Helatorstai-illalla 2017

Tänään helatorstaina on saatettu viimeiseen leposijaan tasavaltamme yhdeksäs presidentti Mauno Henrik Koivisto. Annan suuren kunnioitukseni viime sotien veteraanille ja hänen elämäntyölleen kaikissa vaiheissa. Koen, että viime sotien sukupolvi on menettänyt tasavallassamme korkeimmalle tasolle kohonneen edustajansa. Paikka on nyt tässä merkityksessä peruuttamattomasti tyhjä.

Viime torstaina kirjoitin presidentin linnan eteisaulassa avattuun muistokirjaan Keuruun kaupungin muistamisen oman roolini merkeissä presidentti Mauno Koivistoa kunnioittaen. Olen toiki eri tilanteissa nähnyt presidentti Mauno Koiviston, mutta en henkilökohtaisesti ole kätellyt. Hänen aito nimikirjoituksensa on minulla asiakirjassa, jossa myöntää ennen loppututkintoa tapahtuneista kolmesta opettajavuodesta virkavuosia ansioluettelooni. 

"Tapa tuttu jo taattojen, nyt on hoidossa poikasten". Nämä Sillanpään marssilaulun sanat talvisodan ajoilta ovat nyt konkreettisesti totta. Näillä Sillanpään sanoilla myös haluan avata Keuruun kaupunginvaltuuston uuden valtuustokauden maanantaina 5.6.2017 kaupunginvaltuuston ensimmäisessä kokouksessa Suomen marsalkka Mannerheimin 150-vuotissyntymäpäivän jälkeisenä päivänä. Viime maanantaina päätin valtuustokauden Pekka Töpöhännän Pillin ja Pullan lausumiin päätössanoihin: "Loppu hyvin, kaikki hyvin".

Tänään helatorstaina vietettiin Keuruun kirkossa yhteiskristillistä juhlapäivää. Mukana päivän järjestelyissä jumalanpalveluksessa olivat Keuruun ev.lut. seurakunta, helluntaiseurakunta ja vapaaseurakunta sekä päivätilaisuudessa myös paikalliset ortodoksit eläkkeellä olevan lääkärimme Kari Eskolan toimesta. Viime mainitun poika Kare Eskola on tunnettu Yleisradion klassisen musiikin toimittaja. Mielestäni olisi hyvä luoda helatorstaista Keuruulle yhteiskristillinen kirkkopyhä ja perinteisen yhteiskristillisen vapun rinnalle.

Yksi historian lehti Suomen kansan ajassa on päättynyt Mauno Koiviston poistuttua keskuudestamme. Kunnioittavat muistot jäävät elämään. On myös hyvä tietää, että Mauno Koivisto selkeästi tunnusti uskonsa

Jumalaan. Tässä on tienviittaa jokaiselle. Sotien veteraanilla oli selkeää nöyryyttä tunnustaa tosiasiat tässä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessäkin.

Huomenna perjantaina avataan Keuruulla kirjastolta Tarhian rannan hongikossa Lehtiniemeen kulkeva Keuruun ensimmäiseen yksikamarisen eduskuntaan 1907 valitun Maria Raunion mukaan nimetty "Maria Raunion polku". Saan kunnian olla yksi polun nauhanleikkaajista Lehtiniemen päässä. Kaupunginvaltuutettu Liisa Ruusila on tehnyt hienoa työtä tutkiessaan Maria Raunion vaiheita USA:ta myöten. Maria Raunio on ollut myös taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan mallina mm. maalauksessa "tyttö Keuruun vanhassa kirkossa".

Kiitän yhteiskouluaikaista ja ylioppilasluokan toveriani ja valtuustokollegaani Liisa Ruusilaa, s.Sinervää hienosti järjestetystä kansanedustaja Maria Raunion muistamisesta.

Keuruulta on ollut aina varsin kivinen tie saada kansanedustajia, Maria Raunio oli valmis ensimmäisenä kulkemaan noissa askelissa. Vuonna 1872 Keuruulla syntyneen ompelijan ja puhujan Maria Raunion eduskuntataival jäi lyhyeksi vuosiin 1907-1909 ja elämäntaivalkin päättyi jo 3.9.1911 Astoriassa, Oregonissa Yhdysvalloissa. Huomenna kuljemme vajaan kilometrin matkan hänen muistolleen nimettävää luonnonkauniissa maisemassa kulkevaa polkua.

Toukokuun kolmantena sunnuntaina

Tänään ovat aurinkoisessa toukokuun kevätsäässä liehuneet siniristiliput kautta Suomen muistuttaen sodissa kaatuneista. Tänään olin mukana kirkonpenkissä Multian kirkossa sekä rukoussunnuntai että kaatuneitten muistopäivän sananjumalanpalveluksessa.

Vastaavankaltainen sää oli Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna, jolloin ylioppilakirjoitusten tuloksia odottavana abiturienttinä olin puhumassa kunnianosoituksessa Multian sankarihaudoilla. Ajattelin tänään, että osasinkohan puhua tuolloin yhtään mitään asiallista. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tuolloin varsin paljon väkeä paikalla.

Nyt kunniakäynnillä havaitsin historian lehden peruuttamattomasti kääntyneen. Ainuttakaan viime sotien veteraania ei ollut enää paikalla. Multialla on vielä muutama jatkosodan ja Lapin sodan veteraani, mutta he eivät enää jaksaneet tulla paikalle. Olen saattanut viimeiset talvisodan veteraanit jo niin Keuruulta kuin Multialtakin ikilepoon, heidän uljas ohimarssinsa isänmaamme historiankulussa on ohi. Kunniakäynnin muodot Multialla ovat poikkeuksellisen juhlavat. Kiitos kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon. Hän muodosti käytännöt lippulinnasta ja juhlapäivän kokonaisuudesta.

Tämä perinne jatkuu, vaikka kunnioittamani kansakoulun liikunnan ja muusiikin opettaja onkin muuttanut Multialta Jyväskylään. Lippulinna on vähentynyt aiemmasta, mutta silti mukana oli sotainvalidien, sotaveteraanien, kahden nuorisoseuran ja naisvoimistelijoiden liput kantajineen. Ari Terho siganilistinä soitti virren "Sun kätes Herra voimakkaan" sävelet virren veisuun tueksi. Seppeleet laskettiin sodissa kaatuneitten, Vapaussodassa kaatuneitten ja Karjalaan jääneitten muistomerkeille.

Kun Multian kirkonkylän keskuskansakoululle aulaan paljastettiin aikanaan sankarivainajien nimet kertova muistolaatta, olin oppilaana lausumassa runoa. Suuri juhlasali oli eteisiä myöten täynnä yleisöä. En tajunnut tuolloin, kuinka lähellä sota oli, vain toistakymmentä vuotta oli kulunut sota-ajoista.

Nyt olin vain läsnäolon roolissa mukana Multialla. Kolmattakymmentä kertaa organisoin Haapamäellä kaatuneitten muistopäivän kunniakäynnit. Hyvältä Haapamäen nykykäytäntöön nähden on tuntunut annettu ja saamani palaute, että silloin, kun sinä järjestit, kaikki onnistui hyvin ja juhlavasti sotaväen osastoineen. Nyt tilanne on muuttunut, Keuruulla ei ole enää Pioneerirykmenttiä, josta sai ajoneuvokuljetuksin osaston paikalle. Kalettomalla Keuruulla toki Puolustusvoimat on läsnä, mutta siellä on lähinnä siviilityöntekjöitä ja vain muutama tekninen sotilashenkilö armeijan virka-asussa.

Olen saanut kerran kunnian toimittaa Petäjävedellä sotilaspappiaikanani kentälle jääneen voimistelunopettajan ja luutnantin sankarivainajan siunauksen. Tänään kenttäpiispa Särkiö siunasi Lappeenrannassa tuntemattomien sotavainajien pienet arkut odottamaan ylösnousemuksen aamua. Ajattelin, että olikohan mahdollisesti joukossa myös kentälle jäänyt enoni Olavi Järvelä joulukuun 1939 Summan lohkolla tapahtuneesta vihollisen tykistön täysosumasta suomalaisten tykille. Enoni kivilaatta on Ylivieskan palaneen kirkon äärellä Ylivieskan sankarihaudassa kentälle kadonneena ja jääneenä siunattuna.

Nyt Multian kaatuneitten muistopäivässä oli väkeä vähän verrattuna aiempiin aikoihin. "Poissa ovat veljet", nämä laulun sanat kertovat kohtalokasta sanomaansa. Isälleni kaatuneitten muistopäivä oli päivä, jolloin hän lähti kirkolle, näin muistan, vaikka ei muutamaa joulukirkkoa ja naapureitten hautajaisia lukuunottamatta juurikaan kirkkoon ennättänyt lähtemään. Nyt hänellä ja kaikilla Multian raivaaja- ja rakentajasukupolven edustajilla on uusissa juhlavaatteissa uskoni mukaan rauhan töitten ja sodan ajan taisteluitten, todellisen jumalanpalveluksen jälkeen sunnuntai, mikä ei pääty.

Ensi kesällä, siis tänä vuonna  paljastetaan Soutujoen siltojen luo entiselle lentopallokentälle karjalaisen raivaaja- ja rakentajasukupolven muistomerkki 70 vuotta sitten alkaneesta rauhan ajan sankarityöstä, jolla korpi kaatui ja pellot aukesivat, talot ja navetat rakennettiin ja lapset kasvatettiin. Tämän sodan jälkeisen rauhan ajan sankarityön tekijöitä ei ole ketään enää Multialla keskellämme. Kunniatehtäväni, näin koen, on koettaa vaalia rakennuksia ja peltoja omalta osaltani Riuttakoskella.

Multialla oli myös juhlapäivän väelle seurakuntakodilla tarjolla seurakunnan ja kunnan kustantama juhla-ateria kahveineen musiikillisen ohjelman ja kirkkoherra Seppo Rahkosen pitämän puheen merkeissä. Enää ei ollut veteraanisukupolven edustajia kunnianosoituksin palkittavissa. Muutamia vuosia sitten mm. äitini monien muiden mukana sai jatkosodan sinivalkoisen pöytästandaarin ja samassa yhteydessä tämä myönnettiin kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalon toimesta myös postuumisti isällenikin Sulo Oinoselle.

Kun Multia on oma kunta ja seurakunta, niin siellä perinne kaatuneitten muistopäivästä elää, vaikka viime sodan veteraanit eivät enää keskuudessamme olleetkaan. Maaseudulla sankarihaudat ovat kirkkojen äärellä.  Sodan jälkeen muodostetuissa kaupunkiseurakunnissa ja niiden kirkkojen luota sankarihaudat puuttuvat. Hyvin monet ikäluokat ovat jo liiaksi vieraantuneet sankarivainajien muiston läsnäolosta. Useissa uusissa kouluissakaan ei ole sankarivainajien muistotauluja. Maaseudun sitävastoin seurakunnissa jokainen kirkkomatka myös näkyvästi kirkon äärellä olevien sankarihautojen kautta muistuttaa itsenäisyytemme hinnasta.

Sodan ajan sukupolven muisto älköön koskaan kadotko, sillä juuri heidän ansiostaan saamme viettää itsenäisyytemme 100 vuotisjuhlavuotta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai alkaa jo olla illassa, mutta ei ole vieläkään myöhäistä toivottaa kaikille äideille ja isoäideille hyvää äitienpäivää!

Eilen Kukan päivänä pidin Keuruun torilla torille tuoduille rollaatireilla liikkuville, heidän saattajilleen ja muulle kauniin vaikkakin kolean sään aikana paikalle tulleelle väelle Kukan päivän puheen. Rollaattorimarssi järjestettiin kymmenettä kertaa Keuruulla.  Yllättävän monet olivat halunneet tulla paikalle. Ainakin esimerkiksi Jyväskylästä saakka oli eräs tytär halunnut tuoda äitinsä toritapahtumaan.

Keuruun Martat tarjosivat kahvia, Kansalaisopiston aikuisten puhallinorkesteri soitti ja säesti Maamme- laulun ja suvivirren. En puhunut tarkoituksella pitkään, jotta kukaan ei rasittuisi tapahtuman pitkittyessä Aloitin puheeni hiljaisella hetkellä presidentti Mauno Koiviston muistolle.

Tilaisuuden jälkeen yritin raivata Multialla pellon ojista raivaussahalla pajuja, mutta juuri ostamani ja kaupan pihalla toiminut raivaussaha ei suostunut yhteistyöhön. Oli tehtävä polttopuiden katkontaa mootorisahalla.

Multian Sinervän hautausmaalla olivat vielä kanervat jäässä maahan kiinni, pystyin irrottamaan vain yhden ja laitoin tilalle vaaleanpunaisen äitienpäivän miniruusun ruukussa.

Tänään sunnuntaina valmistelin ensi perjantain maakuntavaltuuston kokoukselle maakuntavaltuustaloitteen  Poikittaisradan ideoimiseksi kansainväliseksi TEN T radaksi aina Tyyneltä Valtamereltä mm. Kiinasta Haapamäen kautta Atlantille ja tarvittaessa New Yorkiin. Maapallolla lyhyin maa/merireitti kulkee tutkimusten mukaan juuri tästä, lentoreitti menee lähempää pohjoisia napaseutuja.

Kävin myös kirkon penkissä jumalanpalveluksessa Pihlajaveden kirkossa. Messussa meitä oli kaikkiaan alun toistakymmentä henkilöä. Jumalanpalveluksen jälkeen paikalla olleille äideille ja isoäideille annettiin ruusut.

Koska ruusuja oli enemmän kuin kirkkoväkeä, annettiin ruusuja muillekin kotiin tai äideille/isoäideille vietäväksi. Minäkin vien täten huomenna purppuranpunaisen ruusun äitini haudalle Multialle.

Koetan nyt sitten uudelleen, suostuuko uusi saha yhteistyöhön vai palautuuko koekäytössä oleva väline takaisin kauppaan. Nyt ovat hyvät säät raivaussahatöihin. Maa on paljas, ei ole hyttysiä enkä toistaiseksi ole vielä kohdannut kevääseen heränneitä käärmeitäkään.

Puoliviikosta olen kolme päivää Helsingissä Pori-Parkano-Hapamäki ratatyöryhmän käydessä Liikkennevirastossa johtaja Rami Metsäpellon luona. Koetan eri kontakteilla jatkaa selvitystyötä uusien toimintojen saamiseksi turvapaikahakijoilta 30.4. 2017 vapautuneisiin entisiiin Keurusselän kasarmirakennuksiin. Perjantaiksi palaan jo torstai-illalla Haapamäelle saapuen osallistuakseni Keski-Suomen liiton maakuntavaltuuston valtuustokauden viimeiseeen kokoukseen

Äänekoskella.

Hyvää toukokuun kevättä edelleen!

Hyvää vapunpäivää 2017!

On vapupäivän kirkas aamu lumisateisen vappuaaton jälkeen. Pääosa sataneesta lumesta on sulanut.

Joitakin viikkoja sitten olin tilaisuudessa Keuruun Pöyhölässä, entisessä kappalaisen pappilassa mikä nyt palvelee matkailuyrittäjän käytössä. Kevät oli sulattanut vettä Keurusselän jäälle ja lumi peitti pellot pappilan ja järven välillä. Kirkkaana kevättalven päivänä sininen taivas teki järven siniseksi ja pellot olivat lumivalkeat. Maisema oli itysenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kevättalven upeana päivänä sininen ja valkoinen!

Tätä en ole aiemmin koskaan kokenut. Pyysin tilaisuudessa olleita ottamaan valokuvia maisemasta. Ehkä tämä ilmiö tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Kansallisena veteraanipäivänä olin Helsingissä eri asioilla ja tulin juuri oikeaan aikaan Mannerheimin ratsastajapatsaalle, jossa Kaartin jääkärirykmentin osasto Helsingin varuskunnan komendantin johdolla nosti veteraanien läsnäollessa siniristiliput salkoihin kevään aurinkoisessa aamusäässä. Koin olevani oikeaan aikaan oikeassa paikassa..

Eduskuntatyöni aikana sain kokea myös usein samoja hetkiä. Kutsuin myös Pikkuparlamenttiin tilaisuudessa puhuneen Pääesikunnan kenttärovastin vieraakseni aamukahville. Keuruulta Helsinkiin siirtynyt tuttu silloinen Helsingin varuskunnan komendantti, kapteeni, ei ennättänyt virkatehtäviltään osaston johtajana vieraakseni.

Tänään vapunpäivänä saan kutsuttuna pitää Haapamäen Eläkeliiton seudullisessa vappujuhlassa pitää puheen kello 13.00 Haapamäen Suojalla. Haluan kiittää yhdistyksen toimijoita vilkkaasta työkaudesta. Itsekin olin mukana palmusunnuntaina täpötäydessä Pihljaveden seurakuntasalissa Haapamäen eläkeliiton ja Haapamäen Karjalaisten kirkkopyhässä. Entinen Pihlajaveden kunta nyt Keuruun yhteydessä yhteydessä on molempien yhdistysten toimialuetta.

Perjantaina palasin Helsingistä junalla Seinäjoen kautta Haapamäelle ja osallistuin Lumi-säätiön varaedustajana Jaakkiman perinneyhdistysten vuosikokoukseen. Koen historiallisia hetkiä, kun Lumivaaran kunnan perinteitä omaava Lumi-säätiö on päätetty lakkauttaa tämän vuoden lopussa. Kyse on kunnan peruinteiden jatkajasta. Mutta Lumivaaran perinteillä ovat jatkajat Lumivaara- seurassa ja kantapitäjän Jaakkiman eri yhdistyksissä. Jaakkiman kunnan perinteitä vaalinut Jaama-säätiö on jo aiemmin sulautettu em. perinneyhdistykseen.

Sotien jälkeen ei saaanut olla karjalaisten pitäjien nimisiä järjestöjä. Siksi oli muodeostettava Lumi-säätiö ja Jaama-säätiö. Minulle oikeampi viitekehys olisi jaakkimalaisten parissa, sillä isäni oli kirjoilla synnyinkunnassaan Jaakkimassa, vaikka hänellä oli juuri hankittu asutustila Lumivaaran Ihalan kylällä entisen Kaivomäen kartanon mailla. Isäni synnyinkoti Oinola Pitkäjärven rannalla jäi kantapitäjään Jaakkimaan Lumivaaran kuntaa ja seurakuntaa 1920-luvulla muodostettaessa.

Hyvää vapunpäivää ja alkaneen toukokuun kevättä!

Multian karjalaiset kuitenkin vetivät minut