Laurin päivän aikaan

Laurin päivän (10.8.) jälkeen kesä alkaa olla lopuillaan. Laurin perästä puut eivät enää kasva. lehdet alkavat kellastua, eikä vihtoja voi enää tehdä. Tähän vuodenaikaan nähdään usein aamuöisin tähdenlentoja, joita on sanottu »Laurin kyyneliksi». Nyt lehdet kertovat Perseidien meteoriittiparven jälleen antavan merkkejä olemassaolostaan, jos on vain kirkas yö. vielä nyt illalla ei ole mahdollista nähdä tähdenlentoja.

Muuttolinnut kokoontuvat Laurin aikoihin laumoihin. Metsämiehet valmistivat Laurina lintukeiton, jonka lihoja ei saanut veitsellä leikata eikä luita rikkoa. Pohjanmaalla eränkävijät virittivät Laurina ensimmäiset paulansa.

Laurina piti viimeistään tehdä elonleikkuu, mutta syysrukiin kylvö peltoihin vasta aloitettiin. Päästiin jo maistelemaan uutisviljasta tehtyä puuroa eli »laurinhuttua» sekä uuden sadon papuja, herneitä ja perunoita. Lauri oli myös lampaiden kesävillan keritsemispäivä sekä otollinen päivä parantavien lääkekasvien keräämiseen.

Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja »Lauri hallahousun» tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä »rautayötä». Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä.

Janakkalan Laurinmäellä järjestettiin suuret Laurin päivän juhlat ja markkinat. Pidoissa uhrattiin hämäläisten pyhään uhrilähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan. Lähteen läheisyydessä sijaitsee myös hiisi eli uhrilehto.

Laurin päivänä 2022

Tänään on elokuun 10.päivä ja nimipäiväni, mikä puolestaan johtuu syntymästäni päivälleen 75 vuotta sitten. Nuoripari Sulo ja Selli s. Järvelä olivat saman vuoden vapunpäivänä muuttaneet Multian Riuttakoskelle valkean hevosen ja Ylivieskasta äitini syntymäkodistaan mukaansa saamansa kahden lehmän, Menestys ja Reivitär sekä Talvikki hiehon kanssa Multian Riuttakoskelle vesikatto ja tulenkäyttövalmiiseen hirsitaloon, missä oli jo koettanut kaksi valkjärvistä karjalaisperhettä asua. 

Nämä muuttivat sitten viljaville Loimaan seudun peltojen maisemille. Peltoa oli rappeutuneessa kunnossa parisen hehtaaria, koska paikalla oli asuttu ainakin 1800-luvulta lähtien, jolloin seppä "Riutta-varvari" takoi kronikan mukaan rukkeja Riuttakosken rannalla. Hänen asuirakennuksensa oli ollut nykyisen asuinrakennuksen eteläpuolella vanhimpien äitini Viitamäen talosta hakemien marjapensaiden paikalla. Sepän paja maalöytöjen perusteella sijaitsi nykyisellä kasvimaallani kosken ja edelleen nykyisen tien vieressä.

Riutta-varvarin aikaan ei ilmeisetsi kosken vastarannalla vielä asuttu eikä ollut sahaakaan, mikä on poispurettu laajoine lähes kilometrin varastoalueineen sekä Multian vartta alaspäin että jopa Riuttanimen talon ohi kohti Soujtuoen tietä 1970-luvulla. Nyt maisema ei enää millään tavoin kerro aikanaan suuresta sahan toiminnasta Riuttakoskella. Olisiko koskessa ollut mylly jo ennen sahaa? Uitot ovat Multianjoessa ilmeisetsi alkaneet 1900-luvun alussa tai jopa 1800-luvun lopulla, kun Mäntän tehtaat tarvitsivat puuta.

Kuka on ollut Kaapo, joka raivasi ja ojitti nk. Kaapon kydön noin 200 metriä lähteestä/Ahopellosta lounaan suuntaan. Tuo "Kaapon kytö" on metsässä yhä havaittavissa metsän eri-ikäisyyden vuoksi ja hahmottuvien ojiensa, joista yksi uudistettiin koneellisetsi metsäojaksi vuonna 1978.

Vanhoja yli 100-vuotisia peltoja on Riuttakoskella pihapiirin ympärillä ja Lähdeniitty ja osa Ahopeltoa. Muut ovat isäni aikana raivattuja uudispeltoja, joita on yhteensä noin neljä hehtaaria pihakokonaisuudessa ja Lummilan yksi hehtaari vajaan kilometrin päässä asuinrakennuksesta.

Tilalla oli tilapäinen puunavetta kosken niskan äärellä nykyisellä kaalimaalla vanhempieni tullessa. Uusi navetta rakennettiin Helsingin olympialaisten vuonna 1952, muistan kun lumivaaralaiset ja sitten Alavudella asuneet mewstarilliset muurarit, jotka olivat jo Lumivaarassa  ennen talvisotaa muuranneet isälleni tiilinavetan Jussinojan maatialle Kaivomäen kartanosta lohkaistulle asutustustilojen maille, lähtivät kuuntelemaan "Zatopekin juoksuja". Muistan kyenneeni viisivuotiaana kantamaan sylissäni jopa kolme tiiltä muurareille!

Muistan edellistalvena "aina istuneeni" isän Valkon vetämässä reessä, kun Riuttaniemen hiekkamontusta ajettiin hiekkaa tiiliä varten. Muuraushiekka oli haettava hieman kauempaa Soutujoen asutustilallisille varatusta yhteismontusta.

​Riuttakosken tilalla ei ollut osuutta tuohon yhteiseen hiekkamonttuun kuten ei Soutujoen Villinkosken teollisuusalueeksi varattuun maahan, sillä Riuttakosken tili oli muodostettu jo heti talvisodan jälkeen, kuten puolentusinaa muutakin eri puolilla Multian kirkonkylän kansakoulupiiriä. Soutujoen tilat, joita on noin tusina, ovat puolestaan muodostetut jatkosodan jälkeen ja niistä muodostettiin yhtenäinen asutusalue Tarhapään ja Sydänmaanahon koulupiirien reuna-alueille. omaa Suotujoen koulupiiriä ei suunnitelmasta huolimatta toteutunut. Osa Soutujen asutusalueesta on yllättävästi myös Keuruun aluetta yhäkin! Historiallisten tilarajojen mukaan kolme piikkimäistä Keuruuseen kuuluvaa aluetta pistää sisälle Multian alueelle.

Tarinaa Keuruusta

Keuruu on ollut etelästä käyvien pirkkalaisten metsästysseutua jo keskiajalla. Jonkin verran eränkäyntiä ja asutusta tuli myös Savosta. Heimot kohtasivat Keuruulla ja siksi kansan suussa kehittyi puhtain suomenkieli myös tunnetusti Keuruulla, jota monet vaikuttajat kävivät rautatien valmistuttua Haapamäelle vuonna 1883 oppimassa Keuruun seudulla. Vakinaisen asutuksen tiedetään alkaneen ainakin 1500-luvulla, tuolloin kirkkomatkat tehtiin Keurusselän ja Näsijärven vesistöjä pitkin Pirkkalaan. Pian kirkkomatkat kuitenkin lyhenivät puolella Ruovedelle. Oma kappeliseurakunta ja ensimmäinen kirkko saatiin Keuruulle nykyisen kirkonkylän paikalle Keurusselän ja Tarhian yhdistävän Lapinsalmen länsipuolelle vuonna 1624.

Laajalti ulkomaita myöten tunnettu Keurun vanha kirkko, järjestyksessään kolmas alkuperäisen paikoilla rakennettiin tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajan Antti Hakolan toimesta vuonna 1759. Tämä on kesäisin  erittäin suosittu vihkikirkko kautta maan tuleville vihkipareille. He haluavat myös viettää muistorikkaat hääjuhlansa Keuruun luonnonkauniin maiseman ympäröimissä juhlapaikoissa.

Keuruun nykyisessä seurakunnassa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut Pihlajaveden erämaakirkko salskeitten honkien keskellä Pihlajaveden reitin äärellä lähellä Pihlajavesi-nimistä järveä. Tämä on myös erittäin suosittu vihkikirkko kesäaikaan. Jotkut avioparit haluavat tulla vihityiksi siellä talviaikaankin suomalaisen talvisen metsämaiseman ympäröimässä hirsikirkossa. Opetusneuvos Yrjö Karilaan Pikkujättiläinen nimesi jo vuosikymmeniä sitten Pihlajaveden erämaakirkon yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Ristikirkon länsisakarassa ovat havaittavissa veistetyllä hirsiseinällä tummat ihmishahmot. Näiden synnystä on eri selityksiä, mutta mikään ei ole vakuuttanut ihmettelijöitä lopullisella varmuudella.

Keuruu on kahden taajaman vireä yli 10 000 asukkaan laaja-alainen keskisuomalainen seutukaupunki kolmen maakunnan Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan solmukohdassa. Lähes 7000 asukkaan keskustaajaman ohella kaupunkiin on aina kuulunut rautateiden risteysaseman synnyttämä nykyisin noin 2000 asukkaan Haapamäen taajama, jossa on myös kymmenkunta menestyvää teollista yritystä. Näiden tuotteista kotimaan markkinoiden ohella merkittävä osa menee vientiin eri maanosiin.

Keuruun keskustaajama on vahva kaupan keskus erityisesti vähittäis- ja autokaupan osalta, asiakkaita tulee kolmen maakunnan alueilta. Keuruun matkailu nojaa vanhaan ja uuteen. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Otavan Keuruun kirjapainossa painettuja oppikirjoja. Kirjoja painetaan edelleen ja pääosa tuotannosta menee nykyisin vientiin.

Vanhaa ovat em. vanhat puukirkot ja monet kylien historialliset maalaistalot ympäristöineen sekä kansainvälisesti ainutlaatuinen rautatiehistoriallinen elävä kulttuurimiljöö Haapamäen risteysasemataajamassa. Haapamäen Höyryveturipuistoon on sijoitettu lähes kaikki maamme jäljellä olevat höyryveturit. Haapamäki on ollut myös eräs maaseudun ensimmäisiä oppikoulupaikkakuntia maassamme ja vanha yhteiskoulurakennus vuodelta 1909 on eräs maakuntien upeimpia hirsirakennuksia kirkkorakennusten rinnalla.

Keuruun keskustaajamassa on säilytetty ns. Vanhan Keuruun alue vanhan ja uuden kirkon, kotiseutumuseon, Suomen kauneimmaksi nimetyn Keuruun aseman ja vanhan pappilan kunnostettujen rakennusten muodostamalle alueella. Tähän liittyy myös muita rakennuksia Tarhiajärven rantamaiseman ja keskustaajaman kaupallisten toimintojen suuntiin. Kesäisin alueella on monia taidenäyttelyitä.

Keuruun kaupungissa on yli 200 järveä ja merkittävin osa keskustaajamasta on neljällä Keurusselän saarella (ainutlaatuista koko maassa) ja muu osa taajamasta on mantereella joko Keurusselän tai Tarhian rantamaisemissa. Keurusselkä yhdistää Keuruun ja Mänttä-Vilppulan. Noin 30 kilometrin mittainen matka voidaan taittaa sulan veden aikana ainutlaatuisesti Elias Lönnrot- nimisellä siipirataslaivalla joko reittiaikataulun tai tilausliikenteen muodoilla. Myös omilla veneillä matka voidaan tehdä turvallisesti, jos noudatetaan viranomaisten asettamia laivaliikenteen merimerkkien vesiteitä. Laivalaitureita on mm.Keuruun ja Mäntän satamissa sekä Viikinhovin, Isohiekan ja hotelli Keurusselän rannoilla. 

Hotelli Keusselkä on ollut valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin tunnettu Keuruun matkailun merkittävin yritys, jonka perinteet alkavat jo vuodesta 1949 vanhan Lomahotellin funkkistyylisen ja kunnostetun rakennuksen merkeissä. Nykyaikainen Kerusselän rantarinteen mäntymetsään rakennettu yli 200 metriä pitkä uusi hotellirakennus on rakennettu 1970-luvun lopulla ja rakennusta on uudistettu ja kunnostettu eri aikoina kuten mm. vuonna 2015. Keurusselän Lomaharjun 30 lomamökkiä ovat hotellin välittömässä läheisyydessä. Alueella on runsaasti kaavoitettua rakennusoikeutta ja alueen kehittämisen mahdollisuuksia on edelleen runsaasti.

Keurusselän alueelle on muodostunut erittäin merkittävä majoituskapasiteetin tarve Mäntän taidekeskus Göstan avautumisen myötä. Tällä hetkellä kohteen vierailijoita joudutaan ohjaamaan Tampereelle ja Jyväskylään yöpymään. Matkailun kehittämisessä tulisi luoda kokonaisuus Göstan, hotelli Keurusselän ja Haapamäen höyryveturipuiston kesken ja liittää tämä Tampereen ja Ähtärin valtakunnallisesti merkittäviin matkailuvirtoihin.

Tulevaisuus odottaa tekijöitään!

Lauri Oinonen

I Have A Donation For You

--

Greetings to you and your family i am Mrs. Juliana Timothy, A widow to Late Mr. Johnson Timothy of Ivory Coast i am 59 years old, my late Husband was working with Bahrain Embassy here in Ivory Coast also doing his cocoa company business here before his Sudden Death in 2017 by this country political group who kidnapped him and killed him.
But before his death, he deposited the Sum of $4, Million US dollars with one of the Bank here in Ivory Coast in a Fixed Suspense Deposit Account with my name as next of kin and presently i am suffering a pancreatic cancer sickness my condition is really bad and it is quite obvious that i won't live more than two months according to my doctor and i have no Child who is going to take care of this huge amount of money i am willing to donate the Sum of $4,Million US dollars for you to help Widows, Orphanages Home and the Less Privileged ones in the rural and urban areas and to carry out Charity works in your Country and around the World on my behalf i need your urgent response.

Remain blessed.
Your Sick Sister
Mrs. Juliana Timothy.

Ukrainan uutisten alle hukkuvat koronan ja EÙ:n uhat.

Kohta kolmen kuukauden ajan ovat Ukrainan uutiset täyttäneet medioita ja vieneet kansalaisten huomion miltei täysin puoleensa. Itsekin olen yömyöhiin seurannut Ukrainan uutisia ja niiden kommentointeja. Olen sanonut, että voisin esittää jo laskun menetetystä työajasta sodan hyökkääjälle.

Nyt viime päivinä julkisuutta on täyttänyt Suomen kannan määrittely Naton jäsenyyteen. Suomalaisten selvä mielipidemittauksissa ilmaiseman kannanotto on ohjannut poliitikkojen toimia ja nyt on jo selvä asia, että Suomi tulee hakemaan Naton jäsenyyttä. 

Suomi saa vastuulleen Itämerta, Baltian maita, Pohjoista Jäämerta ja Kuolan niemimaata! Meillähän ei vielä olekaan vasta reilut 1300 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Mutta kukaan ei halua huomata merirajaamme ja sitä taitaa olla yhtä paljon kuin maarajaakin. 

Jos minun tehtävä olisi hyökätä Suomeen, jättäisin korpimaisemat ja tunturit karhuille. Minä ottaisin ja hyökkäisin mereltä ihan lailliselta etäisyydeltä ilman alueloukkauksen ajatustakaan ihan Helsingin edustalta ja ampuisin laivatykeillä ja ohjuksilla satoja laukauksia vaikka ihan umpimähkään kuitenkin rakennuksiin kohdentaen. Ainahan ne jonnekin osuisivat ja tekisin kaiken tämän ihan rauhassa ennen puolustajan toimia.

Menen kuitenkin näiden esille nostamieni sotaisten teemojen alle jääviin asioihin. Korona on yhä edelleen tappavaa todellisuutta Suomessa, vaikka se ei hallitsekaan medioitten keskusteluja.

Tämän päivän 12.5.2022 Helsingin Sanomissa on artikkeli, mikä kertoo  tiedelehti The Lancetin kiinnittäneen huomiota Suomen suureen koronakuolleisuuteen. Korona-aikana on tämän tiedelehden mukaan kuollut vuosina 2020-2021 kulkutautiin noin 8780 henkilöä. Tämä vastaa keskikokoista maaseutukunnan asukasmäärää.

Vaikka Suomen THL yrittääkin vähätellä Lancetin lukuja, uskon kuitenkin niihin. Ei tiedelehti lukujaan tyhjästä esitä. Miksi Suomessa halutaan vähätellä koronan todellisuutta ja vaarallisuutta? miksi vähätellään kulkutaudin jatkoseuraamuksia, mitkä voivat sekä pitkäkestoisia että jopa pysyviäkin?

Ovatko nämä liian vaikeita asioita tuotavaksi julki?

Onko meiltä loppunut turnauskestävyys kulkutaudin nollaamiseksi? Näin epäilen tapahtuneen. Mukavuuden- ja huvittelunhalutko voittavat? Vai onko taloudellinen voitontavoittelu syynä? Tiedän, että koronan takia läheisensä menettäneille asia ei ole vähäpätöinen. Nämä ihmiset eivät saa ääntään esille. Koen tämän valitettavaksi asiaksi.

Ukrainan sodan uutisten keskellä meitä uhkaavat EU:n tulevat toimet monissa asioissa. Näistä ollaan aivan liiaksi hiljaa, jos niistä edes tiedetäänkään. Suomalaisia omistusasuntoja uhkaavat EU:n vaatimukset tulevan vuosikymmenen alussa ilmastopoliittisista syistä. 

Vaaditaan kahteen otteeseen tiukempia energiamääräyksiä kiinteistöihin. Tämä voi merkitä lämmitysjärjestelmien uusimisia, lisää lämpöerityksiä, uusia ikkunoita jne. On arvioitu, että keskimäärin omakotiasukkaalle niin maalla kuin kaupungeissakin tulisi noin 40 000 euron remonttikustannukset. 

En voi hyväksyä tällaista ylhäältä tulevaa EU:n pakkovaltaa suomalaisia kohtaan. Tuskin kukaan edes aavisteli tällaista uhkaa, kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä. Miksi EU ei halua luottaa kansalaisten omaan haluun ja kykyyn pitää rakennuslupien mukaan rakennetuista kiinteistöistään itse huolta? Miksi EU vaatii pakkoa ja toimii rankaisevasti omissa kiinteistöissään asuvia kohtaan? Haluaako EU ajaa omissa taloissaan asuvat pois kodeistaan ilmastopoliittisin tavoittein? Minne on kadonnut terve järki?

Ongelma on suuri niiden kiinteistöjen kohdalla, joiden kaupallinen hinta ei ole edes vaadittavan pakkoremontin jälkeenkään remonttikustannuksen mukainen. Haluan meneteltävän kuten tähänkin asti. Kaikki on toiminut ja asukkaat ovat omiin koteihinsa tyytyväisiä.  Näin haluan toimittavan jatkossakin. Sitä, mikä toimii, ei tarvitse korjata. 

Kovin outoja nuo EU:n ajatukset, mitkähän mahtavat olla pohjimmaiset tavoitteet? Ilmastopolitiikan nimissä ollaan jo yhä useammissa asioissa ajamassa selvää diktatuuria. Nyt ajankohtainen Natoasiakaan ei ole ihan niin yksioikoinen asia ainakaan sotilaallisilta osiltaan kuin yksisilmäisesti nyt "ihastumisvaiheessa" halutaan nähdä. Se, mikä soveltuu Natolle tai maille, mitkä eivät ole sotineet omilla rajoillaan, ei suinkaan sovellu automaattisesti Suomen puolustukselle. Ulkopoliittisesti Naton jäsenyys on kuitenkin välttämättömyys osoittamaan sen suunnan, mihin haluamme kuulua.

Kotimainen puu-ja turve-energia sekä oma ruoka arvoonsa

Suomessa on annettu aivan liikaa periksi vihreiden ja EU:n ajamille ideologisille tavoitteille.

Nyt on nopeasti huomattu suuri virhe, mitä oltiin jo pitkälle tekemässä kotimaisesta turpeesta luopumiseksi. Runsas vuosi sitten turveyrittäjät tekivät suurmielenosoituksen Eduskuntatalon eteen Mannerheimintielle elinkeinonsa ja Suomen huoltovarmuuden puolesta.

Pidin valitettavana sitä, että turveyrittäjät eivät saaneet riittävää ymmärrystä ja tukea viestilleen. Pidän ala-arvoisina luvattuja tukia turpeennostokoneiden romuttamiseksi. Turveyrittäjät koettivat kertoa kotimaisen energian välttämättömyyttä saamatta tukea sanomalleen. Ainoastaan Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen Ilomantsista antoi selvän tukensa asiassa.

Turvetuottajia syyllistettiin ja ahdistettiin. Monille ovat miljoonaluokan koneet velalla hankittuina elinkeinonharjoittamista ja yritystoimintaa varten. Monet turveyrittäjät ovat myös merkittäviä työllistäjiä sekä suoraan että välillisesti ja ovat kotipaikkakunnillaan merkittävien verojen maksajina eri verojen kautta.

Nyt eivät turvesuot ole enää saastuttanet vesistöjä eivätkä pilanneet ilmaa sen enempää turvekentillä kuin polttokohteissakaan. Tästä on asiantuntijoiden kiistatonta tutkimustietoa. Olen saanut omakohtaisesti käydä turpeennostopaikoilla ja monissa energialaitoksissa eri puolilla maata. Turvetuottajien syyllistämisen seurauksina kerrotaan myös ahdistetun rehellisen yrittäjän joutuneen päättämään sekä yritystoimintansa että elämänsä. Tähänkö johtaa ultravihreä ideologia ja EU:n alamaisuus?

Joudun käyttämään realistista kieltä, koska todellisuus on realismia. Kova todellisuus on tuotava esille avoimesti ja suoraan. Suomessa on kuitenkin jouduttu vajaa vuosi turvetuottajien aiheellisen mielenilmaisun jälkeen kovaan todellisuuteen energiakysymysten osalta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on karu osoitus siitä, minkä virheen on Suomi tehnyt vihreän ideologian ja EU:n ohjaamana ajaessaan utopistisia tavoitteita havitellessaan omaa energiaomavaraisuutta tuhoa tuottaen alas.

Onneksi nyt on tajuttu kotimaisen energian ja kotimaisen ruuan välttämättömyys ja myös itsenäisen kansakunnan perusasiana. Ruokaa ei voida kuitenkaan tuottaa ilman viljelijöitä. Viljelijä ei voi harjoittaa tuotantoaan, ellei se ole kannattavaa. Itse satun tietämään ihan omakohtaisesti tämän oikein hyvin. EU-aikana suomalaisesta talonpojasta on tehty EU:n alamainen torppari. 

Viljelijä kuitenkin haluaisi olla itsenäinen talonpoika tai nykyaikana ilmaistuna vapaa itsenäinen yrittäjä. Nyt EU-aikana viljelijä on satelliittivalvonnan ja byrokratian alamainen. Kun suomalaista talonpoikaa ei saatu kolhoosiin, niin viljelijä ajettiin sitten valvotuksi EU-alamaiseksi omilla maillaan. 

Nyt EU ja vihreä ideologia uhkaavat suomalaisia yksityismetsänomistajia suojeluvaatimuksillaan ja byrokratiallaan. Jokainen maanviljelijä ja metsänomistaja on jo lähtökohtaisesti omissa toimissaan paras luonnon ja ympäristön suojelija. Näin asia on, koska hänen on saatava maastansa tai metsästänsä tulonsa. Ulkomailta tulevan pakkosanelun sijaan jokainen viljelijä tai metsänomistaja jo oman tuotantonsa mahdollistamiseksi pitää huolta oman maansa parhaasta. Missä on EU:n luottamus suomalaiseen viljelijään tai suomalaiseen talonpoikaiseen yksityismetsänomistajaan?

Hyvä Lukijani huomaat, että esitän voimakasta kriittisyyttä EU:ta kohtaan. Koen, että juuri nyt sitä on esitettävä ja EU-kansalaisena niin minulla kuin kaikilla muillakin on siihen oikeus. Minua ei voi syyllistää siitä, että vastustan avoimesti EU:n toimia, sillä olen kansanäänestyksessä äänestänyt Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Me vastustajat emme saaneet tahtoamme läpi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa.

Valitettavasti meitä haluttiin harhauttaa puhumalla Euroopan Yhteisöstä ja kiistettiin käydyissä yleisötilaisuuksissa tämän mahdollinen muuttuminen unioniksi. Kuka muistaa tämän? Euroopan Yhteisö olisikin ollut meille positiivisempi asia kuin nykyinen unioni. Emme olisi edes sellaisessa pohjattomassa yhteisvelassakaan varman maksajan osassa kuten nyt unionin kautta yhä enemmän olemme.

Suomalaiset kuvittelivat saavansa EU-jäsenyyden kautta turvaa Venäjää vastaan. Nyt Ukrainan kohdattua Venäjän hyökkäyksen, voimme tehdä johtopäätöksiä siitä, miten EU ja Nato toimivat, kun vastassa on Venäjä. Jokainen voi ajatella omalla tavallaan. Minä näen, että molemmat ovat tositoimissa jättäneet Ukrainan yksin. Venäjälle nauretaan pakotteille, mitkä vain haittaavat EU-maita itseään. Venäjän taloudellinen elämä ja toiminta muutoinkin yhteiskunnassa poikkeaa EU- maista hyvin paljon. Pakotteet saattavat jopa joissakin tapauksissa hyödyttää pakotteiden kohdetta. 

On helppoa sanoa, että Ukraina ei ole EU:n jäsen tai Naton jäsen. Esitän kysymyksen, miksi  se, että Jugoslavia ei ollut Naton tai EU:n jäsen, ei estänyt Naton avointa sotilaallista toimintaa eurooppalaisessa maassa, mikä ei ollut kummankaan jäsen? Miksi nyt EU:n ja Naton toiminta on sitä, minkä tiedämme? Nyt oli Ukrainalla vuoronumero yksi. Millä mailla ovat seuraavat vuoronumerot?

Vain oma puolustus ja oma ruoka ja energia voivat olla itsenäisyyden turva viime kädessä. Suomi ei voi

ulkoistaa mitään näistä muille tai muiden varaan. Mielekäs ja järkevä yhteistoiminta voivat olla mahdollisia vain maille, joilla nuo edellä luettelemani kolme asiaa ovat itsellään kunnossa.

Vappuna 2022

Tänään vappupäivänä olin tilaisuudessa osallistumaan Helsingissä Kyösti Kallion patsaan luona Keskustan "vihreä vappu"- tapahtumaan. Aurinkoinen ja pirteä keväinen sää suosi tapahtumaa. Paikalla oli toista sataa henkilöä silmämääräisesti arvioituna. Ehkä meitä oli tai kävi tapahtumassa enemmänkin, koska sima ja vappumunkit loppuivat kesken.

Tapasin yllättävän monta tuttua henkilöä ja monet tunsivat minut paitsi kansanedustajan työstäni myös edellisten eduskuntavaalien ehdokkaana Helsingissä. Keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen pyysi minua ehdokkaaksi myös tuleviin eduskuntavaaleihin joko Keski-Suomessa tai pääkaupungissa.

Koen, että juuri nyt on niin paljon korjattavia asioita, että tuskin jään sivusta seuraajaksi. Kansanedustajaehdokkuus on myös velvollisuus ottaa tarjottaessa vastaan. Kun on ehdokkaana tehnyt voitavansa, ei tarvitse kokea syyllisyyttä, että ei ole halunnut yrittää korjauksia asioihin. 

Tapasin myös helsinkiläisen keskustavaikuttajan, joka on viime eduskuntavaaleissa Keski-Suomessa Keskustan ehdokkaana olleen Maarit Kiiskisen hyvä ystävä. Minun etuoikeuteni oli toimia hyvässä yhteistyössä viime eduskuntavaaleissa Maarit Kiiskisen kanssa. Hän opasti ja kannusti minua monissa asioissa, joissa olin opastuksen tarpeessa. Minä puolestani suosittelin keskisuomalaisia äänestämään tulevaisuuden tekijää Maaritia. Toivon hänelle omissa elämäntilanteissaan kaikkea menestystä.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen oli puhujana ministeriroolissaan ja kertoi ydinasiat maamme ainutlaatuisen hyvästä maanpuolustuksestamme. Suomi ei halunnut laskea alas omaa kansallista maanpuolustustaan, kuten useimmat EU-maat ovat kylmän sodan jälkeen tehneet. Siksi koen puhumisen EU:n puolustuksesta vain lähinnä sanalliseksi ilman aineellista vastinetta.

Puolueen varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen otti kantaa kansalaisten ostovoiman heikentymiseen inflatorisen kehityksen seurauksena ja piti aiheellisena eläkkeiden korotuksia, jotta kansalaiset eivät kärsisi kielteisestä kehityksestä. Lapsiperheet, yksinhuoltajat, pienituloiset ja osa-aikaisesti työtä tekevät ovat erityisesti menettäjiä, kun inflaation seurauksena ostovoima heikkenee. Tästä kärsivät kaikki ja paineet kohdistuvat verorasituksen kasvuun.

Kielteinen kierre ja negatiivinen kehitys on saatava katkaistua ja suunta muutettua. Tämä on helppo sanoa, mutta keinot ovat vähissä. Olen kokeneen talousmiehen Paavo Jauhiaisen laskelmien pohjalta rohkeasti esittämässä, että eläkevakuutusyhtiöiden yli parista sadasta miljardista sijoitettaisiin yksi prosentti eli kaksi miljardia eläkkeiden korotuksiin. 

Mitä tapahtuisi? Tätä tulisi selvittää. Väitän tämän seurauksena ostovoiman kasvavan kotimarkkinoilla ja synnyttävän erityisesti kaupan ja palvelujen sektoreilla työpaikkoja työttömyyden sijaan. Tämä toisi työ- ja yrittäjätuloja kansalaisille sekä verotuloja verojen saajille sekä myönteisen kehityksen seurauksena rahaa eläkerahastoihin. 

Väitän, että tämä kotimaisen rahan kierto olisi parasta kokonaistaloudellista toimintaa. "Laiskat eläkerahastojen" varat olisi parempi sijoittaa tarkoituksensa mukaan eläkkeisiin ja kotimarkkinoille myönteisen kehityksen alkupaukuksi kuin ulkomaille epävarmoihin kohteisiin, missä ne eivät ainakaan suomalaisten ostovoimaa ja kansantaloutta edistä. 

Pahin vaara voi olla ulkomailla sijoitusten nimellisarvonkin menetys korkeita tuottoja tavoitellessa. Tästä varoitin kansanedustajana, minulle naurettiin ja sanottiin, että ymmärrä finanssista yhtään mitään. Mutta mitä tapahtui runsaan vuoden kuluttua? Ulkomaille sijoitetuista rahoista hävisi arvonmenetyksen vuoksi monien vuosien eläkemaksujen varat. Jos varat olisi tarkoituksensa mukaan sijoitettu eläkkeisiin ja kotimarkkinoillemme, olisi tilanne ollut ihan toinen

Vaikka Keskusta ei vielä olekaan mitenkään suurempi vaikuttaja pääkaupungissa, on ilo havaita, että keskustalaisissa on ihailtavaa innostusta. Tämä lupaa hyvää tulevaisuutta. Parasta on koettaa pyrkiä myös tulevaisuuden tekijäksi. Kokemukseni mukaan kansanedustaja voi pitkäaikaisella ja sitkeällä työllä myös osaltaan olla tulevaisuuden tekijöiden joukossa.

Kiitän varapuheenjohtaja Riikka Pakarista kannustavista sanoista. Hän oli perillä pitkäaikaisesta työskentelystäni maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden saroilla. Työ jatkuu oma-aloitteisesti ja omakustanteisesti ja erityisesti raideliikenteen verkon kehittämisen merkeissä em. sektoreihin liittyen.