Uudenvuodepäivän iltakävelyllä Helsingissä

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Huomenna ja ylihuomenna olen liikkeellä pääkaupungissa Haapamäen kautta kulkevien ratojen merkeissä. Internetistä löytyi sattumalta yllättävän miellyttävä sivu: junamatka-ajat Helsingistä kaupunkeihin. Ylimpänä ja ensimmäisenä olivat Haapamäen yhteydet! Alapuolellta lista jatkui Hämeenlinnan yhteyksillä jne. 

Jotta junaliikenne kehittyisi on mielestäni tarpeellista käydä saamaan kaikkien Haapamäen neljään suuntaan olevien ratojen status TEN (TransEuropeanNetwork) luokkaan. Mitenkään helppoa tämä ei suinkaan ole, kun on tahoja, jotka haluaisivat poistaa ratojemme tulevaisuuden kokonaan ja keskittyä pelkästää TEN-ratoihn.

Mutta radoillamme on erittäin suuria vahvuuksia olemassa olevina ratoina ja kansainvälisinä MittNorden ja Green Corridor itä-länsi suuntaisina liikenne- ja logistiikkakäytävinä sekä Pohjanmaan pääradan itäisenä raideparina. Haapamäen realistiset vahvuudet ovat suuremmat kuin Jäämeren eri ratavisoiden ja Helsinki-Tallinna tunneliradan.

Jotta en olisi matkasta väsynyt asioita hoitaessani, tulin jo aiemmin. Apunani on erään ministerin "oikea käsi", jota oli aikoinaan hänen asioissaan auttanut eduskunta-avustajani ja aiempi Keuruun kaupungin elinkeino- ja matkailujohtaja Matti Ruuska. Nyt hän haluaa auttaa minua oikeaksi kokemassaan asiassani, vaikka ei toimikaan Liikenne- ja Viestintäministeriössä.

Nyt uudenvuodeniltana kävin Alppilan kirkon messussa, yllättävästi kirkkokahvien pöydässä oli keuruulaissukuisia lähtökohdiltaan olevia. Kun sää oli hieno, päätin kävellä hieman kaupungilla, johon ei superhektisen eduskuntatyön parista aikaa löytynyt. Kansanedustajan työhän ulottuu myös maakuntaan ja sisältää valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin ulottuvuuksia paljon enenmmän kuin suuri yleisö tietää.

Nyt oli hieno uudenvuodenpäivän ilta. Kävelin tietoisesti samoja reitteja kuin sotaväkiaikanani

sotilaspapeiksi koulutettavien kurssilla Haminasta Helsinkiin saapuneena uudenvuodenpäivän illalla Katajanokan Merikasarmllle komennuksella Kaartin pataljoonan mennessäni. Nyt Merikasarmi on Ulkoministerön tiloina ja joukko-osasto on Kaartin Jääkärirykmentti-nimisenä Santahaminassa. Kaartin pataljoonan komppanioista toinen on tunnettu juhlatilaisuuksien lippukomppaniana edelleen. Erikoisalojen sotilaat,kuten mm. lääkärit, papit, kemistit, fyysikot ja valmiiden puuttuessa näiden alojen opiskeljat sijoitettiin sitten toiseen pataljoonan komppaniaan eri joukko-osastoista erikoiskoulutusjaksolleen komennettuina. Auto- ja kuljetusmiehet olivat tuolloin Mechelininkadun kasarmilla Autopataljoonassa. Nyt kaikki ovat Santahaminassa.

Kun sotilaspapiksi koulutettavana teoriassa 1.vuoden mutta tosiasiass 0-vuoden teologian opiskelijana kuljin armottoman kireässä liki -30 asteen pakkassäässä mereltä käyvässä tuulessa silloinkin uudenvuodenpäivän illassa jouluista Aleksanterinkatua, pidin päämääränä kävellä kerran samaa katua sotilaspapin virkapuvussa. Jumala johdatti asiat niin, että tämä tapahtui ja nopemminkin kuin olin tavoittelemassa. 

Eri koulutustapahtumat toivat usein noihin maisemiin, mutta yleensä oli aina kova kiire. Hienona hetkenä jäi mieleeni toukokuinen sunnuntai-iltapäivä kohta 30 vuotta sitten

kevätsäässä, eikä ollut kiirettäkään, olin menossa menossa Suomen neljännen kenttäpiispan Viljo Remeksen virkaansiunaamistilaisuuteen Tuomiokirkkoon.

Kenttäpiispa  nimitys tuli jatkosodan aikana, kun marsalkka Mannerheim näin päätti aiemman sotarovastin nimettävän kenttäpiispaksi ja rinnastettavan kenraalimajuriin sekä samalla marski päätti kenttärovastin rinnastuksesta everstiluutnanttiin ja sotilaspapin rinnastuksesta majuriin. Mannerheimin ansiosta kirkollinen työ sai vankan aseman

Puolustusvoimissa jatkosodasta lähtien. 

Nyt neljänne adventin aattona ennen joulua saavuin Helsinkiin Lähetyskirkkoon ollakseni läsnä hyvän esimieheni kenttäpiispa (evp) Viljo remeksen siunaustilaisuudessa. Halusin tulla kunnioittamaan esimiestäni, joka tuki, kannusti, rohkaisi ja puolusti minua tehtävissäni. Nämä ajatukset lausuin laskiessani purppuranpunaista ruusua hänen sotalipulla verhotun arkkunsa äärelle. Halusin tulla myös tähän siunaustilaisuuteen.

Muistohetkessä muutamalla lauseella toistin kiitokseni hyvää esimiestäni kohtaan. Presidentti Martti Ahtisaari piti tilaisuudessa erittäin lämpimän muistelupuheen Viljo Remekselle. Sen kuultuani ajattelin, että hän olisi ansainnut toisenkin presidenttikauden.

Toinen unelma varusmiehen kävelyssäni oli se, että tulen astelemaan kansanedustajana Helsingin kaduilla. Sekin toteutui, mutta ei niin pian kuin olisin halunnut. Nyt tänään tulivat mieleeni myös monet Keski-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpäivän vastaanotot, joihin sain kutsut maaherrojen Artturi Jämsenin (joka halusi minusta eduskuntatyönsä jatkajaa, ei toteutunut heti mutta ajallaan), Kauko Sipposen ja Kalevi Kivistön aikoina, kunnes sitten maakunnalliset läänit lakkasivat. Kun viisi suurlääniä sitten tuli, halusin noudatta myös silloin Keuruun kaupungin edustajana. Turku oli yksi näiden matkojen kohteita Rauno Saaren jäädessä ainoaksi Länsi-Suomen läänin maaherraksi.

Varusmiesajan kireän pakkassään ja merituulen purevassa viimassa Aleksilla kävellessäni ihmettelin, minne meni kadulla sotilasasuuni nähden kevytpukeista juhlaväkeä, naiset ohuissa läpinäkyvissä nailonsukissaan ja piikkikorkoavokkaissaan tuossa säätilassa? Olisiko Helsingin kaupungintalolla ollut jokin vastaanotto? Tai olisiko ollut jossakin lähettyvillä perinteinen puolustusministerin vastaanotto, joille sain kutsun kansanedustajavuosinani, paitsi tsunamin jälkeisenä uudenvuodeniltana, jolloin vastaanotto peruttiin. Nämä menivät myös päällekkäin Länsi-Suomen läänin maaherran kutsutilaisuuden kanssa, jouduin valintatilanteeseen ja ratkaisin asian vuorottelulla.

Iltakävelyllä Aleksilla ja muilla varusmiesaikani kaduilla ajatukset palasivat aikaan, jolloin oli unelmia ja jotka myös aikanaan toteutuivat. Edelleen on unelmia. Tulevaisuutta tehdään kullisessakin nykyhetkessä.

Hyvää ja Onnellista Vuotta 2017!

Lumivalkeata Joulua ja Tapaninpäivää!

Tapaninpäivän aamulla 2016

Kirjoitan Haapamäellä tapaninpäivän aamulla kuunnellen radion ykköskanavalta keskiaikaisia joulululauluja. Vielä pimeä kylläkin tievalojen valaisema maisema on juuri satanneen lumen valkoinen. Haapamäellä ja Multialla on koko joulunaika jo advenntiajalta lähtien ollut luminen.

Neljännen adventian alla käydessäni Uuraisilla kaiken kansan joulujuhlassa olivat pakkassäässä Multian vedenjakaja-alueella Peuralan kylällä tien varren kuuraiset puut ainutkertaisen hieno näky. Vedeksi sulaessaan vesipisarat valitsevat noissa maisemissa merekseen joko Suomenlahden Päijänteen ja Kymijoen kautta tai Pohjanlahden Keurusselän, Näsijärven ja Kokemäenjoen kautta.

Multialla jopa nuori metsurikoulun oppilasharjoittelija koki Riuttakoskella viime viikolla olevan lunta liiaksi metsään aikomalleen oppilasharjoittelulle. Lunta oli noin 20 cm metsässä. Suojasäät tosin vähensivät tuota, mutta maisema on ollut luminen. Lumiraja havaintoni mukaan menee radan varressa Vilppulan vaiheilla, eteläpuolella on ollut ns. musta joulu. Junassa lupasinkin eilen Juupajoelta tulleelle nuorelle miehelle, joka valitti mustaa maisemaa. että ennen Haapamäkeä tulevat lumivalkeat maisemat.

Nyt tapaninpäivänä kohta lähden Multialle. Minulle kirkkoherra Seppo Rahkonen uskoi tapaninpäivän sananjumalanpalveluksen papin tehtävät kuten seuraavan toisen pääsiäisen ja juhannuspyhienkin osalta. Multian kirkon tapaninpäivän tehtävistä on tullut jo osaltani perinne.

On hienoa, että Multialla väkeä,jotka haluavat tulla kirkkoon tapaninpäivänäkin. 

Kanttorin sijaisen ja entisen Varkauden seurakunnan kanttorin Tapio Rekolan kanssa sovimme vielä jouluiset virret alkuun ja loppuun Multian kirkon jumalanpalvelukseen, vaikka pyhän sanoma on ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistolle ja siksi liturginen väri on vaihtunut joulun valkoisesta punaiseksi. Vuoden viimeinen 52.kalenteriviikko on myös alkanut.

Haapamäen ja Multian lumen vitivalkoisten maisemien keskeltä Hyvää Joulua tapaninpäivänäkin!

Mukana joulun musiikkitapahtumissa

Adventtiaikana olen ollut mukana useissakin jouluun liittyvissä musiikkitapahtumissa. Pari viikkoa sitten olin Vantaankosken seurakunnan pääkirkossa Myyrmäen kirkossa aivan lentokenttäradan vieressä Louhelan rautatieaseman äärellä modernin joulumusiikin konsertissa, jossa useat musiikki- ja lauluryhmät esiintyivät. Mielenkiintoinen kokemus avauksena kohti joulua adventtiajan alussa herätti monia ajatuksia musiikin uudistumisesta.

Viime lauantaina olin Haapamäen kotikirkossa nuorten muusiikkojen Sara Koskisen ja Aki Toivolan joulukonsertissa. Sara on Haapamäeltä ja Aki Keuruun keskustasta Jyväskylään muuttaneita nuoriamme. Edellisiltana he olivat esiintyneet Keuruuseen kuuluvassa Pihlajaveden kirkossa. Annan heille suuren tunnustuksen siitä, että he tarjosivat jouluiset ja modernin joulumusiikin konsertit laajan kaupukimme läntisten osa-alueiden kirkoissa.

Ilman Saran ja Akin konserttia Haapamäellä olisivat olleet vain kauneimmat joululaulut, joka toki on merkittävä tapahtuma ja kokoaa jouluaaton jälkeen seuraavaksi eniten vuodessa väkeä kirkkoon. Saran ja Akin ansiosta paloivat kirkon valot neljännen adventin aattolauantina Haapamäen kirkossa. Ilman tätä konserttia ei Haapamäen kirkossa nykyisen säästöpolitiikan aikana olisi ollut mitään tapahtumaa kirkossa koko viikonvaihteessa. Kulujen minimoimiseksi hoidimme suntio-vahtimestarin tehtävät talkoilla. Haluan, että vanhan tavan mukaan niin Haapamäen kuin Pihlajavedenkin kirkoissa olisi yhä jumalanpalvelus jokaisena pyhäpäivänä, kuten oli asia minun virassa ollessa.

Neljännen adventin iltana olin synnyinseurakuntani Multian kirkossa naapurin pojan Tarhapään järven ääreltä lähteneen ja synnyinmaisemiinsa palanneen nyt eläkkeellä olevan sotilasmuusikon Hannu Haahkalan "Arkihuolesi kaikki heitä" joulukonsertissa.

Multian kirkko oli lähes täynnä. Luulen, että vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus oli kyseessä.

Kun tapaninpäivänä menen Multialle sananjumalanpalveluksen papiksi, katson sakastin kirkkopäiväkirjasta väkimäärät. Luulen Hannu Haahkalan tunnelmallisessa perinteisten joululaulujen konsertissa olleen noin 200 henkilöä, mikä olisi noin 13% seurakunnan väkimäärästä.

Tutut perinteiset joululaulut sankaritenori Hannu Haahkalan laulamina kanttori Jukka Kuljun säestyksellä herkistivät väen joulutunnelmaan. Kun tuli kolehti Multian seurakunnan diakoniatyölle, ei kuulunut kolikoiden kilinää, setelit toistensa jälkeen hiljaa äänettömästi putoilivat kolhtihaaviin lähimmäisten hyväksi. Kirkkoväellä tuntui olevan aito joulumieli.

Puuhuolto ei saa varantua, siksi Haapamäen ratojen sähköustämista harkittava

 

 

Puuhuolto ei saa vaarantua, siksi Haapamäen ratojen sähköistämistä harkittava

Suomessa puuraaka-aineen käyttö lisääntyy lähivuosina varsin runsaasti. Jo pelkästään vuoden 2018 jälkeen metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puun tarvetta 10-11 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tämä on suuri mahdollisuus koko kansantaloudelle ei pelkästään metsäalan toimijoille ja metsänomistajille.

Kyetäänkö todella tähän mahdollisuuteen tarttumaan? Jotta teollisuuden lisääntyvä puuntarve tulisi kotimaasta maakuntien metsistä, ovat kuljetusjärjestelyt kautta maan avainasemassa. Muutoin ulkomainen tuontipuu syö osan avautuvista maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksista.

Kotimaan puukaupan 10 miljoonan kuutiometrin lisäys saisi monet pyörät pyörimään ja toisi tuloja puutavaran hakkuu-, kuljetus- ja alihankintaketjuissa kantorahatulojen kanssa kansantalouteen 1,5-1,9 miljardia euroa vuodessa. Syntyisi uusia työpikkoja, maaseutu, maakunnat ja sitä kautta koko kansantalous saisi voimakkaan elvytysruiskeen.

Kuinka kotimainen saataisiin liikkeelle, on avainkysymys. Hintakehityksen ohella ratkaisevaa on maakuntien välinen ja koko valtakuntaa koskeva logistiikka. Yli 100 kilometrin matkan jälkeen katseet alkavat kohdistua rautateiden mahdollisuuksiin siellä, missä ratoja on. Maantiet ovat välttämättömät, jotta puu saadaan metsästä eteenpäin ja edelleen tehtaille, jos ratoja ei ole.

Keskustellessani VR:n, Liiikenneviraston ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajien sekä suunnitelmia tekevien konsulttien kanssa kävi ilmi yllatyksekseni se, että puutavaralogistiikka halutaan hoitaa ensi sijassa sähköistetyillä radoilla. Perusteluina esitettiin sähkövedon edullisuus

suhteessa dieselvetoon, jonka vetokalusto on myös vanhentumassa. 

Kun Jyväskylä-Äänekoski rata valmistuu sähkövedolle, sitä myös halutaan ajaa sähkövetureilla ja mm. Haapamäen suunnasta eri Pohjanmaan maakunnnista vastaisuudessa tulevien puutavarajunien dieselveturit olisi vaihdettava Äänekoskelle mentäessä Jyväskylässä sähkövetureihin. Tämän esitettiin vievän aikaa ja tuovan kustannuksia. Siksi mahdolliset puutavarajunat ajettaisiinkin ruuhkautuvia henkilöliikenteen ratoja pitkin esim. Seinäjoelta Tampereen kautta Äänekoskelle, vaikka matka näin onkin pitempi.

Ongelman korjaamiseksi laadin äskettäin maakuntavaltuustoaloitteen, johon tulivat mukaan kaikki muutkin keuruulaiset maakuntavaltuutetut, Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen selvitystyöstä, jotta puuhuolto olisi kaikissa oloissa toimivaa. Kyseessä ovat radat Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki, mikä on osa Keskipohjola liikenne- ja logistikkakäytävää sekä rata Haapamäki-Orivesi, jonka varrella on yksi suursaha ja kaksi merkittävää sahaa sekä Mäntän pehmopaperitehdas.

Keski-Suomen liitto on jo aiemmin esittänyt osaltaan näidenkin ratojen sähköistämisen tavoitteeksi. Koska kyse on laajavaikutteisesta eri maakuntia ja valtakunnan logistiikkaa koskevasta asiasta, olisi tarpeen selvittää maakuntien yhdessä ennakkoluulottomasti asiaa erityisesti maamme puuhuollon toimivuuden kannalta, jotta kaikki uudet tehtaat jauhaisivat tulosta maassamme. Metsät ovat ennenkin nostaneet Suomen nousuun.

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Aihe: Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

 

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.

Sateinen ja kolea sää ei verottanut Petäjävedellä juurikaan kirkkoväkeä kello 10 normaaliin aikaan jumalanpalveluksesta. Multialla tämä yhdessä poikkeavan ajan eli kello 13 vuoksi vähensi kirkkoväkeä niin, että kaikkiaan oli 12 henkeä kirkossa.

Ensi sunnuntai 1. adventti tuo MUltialla varmasti paljonkin väkeä kirkkoon, koska on juhlamessu kirkon 220 vuoden, kirkkokuoron 120 vuoden ja Multian uusien urkujen 10 vuoden merkeissä. Lovisa Charlottan kirkoksi ristitty Multian kirkko on vuodelta 1796, vaikkakin koki lähes täydellisen muodon muutoksen vuonna 1900 korjauksessa, jolloin korkea suippo kirkontorni kirkon itäpäätyyn ja sakastin sekä pääsisääntulon paikat vaihtoivat keskenään sijaintia.

Ensi sunnuntai on siis 1.adventti, eräs kirkkomme suurimpia kirkonkäynnin pyhäpäiviä. Tästä päivästä on viisi viikkoa täsmällen jouluun. Tapaninpäivänä olen jälleen tehtävässä Multian kirkossa, voisi sanoa jo perinteen mukaan. Tällä välin hoidan itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksen Haapamäen kirkossa. 

Hyvää pian koittavaa adventtiaikaa!

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.

Sateinen ja kolea sää 

Pyhäinpäivän aikaan

Tätä kirjoitettaessa on pyhäinpäivän aatonaatto. Olin Multialla päivällä hakemassa pellonlaidan raivauksessa toissa vuonna tekemiäni polttopuurankoja. Sain vain yhden kuorman tuotua, koska sininen Fordson Major traktori jäi ojarummun vieressä kiinni eikä lähtenyt kuin perinteisellä pyöriin kiinnitettävällä "kalikkanostolla". 

Tämä toimi on vaarallinen, traktorin pyörät saavat liikkua vain kolmanneksen kierroksesta tai muutoin nostokalikat lyövät kuljettajaa ja lujasti. Siksi jalka kytkimellä ei saa lipsua yhtään ja samaan aikaan on kyettävä seuraamaan tilannetta molempien takapyörien osalta. Koska maa ympärillä oli kovaa tilanne oli helposti hallittavissa, tilanne on toinen jos maa ympärillä on pehmeä ja nostokalikat uppoavat sinne. Luulin jo traktorin jäävän yöksi ja tarvittavan toista traktoria sen nostamiseen, koska nyt on jo kylmää, että ilman sähkölämmitystä ei dieseltraktori lähtisi käyntiin. Onnistumisen tunne oli hieno, kun kone takapyöriin köytettyjen nostokalikoiden ( metriset halot) avulla nousi omalla voimallaan!

Illan tummuessa kävin sytyttämässä äidin ja isän haudalle lyhtyihin kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Huomenna aattopäivänä jatkan kesken jäänyttä puunajoa. Iltapäivällä minulla on kaupunginjohtajan kanssa tapaaminen siipirataslaivayrittäjänä toimineen Heikki Hokkasen kanssa. Heikillähän oli noita laivoja omistuksessaan Tampereella ja Keuruulla aitoon Missisipin tyyliin. Keuruun kaupungin omistamaa Elias Lönnrothia hän käytti vuokrayrittäjänä ja tuli kapteenin asuissaan valtakunnallisesti mainosten ja medioitten kautta monille tutuksi.

Pyhäinpäivänä olen kello 10 Keuruun jumalanpalveluksessa talkoilla avustajana, koska pyhäinpäivä kautta maan on karjalaisten kirkkopyhä. Edelleen Haapamäen hautausmaalla kirkon äärellä pidän kello 14.30 puheen Karjalaan jääneitten vainajien muistomerkillä, jossa ovat sanat "uskon, ristin ja kanteleen he toivat omiks lapsilleen". Aion puhua Suomen kartasta ennen talvisotaa. 

Monilla ei ole käsitystä siitä, että Karjala ja muut rauhansopimuksessa menetyt alueet ovat olleet sitä Suomea, joka muodostui Tarton rauhansopimuksessa ja jonka itsenäisyyden satavuotisuutta kohta ensi vuonna vietämme. Haluan myös korostaa, että menetyt alueet eivät olleet Kannaksella sodassa menetettyinä kuin vain noin yhden nykysuomalaisen suuren pitäjän alue!

Pyhäinpäivänä muistetaan kirkoissa myös edellisen pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneita ja yleensä kirkot tai kappelit täyttyvät hiljaisesta tummaan pukeutuneesta seurakunnasta. Minulle pyhäinpäivä on ollut aina suuri kristillinen juhla, jolla on jolla syvällinen sanoma. Taivas ja perille päässeitten yhteys koskettaa meitä tässä ajassa. Pyhäinpäivä haluaa osoittaa sen, että uskonelämässäkin tarvitsemme sekä lähi- että kaukovaloja.