Isäni talvisodan haavoittumisen 80-vuotispäivänä

Tänään huomaan tulleen 80 vuotta jaakkimalaisen isäni Sulo Oinosen haavoittumisesta Ulsmaisissa muutama kilometri etelään hänen aiemman talvisodan taistelukentän Kollaanjoen ja Kollaanjärven yhtymäkohda maisemista.

Kun vihollinen ei ollut kyennyt tekemään eikä koko talvisodan loppuun mennessäkään läpimurtoa Kollaalla kolmen kuukauden kovien hyökkäystensa tuloksena, se yritti sivustakoukkausta Kollaalta katsoen Laatokan suunnan kautta suomalaisten selustaan. Tätä varten joukko, johon isäni kuului, siirrettiin Kollaalta Ulismaisiin torjumaan "korpiryssiä" ovelassa hyökäyksessään. 

Isäni kertoi vihollisen ampuneen (kansaivälisten sopimusten kieltämiä) räjähtäviä, mitkä puissa räjädellessään syöksivät kuumien metallien raesateen osamansa alueelle. Tällaiseen suihkun alle jäi isänikin. Hän kertoi kaiken tuntuneen lämpimältä haavoittuessaan tajunnan nopeaan menetykseen.

Seuraavat muistikuvansa hän kertoi Joensuun sotasairaalasta vasta aselevon jo tultua (13.3.1940), missä tanskalainen lääkäri antoi isäni kertoman mukaan hyvää ja ystävällistä hoitoa. Lähes kaikki sirpaleet oli saatu leikkauksien ansiosta poistettua. Jotain jäi kuitenkin loppuiäksi ja meni aikanaan isäni hautaan. Jatkosodassa tulivat taas uudet haavoittumiset, joita osaltaan hoidettiin Oulussa.

Ennen haavoittumistaan Isäni lähellä taistellut legendaarinen ampuja, lumipukuinen "valkoinen kuolema" kuten vastapuoli Simo Häyhää nimitti, haavoittui pahasti kasvoihin. Isäni vei karjalaisen naapurinsa Eino Toiviasen? kanssa häntä kohti JSP:tä (sodan ajan joukkosidontapaikka, nyt ensiapuasema). Isäni luuli Simo Häyhän kuolevan, vammat näyttivät niin pahoilta, mutta hän ei tullut tietämään, että Simo Häyhä sittenkin jäi eloon.

Isäni haavoittuminen sattui talvisodan "verisimpänä päivänä", jolloin kaatui nykyisten tietojen mukaan 816 suomalaista. Kollaalla kuten Ulismaisissakin rintamat pitivät, vihollinen pääsi läpi vasta välirauhansopimuksen määrittelemien rajojen avulla. Kollaan taistelijat olivat hyvin pettyneitä ja olivat kirjan Kollaa kestää tekstin mukaan sanoneet, että parempi olisi ollut kaatua, kuin nähdä tällainen häpeärauha. Kollaan taistelijat olivat Karjalan miehiä, jotka menettivät kotinsa ja sen myötä paljon muuta. Suomi suruliputti menetyksiä.

Olen pohtinut jälkeenpäin sitä mitä tapahtui isäni irtaimelle omaisuudelle ja esim. hevoselle?  Jaakkima ja Lumivaara, jossa isälläni oli juuri hankittu maatila, olivat yli sadan kilometrin päässä Kollaan rintamasta ja kaukana Kannaksenkin rintamasta ja menetettiin välirauhan sopimuksessa,ei taistelualueen menetyksenä. Vastaava toistui jatkosodankin jälkeen.

Nuo alueet sodan myötä on menettetty vain suuren Pohjan sodan eli Ison vihan jälkeen. En tunne tuon sodan sotatoimia kyseisillä alueilla. Tuolloin ei liene ollut rintamalinjoja sillä asutuksen ja väestön vähäisyydestä johtuen, kuten myöhemmin on rintamia ollut.

Pähkinäsaaren rauhassa 1213 alueet jäivät silloisen rajan toiselle puolelle. Keitä kantapitäjäksi muodostuneen Jaakkiman (Joachkim, Vapahtajamme isoisän nimi) alueella tuolloin asui, ei ole tiedossani. Olisiko ollut isoäitini kantavanhempia? Vai olisivatko he tulleet Karjalaan Ruotsin vallatessa alueen ja pyrkiessä luterilaistamaan Karjalaa?  Suvuissani en tiedä olleen ortodokseja, siksi voi olettaa isoäitinikin kantavanhempien tulleen Savosta?

Historian mukaan isoäitini kylän nimi Oinaanvaara tullee siitä, että Peukalhuulinmäellä on esihistoriallisena pakanuuden aikana ollut uhripaikka. Isoäitini synnyinpaikka sijaitsi juuri Peukalhuulinmäellä. Tämä on Lumivaaran korkein paikka, josta näki Laatokalle ja siksi se oli jatkosodan hyökkäysvaiheessa suomalaisille (Multian, Pihlajaveden ja Toivakan miehille kaatumisten ja haavoittumisten) tavoiteltu tähystyspaikka.

Suomalaiset yriitivät kolmena aaltona "Karjala" sotahuutonaan huutaen valloittaa Peukalhuulin mäkeä onnistumatta kuitenkaan siinä.

Suomalaisten komentaja siirrettiin miesten turhaksi koetun tapattamisen vuoksi muihin tehtäviin ja neuvostoliittolaisten komentaja palkittiin suuresta facistien vastaisesta taistelusta. Tulos oli kuitenkin pian neuvostolliton lähes salaa tekemä pakeneminen Laatokalle, sillä he olivat jäämässä mottiin suomalaisten edettyä molemmilla sivustoilla.  Multian, Pihlajaveden ja Toivakan sankarihaudat kertovat hiljaista historiaansa.

Jaakkiman ja Lumivaaran miehet puolestaan lähtivät Tornion seudulle evakuoituina Länsi-Pohjan miesten kansssa jatkosotaan valloittamaan menetettyä Sallaa ja sieltä edellleen Vienan Karjalaan.

Pandemian uhka koetettava estää

Pandemian uhka on vakava ja siksi nyt tarvitaan toimia

Viime päivinä olemme saaneet kohdata uutisia etenevästä korona viruksesta. Ihmisten reaktiot ovat olleet vaihtelevia, vähätteleviäkin. Ymmärrän varsin hyvin, että paniikki on mielialan tila, mikä ei hyödytä ketään ja siksi paniikkiin ei ole koskaan aihetta, vaaratilanteessa kaikkein vähiten.

Mielestäni uhka on kuitenkin otettava vastuunkantajien parissa mahdollisimman vakavasti. Pienenä sammutettu tulipalo on toiseksi parhaiten sammutettu, paras olisi ennalta ehkäisty ja syttymätön palo. Nyt on kuitenkin tosiasia se, että maailmalla leviää koronavirus, josta ensimmäiset sairastumiset Suomessakin on jo todettu.

Kun kymmenisen vuotta sitten oli lintuinfluenssan uhka seurasin tilannetta kansanedustajana "etulinjassa" varsin valppasti ja minulla oli kontaktihenkilöinäni Suomen alan huippuosaajat ja erityisesti Tampereen yliopistosta. He kävivät eduskunnassa asiantuntijavierainani. Sain hyvin ajantasaista tutkimustietoa. Tämän pohjalta tein eduskunnassa keskustelualoitteen tästä ajankohtaisesta asiasta.

Suullinen torstain kyselytunti peruttiin ja ajankohtaiskeskustelu käytiin. Näin on eduskunnassa menetelty nytkin. Tämä on oikein hyvä ja tarpeellinen asia. Se on signaali eri toimijoille. Nyt tarvitaan medialukutaitoa.

Asiantuntijat puhuvat siten, että ei tulisi pelkotiloja eikä paniikkia ihmisten parissa. Uhka on todellisuudessa sikäli vakava, että ei ole aseita eli rokotteita ja lääkkeitä viruksen torjuntaan eikä ole tietoa milloin saadaankaan. Tieteellinen tutkimustyö on nyt se, mihin panen odotukseni. Luotan Suomessakin tähän panostettavan, täällä on maailman huippuosaamista.

Puolustusvaliokunnan jäsenenä olin hyvin perillä toimista, joita olisi tarvittu, ellei uhkaa olisi saatu torjuttua maailmalla. Uhka oli olemassa, mutta onneksi maailmalla torjuntatoimet estivät katastrofin, mikä ilman toimia olisi kohdannut maailmaa ja meitäkin hyvinkin tuhoisasti.

Nyt tilanne on sikäli pahempi, että rokotetta ei ole vielä löydetty eikä arvaustakaan asiaan. Viime kerralla uhan tässä vaiheessa, rokote oli jo keksitty. Mutta ongelmana oli sen riittävä tuotanto ja maailmanlaajuinen jakelu. Olisimme olleet katastrofissa, jos rajoittavat torjuntatoimet eivät olisi auttaneet ajan voittamisessa, mikä oli ja on nytkin tarpeen, sillä on mahdollista, että viruskanta heikkenee ajan kanssa.

Niin onneksemme tapahtui tuolloin. Parhaimmassakin tapauksessa olisimme saaneet Suomeen vain rajallisesti rokotteita eikä niitä olisi riittänyt koko kansalle. Siitä huolimatta parisen tuhatta ihmstä sairastui ja kymmeniä kuoli. Olisiko kuntien valmius tuollon riittänyt terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja kaikessa muussa, jää onneksi arvoitukseksi.

Virus ei vättämättä heti heikkene, se voi kiertää pahimmalliin uusiutuvana vuosiakin, kuten tapahtui itsenäisyytemme alussa espanjantaudin aikaan. Äitini suvussa Keski-Pohjanmaalla tuli kuolemantapauksia nuorille miehille epidemian vuoksi, vaikka he olivat selvinneet ilman vammoja vapaussodasta. Pitkät etäisyydet ja talvi eivät estäneet espanjatautia, vaan se jopa ärhäköityi Lappiinkin saavuttuaan tuhoisin seurauksin.

Nyt koen kaikki rajoittamistoimet viruksen leviämisen estämiseksi tarpeellisiksi. Kun virusta on saatu pidettyä rajatulla alueella, on mahdollista voittaa aikaa, mitä todella tarvitaan, rokotteen keksimiseksi, valmistamiseksi ja jakeluprosessiin. Haluan luottaa hallituksen toimiin, vaikka nyt en kansaedustajana voikaan vaikuttaa asioihin, kuten saatoin tehdä kymmenisen vuotta sitten.

Samalla tiedän sen, kuinka valtavasta kokonaisuudesta pandemian hoidossa ja sen seurauksissa on kyse. Siinä voi olla aseellista sotaakin suuremmasta uhasta kyse. Siksi uusien hävittäjienkin hankintaa olisi siirrettävä tämän uhan edessä. Rahaa on tarvittaessa oltava ja paljon. Kykenevätkö poliitikkomme tähän?

Kukaan ei ole nyt hyökkäämässä aseellisesti maahamme ja hornettimme ovat vielä vuoden ja enemmänkin huippukunnossa. Mutta uhka tuleekin nyt viruksen muodossa. Haluan tämän torjuntaan nyt kaikki mahdolliset toimet. Tässä en ryhdy niitä kuvailemaan, mutta haluan valtakunnallisten vastuunkantajien tiedostavan nytkin asia

Runeberginpäivänä 2020

Tänään on Runeberginpäivä ja vuosi on 2020. Helmikuun talvessa ovat lippusaloissa sinisristiliput. Maisema koko Keurusseudulla on noin 30 cm paksun lumen peitossa. Monet ovat kokeilleet suksiensa sujuvuutta jo useampien talven lumien aikana, mitkä lumet ovat siten sulaneet pois.

Nämä lumet ainakin Keurusseudulla kestänevät kevään lopuuliseen tuloon asti. Suomessa on paljon lumettomia alueita paitsi Tampereen eteläpuolelta alkaen niin myös laajoilla alueilla maamme länsiosissa. Tämän sain huomata käydessäni junamatkalle eilen Porissa Porin aseman ja Mäntyluodon välisen rataosan sähköistyksen juhlimistilaisuudessa.

Haluan tulevaisuudessa raiteiden palvelevan myös Haapamäeltä suorinta reittiään ilman Tampereen mutkaa, junien ruuhkaa ja veturien kääntämistä Mäntyluotoon/Tahkoluotoon joissa ovat jäättömät syväsatamat ja laivaruuhkista vapaa avoin Selkämeri. Haluan Pori-Parkano-Haapamäki radasta Suomen teollisuuden ja transitoliikenteen pääradan Tyyneltä valtamereltä Atlantille.

Reitti on osa maapallolla suorinta maa/meriyhteyttä Shanghaista New Yorkiin! Ja juuri Haapamäen kautta, Tampereen reitti on arvovaltaisen insinööritoimiston laskelmissa todettu ajassa puoli tuntia pidemmäksi. Lentoreitti puolestaan menee lähempää pohjoista napa-aluetta. Paljolti lennot tekevät kuitenkin välilaskun Suomessa.

J.L.Runebergin merkitys kansallisille identiteetillemme on suuri. Suomenruotsalainen pappismies loi suomalaisuutta varsin paljon aikana, jolloin ei ollut kovinkaan monta henkilöä, jotka olisivat voineet unelmoida saatika uskoa joskus Suomen olevan itsenäinen valtio ja oma kansakunta. Kansainvälisessä maailmassa on yhä enemmän juurettomuutta.

Tällä en halua syyllistää ketään. Onhan meitä monia suomalaisiakin, jotka ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan asuneet eri syistä monilla paikkakunnilla ja sanovat siksi, että eivät ole kotoisin mistään. Asialla on varmastikin positiivisiakin elementtejä, mutta on myös hyvä, jos aidosti voi sanoa olevansa kotoisin joltakin paikkakunnalta ja maakunnasta.

Suomalaisuus ja synnyinseutu ovat arvoja, joilla on pysyvää merkitystä. Jukka Kuoppamäen lauluissa tämä ilmenee selvästi, onhan Jukka toki Topeliuksen sukuakin ja hän on minulle kertonut "topeliaanisen Suomen" arvopohjakseen.

Muutuvassa maailmassa on hyvä asia se, että on kansallisia perinteitä. Hyvää Runeberginpäivää ja helmikuun valkohankia! Keuruulla ja Multialla on ihan aidosti nyt talven tuntua!

Tammisunnuntaina 2020

Tänään on tammisunnuntai 26.tammikuuta ja vuosi 2020. Päivälleen 102 vuotta voidaan katsoa Suomen itsenäisyyden turvanneen vapaussodan alkaneen. Tosin mielestäni tämä alkoi muutamia päiviä ennen jo Karjalassa, mutta vapaussodan historia on paljolti kirjoitettu Pohjanmaalla alkaneista toimista venäläisten varuskuntien riisumisista aseista ja kenraali Mannerheimin johtamista toimista käsin.

Risteysasema Haapamäki oli hyvinkin strategisessa roolissa sen suhteen, kuinka taphtumien kulku tulisi tapahtumaan. Suomi oli itsenäsitynyt 6.12.1917, mutta valta oli otettu varsinaiselta hallitúkselta, mikä pääsosin onnistui pakenemaan Vaasaan tai piiloutumaan eri paikkoihin ja edukunta ei pystynyt kokoontumaan. Ilman vapaussotaa, mistä tosin käytetään myös muita nimityksiä, Suomi olisi kuitenkin joutunut osaksi Neuvostoliittoa. Mikä olisi ollut silloin Suomen kehitys, on vain arvailtavissa.

Sota on aina valitettava asia. Historialle emme voi tehdä muutoksia. Keurusseudulla ei käyty taisteluja eikä näillä seuduilla ollut veljesvihaa ihmisten kesken. Maan laillinen hallitus julisti valkoiset joukot ja suojeluskunnat maan viralliseksi armeijaksi, johon otettiin miehiä myös asevelvollisuuteen perustuen sen hallitsemalta alueelta ilman luokkarajoja.

Tammisunnuntaita on sitteemin viettetty kirkko- ja muistojuhlien merkeissä maakuntakeskuksissa. Tampereen tuomiokirkon tammisunnuntain konsettitailaisuuteen olen tavannut Pyhän Konstatinus Suuren ritarikunnan jäsenenä osallistua, mutta tällä kertaa olen saanut kotivierailukutsun Keuruulle ja noudatan jo viime vuoden lopulla esaitettyä pyyntöä.

Olen saanut kunniatehtävän siunata monia vapaussotureita haudan lepoon. Olen saattanut Multian, Haapamäen ja Keuruun viimeiset vapaussoturit viimeisillä matkoillaan sen maan lepoon, jota he ovat olleet nuorina miehinä vapauttamassa. Nämä ajatukset lausuttiin vapaussodan veljien suulla, kun he laskivat havumiekan vapaussoturin avoimeen hautaan arkun päälle. Nämä miehet ovat poistuneet Keurusseudulta jo viime vuosituhannen puolella. Kunnia heidän muistolleen.

Kohta ovat poissa myös viime sotiemme veljet. Vielä voimme tehdä joatian heidän hyväkseen. Minulla on Ylivieskassa kohta 95-vuotta täyttävä Martti-eno. Hän on Syvärin, Ihantalan ja Lapin sodan veteraani. Häneltä haluan vielä kuulla historiaa, mille kohta ei ole enää kertojia keskuudessamme.

Joulukirje 2019

 

Joulukirje 2019

Me käymme Suomessa joulun viettoon. Keuruulla ja Multialla on valkea joulu, muutaman lämpöasteen suojasää ei ole sulattunut noin 10-15 paksuista lunta. Kävin aatonaattona sytyttämässä led-kynttilät isäni ja äitini haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Jouduín ostamaan uudet, koska en eilen saanut entisiä ja ilmeisesti kastuneita laitteita uusilla paristoillakaan toimimaan.

Sinervä-järveltä käy yleensä aina sen verran tuulta järven rannalla oleville haudoille, että elävien kynttilöiden sytyttäminen on haasteellista ja vaarana on kynttilöiden sammuminen heti poislähdettäessä. Multian Riuttakoskessa on vettä kevättulvakorkeudessa. Koen Riuttakosken sahan ja myllyn sähkögeneraattorin entisenä käyttäjänä lukio- ja opiskeluajoiltani nyt menevän tavattoman paljon energiaa hukkaan.

Omistaja ja hyvä naapurini Venne Uuranniemi antoi Keuruulle muutettuaan minun käyttää sähkövoimalaa ja myllyä korvauksetta kuin omaani syntymäkotini tarpeisiin. Vain minimaalinen määrä kosken vesivoimasta meni teollisuuskanavaan. Joten lohille ja koskikaroille jäi vapaata koskea aina varsin paljon. Aikoinaan naapurillani oli ajatus Multian kirkonkylänkin sähköistämisestä Riuttakosken sähköllä.

Haluaisin Suomessa vakavasti pohdittavan nk. pienvesivoimaloiden käyttöönpalauttamista. Tämä olisi kotimaista ja ekologista energiaa lähellä käyttäjiään. Viime sotien aikana Multianjoen Riutta- ja Kurenkosken vesivoimalla oli hyvin suuri merkitys yli 4000 asukkaan Multian kunnassa. Aiheesta olen maininnut kirjoituksessani tämän vuoden Multian Joulussakin.

Olin 4.adventtisunnuntaina messussa Keuruun kirkon penkissä, joulun  valot jo paloivat joulukuusessa kirkkaina. Kävin kirkon jälkeen Riuttakoskella katsomassa tietä kulkien mahdollisia metsän tykkylumen vahinkoja, mutta onnekseni en niitä havainnut. Muutama pieni mäntypuu oli kuitenkin katkennut. Minulle joulu ja metsä jotenkin kuuluvat yhteen.

Vuosi sitten tykkylumi vaurioitti 300 tukki- tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, joiden korjuu oli kova savotta keväällä juhannusviikon sirkkelisahauksineen helteessä ja hyttysten keskellä Riuttakankaan entisellä naapurini hiekkamontulla. Noista puista jäi vaikeasti kuljetettavina vielä noin 100 tukkia metsään. Kaikkiaan tukkeja/pikkutukkeja tuli tuhatkunta. Joukossa oli toki komeita honkia ja kuningatarkuusiakin, joista sai sahauksessa järeämpääkin sahatavaraa.

Nyt käymme joulun viettoon. Tutut Riuttakosken tuvan joulut ja jouluaaton sauna kosken rannalla ovat unelmien muistoja. Nytkin on helpompaa viettää joulua muulla tavoin. Jouluiset kirkot haluan kokea myös tänä jouluna.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Suomen poikittaissuuntaisesta junaliikenteestä

Poikittaissuuntainen junaliikenne kovaan käyttöön

Suomen junaliikenne tulee nähdä toimivana verkostona koko rataverkostolla kautta maan. Erityinen ongelma on poikittaisliikenteen vähäisyys ja sen jatkuvat heikennykset. Junaliikenteessä olisi suuria mahdollisuuksia, jos sitä haluttaisiin kehittää kautta Suomen. Kokonaisnäkemys hämärtyy ja lopulta puuttuu, kun tarkastellaan vain rataosia ja heikennetään sekä lopetetaan niiden junaliikennettä.

Matti Koistinen kiinnitti Helsingin Sanomissa 12.11. aivan aiheellisesti huomiota mm. Pieksämäki-Joensuu kiskobusseilla nykyisin tapahtuvan junaliikenteen lakkautusaikeisiin. Hänen esittämä keinonsa maakunta- ja kuntarahoitteisesta junaliikenteestä on puolestaan epärealistinen, koska rahaa tällaiseen ei ole eikä tule olemankaan. Kuntien talous on tiukoilla ja maakuntien rahat ovat riittämättömät.

Mahdollisuus avautuu kuitenkin liikenteen kehittämisen ja kehittymisen kautta. Sujuva poikittaisliikenne juuri junan avulla on mahdollista ja välttämätöntä, jos haluamme ilmastopolitiikassa ryhtyä puheiden sijasta tekoihin. Hallitusohjelma suorastaan velvoittaa nopeina toimina ottamaan nyt vähäliikenteiset ja jopa suljetutkin radat käyttöön. Näin ilmastopolitiikassa siirryttäisiin puheiden sijasta konkreettisiin tekoihin ja samalla nopeimmin ja edullisimmin poistettaisiin ruuhkaratojen pullonkauloja.

Aiemmin maamme poikittaisliikenne nähtiin kokonaisuuksina, joissa yhteydet toimivat ilman monia junanvaihtoja, mikä paransi matkutusmukavuutta. Haluan harkittavan kahta päivittäistä IC-junaparia reitille Vaasan satama-Seinäjoki-Haapamäki-Pieksämäki-Joensuu. Tästä voisi Huutokoskella irrottaa Savonlinnan ja Parikkalan kautta Imatralle menevän yksikön ja tämä vastaavasti palatessa liitettäisiin Haapamäen kautta Vaasan satamaan menevään junaan. Reitti tarjoaisi siis kansainvälisiäkin logistiikan ja liikkumisen mahdollisuuksia.

Länsi-itä-länsi yhteydet alkaisivat toimia! Henkilöauton ei tarvitsisi olla pakollinen vaihtoehto. Poikittaisliikenteen kokonaisuutta lisäisi myös Pori-Parkano-Haapamäki radan kunnostus ja palauttaminen logistiikan ja henkilöliikenteen kovaan käyttöön. Porin suunnasta tulevat vaunut voitaisiin kytkeä Haapamäen risteysasemalla idän junaan ja vastaavasti irrottaa Haapamäellä paluusuunassa kulkemaan Poriin.

Poikittaisratakokonaisuus tarjoaa hätkähdyttävät mahdollisuudet. Yhdeksän maakunnan alueilla kulkeva kokonaisuus yhdistäisi viisi pitkittäisuuntaista rataa toimivaksi verkostoksi. Juuri tätä tarvitaan ykköstoimena ilmastopoliittisiin tekoihin. Sähköistämättömät rataosuudet tulisi sähköistää pikaisesti, vaikka liikennettä voisi hoitaa jo nytkin agregaattivaunujen avulla dieselvedollakin.

Lauri Oinonen

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään. Tämä on Suomessa luonnollinen perusasia. Tätä ei ole aihetta muuttaa. Sumessa muun uskoisen tai uskonnottomankin olisi aivan varmasti parempi elää tässä maassa, jos me olisimme elämässämme kristittyinä parempi kristittyjä.

Suomalainen arvopohja rakentuu kristilliselle perustalle. Oikean ja väärän erottaminen perustuu Raamatusta löytyviin elämän käyttöohjeisiin, kymmeneen käskyyn. Kristiilisen uskon yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi on lainsäädäntö rakentunut kristillisten arvojen viitoittamalle pohjalle. Täten eduskunnan apulaisoikusmieskin voi esittää näkemyksensä, vaikka en sihhen halua yhtyäkään ja voin puolestani kritisoida vapaasti myös hänen ajatuksiaan. Kaikkialla tällainen ei olisi maailmassa mahdollista, jos kristillinen usko ei ole saanut vapaasti vaikuttaa.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus rakentuu kristilliselle arvoperustalle. Jos sitä haluttaisiin noudattaa nykyistä paremmin, olisivat monet asia maailmassa paljon nykyistä paremmin.

Mutta kuinka kukaan voi noudattaa elämän käyttöohjeita, niitä ikuisia totuuksia joita kristiilinen usko tarjoaa, ellei niitä opetata ja niihin myös kasvateta? Siksi haluan turvata kaikille yhteisen kristillisen kasvatuksen, johon yleissivistyksen vuoksi on hyvä osallistua tietyssä määrin, vaikka ei olisi taustaltaan kristitty. Kun on tietoa ja kokemusta asioista, luotan jokaisen omantunnon ratkaisuihin omasta uskonratkaisuistaan.

Suosittelen terveen järjen käyttöä ja ymmärrystä asioissa sellaisten mielipiteiden asemesta, jollainen on nyt "lipsahtunut" Kouvolan koulun juhlapaikasta.