MR.MUHMMED AMIN

 

Hello,
I know this means of communication may not be morally right to you as
a person but I also have had a great thought about it and I have come
to this conclusion which I am about to share with you.

INTRODUCTION:I am the Credit Manager A. D. B Bank of Burkina Faso
Ouagadougou
and in one way or the other was hoping you will cooperate
with me as a partner in a project of transferring an abandoned fund of
a late customer of the bank worth of $18,000,000 (Eighteen Million
Dollars US).

This will be disbursed or shared between the both of us in these
percentages, 40% to me and 40% to you while 20% will be for expenses
both parties might have incurred during the process of transferring.
I
await for your response so that we can commence on this project as
soon as possible.

Regards,
MR.MUHMMED AMIN
Credit Manager A. D. B Bank of
Burkina Faso Ouagadougou

Vappuiltana 2016

Tänään vapunpäivänä kävelin Riuttakosken maisemissa. Riuttakoski pauhasi voimakkaana ja kuohuvaa ääntään kauas kantaen. Kevätttulva Riuttakoskessa oli voimakkaimmillaan vielä vapunpäivänäkin viime päivien sateista johtuen. Kosken ääni keväsin ja tulvien aikana kantautuu tasaisena huminana sisälle huoneisiin, jonka juhlavaan ääneen olen lapsuudestani asti tottunut. Valtavasti koskienergiaa menee hukkaan villinä ja vapaasti kuohuvassa Riuttakoskessa, johon kokoontuvat läntisen Multian vedet.

Kohta Riuttakosken jälkeen on Multianjoessa vuorossa lyhyt Murnikkakoski sitten Pikkuvilli ennen joen yhtymistä Soutujokeen. Ennen Tarhapäänjärveä on vuorossa komea mutta uittoja varten sata vuotta sitten raivaten "kesytetty" Villinkoski. Mitä olisikaan nimensä perusteella kesyttämätön Villinkoski, voi vain arvailla ja kuvitella. Murnikkakoski ja Pikkuvilli ovat myös menneiden vuosikymmenien uittojen vuoksi "kesytettyja". Riuttakoski on vain "puoliksi kesytetty", koska siinä on aina ollut uittoränni, joka 1930-luvulla on uudellenrakennettu 324 metrin mittaiseksi.

S-kirjaimen muotoa omannut ylhäältä alaspain kaareutuen kapeneva uittoränni oli ehkä Suomen upein, taideteos vailla vertaa. Alas syöksyessään tukit ja propsit nostivat vauhdissa rännin loppupäässä ylös monimetriset vesisuihkeet! Aiemman lyhyemmän uittorännin aikana aikana oli kosken alkuosa raivattu uittoja varten. Mutta tätä ei nykyään ole enää vuosikymmeniin huomannut koska kiviä on jäänyt ja korkeuserot ovat olemassa. Kun uittoränni 15-17.10.1995 purettiin, siirrettiin muutamia kiviä takaisin koskeen kalojen kutupaikoiksi.

Vuosikymmenet koski antoi voiman sahalle, höyläkoneelle, myllylle ja sähkögeneraattorille. Minä olin lukiolaisena näiden kahden viime mainitun viimeinen käyttäjä. Nyt sahan ja myllyn rakennukset ja laitteet ovat puretut. Patolaitteet ovat nekin muisto, maisemasta niiden paikat ovat kuitenkin helposti havaittavissa. Vain teollisuuskanava pääosin kalliion hakattuna on tallella ja palvelee vastarannan naapuria pihapiirin virtaavana vesialtaana.

Riuttakoski tuotti ensimmäisenä sähköä Multialla ja Riuttakosken yhteisössä olivat "katuvalot" tästä johtuen aiemmin kuin Multian kirkonkylässä! Riuttakosken voima työllisti parhaimmillaan toistakymmentä henkilöä ympäri vuoden. Vettä riitti kaikkina vuoden aikoina tarpeeksi. Keväisin ehkä vain prosentti vedestä meni teollisuuskanavaan, talvella tämä osuus oli suurempi. Vettä silti riitti aina itse koskeenkin ja sen komeille lohille. Nyt saukot ovat olleet liian tehokkaita lohikalastajia, joten istutuksista huolimatta lohia ei enää muille riitä. Ehkä jääkauden aikainen ja jälkeinen ja koko maassa geneettisesti ainutlaatuinen kosken ja Keurusselän latvavesien oma tammukkakanta on kadonnut nyt sukupuuttoon. Näin epälimme kalatalousbiologien kanssa sähköisessä koekalastuksessa viime syksynä. Istutuksien lohikanta on  eri perimää ja tuotu kalanviljelylaitoksilta

Riuttakoskelta oli suunniteltu sähkölinjan rakentamista aina kuuden kilometrin päähän 1920-luvulla Multian kirkonkylälle, mutta Keuruun Sähkö rakensi sinne valtakunnan verkostoon rakentuvan sähköistyksen 1950- luvulla ja Riuttakoski jäi vain lähiyhteisön ja Pekkasperän sähkön tuottajaksi. Vuonna 1969 jouluksi myös kotitilani liitettiin Keuruun sähkön verkkoon, koska Helsingissä tapahtuvien opintojeni vuoksi minun oli vaikeaa jopa mahdotonta huolehtia sähkölaitoksesta ja veden korkeuden säätelystä teollisuuskanavassa sekä kosken pääuoman veden säätelystä ns. patosuluilla.

Käsikärryllä vein jyvät runsaan sadan metrin päässä koskedn toisella rannalla olevaan myllyyn ja jauhot tullessa takaisin! Karjalla oli sitten oman pellon luomuruokaa jauhojenkin muodossa. Toki mylly pystyi tuottamaan kotitalouden myllytuotteetkin upouusilla koneillaan. Kun hyvä naapurini sahanomistaja Venne Uuranniemi oli ikääntynyt ja lopettanut sahan sekä muuttanut Keuruulle, hän antoi ilmaiseksi minulle luvan käyttää sähkölaitosta ja myllyä kosken toisella rannalla olevan kotitilamme käyttöön ihan ilmaiseksi! Kiittääen muistan hyvää naapuria!

Koski kuohuu, pian keltaiset rentukat täyttävät sen rantoja. Kun kesän helteet koittavat, vedet madaltuvat, kosken kivet tulevat enempi esille. Multianjärvien pato Multianjoen alussa yläpuolella veden juoksua Kurenkosken niskalla pitää Multianjärvien ja Sinervän vedenkorkeudet vakiotasossa ja täten näyttää, että Riuttakoskessa olisi vähän vettä. Se on kuitenkin osin erehdys ja sen huomaa, jos putoaa kosken kiviltä kainaloitaan myöten veteen.

Hyvää toukokuun kevättä.

Piispanmessussa Multialla 24.4.2016

Tänään 4.pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina oli Multian kirkossa piispanmessu kolmipäiväisen piispantarkastuksen päätöksenä. Multian elinvoimainen ja vireä seurakunta on ainutlaatuinen multialaisten vahvuus elämän kulussa. Jos ei olisi itsenäistä omaa seurakuntaa puuttuisi Multialta hyvin paljon. Arjen elämänusko ja hyvä itsetunto kokisivat suuren menetyksen.

Oma seurakunta oman kirkkoherran johdolla luo paikallista identiteettiä mitä suurimmassa määrin. Arvostan suuresti sitä, että kirkkoherra Seppo Rahonen on halunnut asua ja vaalia Multian perinteikästä Napoleonin ajalta olevaa kirkkoherran pappilaa. Asuttu pappila luo turvallisuuden tunnetta paikkakunnalle monien muutosten tapahtuessa yhteiskunnassa. Monille Multian pappila merkitsee monien muistojen kohdetta.

Pappilassa ovat ajan saatossa olleet monet tilaisuudet, joissa seurakunta on saanut käydä. Pappilan salit ovat olleet myös avioliiton solmimisen ja kasteiden paikkoja, näin oli asia myös Haapamäenkin pappilassa vuosituhannen vaihteeseen asti. Multian pappilasta hain virkatodistuksen koulupoikana pyrkiessäni Keuruulle oppikouluun. Multian pappilaan toimme äitini kanssa myös surun keskellä isäni hautauspyynnön ja sieltä saimme rohkaisua rovastin pitämästä rukoushetkestä. Kiitos Seppo Rahkoselle vaimoineen, että he vaalivat arvokasta pappilaperinnettä ja että Multialla on kirkkoherran asuma pappila.

Multian seurakunta on kaikessa hyvä esimerkki. Kirkko on todella keskellä kirkonkylää, näin upeasti kirkko ei sijaitse monellakaan paikkakunnalla edes maaseudulla. Keuruulla onneksi sekä uusi että vanha kirkko ovat myös hyvin keskeisesti esillä. Kirkko rakenneuksena sanattomasti mutta näkyvästi julistaa kristillistä sanomaa ja näin hienovaraisesti kutsuu sanan äärelle jokaista tasa-arvoisesti.

Ellei Multia olisi itsenäinen kirkkoherrakunta, se jäisi piispantarkastuksissa parhaimmillaankin vain ehkä iltahartauden pitopaikaksi osana suurempaa kokonaisuutta. Nyt piispa, tarkastusasessori, tuomiokapituli Keski-Suomen toimiston edustaja, lääninrovasti ja notaari olivat läsnä kolmen päivän ajan, joskin lääninrovasti kutsui jo sunnuntaiksi oma Muuramen seurakunta. Piispa ja Lapuan hiippakunta olivat läsnä Multialla koulussa, vanhusten luona Poukamassa ja Multimekin työntekijöiden parissa.

Suuri kiitos kuuluu Multian seurakunnalle myös kaikille avoimesta piispantarkastuksen juhlalounaasta piispanmessun jälkeen seurakuntakodilla. Sen me jokainen muistamme pitkään hyvänä juhlahetkenä. Hienoa oli myös se, että Multian rippikoululaiset oli kutsuttu sinnekin mukaan. Heillä on aikanaan tästä pyhäpäivästä muisteltavaa vuosisatamme lopulle asti. Kiitos, että minäkin sain olla mukana!

: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Painovirheitä korjattuna:

Lähettäjä: Lauri Oinonen <lauri.oinonen@hotmail.fi>
Lähetetty: 1. huhtikuuta 2016 21:52
Vastaanottaja: lauri.oinonen.blogitus@blogger.com
Aihe: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

 

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä, kun äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntymän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja leikkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhtään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myös emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon, kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-Tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltä käsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapsenlapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin illalla kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit Multian Riuttkoskelta, Kurenkoskelta, Soutujoelta ja kirkonkylästä täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös illalla seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät enää tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro Haapamäeltä lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai tilaisuudessa kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävä suuri äitini syntymäpäiväjuhla oli 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla oli lohikeittoa ja täytekakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä kuten sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet usein saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Johannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen , 100 vuotta." Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.

Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä kuin äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntýmän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja lekkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhttään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myö emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltäkäsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapselapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan Soutujokea ja kirkonkylää myöten.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa

käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävin suuri äitini syntymäpäiväjuhla 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla lohokeittoa ja kakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Jiohannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen" , 100 vuotta. Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki juuri monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.

Palmusunnuntaille 2016

Palmusunnuntai 2016

Palmusunnuntaille 2016

Kristikunnan pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen on kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja sitä edeltävä sunnuntai on palmusunnuntai. Tänä vuonna menen sanankuuloon palmusunnuntaina Multian kirkkoon, jossa on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Arvostan myös suuresti Multian seurakunnan perinnettä, että hiljaisella viikolla, kuten pääsäisviikkoa Kirkkokäsikirjassa kutsutaan, vietetään Multian kirkossa maanantaista torstaihin iltakirkkoja Vapahtajamme kärsimystien sanoman merkeissä.

On tavattoman arvokas asia, että kevättalven illassa hiljaisella viikolla kirkon ikkunoista loistavat valot. Tällä on suuri merkitys, se osoittaa, että seurakunta elää.

Valot kirkon ikkunassa ovat näkyvä kutsu tulla sisään ja sanoman äärelle. Valot kirkon ikkunassa ovat kristillisen sanoman todistus, vaikka vielä arjen asiat illassakin vaatisivat muualle. Pidän suurena vahinkona, että maassamme on monia kirkkoja, joissa ei ole hiljaisen viikon ahtisaarnoja tai kullekin illalle olevia kirkkotilaisuuksia. 

Keuruun kaupungissa meillä ei ole hiljaisella viikolla kaupunginvaltuuston tai -hallituksen kokouksia. Tästä periaatteesta halusin pitää kiinni myös uuden kaupunginjohjankin tultua virkaansa. Suomen eduskuntakaan ei vanhan perinteen mukaan kokoonnu pääsiäistä edeltävällä viikolla. Monet kansanedustajat kokevat sen lomana ja lomaakin ihminen elämässä tarvitsee. Mutta eduskunnan osalta nykyisenkin käytännön lähtökohta perustuu kristikunnan perinteeseen ja perinteillä on materiaa suurempi arvo muutosten maailmassa.

Jos papit ovat kiireisiä laitoskäyntien ja kotikäyntien vuoksi, juuri hiljaisen viikon iltakirkot olisivat paikka, jossa voisi tehtäviä uskoa myös maallikoille. Muistan Multialta vuosikymmenten takaa koulunjohtaja Nuutisen pitämän keskiviikkoillan hiljaisen viikon sanan. Itse sain kirkkoherran Osmo Tarkin aikana teologian ylioppilaana luottamuksen käyttää hiljaisen viikon keskiviikon sanaa iltakirkossa 1972. Illan sinen hämyyn pukeutuva Multian kirkon maisema oli tavattoman puhutteleva jo lähestyessäni kirkkopihaa. Tähän liittyi kirkon kellojen hienovarainen kutsu jokaiselle. 

Olen kiitollinen, että sain tuolloinkin palvella synnyinseurakuntaani. Keuruun kirkossa saan olla pääsiäisaamun messussa avustaja ehtoollisenvietossa. Talkoilla tulen mielelläni pyydettäessä tehtäviin niin Keuruun seurakunnassa kuin synnyinseurakunnassani Multiallakin. Seuraava kirkollinen toimitukseni onkin Multialla vuosikymmenten ajan naapurin rouvan hautaansiunaaminen pääsiäisen jälkeen. Saakoon tämä pyhä ja herkkä kirkkovuoden aika puhua meille koko rikkaudessaan Jumalan valtakunnan raikasta anteeksiantamuksen ja ylösnousemuksen sanomaa myös kuoleman varjossa vaeltaessamme.

Launtaina 5.3.2016

On kirkkovuoden paastonaika. Huomenna on puolipaaston ns. leipäsunnuntai, jonka aiheena on Jeesuksen 5000 ruokkimisihme. Tänään launtaina toimitin Multian kirkossa kansakoulujan luokkatoverini Seppo Vuorisen äidin Helvi Vuorisen hautaansiunaamisen. Monet koulujan luokkatoverieni vnhemmista ovat siirtyneet keskuudestamme hienon ja kunnioitettavan elämäntyönsä jälkeen. 

He ovat myös olleet sodan ajan sukupolvea joko rintamalla tai kotirintamalla. Tuolle sukupolvelle kuuluu kiitos ja kunnia rauhan ja sodan ajan elämäntyöstä.He ovat kokeneet mopnien asioiden muutokset arkisen elämän asioissa. Heidän syntyessään sähköäkään ei ole useimmissakaan kodeissa. Radiotkin ovat toimineet pääosin paristojen ja tai ladattavien akkujen avulla. Mutta taitavat emännät ja perheenäidit ovat tienneet aina upeat selviytymisenkeinot, joilla on hyvin selvitty. Äidit ovat opettaneet tyttärensä ja isät poikansa. Myös isovanhemmat ovat ollet perheissä merkittäviä kasvattajia ja elämäntaiden opettajia.

Usein olen saanut kuulla hienon asian, isoisä kävi joka pyhä kirkossa tai isoäiti oli pyhäkoulunopettaja. Nämä ovat upeita asioita, joilla on tehty tulevaisuutta paljon enemmän kuin tajuammekaan. Tänäkin aikana tarvitaan heitä, jotka haluavat uskollisesti lähteä joka pyhä kirkkoon riippumatta siitä kuka siellä saarnaa tai on kanttorina. Jumalanpalvelus on aina pyhä asia, kun siellä luetaan evankeliumi, isä meidän ja Herran siunaus. 

Uskolliset kirkonkävijät ovat parasta siunausta kotipaikkakunnilleen. Siellä, missä halutaan käydä kirkossa, rakennetaan kestävälle perustalle. Kirkossakäynti tuo aina siunausta koko paikkakunnalle. Siksi käykäämme iloiten huomennakin kirkkoon!