Laurin blogi: huhtikuuta 2022

28.4.22

Kristillinen kasvatus kuuluu kouluihin

Suomessa ja sitä aiemmin jo muuallakin Euroopassa koulutoiminta on syntynyt kristillisen kirkon eri toimintojen kautta. Olisikohan kouluja tullut ilman kirkon eri luostareita ja pappissivistyksen tarvetta? Kirkko opetti suomalaisetkin lukemaan. Vaikka tiedon tarve onkin nykyään varsin monipuolinen ja laaja-alainen, niin yhä ajankohtaisempi on kysymys oikean ja väärän erottamisesta.

Mikä on oikeaa ja mikä on väärää? Juuri nyt Venäjän hyökättyä nämä kysymykset ovat esillä. Erityisesti nyt on arvoa sillä historiallisella vuosituhantisella historialla, mikä on kristinuskon kautta muokannut läntistä maailmaa niissäkin aatevirtauksissa, joita emme heti havaitsisi kristillisen uskon vaikutuksesta syntyneiksi. Siksi meillä on aina oltava myös kirkkohistorian opetusta, koska se on parhainta taustaa länsimaisten aatehistorian virtausten ja sivistyksen kehittymiselle.

Historiasta käsin on sanottu parhaiten nähtävän tulevaisuuteen. Omana kouluaikanani sain paljon historian sekä kirkkohistorian opetuksesta elämäni arvopohjaan ja näkemyksiini. Minulla oli toki hyvät oppiaineiden opettajatkin ja he avarsivat oppiaineistaan käsin aineksia elämän laajemmalle ymmärrykselle-

Korostan, että kaikkia koulun oppiaineita tarvitaan. Ehkä eniten juuri sitä tai juuri niitä, joita kouluaikana on saattanut vierastaa tai pitää vähempiarvoisina "hanttiaineina". Ylioppilaaksi tai vastaavaan ikään mennessä on koulujen tarjottava laaja yleiskasvatus. Koulujen aamuhartaudet olivat osaltaan juuri tätä. Monipuolisuudessaan ne opettivat jokaiselle elämän perusasioita. Miten tämä nyt tapahtuu?

Maahanmuuttajat arvostaisivat suomalaisia paremmin, jos mekin tekisimme uskonnostamme enemmän totta. Sillä näin juuri tekevät maahanmuuttajammekin. Heille oma uskonto on osa elämää ja perusolemusta. Siksi kouluissamme tulee olla oma kirkko- tai uskontokunnan mukainen uskonnonopetus. Vanhemmat voivat oikeutetusti edellyttää tätä kouluilta.

Oman uskonnon opetus on lähtökohta ymmärtää uskontoja ja ihmisten elämää. Oman uskonnon opetuksen puitteissa voidaan mielestäni kaikkein parhaiten myös opettaa oppilaiden ja heidän vanhempiensa näkökulmista muita uskontoja. En pidä hyvänä, että oman uskonnon opetuksen yhteydessä ei saisi harjoittaa uskontoa. Haluan korjata koululainsäädännöstä tuon lyhytnäköisen mielettömyyden.

Kyllä kouluopetukseen tulee kuulua myös uskonnonharjoittaminen. Nyt tilanne on kömpelö ja mieletön, eikö uimaopetuksessa saisi opetella uimaan? Eikö laulu- tai musiikkiopetuksessa saisi opetella laulamaan tai soittamaan? Pitäisikö tyytyä vain uinnin, laulun tai soiton teoriaan?

Kunnon reilu ja rehti oman uskonnon opetus kuuluu kaikille oman kirkko- tai uskontokuntansa mukaan ja tähän tulee olla oikeus osallistua myös kirkkoihin kuulumattomilla. Mieletöntä on kuitenkin ajatella Suomessa kaikille yhteistä uskonnon opetusta korvaamaan oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta. Mielestäni olisi hyvä, jos oppilailla olisi mahdollista valita nämä molemmat. Asian käytännön toteutus tuottaisi omat järjestelynsä ja probleemansa. Mutta aktiiviselle oppilaalle soisin mahdollisuuden näihin molempiin.

23.4.22

Suomi ilmaisee ulkopoliittisen suuntansa

Suomessa on nyt koko Ukrainan sodan ajan käyty keskustelua Natosta. Hyvin nopeasti mediat ja yleinen mielipide gallup-kyselyissä vaikuttivat poliittisiin päättäjiin, puolueisiin ja maan hallitukseen muuttaen näkemykset Suomen Nato-jäsenyyden osalta myönteisiksi.

Voi olla, että aiemminkin monet ovat hiljaa halunneet Suomen liittyvä Natoon. Nyt he uskalsivat "tulla kaapeistaan ulos". Nyt tätä kirjoitettaessa voi pitää selvänä, että Suomi tulee hakemaan vielä ennen juhannusta Naton jäsenyyttä. On hieman erilaisia näkemyksiä siitä, milloin Suomesta tulee Naton jäsen.

Naton jäsenyydellä Suomi haluaa viestittää Venäjälle ja maailmalle, että Suomi ei halua kuulua Venäjän etupiirin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen sotatoimet viime viikkoina ovat selkeyttäneet kansalaistemme mielipiteen muodostusta. Voisi sanoa, että Venäjä toimillaan ohjasi Suomen Natoon.

Tätä kirjoitettaessa äsken tuli televisiossa Puolustusvoimiemme komentajan kenraali Kivisen haastattelu. Juuri tällaista vahvaa asiantuntijan puheenvuoroa nyt todella tarvitaankin. Kenraali Kivinen asiallisesti ja kaikkia arvostaen toi esille tosiasiat, mitkä suomalaisten on tarpeen tässä tilanteessa tietää ja tiedostaa.

Me emme voi missään tilanteessa ulkoistaa maamme puolustusta kenellekään. Suomea viime kädessä Naton jäsenmaanakin puolustavat suomalaiset. Tämä tulee selkeästi tiedostaa. Samalla, kun meille on mahdollista saada Naton viidennen artiklan mukaista erikseen päätettävää sotilaallista apua, Suomella ovat myös velvoitteet ´puolustaa erityisesti lähinaapurustossa olevia Natomaita ja Itämerta.

Todennäköisesti Suomelle vastuuta voi tulla myös pohjoisessa sekä maa- että merialueille. Täten vastattavaksemme voi tulla omien maa- ja merialueittemme lisäksi paljon vastuuta Viron, Latvian, Liettuan ja Ruotsinkin puolustuksesta. Tällöin tarvitsisimme mielestäni merkittävästi suuremmat ilma- ja merivoimat nykytilaan nähden.

Ei voi olla niin, että omat voimamme olisivat muualla, kun samaan aikaan tarvitsisimme niitä itsekin. Tilanne on tällöin hyvin haasteellinen Suomen kannalta. Tästä ei ole laajemmalti puhuttu ja siksi oli erittäin hyvä, että tämä tosiasia tuli esille kenraali Kivisen puheenvuorossa.

Mikä olisi muualta Naton jäsenmaista tuleva apu pahan päivän tullen Suomelle, riippunee maailmanpoliittisesta tilanteesta ja näiden maiden omista tarpeista ja tahtotilasta. Jos maat tarvitsevat tai kokevat tarvitsevansa itse omat lentokoneensa, riittäisikö voimavaroja Suomen alueiden puolustukseen.

Tämän kanssa merkittävä kysymys, ennättäisikö tuo kauempaa tuleva apu siihen tilanteeseen, kun sitä tarvitaan. Kaikkia kysymyksiä on syytä määrätietoisesti selvittää avoimesti ja suoraan. Sokeasti vieraan apuun luottaminen voi olla hyvin vaarallista.

Natomaanakin Suomea todellisuudessa puolustavat vain suomalaiset. Väitän sotilaallisesti asioiden olevan näin. Maanpuolustusta ei voi ulkoistaa millekään taholle, jos halutaan pitää oma maa sotilaallisesti itsenäisenä. Suomen todennäköinen Naton jäsenyys on ulkopoliittinen kannanilmaisu, mille nyt tarvetta. Tämä ei kuitenkaan millään tavoin vapauta oman maanpuolustuskykymme entistäkin paremmasta ylläpidosta ja asevelvollisuudesta.