakuntaliitosten myötä nykyisin hyvin paljon, liian paljon kautta maan ja suurseurakunnissa jo ennestäänkin.

Jumalan sanaa tulee pitää tarjolla. Jo kirkonkellojen sointi on hienovarainen kutsu kirkkoon. Kyse on arvokkaasta asiasta. Yli Multian kirkonkylän ja jopa hyvällä säällä aina kuuden kilometrin äänen kantaman päähän Riuttakoskellekin asti kuuluu kironkellojen ääni. Kirkonkellojen sointi haluaa kertoa, että elämme kristityssä maassa. Vastaavasti Haapamäellä hiljaisuus muutoin jumalanpalvelusaikaan ja kiinni olevat kirkon ovet on kuin merkki ateismin voitosta.

Jumalanpalvelus kuuluu jokaiseen pyhään. Se ei haittaa vaikka, kirkossa olisi vain kaksi tai kolme henkilöä. He ovat jo seurakunta! Emmauksen tielläkään ei ollut kuin kaksi kulkijaa, mutta heidän seuraansa tulikin itse Ylösnoussut Herra. Jo hiljaisella viikolla ennen pääsiäistä olen kokenut paljon merkitseväksi sen, että jokaisena arki-iltanä ovat Multian kirkon kellot kutsuneet maanantaista kiirastorstaihin tulijoita Multian kirkonkylän keskellä olevaan kirkkoon. Yllättävän monet ovat myös käyneet avatuista ovista perheineen lasten kera sisälle kirkon pyhyyksiin. On valmistauduttu juhla-aikaan.

Nyt on juhlapäivä, pääsiäinen ja juhla jatkuu voimaksi arkeen vielä huomennakin. Hyvää Pääsiäistä!

Kiitos äänestäjilleni!

Kiitos teille äänestäjäni!

Kunnallisvaalit Keuruullakin ovat nyt ohitse. Koetin tehdä kunnon vaalityön, kiitän siinä eri tavoin mukana olleita. Kiitän Keskustan jokaista ehdokasta hyvästä yhteistyöstä ja kilpailevien puolueiden ja valitsijayhdistysten ehdokkaat teille myös kiitos reilusta ja rehdistä kilpailusta.

Tulokseni 308 ääntä oli selkeästi eniten Keskustassa, mutta ei tällä kertaa riittänyt koko Keuruun kärkeen, SDP:n lääkäri Markku Puro sai enemmän. Haluan huomenna onnitella häntä ja katsoa yhteisten asioiden jatkoa eteenpäin. Hän on todellinen soteasiantuntija kokemuksensa ja työtehtäviensä puolesta ja nyt tätä osaamista tarvitaankin, juuri siksi uskon häntä myös reippaasti äänestetynkin.

Omalta osaltani äänissä oli jonkinverran laskua, mutta samalla sataluvulla pysyin edelliskertaan nähden ja onhan äänestäjien kokonaismääräkin kaupungissamme laskenut reilun neljän vuoden aikana useilla sadoilla.

Siionin lauluissa ovat sanat ihmisten kiusauksiin ja vaivannäköihin liittyen:"Kun saat yhden ylitse ja pääset toisen ohitse, niin on jo kolmas vastassa...." Näin on vaalienkin kohdalla, ovelle kolkuttelee jo maakuntavaalien ehdokasasettelu.

Työt Keuruun kaupungin luottamustehtävissä jatkuvat kesäkuun alun jälkeenkin ja asiat vaativat liikkeelle jo tällä ja seuraavallakin viikolla paitsi Keuruun kaupunginhallituksen kokoukseen niin myös ministerin ja eduskuntavaikuttajien  tapaamisiin ja eri palavereihin.

Kiitos äänestäjilleni!

Suomalaista ruokaa tarvitaan

Turvataan suomalainen ruoka jokaiselle

Viime päivinä ovat monet olleet huolissaan maahamme tuodusta ja ruokiin tarkoitusta brasialaisesta kanasta, jonka raakana käsittelyn jälkeen ovat astiat hyvin huolellisesti puhdistettava ja käsittelyssä tulee kotikokinkäyttää hygienisiä hansikkaita. Tämä uhkaava tilanne tuli juuri kohta, kun maahamme ja muuallekin Eurooppaan oli todettu tuodun Brasiliasta pilaantunutta lihaa. Kysymys kuuluu edelleen, minkä verran tätä on jo käyetty ja erityisesti Suomeen tuotavissa elintarvikkeissa.

Tiedän aiemmilta ajoilta hyvän ystäväni joutuneen hengenvaaraan syötyään hollantilaista salaattia Suomessa. Liityttäessä EU:hun luvattiin kansainvälisyyden tuovan kuluttajille halpaa ruokaa. Nyt tiedämme tuiontiruuan eivät vain riskit vaan myös suorastaan vaarat, joista varoittaneita suomalaisia viljelijöitä ei halutta lainkaan kuulla.

Tosiasia on se, etttä huomattava osa syömästämme ruuasta tulee ulkomailta. Emme ole omavaraisia edes leipään käytettävän rukiin kaan osalta. Sama koskee lähes kaikkia muitakin kaupasta ostettavia elintarvikkaitamme. Suomalaiset talonpojat ja suomalaiset pellot ja karjasuojat kykenisivät tuottamaan puhdasta ja kotimaista ruokaa jokaiselle ja vientiinkin, jos tuottajat saisivat kunnon tuottajahinnat.

Valitettavasti jatkuvasti kannattamattomuuden ja siitä seuraavan maatalousyrittäjien uupumisen vuoksi jatkuvasti maatilojemme määrä vähenee. Tilanne on ylisukupolvisilla ja perinteisillä maaseutupaikkakunnilla

henkisestikin ahdistava. Alueellisilla maanpuolustuskursseilla kolmisenkymmentä vuotta sitten pidettiin tavoitteena maakuntienkin kohdalla ruuan tuotannon omavaraisuutta. Pelkkää Suomen omavaraisuutta ei pidetty riittävänä, vaan haluttiin koko Suomeen hajautettua omavaraisuutta.

Suomi on ainut maa maailmassa on, jossa ruuan huoltovarmuusvarastointia. Valitettvasti edellinen hallitus vähänsi puoleen mm. viljan varmuusvarastointia. Eri ongelmatilanteissa voisi totuus elintarvikeomavaraisuuden puuttumisesta tulla kohtalokkailla tavoilla esille. Kuvittelu EU:sta tai maailmanmarkkinoilta ostamisesta voisi osoittautua kohtalokkaaksi haaveeksi, kun myytävää ei löytyisikään ja jos löytyisikin, hinta voisi olla kova ja toimitus Suomeen ongelmallista.

Olen vahvasti sitä mieltä, suomalaisen villjelijän ja ruuantuottajan on saatava kunnon tuottajahinnat. EU:n myötä tämä on osin ongelmallista, mutta tuottajien nettotuloa voitaisiin myös ja ehkä helpomminkin parantaa vähentämällä tuotantopanosten kustannuksia. Tämäkin tie on kivinen, mutta on myös mahdollinen

Lannoitteet ovat suuri menoerä viljelijöille ja lannoitetehtaat ovat ulkomaisessa omistuksessa valitettavasti.

Olen asiantuntijoiden kanssa paljon kehitellyt ajatuksia omasta lannoitteiden tuotannosta. Sukupolvien ajan karjanlanta oli mitä parhainta lannoitetta ja maanparannusainetta, kuivikekeoljet, lanta ja virtsa oikein lantakasoissa palaessaan tuottivat pelloille kasvuenergiaa. Nyt tilanteet ja käsitykset ovat muuttuneet mm.

maatilarakenteen muuttumisen johdosta.

Olisiko maatiloilla tai niiden yhteisomistuksessa mahdollista tuottaa lannasta, "hömppäheionästä", oljista ja eri jätteistä liikennebiokaasua? Prosessi tuottaisi polttoainetta moottoreihin ja muihin tarkoituiksiin, mutta samalla olisi saatavissa kivennäisaineita kuten erityisdsti fosforia lannoitteiksi. Maaseudulle voitaisiin saada sekä uusia tuloja että vähentää lannoitemenoja! Tietenkin tarvittavat tuotantolaitteet aiheuttaisivat kustannuksia ja eläinlääkinnässä käytettävien aineiden mahdolliset ongelmat tulisi selvittää ja eliminoida.

Kun suomalainen ruuantuottaja voisi tulla toimeen, olisivat koko elintarviketjun noin 300 000 suomalaista työpaikkaakin tuirvatut! Mikä parasta jokaiselle olisi tarjolla riittävästi kotimaista ja ulkomaisen ruuan ongelmista vapaata ruokaa!

Tiet kaipaavat korjausta

Tiet kaipaavat korjausta

Lyhyeksi jääneen talven jälkeen on paljastunut kelirikkokevät niin monilla valta- kantateillä elinkeinojen ja puuhuollon kannalta tärkeillä maaseudun päällyste- ja sorateillä. Aivan yllättävää on melko uusien tiepäällysteiden pettämiset ja jyrkkäreunaiset kuopat. Nämä ovat useasti vaikeasti väistettäviä ja liikenne varaantuu varsinkin vastaantulotilanteissa.

Myös autot kärsivät tilanteesta, eilen uusin tuulilasin Haapamäen ja Keuruun välillä valtatie 23:lla vastaantulleen ajoneuvon heittämän kimpaleen iskeydyttyä tuulilasiin. Viime kesänä tien kunto tuhosi auton peräosan jousitukset. Nämä yhteensä toivat yli 2000 euron remonttilaskut. Monilla muillakin on vastaavia kokemuksia kautta maakuntien.

Toki on myös maakunnassa Äänekosken puukuljetusten vuoksi vasta kunnostettujakin teitä ja toivon niiden kestävän kovaa rasitusta. Aihetta olisi myös vakavasti harkita entistä enemmän raskaiden kuljetusten ohjaamista rautateille siellä, missä tähän olisi mielekkäitä mahdollisuuksia. On käsittämätöntä, että tiet kuluvat ja vieressä kulkee lähes käyttämättömiä rautateitä ja sekä valtiatiet ja radat ovat saman valtion omistamia. Onko esteenä rautateiden logistiikan byrokratia?

Ruotsissa tapahtui vakava bussionnettomuus, jonka syyksi on epäilty tien heikkoa kuntoa. Haluan,että kaikki tiet olisivat lähtökohtaisesti kunnossa ja turvallisia kaikille käyttäjilleen. Samalla kunnioittakaamme liikenteessä muitakin teiden käyttäjiä, jotta matkamme haasteellissa olosuhteissakin voisi viedä jokaisen turvallisesti perille.

Viikko kunnallisvaalipäivään

1.4 kokemuksia Keuruulla

Tänään launtaina olin räntäsateisessa huhtikuun ensimmäisen päivän lumiräntäsateisessa ja tuulisessa säässä neljä tuntia Keuruun torilla Keskustan kunnallisjärjestön vaaliteltalla. Halusin osaltani olla keuruulaisten ja muittenkin tavattavissa.

Yllättävän monet tulivatkin paikalle. Vaikka räntää satoi ja tuuli kävi viimaisena, syntyi myös hyviä keskusteluja tapaamisten lisäksi. Keskustelimme kaupungin taloudesta, uusien työpaikkojen saamisesta ja valtakunnan politiikan kuvioista. Arvostan, että paikalle tuli useita aiemmin kunnalliselämässä mukana olleita. Heillä oli neuvoja, joihin haluan yhtyä.

Myös kilpakumppaneilla oli vaalikojuja ja ihmisiä kävi runsaasti niidenkin luona. Ahkerimmat käyvät kaikilla vaalikojuilla, kahvia on nyt tarjolla runsaasti. Eilen oli hyvä vaalitilaisuus Pihlajaveden "Kauppalassa", mikä on kyläyhteisön talkoilla ylläpitämä kyläkauppa, kahvio, kirjasto ja kohtaamispaikka entisen Pihlajaveden kunnan nykyisille asukkaille ja monille vapaa-ajan viettäjille entisessä Säästöpankin toimitilassa.

Valitettavasti  laulaja "Koopin kauppana" tunnettu ja laulajan isovanhempien ylläpitämä kauppa Haapamäen apteekin sivupisteen lääkekaappeineen on nykyisin suljettuna tien toisella puolella vastapäätä "Kauppalaa".

Lääkkeet on nykyisin haettava Haapamäen apteekista 13 kilometrin päästä. Junallakin voi matkan tehdä.

Keuruu on hyvin harvoja kuntia pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joissa junilla on myös paikallisliikenteen merkitystä, koska kaupungissa on kolme henkilöliikenteen rautatieasemaa Keuruu, Haapamäki ja Pihlajavesi.

(Parhaimmillaan nykyisen Keuruun alueella oli 1970-luvulla 14 rautateiden henkilöliikenteen pysähdyspaikkaa, vain Helsingissä oli vastaavaa Martinlaakson radan valmistuttua). Keuruuta vastaava tilanne löytyy heti naapurista, jossa ovat Ähtäri, Eläinpuisto-Zoo ja Myllymäki. Muut kaksi kaupunkia, joista löytyy maakunnista kolme rautatieliikennepaikkaa ovat Kouvola (Kouvola, Myllykoski ja Inkeroinen) sekä Kotka (Kyminlinna, Kotka ja Kotkan satama). Turusta löytyy toki myös kolme liikennepaikkaa Kupittaa, Turku ja Turun satama, mutta näillä ei ole paikallista kaupungin sisäisen liikenteen merkitystä.

Koska Suur-Keuruun vaali-ilmoitukseen mahtuu vain vähän tekstiä, katsoin hyväksi laatia vaalilehden "Laurin Viesti". Kustannussyistä sitä on vain rajoitetusti. Mutta se on laitettu sivuilleni www.laurioinonen.fi, joista toivon sen avautuvan. Ole hyvä ja tutustu Laurin Viestiin!

Kun vielä tänään on 1.4. päivämäärä, niin sehän sopii kirjoittaa vaalilippuun ilman pisteitä muotoon 14 ja niin voisin yrittää hoitaa asioita jokaista kuullen ja jokaista arvostaen seuraavallakin vaalikaudella.

Lauri Oinonen www.laurioinonen.fi Pappi, kotitilansa viljelijä, Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, maakuntavaltuutettu. Ahkeraa, aloitteellista ja toimeliasta työtä edelleen eduskuntaan.

Hyvää naistenpäivää 2017!

Tänään keskiviikkona 8.3.2017 on kansainvälinen naistenpäivä. Suomi on ollut ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset ovat saaneet valtiollisissa vaaleissa tasavertaisen äänioikeuden. Tänä päivänä naisten ja miesten tasa-arvo on selvä ja luonnollinen asia.

Eduskunnassa olen toiminut mm.   työelämä- tasa-arvoasiain valiokunnassa varsinaisena jäsenenä. Olen osallistunut myös Madridissa Euroopan Unionin tasa-arvoseminaariin marraskuussa 1999 kyseisen valiokunnan lähettämänä.

Tuolloin käytin Suomen ollessa EU:n puheenjohtajamaana Suomen puheenvuoron Espanjan Senaatissa. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan kuningatar Sofia ja tilaisuutta ennen sain käydä myös tervehdyskäynnillä hänen kuonaan kuninkaan linnassa. Juuri työnsä aloittaneelle kansanedustajalle uskottiin tärkeä tehtävä.

Erityisen kiitollisena ajattelen naisten panosta viime sotien aikana lottatyössä ja kotirintamalla sekä sotien jälkeisen jälleenrakennuksen aikana. Arjen työ on elämässä arvokasta aina.

Hyvää naistenpäivää!

Hyvää ystävänpäivä!

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä lienee saanut alkunsa jo antiikin aikana Rooman Lupercalia-juhlasta, mitä vietettiin 15.päivänä helmikuuta. Juhla ylisti roomalaista naisten ja avioliton jumalatarta Junoa sekä luonnon jumalaa Pania.

Kristikansa koetti lopettaa kyseisen juhlan ja niin kävikin. Juhlaan kuuluneita perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn Valentinuksen päivään. Suomessa ystävänpäivä heräsi lähinnä amerikkalaisten vaikutteiden kautta 1980-luvulla ja kalenteriin se merkittiin vuonna 1996.

Keuruulla ystävänpäivään kuuluu kirkossa kello 13 alkava keskikouluaikaisen luokkatoverini ja laulajana tunnetun Aimo Varjotien ja hänen puolisonsa ystävänpäivän laulutapahtuma ja sen jälkeen kahvitilaisuus seurakuntasalilla. Koska hyvä ystäväni järjestää tilaisuuden ja tiedän varsin monien sinne menevän, iso kirkko voi täyttyä kuin jouluaamuna, niin mene sinne minäkin ja annan autossani kyytiäkin tarvitseville.

Hyvää Ystävänpäivää 2017!

SM- hiihdot Keuruulla, Palkintojen jaossa

Keuruulla on kolmen päivän 3-5.2.2017 SM-hiihdot. Tapahtumapaikkana on jälleen Maastoliikuntakeskus tai uudemmalta nimeltään Liikuntapuisto hotelli Keurusselän ja entisen Keurusselän kasarmialueen välimaastossa. Vaikka kouluttavat sotilasjoukot lähtivät Keuruulta, täällä on vielä Kalettoman kasarmialue Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen käytössä, kuten on ollut aiemmin vuodesta 1940 alkaen Keuruun pioneerivarikon nimellä.

SM-hiihdot ovat jo toisen kerran Keuruulla. Välillä oli 2011 Skandinavia cup ja monet muut hiihtokisat kuten mm. loppiaisen maakuntaviesti jne. Lunta oli erinomaisen riittävästi, vaikka sitä ei paljon olekaan 10-20 cm.

Kunniatehtäväni on huomenna sunnuntaina osallistua SM- hiihtojen  miesten parisprintin palkintojen jakoon kello 14.00 ennen kisojen päätöstä. Tänään oli koko päivän läsnä kisoissa kaupungin edustajan läsnäoloroolissa kuten myös huomenna. Nyt illalla tulin juuri kaupunginjohtajamme Hannu Marssin isännöimästä kiitosillasta kisojen järjestäjille. Pidin päätössanat tilaisuudessa ja toivotin jatkossakin vastaavat kisat ja kesänkin eri tapahtumat tervetulleiksi Keuruulle.

Kiitän tässäkin kisojen järjestäjiä ja yli 250 hengen talkooväkeä! Ilman heitä tapahtuma ei olisi mahdollinen. Kiitos!

Loppiasaamulla 2017

On loppiaisaaamu Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017. Ulkona on vielä pimeää ja Haapamäellä on -26 pakkasta. Vaikka laitoin sähköpistokkeeseen auton moottorilämmittimen, jännitän hieman sitä lähteekö autoni käyntiin, kun olisi lähdettävä Keuruulle loppiaisen messuun ehtoollisenjaon avustajaksi.

Tänään Keuruun kirkossa on juhlamessu kirkkoherra Ossi Poikosen 60-vuotissyntymäpäivän johdosta ja ehtoollista on jakamassa kuusi henkilöä. Ossi Poikonen toivoi lehdessä kirkon tulevan täyteen. Se merkitsisi tuhatta kirkkovierasta. Monet haluavat tulla pidetyn kirkkoherran juhlamessuun, mutta luulen pakkasen estävän kirkkoon lähtemisiä.

Juhlamessun jälkeen on lähetyslounas, jossa päivänsankari toivoo puheiden sijaan runoja tai lauluja lyuhyesti tervehdykseksi. Kun vien kaupungin tervehdystä, mietin millaisen runon tekisin. Mutta mukaan kutsumani kaavoitusjohtaja Timo Määttä sanoi, että mites, jos hän teksii taikatempun? Sanoin, että sehän vasta erikoista olisikin. Toivottavasti kukaan ei pahastu tuosta, onneksi kaavotusjohtajalla on harkintaa, koska hän vastaa Keuruun vanha-lestadiolaisesta toiminnasta.

Joulun aikaan on radion ykkköskanavalta tullut paljon hyvää klassista joulumusiikkia, juuri tuli pyhäpäivän aiheseen liittyvä ranskalainen Kolmen kuninkaan marssi. Loppiainenhan on itäman tietäjien päivä ja varhaisin kristillinen joulun juhlapyhien sikermässä 300-luvulta. Seurakunnissa loppiaista vietetään myös lähetyksen pyhänä, koska tietäjät olivat juutalaisiin nähjden pakanoita.

Lähetystyö olisi parasta rauhantyötä maailmassa, jos sitä tehdään aidon sanoman merkeissä. Mutta vain harvat tajuavat tämän. Presidentti ja rauhan Nobelilla palkittu Martti Ahtisaari varmasti tietää tämän ja siksi hän suuresti arvostaa lähetystyötä ja sen tekijöitä. 

Hyvää loppiaisen pyhäpäivää! Siksi laitoin vielä ikkunoihin Haapamäellä kaikki joulun sähkökynttilät palamaan. Vielä on joulua jäljellä!

Uudenvuodenpäivän iltakävelyllä Helsingissä (Kirjoitusvirheitä korjattu versio)

 

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Huomenna ja ylihuomenna olen liikkeellä pääkaupungissa Haapamäen kautta kulkevien ratojen merkeissä. Internetistä löytyi sattumalta yllättävän miellyttävä sivu: junamatka-ajat Helsingistä kaupunkeihin. Ylimpänä ja ensimmäisenä olivat Haapamäen yhteydet! Alapuolellta lista jatkui Hämeenlinnan yhteyksillä jne. 

Jotta junaliikenne kehittyisi, on mielestäni tarpeellista käydä saamaan kaikkien Haapamäen neljään suuntaan olevien ratojen status TEN (TransEuropeanNetwork) luokkaan. Mitenkään helppoa tämä ei suinkaan ole, kun on tahoja, jotka haluaisivat poistaa ratojemme tulevaisuuden kokonaan ja keskittyä pelkästää TEN-ratoihn.

Mutta radoillamme on erittäin suuria vahvuuksia olemassa olevina ratoina ja kansainvälisinä MittNorden ja Green Corridor itä-länsi suuntaisina liikenne- ja logistiikkakäytävinä sekä Pohjanmaan pääradan itäisenä raideparina. Haapamäen realistiset vahvuudet ovat suuremmat kuin Jäämeren eri ratavisoiden ja Helsinki-Tallinna tunneliradan.

Jotta en olisi matkasta väsynyt asioita hoitaessani, tulin jo aiemmin. Apunani on erään ministerin "oikea käsi", jota oli aikoinaan hänen asioissaan auttanut eduskunta-avustajani ja aiempi Keuruun kaupungin elinkeino- ja matkailujohtaja Matti Ruuska. Nyt tuolloin autettu haluaa auttaa minua oikeaksi kokemassaan asiassani, vaikka ei toimikaan Liikenne- ja Viestintäministeriössä.

Nyt uudenvuodeniltana kävin Alppilan kirkon messussa, yllättävästi kirkkokahvien pöydässä oli keuruulaissukuisia lähtökohdiltaan olevia. Kun sää oli hieno, päätin kävellä hieman kaupungilla, johon ei superhektisen eduskuntatyön parista aikaa löytynyt. Kansanedustajan työhän ulottuu myös maakuntaan ja sisältää valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin ulottuvuuksia paljon enenmmän kuin suuri yleisö tietää.

Nyt oli hieno uudenvuodenpäivän ilta. Kävelin tietoisesti samoja reitteja kuin sotaväkiaikanani

sotilaspapeiksi koulutettavien kurssilla Haminasta Helsinkiin saapuneena uudenvuodenpäivän illalla Katajanokan Merikasarmillle komennuksella Kaartin pataljoonan mennessäni. Nyt Merikasarmi on Ulkoministerön tiloina ja joukko-osasto on Kaartin Jääkärirykmentti-nimisenä Santahaminassa. Kaartin pataljoonan komppanioista toinen on tunnettu juhlatilaisuuksien lippukomppaniana edelleen. Erikoisalojen sotilaat,kuten mm. lääkärit, papit, kemistit, fyysikot ja valmiiden puuttuessa näiden alojen opiskeljat sijoitettiin sitten toiseen pataljoonan komppaniaan eri joukko-osastoista erikoiskoulutusjaksolleen komennettuina. Auto- ja kuljetusmiehet olivat tuolloin Mechelininkadun kasarmilla Autopataljoonassa. Nyt kaikki ovat Santahaminassa.

Kun sotilaspapiksi koulutettavana teoriassa 1.vuoden mutta tosiasiassa 0-vuoden teologian opiskelijana kuljin armottoman kireässä liki -30 asteen pakkassäässä mereltä käyvässä tuulessa silloinkin uudenvuodenpäivän illassa jouluista Aleksanterinkatua, pidin päämääränä kävellä kerran samaa katua sotilaspapin virkapuvussa. Jumala johdatti asiat niin, että tämä tapahtui ja nopemminkin kuin olin tavoittelemassa. 

Eri koulutustapahtumat toivat sitten useinkin samoihin maisemiin, mutta yleensä oli aina kova kiire. Hienona hetkenä jäi mieleeni toukokuinen sunnuntai-iltapäivä kohta 30 vuotta sitten

kevätsäässä, eikä ollut kiirettäkään, olin menossa menossa Suomen neljännen kenttäpiispan Viljo Remeksen virkaansiunaamistilaisuuteen Tuomiokirkkoon.

Kenttäpiispa  nimitys tuli jatkosodan aikana, kun marsalkka Mannerheim näin päätti aiemman sotarovastin nimettävän kenttäpiispaksi ja rinnastettavan kenraalimajuriin sekä samalla marski päätti kenttärovastin rinnastuksesta everstiluutnanttiin ja sotilaspastorin rinnastuksesta majuriin. Mannerheimin ansiosta kirkollinen työ sai vankan aseman

Puolustusvoimissa jatkosodasta lähtien. Eräitä muutoksia on ajan myötä tullut, mm. sotilaspastorit jaettiin yhdessä vaiheessa kahteen ryhmään, jolloin vasta tehtäviin tulleet ja sivutoimiset rinnastettiin kapteeneihin. Minä kuuluin tähän ryhmään sivutoimisena. Ulospäin ero näkyi vain juhlapuvun koppalakissa, joissa ylempiarvoisilla oli kullan värinen punos ja meillä muilla hopean värinen punos.

Nyt neljännen adventin aattona ennen joulua saavuin Helsinkiin Lähetyskirkkoon ollakseni läsnä hyvän esimieheni kenttäpiispa (evp) Viljo Remeksen siunaustilaisuudessa. Halusin tulla kunnioittamaan esimiestäni, joka tuki, kannusti, rohkaisi ja puolusti minua tehtävissäni. Nämä ajatukset lausuin laskiessani purppuranpunaista ruusua hänen sotalipulla verhotun arkkunsa äärelle. Halusin tulla tähän siunaustilaisuuteen Haapamäeltä.

Muistohetkessä muutamalla lauseella toistin kiitokseni hyvää esimiestäni kohtaan. Presidentti Martti Ahtisaari piti tilaisuudessa erittäin lämpimän muistelupuheen Viljo Remekselle. Sen kuultuani ajattelin, että hän olisi ansainnut toisenkin presidenttikauden.

Toinen unelma varusmiehen kävelyssäni oli se, että tulen astelemaan kansanedustajana Helsingin kaduilla. Sekin toteutui, mutta ei niin pian kuin olisin halunnut. Nyt tänään tulivat mieleeni myös monet Keski-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpäivän vastaanotot, joihin sain kutsut maaherrojen Artturi Jämsenin (joka halusi minusta eduskuntatyönsä jatkajaa, ei toteutunut heti mutta kylläkin ajallaan), Kauko Sipposen ja Kalevi Kivistön aikoina, kunnes sitten maakunnalliset läänit lakkasivat. Kun viisi suurlääniä sitten tuli, halusin noudatta myös silloin kutsua Keuruun kaupungin edustajana. Turku oli yksi näiden matkojen kohteita Rauno Saaren jäädessä ainoaksi Länsi-Suomen läänin maaherraksi.

Varusmiesajan kireän pakkassään ja merituulen purevassa viimassa Aleksilla kävellessäni ihmettelin, minne meni kadulla tukevaan sotilasasuuni nähden kevytpukeista juhlaväkeä, naiset ohuissa läpinäkyvissä nailonsukissaan ja piikkikorkoavokkaissaan tuossa säätilassa? Olisiko Helsingin kaupungintalolla ollut jokin vastaanotto? Tai olisiko ollut jossakin lähettyvillä perinteinen puolustusministerin vastaanotto?Näille sain kutsun kansanedustajavuosinani, paitsi tsunamin jälkeisenä uudenvuodeniltana, jolloin vastaanotto peruttiin. Nämä menivät myös päällekkäin Länsi-Suomen läänin maaherran kutsutilaisuuden kanssa. Jouduin valintatilanteeseen ja ratkaisin asian vuorottelulla.

Iltakävelyllä Aleksilla ja muilla varusmiesaikani kaduilla ajatukset palasivat aikaan, jolloin oli unelmia ja jotka myös aikanaan toteutuivat. Edelleen on unelmia. Tulevaisuutta tehdään kulloisessakin nykyhetkessä.

Hyvää ja Onnellista Vuotta 2017!

Uudenvuodepäivän iltakävelyllä Helsingissä

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Huomenna ja ylihuomenna olen liikkeellä pääkaupungissa Haapamäen kautta kulkevien ratojen merkeissä. Internetistä löytyi sattumalta yllättävän miellyttävä sivu: junamatka-ajat Helsingistä kaupunkeihin. Ylimpänä ja ensimmäisenä olivat Haapamäen yhteydet! Alapuolellta lista jatkui Hämeenlinnan yhteyksillä jne. 

Jotta junaliikenne kehittyisi on mielestäni tarpeellista käydä saamaan kaikkien Haapamäen neljään suuntaan olevien ratojen status TEN (TransEuropeanNetwork) luokkaan. Mitenkään helppoa tämä ei suinkaan ole, kun on tahoja, jotka haluaisivat poistaa ratojemme tulevaisuuden kokonaan ja keskittyä pelkästää TEN-ratoihn.

Mutta radoillamme on erittäin suuria vahvuuksia olemassa olevina ratoina ja kansainvälisinä MittNorden ja Green Corridor itä-länsi suuntaisina liikenne- ja logistiikkakäytävinä sekä Pohjanmaan pääradan itäisenä raideparina. Haapamäen realistiset vahvuudet ovat suuremmat kuin Jäämeren eri ratavisoiden ja Helsinki-Tallinna tunneliradan.

Jotta en olisi matkasta väsynyt asioita hoitaessani, tulin jo aiemmin. Apunani on erään ministerin "oikea käsi", jota oli aikoinaan hänen asioissaan auttanut eduskunta-avustajani ja aiempi Keuruun kaupungin elinkeino- ja matkailujohtaja Matti Ruuska. Nyt hän haluaa auttaa minua oikeaksi kokemassaan asiassani, vaikka ei toimikaan Liikenne- ja Viestintäministeriössä.

Nyt uudenvuodeniltana kävin Alppilan kirkon messussa, yllättävästi kirkkokahvien pöydässä oli keuruulaissukuisia lähtökohdiltaan olevia. Kun sää oli hieno, päätin kävellä hieman kaupungilla, johon ei superhektisen eduskuntatyön parista aikaa löytynyt. Kansanedustajan työhän ulottuu myös maakuntaan ja sisältää valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin ulottuvuuksia paljon enenmmän kuin suuri yleisö tietää.

Nyt oli hieno uudenvuodenpäivän ilta. Kävelin tietoisesti samoja reitteja kuin sotaväkiaikanani

sotilaspapeiksi koulutettavien kurssilla Haminasta Helsinkiin saapuneena uudenvuodenpäivän illalla Katajanokan Merikasarmllle komennuksella Kaartin pataljoonan mennessäni. Nyt Merikasarmi on Ulkoministerön tiloina ja joukko-osasto on Kaartin Jääkärirykmentti-nimisenä Santahaminassa. Kaartin pataljoonan komppanioista toinen on tunnettu juhlatilaisuuksien lippukomppaniana edelleen. Erikoisalojen sotilaat,kuten mm. lääkärit, papit, kemistit, fyysikot ja valmiiden puuttuessa näiden alojen opiskeljat sijoitettiin sitten toiseen pataljoonan komppaniaan eri joukko-osastoista erikoiskoulutusjaksolleen komennettuina. Auto- ja kuljetusmiehet olivat tuolloin Mechelininkadun kasarmilla Autopataljoonassa. Nyt kaikki ovat Santahaminassa.

Kun sotilaspapiksi koulutettavana teoriassa 1.vuoden mutta tosiasiass 0-vuoden teologian opiskelijana kuljin armottoman kireässä liki -30 asteen pakkassäässä mereltä käyvässä tuulessa silloinkin uudenvuodenpäivän illassa jouluista Aleksanterinkatua, pidin päämääränä kävellä kerran samaa katua sotilaspapin virkapuvussa. Jumala johdatti asiat niin, että tämä tapahtui ja nopemminkin kuin olin tavoittelemassa. 

Eri koulutustapahtumat toivat usein noihin maisemiin, mutta yleensä oli aina kova kiire. Hienona hetkenä jäi mieleeni toukokuinen sunnuntai-iltapäivä kohta 30 vuotta sitten

kevätsäässä, eikä ollut kiirettäkään, olin menossa menossa Suomen neljännen kenttäpiispan Viljo Remeksen virkaansiunaamistilaisuuteen Tuomiokirkkoon.

Kenttäpiispa  nimitys tuli jatkosodan aikana, kun marsalkka Mannerheim näin päätti aiemman sotarovastin nimettävän kenttäpiispaksi ja rinnastettavan kenraalimajuriin sekä samalla marski päätti kenttärovastin rinnastuksesta everstiluutnanttiin ja sotilaspapin rinnastuksesta majuriin. Mannerheimin ansiosta kirkollinen työ sai vankan aseman

Puolustusvoimissa jatkosodasta lähtien. 

Nyt neljänne adventin aattona ennen joulua saavuin Helsinkiin Lähetyskirkkoon ollakseni läsnä hyvän esimieheni kenttäpiispa (evp) Viljo remeksen siunaustilaisuudessa. Halusin tulla kunnioittamaan esimiestäni, joka tuki, kannusti, rohkaisi ja puolusti minua tehtävissäni. Nämä ajatukset lausuin laskiessani purppuranpunaista ruusua hänen sotalipulla verhotun arkkunsa äärelle. Halusin tulla myös tähän siunaustilaisuuteen.

Muistohetkessä muutamalla lauseella toistin kiitokseni hyvää esimiestäni kohtaan. Presidentti Martti Ahtisaari piti tilaisuudessa erittäin lämpimän muistelupuheen Viljo Remekselle. Sen kuultuani ajattelin, että hän olisi ansainnut toisenkin presidenttikauden.

Toinen unelma varusmiehen kävelyssäni oli se, että tulen astelemaan kansanedustajana Helsingin kaduilla. Sekin toteutui, mutta ei niin pian kuin olisin halunnut. Nyt tänään tulivat mieleeni myös monet Keski-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpäivän vastaanotot, joihin sain kutsut maaherrojen Artturi Jämsenin (joka halusi minusta eduskuntatyönsä jatkajaa, ei toteutunut heti mutta ajallaan), Kauko Sipposen ja Kalevi Kivistön aikoina, kunnes sitten maakunnalliset läänit lakkasivat. Kun viisi suurlääniä sitten tuli, halusin noudatta myös silloin Keuruun kaupungin edustajana. Turku oli yksi näiden matkojen kohteita Rauno Saaren jäädessä ainoaksi Länsi-Suomen läänin maaherraksi.

Varusmiesajan kireän pakkassään ja merituulen purevassa viimassa Aleksilla kävellessäni ihmettelin, minne meni kadulla sotilasasuuni nähden kevytpukeista juhlaväkeä, naiset ohuissa läpinäkyvissä nailonsukissaan ja piikkikorkoavokkaissaan tuossa säätilassa? Olisiko Helsingin kaupungintalolla ollut jokin vastaanotto? Tai olisiko ollut jossakin lähettyvillä perinteinen puolustusministerin vastaanotto, joille sain kutsun kansanedustajavuosinani, paitsi tsunamin jälkeisenä uudenvuodeniltana, jolloin vastaanotto peruttiin. Nämä menivät myös päällekkäin Länsi-Suomen läänin maaherran kutsutilaisuuden kanssa, jouduin valintatilanteeseen ja ratkaisin asian vuorottelulla.

Iltakävelyllä Aleksilla ja muilla varusmiesaikani kaduilla ajatukset palasivat aikaan, jolloin oli unelmia ja jotka myös aikanaan toteutuivat. Edelleen on unelmia. Tulevaisuutta tehdään kullisessakin nykyhetkessä.

Hyvää ja Onnellista Vuotta 2017!