Jouluyön rauha Lapin Käsivarressa 1944

Jouluyön rauha Lapin sodassa 1944

Monet keuruulaiset muistavat Rajavartioston palveluksessa työnsä tehneen ja Keuruulla eläkevuosiaan viettäneen majuri evp. Pekka Suhosen.

Hänet tunnettiin taidemaalarina ja erityisesti maisemakuvaajana taitelijan välinein. Pekka oli harrastanut maisemamaalausta koko elämänsä ajan. 

Nuorena rajan upseerina Pekan kuvataideharrastus oli havaittu myös valtakunnan rajan toisella puolella. Siellä tiedettiin myös Pekan syntymäpäivä ja Pekka sai yllätyslahjaksi syntymäpäivänään rajan toisen puolen kollegoiltaan piirustusvälineet. Keuruun taidevarastoissa, monissa kodeissa ja laajemminkin maassamme on hänen akvarellejään.

Halusin saada syntymäkotini maisemista Pekan  maalauksen Riuttakosken ääreltä syysruskan maisemia taiteeksi ikuistettuna. Kiertelimme syysruskan maisemissa Riuttakosken rantoja. Tuolloin oli vielä ehkä maakunnan upein 235 metriä pitkä kaarteita tekevä ja alaspäin virtaukseen kapeneva uittorännikin olemassa. Sodan veteraanille ennätti kuitenkin tulla kutsu viimeiseen iltahuutoon ennen taidemaalauksen valmistumista ja en tullut saamaan Pekan maisemissa hahmottelemaa taulua.

Pekka kertoi sodan ajan ja työuransa kokemuksista. Nyt jouluaaton iltana 2022 tulee mieleen Pekan kertoma tosiasia Lapin sodan 1944 jouluyöstä Lapin Käsivarressa. Tuolloin elettiin syksyyn ja alkutalveen nähden suhteellisen rauhallista asemasodan aikaa rintaman molemmilla puolilla.

Tuli jouluyö. En muista kummalta puolen rintamaa oli aloitettu Pekan kertomuksessa kautta kristikunnan tunnettu joululaulu "Jouluyö, juhlayö". Mutta jouluyönä Lapin Käsivarressa tästä joululaulusta muodostui vuorolaulu rintaman molemmin puolin. En tullut kysyneeksi Pekalta, kuinka kauan tuo joulurauha kesti. Meidän oli kiinnitettävä huomiota, ettemme liukastuneet syksyn lehtien verhoamilla Riuttakosken kivillä.

Nyt joulun alla on jälleen kerrottu ensimmäisen maailman sodan länsirintamalla tapahtuneen näin. Mutta tiedetäänkö enemmälti, että näin tapahtui suomalaisten ja saksalaisten välisellä rintamallakin? Voi olla komppanian kirjurit tapahtumille tarkkoina merkitsijöinä ovat kirjanneet tämän, pidän sitä hyvinkin mahdollisena. 

Mutta vaikka tavoittelemaani Pekan tekemää taulua en tutuista maisemista tullut saamaankaan, sain kuulla mielestäni erittäin arvokasta historiaa jouluyön Lapin sodan ajalta. Joulun ja sodan todellisuus on ollut isäni kokemusta talvisodan Kollaan etulinjasta, missä äänimaisemat olivat ihan muuta kuin kristillistä joululaulua isäni kertoman mukaan. Legendaarinen sotahistorian valokuva tosin näyttää joukkueen kenttähartauden etulinjan tuntumasta, mutta kuva ei kerro sodan todellisuutta ja ääniä ympäriltä.

Talvisodan jouluun kuului äitini syntymäkotiin Ylivieskaan suruviesti hänen Olavi-veljensä katoamisesta jäljettömiin Kannaksen Summan lohkolla vastapuolen tykistön täysosuman tullessa suomalaiselle tykille. Sankarihauta ilman sankarivainajaa Ylivieskan sankarihautausmaalla kertoo talvisodan joulun ajan kovaa muistoa. Vaikka sotiemme veteraanit ovat miltei kaikki poistuneet, viime sotien kokemukset ovat historiaamme, minkä muistaminen ei saa koskaan unohtua. Vain historiansa tunteva kansa ansaitsee itsenäisyyden.

Joulunaikaan 2022

Joulutervehdys Laurilta

Joulu tätä kirjoitettaessa on jo aivan ovella. Toissa päivänä oli Tuomaan päivä, mikä vanhan sanonnan mukaan tuo joulun. Sama päivä on maankierrossa myös talvipäivän seisauksen ajankohta, jolloin laskennallisesti vuoden lyhyimpänä vuorokautena alkaa taas päivän valoisa aika pidentyä. Näin joulun alta voi jo alkaa tähyillä kohti juhannuksen suvea jokaisessa aamuin koitossa.

jouluun liittyvät perinteet eri tavoin kunakin aikana. Lapsuuteni joulut olivat Multian Riuttakoskella maalaistalossa, missä arjen työt olivat joulun pyhinäkin navetassa. Lapsuuden aikana oli paras lehmä äitini Ylivieskasta kodista annettu "Reivitär". Mutta sen synnyttämisen aika usein ajoittui jouluun. 

Ja ainakin kahdesti oli jouluyöllä kutsuttava eläinlääkäri auttamaan poikimahalvauksen saanutta lehmää ylös. Vaikka naapurin puhelimella Riuttakosken sahalta, missä oli kylän ainut puhelin, oli jo päiväaikaan soitettu Keuruun eläinlääkäri Börje Vuorentielle asiasta, hän monilta työkiireiltään ennätti paikalle vasta aamuyöllä jouluyönä. Hän oli tavattoman ahkera ja nopeatoiminen eläinlääkäri, Suomen eläinlääkärien nopein juoksukilpailuissa. 

Maanteilläkin hänet tunnettiin varsin kiireisestä ajotavastaan kaikilla keleillä. Kolareita ei tietääkseni hänelle koskaan sattunut. Hän otti myös jalankulkijoita kyytiin avuliaana ihmisenä kyytiinsä auttaakseen heitä matkan teossa. Kaskuna kerrotaan erään naisen Vuorentien kyytiin noustessaan sanoneen, "Kyllä, mutta kun ei vain joutuisi sen ajohullun eläinlääkärin kyytiin". Jouluyön aamuneljän aikaan äitini pahoitteli, että kun joutuu tohtoria näin jouluyönäkin vaivaamaan, niin vastasi, että muutoinhan olisi lehmä kuollut. 

Isäni päätti kuitenkin, että seuraavana jouluyönä ei tohtoria vaivata ja kun kesällä kävimme äitini kanssa hänen synnyin kodissaan Ylivieskassa oli tuona aikana käynyt Riuttakoskella osuusteurastamo Itikan auto. Minun ja äitini ei tarvinnut saada silmiin tippaa, kun miltei perheenjäseneksi koettu upea lehmä oli poistunut, mutta Reivittären jälkeläiset sitten täyttivät navetan ja laidunmaat aina kesään 1978 asti.

Papin työssä joulunaika on ollut täyttä menoa. Muistan tätä vain hyvällä, koska tiesin näin olevan työnkuvan. Kansanedustajana ollessani olin usein Multian seurakunnan tapaninpäivän pappina. Tuolloin Kirkkolaki vaati jokaisena pyhäpäivänä pidettävän jumalanpalveluksen seurakunnan kirkossa. Tapaninpäivän kirkkoon saapuessani jo aavisteli aamunkoiton aikaistuneen talvipäivän seisauksesta. 

Vanhan sanonnan mukaan päivä on jo tapaninpäivänä kukonaskelta pitempi. Tapaninpäivän tekstit avaavat myös Stefanuksen näkymän meitä ympäröivästä näkymättömien todistajien joukosta. Stefanus sai nähdä tämän todellisuuden marttyyrikuolemassaan. Tapanin päivä on kristittyjen veritodistajien eli marttyyrien muistopäivä kirkkovuodessamme ja sanoma on kuin vastakohta joulun idyllille. Molemmat ovat todellisuutta. 

Joulun väri on valkoinen. Tapaninpäivän väri on punainen, veren ja marttyyriuden väri. Jos missä on tapaninpäivänä jumalanpalvelus, kannattaa mennä kirkkoon. Tapaninpäivää on voitu ja voidaan viettää myös toisena joulupäivänä, jolloin on mahdollista käyttää joulun eri tekstejä vaihtoehtoisesti jumalanpalveluksissa. Nykyään monet kirkot ovat tapaninpäivänä ihan kiinni ja se on mielestäni vahinko kaikin tavoin eikä tee oikeutta Raamatun kokonaissanomalle. 

Jotkut saattaisivat joulukiireiden väsytyksen jälkeen ennättää paremmin vasta tapaninpäivänä kirkkoon, jolloin kirkoissa ei taatusti ole ainakaan tungosta. Itse koen kaikkien antoisimpana kirkon penkissä olijan kokemuksena sen, että kirkossa ei ole tungosta. Tähän kokemukseen alkaa Keuruun kirkossakin päästä yhä useampana pyhäpäivänä. Suuresta kirkosta poistuttaessa on kuitenkin pääovella aina pientä tungostakin.

Tapani on jostakin syystä historiassa muodostunut myös hevosmiesten pyhimykseksi. Siitä olivat maaseudulla perinteet rekiajeluista tapaninpäivänä. Kirkkokäsikirja tuntee kolmannen ja neljännenkin joulupäivän, mutta niiden vietoista pyhäpäivinä on luovuttu jo monia sukupolvia sitten historian varrella, koska katsottiin, että rahvaan pitää töitäkin tehdä eikä pyhiä juopotellen viettää.

Viime sotien aikana ja nyt Ukrainan sodan aikana kohtaavat joulunakin suurin pahuus ja suurin rakkaus. Raamatun sanomasta tiedämme niin arkisten asioiden kuin suurimman vääryyden keskeltäkin, kumpi on lopulta voimakkaampi. Stefanus sai nähdä taivaat avoinna pahuutta suuremman todellisuuden. Jouluyönä arkisessa työssään eläinlääkäri täytti kutsumustaan. Jouluyön paimenet olivat työssään. Kaikkivaltiaan Jumalan todellisuus on läsnä tämänkin ajan vaiheissa riippumatta meidän ymmärryksestämme. Paimenten ja Stefanuksen näkemät asiat on tallennettu meille ikkunaksi todellisuuteen, mikä suurempi kuin pahuus.

Olen tässä keskittynyt toiseen joulupäivään aika monella rivillä. Meillä nykykulttuurissa alkaa joulu päättyä jouluaattoon ja mielestäni voimme menettää ehkä liian paljon itse joulusta ja koko joulunajasta, mikä minun kouluaikana jatkui ainakin loppiaiseen ja vasta silloin vietiin joulukuuset sisältä pois. Elämmekö nykyään joulun jo ennen joulua? Menetämmekö silloin itse joulun?

Hyvää. levollista ja rauhallista Joulua Sinulle ja lähipiirillesi!

Eläkekorotuksista puuttuu nytkin viidennes

Eläkekorotukset jäävät nytkin viidenneksen vajaiksi

Viime aikoina on kirjoitettu eläkkeiden korotuksesta. Leikatun eläkeindeksin vuoksi eläkkeet seuraavat elinkustannusindeksin nousua 80 prosenttisesti ja yleistä palkkakehitystä 20 prosentilla. Tämän leikatun eläkeindeksin vuoksi eläkkeet ovat jääneet jo yli neljännesvuosisadan 80 prosenttisesti jälkeen yleisen ansiotason nousukehityksestä eikä elinkustannusten nousun vajaasti korvatulla kehitykselläkään ole kompensoitu eläkkeiden merkittävää jälkeen jäämistä palkkakehitykseen verrattuna.

Leikatun eläkeindeksin vuoksi erityisesti pienen tai keskitasoisen työtulon perusteella monet ovat ajautuneet tai ovat ajautumassa eläkeläisköyhyyteen. Euromääräisesti eniten ovat menettäneet ne, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle kohtalaisen tai hyvän työtulon jälkeen ja he maksavat myös lisäverona erillistä eläketuloveroa, mitä on nimitetty ns. "raippaveroksi".

Nyt voimistuneen inflaation vuoksi eläkkeet nousevat, mutta eivät kustannusten nousua vastaavasti nytkään. koska 20 % kustannusten noususta jää korotuksen ulkopuolelle. Joten satojen tuhansien eläkeläisten ostovoima edelleen heikkenee. Mielestäni eläkeläisten ostovoima on mitä parhainta eläkevarojen sijoittamista ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen ja aluetalouksien rahankiertoon ja kaikkien veronsaajien verotuloihin.

Siksi väitän nyt inflaatiokehitystä seurailevan eläkkeiden korotuksen olevan kansantalouden kannalta varsin järkevää toisin kuin olen huomannut eräiden asiaa lähemmin tutkimatta väittävän.. Rahat kiertävät eläkeläisten ostovoiman seurauksena monien työ- ja yrittäjätulojen kautta ja positiiviset kerrannaisvaikutukset ovat arvaamattoman monet. Mikä myös on merkittävää, näin karttuu luontaisesti eläketurvaa nyt työssä oleville. 

Siksi eläkkeiden nyt normaalikäytännön mukainen korotus on mitä järkevintä kaikkien osalta. Eläkkeiden saajat eivät kuitenkaan leikatun indeksin saa nytkään täyttä korvausta elinkustannusten noususta, 20 % jää tästä puuttumaan.

Keskustan ministeriryhmä toimi upeasti

 

Keskustan  ministeriryhmä toimi upeasti!

Keskustan ministeri- ja eduskuntaryhmä toimivat linjakkaasti ja äänestäjien tahdon mukaan luonnonsuojelulain äänestyksissä. Alhaiset galluplukemat perustuvat ilmeisesti näitä äänestyksiä edeltäviin päiviin. Ainakin minulta kysyttiin gallupkantaa muutamia päiviä ennen näitä äänestyksiä.

Siksi pidän todennäköisenä, että nyt äänestysten jälkeen gallupin tuloksen Keskustan kannatuksessa olisivat toisenlaiset kuin nyt 8.12.2022 uutisissa ilmoitetut. Alhainen Keskustan gallupkannatus on jo pitempään johtunut paljolti siitä oma kannattajajoukkomme ja potentiaaliset kannattajamme kokevat vierautta hallituksen enemmistön arvoliberaalia ja punavihreää politiikan julkikuvaa kohtaan. 

Nyt ministeri- ja eduskuntaryhmän ja muun puoluejohdon toiminta kirkasti selkeästi Keskustan oman poliittisen linjan perusolemusta. Keskustan linjaus oli myös terve suomalainen kannanotto EU:n taholta olevaan uhkaan yksityismetsänomistajia ja koko metsäklusteriamme ja sitä kautta kansantalouttamme kohtaan. Keskusta rohkeni olla "terveesti itsekäs" omien välttämättömien ja täysin oikeutettujen asioiden puolustajana.

Tältä pohjalta on hyvä käydä kansan pariin ja eduskuntavaalityöhön. Kiitän ja oletan aikanaan historian kirjoittajiemme tajuavan nyt Keskustan tekemän ratkaisun merkityksen. Valtio-opillinen kysymys on mielestäni myös se, mitä mieltä olisi kansanedustajien asiantuntijakuulemisilla, valiokunnissa, jos ne eivät saisikaan vaikuttaa kansanedustajien päätöksentekoon? Haluan tuoda tämänkin seikan esille tutkijoita varten. Nyt Keskustan kansanedustajat osoittivat mielestäni parlamentarismia parhaimmillaan!

Lauri Oinonen

kansanedustaja 1999-2011

On Metsäpaneelin aika!

Nyt tarvitaan Metsäpaneeli!

Keskusta on osoittanut tervettä ja välttämätöntä itsenäisyyttä vastustaessaan eduskunnan äänestyksessä 7.12.2022 ideologista erityisesti metsiin ja metsätalouteemme uhkia synnyttävää luonnonsuojelulakia. Tältä pohjalta jatkettava yhä yksityismetsiä ja metsätalouttamme uhkaavia punavihreitä lakiesityksiä vastaan. 

Nyt EU:n toimesta on yhä vireillä kymmenkunta vastaavaa uhkaa edelleen, joita kaikkia yhdistää sama ideologia. Taistelua tällä rintamalla on pakko jatkaa. Kun pääsee yhden uhan ylitse ja toisen ohitse, niin on jo kolmas vastassa ja tahtoo metsät itselleen ottaa. Metsien taloudellista merkitystä ei EU näe tai pikemmin ei haluakaan nähdä, koska taustalla on ideologia, minkä juurilla on yhteyttä tutkijoiden mukaan natsien metsäpolitiikkaan.

Suomen, Pohjoismaiden sekä Itävallan on koottava kaikki saatavissa olevat voimat puolustamaan metsätaloutta. Vaikka ilmeisesti olisikin tehty menneinä vuosikymmeninä metsienhoidon kannalta hyödyttömiä metsäojituksia, ei ole mielestäni mitään syytä tehdä uutta virhettä uhraamalla rahaa kalliisiin "luonnon uudistamistoimiin".  Tehdyt metsäojat ovat luontaisesti maisemoituneet ja reunoiltaan sammaloituneen. Silti kirkkaat vedet virtaavat, virtaavalla vedellä ovat "notkeat niskat" ja hyöty,. mitä ojituksilla on tavoiteltu on saatavissa ja metsäluonto kauniisti kiittää. 

Turhat ja kalliit "ennallistamistoimet" saattaisivat useimmissa tapauksissa tuhota kaiken sen, mitä luonto itse on kauniisti hoitanut. Jos halutaan "ennallistaa" miksi ei annettaisi luonnon ennallistaa itse itseään, jos ennallistamista aidosti halutaan?

Olen oudoksunut julkisuudessa käytävässä keskustelussa sitä, että maamme uusiutuvaan luonnonvaraamme perustuvan elinkeinopoliittisen keskustelun ns. asiantuntijapuheenvuoroja käyttävät metsätaloudelle vieraat ja lähinnä sivulliset tahot. Ilmastopaneeli ja Luontopaneeli saavat toki vapaassa ilmaista kantansa ilman muuta, kenenkään sananvapautta ei pidä rajoittaa.

Kaiken aikaa on haluttu unohtaa, että Suomessa on varsin pitkään metsienhoitoa säädellyt metsälaki. Ollessani kansanedustajana sain kohdata monia, jotka pitivät jo nykyistä lainsäädäntöä liian tiukkana. Mm. ns. "kymppipykälää" vaadittiin liiallisesti metsien käyttöä rajoittavana poistettavaksi. Tämän pykälän tulisi mielestäni riittää talousmetsien herkkien suojelukohteiden osalta. 

On muistettava yksityismetsänomistajat itse ja omatoimisesti omin kustannuksin myös tietoisesti suojelevat arvokkaita puita ja erillisiä kohteita, koska ne ovat heidän omiaan! Nykyinen käytäntö metsätaloudessa ottaa kiitettävästi ja monipuolisesti huomioon luonnon, ympäristön ja maisemankin näkökohdat. Miksi kaikki tämä halutaan unohtaa punavihreän ja ideologisen "luontoväen" taholla? 

Nämä kaksi alussa mainitsemaani paneelia mielestäni hallitsevat aivan liiaksi keskustelua toisten yksityisomaisuutta ja elinkeinoja sekä kansantaloutta koskevassa asiassa. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on esittänyt Metsäpaneelia julkiseen keskusteluun. Missä viipyy Metsäpaneelin perustaminen? Itse ainakin pientilan yksityismetsänomistajana ja kokemusasiantuntijana olisin heti valmis Keski-Suomesta Metsäpaneelin jäseneksi.

Nyt metsäasioista keskustelevat ja medioita hallitsevat pääosin ihan muut kuin metsänomistajat, metsissä toimivat yrittäjät, metsurit, puuta mekaanisesti tai kemiallisesti tai jopa biologisesti jalostavat tahot, metsänhoitoyhdistykset tai muutoin metsistä toimeentulonsa saavat. 

Eihän asia voi suinkaan näin jatkua, vaikka yleensä juuri ulkopuoliset eri asioissa haluavat olla äänekkäimpiä kantansa julistajia. On hyvä, että metsätieteellistä paneelia on jo pohdittukin aivan äskettäin. Mutta miksi ei vieläkään haluta mukaan metsänomistajia ja metsistä toimeentulonsa saavien edustusta kunnolla mukaan?

Esitän, että Metsäpaneeli perustetaan. Siihen tulee saada osallistujia metsänomistajista, metsänhoitoyhdistyksistä, metsureista, metsäkone- ja kuljetusyrittäjistä, puuta eri tavoin jalostavista yrityksistä, MTK:sta ja Metsäteollisuudesta.

Olisiko mukaan saatava myös kansantalouden asiantuntijoita? Pitäisin tätäkin tahoa varsin välttämättömänä. 

Luonto-, ympäristö- ja ilmastopoliittisilla tahoilla näyttäisi olevan jo riittävästi yhteiskunnan rahoittamia foorumeita tahtonsa esille tuomiseksi. 

Odotan, että Metsäpaneeli perustetaan, sillä metsäkeskusteluun tarvitaan erityisesti juuri niiden  mielipiteet, joita asia omakohtaisesti koskee. Ensimmäinen halukas Metsäpaneelin ilmoittautuu jo tässä!

Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

Aihe: Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

 

Itsenäisyyspäivä on joutunut jo iltaan. Puolilta päivin osallistuin sanankuulijana itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Vantaankosken seurakunnan Virtakirkossa. Louhelassa sijaitseva Vantaankosken seurakunnan kirkko on ollut jo muutamia vuosia odottamassa kunnostustaan epäillyn homeongelman vuoksi ja siksi Colosseumiksi nimetty entinen Imatran Voiman talo tarjoaa hyvinkin tarkoituksenmukaiset tilat Vantaankosken seurakunnalle läntisellä Vantaalla.

Seurakunnan alueeseen kuuluvat mm. Myyrmäki, Kaivoksela, Louhela, Kivistö, Seutula, Vehkala ja näiden lähialueita. Aiemmin jumalanpalveluspaikkoja alueella olivat mm. Kaivokselan kirkko Kaivokselassa ja Martinristi Martinlaaksossa. Kaivokselan kirkko tuhoutui muutamia vuosia sitten tuhopoltossa ja kauppakeskus, missä Martinristi sijaitsi on purettu ja uusi Martinristi on pienimuotoisten tapahtumien paikka. Muutamia kertoja kuukaudessa jumalanpalveluksia on myös Kivistön kirkossa sekä harvemmin tunnelmallisessa noin satavuotiaassa puurakenteisessa Seutulan kirkossa.

Virtakirkon sanajumalanpalveluksessa oli upea torvisoittosäestys virsille Vantaan soittoviisikon toimesta. Lumikelistä ehkä johtui, että jumalanpalveluksessa oli vain kymmenen sanakuulijaa. Ellen olisi ollut mukana osallistujia olisi ollut alta kymmenen, mikä on Virtakirkossa ainutkertaisen vähän. Ehkä Vantaankoskella ei ole itsenäisyyspäivän kirkkoperinnettä toisin kuin maaseudulla, missä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksiin liittyvät kunniakäynnit sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeillä.

Suomessa itsenäisyyspäivän perinteet ovat vanhastaan vakavahenkiset, sirkustunnelmaa itsenäisyyspäivään ei Suomessa liity. Syynä voi olla kylmä vuodenaika ja itsenäisyytemme uhrit eri sodissa. Useita kertoja olen ollut itsenäisyyspäivänä, sankarivainajien muistopäivänä tai pyhäinpäivänä puhujana kunnianosoituksissa. Ensimmäisen kerran olin abiturienttikeväänäni 1967 kaatuneitten muistopäivän tilaisuuksissa.

Haluan, että nämä arvokkaat perinteet jatkuvat. Olen sanonut, että karjalaisista ja isänmallisista tehtävistä en kieltäydy. Multialla erityisesti tarvittaisiin aktiivisuutta karjalaiseen toimintaan. Kirkon pääsisäänkäynnin äärellä olevalle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ei aina tuotu seppelettä tai muuta huomionosoitusta, koska Multialla karjalaiset vaikuttajat ovat vähentyneet kirkkoherra Osmo Tarkin poistuttua.

Hänen aloitettaan oli Multian Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin hankkiminen. Sain kunnian kohta pappisvihkimykseni jälkeen 4.9.1972 Lapuan hiippakunnan piispa Eero Lehtisen toimittaman piispanmessun jälkeen. Multialla oli meneillään piispantarkastus. Oma tehtäväni oli tuolloin Keuruun seurakunnan vt. kappalaisen virka, mikä vaihtui 1.11.1972 Keuruun seurakunnan virallisen apulaisen (nyk. seurakuntapastorin) viraksi. 

Virallinen apulainen oli oikeutettu antamaan virkatodistuksia kirkonkirjoista, mitä oikeutta ei ollut papiston apulaisella. Molemmat virat olivat piispan/tuomiokapitulin määrättävissä hiippakunnassa sinne, missä tarvetta oli. Käytännössä viralliset apulaiset olivat kuitenkin lähes kappalaisten tavoin vakinaisia virkamiehiä seurakunnissa. Ainostaan Oulun hiippakunnan piispa Hannes Leinonen kierrätti virallisia apulaisia hiippakunnassa, kuten tapahtuu armeijan upseerienkin kohdalla. Koska papeilla olivat eduskunnan vahvistaman palkkauslain mukaan virka-asunnot (Kirkkoherralla viisi, kappalaiselle neljä ja muulla papilla kolme huonetta) ei kierto seurakunnissa tuottanut huolta asunnon hankinnoissa. 

Nyt käytännöt ovat jo aikoja sitten muuttuneet. Verotus teki virka-asunnoista 1970-luvulla epäedullisia, monet laskivat maksavansa kymmenessä vuodessa veroissa omakotitalon hinnan. Samalla 1,11.1972 sain myös määräyksen Keuruun tehtävän ohella Mäntän seurakunnan osa-aikaiseksi viralliseksi apulaiseksi. Koska Mäntän silloinen erinomainen ja lämminsydäminen kirkkoherra Jaakko Heikinheimo sairasteli hoidin käytännössä yksin myös Mäntän papiston tehtävät aina 6.3.1973 saakka. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa todettiin annetun virkamääräyksen jälkeen, että nyt on kaupunkiseurakunta ovo. (oman viran ohella) papin varassa. 

Kauppala Mäntästä tuli kaupunki uudenvuodenyönä 1.1.1973. Toimitin yöjumalanpalveluksen, vesperin alkaen 31.12.1972 kello 23.00 ja tasan puolelta yöltä kauppalanjohtaja Jermu Laine totesi asian puheessaan nyt muuttuneensa kaupunginjohtajaksi. Kirkon edessä oleva kauppatori oli täpötäynnä väkeä. Jumalanpalvelus tuli kaiuttimista myös täpötäynnä olevasta kirkosta torille. Kanttorina oli Erkki Toikka, jonka kanssa teimme hyvää yhteistyötä puolen vuoden ajan. 

Joulua ja konfirmaatiomessua lukuun ottamatta Mäntän kirkkoväki oli vakio 22-24 sanankuulijaa riippuen siitä monelleko henkilölle tarjosin kirkkokyytiä. Itsenäisyyspäivä myös täytti Mäntän pienen kirkon kirkkoväestä silloisen perinteen mukaan. Pidin työstäni Mäntän seurakunnassa ja minua pyydettiin jatkamaan siellä ja näin olisin tehnytkin, ellei minulla olisi ollut syitä asua ja toimia Keuruulla. En tuolloin osallistunut kunnalliselämään ja kun siihen 1977 nuorimpana valtuutettuna Keuruulla tulin, tavoitteenani oli "tulla käymään vain eikä olemaan" ja päämäärä oli se, mikä toteutui vasta kevättalvella 1999. Kunnalliselämä on pitänyt otteessaan "vähän pitempään". Haluan Keuruun ja koko Keurusseudun uuteen nousuun.

Mäntän seurakunnan kirkko on upea taidekokemus jo itsessään ja uudehko siunauskappeli oli kokemukseni mukaan juhlava hautaan siunaamisten ja pyhäillan hartaushetkien paikka. Olen merkittävän osan virkaurastani hoitanut myös sivuvirkaa. 1.3.1973 alkoi työni osa-aikaisessa Keuruun varuskunnan sotilaspastorin tehtävässä ja tämä jatkui 31.12.1990 saakka. Tuolloin oli jo tavoitteeni eduskuntatyö, mutta se alkoi vasta kevättalvella 1999. Sivutoimisen sotilaspapin työni jälkeen melko pian saatiin Keuruulle päätoiminen sotilaspastori. Minun sotilaallisen urani aikana Keuruun varuskunta oli suurin sivutoimisella papilla hoidettu varuskunta maassamme.

Hyvää aikaa itsenäisyyspäivän illasta kohti joulua!

Keskusta irtaantui taas hallitusrintamasta ja äänesti yllättäen luonnonsuojelulain muutoksesta. Mielestäni tämä on aivan oikea ja välttämätyön teko. Luonnon ja ilmaston suojelun varjolla ei saa vaarantaa maamme ruuan tuotantoa eikä maamme metsäklusteria.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000009233707.html

Lähetetty Windowsin Sähköpostiista

 

Kunnon tukkipuuta tarvitaan taloihin ja puutuotteisiin

Tukkipuuta tarvitaan taloihin ja puutuotteisiin

Itse metsänomistajana ja luonnonystävänä en voi hyväksyä EU:n vaatimuksia parhainta puuta tuottavien kasvatusmetisen suojelusta. Pidän jo lähtökohtaisesti vääränä, että EU tai mikä tahansa muukaan ulkopuolinen taho käy puuttumaan suomalaisten yksityisomaisuuteen ja metsien vastuulliseen käyttöön. Suomi elää metsästä on täyttä totta tutuksi tulleen lauseen mukaan. 

Pidän ajatuksia ennallistamisen taloudellisista hyödyistä metsänomistajille ja Suomelle vailla realismia olevana kuvitteluna. Ennallistamisen kustannukset eivät ota liankaan huomioon yksityisille tulevia pysyviä tulon/omaisuuden menetyksiä. Miten käy suomalaiselle mekaaniselle puun jalostukselle ja jatkojalostukselle ja näiden kehittämiselle, jos metsämme eivät saa kasvaa ja tuottaa kunnon puuta? Nyt ei mielestäni tarvita mitään ennallistamisvouhotusta ja tästä aiheutuvia kustannuksia. 

Suomessa metsänomistajilla, puuta jalostavilla yrityksillä, koko laajalla metsäklusterillamme ja kansantaloudestamme vastuuta kantavilla on kaikin tavoin syitä vastustaa talousmetsiemme pakkoennallistamista. Suurin ennallistamisesta aiheutuva taloudellinen uhka kohdistuu kaikkein arvokkaimpiin järeää aines- ja rakennuspuuta tuottaviin metsiimme. Jos kunnon metsiämme ei saa käyttää, miten käy sahayrittäjien ja puun jatkojalostajien? Tässä taloudellisessa tilanteessa Suomessa on voitava käyttää maksimaalisesti uusiutuvaa luonnonvaraamme eli metsiämme. 

Väitän Multialla Riuttakosken sahan äänien äärellä kasvaneena, että metsät ja metsäklusterimme Suomessa pitävät kansantaloutemme elinvoimaisena. Kun metsät tuottavat uusiutuvaa raaka-ainetta, syntyy toimintamahdollisuuksia kaikelle muullekin tässä maassa. Ellei Suomessa olisi metsiä ja ellei niitä saisi kasvattaa ja hoitaa, voisikohan tämä maa olla edes asuttukaan?

On mieletöntä EU:n toimesta vaatia Etelä-Savon, Etelä-Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan pinta-alaa vastaavaa maa-aluetta suojelutoimin rajoitettavaksi maassamme. Haluan näin havainnollistaa suojelu-uhan laajuuden, mikä kohdistuu kipeimmin yksityismetsissä, koska ne ovat omistajilleen taloudellisesti tärkeitä ylisukupolvisen vastuullisen metsänhoidon maita.

Ennallistamisella estetään Suomen puurakentamisen laadukkaan raaka-aineen saanti tulevaisuudessa. Kuitenkin juuri Suomessa tehdyt puurakennukset vientituotteina

olisivat kaikille EU-maillekin parasta hiilensidontaa. Miksi EU uhkaa ennallistamisen pakolla estää kaikkein mielekkäintä ilmastopolitiikan toteuttamista eli järeästä puusta tehtävän laadukkaimman ja upeimman puurakentamisen? Miten käy Suomen viennin, jos emme saa käyttää parasta jatkuvasti uusiutuvaa luonnonvaraamme, metsiämme?

Jokaisella sahalla ja metsätalouden toimijalla on suurta merkitystä aluetalouksillemme kaikilla seutukunnillamme kautta maan. Uusiutuvat metsämme tuovat toimeentulon suoraan ja välillisesti hyvin monille eri elinkeinoissa ja toiminnoissa, kun raha liikkuu ja positiiviset vaikutukset kertautuvat. Kaupat saavat asiakkaansa, yhteiskunta verotulonsa ja opettajat, papit, poliisit jne. eri ammattien toimijat työnsä ja palkkansa, kun on uusiutuva lähtökohta käytettävissä - eli kasvavat metsät.

Järeää rakennuspuuta ja tiukkasyistä mekaanisen puuteollisuuden muovia ja keinomateriaaleja korvaavaa raaka-ainetta ei saada, ellei Suomessa ole vanhoja ja myös hitaasti kasvaneita talousmetsiä. Järkevän metsänhoidon, kansantalouden ja ilmastopolitiikan tavoitteet yhdistyvät tässä eivätkä ennallistamisen ulkoa päin määritellyissä pakkovaatimuksissa. Juuri nyt suomalaiset metsät, sahat, kaikki puun parissa toimivat yrittäjät ja työntekijät tarvitsevat puolustajansa, jotta tässä maassa kannattaa asua ja yrittää. Kun talousmetsät kasvavat hyvin ja niitä saa käyttää metsänhoidollisesti, tarjoutuvat mahdollisuudet asialliseen luonnonsuojeluunkin. Suomessa on panostettu jo nyt tähän varsin onnistuneesti ja muille maille esimerkillisesti. 

Suomessa on siis osattu ja osataan tulevaisuudessakin maailman parhaiten sovittaa yhteen metsätalouden ja luonnon, ympäristön ja maisemien tarpeet. Hoidettu suomalainen kasvatusmetsä on mitä parhainta ympäristöä ja maisemaa katseltavaksi! Vaikka kauneus on katsojan silmissä, niin ainakin minulle suomalaiset talousmetsät ovat kaunista ja uljasta katsottavaa. Talousmetsät tuottavat lehtivihreän yhteyttämisprosessissa koko maapallolle elämälle välttämätöntä happea ja hengitykselle raikastavia aerosoleja ilmakehään sitä runsaammin, mitä paremmin ne kasvavat.

Lauri Oinonen

Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja

Keuruu

Metsien ennallistaminen uhka monille yrittäjillekin

Metsien ennallistaminen uhka yrittäjillekin

Olen vakavasti huolestunut EU:n ajamasta mielestäni täysin ideologisesta metsien ja suopeltojen ennallistamistavoitteesta. Koen, että tällä puututaan vahvasti yksityisomistukseen, elinkeinoihin ja monien eri yrittäjien itsenäisyyteen ja toimeentuloon. 

Näen ennallistamisessa myös puuttumista kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ainutlaatuisen suuresti. Onko kyseessä tarkoitus heikentää maaseudun, maakuntien sekä koko Suomen elinvoimaa? Metsätalous ja laaja-alainen metsäklusteri uusiutuvaan luonnonvaraan perustuen on kansantaloutemme kestävä perusta. 

On valitettavaa, että poliittiset päättäjät johdatettiin ajamaan kohtalokkaasti turveyrittäjyyttä alas. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan turvetta ja kotimaista energiaa entistä kipeämmin. Ideloginen vihreys ei saa estää voimakasta kotimaisen energian käytön lisäämistä.

Erityisesti koneyrittäjät ja heidän työntekijänsä, alihankkijansa ja koneiden valmistajat tarvitsevat sitä, että koko Suomessa voidaan harjoittaa ja tehostaakin metsätaloutta ja pitää raivatut pellot peltoina. Olisi syytä laskea tarkkaan, kuinka monia henkilöitä työllistää eri ammateissa suoraan ja välillisesti esimerkiksi 50 tai 100 hehtaarin metsätila työpäivissä vuoden tai viiden vuoden aikana.

Metsät työllistävät erittäin merkittävästi kuljetusyrittäjiä ja koko logistiikka-alaa merille asti. Useissa kunnissa metsäkone- ja kuljetus- sekä korjaamoyrittäjät ovat merkittäviä veronmaksajia kuten alan työntekijätkin. Mikä olisi maaseudun kuntien kohtalo ilman yrittäjä-, työ- ja verotuloja?  Kuinka monet maaseudun kaupat ja jäljellä olevat palvelut vaarantuisivat, jos metsän ja peltojen ei annettaisi olla vapaasti käytössä?

Elinvoimainen maaseutu on paras tae myös luontomatkailulle, virkistyskalastukselle ja nykyisten suojelukohteiden ylläpidolle sekä maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutukselle. "Suomi elää metsistä" lause on ollut, on nyt ja on tulevaisuudessakin totta.

Lastenpäivänä 2022

Olen saanut kutsun sunnuntaille 20.11.2022 Eduskuntatalon portaille käyttämään lyhyttä puheenvuoroa YK:n lastenpäivänä. Aion noudattaa kutsua, kun siihen olen saanut järjestettyä mahdollisuuden. Koen asian kaikin tavoin aiheelliseksi ja tärkeäksi.

Lastenpäivän viettäminen on varsin aiheellista aina ja juuri tässä ajassa. Esimerkiksi Keuruun kaupunki otti käyttöön sanat: "Lasten Keuruu". Tällä haluttiin erottautua positiivisesti. Se, mikä on hyvää lapsille, on hyvää kaikille. Aikanaan keskikoulussa oli ylimmällä luokalla perhekasvatuspäivä. Vaikka oppikoulussa olivat matematiikka ja vieraat kielet tärkeimpiä monien mielestä, haluttiin perhekasvatusta myös kokonaisen päivän verran oppivelvollisuuden päätösvuonna.

Miten on nyt? Annetaanko nyt luomisjärjestyksen mukaista sukupuoli- ja perhekasvatusta? Annetaanko tätä kristillisen arvopohjan mukaan, että sukupuoliyhteys miehen ja naisen välillä kuuluu avioliittoon? Onko tätä rippikouluopetuksessakaan? Tosiasia on edelleen se, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Tälle luomisjärjestyksen kestävälle perustalle syntyy perhe.

Tämän periaatteen tulee olla kirkkaana esillä opetuksessa ja lainsäädännössä. Tämän luomisjärjestyksen selkeän periaatteen on edelleen ohjattava kaikkea kasvatustyötä. Vaikka on avioeroja ja eri elämäntilanteita, ne eivät saa estää ihanteen opettamista kaiken perustana. Tämän periaatteen ja ihanteen kautta voidaan luoda myös parasta lapsille.

Suomessakin on moniin eri uskontoihin kuuluvia kuten itsensä uskonnottomiksikin mieltäviä. Mutta kaikkien kohdalla on yhteistä syntyminen, mihin tarvitaan sekä miehen että naisen sukusolujen yhtymistä uudeksi elämäksi. Oikeat perhearvot ovat lähtökohta hyvälle lapsuudelle ja elämälle. 

Vanha afrikkalainen viisaus opettaa, lasta eivät kasvata vain vanhemmat, vaan siihen tarvitaan koko kylä. Vaikka tuo kylän tehtävä on nyky-yhteiskunnassa uskottu koululle, niin se ei kuitenkaan riitä. Miten saataisiin kokonaisvaltainen elämänohjaus toteutumaan lasten ja nuorten kohdalla? Miten elämänhallinta toteutuu aikuisten ja vanhempienkaan kohdalla? Nämä ovat suuria kysymyksiä ja varmastikaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei liene.

Kun näin on tarvitaan juuri ihanteita ja tavoitteita, joita kohti haluttaisiin pyrkiä. Siksi ihanteet eivät saa kadota, vaikka niitä ei kyetä saavuttamaankaan. Oikea ja väärä on kyettävä erottamaan elämässä ja poliittissa ratkaisuissa. Tarvitaan ihanteita ja oikeita perhearvoja.

Silloin voidaan yrittää luoda hyvää lapsillekin. Jumalan siunausta koteihin ja lapsille!

Metsien mieletön suojeluvaatimus uhkaa kansantalouttamme

Metsien suojeluvaatimus uhkaa kansantalouttamme

Mitä enemmän olen paneutunut EU:n vaatimaan yksityisten omistamia talousmetsiäkin koskevaan suojeluvaatimuksiin, sitä vahingollisemmalta Suomeen kohdistuva uhka näyttäytyy sekä suoranaisesti että monine kerrannaismenetyksineen. On hyvä, että hallituksen enemmistö vastustaa mielettömyyttä ja että oppositio on välikysymyksellään herättänyt huomion uhkaa kohtaan.

Oma mielipiteeni on, että Suomen olisi selkeintä antaa Ruotsin tavoin kirkas "ei " asialle. Jos luotetaan asioiden hoitumista direktiivien kautta, se voi merkitä pikkusormen antamista paholaiselle, mikä vie koko käden.

Naapurimme kanssa olisimme vahvemmat, kuten eräässä toisessakin asiassa halutaan.

Minulle on selvinnyt, että Suomen arvokkaimpia puita sisältävät varttuneet metsät ovat suurimmassa uhassa jäädä talouskäytön ulkopuolelle. Kyse ei olekaan vain kallioluodoista ja kituvista rämeistä, vaan vaarassa ovat hyvin hoidetut yksityisten omistamat talousmetsät. Millä oikeudella EU on puuttumassa yksityisomistukseen? Miksi tämä halutaan salata?

Metsätulojen menetysten ohella EU:n vaatiman metsien suojelun vaikutukset koskettavat raskaasti metsäkone-, kuljetus- ja korjaamoyrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Monen kunnan verotulot tulevat merkittäviltä osin juuri näiltä tahoilta. Suomi on metsäkoneiden valmistuksen kärkimaa, tämäkin kohtaisi ideologisen metsiensuojelun kielteiset vaikutukset. 

Väitän, että paras metsäluonnon suojelija on metsänomista itse, koska kyse on toimeentulosta. Väitän edelleen, että suomalaiset talousmetsät ovat maailman parhaita hiilen sitojia ja metsäluonnon ylläpitäjiä riistaa ja metsämarjoja myöten. Hoidetut ja kasvavat metsät tuottavat ilmakehään happea aina hiekka-aavikoille asti. Onko kukaan huomannut tätä? Eikö Suomelle tulisi maksaa tästä?

Mitä tapahtuisi itse luonnolle, kun kohtuuttoman suojelun seurauksena metsien kasvu ja hiilensidonta laskisi? Tämä ei ainakaan edistäisi ilmastotavoitetta. Tulisiko suojelumetsistä tuholaisten kasvatuslaitoksia ja metsäsairauksien levittäjiä? Näin on ilmeisesti käynyt Saksassa ja epäilyjä on Suomessakin, metsien hoidon ansiosta onneksi täällä vielä vähän. Eikö tiedetä, että metsälaki ja metsien hoitosuositukset turvaavat erinomaisesti luontokohteita? Eikö tiedetä, että perhemetsänomistajat myös itse suojelevat omin kustannuksin metsiään?

Metsät ja pellot ovat uusiutuvan biologisen tuotannon perusta maassamme. Metsieme pohjalle rakentuu maailman paras ja ympäristöystävällisin metsäteollisuus. Suojelun seurauksena raaka-aineen muutamankin prosentin vähennys toisi tälle ongelmia. Kotimainen energiaomavaraisuutemme askeltaisi taaksepäin. Vientituloissa tapahtuisi laskua ja meriliikenteemmekin tonnistot vähenisivät. EU:n vaatima suojelu kaventaisi kansantalouttamme. Olisiko varaa edes nykyisten suojelualueiden ja kansallispuistojenkaan ylläpitoonkaan?

Poikittaisyhteydet ovat huoltovarmuutemme välttämättömyys

Poikittaisyhteydet ovat huoltovarmuutemme välttämättömyys

Ukrainan sota on pakottanut ajattelemaan Suomen laaja-alaista huoltovarmuutta. Tämä on unohdettu liian paljon lähes kaikissa asioissa ja erityisesti logistiikan rakenteissa. Myös EU:n rahoitus logistiikan reittien suunnitteluissa kohdistuu yksipuolisesti etelä-pohjoissuuntaisesti Puolasta Baltian maiden läpi ja Suomenlahden ylitse tai alitse maassamme valtateiden 3,4 ja 5 suuntaisesti. 

Sama yksisuuntainen linjaus näkyy vielä pahemmin rautateiden visioiden kohdalla. Tämä yksisuuntaisuus on ollut ja on hyvin vahingollista maamme elinvoiman ja talouden kehitykselle. Voi pelkistää, että aineelliset voimavaramme ovat maakuntien "resurssi-Suomessa" ja nämä luovat edellytykset "väestö-Suomenkin" kehitykselle. 

Logistiseen ajatteluun tarvitaan yksisuuntaisuuden sijaan verkostorakenteen kehittämistä, jos haluamme maahamme elinvoiman aineellista ja henkistä uutta nousua. Tämä vahvistaisi realistisimmin pääkaupunkiseutummekin elinvoimaa ja kehitystä. 

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala kirjoitti 18.5.22 tässä lehdessä "Pohjoinen yhteys on Suomen portti länteen" ja FM Hannu Paaso aiemmin esitti Saimaan kanavan kautta kulkeneelle logistiikalle poikittaisradan käyttöönottoa Pieksämäen ja Haapamäen kautta ratakäytävälle Haapamäki-Parkano-Pori. 

Molemmat kirjoittajat oivaltavat olennaisen. Kriisi-, poikkeus- tai puhumattakaan Itämeren alueen sotaoloissa tarvitaan aivan muut logistiset reitit kuin ne, joihin nyt uhraamme suunnittelurahoja. Jo pelko ajomiinoista Itämerellä estää kaupallisen liikenteen. Kauppalaivat eivät uskaltaisi Itämerelle eivätkä vakuutusyhtiötkään vakuuttaisi kuljetuksia. Ainoaksi mahdolliseksi merireitiksi muodostuisi Pohjanlahti.

Siksi on välttämätöntä pikaisesti kunnostaa "Suomen Kehärata" WSP:n professori Mäntysen laatimien suunnitelmien mukaan. Tämän maamme leveimmällä kohdalla kulkevan ratakäytävän reitti on läpi Suomen: Pori-Parkano-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Huutokoski, josta joko Varkauden kautta Joensuuhun tai Savonlinnan kautta Parikkalaan. Haapamäen risteysasemalta on rata Seinäjoen kautta Vaasaan tai Kaskisiin sekä Pohjanmaan radalle.

Tämä Poikittaisrata tarjoaa todellisen rataverkoston yhdistäessään viisi maamme pitkittäissuuntaista rataa eli Pohjanmaan, vanhan Pohjanmaan, Keski-Suomen, Savon ja Karjalan radat. Nämä toimisivat kokonaisuutena, kuten nyt vastaavaa on nähty Ukrainassa, erinomaisina syöttöratoina tälle maamme tärkeimmälle raskaan liikenteen pääradalle, Poikittaisradalle. Tämä mahdollistaisi erinomaisesti myös maastamme nyt puuttuvan poikittaisen henkilöliikenteen, mikä olisi monien yliopistojen, oppilaitosten, keskussairaaloiden, yritysten ja kulttuuritoimintojen todellinen tarve.

Suomen Kehärata kykenisi heti poistamaan raideliikenteen logistiset pullonkaulat ja vapauttamaan välittömästi yhdessä nyt alkaneen rataverkon digitalisoinnin kanssa kaksin- tai kolminkertaisesti nopean henkilöliikenteen tarvitsemaa ratakapasiteettiä, kun raskasta tavaralogistiikkaa voitaisiin siirtää mielekkäimmille reiteille eurooppalaisten maiden käytäntöjen mukaan.

Miksi ei ole jo aiemmin nähty Suomen Kehärataa ongelmien ratkaisuna, mikä poistaisi kaikkein parhaiten myös maanteiden ruuhkautumista ja kulumisen aiheuttamia kasvavia korjauskustannuksia?

Miksi ei Suomen Kehärataa tajuta myös realistisena ratkaisuna ilmastopolitiikankin osalta? Miksi Suomen Kehärataa ei tajuta Suomen elämänlankana kriisi- ja poikkeusloissa? Vai eivätkö logistiikan suunnittelijat tai päättäjät edes tiedä Suomen Kehäradasta? Silloin kannattaisi selata nettiä ja etsiä.

Metsäsodassa järki voittamassa?

Olin eilen 9.11.2022 Eduskunnan Pikkuparlamentissa Keskustan metsäinformaatiossa. Oli hyvä, että tulin aikaisemmin paikalle, ennätin nauttimaan tarjotut pullakahvit ja ennen kaikkea saamaan yleisöpaikan eturivistä ihan televisiokameroiden edessä. Sali tuli tupaten täyteen, Mikko Tiirolakin, toinen havaitsemani Keski-Suomesta saapunut joutui tyytymään seisomapaikkaan kuten puolet muistakin paikalle saapuneista.

Rohkeasti otin heti ensimmäisen yleisöpuheenvuoron kolmen alustajan jälkeen. Toin esille ihmettelyni siitä, että ennallistamiskeskustelussa ei ole lainkaan haluttu ottaa huomioon sitä, että toimet kohdistuvat yksityisomaisuuteen. Missä on omaisuudensuoja? Uhkaako sosialisointi länsimaiden ihannoiman EU:n kautta? Toin esille, että kyse ei ole vain "ulkoluodoista, rantakallioista ja virtavesistä" vaan selkeästi ja merkittävässä määrin talousmetsistä, mitkä kasvavat varttuneina kaikkein arvokkainta kookasta tukkipuuta ja ovat aikanaan jalostettuna järeintä ja parhainta puutavaraa vaativaan hirsirakentamiseen tai muuhun arvokkaaseen käyttöön.

EU:n vaatimat suojelualat uhkaavat täten myös järkevää pitkäaikaista hiilensidontaa puurakentamisessa ja puutuotteissa. Keskustan kolme vastaajaa toivat selkeän kantansa metsänomistajien puolesta esille. Tätä pidin hyvänä. Mutta riittääkö tämä? Pysähtyykö EU:n uhka tähän?

Voin vastata, että tämä ei riitä eivätkä EU:n uhat ole mihinkään kadonneet. Taistelu jatkuu. Mutta Suomen rivejä asiassa on koottu ja se on saavutus ja on välttämätöntä taistelun jatkumiselle. Asia on seuraavan eduskunnan ja hallituksen ensimmäisiä asioita halusimmepa tai emme.

Opposition tekemä välikysymys herätti huomion ja synnytti voimakkaan julkisen keskustelun. Tämä oli hyvä. Mutta tämä ei todellakaan riitä. EU ei ole peruuttanut askeltakaan.

Koska tilaisuus oli avoin, esille nousi yleisöpuheenvuoroissa monia näkemyksiä esille. Nuori metsäylioppilas voimakkaasti vaati suojelua ja Greenpeacen edustajan sinänsä asiallisesti esitetty puheenvuoro oli samalla linjalla. Tilaisuus osoitti myös, että metsän parissa toimivillakin on yllättävän monia näkemyksiä asiassa näkökulmista riippuen. Olennaisinta oli Keskustan kolmen edustajan selkeä linja metsien talouskäytön puolesta. Juuri tämän halusin tilaisuuteen osallistumisellani varmistaa.

Poliittista lujuutta metsien puolesta tarvitaan

 

Poliittista lujuutta metsien puolesta tarvitaan

Kiitän Keskustan ministereitä selkeästä ja tuloksekkaasta toiminnasta suomalaisen metsätalouden puolustuksessa. On selvää, että mitään kompromissin mahdollisuutta asiassa ei ole lainkaan. Keskustalaisena annan myös opposition asiasta tekemälle välikysymykselle tunnustusta. Välikysymys osoittaa asian vakavuutta koko kansalle. 

Suomalainen yksityismetsänomistukseen perustuva metsätalous on ainutlaatuisen vakavasti uhattuna EU:n punavihreän metsäpolitiikan vuoksi. Sinänsä asiallinen huoli ilmastosta on nyt ikävällä tavalla valjastettu yksipuolisen ja kaikin tavoin mielettömän ideologian palvelijaksi. 

Tämä on todettava suoraan. Äskettäin television ajankohtaisohjelmassa Ilmastopaneelin jäsen Kotiaho kiihtyi, mitä hänen ei olisi ollut varaa eikä tarvetta tehdä, jos hän olisi kokenut olevansa oikeassa. Kotiaho vähätteli myös yhden miljardin uhrausta ilmastoideologiansa vuosittaisena kustannuksena. Summa on juuri sama, mikä puuttuu sosiaali- ja terveyden huollon budjetoiduista menoista. 

Mielestäni miljardi euroa ei ole vähäinen summa heitettäväksi kyseenalaisen ilmastopolitiikan mielettömiin menoihin veronmaksajien rahana ja puutteessa olevien kärsiessä välttämättömissä tarpeissaan. Kun kommunismi kukistui, siirtyi ideologia vihreään poliittiseen peitteeseen hyviltä näyttävien asioiden saavuttamiseksi. Tämä on tiedostettava aikamme ilmastopoliittisessa keskustelussa, vain harvat tiennevät, miltä taustalta ilmastopolitiikan tuulet puhaltavat.

EU:n korkein johtaja on asemassaan punavihreiltä saamansa tuen ansiosta ja siksi antaa metsäasioissa vallan punavihreille. Siksi ei ole ihme, jos EU ajaakin oloihimme hyvin tuhoisaa metsäpolitiikkaa noin kymmenen eri ohjelman merkeissä, joista yksikin on vahingollinen yksityismetsätaloudelle. Taksonomian kanssa on juuri kamppailtu ja nyt taistellaan mielettömän ennallistamisen kanssa. Kahdeksan seuraavaa verhottua uhkaa on jo ovella odottamassa. EU on valjastettu punavihreän politiikan aktiiviseksi edistäjäksi kommunismin ideologisin tavoittein.

Väitän lujasti, että suomalainen yksityismetsätalous on jo lähtökohdissaan maailman parasta ilmastopolitiikkaa. Olkaamme tästä terveesti ylpeitä ja kertokaamme tämä EU:n vaikuttajille! EU:n on aihetta ottaa oppia suomalaisesta talousmetsien hoidosta. Meidän ei pidä nöyristellä asioissa, vaan meidän on hyökättävä tosiasioiden puolesta lujasti.

Kukaan muu aja Suomen asiaa, tehtävä kuuluu siksi itsellemme.

Annan asiassa tunnustusta myös hallituskumppaneille SDP:lle ja RKP:lle, he ovat nähneet välttämättömän tosiasian koko metsäklusterin osalta. Teollisuuden, kaupan, kuljetusalan ja monien yrittäjien toiminnot vaarantuisivat kautta maan, jos emme saisi harjoittaa ja voimistaa metsätalouttamme. 

Mistä yhteiskunta saisi verotuloja ilman uusiutuvaan luonnonvaraan perustuvaa metsäklusteriamme? Olisiko silloin edes varaa nykyisten luonnonsuojelualueidenkaan ylläpitoon, jos emme saisi kehittää ja voimistaa metsätalouttamme?

Metsänomistajien ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta on myös peruskysymys, millä oikeudella EU on puuttumassa yksityisomistukseen ja siihen perustuvaan elinkeinoon? Miksi EU piilottelee todelliset tavoitteensa metsäklusterimme vahingoittamiseksi noin kymmeneen eri ohjelmaan? Näistä kaksi on jo tiedossa ja muut kahdeksan ovat jo valmiina tulossa.

Henkilöliikennettä kaikille radoille

Henkilöliikennettä kaikille radoille

Suomessa on paljon ratoja, joilta puuttuu henkilöliikenne kokonaan. Tämä on lopetettu autoistumisen vuosikymmeninä ja mielestäni junamatkustuksen lopettaminen on ollut lyhytnäköisyydessä tehty suuri virhe. Nyt olisi aika käydä palauttamaan henkilöliikenne kaikille radoille, koska perusinfra eli radat on olemassa. 

Junien pysähdyspaikoille voitaisiin nopeastikin rakentaa kestopuusta laiturirakenteet, jos entiset eivät enää toimisi.

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen sähköjunista voisi kunnostaa upeaa paikallisliikenteen kalustoa. Sähköistämättömille radoille voitaisiin asentaa uusi käyttövoima juniin. Olisiko jopa suurilla akuilla sähkövoimakin mahdollista?

Suurin osa henkilöliikennettä vailla olevista radoista löytyy keskisestä Suomesta, myös maamme leveimmällä kohdalla Poikittaisradan liikenne pätkii. Keski-Suomen radalta eli Jyväskylä-Laukaa-Suolahti-Äänekoski-Saarijärvi--Pihtipudas-Haapajärvi radalta on henkilöliikenne puuttunut  jo vuosikymmeniä, vaikka radan varrella on tunnettuja seutukaupunkeja ja paikkakuntia. Radalta Haapamäki-Parkano-Pori on samoin henkilöliikenne puuttunut jo pitkään.

 

yllättävää on, että Uudeltamaaltakin löytyy kolme rataa, joilta myös henkilöliikenne on loppunut, vaikka maakunta on melko tiheästi asutta ja elinvoimainen Näitä henkilöliikenteensä menettäneitä ovat Hyvinkää - Karjaa, Kerava - Porvoo ja Lahti - Loviisa rataosat, mistä alkuosa Päijät-Hämeessä. Vuosaaren satamaradan jätän tarkastelun ulkopuolelle.

Uudellamaalla palautettavan henkilöliikenteen avulla voitaisiin saada varsin monia taajamia ympäristöineen ihan uuteen kehitykseen. Uusia asuinalueita voitaisiin kaavoittaa kun radoilla olisi toimiva lähiliikenne. Tämä elävöittäisi myös niitä paikkakuntia kuten Karjaata, Hyvinkäätä, Keravaa ja Lahtea, joissa radat liittyvät pääratoihin. 

Lohja, Vihti, Porvoo, Sipoo ja Loviisa eri taajamineen tulisivat valtakunnallisen raideliikenteen matkustajien ulottuville.

"Avautuisivat uudet mahdollisuudet ja tiet", nuorten laulun sanoin. Miksi Uudellamaalla ei huomata olemassa olevien ratojen merkitystä uuteen koko maakunnan kehitykseen? 

Elämälle ja kaikelle kehittymiselle ratojen henkilöliikenteen palauttaminen saattaisi avata ihan uusia mahdollisuuksia ilman moottoriteiden ja suurkaupungin ruuhkia.