Hannu Haahkalan konsertti täytti jälleen Multian kirkon

Multian 222-vuotias puukirkko täyttyi helteisen heinäkuun 17.päivän iltaseitsemältä paikkakunnan oman pojan ja syntymäkotini naapurin Tarhapäänjärven rannalta sankaritenori Haahkalan laulukonsertista. Säestäjänä oli Multian seurakunnan kanttori Jukka Kulju. Hannu Haahkala on tehnyt aktiiviuransa sotilassoittokunnissa. Erityisen merkittävä on ollut työkausi Helsingin varuskuntasoittokunnassa sekä instrumenttisoittajana että sankaritenorilaulaja.

Myös Laivaston soittokunta ja Raaseporin ja Vaasan varuskuntasoittokunnat ovat saaneet Hannu Haahkalan työpanosta. Näistä kahta viime mainittua halutaan jatkaa vapaaehtoisvoimin arvokasta perinnettä vaalien Puolustusvoimien jouduttua supistamaan palkattujen sotilassoittokuntien määrää. Helsingin varuskuntasoittokunta on suurelle yleisölle parhaiten TV:stä tuttu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotoilta ja muista valtiollisista tapahtumista. Laivaston soittokunta on puolestaan valtakunnallisesti esillä jouluaattona Suomen Turun julistaessa joulurauhan.

Hannu Haahkala haluaa antaa synnyinseurakunnalleen Multialle lahjaksi lahjaksi sekä Multiaista satoa kesätapahtuman konsertin heinäkuussa että jouluisen konsertin joulun ollessa jo aivan ovella. Tänäänkin hän kutsui jo joulukonserttiinsa.

Multialaiset, kesäasukkaat sekä monet keuruulaiset ja jyväskyläläiset haluavat tulla Multian kirkkoon kokemaan Hannu Haahkalan upeaa laulua.

Nyt teemaaan liittyi Multian kunnan 150 juhlavuosi ja Oskar Merikannon syntymän samoin 150 juhlavuosi. Ohjelmassa oli nyt paljon Oskar Merikannon, Helsingin Johanneksen kirkon urkurin, säveltämää musiikkia. Multian ensimmäiset urut tulivat kirkkoon sen merkittävän uudistamisen jälkeen vuonna 1902 juuri Oskar Merikannon suunnittelemina. Vuoden 1960 urkujen uudelleen rakentamisessa haluttiin jättää paljon Merikannon luomaa edelleen urkuihin kuten myös urkujen uusimisessa vuonna 2006.  Multian väkiluvultaan pienessä mutta pinta-alaltaan varsin laajassa yli 1400 seurakuntalaisen

seurakunnassa ovat eräät Suomen uusimmista ja upeimmista uruista, jotka pääsevät upeasti esille hyvän akustiikan omaavassa isossa puukirkossa.

Konsertissa Sibeliuksen, Joonas Kokkosen ja Beethovenin sävellysten ohella olivat esillä Oskar Merikannon sävellyksistä mm. "Oi  muistatko vielä sen virren", "Kiitos sulle Jumalani", "Onnelliset", "Kullanmurunen", "Soivienosti murheeni soitto" ja "Oi kiitos sa Luojani armollinen".

Koska olimme Multialla, juhlakonsertti päättyi Einari Vuorelan sanoittamaan ja Juhani Pohjanmiehen säveltämään Multian lauluun.  Kirkkoherra, rovasti Seppo Rahkonen kertoi välillä Oskar Merikannon yhteyksistä Multialle aikana, jolloin ei ollut autoja. Matkat Keuruun tai Haapamäen asemilta oli tehtävä hevoskuljetuksina, Haapamäelle kulki tuolloin jo paljon junia

Pohjanmaan radalla, mutta Keuruun asemalle ei ollut näiltä aina yhteyksiä.

Kiitos naapurini Hannu jälleen upeasta konsertistasi!

Sanomaa sisältänyt musiikkitilaisuus Multian kirkossa

Kirkastussunnuntaina oli Multian kirkossa taitelija Viktor Klimenkon ja pianisti Benja Rothin yhdessä toteuttama musiikkitilaisuus, jonka järjesti Multia-Seura. Järjestäjä oli kutsunut minut avauspuheenvuoron pitäjäksi. Teemana olivat Suomi 100+ ja multialaisen evankelistan Hilja Aaltosen sanoittamat laulut.

Multialla syntynyt vapaakirkollisen herätyksen 1930-luvulla kokenut Hilja Aaaltonen s. Lehtonen eli 105-vuotiaaksi. Hänen julistuksensa oli evankelioivaa yhteiskristillisyyttä ja hän odotti hengellisen herätyksen tuloa Suomeen ajallaan. Viktor Klimenko esitti puheenvuoroissaan selkeää perinteistä kristillistä sanomaa, jota kuulee nykyisin hyvin harvoin. Sanoma oli esillä myös hänen lauluesityksissään.

Harva tiennee, että Filnlandia-hymnille ovat kahdet sanoitukset. Alkuperäiset sanat tuhon Sibeliuksen sävellykseen ovat sanomaltaan selkeää kristillistä rukousta, mutta ne ovat hyvin harvinaiset. Minäkin kuulin ensi kertaa Finladian alkuperäisin sanoin nyt Viktor Klimenkon esittämänä. Hyvät sanat ovat toki tunnetut Finlandian sanatkin. Niissä on itsenäisyyden ja kansallistunnon rohkeutta, mutta niistä puttuu rukous Herran puoleen, mikä on alkuperäisten sanojen perusajatus.

Omassa puheenvuorossani oin esille Hilja Aaltosen nuorena 18 kilometrin takaa jalan tekemiä kirkkomatkoja läeltä Pylkönmäen rajaa Multian kirkolle ja hänen silloiselta Multian kirkkoherralta Oskar Kätöltä saamaansa siunausta hengelliseen tehtävään. Hilja Aaltonen uskovaisena ja vapaakirkolliseen herätykseen kuuluvana oli myös lottatyössä, koska hän rakasti isänmaata myös tällä konkreettisella palvelustyöllä.

Iloitsin, että noin kolmisekymmentä kirkkoviersta koonneen sananjumalanpalveluksen tuli pari tuntioa myöähemmin kirkko täyteen isänmaamme Suomi 100+ ja Hilja Aaltosen uskonerintöä vaalivaan konserttiin. Kiitän, että minäkin sain olla mukana ja luottamustehtävässä alkupuheenvuoron käyttäjänä. Vierailijoiden esityksen ja sanoma oli upea isänmaallis-kristillinen kokemus.

Juhannuksen hartauskirjoitus

Juhannus - valon ja ilon juhla

On juhannusaika - juhla ja juhannus. Suomessa ja Pohjolassa elämme vuoden valoisinta aikaa. Keuruulla jälleen väkilukumme kasvaa ainakin kolmikertaiseksi Ison Kirjan juhannusjuhlien ja lukuisten kesävieraitten ja vapaa-ajan asunnoilleen saapuvien ansiosta. Keskikesän suuri juhla on osa suomalaisuutta myös Suomen lipun päivänä ja siniristiliput saavat hulmuta suvisissa maisemissamme läpi juhannusyön.

Aiemmin juhannuksen valkeaan aaltoon kirkoissamme kuuluivat juhannuskonfirmaatiot rippialboineen ja juhannushäät valkopukuisine morsiamineen. Nyt seutukunnallamme ovat rippikoulut jo konfirmaatioineen ohitse. Rippikoululaisista vanhempineen, kummeineen ja ystävineen ovat kirkkomme täyttyneet jo alkukesän viikonloppuina ennen juhannusta ja vihkiäiset ovat siirtyneet paljolti heinä- ja elokuulle. Muistan kaipauksella juhannusaattoa kolmen vuosikymmenen takaa, jolloin tehtäviini lähtiessä autossani oli viisi vihkiraamattua juhannuksen vihkipareille annettavaksi.

Juhannus saa nimensä Vapahtajamme edelläkävijästä, Johannes Kastajasta ja siksi juhlapäivän nimi on myös Johannes Kastajan päivä. Nimi Johannes, josta Jussit, Juhat jne. ja ulkomailla Giovannit, Johnit, Ivanit ja monet muut ovat saaneet nimensä, merkitsee Raamatun alkukielessä ilmaisua "Jumala on armollinen".

Meillä jokaisella niin naisilla kuin miehilläkin ovat omat nimemme ja jokaisen elämällä on tarkoitus Jumalan luomistyössä.

"Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi nimen." Luojamme on tiennyt myös nimemme on ennen syntymäämme! Hän on siis tiennyt nimen antajien ajatukset jo ennalta. Elämä on todella Jumalan antama tässä ajassa ja kirkkautta varten jokaiselle. Jumala kutsuu myös meitä Jesajan kirjan 49:5 sanalla:"Sinä olet minun

palvelijani". Hän tarvitsee meitä, jotta hyvä voisi tapahtua tykönämme ja kauempanakin.

Hyvää juhannusta!

Lauri Oinonen

Keuruun seurakunta

Äitienpäivän tuntoja 20§18

Äitienpäivä tänään Kukan nimipäivänä on jo illassa. Hellettä on jatkunut ja useita päivä ja näin lähipäivillekin luvassa. Tänään kävin äitini ja samalla paikalla myös isäni haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Vein Multian kotipaihaltani aikanaan äitini istuttamien narsissien juuri nyt puhjenneita leikkonarsisseja komean kimpun haudalle. Monet muutkin olivat vastaavilla tavoilla läheistensä haudoilla tuomassa kukkia tai kastemassa niitä.

Menin päivällä Multian kirkon pyhäpäivän jumalanpalvelukseen, jossa oli paljon uusien virsien musiikillista sanomaa. Kirkkoväki on kuitenkin vähentynyt äitienpäivän jumalanpalveluksissakin työurani alkuajoista merkittävästi. Ilmeisesti äitienpäivän vietto on vuosien saatossa menettänyt yhteisöllistä luonnettaan ja privatisoituminen elämässä on tullut tilalle.

Papin työssäni vielä kyläkoulujen ollessa voimissaan oli kiirettä ehtiä laajan Keuruun seurakunnan eri kylien äitienpäiväjuhlille, joille opettajat olivat koonneet oppilaiden ohjelmaa. Koulujen tilat täyttyivät ääriään myöten. Onko nyt ollut Keurusseudulla yhtään koulujen äitienpäiväjuhlaa? Tietääkseni ei ole. Seurakuntienkin äitienpäiväjuhlat ovat harvassa. Aikanaan Haapamäellä äitienpäivä oli koko taajaman suuri kevättapahtuma. Jumalanpalvelukseen tultiin lasten kanssa koko perheinä isovanhempia ja sukulaisia myöten ja sen jälkeen oli äitienpäivän lähetyslounas seurakuntasalissa.

Ajat muuttuvat, se on selvää. Mutta olemmeko menettämässä yhteisöllisyyttä? Tätä kyselen. Perinteet kantavat ja niillä olisi annettavaa muutosten maailmassa.

Avustajana Pihlajaveden kirkon messussa

Tänään on rukoussuntai, mikä edeltää helatorstaita. Sain eilen kutsun tulla avustajaksi ehtoollisen jakoon Keuruun seurakuntaan kappeliseurakuntana kuuluvan Pihlajaveden kirkon kevätmessuun. Itsenäisenä vielä ollessaan Pihlajavesi oli 1960-luvun loppupuolella yli 2300 asukkaan kunta ja seurakuntana se oli oma kirkkoherrakunta 1990-luvun puoliväliin saakka säännöllisine jumalanpalveluksineen ja omine työntekijöineen.

Pappilassa asui kirkkoherra perheineen Koipijärven rannalla lähellä palvelukeskusta Asemakylää, jonka asemalla yhä pysähtyvät vanhan Pohjanmaan radan junaparit Haapamäki-Seinäjoki rataosalla. Laulaja Koopin kauppana (isovanhemmat omistivat) tunnetun kaupan lopettua kylän väki päätti itse kauppatoiminnan jatkumisesta entisessä säästöpankin talossa Kauppalan nimellä. Tiloissa toimii kirjaston sivupiste ja kahvio kaupan toimintojen lisäksi.

Talviajaksi Pihlajavesi hiljenee noin 500 asukkaan kappeliseurakunnaksi, mutta kevään koittaessa ja kesän saapuessa väkimäärä moninkertaistuu. Entiset asunnot ja rantoja täyttävät vapaa-ajan asunnot saavat asukkaansa. Suuren Pihlajavesi järven rannat kuten muidenkin järvien rannat ovat lähes täysin rakennetut. Vapaita rantatontteja on vaikea löytää.

Nykyisin jumalanpalveluksia on kerran kuussa paitsi kesäaikana kesä-, heinä- ja elokuussa, jolloin on vanhassa kirkossa jumalanpalvelus joka sunnuntai. Vanha kirkko on yksi Yrjö Karilaan Pikkujättiläisessä nimeämistä Suomen seitsemästä matkailuihmeestä, koska kirkon yhdessä sakarassa ovat "kirkkovierairaiden haamut" hirsiseinällä. Kyse lienee taitavan veistäjän luomasta valo-optisesta ilmiöstä.  Vanha kirkko honkien erämaassa on suosittu vihkikirkko, jonne vihkipareja tulee kautta maan ja ulkomailtakin. Tarina kertoi, että ei ole tiedossa yhtäkään vanhassa kirkossa vihittyä avioparia, joille olisi tullut avioero.

Itse kirkkoa käytetään vain kevätkaudella pääsiäisen ajasta toukokuun loppuun ja syyskuusta jouluun. Tavisin jumalanpalvelukset ovat 1960-luvun lopulla valmistuneella seurakuntalolla. Juhannuskirkko on kuitenkin perinteisesti 158 vuotta täyttävässä ("uudessa") kirkossa kirkonkylällä, jolloin kirkkoon halutaan kutsua 50 vuotta aiemmin konfirmoituja erityisesti.

Tänään meitä oli toimihenkilöineen kaikkiaan 14 henkeä messussa. Pihlaveden kirkko on muutama vuosi sitten kaunistettu ulkomaalauksella ja sisätiloissa ovat komeat perinteiset kynttiläkruunut ja monia puuleikkauksia löytyy kirkon seinäpintojen laudoituksista. Toivoisin kovasti enempi käyttöä tälle upealle kirkolle. Kirkonkylä on jo vuosikymmeniä sitten hiljentynyt, kunnatalo suljettiin Keuruusen liittymisen vuonna 1969, kansakoulu vähän aiemmin ja postiasema kolmatta vuosikymmentä sitten. Lähistöllä ollut Rekolan vanhainkoti lopetettiin ja vanhukset siirrettiin Keuruun uuteen Lehtiniemen vanhainkotiin Keuruun keskustaan. Marjanviljelyn komea peltoaukea mäen rinteille avautuu ihan kirkkopihalta ja muutaman lähitalon väestä löytyvät uskolliset kirkkovieraat, kun kirkon kellot kutsuvat sanan äärelle.

Tänään oli naiskuorokvartetin laulua kanttori Kaja Jantsikenen johdolla ja pastori Seppo Viljasjärven säestämänä, joka oli jumalanpalveluksen pappina, minä oli ehtoollisenvietossa avustajana. Suomen kirkossa on menetetty paljon maaseudun toimintojen hiljentymisen myötä. Pihlajavesi kuten entinen nykyisen Mänttä-Vilppulaan kuuluva Pohjaslahden seurakuntakin kilpailivat Lapuan hiippakunnan kärkisijoista sekä lähetyskannatuksessa Yhteisvastuukeräyksen tuloksessa seurakuntalaista kohti. Toiminta kylillä oli molemmissa seurakunnissa vilkasta lähetys-, raamattupiiri- ja kuorotoimintoineen.

Kirkkoherrat ja diakoniatyöntekijät tekivät kotikäyntejä ja lukuisat kinkerit kokosivat väkeä sankoin joukoin kylillä. Pihlajavedellä oli uskollisia kirkkoherroja ja elämäntyönsä seurakunnassa tehneitä kanttoreita. Samoin Pohjaslahdella ensimmäinen kirkkoherra teki uskollisesti koko yli 40 vuoden elämäntyönsä Pohjaslahden seurakunnassa.

Myös hänen jälkeensä Pohjaslahtikin sai uskollisia kirkkoherroja, kuntaliitoksen myötä seurakunta jatkoi vuosikymmeniä sekä Pihlajavedellä

että Pohjaslahdella kirkkoherrakuntana yhteistaloudessa suuremman kanssa. Nyt Pohjaslahti on täysin sulautunut Mänttä-Vilppulan kapunkiseurakuntaan, mutta Pihlajavesi on onneksi sentään kappeliseurakunta, jolla on oma kappelineuvostonsa.

On käytetty sanontaa "saariston silmä sammuu", kun maamme rannikon seurakuntien pysyvä asutus on vähentynyt, kuntia on liitetty ja samoin seurakuntia. Papit ja seurakuntien työntekijät kuten muutkin virkahenkilöt ovat lähes kadonneet saaristosta. Vastaavasti voi sanoa, että maaseudun valotkin syksyn tullessa paljolti käyvät sammuksiin. Vakinaisille asukkaille tulee hyljätyksi jätetyn tunto suoraan tai tiedostamatta, kun ei ole omia pappeja ja seurakunnan työntekijäitä.

Omien kanssa asuminen olisi tärkeää. Vaikka teimme parhaamme, jotenkin tunsin hieman meidän jumalanpalveluksen toimittajien pettävän paikallisia pihlajaveden asukkaita, kun me vain tulimme ja toimme jumalanpalveluksen, mutta heti sen jälkeen lähdimme. Tämä on toki huikean paljon parempi kuin mitään. Mutta minulle, joka olen kokenut elävän ja varsin aktiivisen Pihlajaveden seurakunnan, kuten naapurissamme Pohjaslahden seurakunnankin, tuli haikea olo ja tunne sisimpään.  Toivon, että tämä tunteeni näin kirjoitettuna ei pilaisi kevättä 2018, toivon meidän iloitsevan viikolle luvatusta lämmöstä ja auringosta, kylvötöiden avautuvista mahdollisuuksista ja kevään kaikista puuhista. Hyvää helatorstain viikkoa!

Day After Tomorrow: 1. tulviminen, 2. lumimyrsky, 3. jääkausi

Aihe: Day After Tomorrow: 1. tulviminen, 2. lumimyrsky, 3. jääkausi

 

Olisiko ilmaston muutos sittenkin otettava todesta?

Olemme kuulleet paljonkin ilmaston muutoksesta. Moni on jo väsynyt koko asiaan ja sivuuttaa sen mielellään. Mutta olisiko sittenkin aika havahtua asiaan? Day After Tomorrow elokuva tuo esille hätkähdyttäviä  mahdollisia tulevaisuuden asioita, joiden taustalla on Golf virran äkillinen, lähes täydellinen pysähtyminen ja meren jäähtyminen pohjoisella Atlantilla. Aluksi tulivat valtavat sateet. Elokuva sijoittuu New Yorkiin. Sateiden tuloksena kaupungin katuvesijärjestelmä menee tukkoon ja kadut tulvivat. Tämän jälkeen vettä tulee lisää ja lisää. Lopulta rahtilaivakin lipuu New Yorkin kirjastoon eteen, jonne osa elokuvan päähenkilöistä on paennut. Samalla ilma kylmenee ja alkaa massiivinen lumimyrsky, joka liittyy toisiin pohjoisella pallonpuoliskolla oleviin lumimyrskyihin ja koko pohjoinen pallonpuolisko joutuu lumen alle.

Elokuvassa lumimyrskyn laannuttua yläilmakehän hyytävän kylmä ilma pamahtaa maan pinnalle ja jäähdyttää kaiken maan päällä olevan. Samalla kaikki elollinen elämä, joka ei ole lämpölähteen edessä jäätyy ja kuolee, kuten eräät New Yorkista patikkamatkalle etelään lähteneet kokevat, mutta kirjastoon jääneet selviävät kiitos sulkeutumisen yhteen tilaan ja kirjojen polttamisen tuoman lämmön.

Viimeinen vaihe elokuvassa on puhdasta teoriaa ja sitä on kritisoitu, että se ei ole edes mahdollista, mutta ensimmäinen ja toinen vaihe muistuttavat jo paljon Suomen ns. viime talvea, jossa pitkittynyt, vetinen syksy vaihtui lumisateeseen ilman maan routimista ja vesistöjen jäätymistä teräsjääksi. Samaan aikaan on tieteellistä näyttöä, että Golf virran vauhti on hidastunut.

Käynnissä on kahden eri tason ilmiö eli ilmaston lämpeneminen ja Golfvirran hidastuminen, kuten tutkimusprofessori Petteri Uotila Ilmatieteen laitokselta kertoi Ilta-Sanomille vuonna 2015. Täten pahoin pelkään, että syksy pitenee ja vetistyy, jonka jälkeen lyhentynyt talvi tulee lumikuormalla, jota seuraa vetinen kevät ja kesä. Tuloksena routiminen jää olemattomaksi, metsätraktorit uppoavat metsiin ja 76 tonniset rekat uppoavat sorateille. Täten Suomen puuperusteiset taloudelliset ja ympäristötavoitteet olisi saavutettava nostamalla energiatehokkuutta. Puukuljetuksia tulisi aktiivisesti ohjata rautateille ja koko rataverkko tulisi ottaa täyskäyttöön. Puutavaralogistiikkaan olisi saatava uusi linjaus, jossa keveymmät rekat toimittaisivat puun nykyistä useammille rautateiden lastausasemille.

Puubiomassaa emme voi jättää hyödyntämättä, eikä paluuta hevosvedolla toimivaan metsuritoimintaa ole laajassa mittakaavassa, mutta toisaalta Suomen nykyinen tehometsänhoito on törmäämässä yhä suurempiin logistisiin ongelmiin, joita on mahdoton ratkaista nykyisellä rakenteella. Sitä, mihin Golf virran hidastuminen johtaa lopulta, tuskin näemme, mutta toivottavasti ei sentään Day After Tomorrow elokuvan jääkauteen. Mutta ei kai tätäkään voida sulkea pois. Noin 10 000 vuotta sitten Suomi oli jään peitossa. Ilmaston muutos kohtaa niin kaupunkeja kuin maaseutuakin, ihmisten ei kuitenkaan kannattane sitä edistää

Lauri Oinonen
Keuruu/Haapamäki

Pääsiäiselle 2018

On pääsiäsilauantain ilta. Hiljainen viikko ja 40 vuorokauden mittainen paastonaika ja pitkäperjantai ovat takana. Hiljaisen viikon tiistaina osallistuin Haapamäen iltakirkkoon, mikä pidettiin yhtenäiskoulun eteisalulassa Haapamäen kirkon ollessa vuoden päivät remontissa. Edessäni olivat koulun seinällä sankarivainajien nimitaulut koulun oppilaista ja Haapamäen ja Riihon kansakoulupiirien alueilta. Haapmäen yhteiskoulun oppilasalue kattoi näitä paljon suuremman alueen, koska oppilaita keskikouluun ja varsinkin lukioon tuli useiden kuntien alueelta. Olen monta kertaa nähnyt nuo taulut. Nyt ne olivat kuin alttaritauluina lyhyen jumalanpalveluksen ajan edessäni. Koetin laskea nimein määrää, en saaanut etäisyydeltäni tarkkaa lukua, koska yhteensä niitä oli oli yli kuudenkymmen, muutamia oli kahteen kertaan, koska sama henkilö oli saattanut olla em. kansakoulujen ja sitten yhteiskoulun oppilas.

Huomioni kiinnittyi siihen, että joukossa oli yksi naisen nimikin yhteiskoulun muistolaatoissa kesäkuulta 1944. Harvoin muistamme, että miesten rinnalla uhrin isänmaamme puolesta antoivat myös lotat ja sotilaskotisisaret. Nyt tämä tuli esille poikkeuksellisessa jumalanpalveluspaikassa. Tänään muistan myös lottia erityisesti, koska on äitini 102-vuotissyntymäpäivä. Hänen matkansa päättyi runsas kolme vuotta sitten, joten onnittelen ajatuksin ja Multian kirkonkylällä Sinerväjärven hautausmaalla illan tummuessa kirkastuvat haudalla kynttilät.

Huomenna on kristikunnan pääsiäinen. Osallistun kello 10 messuun. Ylihuomenna 2.pääsiäispäivänä saan olla sananjumalanpalvelusten papin tehtävissä Multian kirkossa kello 10.00 ja Petäjäveden seurakuntatalolla kello 13.00, jossa seurakunnan kirkko on myös remontissa. Petäjävedellä on tosin jo vuosien ajan säästösyistä pidetty talvikauden jumalanpalvelukset seurakuntalolla kirkon äärellä-

Auringon päiväsaikaan paistaessa kirkkaasti Keski-Suomen yli 60 senttimetriä paksuille vielä ihan valkoisille hangille saamme viettää pääsiäistä. Hieman jännitän, tuleeko toiselle pääsiäispäivälle vielä talven ennustettu lumipyry kirkkomatkoilleni Haapamäeltä Multian kautta Petäjävedelle ja sieltä Keuruun Liikuntapuiston Sompalaan, jossa emerituskaupunginjohtajamme ja kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen viettää varsin hyväkuntoisena ja iloista elinvoimaa uhkuvana 80-vuotisjuhlapäiväänsä.

Hyvää Pääsiäistä 2018!