Kulkutaudit uhkaavat - aluevaalit tulee siirtää

Koronan uudet virusmuunnokset ovat alkuperäisen viruksen kanssa voimakkaasti etenemässä. Suomessa elämme mielestäni vaarallisessa harhakuvitelmassa, että koronapasseilla ja rokotuksissa höpöttämällä olisimme turvassa.

Tosiasiat maailmalta kertovat kovaa todellisuutta ja tämä kova todellisuus on kohta täällä nykyisen tilanteen lisäksi. Rokotetutkin ovat sairastuneet ja joutuneet tehohoitoon maailmalla kuten mm Isossa Britanniassa ja Amerikassa.

Ns. hätäjarrun kaikki edellytykset täyttyvät Suomessakin. Mutta asiantuntijoiden varoitusten ääntä ei haluta kuunnella eikä toimia sen mukaan. Mieluummin juhlitaan pikkujouluja ja käydään kapakoissa oikein pääministerimme ja eräiden muidenkin ministerien käyttäytymisen mallin mukaan. He tosin ovat pyydelleet anteeksi menettelyjään, mikä on parempi kuin vikojen etsiminen tosista.

Suomalainen professori Tuuli Lappalainen alansa huippututkijana New Yorkista syyttää Suomen viranomaisia vatuloinnista. Hän näkee kauempaa paremmin suomalaisia uhkaavan vaaran, kuin suomalaiset päättäjät kotimaassamme. Vakava vaara tulisi torjua ehdottomasti ennalta, muutoin joudumme hänen asiantuntevan näkemyksensä mukaan kohta katastrofiin

Onko turnauskestävyys pettämässä kulkutautien vastaisessa sodassa? Tämä on vaarallista. Yhteiskunnan päättäjien on kannettava vastuuta kansalaisten terveydestä. Yksilöllinen vastuu ei riitä, koska kulkutaudit ovat liikkeellä.

Konkreettinen ja näkyvä valtion teko olisi juuri nyt päätös aluevaalien siirrosta. Se osoittaisi, että päättäjät haluavat kantaa vastuuta. Silloin yksilötkin voisivat paremmin noudattaa suojaustoimia.

Itse koen olevani estynyt tekemään vaalityötä alevaalien ehdokkaana, en voi mennä ihmisten pariin.

En halua näyttää huonoa esimerkkiäkään, en halua saattaa ketään vaaraankaan. 

Itsenäisyyspäivän tervehdys

Jos Suomen kohtalot olisi ratkaistu talvisodan kynnyksellä konsulttien neuvojen uhka-, mahdollisuus-, heikkous-, vahvuusanalyysin fläppitauluharjoituksin, konsulttien vastaansanomaton lopputulos olisi ollut; "ei mitään mahdollisuutta selviytyä, antautukaa".

Suomen kansa ja sen päättäjät eivät tienneet tällaisista nykyajan neuvonantajista mitään. Valtioneuvosto ja eduskunta tunsivat kansan sydämen äänen. Se ääni oli kodin, uskon ja isänmaan turvaamisen ääni. Se ääni tunsi, että kansamme päällä on oleva siunaus. Sen siunauksen sadosta saamme tänään nauttia. Suomi on kaikkine puutteineenkin miljardien kadehtima maa. Siitä kiitos ja kunnia sankareille, niin sodassa, kotirintamalla sodan aikana kuin sen jälkeisessä jälleenrakentamisessa.

On sinänsä paradoksaalista, että sodat ovat olleet siemen moneen hyvään ja kauniiseen. Kärsimykset ovat olleet hiiva uuden uutimen saamiseen. Kärsimykset muuttuvat historian saatossa sankaruudeksi, uhreista on tullut hyvinvointimme kivijalan marttyyreja.

Maamme oli vielä itsenäistymisemme alkuvaiheessa yksi Euroopan köyhimmistä maista. Nykymittapuulla mitattuna itsenäistymisvaiheessa meillä ei ollut sitten "mitään". Se mitä meillä oli, oli tahto saada elää ilman Pietarista tai Tukholmasta tulevia määräyksiä, direktiivejä kuten nykyisin sanonta kuuluu. 

Nyt tuntuu katkeralta, että olemme menettäneet uskomattoman paljon saavutettua itsenäisyyttä EU:lle ja sen yksityisomistusta loukkaaville toimille. Viimeisimpänä yksityismetsiin kohdistuva taksonomiauhka, jonka pakkomääräykset ovat vakava ulkopuolinen uhka. Tällaista eivät suomalaiset aavistelleet, kun idän pelossa äänestivät täpärän tuloksen EU:hun liittymisen puolesta.

Kukaan ei enää muista, että tuolloin puhuttiin Euroopan Yhteisöstä ja kiistettiin kyseessä olevan unionin ja kiistettiin kyseessä olevan unioni, vaikka asioita tuntevat EI-kannalla olevat tämän tiesivät. Luvattiin myös oman rahan säilyminen virallisissa informaatiotilaisuuksissa, kun tiedustelin asiaa, Nyt voidaan kysyä, kuka tai ketkä olivat oikeassa.

Ymmärrän niitä ihmisiä, joilla oli idän pelko ja suorastaan halu liittyä länteen. Nyt voidaan kysyä, mikä on sen hinta? Mitä todella merkitsee sitoutuminen EU:n yhteiseen velkaan? Kyse ei ole kertaluonteisesta velasta, vaan jatkuvasta kasvavasta velka-automaatista, mille loppua ei ole näköpiirissä. Tähän EU-jäsenyytemme on meidät vienyt - pysyvään lisääntyvän velan unioniin!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaiken aikaa varoitellut asiasta, mutta häntä ei halua kuulla edes poliittinen oikeistokaan, vaikka tältä taustalta hän on poliittisen uransa tehnytkin.

EU ei tarjoa millekään maalle sotilaallista turvaa. Ken tätä kuvittelee erehtyy ja erehtyy pahasti.

Valitettavasti sama koskee myös läntistä liittoutumaa, mitä minäkin joskus kuvittelin sotilasliitoksi. Suomen ei ole syytä liittoutua, koska olisimme antava osapuoli ja joutuisimme maksajiksi saamatta nettohyötyä. Suomea eivät puolusta ketkään muut kuin suomalaiset itse. Nuo sanat tunnetun viime sotien veteraanin lausumat. Tämä on fakta, minkä unohtaminen on vaarallista.

Tuon tässä tosiasiat esille, joiden sanominen ei miellytä kaikkia. Mutta tosiasiat on nähtävä sellaisina, kuin ne ovat, miellyttipä tämä tai ei. Totuus kuitenkin tekee vapaaksi. Harhakuvitelmille ei pidä rakentaa nykyisyyttä eikä varsinkaan tulevaisuutta. 

Kun tarkastelemme tänään maamme asemaa runsaan 200 maailman kansakunnan joukossa ja otamme tarkastelukulmaksi taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi myös henkisen hyvän, ihmisten oikeudet, tasa-arvokysymykset, nuorten mahdollisuudet oppia ja osallistua, huolenpidon jne., voimme todeta maamme olevan maailmanlaajuisestikin mitaten maa, jonka ylitse ei ole käynyttä. Rauhansäätiö - the Fund for Peace- organisaatio tekee vuosittain kaikki maat sisältävän raportin maiden vakaudesta.

Suomi oli viimeikin vuonna luokiteltu tässä kaikki maat käsittävässä vertailussa parhaalla pistemäärällä.  Suomen jälkeen tässä vuoden 2020 raportissa olivat paremmuusjärjestyksessä Norja, Sveitsi, Tanska, Islanti, Uusi-Seelanti ja Ruotsi.

Maamme on noussut itsenäisyyden aikana kehitysmaa-asteelta kansojen eturiviin. Ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella (bkt) per henkilö mitattuna olimme v. 2020 kansakuntien joukossa parhaan neljänneksen puolivälimaa. Viime vuonna olimme 226 maan joukossa sijalla 31 (Lähde: IMF). Saman lähteen mukaan kyseessä oleva bkt per henkilö oli viime vuonna Suomessa runsaat 51 tuhatta dollaria kun ko.  kansakuntien mediaani eli joukon keskimmäisen maan vastaava tulo runsaat 14 tuhatta euroa.

Tähän tarkasteluun liittyy veteraanisukupolvemme kaksinainen sankaritarina. Paitsi sodan ankarimman uhrin isänmaallemme antaneet, sodan kauhuista selvinnyt veteraanisukupolvi on tehnyt historiallisestikin tarkastellen todellisen sankariteon maamme rakentamiseksi.

Kun tarkastelemme maamme taloudellista kehitystä aikajaksoittain, on tietokannoista laskettavissa toisen maailmansodan jälkeisen vaiheen olleen hyvinvoinnin kasvun satoisuudelta paras.  

Reaalinen taloudellinen kehityksemme on kasvanut siten, että kun vielä mitattavissa olevan suuriruhtinaskunta-aikanamme maamme bkt per asukas vain 3,5-kertaistui (tietokanta vv.1860-1917),  se on 17-kertaistunut itsenäisyyden aikana tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä. Kuten edellä viittasin, nopeinta kasvu on ollut sotien jälkeisenä aikana kun mittausajanjaksoina pidetään 104 vuodesta kutakin neljännestä.

Hyvää tai huonoa ei ole olemassa ehdottomina suureina. Hyvää ja huonoa on vain suhteessa johonkin toiseen. Teemaan liittyen olkoon se suhde toiseen teollistumisen ja kolonialismin ansiosta aikoinaan rikastuneeseen Iso-Britanniaan.

 

Reaalinen hyvinvoinnin taso oli asukasta kohden itsenäistymisvuonna 1917 Iso-Britanniassa 3,6 kertaa suurempi kuin Suomen.  

Tänä vuonna syyskuunloppuun tapahtuvalla mittaustasolla Iso-Britannian asukaskohtainen bkt oli vain 0,91 kertainen Suomen vastaavaan verrattuna.  

 

Ruotsi on maantieteellisesti meitä paljon lähempänä. Ruotsin vastaava taso Suomeen verrattua itsenäistymisvuonna 1,7 kertainen. Tänä vuonna se on 1,07 kertainen.

 

Taloudellisen kehityksemme toinen puoli on siinä, missä olisimme nyt, jos olisimme nyt osa suurta Venäjää, Karjalan tasavallan kaltainen periferia Moskovasta katsottuna. Itse uskon, että olisimme täysin samalla kehitysasteella kuin Karjalan tasavalta on nyt. Eri tietokantojen kautta on laskettavissa, että Karjalan autonomisen alueen elintaso on selvästi alle puolet Suomen vastaavasta.

Talvisodan syttymisen 82- muistovuoden lisäksi totean, että tänä vuonna on kulunut 504-vuotta uskonpuhdistuksesta. Tähän totean, että kansamme menestyksen yllä on ollut suuren käden siunaus. Anekauppa oli niitti pultin päällä, josta Luther sai "raivonsa" katolisen kirkon löysää moraalia vastaan. Uskon sydämestäni, että Martti Lutherin ajatusmaailmassa on pohja, jonka tuoman hyvän armosta saamme nauttia tänäänkin koko Pohjolassa.  Agricola ja koululaitos sekä kirkko opetti meidät aikanaan lukemaan – jopa pakolla. Ethän päässyt muuten naimisiin, ellet osannut katekismustasi. Tänään voimme todeta, että kaikki Pohjoismaat ovat nousseet maailmanlaajuisestikin esimerkiksi siitä, miten tulee elää.

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.

 

Leikattu eläkeindeksi palatettava ansiotasoa seuraavaksi

Leikattu eläkeindeksi palautettava ansiotasoa seuraavaksi

Suomessa käydään nyt eri areenoilla keskustelua eläkeasioista. Eduskunnassa tehty kirjallinen kysymys eläkeindeksin palauttamisesta alkuperäiseen 1990-luvun puolivälissä laman aikana tilapäiseksi tarkoitetun ns. "leikatun indeksin" asemesta on juuri käytävän keskustelun virittäjänä.

Mielestäni eläkeasioita tulisi tarkastella alun perin eläkejärjestelmien syntyessa1960-luvulla linjattujen ja näiden mukaan maksettujen eläkemaksujen sovittujen päätösten ja eläkkeiden kansantaloudellisten vaikuttavuuksien näkökulmista. 

Nyt käytävässä keskustelussa olisi ennakkoluulottomasti selvitettävä ne kotimarkkinoita elvyttävät kokonaisvaikutukset, joita eläkkeiden korottamisilla ja "leikatun eläkeindeksin"

alkuperäiseksi palauttamisesta seuraisi. Olisiko eläkerahastojen lisääntyvien miljardien parasta sijoittamista niiden sijoittaminen kotimaahan riskejä ulkomaisten riskejä kohteiden asemesta?

Mitä tapahtuisi, jos eläkemiljardeja parempiin eläkkeisiin? Mitä vaikuttaisi noin miljoonan eläkeläisen kasvanut ostovoima kotimarkkinoillamme? Lisääntyisikö työllisyys? Tulisiko lisää eri alojen yritystoimintaa? Kasvaisivatko tämän seurauksena yhteiskunnan verotulot? Kasvaisivatko itse eläkerahastotkin?

Toisaalta on selvää, että eläkeläisten ostovoiman heikentymisellä on myös kotimarkkinoita ja nuorempien ikäluokkien työllisyyttä ja kokonaistuloa heikentävä vaikutus. Nyt "leikattu eläkeindeksi" on heikentänyt jp yli neljännesvuosisadan eläkkeellä olevien ostovoimaa yleiseen ansiotasoon nähden. Maaseudulla ja lähiöissä ovat monet kaupat ja pienyrittäjät lopettaneet toimintansa. Olisiko näitä säilynyt, jos asiakkailla olisi ollut enemmän ostovoimaa?

Miksi eläkevaroja on merkittävästi sijoitettu ulkomaille? Siellä ne eivät hyödytä suomalaisten työllistymistä eivätkä synnytä investointeja maahamme. Tiedän, että sijoittamista ulkomaille perustellaan tuottoprosenteilla. Mutta mitkä ovat riskit? Mitä menetyksiä on myös tapahtunut?

Mielestäni olisi puolueettomasti ja ennakkoluulottomasti tutkittava, mitä merkitsisi kansantaloudelle eläkevarojen runsaampi sijoittaminen tarkoituksensa mukaan eläkeläisten ostovoiman lisäämiseen ja eläkeindeksin palauttaminen entiselleen "leikatun indeksin" sijaan.

VL: Mielipidettä tarjolla

Influenssarakotteet loppuvat ja kaksi kulkutautia uhkaa

Edessä olevasta influenssakaudesta on ennakoitu aiempia ärhäkkäämpää. Kuitenkin tähän on rokotteiden osalta varauduttu aivan riittämättömästi. Kävin äskettäin Seututerveyskeskuksen

Keuruun rokotuspaikalla. Kohtasin odotuspenkeillä vihaisia asiakkaita, he olivat tulleet Haapamäeltä ja Pihlajavedeltä asti.

Pettymyksen syy heille ja minullekin oli se, että ilmoitettuna rokotusaikana ei enää ketään rokotettu. Rokotteet olivat loppuneet. Oven ääressä ilmoituslappu kertoi puhelinnumeron, mistä voi tiedustella asiasta enempi. Soitin ja annoin vastaajaan pyydetyt tiedot ja automaatti lupasi vastasoittoa.

Parin päivän kuluttua ystävällinen puhelu tuli. Sinä ei kuitenkaan annettu rokotusaikaa, vaan kehotettiin seuraamaan Seututerveyskeskuksen nettisivuja. Mitä ilmeisimmin on taas tapahtunut sama kuin viime vuonnakin. Influenssarokotteet ovat todellisuudessa loppumassa jo rokotusten alkupuoliskolla! Olen selvittänyt asiaa muualtakin ja sama tilanne näyttää olevan kaikkialla.

Edellisellä kerralla koronarajoitukset ja maskien yleinen käyttö korjasivat rokotteiden loppumisen ongelmia tehokkaasti eikä influenssa onneksi yltynyt ärhäkkääksi, toisin kuin nyt ennakoidaan tapahtuvan. Terveysviranomaiset ja vastuuministeriö ovat toimineet vastuullisesti koronan torjunnassa. Mutta miksi THL ei ennakoinut influenssarokotteiden loppumista jo alkuunsa? Miksi ei otettu opiksi viime vuoden kokemuksesta?

Kun tilanne on ajautumassa vaaralliseksi kahden kulkutautiuhan sekä kausi-influenssan että uusia muotojaan saavan ja lähinaapurimaissamme jo katastrofaalisesti riehuvan koronan vuoksi, olisi hyvin tarpeellista palata maskien käyttöön ja koronan vastaisissa taistelussa tuloksia tuottaneisiin rajoitustoimiin.

Kykenevätkö asianomaiset viranomaiset ja maan hallitus tähän? Kyetäänkö tähän myös tarpeeksi ajoissa? Syttymättömän tulipalon jälkeen seuraavaksi parhaiten sammutettu tulipalo on jo alussa sammutettu.

Tuleeko kylmiä talvia ja Suomi ajaa turvetta alas?

Säätieteilijät ennakoivat kylmiä talvia ja perustelevat tätä auringon antaman energian vaihteluväleillä.

Suomessa on ollut 1950- ja 1960-luvulla kylmiä pakkastalvia, jolloin mittarit näyttivät pitkiä aikoja pakkasta -30 astetta ja enemmänkin.

Kansakouluajoilta muistan tähtikirkkaat pakkasaamut, kun kävelin yli kuuden kilometrin kansakoulumatkaa. Polkupyörällä ajaen olisi ilmavirta "polttanut kasvot eikä potkukelkkakaan olisi pakkaskelillä luistanut. 

Koulukyytejä ei ollut paitsi silloin, kun isäni lähti kirkonkylälle asioille tai vei maitotonkan osuuskaupan myymälään. Koska Soutujoentietä ei aurattu, paitsi Riuttakoskelle asti silloin, kun naapuri sahanomistaja tarvitsi sahatavaran kuljetuksia Keuruun asemalla. Siksi Keuruun osuusmeijerin maitoautokaan ei kulkenut, kun tie ei ollut aurattu. Hevoskyydeillä vietiin Sydänmaanahon, Tarhapään ja Soutujoen kyläkaupoillekin myytävät tavarat kovimman ja lumisimman talven aikaan.

Talvella 1963 meni pakkasmittari tammikuun puolivälin vaiheilla Riuttakoskella "pesäänsä", mikä merkitsi -34 astetta ja vasta maaliskuun 4. päivä alkoi näyttää lukemia, mitkä jo 6.3. menivät sitten suoja-asteiden puolelle. Noissa pitkäaikaisissa pakkaslukemissa ei ollut mitään ihmeteltävää, ne olivat tavanomaisia jo joulukuun alkupuolellakin. 

Kun 1961 alkoi kulkea Soutujoen tietä linja-auto, pääsin tuolloin jo Keuruulla oppikoulua käyvänä reilun puolen kilometrin linja-auton kyytiin ja minulle pakkaslukemat olivat silloin enää vain lämpömittarilukemia, ei tarvinnut kulkea matkaa Multian kirkonkylälle. 

1960-luvun alkupuolella nuorilla naisilla oli muoti pukeutua ohuisiin ihonvärisiin nailonsukkiin sääoloista riippumatta, housuja naiset eivät vielä tuolloin käyttäneet. Kun Soutujoen/Tarhapään bussi jätti Tamppimäellä matkustajat Multia-Keuruu bussilla matkaa jatkaviksi ja palasi toista Multialle, olivat muotitietoisten nuorten naisten sääret käytännössä paljaina vain ohuissa nailoneissa suuressa paleltumisvaarassa -30 asteen pakkasessa, ellei yhteysbussi tullut välittömästi. Villasukathan olisivat näyttäneet "liian maalaisilta".

Nyt olemme ikään kuin unohtaneet, mitä ovat pakkaset Pohjolan oloissa. On lämpimät autot ja keskuslämmitykset ilman halonhakkuita ja puiden kantamisia. Mutta onko meiltä totuus unohtunut?

Kun sähkö tulee töpselistä ja lämpö pattereista, onko unohtunut se, mitä tarvitaan, että näin todella tapahtuu?

Meillä Riuttakoskella kyllä tiedettiin, että sähkö tulee koskesta, olihan Riuttakoskessa Multian ensimmäinen sähkögeneraattori ollut jo vuosikymmeniä ja siksi saha-alueella oli sähkövaloja ja Riuttakosken tienvarsikin oli sahatavaran varastoalueena valaistu satojen metrien matkalta. Kun saha lopetti antoi hyvä naapurini minun käyttää ilmaiseksi sähkölaitosta ja myllyä. Tiesin, että energiaa tulee, kun nostaa teollisuuskanavan vesiluukkuja ja varmistaa myllylaitoksen uumenissa ovat remmit paikoillaan.

Kun lähdin Helsinkiin opiskelemaan, en pystynyt enää huolehtimaan sähkölaitoksesta, oli luovuttava ilmaisesta Riuttakosken sähköstä ja jouluksi 1969 tuli sitten Keuruun sähkön virta töpseleihin. Pakkasten aikaan sähkölaitos Riuttakoskella kaipasi jäiden poistoa lohisihdeistä. Vaikka virtaava vesi ei jäädy, veden pinta teollisuuskanavassa hiukan vaihteli ja aiheutti lohisihdin eteen pystyyn meneviä jäälohkareita, mitkä vaikeuttivat riittävää veden virtaamista teollisuuskanavasta turbiiniin. Monena tähtikirkkaana yönä muistan hakanneeni noita veden virtausta estäneitä jäitä.

Nyt vesi virtaa miltei tulvien syyssateiden ansiosta noissa paikoissa. Poissa on turbiini ja generaattori, kotimaista ja puhdasta luonnollista energiaa menee ihan hukkaan. 

Mutta mitä käy, jos Keuruun Sähköllä ei olisikaan ostettava energiaa asiakkaille toimitettavaksi? Onneksi Keuruulla 2000-luvun alussa oleva hakkeella ja turpeella käyvä energialaitos lämmön ja myös sähkönkin tuotantoon. Mutta sähkö, mihin tuolla on kapasiteettia on riittävä vain yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen tarpeisiin, sitä ei riittäisi edes teollisuuslaitoksillekaan tarpeeksi eikä ainakaan yksityistalouksille. Töpseleistä ei tulisi virtaa? Millä valmistettaisiin ruokaa, miten toimisivat öljypolttimetkaan talojen lämmittämiseksi?

Suomessa olemme unohtaneet aivan liiaksi poikkeusolot. Pakkasella ei tuulivoima paljoa toimi eikä talven aurinkokaan paljoa sydäntalven kuukausina lämmitä aurinkopaneeleitakaan. Olemme hyvin paljon tuontisähkön varassa, mitä tuodaan sekä erityisesti Venäjältä, Norjasta ja Ruotsista. Kahdesta viime mainitusta tulee vesivoimalla tuotettua sähköä. Kesällä Pohjoismaissa vedet olivat alhaalla, toivatko syksyn sateet missä määrin vettä, on tärkeä kysymys.

Tässä tilanteessa on hyvin vaarallista ajaa alas suomalaista turvetuotantoa. Energiaomavaraisuudessa turve on lämmön ja sähkön turva. Tämä on nyt tainnut unohtua? Toivottavasti päättäjät haluavat katsoa tosiasioita ja toimia niiden mukaan. !960-luvulla junat kulkivat raskaissa kuljetuksissa pääosin höyryvoimalla. Nyt tarvitaan jo logistiikassakin sähköä. 

Mutta tulevaisuutta ajatellen tarvitaan järkeä. Ei ole varaa toimia "muotivirtausten mukaan", kuten nuo 1960-luvun alun nuoret naiset pakkasellakin. Turve on kuin villasukka, jota tarvitaan, jos halutaan elää lämpimästi.

Teiden aurauskepit pajuista

Teiden aurauskepit pajuista

Miksi maanteiden aurauskepit ovat muovisia? Miksi ne eivät ole pajua kuten aiemmin. Melkein kaikkialla on soveliasta pajua edelleenkin saatavilla. Aiemmin monet järjestöt rahoittivat toimintojaan tekemällä soveliaista pajuista ekologisia aurausviittoja. Miksi nyt ei vuosikausiin ole enää käytetty pajua, jos aikomus on välttää muovien käyttöä.

Jos hyvissä ajoin ennen talven tuloa kysyttäisiin pajujen saatavuutta, varmaan niitä myös tulisi tarjolle. Monille tarjoutuisi jopa työtä ja tulojakin pajuisten aurausviittojen tekemisestä. Paju olisi mielestäni luonnollinen ja kotimainen valinta aurauskepeiksi vuosittaiseen käyttöön. Myös kotimaisesta puusta voitaisiin tehdä pysyvämmänkin käytön heijasteilla varustettuja teiden reunojen osoittajia.

Influenssarokotteet loppuvat ja kaksi kulkutautia uhkaa

Influenssarakotteet loppuvat ja kaksi kulkutautia uhkaa

Edessä olevasta influenssakaudesta on ennakoitu aiempia ärhäkkäämpää. Kuitenkin tähän on rokotteiden osalta varauduttu aivan riittämättömästi. Kävin äskettäin Seututerveyskeskuksen

Keuruun rokotuspaikalla. Kohtasin odotuspenkeillä vihaisia asiakkaita, he olivat tulleet Haapamäeltä ja Pihlajavedeltä asti.

Pettymyksen syy heille ja minullekin oli se, että ilmoitettuna rokotusaikana ei enää ketään rokotettu. Rokotteet olivat loppuneet. Oven ääressä ilmoituslappu kertoi puhelinnumeron, mistä voi tiedustella asiasta enempi. Soitin ja annoin vastaajaan pyydetyt tiedot ja automaatti lupasi vastasoittoa.

Parin päivän kuluttua ystävällinen puhelu tuli. Siinä ei kuitenkaan annettu rokotusaikaa, vaan kehotettiin seuraamaan Seututerveyskeskuksen nettisivuja. Mitä ilmeisimmin on taas tapahtunut sama kuin viime vuonnakin. Influenssarokotteet ovat todellisuudessa loppumassa jo rokotusten alkupuoliskolla! Olen selvittänyt asiaa muualtakin ja sama tilanne näyttää olevan kaikkialla.

Edellisellä kerralla koronarajoitukset ja maskien yleinen käyttö korjasivat rokotteiden loppumisen ongelmia tehokkaasti eikä influenssa onneksi yltynyt ärhäkkääksi, toisin kuin nyt ennakoidaan tapahtuvan. Terveysviranomaiset ja vastuuministeriö ovat toimineet vastuullisesti koronan torjunnassa. Mutta miksi THL ei ennakoinut influenssarokotteiden loppumista jo alkuunsa? Miksi ei otettu opiksi viime vuoden kokemuksesta?

Kun tilanne on ajautumassa vaaralliseksi kahden kulkutautiuhan sekä kausi-influenssan että uusia muotojaan saavan ja lähinaapurimaissamme jo katastrofaalisesti riehuvan koronan vuoksi, olisi hyvin tarpeellista palata maskien käyttöön ja koronan vastaisissa taistelussa tuloksia tuottaneisiin rajoitustoimiin.

Kykenevätkö asianomaiset viranomaiset ja maan hallitus tähän? Kyetäänkö tähän myös tarpeeksi ajoissa? Syttymättömän tulipalon jälkeen seuraavaksi parhaiten sammutettu tulipalo on jo alussa sammutettu.

Proposta di investimento di Evelyn Lauren

Saluti mia amata,
È un piacere scriverti dopo tutto quello che ho passato, so che non ti
ho mai incontrato né visto prima, ma credo che tu sia di buon cuore.
Sono la signorina Evelyn Lauren, l'unica figlia del defunto signor
Paul Bohoun Lauren della Costa d'Avorio (Costa d'Avorio).

Mio padre ha lasciato la somma di ($5.500.000,00) per me in una banca
qui in Costa d'Avorio (Costa d'Avorio) prima della sua morte
improvvisa, ha usato il mio nome come suo erede legittimo e il parente
più prossimo al deposito e anche il beneficiario di il denaro dopo la
sua morte, il mio defunto padre ha scritto un Testamento e si è
presentato alla banca e mi ha impedito di avere accesso al denaro qui
in Costa d'Avorio (Costa d'Avorio) se non per investimenti all'estero.

Ti sto supplicando di aiutarmi a trasferire e ricevere questo denaro
con il tuo conto bancario laggiù nel tuo paese, dove posso avere
accesso ai soldi per gli investimenti, collaborerò anche con te per
stabilire un investimento a vita con il denaro finito lì nel tuo
paese.

Per favore, sto aspettando una tua buona risposta al mio messaggio, in
modo che ti darò maggiori informazioni su questo investimento e
discuteremo di più sul mio futuro e sui benefici con te.

Grazie mentre aspetto una tua risposta
Miss Evelyn Lauren

Postin toimipaikat ovat peruspalveluita

Postin toimipaikat ovat peruspalveluita

Vaikka kirjepostin määrät ovat vähentyneet, ovat postitoimipaikkojen palvelut perusasioita toimivassa yhteiskunnassa. Asiamiespostin palvelut ovat hyvä ja käyttökelpoinen järjestely, jos ne sijaitsevat asiakkaiden kannalta keskeisellä asiointipaikalla, mikä on saavutettavissa taajamissa myös kävellen muiden asiointien kuten kaupassakäynnin yhteydessä.

Nyt on jälleen viime aikoina eri puolilla maata heikennetty postipalvelujen saatavuutta. Synnyin kuntani Multia sai taannoin julkisuutta kulkutauti koronan nollakuntana. Nyt Multia on ilmeisesti ainut kunta ilman postin toimipaikkaa maassamme.

Myös kaupungeissa on vastaavaa postipalvelujen loitontumista asiakkaistaan valitettavasti havaittavissa. Vantaan Martinlaakso, minkä asukasmäärä on koko Keurusseutua suurempi, menetti keskeisellä paikalla kauppakeskuksessa sijainneen asiamiespostinsa asutuksesta etäällä sijaitsevalle huoltoasemalle. 

Autolla voi toki tuonkin saavuttaa, mutta monilla palveluja tarvitsevilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta auton käyttöön. Erilaiset pakettiautomaatit ovat todellisuudessa vieraita monille. Miten voi lähettää ja vastaanottaa arvopostia ja kirjattuja kirjeitä, kun postipalvelut ovat vaikeasti saavutettavissa?

Martinlaakson asiamiespostissa ei ainakaan asiakkaista ollut pulaa, yleensä meitä asioivia jonoksi asti, vaikka asiakaspalvelu toimi sujuvasti. Miksi hyvin toimiva asiamiesposti siirrettiin kauas asiakkaistaan?

Haluan Postin palauttavan asiakaspalvelut takaisin Martinlaakson kauppakeskukseen. 

Kaikkialla muuallakin maassamme on postin asiakaspalvelun toimipisteitä sulkemisten sijaan lisättävä. Julkiset postin asiointitoimipaikat ovat osa hyvin toimivaa yhteskuntaamme.

Eläkevarojen parhainta sijoitusta olisi sijoittaa ne eläkkeiden korotuksiin

Uutiset kertovat eläkeläisten liian vähäisen ostovoiman kielteisistä vaikutuksista. Näin on siitäkin huolimatta, että kaikkein iäkkäimmät, joiden eläketurvakertymä jäi vähäiseksi osin ennen eläkejärjestelmien aikaa tapahtuneen työuran vuoksi ovat jo kohta poistuneet keskuudestamme.

Eläkkeiden taso ei vastaa yleistä ansiotason kehitystä, koska taloudellisen laman perusteilla Lipposen hallituksen aikana 1990-luvun puolivälissä säädettiin tilapäiseksi tuolloin tarkoitettu maksettavien eläkkeiden ns. leikattu eli taitettu eläkeindeksi. Sen mukaan eläkkeet seuraavat vain 20 % ansiotason nousua ja 80 % elinkustannusindeksin nousua.

Tilapäinen eläkkeitä ja eläkeläisten ostovoimaa ja sitä kautta koko kansantaloutta tuhoava tilapäiseksi tehty eläkeindeksi on tehnyt vahinkoa jo yli neljännesvuosisadan. Eläkeläisten ostovoima olisi paras koko kansantalouttamme kautta maan elvyttävä asia. Yhä suurempien kansalaisryhmien ostovoima synnyttäisi työpaikkoja ja toisi työ- ja yrittäjätulojen kautta kunnille, seurakunnille ja valtiolle lisää verotuloja ilman verojen korotuksia!

Koska yhteiskunnassa ansiotaso on noussut huomattavasti enemmän kuin keinotekoisesti koottava elinkustannusindeksi, on eläkeläisten ostovoima merkittävästi heikentynyt. Siksi kirkonkyliin ja lähiöihin on tullut tyhjiä liikekiinteistöjä ja monet lähipalvelut ovat kuihtuneet pois. 

Eläkeläisten ostovoima olisi parasta lähipalvelujen ja pienyrittäjien puolustamista. Miksi tätä ei haluta nähdä? Miksi ei haluta sijoittaa eläkevaroja juuri siihen tarkoitukseen, mitä varten ovat maksetutkin? Miksi ollaan sijoittamassa eläkevaroja ulkomaille, joissa ne eivät työllistä suomalaisia? Mitkä ovat riskit menettää ulkomaille myös sinne sijoitettavat rahatkin ja jopa kokonaankin?

Paras eläkkeiden sijoituskohde on sijoittaa ne eläkkeiden korotuksiin ja kansantaloutemme elvyttämiseen kautta Suomen.  Silloin myös eläkerahastojen tuotto olisi varmaa työikäisten kansalaisten paremman tulokehityksen vuoksi. Tästä tulisi tehdä objektiiviset ja ennakkoluulottomat laskelmat. Ellei kukaan muu tee, tulen itse sen tekemään ja tällä paikalla tuonnempana esittämään.

Korona kiihtyy - rajoituksiin aihetta palata

Kulkutauti, mitä kutsumme koronaksi, on kiihtymisvaiheessa todellisuutta näkymättömänä, äänettömänä, hajuttomana, mauttomana ja tuntoaistillekin tavoittamattomana vaarallisena viruksena. Kun Shengen-maista avautuivat tulomahdollisuudet maahamme, on suuri vaara ja todennäköinen vaara, että koronan uudet muodot alkavat nousta keskuudessamme.

Korona on vaarallinen kaikille, rokotteetkaan eivät anna täyttä suojaa kulkutaudin uusille muodoille. Lapsille ja nuorille koronasta aiheutuvista elinvaurioista ja pitkäkestoisista oireiluista ei ole vielä riittävästi tietoa. Siksi riskit ovat realismia, mikä tulee ottaa vakavasti huomioon. Rajojen avaamiset ja rajoitusten poistamiset on tehty aikuisten mukavuudenhalun

ja lyhytnäköisen taloudellisen eduntavoittelun hengessä. Lapset ja nuoret on unohdettu päätöksiä tehtäessä.

Rajojen avaamiset ja media antavat harhavaikutelman, että korona olisi ohi ja vaaratonta. Miksi media haluaa vaieta koronan vaaroista jatkuvasti lasten ja nuorten kohdalla? Koulut ja asevelvollisuus perustuvat pakkoon. Siksi lasten, nuorten  ja asevelvollisten turvallisuuden tulisi olla perusasia. Mutta näin ei nyt näytä olevan. Kulkutaudin vuoksi saatamme heidät vaaroille alttiiksi, joita emme edes tiedäkään. Mihin on yllättäen kadonnut hallituksen linjakas toiminta?

Kansalle voi tulla turnausväsymys koronan vastaisessa kamppailussa, mutta hallitus ja päätösten tekijät tarvitsevat turnauskestävyyttä kulkutaudin nollaamiseksi. Ilman kulkutaudin täyttä kukistamista emme koskaan pääse normaaliin elämään. Koronan nollaaminen onnistuu vain rajoituksin. Rokotukset ovat tarpeellinen, mutta ne eivät ole riittävä keino koronan kukistamiseksi nollaan.

Koronan kukistaminen nollaan on välttämätöntä kansalaisten terveyden ja hengen takia. Tämä olisi myös taloudenkin kannalta parasta, mutta päättäjiemme lyhytnäköisyys asiassa vaarantaa tämänkin.

Juhannusyön blogi

On juhannusyö 2021. Kuuntelen juuri radiosta Eino Leinon Nocturnoa ja juhannusyön "muistojen bulevardia". Tänä vuonna Suomen juhannus on myöhäisimmällä päivämäärällään 26.kesäkuuta. On ns. "Uunonpäivän juhannus", koska nyt aattona on Uunon nimipäivä. Ensi maanantaina tulee jo viikko kesäpäivän seisauksesta ja vuodenkierron kaksi valoisinta viikkoa eli puoli kuukautta on jo silloin takanapäin.

Eri asiat ovat täyttäneet alkukesän siten, että peltokylvöt vanhoin perinteisin menetelmin Multian Riuttakoskella sain tehdyksi vasta vaadittuun päivämäärään 15.6 mennessä. Helteisenä aikana tein niitä öisin kasvava kuunsirppi kesätaivaalla seuranani. Päivisin otin sitten hellepäivän iltapäiväunet. Kasvimaan pienkylvöt on käytännössä tehty. Näitä viivästytti traktorin käynnistysongelma, mihin lopulta löytyi hyvin yksinkertainen syy eikä mitään remonttia tarvittukaan. 

Keväällä tein raivaussahalla peltojen reunoilla ja ojilla töitä, jotka olisi ollut hyvä saada ja aiemminkin tehdyiksi. Aika oli suotuisa, sää oli viileä, sateeton ja hyttysiäkään ei vielä ollut lainkaan. Nämä työt olivat välttämättömät ja jäivät osin kesken enkä erilliselle Lummilan pellolle nyt vieläkään ennättänyt. Jos heinäkuussa on viileitä aikoja ennen hirvikärpästen seuraa koetan saada asiaa kuntoon ennen lumen tuloa.

Kuntavaalitkin on käyty ja aikanaan nuorimmalle valtuutetulle on nyt alkamassa laskujeni mukaan 12. valtuustokausi. Keskustalla on ohje, että samaan tehtävään tulisi valita vuorottelun vuoksi valita vain kolmelle vaalikaudelle ja olen ollut yhtäjaksoisesti jo neljä vaalikautta kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, joten en halunnut tuota arvokasta protokollan ykköstehtävää tavoitella. Kenenkään arvovalta ei kärsi, jos noudattaa ohjeita. Muitakin tehtäviä on tarjolla ja edessä ovat maakuntavaalit, joihin olen antanut jo aikoja sitten ehdokassuostumuksen silloin, kun soten piti ensi kerran toteutua. 

Riuttakoskella teetän Metsäliitolla hakkuita. Naapurit Kari ja Martti pyysivät mukaan, jotta saataisiin hakkuukoneelle työtä enemmän.

Osaltani on kyse kiireestä palauttaa Latohaasta vuosikymmenien takainen puutavaran sirkkelisahaus ja varastoalue takaisin tähän käyttöön ja naapurin Riuttakankaan hiekkamontulla nyt oleva sahatavara omalle maalle, jotta naapuri saa toteuttaa tavoitteitaan omalla maallaan.

Toinen osio metsäsavotassa on historialliselle tervankuljetusreitille vuonna 1978 tehdyn Villinvuoren metsäautotien reunojen raivaus. Tien varret ovat täyttyneet hitaasti kasvaneista kuusista, jotka nyt ilmeisesti Metsä-Multian toimesta tehdään energiahakkeeksi. Tuon hinta on varsin mitätön vieraalla teetettynä, mutta nyt on pakko menetellä näin, jotta kokonaisuus toimii ja Latohaan varastoalue saadaan pikaisesti käyttöön. 

Villinvuoren metsäautotien reunojen raivaus on tarpeen, koska nykyisin rekka-autojen korit ovat maalattuja taideteoksia ja autojen omistajat eivät halua niihin minkäänlaisia vaurioita. Ongelma on kuusen hakkuu kesäaikaan juurikääpävaaran takia. Ilmeisesti tarvitaan urearuiskutus vaaran eliminoimiseksi. Sinänsä jo isäni sanoi alueen olevan sellaista mäntyaluetta, mistä tulee kaikki kuusi poistaa.

Toinen hakkuukohde on Riuttakosken saunan lähellä olevan kuusen suuren kuningatarkuusen poisto. Tuo ehkä Riuttakosken suurin pellolta kasvuvoimansa saanut suuri kuusi koki viikko sitten myrskyssä vaurion. Kuusi haarautuikin noin viiden metrin korkeudessa kolmeksi tukkipuuksi ja yksi haara irtosi myrskyssä. 

Saunapihlaja koki kovia, mutta isoisäni Israel Oinosen sotien jälkeen tekemä sauna säästyi onneksi. Mutta suuri kuusi vammautui pysyvästi ja on vain ajan kysymys, milloin korkeudesta lähtee irti toinenkin haara ja se voi osua saunaan kohtalokkain seurauksin korkeudesta painavana pudotessaan. Normaalina puuna en ajattelekaan tuon kuusen kaatoa, koska riski ylhäältä tulevasta vaarasta on todellinen. Metsäkone voinee ottaa puun kouriinsa ja ohjata hallitusti kaadon, mutta haaste tuo on metsäkoneellekin, koska korkeuksissa vaurioitunut puu on arvaamaton.

Kova homma on noin tuhannen tukin tuottaman sahatavaran siirto, mikä tehtävä vaurioittamatta sahattuja lautoja, lankkuja, piiruja ja muita sahauksen tuotteita. Ilmeisesti sahatavara on vain heti siirrettävä omalle maalle ja vasta sitten järjesteltävä ja taaplattava varastointivaksi. Kaikkiaan näiden hakkuiden taloudellinen tuotto on varsin minimaalinen ja siitäkin verotus vie kolmanneksen. Pelkästään näitä varten ei kannattaisi metsäkonetta kuljettakaan.

Kirkollisia toimituksia teen talkoilla ihmisten pyyntöjen mukana. Seuraavana on koronaan Turussa kuolleen keuruulaislähtöisen erikoislääkärin uurnan hautaan siunaus. Kulkutauti korona on voimistuvaa ja arvaamatonta todellisuutta maassamme juuri nyt. Samalla mielestäni täysin ennen aikaisesti eri taloudellisten intressipiirien painostuksesta on vastuuttomasti höllennetty rajoituksia ja vain ihme tarvitaan estämään koronan nousu ja pahimmillaan exponentiaalisesti kasvaviin määriin. Olen useissa Uuden Suomen blogeissani koettanut olla "huutavan ääni" varoittamassa hengenvaarallisen ja aisteillemme havaitsemattoman vihollisen vaarasta.

Nyt 25.6 on tullut 80 vuotta jatkosodan alkamisesta. Koetan seurata isäni Sulo Oinosen sotataivalta. Hänet oli kutsuttu kenttäharmaisiin jo ennen juhannusta liikekannallepanossa Länsi-Pohjan sotilaspiirissä, sillä Lumivaaran ja Jaakkiman väki oli talvisodan jälkeen evakuoitu Länsi-Pohjan alueelle. Isäni talvisodan jälkeinen evakkopaikkakunta oli Alatornio. Joukot, mihin hänet kutsuttiin lähtivät valloittamaan saksalaisten kanssa talvisodassa menetettyä Sallaa. Sallassa isäni osallistui mm. Kelsinkäisten tunturitaisteluun.

Täältä isäni sotataival johti vapaaehtoisen suostumuksen kautta pikakoulutukseen lääkintämieheksi ja Vienan Karjalaan ja kohtalona olivat kovat tehtävät Kiestingin motissa, joista isäni onneksi kertoi paljon ja koska olen vanhempieni ainut lapsi kuuntelin kaiken varsin tarkkaan. IS:n edellinen sotahistorilinen lehti kertoi kiteytetysti jo isäni kertomat tosiasiat Kiestingistä. Asiat, joista isäni kertoi,  painuivat mieleeni, vaikka olin vasta päivää vaille 15-vuotias, kun isäni menehtyi äkillisesti kotonamme Riuttakoskella todennäköisesti keuhkoinfarktiin, mihin välillisenä syynä olivat sodan vammat ja seuraukset.

Sotahistoriaa omatoimisesti tutkineena väitän Kiestingin taistelujen olleen toisen maailman sodan ratkaisevimmat. Vastapuolella itse Stalin vastasi tapahtumin kulusta. Hän valitettavasti onnistui päämärässään ja Muurmannin rata jäi Neuvostoliiton elintärkeäksi länsiliittoutuman ja amerikkalaisen ase- ja taloudellisen avun reitiksi. Ilman tätä Neuvostoliitto tuskin olisi selvinnyt katsottiinpa asiaa sotilaallisesti tai taloudellisesti. Saksa olisi mitä todennäköisimmin ollut ihan ylivoimainen voittaja, ellei Neuvostoliitto olisi saanut jatkuvasti koko sodan ajan Amerikan ja lännen apua ja ainut reitti tälle oli Muurmannin rata. Stalin tajusi Muurmannin radan merkityksen ja määräsi ja keskitti kaiken mahdollisen sotilaallisen voiman estämään radan siirtymisen suomalaisten(/saksalaisten) haltuun. 

Näillä juhannusyön mietteillä tervehdin juhannusyön jo tummettua ennen aamun aavistelua taivaanrannalle. Hyvää kesää ja kohta koittavaa heinäkuuta!

Hyvää alkukesää kohti juhannuksen suvea!

Sinulla Hyvä Blogini Lukija ovat varmasti monet kiireet elämänvirrassasi. Niin on minullakin. Pitäisi vielä vanhanaikaiset ja periaatteelliset ohran ja kauran kylvötkin noin reilu 2 hehtaaria saada 15.6. mennessä maahan. Eri asiat ml. kunnallisvaalien lehtikirjoitukset ovat vieneet aikani.

Lisäksi vanha kunnon sininen Fordson major vm 1958 hieman omasi käynnistysvaikeuksia ja menetin muutaman päivän, jolloin olisin voinut kyntää ja muokata sillä. Kevään hyvät viileät sääskivapaat kaksi viikkoa käytin pellon ojien ja osin jo pelloillekin tunkevien pajujen poistamiseen raivaussahalla, Ettei kylänväen tarvitse huomautella asiasta. Annoin heille hyvän äänenkuuluvuuden iltoina iltamusiikkia raivaussahalla yli kello 22 aikaan asti! Ja kyllä tämä oli huomattukin! Eri syistä kahtena ja kolmenakin vuonna nämä raivaukset olivat jääneet tekemättä tähän kevätkauteen, koska syksyllä ovat hirvikärpäset ei homma onnistu nykyään syksylläkään- 

Vielä muutama "käärmepensaikko" on vielä käsittelemättä. Nyt helle ja runsaat itikat siirtävät tätä viileämpiin aikoihin. Aion laittaa siemenistä vielä runsaastikin mm. lehtikaalia maahan, sato ennättänee loppusyksyksi. En osta taimia niiden mahdollisten lehtokotiloiden takia, vaan kasvatan kaiken siemenistä.

Hyvää alkukesän aikaa kohti juhannuksen suvea!

Hukkuiko helluntai?

Hukkuiko helluntai?

Vanha sanonta kuului: "Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti." Nyt on jälleen aika helluntain, mutta huomaammeko tätä? Suomalaisessa perinteessä helluntai on ollut suuri kevään tai paremminkin kevätkesän juhla. Nyt koen tämän hukkuneen ihan tavalliseksi viikonlopuksi, monet eivät saata nykyään enää huomatakaan helluntaita lainkaan.

Helluntai oli suomalaisessa kalenterissa vuosisataisen käytännön mukaan kahden pyhäpäivän juhla siten, että vuoteen 1972 vietimme helluntaita sunnuntaina 50 päivää pääsiäisen jälkeen ja helluntaimaanantai oli myös pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä.

Siirryttäessä yhteiskunnassamme viisipäiväiseen työviikkoon tuli muutoksia kirkollisten juhlapäivien viettoon. 

Helluntai haluttiin kuitenkin säilyttää kahden pyhäpäivän juhlana. Tämä tapahtui tekemällä helluntain aatosta, helluntailauantaista pyhäpäivä, mitä kutsuttiin helluntain valmistuspäiväksi. Tuolloin pidettiin päiväjumalanpalvelukset seurakunnissa, vaikka tästä oli kaavailuja aattoillan jumalanpalvelusten pyhäksi. Käytännössä "aatto muodostui juhlaa jalommaksi" ja itse kristikunnan kolmannen suuren juhlan eli tässä tapauksessa helluntain kirkot olivat aattoa vähäväkisemmät.

Tämä käytäntö oli vuosina 1973-1991, jolloin luovuttiin helluntain toisesta pyhäpäivästä ja helluntain vietto on tapahtunut tämän jälkeen vain sunnuntaina kristillisen perinteen mukaisella paikallaan. Tuolloin esitin kysymyksen "hukkuuko helluntai?"

Nyt 30 vuotta tuon jälkeen voin todeta paljolti näin käyneen. Vuoteen 1774 asti helluntai oli neljän pyhäpäivän juhla, jolloin tiistai ja keskiviikkokin olivat pyhäpäiviä.

Kevääseen 1972 asti helluntai esiintyi mm. kauppojen, tilaisuuksien ja tapahtumien mainonnassa. Yhteiskunnassamme ja elämänkulussa vietettiin kevätkesän suurta juhlaa, helluntaita. Kaikki tiesivät tämän. Nyt olemme helluntain kevätkesän juhlana ja juhla-aikana kulttuurissamme menettäneet. Kirkoissa toki helluntaina on punainen liturginen väri, mitä ihmetellään, että "kylläpäs se pappi nyt koreilee vaatteilla!"  (Muutama vuosikymmen sitten ei vielä täällä käytetty liturgisia asuja, papin asut olivat kirkoissa mustia vuoden ympäri.)

Helluntai on kristikunnassa historiallisesti jo keskiajalla ollut myös varsin elämänmyönteinen jopa suorastaan luomisjärjestyksen erotikkaa tihkunut juhla. Helluntain virsissä on ripaus tästä yhä aistittavissa ja selkeämmin niiden alkuperäisistä latinankielisistä sanoituksista hääjuhlien veisuina.

Vaikka helluntai on kristikunnassa Pyhän Hengen, kolmannen uskonkappaleen juhlapäivä, se on ollut myös vahvasti luomisen rakkauden, ensimmäisen uskonkappaleen juhla. Menetämme paljon, jos hukkaamme helluntain. Entisen ajan sanoin: "Heleätä helluntaita!"

Lauri Oinonen

Paljon Onnea Äideille ja Isoäideille sekä Isosioäideille!

Toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä. Tänä vuonna tuo päivä ajoittuu toukokuun yhdeksännelle päivälle, jolloin on nyt myös eurooppapäivä. Nämä molemmat ovat liputuspäiviä. Tänä vuonna selvitään yhdellä lipunnostolla kahden liputuspäivän toiminnot. Keskiviikkona 12.5 on Snellmanin päivä ja se on vuosikymmeniä ollut liputuspäivä, kuten ensi sunnuntain kaatuneitten muistopäiväkin.

Toukokuun kevääseen sijoittuu vappu huomioon ottaen viisi liputuspäivää . Lisäksi toukokuun lopulla voivat olla perhepiireissä ylioppilasjuhlat ja kouluista valmistuneitten juhlinnat liputuksen aiheina. Kesäkuun neljäs on taas Puolustusvoimien lippujuhlapäivä Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän merkeissä, joka oli syntynyt 4.6.1867. Kohta sitten onkin vuorossa jo juhannus, Suomen lipun päivä, minkä ajankohta vaihtelee viikon vaihteluajan puitteissa maassamme.

Äidit ovat äitienpäivän muistamisensa ansainneet. Eilen kävin oman äitini haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Kylmän yön vuoksi en vielä vienyt perinteistä ruusua haudalle, koska yöpakkanen olisi vioittanut sen. Tällä isäni ja äitini haudalla ovat kansallisena veteraanipäivänä istuttamani kuusi orvokkia, mitkä kyllä kestävät keväthallat.

Äitiys on asia, minkä arvostusta tulisi yhteiskunnassamme aina muistaa ja korostaa. Me miehet pääsemme luomisjärjestyksen mukaan paljon helpommalla, koska me emme voi synnyttää. Tämä vaativa tehtävä on uskottu naissukupuolelle. Siksi kaikki äidit ja isoäidit sekä isoisoäidit keskuudessamme ansaitsevat Kiitoksen. 

Äitienpäivänä voimme ajatuksin muistaa kaikkia jo poissiirtyneitä äitejämme eri sukupolvista. Itse voin jäljittää menneisiin sukupolviin äitini suvusta kanta-äitini Susannan, syntyjään Haapakosken 1700-luvulta Alavieskasta. He ovat synnyttäneet ja luoneet elämänsä kautta tätäkin päivää, mitä tänään vietämme. Jumala siunatkoon heidän työnsä ja tehköön meistä tuon työn arvoisia omissa elämäntilanteissamme.

EU ei kuulu talonpojan metsiin

EU ei kuulu talonpojan metsiin

Olen järkyttynyt EU:n pyrkimyksestä isännäksi suomalaisten talonpoikien metsiin. Tätä merkitsee EU:n tavoite yli 13 hehtaarin metsäomaisuuden ilmastohyötyanalyysin raportointivelvollisuudesta. Mitä kaikkea tämä tulisi käytännössä merkitsemään metsien käytölle? 

Varmastikaan pelkällä byrokratialla ei selvittäisi. EU haluaisi päästä isännäksi päättämään suomalaisten talonpoikien yksityismetsien käytöstä. Tästähän tässä on ilmiselvästi kyse. Vaikka tämä naamioidaan ilmastohyötyanalysoinniksi ja raportoinniksi, niin aivan selvää on, että tällä tullaan ei vain rajoittamaan vaan myös estämään hakkuita. Metsänomistaja ei olisi enää isäntä omissa metsissään.

Uhka on niin raju puuttuminen suomalaisen talonpojan metsäomaisuuden käyttöön, että tästä ei pidä käydä edes neuvottelemaankaan. Jo alkuunsa on kyettävä sanomaan selvästi ei. Jos annamme edes pikkusormen tälle pahalle, on aivan varmaa, että se vie koko käden. 

Suomi on parhaimmillaankin vain vähäinen vaikuttaja EU:ssa. Ei ole varmuutta siitäkään, että edes suomalaiset vaikuttajatkaan EU:ssa kykenisivät tai edes haluaisivatkaan puolustaa suomalaista yksityismetsänomistajaa. Tulevaisuus on yksinkertaisesti vain tuhoisa, ellei tällaisia mielettömyyksiä estetä jo heti alkuunsa. Nyt metsänhoitoyhdistyksiin kuuluvien metsät ovat jo sertifioidut ja tämän pitää riittää ilmastonsuojeluunkin.

Metsät menettävät arvonsa, ellei yksityismetsänomistajalla ole nykyisiä oikeuksia niiden käyttöön. Samalla vaarannetaan suomalaisen metsäteollisuuden ja koko metsäklusterin toiminnot. Tämä voi olla jopa EU:n tavoitekin. Kun tilanne on tällainen, on keskusteluun otettava Suomen irtaantuminen EU:sta. Emme tarvitse vieraita isäntiä yksityisomistajien metsiin.

Lauri Oinonen

Mhy-valtuutettu

kansanedustaja 1999-2011 (kesk)

Keuruu

Sanan- ja mielipiteenilmaisun vapaudet uhattuina

Suomi on nyt ajautumassa sanan ja mielipiteen vapauden kehitysmaaksi. Tässä en halua ottaa kantaa itse asiaan, minkä vuoksi kansanedustaja Päivi Räsänen on ilmaissut kantansa, vaan puutun nyt tietoisesti sanan ja mielipiteen ilmaisun oikeuteen. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on tullut tunnetuksi oudoista ja omituisista kannanotoistaan. Hän on esittänyt objektiivisina totuuksina omia käsityksiään aiemminkin.

Nyt on tapahtunut kuitenkin varsin harkitsematon ylilyönti. Tämän vuoksi olisi aiheellista vaihtaa valtakunnansyyttäjää tässä maassa. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Yksityishenkilönä Raija Toiviaisellakin olisi oikeus. Mutta nyt hän sekoittaa virkansa ja oman mielipiteensä ja toimii oman mielipiteensä eikä objektiivisen oikeushyvän mukaan.

Suomessa on sananvapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus ovat perusasioita. Suomessa on oikeus myös siteerata tekstejä. Emme elä poliittisen sensuurin maassa. En tietoisesti tässä puutu uskonnonvapauteen, se on monitahoisempi asia ulottuvuuksiltaan kuin nyt asia, mistä Raija Toiviainen syyttää Päivi Räsästä. 

Jos Suomessa lähdetään nyt Toiviaisen avaamalle tielle, jouduttaisiin diktatuurimaiden tielle. Siellä ei saa arvostella hallitsijoita tai vallitsevaa poliittista suuntausta. Nyt Toiviainen on lähtenyt tälle tielle ja se tie on pelottava pitemmälle katsottaessa. Kansanedustajan kokemuksella tiedän, kuinka pyhiä asioita ovat sanan ja mielipiteen ilmaisun vapaudet. Ilman niitä ei demokratia voi toimia.

Toivon Raija Toiviaisen harkitsevan nyt julkisuuteen tullutta tointaan kansanedustaja Päivi Räsästä kohtaan. Olisiko harkittava syytteen nostaminen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista kohtaan kansanedustajan mielipiteen ilmaisun rajoittamisesta ja siihen puuttumisesta? Pohjimmaltaan juuri tästä on nyt kyse ja toimet Toiviaisen nyt tapahtuneen toiminnan suhteen olisivat aiheellisia.

Metsien arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Suomessa on myös teollisia yrityksiä puutalojen valmistukseen jo aiemmin vapaa-ajan puurakennuksia valmistaneiden yritysten rinnalla. 

Keuruun kaupunginvaltuuston retkellä kävimme kaupunginjohtaja Hannu Marssin johdolla Etelä-Pohjanmaalla muutama vuosi sitten tutustumassa teolliseen asuinrakennusten valmistamiseen. Keski-Suomi on jo pitkään ollut tunnettu useammastakin vapaa-ajan puurakennuksia valmistavista yrityksistä, joille ulkomaan vienti on varsin merkittävässä asemassa toiminnoissaan.

Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. Vaikka juuri nyt eri tuhojen markkinoille tuomat puumäärät alentavatkin vientipuun hintoja kuten sotien tuomat epävarmuustekijät suomalaisen sahatavaran vientimaissa, voi katsoa luottavasti tulevaisuuteen.

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Tuolloin syntyivät myös puiset teolliset omakotitalot, joita mm. Alavuden puunjalostustehdas teki suuret määrät Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Samoin tuolloin uudentyyppinen Espoon Tapiolan "puutarhakaupunki" syntyi nopeasti puisista taloelementeistä rakennettuna.

Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. Ainakin Keski-Suomessa löytyy etsittäessä tukkipuita, joista saa kahdeksan metrin hirsiä seitsemän tuuman tai jopa kahdeksan tuuman latvavahvuuteen. Kuuden metrin pituus vastaavin latvavahvuuksin on jo helpompi löytää monistakin metsistä rakennushirsiksi.

Nyt nämä arvopuut, jollaisia aikanaan käytettiin myös laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan. Nuoret metsäkoneitten käyttäjät tekevät metsissä sitä, mitä tehtaalta käsketään eikä ohjeista ole poikkeamista, arvopuun menetys jää metsänomistajan vahingoksi, joka onnekseen ei yleensä menetystään tule koskaan tajuamaankaan. 

Suurten ja muutoinkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää suomalaisen mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Samaan aikaan Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta, kun Suomesta ei tarvitsijoille löydy. 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta. (Muutoin 1970-luvulla oli metsäpolitiikka, että metsään ei saanut jättää mitään ylimääräistä puuta levittämään tuholaisia! Olisikohan nytkin parempi, että luonnonsuojelijat ahkeroisivat pesäpönttöjen rakentamisissa metsiin puukiipijöille ja muille linnuille? Kuusi- ja havupuun jättämiset metsään merkitsevät varmasti tuholaisten leviämistä. Nytkin ovat kohta ajat, jolloin toukka tekee metsään jätetyssä ja kaatuneessa puussa pitkää päivää!)

Ystäväni "Arppa" Äänekoskelta suositteli Suomeen perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Jalo ja kovasti kannatettava ajatus! Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

"Arppa" suositteli edelleen kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvitaan myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni kaikki tässä kirjoittamani on myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle nyt luulisi ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.

Exit hopulla voi olla ikävä loppu koronan kohdalla

Suuresti ihmettelen sitä, kuinka Suomessa ollaan nyt höllentämässä ja jopa purkamassakin koronarajoituksia, vaikka tilanne on yhtä paha kuin vuosi sitten, jolloin oli voimassa Uudenmaan sulku ja monet muutkin rajoitukset. Taloudelliset piirit ovat voimakkaasti painostaneet päättäjiä ja päättäjät ovat kunnallisvaalien alla taipuneet painostukseen.

Tämä on sekä tyhmää että erityisesti vastuutonta menettelyä lyhytnäköisyydessään. Maksamme monia vakuutusmaksujakin niin liikenne- ja ajoneuvovakuutuksissa, kotivakuutuksissa, palo-, murto- ja metsävakuutuksissa ja monissa muissakin meille kaupan olevissa ja turvaa lupaavissa vakuutuksissa.

Näin ostamme turvaa vahinkojen varalle. 

Koronarajoituksilla ostamme myös turvaa terveytemme ja henkemme puolesta. Koronaan on kuollut monia nuoria ja keski-ikäisiäkin iäkkäimpien rinnalla. Monet saavat pysyviä vammoja, vaikka selviäisivätkin koronasta. Tämä halutaan tietoisesti unohtaa, koska ikävät asiat on helpompi unohtaa kuin aktiivisesti muistaa. Tämä on kuitenkin vaarallista itsepetosta.

Taloussanomissa tänään on luettavissa talousasiantuntijan hyvä artikkeli siitä, että nyt olemme liian aikaisin juuri taloudenkin kannalta höllentämässä ja purkamassa rajoituksia, joilla on saatu tavoiteltuja tuloksia. Mutta nyt ollaan unohdettu, että kulkutauti on kovaa todellisuutta maassamme ja erityisesti pääkaupunkiseudulla sekä pistemäisesti ikään kuin hyökkäysvalmiina monissa paikoissa kautta maan. Jos korona ryöpsähtää näistä paikoista, voimme joutua ennen näkemättömään kulkutautikatastrofiin.

Toivon kovasti, että näin kävisi. Mutta tämä on mielestäni paljon todennäköisempää kuin joutuminen lähiviikkoina autokolariin tai tulipalo asunnossamme.

Kuka ottaa vastuun ennen aikaista koronahöllennyksistä ja niiden tuottamista menetyksistä? Onko koronan vastaisessa sodassa turnauskestävyys nyt kadoksissa? Kuvitellaanko voitettavan maratonissa keskeyttämällä se?

Ymmärrän hyvin, vaikka en missään nimissä hyväksykään, poliitikkojen paineet kuntavaalien ollessa ovilla höllentää ja poistaa koronarajoituksia. Parhainta olisi edelleenkin, kuten olen jo kuukausia esittänyt, siirtää kuntavaalit aiemmalle normaalille paikalleen syksyyn ja aloittaa uusilla luottamushenkilöillä kalenterivuoden vaihteessa. Demokratia ei tästä vaarannu, sama nelivuotiskausi valittavilla on edessään joka tapauksessa. Mutta demokratia vaarantuu pahasti, jos vaalit ovat nyt muutaman viikon kuluttua keskellä pahaakin kulkutautiepidemiaa.