Joulutervehdys 2020

Tuomaanpäivän iltamyöhällä muistoja tietokoneen äärellä

Sain erittäin mielenkiintoisen kirjalahjan Keuruun kaupungintalolla.  Juha Rainion "Aika kylässä" on minulle hyvin koskettava kirja, koska olen aloittanut oppikoulun Keuruun yhteiskoulussa 1.9.1959 Keuruun yhteiskoulussa, jonka rehtorina oli koko kahdeksanvuotisen oppikouluajan hänen isänsä Jussi Rainio. Hän oli toiminut Keuruun yhteiskoulun rehtorina koulun alusta asti vuodesta 1945 ja teki elämäntyönsä tässä virassaan oppilaiden suurta kunnioitusta nauttien. 

"Koulusodan" aikana 1960-luvun puolivälissä olisimme lukiolaisina menneet lakkoon rehtorimme puolesta, kun kateelliset keuruulaiset yrittivät erottaa rehtorimme.

Lukio aloitti Keuruulla 1.9.1962 ja itse olin kolmansien kevään ylioppilaiden joukossa 31.5.1967, tuolloin kaikki pääsimme läpi ja luokkana pidämme säännöllistä yhteyttä. Ylioppilasluokaltamme 35 joukosta nykyisin neljä on Keuruulla. Poisnukkuneita on tiedossani viisi ja ihan muutamaan ei ole saatu yhteyksiä pitkään aikaan. Pääosa joukostamme on pääkaupunkiseudulla ja luokkatapaamiset ovat sinne helpot järjestää mahdollisimman monen koolle saamiseksi.

Haapamäki oli laajan ylimaakunnallisen alueen oppikoulupaikka. Haapamäen yhteiskoulu aloitti siellä jo 1907 ja sai lukionsakin jo 1920-luvulla. !950-luvun puolivälissä Haapamäen yhteiskoulu tuli valtion oppikouluksi, Haapamäen yhteislyseoksi ja oli sitä peruskoulun tuloon asti syyslukukauden 1974 alkuun saakka. Valtion oppikoulu oli suuri saavutus, koska valtio maksoi käytännössä kaiken vain symbolista lukukausimaksua oppilaita keräten. Haapamäen oppikoulu tavoitteli tuloksekkaasti pitkän aikaa sitä, että kukaan ei reputtaisi ylioppilaskirjoituksissa. 1970-luvulle asti Haapamäen oppikoulu oli tunnettu pitkän saksan oppikouluna.

Haapamäen oppikoulu tuotti myös monia valtakunnallisia vaikuttajia tähän maahan, Keuruun yhteiskoulun käyneet jäävät kauas tästä, vaikka nykyaika tuottaakin tohtoreita aiempia aikoja enemmän. Haapamäen ylioppilaista on tullut Pv:n komentaja, kenraaleita, YLE:n johtaja, ministereitä, valtakunnan sovittelija, Suomen Pankin johtaja ja elinkeinoelämän ja kulttuurin suuria vaikuttajia muutamia kuvaillakseni. Keuruulaisia tuossa joukossa ovat haapamäkeläiset hiljakkoin edesmennyt elokuvaohjaaja, professori Matti Kassila ja elossa oleva Eduskunnan entinen pääsihteeri valtiopäiväneuvos Erkki Ketola. Muut em. joukossa ovat lähtökohdiltaan Multialta, Vilppulasta, Ähtäristä tai muualta Haapamäen oppikoulun vaikutusalueelta.

Juha Rainion kirjan kuvat ovat minulle koskettavia oppikouluaikani nuoruuteni Keuruulta. Vaikka kävin oppikouluni päivittäin kotoa käsin Multialta, mikä oli hyvien linja-autoyhteyksien kautta mahdollista, kasvoin silti käytännössä paljolti keuruulaiseksi. Keuruun kirkonkylä tuli varsin tutuksi linja-autojen odottelun myötä ja näin kahdeksan oppikouluvuoteni aikana Keuruun kirkonkylän suurta muutosta autoistumisen ja rakentamisen seurauksena. Kuvat kertovat minulle enemmän kuin monille muille. Keuruun seurakunnan palvelukseen tulin 1.7.1972 ja eräät kuvat ovat myös ihan noiltakin vuosilta. On haikeaa nähdä se, että "aika entinen ei koskaan enää palaa". 

Kirjan idea avautuu parhaiten ikäluokalle, jolla on muistokokemusta kuviin liittyen. Juha Rainio tekee kirjassaan omaa matkaansa ja koen että isänsä kanssa. Vastaavaa ideaa voisi koettaa soveltaa muuallakin.

Kaupunkimme upeaan joulutoivotukseen yhtyen

Lauri Oinonen

 

 

Antaako aikamme tilanne mahdollisuuksia maaseudulle ja Keurusseudulle?

Antaako aikamme tilanne mahdollisuuksia maaseudulle ja haluammeko käyttää niitä? Suomeen on syntynyt uusi voimistuva trendi siirtyä suurtaajamien ruuhkista ja kalliiden asuntojen kaupungeista maaseutumaisemiin. On todennäköistä ja ainakin mahdollista, että nyt koronan vauhdittama suuntaus ei jää tilapäiseksi, vaan jatkuu, jos maaseudun seutukunnissa ja kunnissa tähän osataan tarttua. Naapuriseutukuntamme Jämsä on jo havainnut mahdollisuudet, joita saattaisi olla tarjolla Suomen kakkosmetropolialueelta Tampereelta. Sähköjunat suihkivat matkan hetkessä

Laaja Keuruu on sijainniltaan Jämsään nähden yhtä hyvässä ja jopa paremmassakin asemassa. Jämsästä ja Keuruulta ovat suunnilleen samat etäisyydet sekä Jyväskylään että Tampereelle. Mutta Keuruun lisävahvuutena on myös kolmas maakunta Etelä-Pohjanmaa ja sen keskus Seinäjoki. Tämä erityisesti Haapamäeltä ja Pihlajavedeltäkin merkittävä suunta on nyt itse asiassa unohdettu. Aiemmin monet elinkeinoelämän toiminnot suuntautuivat seutukunnaltamme myös Pohjanmaalle.

Nyt vuorovaikutus pohjoiseen ja länteen on näivettynyt. Lapuan hiippakunta taitaa olla ainut side Pohjanmaan suuntaan ja sekin koskettaa vain kirkollisella sektorilla toimivia.

Nykyisessä maakuntakeskusvetoisessa ajattelussa unohdetaan ja jopa tietoisesti halutaankin unohtaa ne mahdollisuudet, joita on maakuntien solmukohdissa. 

Tässä tilanteessa on itse tajuttava mahdollisuudet. Itse on myös rohkeasti tartuttava niihin. On oltava ennakkoluulottomia ideoita ja niitä on kehiteltävä. Kritiikki on ymmärrettävä positiiviseksi voimavaraksi, millä mennään eteenpäin ja kohti parempaa. Ideoita. Kritiikkiä ja eri mielipiteitä tarvitaan, muutoin eivät asiat avaudu, jalostu ja jopa toteudu. Paikoillaan pysyminenkin ilman kehitystä merkitsee väistämättä jälkeen jäämistä, koska jossakin mennään kuitenkin eteenpäin.

Keurusseudulla paljon mahdollisuuksia. Niin on toki muuallakin.  Metsiä ja puhdasta luontoa Suomessa riittää lähes kaikkialla, tässä emme ole erityisasemassa. Siksi on löydettävä erityismahdollisuutemme ja vahvuutemme, joilla erottaudumme eduksemme ja joita voimme hyödyntää elinvoimamme kasvattamiseksi. Kahden taajaman laaja-alainen Keuruu kylineen voi erottautua edukseen, jos tämä kyetään tarpeeksi näkemään.

Sijainti on asia, mihin ei voi vaikuttaa. Saavutettavuus on kuitenkin asia, mitä kaikkialla innokkaasti tavoitellaan. Nyt etätyön todennäköisesti lisääntyessä on kaikkialle maaseudulle avautunut ja avautumassa uusia mahdollisuuksia ja erityisesti niille paikkakunnille, mitkä omaavat hyvän ja toimivan saavutettavuuden mennen tullen ja eri suuntiin.

Ihmiset tiedostamattaankin haluavat eri tavoin vapautta elämäänsä niin myös asumisen kuin liikkumisenkin suhteen. Autolla liikkuminen on mahdollista kaikkialla. Tässä emme voi erottautua eduksemme. Tiet kuluvat, rapa roiskuu, lumi ja liukkauskin sekä ruuhkat ja eri vaaratilanteet liikenteessä ovat haittoja. Houkutteleeko tämä muuttamaan lopulta laajemmalti minnekään? Jääkö etätyön buumi vain hetken ilmiöksi ja vain muutamien pysyväksi ratkaisuksi? 

Asia ehkä riippuu siitä, onko olemassa henkilöautoa nopeampaa ja helpompaa liikkumismuotoa työ- ja asiointimatkoille ja vielä sellaista, missä voisi työskennellä tai levätä matkan aikana?  Jos tämä näkökohta ratkaisee, voimme erottautua eduksemme ja vahvastikin, mikäli saamme radoillemme eri suuntiin nopeamman ja toimivan liikenteen maakuntien välille valtakunnallisin yhteyksin. Kokonaisuutena toimiva ja eri vaihtoehtoja tarjoava joukkoliikenne on myös paras linja-autoliikenteen kehittäjä ja etätyön välttämättömyys.

Lauri Oinonen