Keskusta irtaantui taas hallitusrintamasta ja äänesti yllättäen luonnonsuojelulain muutoksesta. Mielestäni tämä on aivan oikea ja välttämätyön teko. Luonnon ja ilmaston suojelun varjolla ei saa vaarantaa maamme ruuan tuotantoa eikä maamme metsäklusteria.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000009233707.html

Lähetetty Windowsin Sähköpostiista

 

Kunnon tukkipuuta tarvitaan taloihin ja puutuotteisiin

Tukkipuuta tarvitaan taloihin ja puutuotteisiin

Itse metsänomistajana ja luonnonystävänä en voi hyväksyä EU:n vaatimuksia parhainta puuta tuottavien kasvatusmetisen suojelusta. Pidän jo lähtökohtaisesti vääränä, että EU tai mikä tahansa muukaan ulkopuolinen taho käy puuttumaan suomalaisten yksityisomaisuuteen ja metsien vastuulliseen käyttöön. Suomi elää metsästä on täyttä totta tutuksi tulleen lauseen mukaan. 

Pidän ajatuksia ennallistamisen taloudellisista hyödyistä metsänomistajille ja Suomelle vailla realismia olevana kuvitteluna. Ennallistamisen kustannukset eivät ota liankaan huomioon yksityisille tulevia pysyviä tulon/omaisuuden menetyksiä. Miten käy suomalaiselle mekaaniselle puun jalostukselle ja jatkojalostukselle ja näiden kehittämiselle, jos metsämme eivät saa kasvaa ja tuottaa kunnon puuta? Nyt ei mielestäni tarvita mitään ennallistamisvouhotusta ja tästä aiheutuvia kustannuksia. 

Suomessa metsänomistajilla, puuta jalostavilla yrityksillä, koko laajalla metsäklusterillamme ja kansantaloudestamme vastuuta kantavilla on kaikin tavoin syitä vastustaa talousmetsiemme pakkoennallistamista. Suurin ennallistamisesta aiheutuva taloudellinen uhka kohdistuu kaikkein arvokkaimpiin järeää aines- ja rakennuspuuta tuottaviin metsiimme. Jos kunnon metsiämme ei saa käyttää, miten käy sahayrittäjien ja puun jatkojalostajien? Tässä taloudellisessa tilanteessa Suomessa on voitava käyttää maksimaalisesti uusiutuvaa luonnonvaraamme eli metsiämme. 

Väitän Multialla Riuttakosken sahan äänien äärellä kasvaneena, että metsät ja metsäklusterimme Suomessa pitävät kansantaloutemme elinvoimaisena. Kun metsät tuottavat uusiutuvaa raaka-ainetta, syntyy toimintamahdollisuuksia kaikelle muullekin tässä maassa. Ellei Suomessa olisi metsiä ja ellei niitä saisi kasvattaa ja hoitaa, voisikohan tämä maa olla edes asuttukaan?

On mieletöntä EU:n toimesta vaatia Etelä-Savon, Etelä-Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan pinta-alaa vastaavaa maa-aluetta suojelutoimin rajoitettavaksi maassamme. Haluan näin havainnollistaa suojelu-uhan laajuuden, mikä kohdistuu kipeimmin yksityismetsissä, koska ne ovat omistajilleen taloudellisesti tärkeitä ylisukupolvisen vastuullisen metsänhoidon maita.

Ennallistamisella estetään Suomen puurakentamisen laadukkaan raaka-aineen saanti tulevaisuudessa. Kuitenkin juuri Suomessa tehdyt puurakennukset vientituotteina

olisivat kaikille EU-maillekin parasta hiilensidontaa. Miksi EU uhkaa ennallistamisen pakolla estää kaikkein mielekkäintä ilmastopolitiikan toteuttamista eli järeästä puusta tehtävän laadukkaimman ja upeimman puurakentamisen? Miten käy Suomen viennin, jos emme saa käyttää parasta jatkuvasti uusiutuvaa luonnonvaraamme, metsiämme?

Jokaisella sahalla ja metsätalouden toimijalla on suurta merkitystä aluetalouksillemme kaikilla seutukunnillamme kautta maan. Uusiutuvat metsämme tuovat toimeentulon suoraan ja välillisesti hyvin monille eri elinkeinoissa ja toiminnoissa, kun raha liikkuu ja positiiviset vaikutukset kertautuvat. Kaupat saavat asiakkaansa, yhteiskunta verotulonsa ja opettajat, papit, poliisit jne. eri ammattien toimijat työnsä ja palkkansa, kun on uusiutuva lähtökohta käytettävissä - eli kasvavat metsät.

Järeää rakennuspuuta ja tiukkasyistä mekaanisen puuteollisuuden muovia ja keinomateriaaleja korvaavaa raaka-ainetta ei saada, ellei Suomessa ole vanhoja ja myös hitaasti kasvaneita talousmetsiä. Järkevän metsänhoidon, kansantalouden ja ilmastopolitiikan tavoitteet yhdistyvät tässä eivätkä ennallistamisen ulkoa päin määritellyissä pakkovaatimuksissa. Juuri nyt suomalaiset metsät, sahat, kaikki puun parissa toimivat yrittäjät ja työntekijät tarvitsevat puolustajansa, jotta tässä maassa kannattaa asua ja yrittää. Kun talousmetsät kasvavat hyvin ja niitä saa käyttää metsänhoidollisesti, tarjoutuvat mahdollisuudet asialliseen luonnonsuojeluunkin. Suomessa on panostettu jo nyt tähän varsin onnistuneesti ja muille maille esimerkillisesti. 

Suomessa on siis osattu ja osataan tulevaisuudessakin maailman parhaiten sovittaa yhteen metsätalouden ja luonnon, ympäristön ja maisemien tarpeet. Hoidettu suomalainen kasvatusmetsä on mitä parhainta ympäristöä ja maisemaa katseltavaksi! Vaikka kauneus on katsojan silmissä, niin ainakin minulle suomalaiset talousmetsät ovat kaunista ja uljasta katsottavaa. Talousmetsät tuottavat lehtivihreän yhteyttämisprosessissa koko maapallolle elämälle välttämätöntä happea ja hengitykselle raikastavia aerosoleja ilmakehään sitä runsaammin, mitä paremmin ne kasvavat.

Lauri Oinonen

Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja

Keuruu

Metsien ennallistaminen uhka monille yrittäjillekin

Metsien ennallistaminen uhka yrittäjillekin

Olen vakavasti huolestunut EU:n ajamasta mielestäni täysin ideologisesta metsien ja suopeltojen ennallistamistavoitteesta. Koen, että tällä puututaan vahvasti yksityisomistukseen, elinkeinoihin ja monien eri yrittäjien itsenäisyyteen ja toimeentuloon. 

Näen ennallistamisessa myös puuttumista kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ainutlaatuisen suuresti. Onko kyseessä tarkoitus heikentää maaseudun, maakuntien sekä koko Suomen elinvoimaa? Metsätalous ja laaja-alainen metsäklusteri uusiutuvaan luonnonvaraan perustuen on kansantaloutemme kestävä perusta. 

On valitettavaa, että poliittiset päättäjät johdatettiin ajamaan kohtalokkaasti turveyrittäjyyttä alas. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan turvetta ja kotimaista energiaa entistä kipeämmin. Ideloginen vihreys ei saa estää voimakasta kotimaisen energian käytön lisäämistä.

Erityisesti koneyrittäjät ja heidän työntekijänsä, alihankkijansa ja koneiden valmistajat tarvitsevat sitä, että koko Suomessa voidaan harjoittaa ja tehostaakin metsätaloutta ja pitää raivatut pellot peltoina. Olisi syytä laskea tarkkaan, kuinka monia henkilöitä työllistää eri ammateissa suoraan ja välillisesti esimerkiksi 50 tai 100 hehtaarin metsätila työpäivissä vuoden tai viiden vuoden aikana.

Metsät työllistävät erittäin merkittävästi kuljetusyrittäjiä ja koko logistiikka-alaa merille asti. Useissa kunnissa metsäkone- ja kuljetus- sekä korjaamoyrittäjät ovat merkittäviä veronmaksajia kuten alan työntekijätkin. Mikä olisi maaseudun kuntien kohtalo ilman yrittäjä-, työ- ja verotuloja?  Kuinka monet maaseudun kaupat ja jäljellä olevat palvelut vaarantuisivat, jos metsän ja peltojen ei annettaisi olla vapaasti käytössä?

Elinvoimainen maaseutu on paras tae myös luontomatkailulle, virkistyskalastukselle ja nykyisten suojelukohteiden ylläpidolle sekä maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutukselle. "Suomi elää metsistä" lause on ollut, on nyt ja on tulevaisuudessakin totta.

Lastenpäivänä 2022

Olen saanut kutsun sunnuntaille 20.11.2022 Eduskuntatalon portaille käyttämään lyhyttä puheenvuoroa YK:n lastenpäivänä. Aion noudattaa kutsua, kun siihen olen saanut järjestettyä mahdollisuuden. Koen asian kaikin tavoin aiheelliseksi ja tärkeäksi.

Lastenpäivän viettäminen on varsin aiheellista aina ja juuri tässä ajassa. Esimerkiksi Keuruun kaupunki otti käyttöön sanat: "Lasten Keuruu". Tällä haluttiin erottautua positiivisesti. Se, mikä on hyvää lapsille, on hyvää kaikille. Aikanaan keskikoulussa oli ylimmällä luokalla perhekasvatuspäivä. Vaikka oppikoulussa olivat matematiikka ja vieraat kielet tärkeimpiä monien mielestä, haluttiin perhekasvatusta myös kokonaisen päivän verran oppivelvollisuuden päätösvuonna.

Miten on nyt? Annetaanko nyt luomisjärjestyksen mukaista sukupuoli- ja perhekasvatusta? Annetaanko tätä kristillisen arvopohjan mukaan, että sukupuoliyhteys miehen ja naisen välillä kuuluu avioliittoon? Onko tätä rippikouluopetuksessakaan? Tosiasia on edelleen se, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Tälle luomisjärjestyksen kestävälle perustalle syntyy perhe.

Tämän periaatteen tulee olla kirkkaana esillä opetuksessa ja lainsäädännössä. Tämän luomisjärjestyksen selkeän periaatteen on edelleen ohjattava kaikkea kasvatustyötä. Vaikka on avioeroja ja eri elämäntilanteita, ne eivät saa estää ihanteen opettamista kaiken perustana. Tämän periaatteen ja ihanteen kautta voidaan luoda myös parasta lapsille.

Suomessakin on moniin eri uskontoihin kuuluvia kuten itsensä uskonnottomiksikin mieltäviä. Mutta kaikkien kohdalla on yhteistä syntyminen, mihin tarvitaan sekä miehen että naisen sukusolujen yhtymistä uudeksi elämäksi. Oikeat perhearvot ovat lähtökohta hyvälle lapsuudelle ja elämälle. 

Vanha afrikkalainen viisaus opettaa, lasta eivät kasvata vain vanhemmat, vaan siihen tarvitaan koko kylä. Vaikka tuo kylän tehtävä on nyky-yhteiskunnassa uskottu koululle, niin se ei kuitenkaan riitä. Miten saataisiin kokonaisvaltainen elämänohjaus toteutumaan lasten ja nuorten kohdalla? Miten elämänhallinta toteutuu aikuisten ja vanhempienkaan kohdalla? Nämä ovat suuria kysymyksiä ja varmastikaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei liene.

Kun näin on tarvitaan juuri ihanteita ja tavoitteita, joita kohti haluttaisiin pyrkiä. Siksi ihanteet eivät saa kadota, vaikka niitä ei kyetä saavuttamaankaan. Oikea ja väärä on kyettävä erottamaan elämässä ja poliittissa ratkaisuissa. Tarvitaan ihanteita ja oikeita perhearvoja.

Silloin voidaan yrittää luoda hyvää lapsillekin. Jumalan siunausta koteihin ja lapsille!

Metsien mieletön suojeluvaatimus uhkaa kansantalouttamme

Metsien suojeluvaatimus uhkaa kansantalouttamme

Mitä enemmän olen paneutunut EU:n vaatimaan yksityisten omistamia talousmetsiäkin koskevaan suojeluvaatimuksiin, sitä vahingollisemmalta Suomeen kohdistuva uhka näyttäytyy sekä suoranaisesti että monine kerrannaismenetyksineen. On hyvä, että hallituksen enemmistö vastustaa mielettömyyttä ja että oppositio on välikysymyksellään herättänyt huomion uhkaa kohtaan.

Oma mielipiteeni on, että Suomen olisi selkeintä antaa Ruotsin tavoin kirkas "ei " asialle. Jos luotetaan asioiden hoitumista direktiivien kautta, se voi merkitä pikkusormen antamista paholaiselle, mikä vie koko käden.

Naapurimme kanssa olisimme vahvemmat, kuten eräässä toisessakin asiassa halutaan.

Minulle on selvinnyt, että Suomen arvokkaimpia puita sisältävät varttuneet metsät ovat suurimmassa uhassa jäädä talouskäytön ulkopuolelle. Kyse ei olekaan vain kallioluodoista ja kituvista rämeistä, vaan vaarassa ovat hyvin hoidetut yksityisten omistamat talousmetsät. Millä oikeudella EU on puuttumassa yksityisomistukseen? Miksi tämä halutaan salata?

Metsätulojen menetysten ohella EU:n vaatiman metsien suojelun vaikutukset koskettavat raskaasti metsäkone-, kuljetus- ja korjaamoyrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Monen kunnan verotulot tulevat merkittäviltä osin juuri näiltä tahoilta. Suomi on metsäkoneiden valmistuksen kärkimaa, tämäkin kohtaisi ideologisen metsiensuojelun kielteiset vaikutukset. 

Väitän, että paras metsäluonnon suojelija on metsänomista itse, koska kyse on toimeentulosta. Väitän edelleen, että suomalaiset talousmetsät ovat maailman parhaita hiilen sitojia ja metsäluonnon ylläpitäjiä riistaa ja metsämarjoja myöten. Hoidetut ja kasvavat metsät tuottavat ilmakehään happea aina hiekka-aavikoille asti. Onko kukaan huomannut tätä? Eikö Suomelle tulisi maksaa tästä?

Mitä tapahtuisi itse luonnolle, kun kohtuuttoman suojelun seurauksena metsien kasvu ja hiilensidonta laskisi? Tämä ei ainakaan edistäisi ilmastotavoitetta. Tulisiko suojelumetsistä tuholaisten kasvatuslaitoksia ja metsäsairauksien levittäjiä? Näin on ilmeisesti käynyt Saksassa ja epäilyjä on Suomessakin, metsien hoidon ansiosta onneksi täällä vielä vähän. Eikö tiedetä, että metsälaki ja metsien hoitosuositukset turvaavat erinomaisesti luontokohteita? Eikö tiedetä, että perhemetsänomistajat myös itse suojelevat omin kustannuksin metsiään?

Metsät ja pellot ovat uusiutuvan biologisen tuotannon perusta maassamme. Metsieme pohjalle rakentuu maailman paras ja ympäristöystävällisin metsäteollisuus. Suojelun seurauksena raaka-aineen muutamankin prosentin vähennys toisi tälle ongelmia. Kotimainen energiaomavaraisuutemme askeltaisi taaksepäin. Vientituloissa tapahtuisi laskua ja meriliikenteemmekin tonnistot vähenisivät. EU:n vaatima suojelu kaventaisi kansantalouttamme. Olisiko varaa edes nykyisten suojelualueiden ja kansallispuistojenkaan ylläpitoonkaan?

Poikittaisyhteydet ovat huoltovarmuutemme välttämättömyys

Poikittaisyhteydet ovat huoltovarmuutemme välttämättömyys

Ukrainan sota on pakottanut ajattelemaan Suomen laaja-alaista huoltovarmuutta. Tämä on unohdettu liian paljon lähes kaikissa asioissa ja erityisesti logistiikan rakenteissa. Myös EU:n rahoitus logistiikan reittien suunnitteluissa kohdistuu yksipuolisesti etelä-pohjoissuuntaisesti Puolasta Baltian maiden läpi ja Suomenlahden ylitse tai alitse maassamme valtateiden 3,4 ja 5 suuntaisesti. 

Sama yksisuuntainen linjaus näkyy vielä pahemmin rautateiden visioiden kohdalla. Tämä yksisuuntaisuus on ollut ja on hyvin vahingollista maamme elinvoiman ja talouden kehitykselle. Voi pelkistää, että aineelliset voimavaramme ovat maakuntien "resurssi-Suomessa" ja nämä luovat edellytykset "väestö-Suomenkin" kehitykselle. 

Logistiseen ajatteluun tarvitaan yksisuuntaisuuden sijaan verkostorakenteen kehittämistä, jos haluamme maahamme elinvoiman aineellista ja henkistä uutta nousua. Tämä vahvistaisi realistisimmin pääkaupunkiseutummekin elinvoimaa ja kehitystä. 

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala kirjoitti 18.5.22 tässä lehdessä "Pohjoinen yhteys on Suomen portti länteen" ja FM Hannu Paaso aiemmin esitti Saimaan kanavan kautta kulkeneelle logistiikalle poikittaisradan käyttöönottoa Pieksämäen ja Haapamäen kautta ratakäytävälle Haapamäki-Parkano-Pori. 

Molemmat kirjoittajat oivaltavat olennaisen. Kriisi-, poikkeus- tai puhumattakaan Itämeren alueen sotaoloissa tarvitaan aivan muut logistiset reitit kuin ne, joihin nyt uhraamme suunnittelurahoja. Jo pelko ajomiinoista Itämerellä estää kaupallisen liikenteen. Kauppalaivat eivät uskaltaisi Itämerelle eivätkä vakuutusyhtiötkään vakuuttaisi kuljetuksia. Ainoaksi mahdolliseksi merireitiksi muodostuisi Pohjanlahti.

Siksi on välttämätöntä pikaisesti kunnostaa "Suomen Kehärata" WSP:n professori Mäntysen laatimien suunnitelmien mukaan. Tämän maamme leveimmällä kohdalla kulkevan ratakäytävän reitti on läpi Suomen: Pori-Parkano-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Huutokoski, josta joko Varkauden kautta Joensuuhun tai Savonlinnan kautta Parikkalaan. Haapamäen risteysasemalta on rata Seinäjoen kautta Vaasaan tai Kaskisiin sekä Pohjanmaan radalle.

Tämä Poikittaisrata tarjoaa todellisen rataverkoston yhdistäessään viisi maamme pitkittäissuuntaista rataa eli Pohjanmaan, vanhan Pohjanmaan, Keski-Suomen, Savon ja Karjalan radat. Nämä toimisivat kokonaisuutena, kuten nyt vastaavaa on nähty Ukrainassa, erinomaisina syöttöratoina tälle maamme tärkeimmälle raskaan liikenteen pääradalle, Poikittaisradalle. Tämä mahdollistaisi erinomaisesti myös maastamme nyt puuttuvan poikittaisen henkilöliikenteen, mikä olisi monien yliopistojen, oppilaitosten, keskussairaaloiden, yritysten ja kulttuuritoimintojen todellinen tarve.

Suomen Kehärata kykenisi heti poistamaan raideliikenteen logistiset pullonkaulat ja vapauttamaan välittömästi yhdessä nyt alkaneen rataverkon digitalisoinnin kanssa kaksin- tai kolminkertaisesti nopean henkilöliikenteen tarvitsemaa ratakapasiteettiä, kun raskasta tavaralogistiikkaa voitaisiin siirtää mielekkäimmille reiteille eurooppalaisten maiden käytäntöjen mukaan.

Miksi ei ole jo aiemmin nähty Suomen Kehärataa ongelmien ratkaisuna, mikä poistaisi kaikkein parhaiten myös maanteiden ruuhkautumista ja kulumisen aiheuttamia kasvavia korjauskustannuksia?

Miksi ei Suomen Kehärataa tajuta myös realistisena ratkaisuna ilmastopolitiikankin osalta? Miksi Suomen Kehärataa ei tajuta Suomen elämänlankana kriisi- ja poikkeusloissa? Vai eivätkö logistiikan suunnittelijat tai päättäjät edes tiedä Suomen Kehäradasta? Silloin kannattaisi selata nettiä ja etsiä.

Metsäsodassa järki voittamassa?

Olin eilen 9.11.2022 Eduskunnan Pikkuparlamentissa Keskustan metsäinformaatiossa. Oli hyvä, että tulin aikaisemmin paikalle, ennätin nauttimaan tarjotut pullakahvit ja ennen kaikkea saamaan yleisöpaikan eturivistä ihan televisiokameroiden edessä. Sali tuli tupaten täyteen, Mikko Tiirolakin, toinen havaitsemani Keski-Suomesta saapunut joutui tyytymään seisomapaikkaan kuten puolet muistakin paikalle saapuneista.

Rohkeasti otin heti ensimmäisen yleisöpuheenvuoron kolmen alustajan jälkeen. Toin esille ihmettelyni siitä, että ennallistamiskeskustelussa ei ole lainkaan haluttu ottaa huomioon sitä, että toimet kohdistuvat yksityisomaisuuteen. Missä on omaisuudensuoja? Uhkaako sosialisointi länsimaiden ihannoiman EU:n kautta? Toin esille, että kyse ei ole vain "ulkoluodoista, rantakallioista ja virtavesistä" vaan selkeästi ja merkittävässä määrin talousmetsistä, mitkä kasvavat varttuneina kaikkein arvokkainta kookasta tukkipuuta ja ovat aikanaan jalostettuna järeintä ja parhainta puutavaraa vaativaan hirsirakentamiseen tai muuhun arvokkaaseen käyttöön.

EU:n vaatimat suojelualat uhkaavat täten myös järkevää pitkäaikaista hiilensidontaa puurakentamisessa ja puutuotteissa. Keskustan kolme vastaajaa toivat selkeän kantansa metsänomistajien puolesta esille. Tätä pidin hyvänä. Mutta riittääkö tämä? Pysähtyykö EU:n uhka tähän?

Voin vastata, että tämä ei riitä eivätkä EU:n uhat ole mihinkään kadonneet. Taistelu jatkuu. Mutta Suomen rivejä asiassa on koottu ja se on saavutus ja on välttämätöntä taistelun jatkumiselle. Asia on seuraavan eduskunnan ja hallituksen ensimmäisiä asioita halusimmepa tai emme.

Opposition tekemä välikysymys herätti huomion ja synnytti voimakkaan julkisen keskustelun. Tämä oli hyvä. Mutta tämä ei todellakaan riitä. EU ei ole peruuttanut askeltakaan.

Koska tilaisuus oli avoin, esille nousi yleisöpuheenvuoroissa monia näkemyksiä esille. Nuori metsäylioppilas voimakkaasti vaati suojelua ja Greenpeacen edustajan sinänsä asiallisesti esitetty puheenvuoro oli samalla linjalla. Tilaisuus osoitti myös, että metsän parissa toimivillakin on yllättävän monia näkemyksiä asiassa näkökulmista riippuen. Olennaisinta oli Keskustan kolmen edustajan selkeä linja metsien talouskäytön puolesta. Juuri tämän halusin tilaisuuteen osallistumisellani varmistaa.