Hyvää ystävänpäivää!

Kun aloitan tämän kirjoitukseni on vielä vuonna 1962 kuolleen isäni Sulo Oinosen nimipäivä. MIksikä isovanhempani Edla s. Ahokas ja Israel Oinonen valitsivat aikanaan esikoislapselleen tuon etunimen, mitä en nyt muista kertaakaan kastetoimituksessa lausuneeni. Talvi- ja jatkosodan taistelijan ja sotainvalidin ja kahden tilan, toinen Karjalan Lumivaaran Ihalan kylässä toinen Multian Riuttakoskella, raivaajan ja rakentajan elämäntyö päättyi sairauskohtauksessa äkkiarvaamatta ja inhimillisesti katsoen kesken 9.8.1962 52 vuoden iässä. Tuolloin olin Keuruun yhteiskoulun alaluokilla. Äitini kanssa päättäväisesti tahdoimme jatkaa tilanpitoa. Se on vahvistanut maahenkeä eikä nykyinen EU-aikakaan ole kyennyt sitä nitistämään.

Valentinin nimipäivää 14. päivänä helmikuuta vietämme ystävänpäivänä. Aiheen tälle on antanut jo kristikunnan alkuaikojen pyhä Valentinus. Enoni ja äitini jo lapsena kuollut veli oli Valentinus Järvelä. Kävin hänen pienen hautakiven luona Ylivieskan palaneen kirkon lähellä viime syksyllä äitini sisarussarjan vanhimman 95- vuotiaana kuolleen Martti Järvelän hautaan siunaamisen yhteydessä. Puhdistimme serkkuni Olavi Järvelän kanssa hänen hautakivensä kirkon kivijalan ja Kalajoen Juurikosken välisellä kirkkomaan kapealla osuudella. Samana päivänä täytti äitini serkku Yrjö Prittinen Kalajoella 104 vuotta.

Jokaisen päivän tulisi olla ystävänpäivän. Mutta on toki hyvä, että kalenterissa on myös tällainen. Se muistuttaa olemassaolollaan tärkeästä asiasta, ystävyydestä. Maailma olisi paljon mukavampi jokaiselle, jos tätä Valentinuksen päivän teemaa muistaisimme elämässämme ihan pienissäkin asioissa. Juuri noista pienistä asioista ja nopeasti ohitse kiitävistä hetkistä elämämme muodostuu.

Hyvällä ystävälläni Keijolla on tapana sanoa: "Jumala toimii tilanteissa". Vaikka emme huomaa ja yleensä emme tätä huomaa, niin juuri näin asia kuitenkin on. Pienikin myönteinen ajatus, sana tai vielä parempi, jos olisi jopa ihan tekokin voi tehdä jopa uskomattoman myönteisiä asioita jos ei itsessään niin seurausvaikutuksina joko lähellä tai kaukana. 

Monet joulun valot vielä palavat, pimeäähän on vieläkin, vaikka vuodenkierron pimein neljännes onkin jo sivuutettu. Vanha totuus, mitä seurakuntamme nuorisonohjaaja Kirsti Mäkinen usein toisti, että ei olemassa niin suurta pimeyttä, etteikö pienikin kynttilänliekki valaisisi ympärilleen. Antakoon tämä lause mietittävää tällekin ystävänpäivälle 14.2.2021.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kunnallisvaalien siirtäminen syksyyn koronan takia

Kuntavaalit korona-aikana hengenvaarallinen uhka ja demokratian sekä yhdenvertaisuuden pilkkaa

Koronan arvaamattoman suurien uhkien vuoksi näen huhtikuulle aiottujen kunnallisvaalien siirtämisen ensi syksyyn terveydellisistä syistä välttämättömäksi.  Koen, että juuri kansanterveydellisistä syistä asia on saatettava esille, jotta asiassa kyettäisiin tekemään pikaisesti välttämätön ratkaisu. Eri turvatoimet ovat kaikki näennäispuuhastelua, joilla ei todellisia ongelmia voida poistaa.

Haluan tukea, kannustaa ja rohkaista maan hallitusta ja eduskuntaa näkemään huhtikuun kuntavaalit kansalle hengenvaarana ja demokratian ja yhdenvertaisuuden ihan pilkkanakin. Siksi lähestyn blogini lukijoita tämän asian merkeissä. Uuden Suomen blogeissani ja twiittauksissani olen käsitellyt asiaa useita kertoja. Mutta asiallista keskustelua ei näytä syntyvän. Onko tilanne niin vakava, että keskustelua ei haluta käydä?

Kuntapäättäjänä ja kansalaisena olen hyvin huolestunut, jos nyt huhtikuussa todella olisivat kunnallisvaalit. Tuntuu, että nyt ei haluta tiedostaa tarttuvan ja hengenvaarallisen kulkutaudin ja sen aikana tapahtuvien kunnallisvaalien monia ja vaarallisia ongelmia.

Jo nyt ovat perinteiset demokratiaan kuuluvat yleisötilaisuudet, toritapahtumat ja muu vastaava vaaleja edeltävä vaalitaistelu mahdottomia eikä tilanne suurella todennäköisyydellä tule ainakaan merkittävästi tule parantumaan huhtikuun lähestyessäkään. Internet ja Teams eivät voi korvata demokratiassa yhdenvertaisesti tai tasa-arvoisesti vaaleja edeltäviä tapahtumia. Koronan todellisuus olla jopa nykyistä vaarallisempikin tilanne tulevina viikkoina, kuten te parhaiten tiedätte.

Suurin ongelma on se, että merkittävä osa kansalaisista ja vielä suhteessa enemmän äänioikeutetusta väestöstämme kuuluu riskiryhmiin iän tai eri sairauksien vuoksi.

Ongelma koskettaa konkreettisesti myös ehdokkaita ja vaalityöntekijöitä.

Demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus vaarantuvat ja merkittävästi estyvät. Näin ei voi tapahtua järjestäytyneessä yhteiskunnassa vaalien aikaan. Vaikka itse äänestyksissä, ennakkoäänestys- ja vaalipaikoilla voitaisiinkin tehdä moniakin varotoimia kulkutaudin tartuntojen estämiseksi, on koko valtakuntaa koskevassa kokonaisuudessa suuria riskejä. Sama koskee myös kotiäänestystä ja varsinkin, kun sen puitteissa äänestäjät jo lähtökohtaisesti kuuluvat eri tavoin riskiryhmiin.

Huomattava tosiasia on edelleen se, että on suuri todennäköisyys, että monet kansalaiset jättävät koronan takia huhtikuussa äänestämisen kokonaan pois. Suuri ja merkittävä ongelma ovat karanteeneissa olevat. Heidän osallisuutensa kunnallisvaaleissa paljolti estyy niin äänestäjinä ehdokkaina kuin vaalityöntekijöinäkin. Tilanne on ongelmallinen myös karanteenissa olevien lähipiiriin kuuluvien kohdalla. Suuri mahdollisuus koronan aikana vaaleissa olisi äänestysprosentin madaltuminen ja siitä seuraava demokratiavaje.

Kunnallisvaalit ovat perinteisesti olleet vuosikymmeniä syksyllä. Viime kerta kevätvaaleista oli poikkeus, koska alkuperäinen tavoite oli yhdistää kunnallis- ja maakuntavaalit samanaikaisiksi. Nyt todennäköisesti riittävän tehokkailla ennalta estävillä rajoituksilla ja rokotuksilla on korona saatu minimoitua syksyksi 2021 ja tämä perinteinen kunnallisvaalien ajankohta, olisi silloin turvallisempi. Tällöin demokratian, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumiselle olisivat terveellisemmät kunnallisvaalien puitteet kuin nyt huhtikuussa.

Edellä olevan perusteella kansalaisten ja maan hallituksen toimivan  kunnallisvaalien siirtämiseksi koronan vuoksi ensi syksyyn ja tästä tehtävän mahdollisimman pikaisesti ratkaisun.

Martin Scheinin oikeassa poikkeuslain tarpeesta

Tutkimusprofessori Martin Scheinin Oxfordin yliopistosta on aivan oikeassa vaatiessaan Suomeen erillislakia poikkeusoloista koronan tehokkaaksi torjumiseksi kohti nollaa. Hän esittää, että eduskunta kutsuttaisiin pikaisesti koolle koronaepidemian täydellisen tukahduttamisen tarvitseman poikkeuslain saamiseksi. Koronan kukistamisessa voidaan päästä tuloksiin, jos tavoitteeksi asetetaan viruksen täydellinen eliminointi.

Poikkeuslain perusteella voidaan liikkumis- ja muille rajoituksilla säästää jopa tuhansia ihmishenkiä maassamme. EU on kykenemätön ja haluton torjumaan riittävästi epidemiaa, koska se taloudellisten intressipiirien lyhytnäköisestä painostuksesta on poistamassa rajoiltaan liikkumisrajoituksia, mitkä todellisuudessa estävät ennalta kulkutaudin etenemistä tehokkaimmin.

Professori Scheinin esittää, että perustuslain 23 pykälän nojalla eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä säädettävän poikkeuslain avulla voidaan parissa viikossa säätää ja panna toimeen lait, joita tarvitaan koronan täydelliseksi tukahduttamiseksi. Vaikka rajoitustoimet tuntuisivat ankariltakin, ne ovat tarpeen sekä kansanterveyden että talouden kannalta. 

Jos tarttuva ja hengenvaarallinen kulkutauti saa nykytahtiin edetä,  se vasta tuhoisaksi ja kalliiksi tuleekin. Rokotteiden myönteinen vaikutus nähdään vasta kenties loppukesällä. Siksi kunnallisvaalitkin on mielestäni pakko siirtää syksyyn, koska jo vaalitaistelu demokratiassa eri kampanjoineen olisi arvaamattoman suuri riski kuten itse äänestystapahtumatkin. Kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen myös on vaarassa, jos ja kun riskiryhmiin kuuluvat eivät uskaltaisi asettua ehdolle, tulla vaalitilaisuuksiin tai käydä äänestämässä vaalipaikoilla ennakkoon tai vaalipäivänä.    

Kulkutauti vaarantaa näin yhteiskunnan ja demokratiankin toimivuutta. Siksi nopeasti tarttuva, helposti muuntuva, näkymätön, äänetön, hajuton, mauton ja tuntoaistillekin havaitsematon vihollinen on torjuttava ennalta estävin toimin.               

Joulutervehdys 2020

Tuomaanpäivän iltamyöhällä muistoja tietokoneen äärellä

Sain erittäin mielenkiintoisen kirjalahjan Keuruun kaupungintalolla.  Juha Rainion "Aika kylässä" on minulle hyvin koskettava kirja, koska olen aloittanut oppikoulun Keuruun yhteiskoulussa 1.9.1959 Keuruun yhteiskoulussa, jonka rehtorina oli koko kahdeksanvuotisen oppikouluajan hänen isänsä Jussi Rainio. Hän oli toiminut Keuruun yhteiskoulun rehtorina koulun alusta asti vuodesta 1945 ja teki elämäntyönsä tässä virassaan oppilaiden suurta kunnioitusta nauttien. 

"Koulusodan" aikana 1960-luvun puolivälissä olisimme lukiolaisina menneet lakkoon rehtorimme puolesta, kun kateelliset keuruulaiset yrittivät erottaa rehtorimme.

Lukio aloitti Keuruulla 1.9.1962 ja itse olin kolmansien kevään ylioppilaiden joukossa 31.5.1967, tuolloin kaikki pääsimme läpi ja luokkana pidämme säännöllistä yhteyttä. Ylioppilasluokaltamme 35 joukosta nykyisin neljä on Keuruulla. Poisnukkuneita on tiedossani viisi ja ihan muutamaan ei ole saatu yhteyksiä pitkään aikaan. Pääosa joukostamme on pääkaupunkiseudulla ja luokkatapaamiset ovat sinne helpot järjestää mahdollisimman monen koolle saamiseksi.

Haapamäki oli laajan ylimaakunnallisen alueen oppikoulupaikka. Haapamäen yhteiskoulu aloitti siellä jo 1907 ja sai lukionsakin jo 1920-luvulla. !950-luvun puolivälissä Haapamäen yhteiskoulu tuli valtion oppikouluksi, Haapamäen yhteislyseoksi ja oli sitä peruskoulun tuloon asti syyslukukauden 1974 alkuun saakka. Valtion oppikoulu oli suuri saavutus, koska valtio maksoi käytännössä kaiken vain symbolista lukukausimaksua oppilaita keräten. Haapamäen oppikoulu tavoitteli tuloksekkaasti pitkän aikaa sitä, että kukaan ei reputtaisi ylioppilaskirjoituksissa. 1970-luvulle asti Haapamäen oppikoulu oli tunnettu pitkän saksan oppikouluna.

Haapamäen oppikoulu tuotti myös monia valtakunnallisia vaikuttajia tähän maahan, Keuruun yhteiskoulun käyneet jäävät kauas tästä, vaikka nykyaika tuottaakin tohtoreita aiempia aikoja enemmän. Haapamäen ylioppilaista on tullut Pv:n komentaja, kenraaleita, YLE:n johtaja, ministereitä, valtakunnan sovittelija, Suomen Pankin johtaja ja elinkeinoelämän ja kulttuurin suuria vaikuttajia muutamia kuvaillakseni. Keuruulaisia tuossa joukossa ovat haapamäkeläiset hiljakkoin edesmennyt elokuvaohjaaja, professori Matti Kassila ja elossa oleva Eduskunnan entinen pääsihteeri valtiopäiväneuvos Erkki Ketola. Muut em. joukossa ovat lähtökohdiltaan Multialta, Vilppulasta, Ähtäristä tai muualta Haapamäen oppikoulun vaikutusalueelta.

Juha Rainion kirjan kuvat ovat minulle koskettavia oppikouluaikani nuoruuteni Keuruulta. Vaikka kävin oppikouluni päivittäin kotoa käsin Multialta, mikä oli hyvien linja-autoyhteyksien kautta mahdollista, kasvoin silti käytännössä paljolti keuruulaiseksi. Keuruun kirkonkylä tuli varsin tutuksi linja-autojen odottelun myötä ja näin kahdeksan oppikouluvuoteni aikana Keuruun kirkonkylän suurta muutosta autoistumisen ja rakentamisen seurauksena. Kuvat kertovat minulle enemmän kuin monille muille. Keuruun seurakunnan palvelukseen tulin 1.7.1972 ja eräät kuvat ovat myös ihan noiltakin vuosilta. On haikeaa nähdä se, että "aika entinen ei koskaan enää palaa". 

Kirjan idea avautuu parhaiten ikäluokalle, jolla on muistokokemusta kuviin liittyen. Juha Rainio tekee kirjassaan omaa matkaansa ja koen että isänsä kanssa. Vastaavaa ideaa voisi koettaa soveltaa muuallakin.

Kaupunkimme upeaan joulutoivotukseen yhtyen

Lauri Oinonen

 

 

Antaako aikamme tilanne mahdollisuuksia maaseudulle ja Keurusseudulle?

Antaako aikamme tilanne mahdollisuuksia maaseudulle ja haluammeko käyttää niitä? Suomeen on syntynyt uusi voimistuva trendi siirtyä suurtaajamien ruuhkista ja kalliiden asuntojen kaupungeista maaseutumaisemiin. On todennäköistä ja ainakin mahdollista, että nyt koronan vauhdittama suuntaus ei jää tilapäiseksi, vaan jatkuu, jos maaseudun seutukunnissa ja kunnissa tähän osataan tarttua. Naapuriseutukuntamme Jämsä on jo havainnut mahdollisuudet, joita saattaisi olla tarjolla Suomen kakkosmetropolialueelta Tampereelta. Sähköjunat suihkivat matkan hetkessä

Laaja Keuruu on sijainniltaan Jämsään nähden yhtä hyvässä ja jopa paremmassakin asemassa. Jämsästä ja Keuruulta ovat suunnilleen samat etäisyydet sekä Jyväskylään että Tampereelle. Mutta Keuruun lisävahvuutena on myös kolmas maakunta Etelä-Pohjanmaa ja sen keskus Seinäjoki. Tämä erityisesti Haapamäeltä ja Pihlajavedeltäkin merkittävä suunta on nyt itse asiassa unohdettu. Aiemmin monet elinkeinoelämän toiminnot suuntautuivat seutukunnaltamme myös Pohjanmaalle.

Nyt vuorovaikutus pohjoiseen ja länteen on näivettynyt. Lapuan hiippakunta taitaa olla ainut side Pohjanmaan suuntaan ja sekin koskettaa vain kirkollisella sektorilla toimivia.

Nykyisessä maakuntakeskusvetoisessa ajattelussa unohdetaan ja jopa tietoisesti halutaankin unohtaa ne mahdollisuudet, joita on maakuntien solmukohdissa. 

Tässä tilanteessa on itse tajuttava mahdollisuudet. Itse on myös rohkeasti tartuttava niihin. On oltava ennakkoluulottomia ideoita ja niitä on kehiteltävä. Kritiikki on ymmärrettävä positiiviseksi voimavaraksi, millä mennään eteenpäin ja kohti parempaa. Ideoita. Kritiikkiä ja eri mielipiteitä tarvitaan, muutoin eivät asiat avaudu, jalostu ja jopa toteudu. Paikoillaan pysyminenkin ilman kehitystä merkitsee väistämättä jälkeen jäämistä, koska jossakin mennään kuitenkin eteenpäin.

Keurusseudulla paljon mahdollisuuksia. Niin on toki muuallakin.  Metsiä ja puhdasta luontoa Suomessa riittää lähes kaikkialla, tässä emme ole erityisasemassa. Siksi on löydettävä erityismahdollisuutemme ja vahvuutemme, joilla erottaudumme eduksemme ja joita voimme hyödyntää elinvoimamme kasvattamiseksi. Kahden taajaman laaja-alainen Keuruu kylineen voi erottautua edukseen, jos tämä kyetään tarpeeksi näkemään.

Sijainti on asia, mihin ei voi vaikuttaa. Saavutettavuus on kuitenkin asia, mitä kaikkialla innokkaasti tavoitellaan. Nyt etätyön todennäköisesti lisääntyessä on kaikkialle maaseudulle avautunut ja avautumassa uusia mahdollisuuksia ja erityisesti niille paikkakunnille, mitkä omaavat hyvän ja toimivan saavutettavuuden mennen tullen ja eri suuntiin.

Ihmiset tiedostamattaankin haluavat eri tavoin vapautta elämäänsä niin myös asumisen kuin liikkumisenkin suhteen. Autolla liikkuminen on mahdollista kaikkialla. Tässä emme voi erottautua eduksemme. Tiet kuluvat, rapa roiskuu, lumi ja liukkauskin sekä ruuhkat ja eri vaaratilanteet liikenteessä ovat haittoja. Houkutteleeko tämä muuttamaan lopulta laajemmalti minnekään? Jääkö etätyön buumi vain hetken ilmiöksi ja vain muutamien pysyväksi ratkaisuksi? 

Asia ehkä riippuu siitä, onko olemassa henkilöautoa nopeampaa ja helpompaa liikkumismuotoa työ- ja asiointimatkoille ja vielä sellaista, missä voisi työskennellä tai levätä matkan aikana?  Jos tämä näkökohta ratkaisee, voimme erottautua eduksemme ja vahvastikin, mikäli saamme radoillemme eri suuntiin nopeamman ja toimivan liikenteen maakuntien välille valtakunnallisin yhteyksin. Kokonaisuutena toimiva ja eri vaihtoehtoja tarjoava joukkoliikenne on myös paras linja-autoliikenteen kehittäjä ja etätyön välttämättömyys.

Lauri Oinonen

Testaa, eristä ja jäljitä- periaate ei enää toimi, tarvitaan tiukkoja rajoituksia

Tapahtui aivan kuten olen kaiken aikaa varoittanutkin. 

Testaa ,eristä ja jäljitä- periaate ei enää toimi kulkutautia vastaan. Tämä olisi pitänyt tajuta, ymmärtää ja käsittää ja viimeistäänkin alkusyksystä. Tuolloin eri yhteyksissä ja lukuisissa Uuden Suomen blogi-puheenvuoroissani vaadin maan hallitukselta tiukkoja rajoitustoimia rajojen ylityksiin ja kokoontumismääriin. Varoitin ja eri yhteyksissä mahdollisimman laajalti koronann nollaamiseksi, kun se olisi ollut helposti ja tehokkaasti tehtävissä.

Valitettavasti näin ei haluttu tehdä talouspiirien ja koronaa vähätelevien tahojen ohjaillessa pelkuruutta kokevaa hallitusta. Nyt olemme tilanteessa, minkä ennakoin, mutta mitä en missään nimessä halunnut. Onko maan hallituksella nyt kykyä todella estää koronaa ja pyrkiä nollaamaan se? 

Hallitus on sisäisissä erimielisyyksissään asian suhteen ollut kykenemätön tekemään rohkeita mutta tarvittavia ratkaisuja. Ministeri Krista Kiurulle kuitenkin annan aidosti tunnustusta toimistaan ja teen tämän keskustalaisena. Olen viestittänyt koronasta mielipiteeni hänelle ja olemme olleet samoilla linjoilla asiassa.

Jos hän olisi sektoriministerinä saanut päättää asioista, olisi koronatilanteemme hyvin hallinnassa ja huom. emme todennäköisesti olisi joutuneet tekemään niitä ratkaisuja, joista Lapin yrittäjät ovat itkeneet, vaikka kotimaiset matkailijat ovat olleet liikkeellä aiempaa runsaammin! Toki voi olla ja on vaihteluja eri yrittäjien kesken, mutta näiden ongelmia olisi jo voinut hoitaa tehokkaammin muilla ratkaisuilla kuin kulkutaudin irti päästämisellä, jos vain olisi ollut taitoa ja kykyä hallituksella.

Nyt on ilmeistä, että kotimaan matkailullekin tulee suuria ongelmia, kun koronaa ei haluttu kesällä nollata. Voisi sanoa, että sitä saa, mitä tilaa. Mutta tämänkään sanominen ei auta ja siksi on toimittava nyt viimeistään järkevästi ja nollattava korona. Tämä on nyt vain paljon vaikeampi tehtävä kuin olisi ollut syyskuussa.

Ihmettelen hallituksen pakoilua siirtää vastuuta alueille. Se on vastuun pakoilua yksiselitteisesti. Hallitus kumartaa talouspiirien hyvin itsekkäiden ja erittäin lyhytnäköisten vaatimusten edessä. Miksi sallitaan huvittelu? Miksi ovat yökerhot ja tanssitilaisuudet vielä sallittuja? Miksi niitä vielä näyttävästi mainostetaan?

Kyse ei ole mistään muusta kuin erittäin lyhytnäköisestä rahanhimosta ja yhteiskunnan vastuuttomuudesta, että näitä ei ole laitettu kiinni.

Hallituksen vastuunsiirto alueille on myös selvää hölmöläisten hommaa, jos tavoitteena on ihmisiin tarttuvan viruksen torjunta. Ihmiset näet liikkuvat! Ellei tule tiukkaa pääkaupunkiseudun sulkua viime kevään Uudenmaan sulun tapaan, tässä ei taatusti onnistuta. Tilanne on nyt jo paljon huonompi kuin viime huhtikuussa, jolloin pääosa Suomen kunnista ja maapnta-alasta oli täysin koronavapaata. Nyt on pahoja kulkutaudin pesäkkeitä muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. 

Viruksen nollamien on nyt kaikkein tärkein asia. Kaiken muun on nyt oltava tälle tavoitteelle alisteista.

Koronan nollaaminen tavoitteeksi

Koronan nollaaminen on nyt asetettava tavoitteeksi. Tämä on saavutettavissa vain tiukoilla rajoituksilla. Näin vain asia on, miellyttipä tai ei. Suomessa ei saa antaa kulkutaudin edetä. Kirjoitan tätä kotikapungissani Keuruulla ja täällä onneksemme ei ollut tähän päivään mennessä ainuttakaan havaittua koronatartuntaa! Sama koskee synnyinkuntaani Multiaa kuten muitakin lännen suuntaan olevia kuntanaapureitamme.

En sano edellä kertomaani itsekehuna vaan tosiasiana tilanteesta, mistä kannattaa pitää kiinni kaikin tavoin. Toki käytän asioinneillani ja kaupungin kokouksissa maskia ja myös käsineitä mahdollisimman paljon, vaikka vaara saada täällä virus on vielä hyvin vähäinen. Virus on kuitenkin näkymätön, äänetön, hajuton, mauton ja tuntoaistillekin havaitsematon vihollinen. Sodassa, mitä itse en ole kokenut, voi kuvitella havaittavaa todellisuutta kuten ammusten ääniä, hädän huutoja, räjähdyksiä jne. Käydyn sodan jälkiä olen kylläkin nähnyt Balkanilla ammuttuina taloina, poltettuina autoina sekä kuolleiden vasta tehtyinä hautoina ja kulkiessani Balkanin maissa Eduskunnan puolustusvaliokunnan tutustumismatkoilla luotiliiveissä ja vartioiduissa saattueissa.

Kulkutauti kuten korona on vaikeasti havaittavaa todellisuutta, joka on silti hengenvaarallista uhkaa jokaiselle ei pelkästään riskiryhmille. Vaikka rokotteen voi ennakoida aikanaan tulevan, kestää vaarallinen aika pitkään. Tänä aikana tulisi kulkutauti rajoituksin nollata. Rajoitustoimet ovat tehokkaimmat, koska ne ovat ennalta estäviä. Jos epidemia hyökkää exponentiaalisesti, eivät mitkään jäljittämiset riitä. Ennemmin lupaisin ottaa kiinni kaikki tarhoistaan irti päästetyt ketut ja minkit elävinä, jos häkkien portit avattaisiin, kuin onnistua välttävästikään virusten jäljittämisessä. Siksi rajoitustoimet ovat välttämättömiä.

Tänään arvovaltainen asiantuntijoiden joukko on esittänyt aivan saman mielipiteen rajoitusten suhteen. Kykeneekö maan hallitus tähän on vaikea kysymys. Rahanahneet talouspiirit ja eri yrittäjät vaativat rajoitusten höllentämistä tajuamatta sitä, että heille vasta huonosti kävisikin, jos kulkutauti saisi vallan ja jäisi vuosien vaivaksi. Yrittäjiä voi toki kohytuudella auttaa valtion takaus- ja muilla järjestelyillä, mutta ei vastuuttomalla vapaudella. Jos epidemia leviää, menetämme täälläkin nykyisen hyvän tilanteemme. Kauhulla ajattelen, että hotelli Keurusselkä mainostaa tanssi-iltojaan huippuartistein vuoden loppuun saakka. En ymmärrä, miten noissa tilanteissa voi suojaetäisyyksiä teoriassakaan noudattaa.

Ymmärrän joidenkin koronaväsymystä ja välinpitämättömyyttä, mutta ne voivat käydä kohtalokkaiksi ajatuksiksi, ellei kulkutautia tehokkaasti rajata. Maailmalla Singapore, Japani, Vietnam ja Uusi Seelanti ovat hyvin saaneet estettyä kulkutautia tiukoin rajoitustoimin. Metsän kulotuskin onnistuu rajoitustoimin. Olin pikkupoika, kun Multialla isäni äitini kanssa kulotti juhannuksen alusviikolla neljä hehtaaria aukoksi hakattua uudistusmetsää. Alue raivattiin siten, että oli useiden metrien turva-alue, mistä oli otettu pois kaikki paloa kuljettava aines ja noin metrin kaistaleelta kaikki eloperäinen maa-aines, jotta kivennäinen näkyi. Kulo sytytettiin vastakkaisilta reunoiltaan, jotta tulet kohtaisivat keskellä. Näin kaikki onnistui, nyt en uskaltaisi tuota tehdä.

Heinäkuun 3.päivä 2002 oli rutikuiva sääoloiltaan. Multian Villinkosken äärellä kahden linnuntiekilometrin etäisyydellä Riuttakoskelta havaitsi Pohjanmaan palovartiolentokone tulipalon alun. Modernit puhelinyhteydet, kuten silloin uusi Virve-verkkokaan eivät toimineet Pohjanmaan palovartiokoneessa Keski-Suomen alueella. Lentäjä käytti vanhaa keinoa kiertää ympyrää palon alun ymparillä. Naapurin silloiset lapset huomasivat ympyrää kiertävän lentokoneen ja kertoivat isälleen, joka sotilaani tiesi, mistä on kyse. He juoksivat perheen voimin paikalle, tekivät pienistä kuusista hosat, joilla onnistuivat rajaamaan palon alueen noin 20 aarin alueelle. 

Multian palokunta oli heidän toimestaan saanut hälytyksen ja Aluehälytyskeskus koetti saada apua laajemmaltikin lähikunnista, mutta kaikki sammutusyksiköt ja Keuruun varuskunnan toimintavalmiusyksikkö olivat vastaavissa tehtävissä. Vasta aikaa myöten vapautui Petäjäveden kakkosyksikkö avuksi, jonka saapumisen havaitsin ollessani kasvimaallani, kun paloauto ajoi vierestäni ohitse. En tiennyt asiasta ennen, kuin Petäjäveden paloauto ajoi ohitseni. Lähdin sen perässä metsääni kohti ja sitten naapureitten metsiin ja loppumatka kävellen Villinkoskelle. Paloauton miehet pelkäsivät sitä, jos palo syttyisi uudelleen, ei ennättäisi edes paloautolla karkuun, koska kuivassa kuusimetsässä palo voi edetä räjähdysmäisesti.

Onneksi pienillä toimilla ja vähäisellä perheen väellä onnistuttiin suurkatastrofin uhka eliminoimaan alkuunsa. Näin vielä voidaan tehdä kulkutaudin kuten koronakin suhteen.

Kykeneekö maan hallitus tähän? Toisin kuin viime keväällä, se tuntuu nyt väistelevän vastuutaan ja siirtelee pakkotoimien toimeenpanoa alueille. Näillä ei kuitenkaan olle kykyä eikä rohkeutta panna toimeen rajoitukais ajoissa?

Nyt olisi aika kuitenkin toimia, kun vielä voidaan saada tuloksena koronan nollaaminen. Silloin päästäisiin aikanaan nopeimmin normaalimpaan elämänkulkuunkin ja mitättömin taloudellisin menetyksin.