Kesällä 2022 kotimaassa

Elokuu on kääntynyt loppupuoliskolle, mutta vielä on hellettä ja ehkä ukkostakin. En ole liikkunut ulkomailla vuosiin. Muutamia vuosia sitten osallistuin maanpuolustuskurssini Tallinnan matkalle. Muutoin olen tyytynyt ihan omasta tahdostani rakkaaseen kotimaahani. Keväällä oli toukokuussa Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päivät Vaasassa. Nämä olivat kahden päivän aikana. 

Tein  junamatkan ja keväällä havaitsin jo Pohjanmaan maakunnassa kylvöjen olevan oraalla, Multialla sain tehtyä kylvötyöt määräaikaan mennessä 15.6 kello 23.23 ajoin uskollisen "sinisen majorin" pellolta pihaan. Sateiden takia kylvöaikaa jatkettiin aina kesäkuun loppuun saakka. Pihan luona oleva pelto oli niin märkää, että tein pari tuntia töitä uppoutuneen majurin nostossa.

Vaasassa pyysin serkkuni poikaa Markkua, Vaasan teknistä johtajaa, tekemään kiertoajelun Vaasan satamassa, Palosaarella, Vetokannaksella ja tietenkin  reitti risteili kaupungin keskustassakin. Olin opintojeni loppuvaiheissa yhden lukuvuoden vs. lehtorina Vaasan lyseossa., Noiden kuntapäivien vaatenaulakolla vahtimestari tunnisti vuosikymmenten jälkeen entisen opettajansa. Junamatka tapahtui keväisen maiseman halki.

Kesäkuussa sain olla Keuruun kaupungin ja seurakunnan tervehdyksen tuojana helluntaiherätyksen perinteisen juhannuskonferenssin avajaisissa ja muistelin Iso Kirjan tuloa Keuruulle. Kun palasin tilaisuudesta, otin pari liftaripoikaa kyytiini. He osoittautuivat nykyisiksi Vaasan lyseon lukiolaisiksi. Oli ilo tavata reippaita nuorukaisia, Joilla oli "mielessänsä pyhät matkat"!

Heinäkuussa olin kutsuttuna MTV:n Suomi Areenaan väittelemään uskonnonopetuksesta Porin Kirjurinluotoon Arno Kotron kanssa. palatessani Kirjurin luodosta rautatieasemalle, minulla oli aikaa tehdä matka noin kolme kilometriä kävellen. Porin seurakunta oli järjestänyt kirkkopuistoon hienon kahvi- lettutapahtuman makkaroineen lähetyksen hyväksi. Kävelymatka oli kulkua läpi Porin keskustan ja ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Junamatka tapahtui erityisesti läpi Satakunnan, missä oli Vaasan jälkeen yhden lukuvuoden päätoimisena tuntiopettajana Kiikan-Keikyän yhteiskoulussa. Junamatka kulki osin tuttujen maisemien kautta, mitkä vuosikymmenien saatossa olivat osin muuttuneet. Monet aiemmat asemaseudut olivat menettäneet liikennepaikan luonteensa ja monet asemakiinteistöt olivat puretut. Kiikan asemakin peittyi pajukon metsittyneeseen maisemaan. Kiikan aikana kuljin pääosin Multia-Tampere-Kiikka matkat Vauxhall Viva henkilöautolla.

Lukuvuoden päättyessä sain myös teologian opinnot päätökseen Helsingin yliopistossa ja pappisvihkimys ordinaatiokeskusteluineen ja -näytteineen oli edessä ja tapahtui Lapuan tuomiokirkossa 8.6.1972. Pappisvihkimyksen toimitti Lapuan hiippakunnan ensimmäinen piispa Eero Lehtinen avustajinaan tuomirovasti Olavi Laitinen ja asessorit Raimo Pihkala ja Timo Rusama sekä lainoppinut asessori Alpo Koski, joka otti vastaan puolestaan valtion virkamiehen virkavalan.

Nyt tätä kirjoittaessani olen ensimmäisen eduskuntavuoteni 1999 käymäni maanpuolustuskurssi 153 kurssitapaamisen matkalla. Tapaaminen tapahtui Helsingissä Katajanokan Kasinolla. olen tuolla käynyt aiemmin useitakin kertoja eduskuntatyöhöni liittyen eri tilaisuuksissa. Katajanokka tuli tutuksi vuoden 1967 lopulla 1968 alussa sotilaspapeiksi koulutettavien koulutustilaisuuksissa. Majoituimme silloisessa Merikasarmilla (nyk. ulkoministeriö), josta kävimme luennoilla tuolloin varsin uudella Pääesikunnan Keskuspaviljongilla ja tutustuimme eri kohteisiin pääkaupunkiseudulla.

Helsingissä opiskeluni ja eduskuntatyöni kaupungissa minulla on aina ollut jopa kova kiire. Nyt olin merkinnyt kalenteriini pari tuntia liian aikaisen ajan MPK-tapaamisellemme. Aluksi tämä harmitti. Mutta sitten huomasin, että nythän otan parin tunnin loman itselleni Helsingissä! Kävelin Uspenskin katedraaliin, missä vietin koulun oppitunnin ajan. Sitten kävelin kohti Merikasarmia, mikä nyt on kunnostettu huippuedustavaan asuunsa Ulkoministeriön käyttöön. 

Varusmiesaikanani Merikasarmi on kasarmikäytössä, mutta jollain tapaa rappiokunnossa. Väljät majoitustilatkin tuntuivat tuulisilta, eivätkä sähkötkään toimineet kaikkialla kasarmitiloissa. Tuolloin varsin perinteikäs Kaartin pataljoona käsitti kaksi komppaniaa. Ensimmäinen komppania oli tunnettu "lippukomppania" valtiollisiin edustustilaisuuksiin ja toinen komppania, mihin olin majoitettuna oli "sekalainen seurakunta" erikoisalojen komennusmiehiä kuten lääkäreitä, kemistejä, fyysikoita, pappeja, insinöörejä sekä uskonnollisista syistä aseista kieltäytyneitä asevelvollisuuden suorittajia heille soveltuvissa tehtävissä. Tuolloinen Kaartin pataljoonan komentaja everstiluutnantti Tapio Skog on käynyt luonani Haapamäellä valtiopäiväneuvos Erkki Ketolan kanssa pari vuosikymmentä sitten. Tapio Skog on tunnettu sotahistorioitsijana.

Oli hieno tunne olla pari tuntia ihan omalla lomalla Helsingissä ja kävellä nyt ilman kiirettä sotaväen aikaisissa merellisissäkin maisemissa. Tuo parin tunnin loma tuntui hyvältä käytäessä kohti syyskesää.

Voitaisiinko maaseudun bussiliikenne elvyttää?

Voitaisiinko maaseudun bussiliikenne elvyttää?

Olen tutustunut maakunnassamme tarjolla olevaan bussiliikenteeseen. Nyt, kun eri koulut ja oppilaitokset ovat aloittaneet lukuvuotensa, on runkolinjoilla vuorotarjonta kasvanut hyvin vähäksi kuihtuneeseen kesäajan bussiliikenteeseen nähden.

Mutta varsinaisella maaseudulla bussivuorot ovat vähentyneet kovasti verrattuna vaikkapa kymmenisen vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen. Monet ylimaakunnalliset pitkän matkan linja-autovuorot ovat kadonneet. Onko korona-ajalla ollut vaikutusta? Mitkä muut syyt ovat johtaneet tähän kaikkien kannalta kielteiseen kehitykseen?

Jopa monet merkittävät yhdyskunnat, kirkonkylät ja kuntakeskuksetkin ovat menettäneet julkisen reittiliikenteen. Monet ovat muuttaneet kyliltä kirkonkyliin myös paremman julkisen liikenteen toivossa.

Tiedän myös eläkeläisten kaupungeista muuttaneen kirkonkyliin edullisemman asumisen takia ja on luotettu liikenteen ja liiketoiminnan sekä kaupan palvelutarjontaan maaseututaajamissa.

Mutta mitä näen tapahtuneen lähes kaikkialla? Tyhjät entiset liikehuoneistot, ja asukkaistaan myös kesäajaksi tyhjentyneet kiinteistöt ovat silmiin tulevat näkymät ennen vilkkaissa maaseututaajamissa ja kirkonkylissä ja entisissä kuntakeskuksissa.

Saavutettavuus myös ilman omaa autoa on sekä pito- ja veto- että elinvoimatekijä kaikkialla. Julkinen liikenne olisi myös polttoaineiden hintojen nousunkin nähtävä uudeksi välttämättömyydeksi, jos haluamme koko maakunnan eläväksi. Miten tämä olisi tehtävissä? 

Paljolti "on uudesti luotava maa" tässäkin asiassa. Löytyisikö rohkeita uusia yrittäjiä alalle, missä monet asiat on aloitettava alusta? Voisivatko vielä jäljellä olevat liikennöitsijät tutkailla mahdollisuuksia? Olisiko liikenteen arvonlisä- ja polttoaineveroja mahdollista alentaa? En halua kuitenkaan maaseudun ja maakuntien Suomen kuihtuvan. Haluan maaseudun monipuolisen elämän uutta nousua.

Lauri Oinonen

Keuruun kaup. valtuuston 1.vpj.

Korkein käypä hinta takaisin pakkolunastuksiin

Korkein käypä hinta takaisin pakkolunastuslakiin

Maassamme oli 1960-luvun lopulle saakka voimassa laki korkeimmasta käyvästä hinnasta pakkolunastustilanteissa. Tämä tarkoitti 30% korotusta paikkakunnan yleiseen käypään hintaan nähden. Tarkoitus oli turvata maanluovuttajan oikeusturvaa. Poliittisen ilmapiirin tahtotila 1960-luvun oli kuitenkin se, että tästä kenen tahansa maanomistajan turvasta omistuksiaan kohtaan luovuttiin.

Kansanedustajantyössäni tein aloitteita paluusta aiempaan käytäntöön korkeimmasta käyvästä hinnasta eli 30% korotuksesta käyvän hinnan päälle. Olin havainnut tapauksia, joissa varsinkin eläkeläisiltä vietiin taajamien laajentuessa omakotitaloja ja maaomaisuutta pilkkahintaan. Valitettavasti en saanut aloitteilleni tarvittavaa kannatusta, kenen tahansa tavallisen kansalaisen maaomaisuuden menetys ei kiinnostanut.

Nyt koen välttämättömäksi ryhtyä toimiin korkeimman käyvän hinnan eli 30 % korotuksen saamiseksi pakkolunastustilanteisiin. Tuulivoimaloiden ja sähkönsiirtolinjojen sekä näiden tarvitsemien tiealueiden pakkolunastukset voivat kohdata syvällä maaseudullakin maanomistajia. Ongelmia tuottaa jo maa-alueen arvonmääritys yleensäkin ja paine pitää hinnat matalina näyttää suurelta, vaikka kyse on kohteista, juuri nyt tulisi olla valmiutta maksaa huippuhintoja.

Korkeimman käyvän hinnan palauttaminen pakkolunastuksiin korvaisi maanomistajien menetyksiä merkittävästi paremmin kuin 1960-luvun poliittisessa ilmapiirissä tehty nykyinen laki. Keneltä löytyy halua puolustaa maanomistajien oikeutta omistamiaan maita kohtaan?

Laurin päivän aikaan

Laurin päivän (10.8.) jälkeen kesä alkaa olla lopuillaan. Laurin perästä puut eivät enää kasva. lehdet alkavat kellastua, eikä vihtoja voi enää tehdä. Tähän vuodenaikaan nähdään usein aamuöisin tähdenlentoja, joita on sanottu »Laurin kyyneliksi». Nyt lehdet kertovat Perseidien meteoriittiparven jälleen antavan merkkejä olemassaolostaan, jos on vain kirkas yö. vielä nyt illalla ei ole mahdollista nähdä tähdenlentoja.

Muuttolinnut kokoontuvat Laurin aikoihin laumoihin. Metsämiehet valmistivat Laurina lintukeiton, jonka lihoja ei saanut veitsellä leikata eikä luita rikkoa. Pohjanmaalla eränkävijät virittivät Laurina ensimmäiset paulansa.

Laurina piti viimeistään tehdä elonleikkuu, mutta syysrukiin kylvö peltoihin vasta aloitettiin. Päästiin jo maistelemaan uutisviljasta tehtyä puuroa eli »laurinhuttua» sekä uuden sadon papuja, herneitä ja perunoita. Lauri oli myös lampaiden kesävillan keritsemispäivä sekä otollinen päivä parantavien lääkekasvien keräämiseen.

Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja »Lauri hallahousun» tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä »rautayötä». Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä.

Janakkalan Laurinmäellä järjestettiin suuret Laurin päivän juhlat ja markkinat. Pidoissa uhrattiin hämäläisten pyhään uhrilähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan. Lähteen läheisyydessä sijaitsee myös hiisi eli uhrilehto.

Laurin päivänä 2022

Tänään on elokuun 10.päivä ja nimipäiväni, mikä puolestaan johtuu syntymästäni päivälleen 75 vuotta sitten. Nuoripari Sulo ja Selli s. Järvelä olivat saman vuoden vapunpäivänä muuttaneet Multian Riuttakoskelle valkean hevosen ja Ylivieskasta äitini syntymäkodistaan mukaansa saamansa kahden lehmän, Menestys ja Reivitär sekä Talvikki hiehon kanssa Multian Riuttakoskelle vesikatto ja tulenkäyttövalmiiseen hirsitaloon, missä oli jo koettanut kaksi valkjärvistä karjalaisperhettä asua. 

Nämä muuttivat sitten viljaville Loimaan seudun peltojen maisemille. Peltoa oli rappeutuneessa kunnossa parisen hehtaaria, koska paikalla oli asuttu ainakin 1800-luvulta lähtien, jolloin seppä "Riutta-varvari" takoi kronikan mukaan rukkeja Riuttakosken rannalla. Hänen asuirakennuksensa oli ollut nykyisen asuinrakennuksen eteläpuolella vanhimpien äitini Viitamäen talosta hakemien marjapensaiden paikalla. Sepän paja maalöytöjen perusteella sijaitsi nykyisellä kasvimaallani kosken ja edelleen nykyisen tien vieressä.

Riutta-varvarin aikaan ei ilmeisetsi kosken vastarannalla vielä asuttu eikä ollut sahaakaan, mikä on poispurettu laajoine lähes kilometrin varastoalueineen sekä Multian vartta alaspäin että jopa Riuttanimen talon ohi kohti Soujtuoen tietä 1970-luvulla. Nyt maisema ei enää millään tavoin kerro aikanaan suuresta sahan toiminnasta Riuttakoskella. Olisiko koskessa ollut mylly jo ennen sahaa? Uitot ovat Multianjoessa ilmeisetsi alkaneet 1900-luvun alussa tai jopa 1800-luvun lopulla, kun Mäntän tehtaat tarvitsivat puuta.

Kuka on ollut Kaapo, joka raivasi ja ojitti nk. Kaapon kydön noin 200 metriä lähteestä/Ahopellosta lounaan suuntaan. Tuo "Kaapon kytö" on metsässä yhä havaittavissa metsän eri-ikäisyyden vuoksi ja hahmottuvien ojiensa, joista yksi uudistettiin koneellisetsi metsäojaksi vuonna 1978.

Vanhoja yli 100-vuotisia peltoja on Riuttakoskella pihapiirin ympärillä ja Lähdeniitty ja osa Ahopeltoa. Muut ovat isäni aikana raivattuja uudispeltoja, joita on yhteensä noin neljä hehtaaria pihakokonaisuudessa ja Lummilan yksi hehtaari vajaan kilometrin päässä asuinrakennuksesta.

Tilalla oli tilapäinen puunavetta kosken niskan äärellä nykyisellä kaalimaalla vanhempieni tullessa. Uusi navetta rakennettiin Helsingin olympialaisten vuonna 1952, muistan kun lumivaaralaiset ja sitten Alavudella asuneet mewstarilliset muurarit, jotka olivat jo Lumivaarassa  ennen talvisotaa muuranneet isälleni tiilinavetan Jussinojan maatialle Kaivomäen kartanosta lohkaistulle asutustustilojen maille, lähtivät kuuntelemaan "Zatopekin juoksuja". Muistan kyenneeni viisivuotiaana kantamaan sylissäni jopa kolme tiiltä muurareille!

Muistan edellistalvena "aina istuneeni" isän Valkon vetämässä reessä, kun Riuttaniemen hiekkamontusta ajettiin hiekkaa tiiliä varten. Muuraushiekka oli haettava hieman kauempaa Soutujoen asutustilallisille varatusta yhteismontusta.

​Riuttakosken tilalla ei ollut osuutta tuohon yhteiseen hiekkamonttuun kuten ei Soutujoen Villinkosken teollisuusalueeksi varattuun maahan, sillä Riuttakosken tili oli muodostettu jo heti talvisodan jälkeen, kuten puolentusinaa muutakin eri puolilla Multian kirkonkylän kansakoulupiiriä. Soutujoen tilat, joita on noin tusina, ovat puolestaan muodostetut jatkosodan jälkeen ja niistä muodostettiin yhtenäinen asutusalue Tarhapään ja Sydänmaanahon koulupiirien reuna-alueille. omaa Suotujoen koulupiiriä ei suunnitelmasta huolimatta toteutunut. Osa Soutujen asutusalueesta on yllättävästi myös Keuruun aluetta yhäkin! Historiallisten tilarajojen mukaan kolme piikkimäistä Keuruuseen kuuluvaa aluetta pistää sisälle Multian alueelle.

Tarinaa Keuruusta

Keuruu on ollut etelästä käyvien pirkkalaisten metsästysseutua jo keskiajalla. Jonkin verran eränkäyntiä ja asutusta tuli myös Savosta. Heimot kohtasivat Keuruulla ja siksi kansan suussa kehittyi puhtain suomenkieli myös tunnetusti Keuruulla, jota monet vaikuttajat kävivät rautatien valmistuttua Haapamäelle vuonna 1883 oppimassa Keuruun seudulla. Vakinaisen asutuksen tiedetään alkaneen ainakin 1500-luvulla, tuolloin kirkkomatkat tehtiin Keurusselän ja Näsijärven vesistöjä pitkin Pirkkalaan. Pian kirkkomatkat kuitenkin lyhenivät puolella Ruovedelle. Oma kappeliseurakunta ja ensimmäinen kirkko saatiin Keuruulle nykyisen kirkonkylän paikalle Keurusselän ja Tarhian yhdistävän Lapinsalmen länsipuolelle vuonna 1624.

Laajalti ulkomaita myöten tunnettu Keurun vanha kirkko, järjestyksessään kolmas alkuperäisen paikoilla rakennettiin tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajan Antti Hakolan toimesta vuonna 1759. Tämä on kesäisin  erittäin suosittu vihkikirkko kautta maan tuleville vihkipareille. He haluavat myös viettää muistorikkaat hääjuhlansa Keuruun luonnonkauniin maiseman ympäröimissä juhlapaikoissa.

Keuruun nykyisessä seurakunnassa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut Pihlajaveden erämaakirkko salskeitten honkien keskellä Pihlajaveden reitin äärellä lähellä Pihlajavesi-nimistä järveä. Tämä on myös erittäin suosittu vihkikirkko kesäaikaan. Jotkut avioparit haluavat tulla vihityiksi siellä talviaikaankin suomalaisen talvisen metsämaiseman ympäröimässä hirsikirkossa. Opetusneuvos Yrjö Karilaan Pikkujättiläinen nimesi jo vuosikymmeniä sitten Pihlajaveden erämaakirkon yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Ristikirkon länsisakarassa ovat havaittavissa veistetyllä hirsiseinällä tummat ihmishahmot. Näiden synnystä on eri selityksiä, mutta mikään ei ole vakuuttanut ihmettelijöitä lopullisella varmuudella.

Keuruu on kahden taajaman vireä yli 10 000 asukkaan laaja-alainen keskisuomalainen seutukaupunki kolmen maakunnan Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan solmukohdassa. Lähes 7000 asukkaan keskustaajaman ohella kaupunkiin on aina kuulunut rautateiden risteysaseman synnyttämä nykyisin noin 2000 asukkaan Haapamäen taajama, jossa on myös kymmenkunta menestyvää teollista yritystä. Näiden tuotteista kotimaan markkinoiden ohella merkittävä osa menee vientiin eri maanosiin.

Keuruun keskustaajama on vahva kaupan keskus erityisesti vähittäis- ja autokaupan osalta, asiakkaita tulee kolmen maakunnan alueilta. Keuruun matkailu nojaa vanhaan ja uuteen. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Otavan Keuruun kirjapainossa painettuja oppikirjoja. Kirjoja painetaan edelleen ja pääosa tuotannosta menee nykyisin vientiin.

Vanhaa ovat em. vanhat puukirkot ja monet kylien historialliset maalaistalot ympäristöineen sekä kansainvälisesti ainutlaatuinen rautatiehistoriallinen elävä kulttuurimiljöö Haapamäen risteysasemataajamassa. Haapamäen Höyryveturipuistoon on sijoitettu lähes kaikki maamme jäljellä olevat höyryveturit. Haapamäki on ollut myös eräs maaseudun ensimmäisiä oppikoulupaikkakuntia maassamme ja vanha yhteiskoulurakennus vuodelta 1909 on eräs maakuntien upeimpia hirsirakennuksia kirkkorakennusten rinnalla.

Keuruun keskustaajamassa on säilytetty ns. Vanhan Keuruun alue vanhan ja uuden kirkon, kotiseutumuseon, Suomen kauneimmaksi nimetyn Keuruun aseman ja vanhan pappilan kunnostettujen rakennusten muodostamalle alueella. Tähän liittyy myös muita rakennuksia Tarhiajärven rantamaiseman ja keskustaajaman kaupallisten toimintojen suuntiin. Kesäisin alueella on monia taidenäyttelyitä.

Keuruun kaupungissa on yli 200 järveä ja merkittävin osa keskustaajamasta on neljällä Keurusselän saarella (ainutlaatuista koko maassa) ja muu osa taajamasta on mantereella joko Keurusselän tai Tarhian rantamaisemissa. Keurusselkä yhdistää Keuruun ja Mänttä-Vilppulan. Noin 30 kilometrin mittainen matka voidaan taittaa sulan veden aikana ainutlaatuisesti Elias Lönnrot- nimisellä siipirataslaivalla joko reittiaikataulun tai tilausliikenteen muodoilla. Myös omilla veneillä matka voidaan tehdä turvallisesti, jos noudatetaan viranomaisten asettamia laivaliikenteen merimerkkien vesiteitä. Laivalaitureita on mm.Keuruun ja Mäntän satamissa sekä Viikinhovin, Isohiekan ja hotelli Keurusselän rannoilla. 

Hotelli Keusselkä on ollut valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin tunnettu Keuruun matkailun merkittävin yritys, jonka perinteet alkavat jo vuodesta 1949 vanhan Lomahotellin funkkistyylisen ja kunnostetun rakennuksen merkeissä. Nykyaikainen Kerusselän rantarinteen mäntymetsään rakennettu yli 200 metriä pitkä uusi hotellirakennus on rakennettu 1970-luvun lopulla ja rakennusta on uudistettu ja kunnostettu eri aikoina kuten mm. vuonna 2015. Keurusselän Lomaharjun 30 lomamökkiä ovat hotellin välittömässä läheisyydessä. Alueella on runsaasti kaavoitettua rakennusoikeutta ja alueen kehittämisen mahdollisuuksia on edelleen runsaasti.

Keurusselän alueelle on muodostunut erittäin merkittävä majoituskapasiteetin tarve Mäntän taidekeskus Göstan avautumisen myötä. Tällä hetkellä kohteen vierailijoita joudutaan ohjaamaan Tampereelle ja Jyväskylään yöpymään. Matkailun kehittämisessä tulisi luoda kokonaisuus Göstan, hotelli Keurusselän ja Haapamäen höyryveturipuiston kesken ja liittää tämä Tampereen ja Ähtärin valtakunnallisesti merkittäviin matkailuvirtoihin.

Tulevaisuus odottaa tekijöitään!

Lauri Oinonen