Jos Suomen kohtalot olisi ratkaistu talvisodan kynnyksellä konsulttien neuvojen uhka-, mahdollisuus-, heikkous-, vahvuusanalyysin fläppitauluharjoituksin, konsulttien vastaansanomaton lopputulos olisi ollut; "ei mitään mahdollisuutta selviytyä, antautukaa".
Suomen kansa ja sen päättäjät eivät tienneet tällaisista nykyajan neuvonantajista mitään. Valtioneuvosto ja eduskunta tunsivat kansan sydämen äänen. Se ääni oli kodin, uskon ja isänmaan turvaamisen ääni. Se ääni tunsi, että kansamme päällä on oleva siunaus. Sen siunauksen sadosta saamme tänään nauttia. Suomi on kaikkine puutteineenkin miljardien kadehtima maa. Siitä kiitos ja kunnia sankareille, niin sodassa, kotirintamalla sodan aikana kuin sen jälkeisessä jälleenrakentamisessa.
On sinänsä paradoksaalista, että sodat ovat olleet siemen moneen hyvään ja kauniiseen. Kärsimykset ovat olleet hiiva uuden uutimen saamiseen. Kärsimykset muuttuvat historian saatossa sankaruudeksi, uhreista on tullut hyvinvointimme kivijalan marttyyreja.
Maamme oli vielä itsenäistymisemme alkuvaiheessa yksi Euroopan köyhimmistä maista. Nykymittapuulla mitattuna itsenäistymisvaiheessa meillä ei ollut sitten "mitään". Se mitä meillä oli, oli tahto saada elää ilman Pietarista tai Tukholmasta tulevia määräyksiä, direktiivejä kuten nykyisin sanonta kuuluu.
Nyt tuntuu katkeralta, että olemme menettäneet uskomattoman paljon saavutettua itsenäisyyttä EU:lle ja sen yksityisomistusta loukkaaville toimille. Viimeisimpänä yksityismetsiin kohdistuva taksonomiauhka, jonka pakkomääräykset ovat vakava ulkopuolinen uhka. Tällaista eivät suomalaiset aavistelleet, kun idän pelossa äänestivät täpärän tuloksen EU:hun liittymisen puolesta.
Kukaan ei enää muista, että tuolloin puhuttiin Euroopan Yhteisöstä ja kiistettiin kyseessä olevan unionin ja kiistettiin kyseessä olevan unioni, vaikka asioita tuntevat EI-kannalla olevat tämän tiesivät. Luvattiin myös oman rahan säilyminen virallisissa informaatiotilaisuuksissa, kun tiedustelin asiaa, Nyt voidaan kysyä, kuka tai ketkä olivat oikeassa.
Ymmärrän niitä ihmisiä, joilla oli idän pelko ja suorastaan halu liittyä länteen. Nyt voidaan kysyä, mikä on sen hinta? Mitä todella merkitsee sitoutuminen EU:n yhteiseen velkaan? Kyse ei ole kertaluonteisesta velasta, vaan jatkuvasta kasvavasta velka-automaatista, mille loppua ei ole näköpiirissä. Tähän EU-jäsenyytemme on meidät vienyt - pysyvään lisääntyvän velan unioniin!
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaiken aikaa varoitellut asiasta, mutta häntä ei halua kuulla edes poliittinen oikeistokaan, vaikka tältä taustalta hän on poliittisen uransa tehnytkin.
EU ei tarjoa millekään maalle sotilaallista turvaa. Ken tätä kuvittelee erehtyy ja erehtyy pahasti.
Valitettavasti sama koskee myös läntistä liittoutumaa, mitä minäkin joskus kuvittelin sotilasliitoksi. Suomen ei ole syytä liittoutua, koska olisimme antava osapuoli ja joutuisimme maksajiksi saamatta nettohyötyä. Suomea eivät puolusta ketkään muut kuin suomalaiset itse. Nuo sanat tunnetun viime sotien veteraanin lausumat. Tämä on fakta, minkä unohtaminen on vaarallista.
Tuon tässä tosiasiat esille, joiden sanominen ei miellytä kaikkia. Mutta tosiasiat on nähtävä sellaisina, kuin ne ovat, miellyttipä tämä tai ei. Totuus kuitenkin tekee vapaaksi. Harhakuvitelmille ei pidä rakentaa nykyisyyttä eikä varsinkaan tulevaisuutta.
Kun tarkastelemme tänään maamme asemaa runsaan 200 maailman kansakunnan joukossa ja otamme tarkastelukulmaksi taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi myös henkisen hyvän, ihmisten oikeudet, tasa-arvokysymykset, nuorten mahdollisuudet oppia ja osallistua, huolenpidon jne., voimme todeta maamme olevan maailmanlaajuisestikin mitaten maa, jonka ylitse ei ole käynyttä. Rauhansäätiö - the Fund for Peace- organisaatio tekee vuosittain kaikki maat sisältävän raportin maiden vakaudesta.
Suomi oli viimeikin vuonna luokiteltu tässä kaikki maat käsittävässä vertailussa parhaalla pistemäärällä. Suomen jälkeen tässä vuoden 2020 raportissa olivat paremmuusjärjestyksessä Norja, Sveitsi, Tanska, Islanti, Uusi-Seelanti ja Ruotsi.
Maamme on noussut itsenäisyyden aikana kehitysmaa-asteelta kansojen eturiviin. Ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella (bkt) per henkilö mitattuna olimme v. 2020 kansakuntien joukossa parhaan neljänneksen puolivälimaa. Viime vuonna olimme 226 maan joukossa sijalla 31 (Lähde: IMF). Saman lähteen mukaan kyseessä oleva bkt per henkilö oli viime vuonna Suomessa runsaat 51 tuhatta dollaria kun ko. kansakuntien mediaani eli joukon keskimmäisen maan vastaava tulo runsaat 14 tuhatta euroa.
Tähän tarkasteluun liittyy veteraanisukupolvemme kaksinainen sankaritarina. Paitsi sodan ankarimman uhrin isänmaallemme antaneet, sodan kauhuista selvinnyt veteraanisukupolvi on tehnyt historiallisestikin tarkastellen todellisen sankariteon maamme rakentamiseksi.
Kun tarkastelemme maamme taloudellista kehitystä aikajaksoittain, on tietokannoista laskettavissa toisen maailmansodan jälkeisen vaiheen olleen hyvinvoinnin kasvun satoisuudelta paras.
Reaalinen taloudellinen kehityksemme on kasvanut siten, että kun vielä mitattavissa olevan suuriruhtinaskunta-aikanamme maamme bkt per asukas vain 3,5-kertaistui (tietokanta vv.1860-1917), se on 17-kertaistunut itsenäisyyden aikana tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä. Kuten edellä viittasin, nopeinta kasvu on ollut sotien jälkeisenä aikana kun mittausajanjaksoina pidetään 104 vuodesta kutakin neljännestä.
Hyvää tai huonoa ei ole olemassa ehdottomina suureina. Hyvää ja huonoa on vain suhteessa johonkin toiseen. Teemaan liittyen olkoon se suhde toiseen teollistumisen ja kolonialismin ansiosta aikoinaan rikastuneeseen Iso-Britanniaan.
Reaalinen hyvinvoinnin taso oli asukasta kohden itsenäistymisvuonna 1917 Iso-Britanniassa 3,6 kertaa suurempi kuin Suomen.
Tänä vuonna syyskuunloppuun tapahtuvalla mittaustasolla Iso-Britannian asukaskohtainen bkt oli vain 0,91 kertainen Suomen vastaavaan verrattuna.
Ruotsi on maantieteellisesti meitä paljon lähempänä. Ruotsin vastaava taso Suomeen verrattua itsenäistymisvuonna 1,7 kertainen. Tänä vuonna se on 1,07 kertainen.
Taloudellisen kehityksemme toinen puoli on siinä, missä olisimme nyt, jos olisimme nyt osa suurta Venäjää, Karjalan tasavallan kaltainen periferia Moskovasta katsottuna. Itse uskon, että olisimme täysin samalla kehitysasteella kuin Karjalan tasavalta on nyt. Eri tietokantojen kautta on laskettavissa, että Karjalan autonomisen alueen elintaso on selvästi alle puolet Suomen vastaavasta.
Talvisodan syttymisen 82- muistovuoden lisäksi totean, että tänä vuonna on kulunut 504-vuotta uskonpuhdistuksesta. Tähän totean, että kansamme menestyksen yllä on ollut suuren käden siunaus. Anekauppa oli niitti pultin päällä, josta Luther sai "raivonsa" katolisen kirkon löysää moraalia vastaan. Uskon sydämestäni, että Martti Lutherin ajatusmaailmassa on pohja, jonka tuoman hyvän armosta saamme nauttia tänäänkin koko Pohjolassa. Agricola ja koululaitos sekä kirkko opetti meidät aikanaan lukemaan – jopa pakolla. Ethän päässyt muuten naimisiin, ellet osannut katekismustasi. Tänään voimme todeta, että kaikki Pohjoismaat ovat nousseet maailmanlaajuisestikin esimerkiksi siitä, miten tulee elää.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.
