Heinäkuun viimeisenä pyhänä ja unikeonpäivänä

Kesän viikot joutvat nopeaan tahtiin. Eilen oli viemässä keski-Suomen kansanedustajien yhteistä onnitteluadressia Uuraisten kunnan 140-vuotisjuhlaan. Suomen kunnallishallinto eeriytyi 1860-luvun lopulla seurakunnallisesta hallinnosta ja siksi monet kunnat viettävät nyt vuosijuhliaan. Seurakuntien monilla pitäjillä on paljon pitempi vuosisatainen historiansa. Sen rinnalla kunnalishallinto on nuorta.

 

Tänään sunnuntaina oli Multian kirkossa Multiaista satoa tapahtuman juhlamessu. Kesäpyhästä muodostuu Multian seurakunnan merkittävin kirkkopyhä konfirmaation ohella. Saarnan piti Multian kirkkoherrana kolmatta kymmentä vuotta toiminut ja myös Keuruun rovastikunnan lääninrovastina virkauransa lopulla palvellut rovasti Osmo Tarkki, joka nyt asuu Urjalassa. Muistan Osmo Tarkin jo vuodelta 1962, jolloin hän oli kesäteologina Multian seurakunnassa. Olimme elokuussa 1962 äitini kanssa sopimassa isäni hautausta Multian pappilassa rovasti Risto Ruskokiven kanssa ja kanslian perähuoneessa kirjoitteli kesäteologi tekstiään. Tervehdimme häntä myös ja siitä asti olen osmo tarkin tuntenut. Kun minut vihittiin paiksi kesäkuun 8.päivänä 1972, tuli pappeuskirjaani ensimmäiseksi määräykseksi pyynnöstäni Osmo Tarkin kanssa sovitulla tavalla, Multian kirkkoherran apulainen. Tehtävä oli palkaton ja muodolliseksi tarkoitettu, mutta sain pitää rippikoulutunteja ja ensimmäiset hautaan siunaamiseni olivat Multialla.

 

Nyt Osmo tarkki saarnassaan muisti myös elettyjä Multian vuosia. Ne ovat kuluneet nopeasti. Istuessani kirkon penkissä tutulla paikallani ajatukset veivät 1960-luvun alkuun, jolloin kesöteologi Osmo tarkkii situi kirkoen edessä pappien penkissä valmiina saarnaamaan ja rovasti Riso Ruskokivi toimitti alttaripalvelusta. Nyt oli Multian kirkossa taas tuttua ja tiurvallista. Alttaripalveluksen toimitti Osmo Tarkin vävy, Helsingin Töölön kirkkoherra ja myös multialaissyntyinen Auvo Naukkarinen.

 

Unikeopäivänä on Multian kirkossa illalla kello 21.00 alken unikeonpäivän yökonsertti, jonne vaimponi Seijan kanssa menemme Haapamäeltä. samoin unikeonpäivä on enoni Martti Järvelän syntymäpäivä. Nyt Ylivieskassa syntymäkodissaan asuva viime sotien veteraani täyttää 83 vuotta. Soitan puhelimella onnittelut ja tuonnempana aion myös käydä hänen luonaan.

Kesä on markkinoiden aikaa

Tänä viikonvaihteena ovat Keuruun markkinat. Kautta maakuntien on edelleen samoin meneillään monilla muillakin paikkakunnilla kesämarkkinoita ja erilaisia kylien ja pitäjien tapahtumia. Meitä kansanedustajia on kutsuttu mukaan markkinoille tapaamaan ihmisiä. Aikataulut vain muodostavat ongelman, pitäisi olla samaan aikaan monella eri paikkakunnalla. Tämä tuottaa ongelmia.

 

Keuruun markkinat ovat täkäläinen kesäperinne. Useat henkilöt ovat jo ennalta kysyneet, kait tapaamme markkinoilla? Lupaus yritetään täyttää, vaikka omiakin asioita aina pitäisi myös aina hoitaa. Lausun myös kaikki kansanedustajakollegat tervetulleiksi Keuruun markkinoille! Tavataan keuruun markkinoilla. Olen mukana myös sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen jonkin aikaa Keskustan osastolla. Kun vuoroin sataa, vuoroin paistaa, ei katonmaalauksista Multian Riuttakoskell ole tullut mitään toistaiseksi. Tavoitteenna on korjata navetan katon pohjamaalausta ja maalata pihapiirin aitan ja saunan katot.

 

Hyvää heinäkuun kesää edelleen okaiselle!

taidenäyttelyn avajaisissa

Tänään tiistaina 15.7. oli Keuruun partiotalossa eli entisellä seurakuntalolla vanhan pappilan kulttuurimaisemassa Johanna Ryönänkosken taidenäyttelyn ajaistilaisuus. Sain käytää lyhyen puheenvuoron avaukseksi. Sanoissani halusin korostaa niitä juuria, joita Helsingissä asuvalla nuorella taiteilijalla on vahvasti keuruulaiseen maaperään. Ryönänkoski on fyysisesti koski ja talo Pihlajavedeellä.

 

Ryönänkosken voi kohdata Liesjärveltä matkatessa Valkeajärvelle. Koski on minulle aina innoittava näkemisen kohde niin vähän veden kuin tulvan aikanakin. Kyse on Pihlajaveden reitin Liesjärven latvahaarasta. Tunsin nuoren taiteilijan isoisän Effendi Ryönänkosken ja muistan monet hänet kertomuksensa vuosikymmenten takaa Pihlajavedeltä. Isoisä olisi iloinen tietäessään poikansa Urpon tyttären Johannan menestyksestä.

 

Jos kenellä on tilaisuutta, kannattaa poiketa Keuruun keskustassa partiotalolla Johanna Ryönänkosken näyttelyssä. Lähemmin tietoa saa menestyvästä taiteilijasta myös internetistä www.ryonankoski.fi. Kannattaa käydä myös noilla sivuilla, suosittelen.

heinät nurin!

Tämän kesän heinän kaadot on tehty Multialla. Ostin toissa kesänä niittokoneen Jyväskylän maalaiskunnan kunnallismieheltä Nyrölästä ja aiempi Eero Lampiselta haapamäen putkinotkosta saamani sai käydä lepovuoroon latohaan kentälle. Yritin tehdä ihan kuivaheinää, mutta sade on vahingoittanut aiemmin kaatamani biolannoitteeksi. Tänään kaatamani noin yhden hehtaarin ala, Lummila, voisi jäädä kuivaheinäksi, jos sade ei pilaisi. Kun itsellä ei ole karjaa, niin mikään kakkoslaatu tai huonompi heinä ei ole nykyisin kuranttia myyntitavaraksi, joten parempi siinä tapauksessa jättää lannoitteeksi maahan ajoille tuleville. Aikanaan olen kasvattanut paljonkin pientilan mitat huomioon ottaen kuivaheinää. Jo oppikoulupoikana tehokkaalla ja tarkoin lasketulla lannoitukselle sain yli  6000 kilon keskimääräisiä kuivaheinän hehtaarisatoja. Kuivaheinää maa ei oikeastaan pysty enempi antamaan.

 

Nyt ovat ajat toiset. Lannoitteiden kova hinnannousu ja kuivaheinän kysynnän vähäisyys ovat vieneet valitettavasti kannattavuuden olenmattomiin. Mutta haluan periaatteessa pitää pellot peltoina ojanvarsia myöten niittäen. Nyt tänä kesänä yllätti maan märkyys. Onneksi vain kerran tarvitsi ojaa ylitettäessä turvautua vanhaan keinoon traktorin ostamiseksi takapyöriin kiinnitetyillä ketjuilla ja puukappaleilla. Luulin pääseväni oajasta yli kohdassa, mistä ennenkin on menty, mutta eipä nyt onnistunutkaan. Tosin edellä mainitulla keinolla ensiyrittämällä traktori sitten nousikin. Tuo keino traktorin nostamiseksi kätkee monia vaaroja, pyörä ei saa pyörähtää liikaa, muutoin kalikka iskee päälle. kiirettä hommassa ei saa olla. Vaikka sääskiä olisi kuinka paljon tahansa puremassa, ne eivät saa herpaannuttaa tarkkaavaisuutta.

 

Tämän keskiviikkopäivän 9.7.2008 Keskisuomalaisessa on artikkelipalstalla kirjoitukseni, jonka opeilla väitän korjattavan maan puuhuoltoa enemmän ja paremmin kuinj millään muulla tähän asti esitetyillä keinoilla onnistuisi. Joten hyvä lukijani, tutustupa Keskisuomalaisesta tuohon kirjoitukseeni ja anna kommentteja sähköpostiini lauri.oinonen@eduskunta.fi.

Toimenpidealoite juna-asioista sisään ennen kesää

Tänään keskiviikkona päättyivät eduskunnan istunnot tältä kevätkaudelta. Kovalla kiireellä avustajani kanssa teimme Haapamäen kauttra kulkevia ratoja koskevan liikennepoliittisen aloitteen. Tavoitteena on palauttaa liikennetaso sille tasolle, jolla se oli oikoratohjen välittömien supistusten jälkeen. Tämä merkitsee 2-3 junaparia kolmeen suuntaan lisää.

 

Tähän toimenpidealoitteeseen tulen vetoamaan enis viikolla Pohjoismaiden Neuvoston elinkeinovaliokunnan kokouksesta Brysselistä tultuani Suomenselän rautatieliikennetyöryhmässä Orivedellä 27.6.2008. Tavoitteeni, jonka tuon esille myös Brysselissä on Suomen pisimmän poikkiradan yhtenäisen junaliikenteen elvyttäminen. Nyt junamatka vaasasta Joensuuhun tai Savonlinnaan lyhintä reitiä pitkin on monien junanvaihtojen koettelemus. Lisäksi yhteydet katkeavat liian monta kertaa. Sen koin viime viikonvaihteessa, kun kävin Haapamäeltä Joensuussa. Matka onnistui parhaiten Helsingin kautta ja molempiin suuntiin mennessä yöpyen.

 

Haluan, että Vaasa-Haapamäki-Joensuu/Savonlinna välille tulevaisuudessa saataisiin kaksi pikajunatasoista sinisellä vaunukalustolla liikennöitävää pikajunaa. Näiden palvelutasoon voisi kuulua myös ravintolavaunu. Huutokoskella juna voisi jakautua Savonlinnan ja Joensuun yksiköiksi, kuten ennen vanhaan hyvään aikaan asia oli. Nyt julkista liikennettä tulisi edistää ilmasto- ja ympäristöpoliittisista syistä. Huomenna torstaina menen Keuruun Ison Kirjan juhannustapahtumassa käymään sekä yksityisesti että erityisessä kutsutilaisuudessa. Hyvää Juhannuksensuvea!

Terveiset puoluekokouksesta ja karjalaisten kesäjuhlilta

Kolmen päivän aikana olen sukkuloinut Suomea. Perjantaina lähdin kohti Joensuuta Keskustan puoluekokoukseen. Sen järjestelyt oli hoidettu hyvin. Kiitos! Valinnat menivät ilman yllätyksiä. Puheissa kuului kentän ääni ja sen hyvä. kokus oli kaikkineen hyvin rakentava ja yksituumainen.

 

Nyt sunnuntaina paluumatkalla ennätin osallistua myös karjalan liiton kesäjuhlaan Tampereella. Kävin mm.Tampereen tuomiokirkossa karjalaisen väen mukana hiljentymässä . Minulle kirkko on luonnollinen osa pyhäpäivää. Nyt sain olla mukana karjalaisten kanssa. Kaksi vuotta sitten oli yksi elämäni tähtihetkiä, kun sain olla jakamassa ehtoollista Oulun tuomiokirkossa Keskustan 100-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa. Juhlassa keskustaväki kävi kirkossa, nyt oli ohjelmassa aamuhartaus. Sekin on hyvä, merkki kristillisestä arvopohjasta.

 

On alkanut juhannusviikko.  Eduskunnassa yritetään saada asiat käsiteltyä ennen istuntotaukoa tällä viikolla joko keskiviikkona tai sitten torstaina. Minä olen juhannuksen jälkeisellä  viikolla Pohjoismaiden Neuvoston elinkeinovaliokunnan kokousmatkalla, mm. tieasiat ovat esilla Brysselissä. Olen saanut hyviä neuvoja Keski-Suomen liiton kehitysjohtaja Martti Ahokkaalta tuota kokousmatkaa varten. Hyvää sydänsuvea jokaiselle lukijalleni!

Terveisiä diakoniatyön kehittämisen sijoilta Saksasta!

Tulin tänään 1.6.2008 Berliinistä Johannesstiftin Krankenhausista paikasta, jossa 1800-luvun puolivälissä aloitettiin J.Wichernin johdolla uudenmuotoinen diakoniatyö. Hän järjesti keskuksen, jossa hoidetaan vammaisia, sairaita ja koulutetaan diakoniatyöntekoijöitä. Tämä laitos on ollut monien diakoniakeskusten ja oppilaitosten esikuva. Suomen diakonissaoppilaitokset ovat saanet juuri tuosta suuntaviivoja alkutaipaleelleen. Myöhemmin sitten kehoitys on vastannut ajan haasteisiin. Diakoniatyö on kuin lumiaura, joka menee edeltä ja yhteiskunta lainsäädäntöineen tulee perässä. Sitä mukaa kuin yhteiskunta ottaa lakisääteisesti tehtäviä, diakonia etsii uusia haasteita.

 

Nyt on ajankohtaista viedä kristillistä ihannetta lähimmäisen auttamisen muodoista juuri Afrikan maihin ja kehityksessään nouseviin itäisen Euroopan maihin. Hätä ja haasteet maailmassa ovat suuret. Näiden kysymysten merkeissä olimme eri maista koolla, minä olin ainoana Suomesta nyt paikalla. Pysyvää rauhaa voidaan pohjustaa vain kristillisellä laupeudentyöllä, tästä tulin hyvin vakuuttuneeksi. Ihmisen auttaminen luo rauhaa yli kaikkien rajojen.