Joulukirje 2019

 

Joulukirje 2019

Me käymme Suomessa joulun viettoon. Keuruulla ja Multialla on valkea joulu, muutaman lämpöasteen suojasää ei ole sulattunut noin 10-15 paksuista lunta. Kävin aatonaattona sytyttämässä led-kynttilät isäni ja äitini haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Jouduín ostamaan uudet, koska en eilen saanut entisiä ja ilmeisesti kastuneita laitteita uusilla paristoillakaan toimimaan.

Sinervä-järveltä käy yleensä aina sen verran tuulta järven rannalla oleville haudoille, että elävien kynttilöiden sytyttäminen on haasteellista ja vaarana on kynttilöiden sammuminen heti poislähdettäessä. Multian Riuttakoskessa on vettä kevättulvakorkeudessa. Koen Riuttakosken sahan ja myllyn sähkögeneraattorin entisenä käyttäjänä lukio- ja opiskeluajoiltani nyt menevän tavattoman paljon energiaa hukkaan.

Omistaja ja hyvä naapurini Venne Uuranniemi antoi Keuruulle muutettuaan minun käyttää sähkövoimalaa ja myllyä korvauksetta kuin omaani syntymäkotini tarpeisiin. Vain minimaalinen määrä kosken vesivoimasta meni teollisuuskanavaan. Joten lohille ja koskikaroille jäi vapaata koskea aina varsin paljon. Aikoinaan naapurillani oli ajatus Multian kirkonkylänkin sähköistämisestä Riuttakosken sähköllä.

Haluaisin Suomessa vakavasti pohdittavan nk. pienvesivoimaloiden käyttöönpalauttamista. Tämä olisi kotimaista ja ekologista energiaa lähellä käyttäjiään. Viime sotien aikana Multianjoen Riutta- ja Kurenkosken vesivoimalla oli hyvin suuri merkitys yli 4000 asukkaan Multian kunnassa. Aiheesta olen maininnut kirjoituksessani tämän vuoden Multian Joulussakin.

Olin 4.adventtisunnuntaina messussa Keuruun kirkon penkissä, joulun  valot jo paloivat joulukuusessa kirkkaina. Kävin kirkon jälkeen Riuttakoskella katsomassa tietä kulkien mahdollisia metsän tykkylumen vahinkoja, mutta onnekseni en niitä havainnut. Muutama pieni mäntypuu oli kuitenkin katkennut. Minulle joulu ja metsä jotenkin kuuluvat yhteen.

Vuosi sitten tykkylumi vaurioitti 300 tukki- tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, joiden korjuu oli kova savotta keväällä juhannusviikon sirkkelisahauksineen helteessä ja hyttysten keskellä Riuttakankaan entisellä naapurini hiekkamontulla. Noista puista jäi vaikeasti kuljetettavina vielä noin 100 tukkia metsään. Kaikkiaan tukkeja/pikkutukkeja tuli tuhatkunta. Joukossa oli toki komeita honkia ja kuningatarkuusiakin, joista sai sahauksessa järeämpääkin sahatavaraa.

Nyt käymme joulun viettoon. Tutut Riuttakosken tuvan joulut ja jouluaaton sauna kosken rannalla ovat unelmien muistoja. Nytkin on helpompaa viettää joulua muulla tavoin. Jouluiset kirkot haluan kokea myös tänä jouluna.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!