Joulutervehdys 2023

Joulu on tätä kirjoittaessani jo hyvin lähellä Rafaelin päivän iltana. Tänä jouluna en lähetä joulukortteja lainkaan. Kirjoitetussa tekstissä saa kerrottua enemmän. Toinen syy menettelyyni on käden rannevamma ja käsi on kipsattuna viisi viikkoa. Kuten varmaan tiedätkin olen omatoimisesti ja omin kustannuksin pitkään ja aktiivisesti toiminut raideliikenteen visiointiin ja kansalliseen kokonaisturvallisuuteen liittyvien asioiden parissa. 

Olin jälleen muutaman päivän eduskuntatapaamisissa ja Vantaan Martinlaakson ostoskeskuksen edessä liukastuin 13.12.2023 kohdassa, missä viisi nuorta henkilöä myös kaatui. Nuori morsian valitti kihlajaispäivänään polvilumpionsa murtuneen samoilla minuuteilla. Kauppakeskuksen eteisaula vaikutti sulalta mustalta lattialta, mutta siihen olikin parin neliömetrin alalle muodostunut lasikirkasta ja petollista jäätä. Nyt käsi on siis kipsattuna ja kipu on vienyt yöunia ja suoraan sanoen en oikein olisi jaksanutkaan käydä kirjoittaman joulukortteja. Tänään 22.12 keskustelimme kirurgin kanssa mahdollisen leikkauksen hyödyistä ja haitoista ja toivomukseni mukaan edetään kevyemmän menettelyn kautta ilman leikkausta.

Joulu tuo mieleen jouluja eri ajoilta. Erityisen lämpimästi muistan Johannes-enoni ja Eeva puolisonsa jouluvierailuja keskikouluajan vuosiltani syntymäkodissani Multian Riuttakoskella ja näillä joulunlämpimillä muistoilla tervehdin Eevaa tänä jouluna. Koska kipsattu käsi merkitsee auton

ajokieltoa en nyt voi ajatellakaan joulukynttilän vientiä Vantaan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle Johannes-enoni haudalle enkä isoisäni Israel Oinosen haudalle Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalle.  Äitini ja isäni haudalle vein Multian Sinervän hautausmaalle joulukynttilän jo aiemmin ja totesin isänpäiväksi viemäni led-kynttilän vielä toimivaksi, tosin lunta oli otettava pois ympäriltä. Nyt lumisateet peittänevät kynttilät jälleen, mutta lumivalkea maisema Sinerväjärven äärellä on parasta joulurauhan sanomaa.

Seurakuntayössä joulunaika oli tapahtumista seuraaviin menemistä. On ilo muistaa lämmintä vastaanottoa kaikkialla. Eduskuntatyöni aikana olin tapaninpäivän pappina Multian kirkossa, jotta kirkkoherra ja lääninrovasti Osmo Tarkki edes yhden joulunpyhistä vapaaksi perheensä ja sukulaistensa pariin. Koska Osmo Tarkki oli opiskeluaikanaan myös rippikouluopettajani rovasti Risto Ruskokiven ohella, halusin mielelläni talkootyönä auttaa häntä. Tapaninpäivänä kirkoissa on varsin vähän sananjumalanpalvelukseen osallistuvia, mutta halusin pitää tärkeänä, että Multian kirkkokin kutsuu tapaninpäivänäkin, kuten myös tuolloinen Kirkkolaki edellytti.

Tänä vuonna emme ajattelekaan joulukirkkomatkaa, koska en voi ajaa kipsin aiheuttaman kiellon vuoksi. Mutta radio, tv ja nettikirkot ovat tarjolla vaihtoehtona.

Hyvää Joulua 2023!

Itsenäisyyspäivänä 2023

On itsenäisyyspäivä 2023.Valkea hanki on koko maassa ja aamun pakkasta on 17 astetta. Tulee aurinkoinen juhlapäivä. Talvisoan valokuvissa on isäni kuvattuna asemissa Kollaan maastossa vaatimattoman juoksuhaudan miesten rivistössä legendaarisessa kuvassa ensimmäisenä Youtubeviden marssilaulu soi tuolla kohdalla "sinä tiedät veikko mun vieressäin, mikä retkemme tänne toi..." 

Valokuvassa 86 vuoden takaa maisema on kuvassa talven juuri sataneen lumen valkoinen. Muutamien päiviä aiemmin on on käyty heti aamuseitsemän hämärissä Hyrsylän mutkan suulla talvisodan ensimmäiset tulitaistelut, mitkä toimivat eversti Svenssonin rykmentistä hälytyksen Päämajaan. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa, että sota oli syttynyt kaikkialla Itärajallamme Suomenlahden saarilta aina Petsamon Kalastajasaarentoon saakka.

Kenttäpostia lehden joulunumerossa vuonna 2019 on kerrottu ongelmat saada sanomaa tapahtuneesta Päämajaan ja Mannerheimille. Tosiasiassa talvisota alkoi yllätyksenä, vaikka suojajoukot olivat valmiudessa rajalinjoilla. Isäni oli näissä joukoissa30.11.1939 aamuseitsemältä kohtaamassa rajalinjalla maahamme tulevat vieraat sotilaat.

Kun tulijat ylittivät Karjalan korpikuusikossa noin 20 metriä leveän aukean rajalinjan, oli kysymys, mitä tehdä? Onko kyse erehdyksestä? Vai alkaako sittenkin pelätty sota? Olisiko ammuttava? Vierustoveri nousi ylös ja sanoi "eihän sitä hentii ihmistä ampuu ja koetti käsillään näyttää pysähtymismerkkiä tulijoille.  Heti samalla hän joutui tulijoiden ampumaksi. Silloin vartiossa olleet huusivat "isänmaan puolesta" ja ampuivat ensimmäiset suomalaisten ampumat laukaukset talvisodassa aamuseitsemän aikaa 30.11.1939. 

Samaa varmaan tapahtui koko rajalinjalla, mutta tämä oli ensimmäinen viesti välitettäväksi Päämajalle. Vartiomiesten oli vetäydyttävä ylivoiman edessä suojajoukkojen taisteluun tulijoita vastaan. Hyrsylän mutka oli sisäministeri Urho Kekkosen tahdosta vailla sotilaita, vain muutamia rajavartijoita oli hyvin riskialttiilla alueella, koska ministeri Kekkonen ei halunnut provosoida sotilaiden läsnäololla Hyrsylän mutkan alueella Neuvostoliittoa, mikä oli syyttänyt jo sotilaiden läsnäolosta rajoillamme.

Historia tietää Hyrsylän mutkan noin 200 siviilin kohtalosta. Olen Keuruulla kohdannut rouva Harakan, jolla oli muutama kauppaliike HyrsylänKokous | Microsoft Teams mutkassa;(Keuruulla oli hänen sukunsa Minimani-liike), hän kertoi heidät ikään kuin unohdetun . He saivat muutamia päiviä olla oloissaan ja Harakan kaupatkin toimivat.

Mutta venäläisten havaittua suomalaisten olon, tulivat kovat kohtalot. Suomalaiset otettiin pakkosiirrettäviksi, omaisuus ja kaupat ryöstettiin.

Vasta talvisodan jälkeen vaikeista oloista elossa selvinneet pääsivät välirauhan aikana Suomeen. Liian monet eivät selvinneet ja kaikkien kohtaloista ei  liene koskaan saatu tietoakaan.

Hyrsylän mutkan suulla rajalinjalla käydyn ensitaistelun jälkeen suojajoukot vetäytyivät Suojärven kunnan  keskustaajamaan Suvilahteen, jonka hautausmaalla "Marokon Kauhun" komppania, mihin isänikin kuului kävi Kollaa kestää kirjan kertomia taisteluja hautausmaan kivien suojasta kivääreillä ja konepistooleilla. Komppanian päällikkö Juutilaista ("Marokon Kauhua") rykmentin antamassa viestissä pyydettiin vetäytymään, mutta hän vain vastasi lähetille, että "ei tässä nyt kerkiä vetäytymään!"

Suomalaisten oli kuitenkin viivytystaisteluin vetäydyttävä aina Suistamon kunnan Loimolan maastoon Kollaanjoelle, missä rintamat kestivät talvisodan päättymiseen asti.