Hukkuiko helluntai?

Hukkuiko helluntai?

Vanha sanonta kuului: "Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti." Nyt on jälleen aika helluntain, mutta huomaammeko tätä? Suomalaisessa perinteessä helluntai on ollut suuri kevään tai paremminkin kevätkesän juhla. Nyt koen tämän hukkuneen ihan tavalliseksi viikonlopuksi, monet eivät saata nykyään enää huomatakaan helluntaita lainkaan.

Helluntai oli suomalaisessa kalenterissa vuosisataisen käytännön mukaan kahden pyhäpäivän juhla siten, että vuoteen 1972 vietimme helluntaita sunnuntaina 50 päivää pääsiäisen jälkeen ja helluntaimaanantai oli myös pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä.

Siirryttäessä yhteiskunnassamme viisipäiväiseen työviikkoon tuli muutoksia kirkollisten juhlapäivien viettoon. 

Helluntai haluttiin kuitenkin säilyttää kahden pyhäpäivän juhlana. Tämä tapahtui tekemällä helluntain aatosta, helluntailauantaista pyhäpäivä, mitä kutsuttiin helluntain valmistuspäiväksi. Tuolloin pidettiin päiväjumalanpalvelukset seurakunnissa, vaikka tästä oli kaavailuja aattoillan jumalanpalvelusten pyhäksi. Käytännössä "aatto muodostui juhlaa jalommaksi" ja itse kristikunnan kolmannen suuren juhlan eli tässä tapauksessa helluntain kirkot olivat aattoa vähäväkisemmät.

Tämä käytäntö oli vuosina 1973-1991, jolloin luovuttiin helluntain toisesta pyhäpäivästä ja helluntain vietto on tapahtunut tämän jälkeen vain sunnuntaina kristillisen perinteen mukaisella paikallaan. Tuolloin esitin kysymyksen "hukkuuko helluntai?"

Nyt 30 vuotta tuon jälkeen voin todeta paljolti näin käyneen. Vuoteen 1774 asti helluntai oli neljän pyhäpäivän juhla, jolloin tiistai ja keskiviikkokin olivat pyhäpäiviä.

Kevääseen 1972 asti helluntai esiintyi mm. kauppojen, tilaisuuksien ja tapahtumien mainonnassa. Yhteiskunnassamme ja elämänkulussa vietettiin kevätkesän suurta juhlaa, helluntaita. Kaikki tiesivät tämän. Nyt olemme helluntain kevätkesän juhlana ja juhla-aikana kulttuurissamme menettäneet. Kirkoissa toki helluntaina on punainen liturginen väri, mitä ihmetellään, että "kylläpäs se pappi nyt koreilee vaatteilla!"  (Muutama vuosikymmen sitten ei vielä täällä käytetty liturgisia asuja, papin asut olivat kirkoissa mustia vuoden ympäri.)

Helluntai on kristikunnassa historiallisesti jo keskiajalla ollut myös varsin elämänmyönteinen jopa suorastaan luomisjärjestyksen erotikkaa tihkunut juhla. Helluntain virsissä on ripaus tästä yhä aistittavissa ja selkeämmin niiden alkuperäisistä latinankielisistä sanoituksista hääjuhlien veisuina.

Vaikka helluntai on kristikunnassa Pyhän Hengen, kolmannen uskonkappaleen juhlapäivä, se on ollut myös vahvasti luomisen rakkauden, ensimmäisen uskonkappaleen juhla. Menetämme paljon, jos hukkaamme helluntain. Entisen ajan sanoin: "Heleätä helluntaita!"

Lauri Oinonen

Paljon Onnea Äideille ja Isoäideille sekä Isosioäideille!

Toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä. Tänä vuonna tuo päivä ajoittuu toukokuun yhdeksännelle päivälle, jolloin on nyt myös eurooppapäivä. Nämä molemmat ovat liputuspäiviä. Tänä vuonna selvitään yhdellä lipunnostolla kahden liputuspäivän toiminnot. Keskiviikkona 12.5 on Snellmanin päivä ja se on vuosikymmeniä ollut liputuspäivä, kuten ensi sunnuntain kaatuneitten muistopäiväkin.

Toukokuun kevääseen sijoittuu vappu huomioon ottaen viisi liputuspäivää . Lisäksi toukokuun lopulla voivat olla perhepiireissä ylioppilasjuhlat ja kouluista valmistuneitten juhlinnat liputuksen aiheina. Kesäkuun neljäs on taas Puolustusvoimien lippujuhlapäivä Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän merkeissä, joka oli syntynyt 4.6.1867. Kohta sitten onkin vuorossa jo juhannus, Suomen lipun päivä, minkä ajankohta vaihtelee viikon vaihteluajan puitteissa maassamme.

Äidit ovat äitienpäivän muistamisensa ansainneet. Eilen kävin oman äitini haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Kylmän yön vuoksi en vielä vienyt perinteistä ruusua haudalle, koska yöpakkanen olisi vioittanut sen. Tällä isäni ja äitini haudalla ovat kansallisena veteraanipäivänä istuttamani kuusi orvokkia, mitkä kyllä kestävät keväthallat.

Äitiys on asia, minkä arvostusta tulisi yhteiskunnassamme aina muistaa ja korostaa. Me miehet pääsemme luomisjärjestyksen mukaan paljon helpommalla, koska me emme voi synnyttää. Tämä vaativa tehtävä on uskottu naissukupuolelle. Siksi kaikki äidit ja isoäidit sekä isoisoäidit keskuudessamme ansaitsevat Kiitoksen. 

Äitienpäivänä voimme ajatuksin muistaa kaikkia jo poissiirtyneitä äitejämme eri sukupolvista. Itse voin jäljittää menneisiin sukupolviin äitini suvusta kanta-äitini Susannan, syntyjään Haapakosken 1700-luvulta Alavieskasta. He ovat synnyttäneet ja luoneet elämänsä kautta tätäkin päivää, mitä tänään vietämme. Jumala siunatkoon heidän työnsä ja tehköön meistä tuon työn arvoisia omissa elämäntilanteissamme.

EU ei kuulu talonpojan metsiin

EU ei kuulu talonpojan metsiin

Olen järkyttynyt EU:n pyrkimyksestä isännäksi suomalaisten talonpoikien metsiin. Tätä merkitsee EU:n tavoite yli 13 hehtaarin metsäomaisuuden ilmastohyötyanalyysin raportointivelvollisuudesta. Mitä kaikkea tämä tulisi käytännössä merkitsemään metsien käytölle? 

Varmastikaan pelkällä byrokratialla ei selvittäisi. EU haluaisi päästä isännäksi päättämään suomalaisten talonpoikien yksityismetsien käytöstä. Tästähän tässä on ilmiselvästi kyse. Vaikka tämä naamioidaan ilmastohyötyanalysoinniksi ja raportoinniksi, niin aivan selvää on, että tällä tullaan ei vain rajoittamaan vaan myös estämään hakkuita. Metsänomistaja ei olisi enää isäntä omissa metsissään.

Uhka on niin raju puuttuminen suomalaisen talonpojan metsäomaisuuden käyttöön, että tästä ei pidä käydä edes neuvottelemaankaan. Jo alkuunsa on kyettävä sanomaan selvästi ei. Jos annamme edes pikkusormen tälle pahalle, on aivan varmaa, että se vie koko käden. 

Suomi on parhaimmillaankin vain vähäinen vaikuttaja EU:ssa. Ei ole varmuutta siitäkään, että edes suomalaiset vaikuttajatkaan EU:ssa kykenisivät tai edes haluaisivatkaan puolustaa suomalaista yksityismetsänomistajaa. Tulevaisuus on yksinkertaisesti vain tuhoisa, ellei tällaisia mielettömyyksiä estetä jo heti alkuunsa. Nyt metsänhoitoyhdistyksiin kuuluvien metsät ovat jo sertifioidut ja tämän pitää riittää ilmastonsuojeluunkin.

Metsät menettävät arvonsa, ellei yksityismetsänomistajalla ole nykyisiä oikeuksia niiden käyttöön. Samalla vaarannetaan suomalaisen metsäteollisuuden ja koko metsäklusterin toiminnot. Tämä voi olla jopa EU:n tavoitekin. Kun tilanne on tällainen, on keskusteluun otettava Suomen irtaantuminen EU:sta. Emme tarvitse vieraita isäntiä yksityisomistajien metsiin.

Lauri Oinonen

Mhy-valtuutettu

kansanedustaja 1999-2011 (kesk)

Keuruu