Joulukirje 2019

 

Joulukirje 2019

Me käymme Suomessa joulun viettoon. Keuruulla ja Multialla on valkea joulu, muutaman lämpöasteen suojasää ei ole sulattunut noin 10-15 paksuista lunta. Kävin aatonaattona sytyttämässä led-kynttilät isäni ja äitini haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Jouduín ostamaan uudet, koska en eilen saanut entisiä ja ilmeisesti kastuneita laitteita uusilla paristoillakaan toimimaan.

Sinervä-järveltä käy yleensä aina sen verran tuulta järven rannalla oleville haudoille, että elävien kynttilöiden sytyttäminen on haasteellista ja vaarana on kynttilöiden sammuminen heti poislähdettäessä. Multian Riuttakoskessa on vettä kevättulvakorkeudessa. Koen Riuttakosken sahan ja myllyn sähkögeneraattorin entisenä käyttäjänä lukio- ja opiskeluajoiltani nyt menevän tavattoman paljon energiaa hukkaan.

Omistaja ja hyvä naapurini Venne Uuranniemi antoi Keuruulle muutettuaan minun käyttää sähkövoimalaa ja myllyä korvauksetta kuin omaani syntymäkotini tarpeisiin. Vain minimaalinen määrä kosken vesivoimasta meni teollisuuskanavaan. Joten lohille ja koskikaroille jäi vapaata koskea aina varsin paljon. Aikoinaan naapurillani oli ajatus Multian kirkonkylänkin sähköistämisestä Riuttakosken sähköllä.

Haluaisin Suomessa vakavasti pohdittavan nk. pienvesivoimaloiden käyttöönpalauttamista. Tämä olisi kotimaista ja ekologista energiaa lähellä käyttäjiään. Viime sotien aikana Multianjoen Riutta- ja Kurenkosken vesivoimalla oli hyvin suuri merkitys yli 4000 asukkaan Multian kunnassa. Aiheesta olen maininnut kirjoituksessani tämän vuoden Multian Joulussakin.

Olin 4.adventtisunnuntaina messussa Keuruun kirkon penkissä, joulun  valot jo paloivat joulukuusessa kirkkaina. Kävin kirkon jälkeen Riuttakoskella katsomassa tietä kulkien mahdollisia metsän tykkylumen vahinkoja, mutta onnekseni en niitä havainnut. Muutama pieni mäntypuu oli kuitenkin katkennut. Minulle joulu ja metsä jotenkin kuuluvat yhteen.

Vuosi sitten tykkylumi vaurioitti 300 tukki- tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, joiden korjuu oli kova savotta keväällä juhannusviikon sirkkelisahauksineen helteessä ja hyttysten keskellä Riuttakankaan entisellä naapurini hiekkamontulla. Noista puista jäi vaikeasti kuljetettavina vielä noin 100 tukkia metsään. Kaikkiaan tukkeja/pikkutukkeja tuli tuhatkunta. Joukossa oli toki komeita honkia ja kuningatarkuusiakin, joista sai sahauksessa järeämpääkin sahatavaraa.

Nyt käymme joulun viettoon. Tutut Riuttakosken tuvan joulut ja jouluaaton sauna kosken rannalla ovat unelmien muistoja. Nytkin on helpompaa viettää joulua muulla tavoin. Jouluiset kirkot haluan kokea myös tänä jouluna.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Suomen poikittaissuuntaisesta junaliikenteestä

Poikittaissuuntainen junaliikenne kovaan käyttöön

Suomen junaliikenne tulee nähdä toimivana verkostona koko rataverkostolla kautta maan. Erityinen ongelma on poikittaisliikenteen vähäisyys ja sen jatkuvat heikennykset. Junaliikenteessä olisi suuria mahdollisuuksia, jos sitä haluttaisiin kehittää kautta Suomen. Kokonaisnäkemys hämärtyy ja lopulta puuttuu, kun tarkastellaan vain rataosia ja heikennetään sekä lopetetaan niiden junaliikennettä.

Matti Koistinen kiinnitti Helsingin Sanomissa 12.11. aivan aiheellisesti huomiota mm. Pieksämäki-Joensuu kiskobusseilla nykyisin tapahtuvan junaliikenteen lakkautusaikeisiin. Hänen esittämä keinonsa maakunta- ja kuntarahoitteisesta junaliikenteestä on puolestaan epärealistinen, koska rahaa tällaiseen ei ole eikä tule olemankaan. Kuntien talous on tiukoilla ja maakuntien rahat ovat riittämättömät.

Mahdollisuus avautuu kuitenkin liikenteen kehittämisen ja kehittymisen kautta. Sujuva poikittaisliikenne juuri junan avulla on mahdollista ja välttämätöntä, jos haluamme ilmastopolitiikassa ryhtyä puheiden sijasta tekoihin. Hallitusohjelma suorastaan velvoittaa nopeina toimina ottamaan nyt vähäliikenteiset ja jopa suljetutkin radat käyttöön. Näin ilmastopolitiikassa siirryttäisiin puheiden sijasta konkreettisiin tekoihin ja samalla nopeimmin ja edullisimmin poistettaisiin ruuhkaratojen pullonkauloja.

Aiemmin maamme poikittaisliikenne nähtiin kokonaisuuksina, joissa yhteydet toimivat ilman monia junanvaihtoja, mikä paransi matkutusmukavuutta. Haluan harkittavan kahta päivittäistä IC-junaparia reitille Vaasan satama-Seinäjoki-Haapamäki-Pieksämäki-Joensuu. Tästä voisi Huutokoskella irrottaa Savonlinnan ja Parikkalan kautta Imatralle menevän yksikön ja tämä vastaavasti palatessa liitettäisiin Haapamäen kautta Vaasan satamaan menevään junaan. Reitti tarjoaisi siis kansainvälisiäkin logistiikan ja liikkumisen mahdollisuuksia.

Länsi-itä-länsi yhteydet alkaisivat toimia! Henkilöauton ei tarvitsisi olla pakollinen vaihtoehto. Poikittaisliikenteen kokonaisuutta lisäisi myös Pori-Parkano-Haapamäki radan kunnostus ja palauttaminen logistiikan ja henkilöliikenteen kovaan käyttöön. Porin suunnasta tulevat vaunut voitaisiin kytkeä Haapamäen risteysasemalla idän junaan ja vastaavasti irrottaa Haapamäellä paluusuunassa kulkemaan Poriin.

Poikittaisratakokonaisuus tarjoaa hätkähdyttävät mahdollisuudet. Yhdeksän maakunnan alueilla kulkeva kokonaisuus yhdistäisi viisi pitkittäisuuntaista rataa toimivaksi verkostoksi. Juuri tätä tarvitaan ykköstoimena ilmastopoliittisiin tekoihin. Sähköistämättömät rataosuudet tulisi sähköistää pikaisesti, vaikka liikennettä voisi hoitaa jo nytkin agregaattivaunujen avulla dieselvedollakin.

Lauri Oinonen

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään. Tämä on Suomessa luonnollinen perusasia. Tätä ei ole aihetta muuttaa. Sumessa muun uskoisen tai uskonnottomankin olisi aivan varmasti parempi elää tässä maassa, jos me olisimme elämässämme kristittyinä parempi kristittyjä.

Suomalainen arvopohja rakentuu kristilliselle perustalle. Oikean ja väärän erottaminen perustuu Raamatusta löytyviin elämän käyttöohjeisiin, kymmeneen käskyyn. Kristiilisen uskon yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi on lainsäädäntö rakentunut kristillisten arvojen viitoittamalle pohjalle. Täten eduskunnan apulaisoikusmieskin voi esittää näkemyksensä, vaikka en sihhen halua yhtyäkään ja voin puolestani kritisoida vapaasti myös hänen ajatuksiaan. Kaikkialla tällainen ei olisi maailmassa mahdollista, jos kristillinen usko ei ole saanut vapaasti vaikuttaa.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus rakentuu kristilliselle arvoperustalle. Jos sitä haluttaisiin noudattaa nykyistä paremmin, olisivat monet asia maailmassa paljon nykyistä paremmin.

Mutta kuinka kukaan voi noudattaa elämän käyttöohjeita, niitä ikuisia totuuksia joita kristiilinen usko tarjoaa, ellei niitä opetata ja niihin myös kasvateta? Siksi haluan turvata kaikille yhteisen kristillisen kasvatuksen, johon yleissivistyksen vuoksi on hyvä osallistua tietyssä määrin, vaikka ei olisi taustaltaan kristitty. Kun on tietoa ja kokemusta asioista, luotan jokaisen omantunnon ratkaisuihin omasta uskonratkaisuistaan.

Suosittelen terveen järjen käyttöä ja ymmärrystä asioissa sellaisten mielipiteiden asemesta, jollainen on nyt "lipsahtunut" Kouvolan koulun juhlapaikasta.

Pohdiskelua seurakuntien asioista

Pohdiskelua seurakuntien asioista

Muutama vuosi sitten lähes paniikinomaisesti ajettiin maassamme kuntaliitoksia. Kun neljä vuotta sitten vaihtui maan hallitus pakonomaisesti ajetutt kuntaliitokset pysäytettiin. Tästä huolimatta maassa on tultu toimeen. Nyt kirkon sektorilla ajetaan voimakkaasti alueellamme prosessia, minkä ilmeinen päämäärä on seurakuntaliitos.

Taloudellisen tilanteen pelottelijoina kulkee matkasaarnaajia niin tuomiokapitulin kuin Kirkkohallituksenkin tahoilta ikäänkuin

täällä ei itsekin talouden haasteita tajuttaisi ja vastuuta niiden hoitamisesta.  Nyt seurakuntalaisena kovasti ihmettelen, miksi voimakkaasti halutaan tähdätä seurakuntaliitokseen kolmen seurakunnan Keuruun, Multian ja Petäjäveden kesken.

Lapuan hiippakunnan ensimmäinen piispa Eero Lehtinen piti tärkeinä itsenäisiä seurakuntia, koska ne ovat kirkon perusrakennetta. Maassamme on kuitenkin tehty paljon seurakuntaliitoksia. Näistä ja kasvaneista hallitobyrokratian rakenteista huolimatta ihmiset vieraantuvat ja eroavat kiihtyvästi kirkosta, jumalanpalvelukset loitontuvat ja väki kirkonpenkeistä jatkuvasti vähenee. Kukaan ei ole kuitenkaan kertonut kirkon taloudenkaan parantuneen. Vaikeudet ovat vain kasvamassa, vaikka paljon seurakunnallista toimintaa onkin ajettu alas.

Petäjävesi todellisuudessa suuntautuu Jyväskylään. Kunnallisella/maakunnallisella sektorilla Petäjävesi koki Keuruun seutukunnan luonnottomaksi ja siirtyi Jyvässeutuun. Samoin aikanaan tuomiokapitiulin päätös Petäjäveden seurakunnan siirtämisestä Keuruun rovastikuntaan koettiin oudoksi, koska yhteydet ja elämän virrat jo silloin olivat Jyväskylään. Nyt niin Keuruu, Multia kuin Petäjävesikin ovat jo parisen vuosikymmentä kuuluneet Jyväskylän rovastikuntaan.

Keuruun ja Multian seurakunnilla on tunnetusti väkilukuun suhteutettuna arvokkaat metsäomaisuudet, joita voi käyttää vastuullisesti kiinteistömenoihin. En tiedä Petäjäveden seurakunnan metsäomaisuutta, mutta Petäjävedellä on nyt haasteena kirkon kunnostuskustannukset. Seurakuntaliitoksissa omaisuus ja velat tulevat yhteisiksi. Seurakuntien liitoksissa ei ole avioehdon mahdollisuutta omaisuuden osalta.

Keuruulla on jo nyt kustannettavana kaksi museaalista kirkkoa kolmen toiminnassa olevan kirkon ja muiden kiinteistöjen lisäksi.

En voi pitää kohtuullisena, että keuruulaisina joutuisimme osallistumaan vielä kolmannenkin museaalisen kirkon kustannuksiin ja naapuriseurakunnan muihinkin kustannuksiin, vaikka tatä kiertävät muualta tulevat ja muualle menevät matkakonsultit kuinka hyvänä pitäisivätkin.

Kaikella ystävyydellä haluan Petäjäveden  mahdollisten seurakunnalllisten ratkaisujen suuntautuvan kohti Jyväskylää, koska sinne Petäjäveden ja sen väestön elämän  ja arjen virtaukset yhä enemmän vievät.

Lauri Oinonen

Keuruu/Haapamäki

Juhannuksena ajateltua ja koettua 2019

Suomen juhannus on jo mennyt, vaikka muualla Pohjolassa on tänään 24.6 juhannusaaatto. Suomessa 1950-luvulla siirryttiin nykyiseen käytäntöön, jolloin juhannus on lauantaipäivä ja tämä muodostaa juhannussunnuntain kanssa kahden pyhäpäivän kokonaisuuden.

Tänä vuonna Pentti Paanasen kanssa taaplasimme helteisenä juhannusaattonakin sahattua puutavaraa Riuttaniemen  Riuttakankaan entisellä hiekkamontulla, koska sinistymisriski on suuri. Tämä työ jatkuu vieläkin ainakin pari - kolme päivää. Juhannuskokoiksi tehdyt pellon ojien risukasat jäivät polttamatta avotulen teon kiellon vuoksi.

Olin juhannuksena läsnä Multian kirkon juhannusmessussa ja juhannussuntaina Haapamäen kirkon messussa. Ennen merkittävä kirkkoväkeä koonnut juhannus on menettänyt ajan saatossa paljon kirkkoväkeään, ei oikein tavallisten kesäpyhien väkimäärääkään enää näen juhannuksen kirkoissa. Olen tottunut siihen, että juhannuskirkot ovat täpötäysiä, koska Multialla komnfirmaatiot olivat pitkään juuri juhannuksena. Nyt en löydä kirkoista aiempaa juhannustunnelmaa, vaikka niissä ovatkin juhannuskoivut.

Osallistuin kahtenä päivänä Ison Kirjan juhannustapahtumaan, avajaispäivänä keskiviikkona, jolloin toin juhlaan Keuruun kaupungin tervehdyspuheenvuoron ja päätöspäivänä sunnuntaina Multian kirkon messuun jälkeen. Juhlaväki lähtee yhä enemmän kotiseuduilleen jo ennen konferenssin päätöstapahtumaa, mkkä onkin viisautta juhannuksen liikenteen paluuruhkien välttämiseksi.

Muistan erään hienon juhannuksen ja se on vuodelta 1964. Tuolloin enoni Johannes oli käymässä Eeva-Liisansa kanssa Multian Riuttakoskella. Heidän ja Selli-äitini kanssa kävimme Multian juhannuskirkossa. Syötyömme Riuttakoskella juhannusaterian suuntasi Johannes-enoni Skoda Octaviansa kohti Keuruuta ja me neljä kävimme Keuruun vanhassa kirkossa, kirkon mäellä sijaitsevassa kotiseutumuseossa ja itäisellä Keuruulla Ampialan mäellä Herpmannin poikien Ison vihan aikaisen taistelun muistomerkillä. Muistokappelin lähellä ovat historialliset Jylkyn kivet, joilla hälytettin kiviä toisiinsa polkemalla vainolaisen saapumisen uhasta. Ääni kuului peninkulman päähän ja oli jylkynkivien ketju, joilla vieetitettiin taas seuraaville ja näin harvaan asutun aluen asukkaat osasivat varautua esim. pakenemalla piilopaikkoihin ja sen ajan puolustustoimiin.

Toinen juhannusmuisto 1970-luvun puolivälistä Riuttakoskelta. Olin vihkinyt Multian kirkossa koulutoverini morsiamensa kanssa avioliittoon ja seurakuntakeskuksessa oli hienon juhannusaattoillan maisemissa hääjuhlat. Riuttakoskella äitini tarjosi omien lehmien maidosta tehtyä ylivieskalaisten juhannuksen juhlaruokaa "punaista heraa". En ole sittemmin tuota saanutkaan. Hetki kuului sarjaan "kerran elämässä".

Toivotan hyvää keskikesää edelleen, vielä aurinko paistaa ja linnut laulavat!

Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päiviltä Imatralta

Olen nyt Imatralla vuosittain pidettävillä Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päivillä. Nämä ovat kaksipäiväiset tänään ja huomenna, Keuruulta saakka näimme mielekkääksi ajoissa saapuaksemme tulla jo eilen ja majoituimme Lappeenrantaan, mistä on järjestetty bussikulkjetus Imatralle ja takaisin molempina päivinä. Näin suiureen valtakunnalliseen tapahtumaan Imatran majoituskapasiteetti ei riittänyt kaikille.

Näillä päivillä vuosittain Suomen Yrittäjät haluavat muistuttaa poliittisia päättäjiä yrittäjyyden merkityksestä. Samalla nämä valtakunnalliset päivät ovat oiva tapa verkottumiseen, kontaktien ylläpitämiseen ja uusien luomiseen kautta maan. Oman maakuntani Keski-Suomen Yrittäjät järjestävät tänään keskisuomalaisille osallistujille oman tilaisuuden iltapäivällä tavan mukaan. Tilaisuudessa kerrotaan kuntien yrittäjäystävllisyydestä eri mittareilla mitattuna. Keuruu on aina erinomaisesti kestänyt vertailun.

Yrittäjäystävällisyys ei tarkoita enää nykyään kunnallishallitusten takauksia eri yrityksille, mittarit kertovat ennemminkin asennetta yrittäjyyttä kohtaan yrittäjien kokemusten ja mielikuvien mukaan. Keuruulta kaupungin puolesta on mukana kaupunginjohtaja Hannu Mars, kaupunginhallituksesta Merja Ahonen ja minä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sekä Keuruun Yrittäjien puheenjohtaja Paasu.

Ensi vuonna vastaavat päivät ovat Helsingissä. Vaikka nämä kaksi päivää ovat poissa kovasti kiireellisestä vimme talven tykkylumen rikkomien puiden korjuusta, koin tärkeäksi osallistua, jotta voin päivigttää ajankohtaisia asioita. Kukaan ei voi pysyä paikallaan, kun kehitys ympärillä menee eteenpäin. Paikallaan pysyminen olisi jälkeenjäämistä, kuten Haapamäen ala-asteen rehtorina toiminut ystäväni Antti Paloranta aikanaan totesi. Haluan itse omakohtaisesti ja haluan Keuruun olevan aktiivisesti kehityksessä mukana.

Äitienpäivänä 2019

Tänään on äitienpäivä. Sateisen yön ja aamun jälkeen on tullut pouta, mutta pilvisenä päivänä tuulee kovasti. Olin pastori Seppo Viljasjärven pyytämänä ehtollisenjaoen avustajana Pihlajaveden kirkon messussa. Vaikka pienen kappeliseurakunnan kirkko sijaitsee kirkonkylässään vain muutaman asutun talon lähiympäristössä, oli kirkkoon tullut laajan Pihlajaveden nyt Keuruuseen kuuluvan kappelisweurakunnan eri puolilta kolmattakymmentä henkilöä.

Joutuvan kesän läheisyyttä kertoi jo se, että seuraava pyhäpäivän jumalanlavelus on 2.6.2019 jo Pihlajaveden vanhassa eli erämaakirkossa, missä pidetään jumalanpalvelukset kesä-elokuussa. Juhannuksen messu lienee tavan mukaan kuitenkin Pihlajaveden kirkossa perinteen mukaan. Äidit saivat ruusut koteihin vietäviksi ja monet saivat ruusun myös edesmenneitten äitiensä haudoille toimitettavaksi. Minäkin sain ja vien huomenna Multian Sinervän hautausmaalle äitini haudalle.

Äitienpäivän vietot ovat muuttuneet paljon ajan myötä. Kun aloitin Keuruulla pappina, oli äitienpäivinä kyläkouluilla koko kylän äitienpäväjuhia ja koulujen tilat kävivät ahtaiksi.  Nyt tuo perinne on jo ollut historiaa, vaikka Keuruulla onkin kolme kyläkouluakin. Pohjoisjärvi, Jukojärvi ja Pihlajavesi ovat vielä jäljellä. Seurakuntien äitienpäivän vietto rakentuu jumalanpalveluksen viettoon, johon Keuruulla liittyy miesten tarjoamat kirkkokahvit..

Traditioilla on arvonsa. Toisaalta ne eivät tulla rasitteiksi ja on myös hyväksyttävä muutoksiakin eri tarpeitten mukaan. Kun oma äitini eli, sain viedä hänet Keuruun Ison Kirjan äitienpäivälounaalle muutamia kertoja. Onneksi vein, sillä nyt on jo neljäs äitienpäivä, jolloin tämä ei ole enää mahdollista.

Ensi sunnuntai on toukokuun kolmantena pyhäpäivänä, sodissamme kaatuneitten muistopäivä. Sankarivainajien äitejä ei ole enää keskuudessamme. He ovat hiljaa kantaneet tuskansa. Mutta sodissamme menehtyneitten äitejä voi olla vielä elossa ja varmasti onkin, sillä lapsensa vaikka Helsingin suurpommituksissa menettäneiden äitejä voi olla jo 74-vuotiaista alkaen.

Hyvää äitienpäivää ja liehukoot tänään siniristiliput sekä äitienpäivän että Snellmanin päivän merkeissä!

Vapunpäivänä 2019

On aurinkoisen keväinen vapunäivä Haapamäelläkin. Sateita ei ole ainkaan täällä näkyvissä, vaikka säätiedotukset ovat niitä lupailleetkin ja Lapissa jopa lumisateinakin. Minun ohjelmaai täyttänyt jo toista viikkoa viime talven lumituhopuiden korjuu korjuu Multian Riuttakoskella. Tähän mennessä olen löytänyt yli sata katkennutta tai kaatunutta tukkipuun mittoihin yltävää puuta. Tämä merkitsee noin 300 tukkia sahattavaksi.

Näiden korjuu on sekä erittäin vaarallinen että kiireellinen työ, puut on saatava nopeasti pois metsästä ja sahatavaraksi, sillä kohta koittavat ajat, jolloin "toukka tekee pitkää päivää" eli puut eivät kaikkeen käyttöön sahatavarana omassa käytössäkään kelpaisi. On kyse kilpajuoksusta aikaa vastaan osin vaikeissa maastoissa. Vaarallisimmat löydetyt puut alkavat jo olla tehty vaarattomiksi, mutta paljon on vielä tehtävä metsässä seuraavan kahden viikon aikana. Routa ei enää kanna mönkijää ja kasvamaan jäävien puiden juuret ovat vaarassa.

Minulla on pari kaveria apuna, joista toisella ovat mönkijä ja kärryt. Puiden korjuu ei onnistuisi firmojen toimesta, ne eivät kävisi hommaan ja ainakaan eivät maksasi mitään puista, ellei tekisi aukkohakkuuta. Minä olen kuitenkin lähtökohtaisesti jatkuvan kasvatuksen kannattaja, vaikka alue onkin hakkuukypsää. Jäljelle jäävät puut ovat tehokkaita hiilen sitojia vielä. Omassa korjuussa ajetaan pois myös omaan käyttöön sopiva enegiapuukin, konefirmat jättäisivät ne metsään. Koska kyse on kuusimetsästä, on korjuu oksaisuuden vuoksi hidasta. Työpäivämme ovat lyhyitä ja tuumaustaukoja on pidettävä usein.

Samalla kiirettä lisää tuholaisriski, mitä vaurioituneet puut metsässä voimakkaasti lisäävät. Nyt lämmön ja varhaisen kevään vuoksi on tuholaisvaaran mahdollisuus suuri, ellei puita saa pian pois metsästä. Onneksi on tehty havaintoja puun kylkiä pitkin liikkuvista pikkulinnuista puukiipijöistä, mitkä ovat parhain ase tuholaisia vastaan. Olen jättänyt helpoimmin metsästä korjattavat puut viimeisiksi korjattavaksi, koska ne onnistuvat naapurin traktorikuljetuksella sahauspaikalle. Minulla ei ole nosto/kuormauslaitteita vain maataloustraktoreissani, joten niiden kanssa peuhauten ei työ joutuisi ajoissa.

Tänään vapunpäivänä menen tapaamaan lähtökohdiltan multialaisen naapurini omaisia, jotka ovat pyytäneet isänsä siunaustoimitukseen Multian kirkkoon äitienpäivän aatolle. Kalenterissani on yleensä kirkollisia toimituksia, joita teen talkoilla omaisten pyynnöstä. Heinäkuulle on sovittu vihkiminen Pihlajaveden erämaakirkkoon.

Ylimaakunnalliset kunnallistehtävät vievät tällä viikolla PPH-radan merkeissä päiväksi Tampereelle ,Suomen Yrittäjien ja kuntapäättäjien päivät pariksi päiväksi kahden viikon päästä Lappeenrantaan sekä kesäkuussa Kuntapuheenjohtajapäiville Ouluun, mikä matkoineen vienee kolme päivää, koska yöpikajuna ei kulje Haapamäen kautta.

Jossakin välissä pitäsi ehtiä tekemään vähäiset kevätkylvönikin, mutta ne saavat väsityä puuhomman ajaessa "sinivilkuin" tärkeämpänä ohi. Ohra joutunee, kunhan on ennen 15.kesäkuuta pellossa. Pohjolan valkeat yöt ovat hyvää työaikaa!

Vapunpäivänä  72 vuotta sitten siirtokarjalainen Jaakkimassa syntynyt isäni tuli vastavihityn vainonsa eli äitini kanssa valkean hevosensa ja Ylivieskasta myötäjäisiksi saamiensa kahden lehmän ja hiehon kanssa kanssa raivaamaan ja rakentamaan tilaa ja kotia Riuttakoskelle Mutialle. He ovat tehneet uskomattoman työn kaikessa tässä. Sen aavistaa, kun minä en tahdo ennättää edes ylläpitään heidän työnsä tuloksia. Riuttakoski on minulle tästä syystä ainutlaatuisen tärkeä. Tärkeintä olisi kuitenkin nähdä pieni ihminen ottamassa askeleitaan noissa maisemissa.

Eduskuntavaaliviikolla 2019

KRISTILLINEN ARVOPERUSTA ON LÄHTÖKOHTANI

Olen ehdokkaana NYT HELSINGIN vaalipiiriissä Suomen Keskustan ehdokkaana vaalinumerolla 258. Minulle yhteiskunnallinen osallistuminen on kutsumus ja todella ihan aidost sanon tämäni. Vanhempani lähettivät minut oppikouluun aikana, jolloin kaikki oli maksettava itse ja siirtarjaisella asutustalla oli rahasta tiukkaa. Isäni halusi minusta tulevan aikanaan tavallisten ihmisten  puolustajan. Hän näytti  minulle 11 vuotiaana Suomen Eduskuntataloa, kun olimme palaamassa siirtokarjalaisen Jaakkimassa syntyneen isoisäni Israel Oinosen hautajaisista.

Haluan niiden hmisten ottavan toisissaan kansanedustajan työn, jotka siihen kulloinkin tulevat valituiksi. Tiedän kollegoja tähän astisen eduskuntatyöni ajoita, jotka myös halusivat ottaa eduskuntatyön tosissaan. Toisaalta on oltava oikealla tavalla nöyrä, jotta voisi nähdä kokonaisuuklsia, mitkä ovat enemmän kuin itsestä nousevat asiat.

Nyt Helsingissä kuten muuallakin on loppurutistuksen aika saada esille sanomaa, mitä haluan valitsijoiden tietoon, jotta äänestäjät voisivat tehdä ratkaisunsa.

Koen ,etä en oikain saa viestejäni äänestäjien tietoon. Helsinki on laaja. Haluan olla lähtökohtaisesti kansanedustaja, joka perustaa työnsä kristilliselle arvoperustalle- Se on kestävä nytkin.

Muistan hyvin Maalaisliiton vaalijulisteen ollessani pikkupoikana käymässä äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Snä oli Raamattu ja Lakikirja sekä niihin niojaava käsi ja teksti: "Näihin nojaa Maalaisliitto".Tuo on hyvä arvoperusta nytkin, sillä elämän arvot ovat pohjimmiltaan ikuiset, vaikka monet asiat ympärillä muuttuvatkin.

Oikea ja väärä eivät muutu. Ihmisen tulkinnat muuttuvat ja erehtyvät. Mutta Jumalan sana ei muutu.

Siksi haluan eduskuntatyössäni nojautua Jumalan sanan noudattamiseeen  ja seuraamaan sen  ikuisia elämän ohjeita. Jumalan sanan edessä on oltava nöyrä ja noudatettava sitä mikä sieltä avautuu totuudeksi. Jumalan sana on kartta ja omatunto kompassi. Eiköhän niillä tulla edelleenkin toimeen niin elämässä kuin eduskuntatyössäkin. Toivon näihin vaaleihin käytävän rukouksen mieleellä. Itse rukoilen Jumalan tahdon tapahtmista niin minun kuin meidänkin tykönämme.

Ehdokasnumeroni Helsingissä on 258. Jos olet kanssani samoissa ajatuksissa, kerro numerostani  258 muillekin. Ehdokas LAURI OINONEN KIITTÄÄ!

You got invoice from DocuSign Electronic Signature Service

 

 

Review and sign this document. VIEW INVOICE Dear Recipient, Please sign this invoice It is an automatically generated notification. This letter contains a secure information. Do not share this code with others. Other Signing Way Please visit DocuSign.com, click 'Access Documents', and enter the security code: E40EA9B514 About DocuSign Sign documents in just few clicks. It's risk-free. If you are at work, home or even across the globe -- Our service provides a professional solution for Digital Operations Management. Have questions concerning an Invoice? If you need to edit an invoice or have inquiries , contact the sender directly. If you cannot sign an invoice, please visit the Help with Signing page on our Webpage .

Liikenteen parissa työskenteleville

Tervehdys liikenteen parissa työskenteleville

Olen joukkoliikenteen käyttäjä. Pääkaupunkiseudulla käytän lähijunia. raitiovaunuja busseja. Nytkin kiiruhdan ostamaan R-kioskilta seutulippuja pietmmällekin ajalle. Te, jotka työskentellette liikenteen parissa kuljettajina junissa, busseissa, tai raitiovaunuissa, teette tärkeää työtä. Samoin te, jotka toimitte varikoilla, huollatte ja korjaatte liikennevälineitä teette hyvin arvokasta työtä, ilman teitä eijulkinen liikenne toimisi.

Junaliikenteessä me asiakkaat kohtaamme konduktöörejä, lipuntarkastajia ja turvahenkilökuntaa. Helingissä ja pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne eri muodoissaan Suomenlinnan lauttaliikennettä unohtamatta on varsin merkittävä työllistäjä. Liikenteen parissa työskentelevien päivät alkavat hyvin varhain ja päättyvät jo alkavan vuorokauden puolelle. Tätä työn erilaisuutta ei aina huomata, kun kaikki sujuu. Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa ja poliisin ja pelastustoimen sektoreilla samoin työajat ovat paljolti yötyötä.

Nyt kansanedustjaehdokkaana haluaisin kuulla teidän jokaisen näkemyksiä ja toivomuksia itse työhön liittyen mutta myös yleisemmin liikennepoliitisesti. Itse haluan pitkäjänteisyyttä ja mielekkyyttä liikennepoliittisiin ratkaisuihin. Taksiuudistus oli ikävä kyllä fiasko, jonka taksiautoilijat hyvin ennalta näkivät, mutta varoituksen ääniä ei haluttu kuulla. Vastaavaa ei saa enää tapahtua millään sektorilla. Haluan taksien osalta paluuta entiseen, mutta se ei liene helppoa, koska tiedän taksiyrittäjiä, jotka lopettivat taksiuudistuksen myötä.

Rautateiden osalta muutokset eivät saa vaarantaa työpaikkoja tai etuja, jotka työntekijöille annettu. VR:n uudistukset koetaan monien osalta uhkina ja siksi pitäisi selvittää, tarvitseeko toimivia järjestelyjä muokata uudelleen, ellei ole tarvetta. Jo kunnossa olevaa ei pidä rikkoa. Suomessa rautatieliikenne on omaleimaista ihan maantieteellisistä syistä ja raidelevydestämme johtuen: Tätä ei pidä unohtaa.

Kuljetusala on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla merkittävä työllistäjä kaikissa mudoissaan. Asiat hoidetaan nopeasti ovilta oville ja perille asti. Lentoliikenne on Helsingissä kansainvälisestikin ajatellen merkittävä työllistäjä. Tätäkään e aina huomata. Alallla ovat mielestäni maailman parhaimmat osaajat kaikissa tehtävissä unohtamatta moninaisia toimintja lentokentälläkään.

Olen kansanedustajana valmis kuulemaan koko laajan jo hyvin monialaisten eriyisosaajien toivomuksia ja mielipiteitä. Minulla on paljon opittavaa, vaikka olen pitkään asioita seurannut ja toiminut niiden parissa. Olen työskennellä mm. VR:n hallintoneuvostossa ja eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa sekä Pohjoimaiden Neuvoston elinkeinovaliokunnassa, mille kuuluvat myös liikenteen asiat. Olen halunnut ja haluan vastakinkuulla eri alojen ammatti- ja henkilöstöjärjestöjä.

Haluan tehdä tätä työtä vastakin ja siksi olen nyt Helsingissä kansanedustajehdokkaana Suomen Keskustan listalla. Ja jos joku haluaa minut asiamiehekseen Suomen eduskuntaan, pyydän silloin Helsingissä asuvia kirjoittamaan vaalilippuunsa numeroni 258.  Lauri Oinonen lausuu: Kiitos! Pitäkää yhteyksiä!

Turvallisuus on taattava

Aihe: Turvallisuus on taattava

 

 

Turvallisuus on kansakunnan olemukseen kuuluva perusasia. Tätä voidaan tarkastella ulkoisena ja sisäisenä turvallisuutena ja voidaan puhua kokonaisturvallisuudesta tai jaotella turvallisuutta moniinkin eri sektoreihin. Omassa eduskuntatyössäni olen 12 vuoden ajan tarkastellut turvallisuutta puolustusvaliokunnassa erityisesti sotilaallisen maanpuolustuksen osalta. Hallintovaliokunnan työssäni kohtasin puolestaan sisäisen turvallisuuden poliisitoimen ja rajavartioston osalta.

 

Maanpuolustuskursseilla tarkasteltiin turvallisuutta koko laajuudessaan kaikkien ministeriöiden osalta. Koen saaneeni varsin laajan kokonaiskuvan turvallisuudesta. Koska tunnen asioita, tiedän myös, mistä tulee olla huolestunut. Nyt en ota tässä kirjoituksessa kantaa sotilaalliseen maanpuolustukseen enempää kuin totean, että se on mielestäni niin hyvässä hoidossa, kuin nykyisillä resursseilla ja varuskuntarakenteella on mahdollista.

 

Kokonaisturvallisuudesta laaja-alaisesti ymmärrettynä olen huolestunut. Viime sotien aikana Suomi oli yllättävän omatoiminen. Ruokaa tuotettiin maalla miltei joka taloudessa. Kirkonkylien omakotitontitkin tarjosivat perunan ja juurikasvien maan omaan talouteen. Koskien kylämyllyissä pystytiin tekemään omien peltojen viljasta jauhoja ja ryynejä, kosket antoivat myös pitäjissä sähköä, jotta puhelimet ja radiot saattoivat toimia. Koskien äärellä oli sahoja rakennuspuiden valmistukseen. Höyryveturien vetämät junat kulkivat haloilla ja kun veturien pesät olivat tulikuumat, saattoivat hieman tuoreemmatkin palaa. Kyläsuutarit valmistivat ja korjasivat jalkineita. Omat lampaat antoivat villaa sukkiin ja vaatteisiin. Maito tuli omilta tai naapurien lehmiltä ja sika tai useampiakin oli lähes joka talossa kirkonkylissäkin.

 

Olimme hyvinkin omavaraisia ihan paikallisesti ja vain melko vähän riippuvaisia ulkomaan tuontitavaroista. Nyt on tilanne kaikilta osin ihan toinen. Jokapäiväiset vaatteemme ovat lähes kokonaan ulkomaista tuontitavaraa. Olemme riippuvaiset sähköverkosta ja vain pieni murto-osa sähköstämme on paikallisesti tuotettua. Kotimainen ruokammekin tuodaan usein pitkien matkojen takaa ja jalostuksen paikat ovat keskittyneet harvoille paikkakunnille. Olemme hyvin riippuvaisia logistiikan toimivuudesta ja tämä on energiariippuvaista.

Tässä eräitä esimerkkejä asioista, jotka normaalioloissa toimivat, mutta pitemmät häiriöt tai suoranaiset kriisit olisivat yllättävän ongelmallisia.

 

Kansalaisille arjen turvallisuus merkitsee usein katujen ja asuinalueiden turvallisuutta. Helsingissä tämä tarkoittaa poliisin näkyvyyttä kautta kaupungin. Poliisin näkyvä läsnäolo luo turvallisuutta. Läsnäoleva poliisi myös tekee havaintoja, joita ei valvontakameroilla havaita. Haluan turvallisuuden tähden Helsinkiin lisää poliiseja eri tehtäviin. Pienetkin rikokset on aihetta selvittää. Opiskelijalta varastettu pyörä on hänen tuloissaan vastaava kuin aikuiselta auton anastaminen. Pienten rikosten tutkinta voi auttaa suurempienkin selvittämistä ja antaa kansalaisille turvallisuuden tunnetta.

 

Helsinki on rajakaupunki, vaikka sitä ei aina muistakaan. Rajavartiosto tarvitsee kaikkialle lisää henkilöstöä. Mutta erityisesti pääkaupunki on tärkeässä asemassa. Kun pahoissa aikeissa tulevat saadaan pysäytettyä rajoilla, on tehty paljon maamme turvallisuuden hyväksi. Entistä enemmän tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä rikollisuuden estämiseksi. Tullin toiminnot tarvitsevat paljon lisää palkattua henkilöstöä. Tekniset laitteet eivät korvaa ihmistä, vaikka ovatkin entistäkin tarpeellisempia. T

 

Turvallisuudesta puhuttaessa ei pidä unohtaa Puolustusvoimien läsnäoloa pääkaupungissakaan. Helsinki tarvitsee sotilaansa ja tiedän, että valmiuden on oltava 24/7 syvän rauhan aikanakin. Pidin hyvänä aiempaa hajautettua sotilaiden läsnäoloa Helsingin eri kasarmeilla ja haluaisin siihen osin palattavan. Luotan reserviläisiin Helsingin puolustuksen eri tehtävissä kuten maanpuolustusnaisiin ja sotilaskotisisariin. Nämä kaikki ovat hyvin tehtäviensä tasalla.

 

Pääkaupungin pelastustoimen tulee olla edelläkävijä ja esimerkin näyttäjä koko maahan. Näin on käsitykseni mukaan nyt, mutta kehityksen pyörässä on pysyttävä mukana. Väestönsuojelun osalta Helsinki on pääkaupunkina vastuussa paljon enemmästä kuin asukasmäärä edellyttäisi. Siksi haluan myös valtion tiedostava tilanteen ja sen tuomat rahoitusvaateet.

 

Haluan turvallisen Helsingin ja turvallisen Suomen.

 

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsingin vaalipiiri

 

Lähetetty Windows 10:n Sähköpostista

 

Yliopistot kärkeen

Yliopistomme opetuksen ja tieteen kärkeen

Suomen vahvuus perustuu osaamiseen. Tämä taas kaipaa koulutusta ja tutkimusta. Tarvitaan perustasoa. joka tuottaa osaajia vaativiin työtehtäviin. Mutta pysyäksemme kilpailukykyisinä tarvitsemme voimavaroja eri tieteiden perustutkimukseen ja ns. huippututkimukseen

opetustyön rinnalla entistä määrätietoisemmin.

Pääkaupunkiseudun yliopistot ovat tunnettuja kautta maailman. Sen olen saanut kokea paikalla käydessäni eduskunnan sivistysvaliokunnan tutustuessa asioihin. Suomi kestää hyvin kansainvälisen vertailun niin tieteiden kuin taiteidenkin osalta. Voimme aidosti antaa tunnustusta ilman, että olisimme liian ylpeitä

Yliopistoissa olen havainnut myös hyvää yhteistyön ilmapiiriä ilman kireyttä ja kankeutta, jota kenties kauan sitten on saattanut olla. Hyvä työilmapiiri on tarpeen kaikissa yliopistoyhteisöissä, jotta voidaan saavuttaa tuloksia. Tämän luovat ihmiset ja kun ihmiset kokevat yhteisön positiivisen voiman, se vie eteenpäin.

Mutta yliopistotkin tarvitsevat myös rahoitusta, vaikka voimavarat ovat toki pohjimmiltaan henkisessä pääomassa. Siksi tulevan eduskunnan ja hallituksen on tajuttava kaiken koulutuksen merkitys, jotta Suomi on kehityksessä mukana. Paikoilleen jääminen muun maailman edetessä merkitsisi jälkeen jäämistä. Siihen koulutuksessa ja tutkimuksessa kaikkiaan ja yliopistoissamme ei saa ajautua. Taloudelliset voimavarat tulee olla riittävät.

Koulutukseen ja tutkimukseen osoitetut rahat ovat hyvä sijoitus.

Lauri Oinonen

TM, kansanedustajaehdokas (kesk)

Helsingin vaalipiiri

Lähipalvelut tarvitaan kaupungissakin

 

Lähipalvelut tarvitaan kaupungissakin

Eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat toki olemassa. Mutta missä ovat lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat, erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tyhjiä ikkunoita ennen elämää pursunneiden katujen varsilla.

Tiedämme syyn. Suuret kauppakeskukset, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Ilmastopolitiikan näkökulmasta autoilun hiilijalanjälki kasvaa. On mentävä autoilla suurten kauppakeskusten ahtaille paikoitusalueille, joista on käveltävä pitkälti tavaroiden luokse.

Suuri ongelma on lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville nyt palvelujen saavuttamisessa. Joukkoliikennekään ei ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta. Pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Keskittäminen johtaa asukkaiden ikääntyessä kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja siirtymisiin hoitolaitoksiin. Kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Monet ovat muuttaneet maalta kaupunkiin palvelujen saavutettavuuden takia, mikä onkin nyt katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä? Kuinka palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Miten edistettäisiin palvelun ja kaupan alojen pienyrittäjyyttä, jotta tulisi elämää katujen varsille? Ihmisten arjen ja elämän kysymykset haastavat tulevaa eduskuntakautta tässäkin.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

 

Lähipalvelut turvattava kaupungissakin

Eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat toki olemassa. Mutta missä ovat lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat, erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tyhjiä ikkunoita ennen elämää pursunneiden katujen varsilla.

Tiedämme syyn. Suuret kauppakeskukset, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Ilmastopolitiikan näkökulmasta autoilun hiilijalanjälki kasvaa. On mentävä autoilla suurten kauppakeskusten ahtaille paikoitusalueille, joista on käveltävä pitkälti tavaroiden luokse.

Suuri ongelma on lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville nyt palvelujen saavuttamisessa. Joukkoliikennekään ei ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta. Pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Keskittäminen johtaa asukkaiden ikääntyessä kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja siirtymisiin hoitolaitoksiin. Kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Monet ovat muuttaneet maalta kaupunkiin palvelujen saavutettavuuden takia, mikä onkin nyt katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä? Kuinka palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Miten edistettäisiin palvelun ja kaupan alojen pienyrittäjyyttä, jotta tulisi elämää katujen varsille? Ihmisten arjen ja elämän kysymykset haastavat tulevaa eduskuntakautta tässäkin.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

Tarjottu artikkeli

Hei!

Tarjoan alla olevaa artikkeliani vapaasti käyttöönne

Terveisin

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsingin vaalipiiri

Katoaako kaupunki kaupungista?

Nyt vaalityöni merkeissä eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Totta kait kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat olemassa. Mutta mihin ovat kadonneet lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat jne. erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tullut tyhjiä ikkunoita ja varastoja ennen elämää pursuvien katujen varsille.

Tiedämme toki syyn. Suuret kauppakeskukset, joille edelleenkin kaavoitetaan lisää tontteja, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Nyt ilmastopolitiikan näkökulmasta ainakin autoilun hiilijalanjälki kasvaa. Nyt on mentävä yksityisautoilla suurten kauppakeskusten ja niiden usein myös ahtaille paikoitusalueille, joista on vielä käveltävä pitkiäkin matkoja itse kauppatavaroiden luokse.

Mutta suurempi ongelma on kuin autoilun tarpeen kasvusta tullut hiilijalanjäljen kasvu, on monille lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville on sittenkin etääntyneiden palvelujen saavuttamisessa. Aina ei joukkoliikennekään ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia ja suuriakin tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta.  Monille pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Palvelujen keskittäminen johtaa myös ihmisten iän karttuessa kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja edelleen tarpeeseen siirtyä hoitolaitoksiin, kun ei voi itse omatoimisesti asioida kuten ennen. Tämä kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille.

Nimitys kaupunki on tietääkseni sanasta kauppa tuleva. Mutta kaupat ovat pelottavasti katoamassa ja jo liiaksi kadonneetkin katujen varsilta.

Käsitteeseen kaupunki on perinteisesti kuulunut kaupan ja eri elämän tarpeiden saavutettavuus ihan läheltä. Monet ovat tästä syystä muuttaneet maalta kaupunkiin. Mutta nyt tämä kaupungin perusolemus onkin siis katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä, jotta "kaupunki palaisi kaupunkiin" ja palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen saatika toteuttaminen ei ole ihan helppoa. Miten edistettäisiin pienten palvelun ja kaupan alojen yrittäjyyttä, jotta ne toisivat elämää katujen varsille? Tätä kyselen ja haluan myös toimia asiassa.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

Eduskuntavaalityötä Helsingissä

Eduskuntavaalit ovat jo varsin lähellä, mutta Helsingissä tämä ei oikein vielä näy.Yksittäisiä flyerien jakajia on toki, mutta toistaiseksi vain ihan muutamia. Ihmeen hiljaista on pääkaupungissa, sillä Keski-Suomesta kuulen tori- ja telttatilanteista ja salitilaisuuksista, joissa kymmeniä henkilöitä ja enenmmänkin.

Viime lauantaina oli eri puolueiden yhteinen toritelttatilaisuus Itäkeskuksen Lyypekinkujalla, johon kävi raaka merituuli. Mutta teltat kuitenkin kestivät. Olin Keskustan teltalla Perussuomalaisten ja SDP:n välissä. Ihmiset olivat ilmeisesti tulleet tullakseen Perussuomalaisten teltalle, koska siinä kävi kuhina. meillä Keskustan teltalla ei ollut tungosta vaikka ehdokkaat olivat kiitettävästi muutaman tukihenkilönsä kanssa.

Puolueet olivat sopineet hyvä käytännön, että kahvit tarjotaan kaikkien yhteisenä ja yhdellä paikalle. Kun kävelin paikalle Itäkeskuksen läpi, uomasin hämmästyksekseni useita tyhjiä liike/toimitiloja kauppakeskuksessa. Tyhjiä kauppatiloja ei vain Keuruulla ja Haapamäellä, vaan myös Helsingin Itäkeskuksestakin niitä löytyy yllättävän paljon.

Samana päivänä oli Keskusta myös Jakomäessä ja Kontulassa. Kaikki kolme oli ilmoitettu saman päivän Helsingin Sanomissa ja oli ministeri Kimme Tiiliikaisen kuvalla ja teksteillä hyvin mainostettu. Muta varsinainen yleisö puuttui ja Jakomäessä miltei täysín, jos ei oteta ehdokkaiden kyyditsijöitä ja tukihenkilöitä lukuun. Suhtautuminen Keskustaan oli torjuva, naapuriteltoille mentiin Itäkeskuksessa, mutta Keskusta ohitettiin.

Hallituspuolue ja pääministeripuolue nimenomaan joutuu kantamaan syyt asioista, mitkä eivät sille mitenkään kuuluisikaan.

Maasesudun perinteisiä tupailtoja ei ole ja en ole saanut kustuja pääkaupungin maaseudun kuntia vastaaviin kaupunginosatilaisuuksiinkaan, ilmeisesti sellaisia ei ole. Perjantaiaamuna ja aamupäivän olin Aseman Lapset ry.n tilaisuudessa ainoana keskustalaisena. Tilaisuus oli positiivinen kokemus ja hyvin järjestetty em. yhdistyksen nuorisokahvilassa Kampissa.

Ehdokkaat jaettiin eri pöytiin. Minä tulin pöytään bangladeshiläisen ja kongolaisen nuoren naisen kanssa. Ensin mainitsemani oli tilaisuuden järjestäjiä ja jälkimmäinen SDP:n ehdokas Espoosta. Kumpikin puhui hyvää suomea. Kun kysýin, mistä he ovat, bangladeshiläinen esitteli itsensä reippaasti suomalaiseksi, pohjalaiseksi ja reservin alikersantiksi! Kotoutuminen ja ilmeisestikin jo toisessa polvessa oli loistavasti onnistunut!

TV-studiolla eilen

Olin eilen Pasilan/Ilmalan TV-studiolla yleisön joukossa Juha Sipilän vaalitentissä. Mielestäni Juha Sipilä selvisi hyvin sekä seitsemän minuutin puheosuudesta ja melkein ihan ilman papereita. Yleisön joukkoon sain kutsun Helsingin vaalipirin ehdokkaana Keskustan Helsingin piiriltä.

On mielenkiintoista olla Helsingissä ehdokkaana ja ihan yllättävää on varsin myönteinen vastaanotto ehdokkuuttani kohtaan tapaamiltani ihmisiltä. Tämä on ihan ainutlaatuista. Monet ihan riemuissaan sanovat:

"Nythän me päästään änestämään sinua!"

 

Kaikille tutuille ja muillekin ympäri maailmaa haluan viestiä keinon tukea vaalityötäni. Lähettäkää eri tavoin innostavaa viestiä mahdollisimman monelle HELSINGISSÄ kirjoilla olevalle, että olen ehdokkaana ja että kirjoittaisivat vaalippuun numeron 258. Silloin voisi tapahtua myönteinen yllätys äänten laskennassa!

Pyydän Sinua näihin talkoisiin!

Kiitos!

Vaalityö Helsingissä alkoi

Olin lauantaina 9.3.2019 Helsingissä joukossa mukana, kun Keskustalla oli Kolmen sepän patsaalla eduskunta- ja eurovaalitilaisuus.

Sää suosi puolenpäivänaikaa. Keskeisimmät henkilöt paikalla olivat MEP Mirja Vehkaperä ja ministeri Kimmo Tiilikainen sekä tietenkin helsinkilänen kansanedustaja Pekka Puska, joka on nyt eurovaaliehdokas.

Paikalla oli ainakin toistakymmentä Keskustan kansanedustajehdokastakin, jotka jakoivat joko omia tai Keskustan esitteitä. Pekka Puska jakoi pieniä porkkanapusseja. Toki tuolla paikalla kulkee paljon ihmisiä, mutta vaalikampanjoiden aika ei ehkä vielä ole tullut, koska ihmisillä ei ollut enemmälti kiinnostusta tulla keskustelemaan.

Tuolla paikalla ei ole korrektia ehdokkaidenkaan olla tungettelevia. Ihmisten on kohteliasta antaa kulkea, elleivät he itse halua tulla juttelemaan. Pekka Puskan porkkanapussit houkuttivat kyllä, kaikki eivät vain niitä tokikaan huomanneet. Minulla ei ollut mitään esitettä, olisin toki jakanut Keskustan esitteitä standille tulleille, jos olisin niitä jostakin saanut jaettavakseni.

Olin lähinnä paikalla tutustumassa helsinkiläiseen Keskustan vaalityöhön, mikä ei eroa keuruulaisesta kovinkaan paljoa. Ihmisten kiinnostus politiikkaa ja Keskustaa kohtaan tuntuu vain olevan hakusessa. Tuon jälkeen oli Lasipalatsin Cafessa taas Metro-lehdessäkin ilmoitettu Keskustan ehdokkaiden kohtaamisen ja yhteisen keskustelun tilaisuus. Siihen oli ennakkoilmoitautuminen tarjoilun vuoksi. Tämä toimi, tarjottavat riittivät ja tilaisuuden järjestäjät ja paikalle tulleet ehdokkaat saivat tilaisuuden keskinäiseen keskusteluun muutaman paikalle tulleen kanssa.

Ehdokkaiden osallistuminen tilaisuuksiin oli kiitettävää. Kolmas tilaisuus olisi ollut Hakaniemessä, mutta vaioehtona oli Kepusauna puoluetoimistolla Apollonkadulla. Menimme pääosin sinne ja ainakin me miehet tapasimme saunanlauteilla median edustajien kanssa. Televisiokuvaajat olivat kuvaamassa saunomistamme, ohjelma tullee julki kesällä osana Unescon ohjelmaa, missä suomalaista saunaa koetetaan saada maailmanperintökohteeksi. Naisten saunavuoro oli miesten jälkeen, mutta tv-kuvaajat kiiruhtivat muihin saunoihin pk-seudulla ohjelmaansa niissäkin tekemään.

Nyt lauantai-illalla on ollut saunanraukea olo kohti sunnuntain pyhäpäivää. Menen jonnekin messuun sellaiseen krikkoon, mihin pääsee kätevästi lähijunalla. Tuttuja pappeja on ainakin Temppeliaukion kirkossa. Kirkkoherra Hannu Ronimus oli Keuruulla sotaväkiaikanaan varusmiespappikoulutuksensa joukko-osastoharjoittelussa ja Auvo Naukkarinen, joka nyt suunnittelee Triplan kirkollista työtä, on Multian poikia ja oli rippikouluisoisena teologiharjoitteluni rippikoululeirillä Multian Kopolan koululla kesällä 1971. Kannelmäen kirkko myös kiinnostaisi, kuten Huopalahden kirkkokin. Nekin ovat kätevästi lähijunilta saavutettavissa.

Ylivieskassa sukulaista saattamassa

Olin nyt  eilen 1.3.2019 siunaamassa ajassa viimeiselle matkalleen äitini 89-vuotiasta serkkua Eila Lahtea. Hän teki keskipohjalaisena naisena upean ja varsin monipuolisen elämäntyön syntymäkodissaan Kippolan talossa Nimelänkylällä.

Eila oli ensinnäkin Kippolan talon maatilayrittäjä.

Kun aikanaan tavanomainen lypsykarjan pito kävi heikosti kannattavaksi, Eila ryhtyi etsimään uutta tilalle kuten kalkkunoita ja mehiläistarhausta ja puutarhaan uusia kasveja. Samalla peltoviljelystä otti vastuuta tilan nuoriväki. Upea suoritus - nainen maatilayrittäjänä aikana, jolloin tämä oli vahvasti miesten ala.

Kristillisen kansanopiston koulutuspohjalla Eilast kehkeytyi myös kirjailija. Sain lahjaksi hänen kirjoittamiaan ja kustantamiaan kirjoja. Ne olivat minulle hyvin mielenkiintoisia, koska ne kertoivat Järvelän eli äitini sän suvun historiaa 1700-luvun lopulta alkaen käsittäen neljännesvuosituhannen ajan.

Näissä sukuhistorian faktaa ja fiktiota ssälltävissä kirjoissaan Eila tekee historian eläväksi. Ihmiset ja elämänkohtalot ovat olennaisinta ja vuosiluvat, kirkonkirjojen nimet ja historian dokumentit saavat eloa ympärilleen.Mikä parasta, Eila kuului sukupolveen, jolla oli tilaisuus vielä nuoruudessaan kohdata ihmisiä, jotka itse muistivat 1800-luvun asioita ja nämä taas olivat kuulleet omakohtaisesti ihmisiä 1800-luvun alulta ja muistssa kerrottuna suvussa kulkenut tieto vei 1700-luvulle asti Ison vihan aikaisiin tuntoihin saakka. Nyt ei ole ketään toista, joka voisi noita asioita kertoa tavalla, kuin Eila kirjoissaan tekee.

En ole tiennyt, kuinka nälkävuodet olivat 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kovaa koettelemusta, kun hyvin orastaneet viljat tulivat hallan viemiksi ennen kypsymistään peräkkäisinä vuosina ja seurauksena oli siemenviljan puute. Suuret nälkävuodet 1860-luvulta toki on tiedetty.

Järvelän talo Mertuanjärven äärellä oli etuoikeuteussa asmassa, sillä järvi oli kalaisa ja toinekin Ylivieskan järvistä Kekajärvi oli aivan lähellä eikä Kalajokaan ollut kaukana. Lisäksi kangasmetsät antoivat marjoja ja riistaa. Eri yrtit olivat arvokas luonnonapteekki. Kiitos Eila kirjoistasi!

U.S. Bank Alert

See this e-mail as a Web page. See our Security Policies. Your credit card was billed at Apple Online Store for $1,633.56. Please don't respond to this letter. If you want to contact us, please sign in to U.S. Bank Online at usbank.com and contact Customer Service. You're getting this e mail because you signed up for notifications via U.S. Bank Online Banking. If you do not wish to get this alert, sign in to U.S. Bank Online at usbank.com to temporarily terminate or permanently remove this notification. Get Details U.S. Bank Online Banking Protecting your personal privacy is our priority. We will never initiate a demand through email for your personal data such as your Password, SSN, Personal Identification Number or Bank account Number. For your safety, never discuss this info with anyone, at any time. If you get an e mail asking for your personal details, or want to report a suspicious email, send it to fraud_help@usbank.com <mailto:fraud_help@usbank.com> or call U.S. Bank Customer Service right away at 800-US-BANKS. Get more details about recognizing online scam issues. Note: If you would rather not follow web links in this email, you can gain access to info on all U.S. Bank services and products at usbank.com. U.S. Bank DH-MN-K46D 100 West 6th Avenue ? Minneapolis, MN 54236 2018 U.S. Bank, National Association, Member FDIC. All rights reserved. 5.28248334