Uudenvuoden tervehdys vuodelle 2023

Onnellista vuotta 2023!

Kiitän kuluneesta vuodesta 2022! 

Vuosi 2022 jää valitettavasti historian lehdille Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan alkamisen vuotena. Nyt kalenterivuoden vaihtuessa ei ole mahdollista ennakoida sodan loppumisen ajankohtaa. 

Ennen sodan alkua sain lukea mediasta Venäjän armeijan eläköityneen komentajan kenraalieversti Leonid Ivasovin ja Venäjän upseerikokouksen vetoomuksen, että kukaan ei lähtisi tähän sotaan, mikä tuottaa vain tuhoa ja kuolemaa. Rohkea mielipide ja mahdollisimman korkealta tasolta. Hän toiminut myös Venäjän Duuman puolustusvaliokunnan puheenjohtajana niiden vuosien aikaan, kun työskentelin Suomen Eduskunnan puolustusvaliokunnan varsinaisena jäsenenä.

Emme saa tottua sotaan sillä tavalla, että tulisimme välinpitämättömiksi ukrainalaisten kärsimystä kohtaan. Ukrainaa olisi tullut auttaa runsaasti heti Venäjän hyökkäyksen alkaessa. Nyt Venäjän miehittämien alueiden takaisin valtaus on kaikin tavoin vaikeaa.

On muistettava, että taistelualueella on omia siviilejä ja omia kiinteistöjä, mitkä ovat vaarassa. 

Suomella oli maailmassa ainutlaatuinen järjestely evakuoida hallitusti väestö ja mukaan saatavissa ollut omaisuus sodan alta. Näin suomalaiset evakuoitiin rauhan tullessa luovutettaviksi määrätyiltä alueiltakin. Karjalaiset tunsivat ja tuntevat histiriallisesti oikeutetusti suurta katkeruutta presidentti Risto Rytiä ja eräitä muita kohtaan, jotka halusivat, että luovutettavien alueiden asukkaiden olisi pitänyt jäädä Neuvostoliitolle luovutettaville alueille ja siirtyä evakuoinnin ja aseiden vaikenemisen jälkeenkin takaisin Neuvostoliitolle menetetyille alueille.

Maalaisliiton karjalaiset kansanedustajat, joihin kuului muiden mukana Vahvialassa tilansa menettänyt Urho Kekkonenkin taistelivat evakoille oikeutta tarjoavan maanhankintalain. Ongelma oli, että jotkut menettivät maitaan. Äitini äidin synnyintalo Ollila, mikä oli Alavieskan kunnan suurin talo, vietiin siirtolaisten asutukseen. Valtio hakkasi aukeaksi liki tuhat metsähehtaaria ja antoi korvauksia/ostoja vastaan sitten maat karjalaisille, toistakymmentä maatilaa tuli noille maille Alavieskan Taluskylälle. 

Nyt tilat ovat asuttuja viime vuosikymmeninä uusituin rakennuksin, mutta karjalaiset ovat minulle kerrotun mukaan muuttaneet muualle. Olen kolmas kesä sitten edesmenneen enoni Martin kanssa käynyt noissa maisemissa. Jos tuota maiden ottoa Ollilan talosta ei olisi tapahtunut ja muutoin elämän kulut olisivat menneet, kuten ovat menneet, olisi minullakin nyt Alavieskassa muutaman sadan hehtaarin metsätila äitini äidin suvun perintönä! Ainut perintö tuolta on lahjaksi Mäntän eläköityneeltä diakonissalta syksyllä 1972 saamani rukin lapa, hän oli saanut sen lahjaksi äitini isoäidiltä Liisa Ollilalta toimiessaan diakonissana Alavieskan seurakunnassa,

Jotenkin kuin ihmeestä tuo jo eläkkeellä ollut diakonissa tiesi sukuni, kun olin sijaispappina ovo virallisena apulaisena Mäntän seurakunnassa 1.11.1972 - 6.3.1973.  Alavieskan Taluskylällä nuo nyt jälleen yli 70-vuotiaat metsät ovat erittäin voimakkaasti kasvaneita mäntyvaltaisia tukki- ja pylväsmetsiä. 

Viime sodissa Suomi halusi evakuoida alueet, joita taistelut uhkasivat. Tämä on mielestäni arvokas asia muistettavaksi ja huomioon otettavaksi Suomen poikkeusolojen järjestelyjä suunniteltaessa. Ennen olivat hyvinkin yksityiskohtaiset evakuointisuunnitelmat, 1980-luvulla mm. pääkaupungista tiettyjen kaupunginosien asukkaista kävi Sisä-Suomessa tutustumassa poikkeusolojen evakuointipaikkakuntiinsa ihan lehdissä kerrotuilla tavoillakin. Kunnissa olivat 1980-luvulle saakka lakisääteiset majoituslautakunnat kunnallisvaltuustojen valitsemina. 

Nyt tätä kirjoitettaessa paukkuvat ilotulitukset. Mielestäni olisi ollut oikea solidaarisuuden osoitus antaa ilotulitteiden rahat Ukrainaan. Tiedän, että monet ovat näin tehneetkin. Yleisradiossa Helsingin tuomiokirkon kello löi juuri 12 lyöntiä ja vuosi vaihtui. Olen nyt tätä kirjoittaessani Vantaan Martinlaaksossa ja ikkunasta paikoituskentän yli avautuu Vantaan kaupungin Länsi-Vantaan toimitalon (kirjasto, terveys- ja sosiaaliasema ym. toimistoja) piha-alue kadun vastakkaisella puolella ja sieltä ammuttiin/ammutaan paljon korkealle uudenvuodenyön raketteja. 

Huomenna uudenvuodenpäivänä aion osallistua Vantaankosken seurakunnan messuun Virtakirkossa, mikä sijaitsee entisessä Imatran Voiman toimitalossa. Seurakunnan uudehko Myyrmäen kirkko Louhelassa odottaa kunnostustaan sisäilmaongelmiensa vuoksi. Seurakunnan alueella asuu noin 50 000 ihmistä ja noin 26 000 kirkkoon eli Vantaankosken seurakuntaan. 

Kirkkoneuvoston puheenjohtajana on toiminut jo pitkään Haapamäeltä lähtöisin oleva talousneuvos Raimo Huvila ja hän tuli edelleen yli 80-vuotiana ääniharavana valituksi Vantaan seurakuntien kirkkovaltuustoon. Länsi-Vantaalla Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherrana toimi viime syksyyn eläköitymiseensä saakka Keuruulla syntynyt Jukka Nevala. Hänellä on kesäasunto Asuntajärven rannalla ja hän on hyvin tyytyväinen tuonnekin asti ulottuvaan Keuruun vesihuoltoon ja hyviin yksityisteihimme! Rovasti Jukka Nevala tuli myös ääniharavaksi Kokoava seurakunta vaalilistalla.

Vantaankosken seurakunnan naapureita ovat Hämeenkylän lisäksi Espoon Leppävaara, Helsingin Kannelmäki, Vantaan Tikkurila ja Nurmijärvi.

Vantaankosken seurakunnan toinen kirkko on uudella Kivistön alueella, mutta siellä ei ole joka pyhäistä jumalanpalvelusta, vaikka uusi alue on voimakkaasti kasvussa. Kaivokselan kirkko koki tuhopolton muutamia vuosia sitten ja uutta ei aiota rakentaa kuten ei Martinlaaksossa aiemmin ostoskeskuksessa ollutta jumalanpalvelustilaakaan. Myyrmäen kirkko Louhelassa on alle parin kilometrin etäisyydellä noista paikoista ja myös lähinnä rautatielaitureita oleva kirkko maassamme. Toistaiseksi tuo arkkitehti Leiviskän kuuluisa ja varsin uudehko kirkko odottaa vielä muutamia vuosia kunnostustaan, mutta on ainutlaatuisen arkkitehtuurinsa vuoksi päätetty kunnostaa.

Seutulassa on maalaismaisemassa idyllinen pieni puukirkko, mille aikanaan opetusministerinä toiminut Johannes Virolainen osoitti kunnostusrahat. Tämä sijaitsee lähellä valtion Königstetdin edustuskartanoa. Seutulan kirkossa on satunnaisesti jumalanpalveluksia.

Näitä rivejä olen kirjoittanut ihan kahden vuoden aikana. Hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle 2023! Uusi vuosi - uudet haasteet!

 

Jouluyön rauha Lapin Käsivarressa 1944

Jouluyön rauha Lapin sodassa 1944

Monet keuruulaiset muistavat Rajavartioston palveluksessa työnsä tehneen ja Keuruulla eläkevuosiaan viettäneen majuri evp. Pekka Suhosen.

Hänet tunnettiin taidemaalarina ja erityisesti maisemakuvaajana taitelijan välinein. Pekka oli harrastanut maisemamaalausta koko elämänsä ajan. 

Nuorena rajan upseerina Pekan kuvataideharrastus oli havaittu myös valtakunnan rajan toisella puolella. Siellä tiedettiin myös Pekan syntymäpäivä ja Pekka sai yllätyslahjaksi syntymäpäivänään rajan toisen puolen kollegoiltaan piirustusvälineet. Keuruun taidevarastoissa, monissa kodeissa ja laajemminkin maassamme on hänen akvarellejään.

Halusin saada syntymäkotini maisemista Pekan  maalauksen Riuttakosken ääreltä syysruskan maisemia taiteeksi ikuistettuna. Kiertelimme syysruskan maisemissa Riuttakosken rantoja. Tuolloin oli vielä ehkä maakunnan upein 235 metriä pitkä kaarteita tekevä ja alaspäin virtaukseen kapeneva uittorännikin olemassa. Sodan veteraanille ennätti kuitenkin tulla kutsu viimeiseen iltahuutoon ennen taidemaalauksen valmistumista ja en tullut saamaan Pekan maisemissa hahmottelemaa taulua.

Pekka kertoi sodan ajan ja työuransa kokemuksista. Nyt jouluaaton iltana 2022 tulee mieleen Pekan kertoma tosiasia Lapin sodan 1944 jouluyöstä Lapin Käsivarressa. Tuolloin elettiin syksyyn ja alkutalveen nähden suhteellisen rauhallista asemasodan aikaa rintaman molemmilla puolilla.

Tuli jouluyö. En muista kummalta puolen rintamaa oli aloitettu Pekan kertomuksessa kautta kristikunnan tunnettu joululaulu "Jouluyö, juhlayö". Mutta jouluyönä Lapin Käsivarressa tästä joululaulusta muodostui vuorolaulu rintaman molemmin puolin. En tullut kysyneeksi Pekalta, kuinka kauan tuo joulurauha kesti. Meidän oli kiinnitettävä huomiota, ettemme liukastuneet syksyn lehtien verhoamilla Riuttakosken kivillä.

Nyt joulun alla on jälleen kerrottu ensimmäisen maailman sodan länsirintamalla tapahtuneen näin. Mutta tiedetäänkö enemmälti, että näin tapahtui suomalaisten ja saksalaisten välisellä rintamallakin? Voi olla komppanian kirjurit tapahtumille tarkkoina merkitsijöinä ovat kirjanneet tämän, pidän sitä hyvinkin mahdollisena. 

Mutta vaikka tavoittelemaani Pekan tekemää taulua en tutuista maisemista tullut saamaankaan, sain kuulla mielestäni erittäin arvokasta historiaa jouluyön Lapin sodan ajalta. Joulun ja sodan todellisuus on ollut isäni kokemusta talvisodan Kollaan etulinjasta, missä äänimaisemat olivat ihan muuta kuin kristillistä joululaulua isäni kertoman mukaan. Legendaarinen sotahistorian valokuva tosin näyttää joukkueen kenttähartauden etulinjan tuntumasta, mutta kuva ei kerro sodan todellisuutta ja ääniä ympäriltä.

Talvisodan jouluun kuului äitini syntymäkotiin Ylivieskaan suruviesti hänen Olavi-veljensä katoamisesta jäljettömiin Kannaksen Summan lohkolla vastapuolen tykistön täysosuman tullessa suomalaiselle tykille. Sankarihauta ilman sankarivainajaa Ylivieskan sankarihautausmaalla kertoo talvisodan joulun ajan kovaa muistoa. Vaikka sotiemme veteraanit ovat miltei kaikki poistuneet, viime sotien kokemukset ovat historiaamme, minkä muistaminen ei saa koskaan unohtua. Vain historiansa tunteva kansa ansaitsee itsenäisyyden.

Joulunaikaan 2022

Joulutervehdys Laurilta

Joulu tätä kirjoitettaessa on jo aivan ovella. Toissa päivänä oli Tuomaan päivä, mikä vanhan sanonnan mukaan tuo joulun. Sama päivä on maankierrossa myös talvipäivän seisauksen ajankohta, jolloin laskennallisesti vuoden lyhyimpänä vuorokautena alkaa taas päivän valoisa aika pidentyä. Näin joulun alta voi jo alkaa tähyillä kohti juhannuksen suvea jokaisessa aamuin koitossa.

jouluun liittyvät perinteet eri tavoin kunakin aikana. Lapsuuteni joulut olivat Multian Riuttakoskella maalaistalossa, missä arjen työt olivat joulun pyhinäkin navetassa. Lapsuuden aikana oli paras lehmä äitini Ylivieskasta kodista annettu "Reivitär". Mutta sen synnyttämisen aika usein ajoittui jouluun. 

Ja ainakin kahdesti oli jouluyöllä kutsuttava eläinlääkäri auttamaan poikimahalvauksen saanutta lehmää ylös. Vaikka naapurin puhelimella Riuttakosken sahalta, missä oli kylän ainut puhelin, oli jo päiväaikaan soitettu Keuruun eläinlääkäri Börje Vuorentielle asiasta, hän monilta työkiireiltään ennätti paikalle vasta aamuyöllä jouluyönä. Hän oli tavattoman ahkera ja nopeatoiminen eläinlääkäri, Suomen eläinlääkärien nopein juoksukilpailuissa. 

Maanteilläkin hänet tunnettiin varsin kiireisestä ajotavastaan kaikilla keleillä. Kolareita ei tietääkseni hänelle koskaan sattunut. Hän otti myös jalankulkijoita kyytiin avuliaana ihmisenä kyytiinsä auttaakseen heitä matkan teossa. Kaskuna kerrotaan erään naisen Vuorentien kyytiin noustessaan sanoneen, "Kyllä, mutta kun ei vain joutuisi sen ajohullun eläinlääkärin kyytiin". Jouluyön aamuneljän aikaan äitini pahoitteli, että kun joutuu tohtoria näin jouluyönäkin vaivaamaan, niin vastasi, että muutoinhan olisi lehmä kuollut. 

Isäni päätti kuitenkin, että seuraavana jouluyönä ei tohtoria vaivata ja kun kesällä kävimme äitini kanssa hänen synnyin kodissaan Ylivieskassa oli tuona aikana käynyt Riuttakoskella osuusteurastamo Itikan auto. Minun ja äitini ei tarvinnut saada silmiin tippaa, kun miltei perheenjäseneksi koettu upea lehmä oli poistunut, mutta Reivittären jälkeläiset sitten täyttivät navetan ja laidunmaat aina kesään 1978 asti.

Papin työssä joulunaika on ollut täyttä menoa. Muistan tätä vain hyvällä, koska tiesin näin olevan työnkuvan. Kansanedustajana ollessani olin usein Multian seurakunnan tapaninpäivän pappina. Tuolloin Kirkkolaki vaati jokaisena pyhäpäivänä pidettävän jumalanpalveluksen seurakunnan kirkossa. Tapaninpäivän kirkkoon saapuessani jo aavisteli aamunkoiton aikaistuneen talvipäivän seisauksesta. 

Vanhan sanonnan mukaan päivä on jo tapaninpäivänä kukonaskelta pitempi. Tapaninpäivän tekstit avaavat myös Stefanuksen näkymän meitä ympäröivästä näkymättömien todistajien joukosta. Stefanus sai nähdä tämän todellisuuden marttyyrikuolemassaan. Tapanin päivä on kristittyjen veritodistajien eli marttyyrien muistopäivä kirkkovuodessamme ja sanoma on kuin vastakohta joulun idyllille. Molemmat ovat todellisuutta. 

Joulun väri on valkoinen. Tapaninpäivän väri on punainen, veren ja marttyyriuden väri. Jos missä on tapaninpäivänä jumalanpalvelus, kannattaa mennä kirkkoon. Tapaninpäivää on voitu ja voidaan viettää myös toisena joulupäivänä, jolloin on mahdollista käyttää joulun eri tekstejä vaihtoehtoisesti jumalanpalveluksissa. Nykyään monet kirkot ovat tapaninpäivänä ihan kiinni ja se on mielestäni vahinko kaikin tavoin eikä tee oikeutta Raamatun kokonaissanomalle. 

Jotkut saattaisivat joulukiireiden väsytyksen jälkeen ennättää paremmin vasta tapaninpäivänä kirkkoon, jolloin kirkoissa ei taatusti ole ainakaan tungosta. Itse koen kaikkien antoisimpana kirkon penkissä olijan kokemuksena sen, että kirkossa ei ole tungosta. Tähän kokemukseen alkaa Keuruun kirkossakin päästä yhä useampana pyhäpäivänä. Suuresta kirkosta poistuttaessa on kuitenkin pääovella aina pientä tungostakin.

Tapani on jostakin syystä historiassa muodostunut myös hevosmiesten pyhimykseksi. Siitä olivat maaseudulla perinteet rekiajeluista tapaninpäivänä. Kirkkokäsikirja tuntee kolmannen ja neljännenkin joulupäivän, mutta niiden vietoista pyhäpäivinä on luovuttu jo monia sukupolvia sitten historian varrella, koska katsottiin, että rahvaan pitää töitäkin tehdä eikä pyhiä juopotellen viettää.

Viime sotien aikana ja nyt Ukrainan sodan aikana kohtaavat joulunakin suurin pahuus ja suurin rakkaus. Raamatun sanomasta tiedämme niin arkisten asioiden kuin suurimman vääryyden keskeltäkin, kumpi on lopulta voimakkaampi. Stefanus sai nähdä taivaat avoinna pahuutta suuremman todellisuuden. Jouluyönä arkisessa työssään eläinlääkäri täytti kutsumustaan. Jouluyön paimenet olivat työssään. Kaikkivaltiaan Jumalan todellisuus on läsnä tämänkin ajan vaiheissa riippumatta meidän ymmärryksestämme. Paimenten ja Stefanuksen näkemät asiat on tallennettu meille ikkunaksi todellisuuteen, mikä suurempi kuin pahuus.

Olen tässä keskittynyt toiseen joulupäivään aika monella rivillä. Meillä nykykulttuurissa alkaa joulu päättyä jouluaattoon ja mielestäni voimme menettää ehkä liian paljon itse joulusta ja koko joulunajasta, mikä minun kouluaikana jatkui ainakin loppiaiseen ja vasta silloin vietiin joulukuuset sisältä pois. Elämmekö nykyään joulun jo ennen joulua? Menetämmekö silloin itse joulun?

Hyvää. levollista ja rauhallista Joulua Sinulle ja lähipiirillesi!

Eläkekorotuksista puuttuu nytkin viidennes

Eläkekorotukset jäävät nytkin viidenneksen vajaiksi

Viime aikoina on kirjoitettu eläkkeiden korotuksesta. Leikatun eläkeindeksin vuoksi eläkkeet seuraavat elinkustannusindeksin nousua 80 prosenttisesti ja yleistä palkkakehitystä 20 prosentilla. Tämän leikatun eläkeindeksin vuoksi eläkkeet ovat jääneet jo yli neljännesvuosisadan 80 prosenttisesti jälkeen yleisen ansiotason nousukehityksestä eikä elinkustannusten nousun vajaasti korvatulla kehitykselläkään ole kompensoitu eläkkeiden merkittävää jälkeen jäämistä palkkakehitykseen verrattuna.

Leikatun eläkeindeksin vuoksi erityisesti pienen tai keskitasoisen työtulon perusteella monet ovat ajautuneet tai ovat ajautumassa eläkeläisköyhyyteen. Euromääräisesti eniten ovat menettäneet ne, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle kohtalaisen tai hyvän työtulon jälkeen ja he maksavat myös lisäverona erillistä eläketuloveroa, mitä on nimitetty ns. "raippaveroksi".

Nyt voimistuneen inflaation vuoksi eläkkeet nousevat, mutta eivät kustannusten nousua vastaavasti nytkään. koska 20 % kustannusten noususta jää korotuksen ulkopuolelle. Joten satojen tuhansien eläkeläisten ostovoima edelleen heikkenee. Mielestäni eläkeläisten ostovoima on mitä parhainta eläkevarojen sijoittamista ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen ja aluetalouksien rahankiertoon ja kaikkien veronsaajien verotuloihin.

Siksi väitän nyt inflaatiokehitystä seurailevan eläkkeiden korotuksen olevan kansantalouden kannalta varsin järkevää toisin kuin olen huomannut eräiden asiaa lähemmin tutkimatta väittävän.. Rahat kiertävät eläkeläisten ostovoiman seurauksena monien työ- ja yrittäjätulojen kautta ja positiiviset kerrannaisvaikutukset ovat arvaamattoman monet. Mikä myös on merkittävää, näin karttuu luontaisesti eläketurvaa nyt työssä oleville. 

Siksi eläkkeiden nyt normaalikäytännön mukainen korotus on mitä järkevintä kaikkien osalta. Eläkkeiden saajat eivät kuitenkaan leikatun indeksin saa nytkään täyttä korvausta elinkustannusten noususta, 20 % jää tästä puuttumaan.

Keskustan ministeriryhmä toimi upeasti

 

Keskustan  ministeriryhmä toimi upeasti!

Keskustan ministeri- ja eduskuntaryhmä toimivat linjakkaasti ja äänestäjien tahdon mukaan luonnonsuojelulain äänestyksissä. Alhaiset galluplukemat perustuvat ilmeisesti näitä äänestyksiä edeltäviin päiviin. Ainakin minulta kysyttiin gallupkantaa muutamia päiviä ennen näitä äänestyksiä.

Siksi pidän todennäköisenä, että nyt äänestysten jälkeen gallupin tuloksen Keskustan kannatuksessa olisivat toisenlaiset kuin nyt 8.12.2022 uutisissa ilmoitetut. Alhainen Keskustan gallupkannatus on jo pitempään johtunut paljolti siitä oma kannattajajoukkomme ja potentiaaliset kannattajamme kokevat vierautta hallituksen enemmistön arvoliberaalia ja punavihreää politiikan julkikuvaa kohtaan. 

Nyt ministeri- ja eduskuntaryhmän ja muun puoluejohdon toiminta kirkasti selkeästi Keskustan oman poliittisen linjan perusolemusta. Keskustan linjaus oli myös terve suomalainen kannanotto EU:n taholta olevaan uhkaan yksityismetsänomistajia ja koko metsäklusteriamme ja sitä kautta kansantalouttamme kohtaan. Keskusta rohkeni olla "terveesti itsekäs" omien välttämättömien ja täysin oikeutettujen asioiden puolustajana.

Tältä pohjalta on hyvä käydä kansan pariin ja eduskuntavaalityöhön. Kiitän ja oletan aikanaan historian kirjoittajiemme tajuavan nyt Keskustan tekemän ratkaisun merkityksen. Valtio-opillinen kysymys on mielestäni myös se, mitä mieltä olisi kansanedustajien asiantuntijakuulemisilla, valiokunnissa, jos ne eivät saisikaan vaikuttaa kansanedustajien päätöksentekoon? Haluan tuoda tämänkin seikan esille tutkijoita varten. Nyt Keskustan kansanedustajat osoittivat mielestäni parlamentarismia parhaimmillaan!

Lauri Oinonen

kansanedustaja 1999-2011

On Metsäpaneelin aika!

Nyt tarvitaan Metsäpaneeli!

Keskusta on osoittanut tervettä ja välttämätöntä itsenäisyyttä vastustaessaan eduskunnan äänestyksessä 7.12.2022 ideologista erityisesti metsiin ja metsätalouteemme uhkia synnyttävää luonnonsuojelulakia. Tältä pohjalta jatkettava yhä yksityismetsiä ja metsätalouttamme uhkaavia punavihreitä lakiesityksiä vastaan. 

Nyt EU:n toimesta on yhä vireillä kymmenkunta vastaavaa uhkaa edelleen, joita kaikkia yhdistää sama ideologia. Taistelua tällä rintamalla on pakko jatkaa. Kun pääsee yhden uhan ylitse ja toisen ohitse, niin on jo kolmas vastassa ja tahtoo metsät itselleen ottaa. Metsien taloudellista merkitystä ei EU näe tai pikemmin ei haluakaan nähdä, koska taustalla on ideologia, minkä juurilla on yhteyttä tutkijoiden mukaan natsien metsäpolitiikkaan.

Suomen, Pohjoismaiden sekä Itävallan on koottava kaikki saatavissa olevat voimat puolustamaan metsätaloutta. Vaikka ilmeisesti olisikin tehty menneinä vuosikymmeninä metsienhoidon kannalta hyödyttömiä metsäojituksia, ei ole mielestäni mitään syytä tehdä uutta virhettä uhraamalla rahaa kalliisiin "luonnon uudistamistoimiin".  Tehdyt metsäojat ovat luontaisesti maisemoituneet ja reunoiltaan sammaloituneen. Silti kirkkaat vedet virtaavat, virtaavalla vedellä ovat "notkeat niskat" ja hyöty,. mitä ojituksilla on tavoiteltu on saatavissa ja metsäluonto kauniisti kiittää. 

Turhat ja kalliit "ennallistamistoimet" saattaisivat useimmissa tapauksissa tuhota kaiken sen, mitä luonto itse on kauniisti hoitanut. Jos halutaan "ennallistaa" miksi ei annettaisi luonnon ennallistaa itse itseään, jos ennallistamista aidosti halutaan?

Olen oudoksunut julkisuudessa käytävässä keskustelussa sitä, että maamme uusiutuvaan luonnonvaraamme perustuvan elinkeinopoliittisen keskustelun ns. asiantuntijapuheenvuoroja käyttävät metsätaloudelle vieraat ja lähinnä sivulliset tahot. Ilmastopaneeli ja Luontopaneeli saavat toki vapaassa ilmaista kantansa ilman muuta, kenenkään sananvapautta ei pidä rajoittaa.

Kaiken aikaa on haluttu unohtaa, että Suomessa on varsin pitkään metsienhoitoa säädellyt metsälaki. Ollessani kansanedustajana sain kohdata monia, jotka pitivät jo nykyistä lainsäädäntöä liian tiukkana. Mm. ns. "kymppipykälää" vaadittiin liiallisesti metsien käyttöä rajoittavana poistettavaksi. Tämän pykälän tulisi mielestäni riittää talousmetsien herkkien suojelukohteiden osalta. 

On muistettava yksityismetsänomistajat itse ja omatoimisesti omin kustannuksin myös tietoisesti suojelevat arvokkaita puita ja erillisiä kohteita, koska ne ovat heidän omiaan! Nykyinen käytäntö metsätaloudessa ottaa kiitettävästi ja monipuolisesti huomioon luonnon, ympäristön ja maisemankin näkökohdat. Miksi kaikki tämä halutaan unohtaa punavihreän ja ideologisen "luontoväen" taholla? 

Nämä kaksi alussa mainitsemaani paneelia mielestäni hallitsevat aivan liiaksi keskustelua toisten yksityisomaisuutta ja elinkeinoja sekä kansantaloutta koskevassa asiassa. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on esittänyt Metsäpaneelia julkiseen keskusteluun. Missä viipyy Metsäpaneelin perustaminen? Itse ainakin pientilan yksityismetsänomistajana ja kokemusasiantuntijana olisin heti valmis Keski-Suomesta Metsäpaneelin jäseneksi.

Nyt metsäasioista keskustelevat ja medioita hallitsevat pääosin ihan muut kuin metsänomistajat, metsissä toimivat yrittäjät, metsurit, puuta mekaanisesti tai kemiallisesti tai jopa biologisesti jalostavat tahot, metsänhoitoyhdistykset tai muutoin metsistä toimeentulonsa saavat. 

Eihän asia voi suinkaan näin jatkua, vaikka yleensä juuri ulkopuoliset eri asioissa haluavat olla äänekkäimpiä kantansa julistajia. On hyvä, että metsätieteellistä paneelia on jo pohdittukin aivan äskettäin. Mutta miksi ei vieläkään haluta mukaan metsänomistajia ja metsistä toimeentulonsa saavien edustusta kunnolla mukaan?

Esitän, että Metsäpaneeli perustetaan. Siihen tulee saada osallistujia metsänomistajista, metsänhoitoyhdistyksistä, metsureista, metsäkone- ja kuljetusyrittäjistä, puuta eri tavoin jalostavista yrityksistä, MTK:sta ja Metsäteollisuudesta.

Olisiko mukaan saatava myös kansantalouden asiantuntijoita? Pitäisin tätäkin tahoa varsin välttämättömänä. 

Luonto-, ympäristö- ja ilmastopoliittisilla tahoilla näyttäisi olevan jo riittävästi yhteiskunnan rahoittamia foorumeita tahtonsa esille tuomiseksi. 

Odotan, että Metsäpaneeli perustetaan, sillä metsäkeskusteluun tarvitaan erityisesti juuri niiden  mielipiteet, joita asia omakohtaisesti koskee. Ensimmäinen halukas Metsäpaneelin ilmoittautuu jo tässä!

Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

Aihe: Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

 

Itsenäisyyspäivä on joutunut jo iltaan. Puolilta päivin osallistuin sanankuulijana itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Vantaankosken seurakunnan Virtakirkossa. Louhelassa sijaitseva Vantaankosken seurakunnan kirkko on ollut jo muutamia vuosia odottamassa kunnostustaan epäillyn homeongelman vuoksi ja siksi Colosseumiksi nimetty entinen Imatran Voiman talo tarjoaa hyvinkin tarkoituksenmukaiset tilat Vantaankosken seurakunnalle läntisellä Vantaalla.

Seurakunnan alueeseen kuuluvat mm. Myyrmäki, Kaivoksela, Louhela, Kivistö, Seutula, Vehkala ja näiden lähialueita. Aiemmin jumalanpalveluspaikkoja alueella olivat mm. Kaivokselan kirkko Kaivokselassa ja Martinristi Martinlaaksossa. Kaivokselan kirkko tuhoutui muutamia vuosia sitten tuhopoltossa ja kauppakeskus, missä Martinristi sijaitsi on purettu ja uusi Martinristi on pienimuotoisten tapahtumien paikka. Muutamia kertoja kuukaudessa jumalanpalveluksia on myös Kivistön kirkossa sekä harvemmin tunnelmallisessa noin satavuotiaassa puurakenteisessa Seutulan kirkossa.

Virtakirkon sanajumalanpalveluksessa oli upea torvisoittosäestys virsille Vantaan soittoviisikon toimesta. Lumikelistä ehkä johtui, että jumalanpalveluksessa oli vain kymmenen sanakuulijaa. Ellen olisi ollut mukana osallistujia olisi ollut alta kymmenen, mikä on Virtakirkossa ainutkertaisen vähän. Ehkä Vantaankoskella ei ole itsenäisyyspäivän kirkkoperinnettä toisin kuin maaseudulla, missä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksiin liittyvät kunniakäynnit sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeillä.

Suomessa itsenäisyyspäivän perinteet ovat vanhastaan vakavahenkiset, sirkustunnelmaa itsenäisyyspäivään ei Suomessa liity. Syynä voi olla kylmä vuodenaika ja itsenäisyytemme uhrit eri sodissa. Useita kertoja olen ollut itsenäisyyspäivänä, sankarivainajien muistopäivänä tai pyhäinpäivänä puhujana kunnianosoituksissa. Ensimmäisen kerran olin abiturienttikeväänäni 1967 kaatuneitten muistopäivän tilaisuuksissa.

Haluan, että nämä arvokkaat perinteet jatkuvat. Olen sanonut, että karjalaisista ja isänmallisista tehtävistä en kieltäydy. Multialla erityisesti tarvittaisiin aktiivisuutta karjalaiseen toimintaan. Kirkon pääsisäänkäynnin äärellä olevalle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ei aina tuotu seppelettä tai muuta huomionosoitusta, koska Multialla karjalaiset vaikuttajat ovat vähentyneet kirkkoherra Osmo Tarkin poistuttua.

Hänen aloitettaan oli Multian Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin hankkiminen. Sain kunnian kohta pappisvihkimykseni jälkeen 4.9.1972 Lapuan hiippakunnan piispa Eero Lehtisen toimittaman piispanmessun jälkeen. Multialla oli meneillään piispantarkastus. Oma tehtäväni oli tuolloin Keuruun seurakunnan vt. kappalaisen virka, mikä vaihtui 1.11.1972 Keuruun seurakunnan virallisen apulaisen (nyk. seurakuntapastorin) viraksi. 

Virallinen apulainen oli oikeutettu antamaan virkatodistuksia kirkonkirjoista, mitä oikeutta ei ollut papiston apulaisella. Molemmat virat olivat piispan/tuomiokapitulin määrättävissä hiippakunnassa sinne, missä tarvetta oli. Käytännössä viralliset apulaiset olivat kuitenkin lähes kappalaisten tavoin vakinaisia virkamiehiä seurakunnissa. Ainostaan Oulun hiippakunnan piispa Hannes Leinonen kierrätti virallisia apulaisia hiippakunnassa, kuten tapahtuu armeijan upseerienkin kohdalla. Koska papeilla olivat eduskunnan vahvistaman palkkauslain mukaan virka-asunnot (Kirkkoherralla viisi, kappalaiselle neljä ja muulla papilla kolme huonetta) ei kierto seurakunnissa tuottanut huolta asunnon hankinnoissa. 

Nyt käytännöt ovat jo aikoja sitten muuttuneet. Verotus teki virka-asunnoista 1970-luvulla epäedullisia, monet laskivat maksavansa kymmenessä vuodessa veroissa omakotitalon hinnan. Samalla 1,11.1972 sain myös määräyksen Keuruun tehtävän ohella Mäntän seurakunnan osa-aikaiseksi viralliseksi apulaiseksi. Koska Mäntän silloinen erinomainen ja lämminsydäminen kirkkoherra Jaakko Heikinheimo sairasteli hoidin käytännössä yksin myös Mäntän papiston tehtävät aina 6.3.1973 saakka. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa todettiin annetun virkamääräyksen jälkeen, että nyt on kaupunkiseurakunta ovo. (oman viran ohella) papin varassa. 

Kauppala Mäntästä tuli kaupunki uudenvuodenyönä 1.1.1973. Toimitin yöjumalanpalveluksen, vesperin alkaen 31.12.1972 kello 23.00 ja tasan puolelta yöltä kauppalanjohtaja Jermu Laine totesi asian puheessaan nyt muuttuneensa kaupunginjohtajaksi. Kirkon edessä oleva kauppatori oli täpötäynnä väkeä. Jumalanpalvelus tuli kaiuttimista myös täpötäynnä olevasta kirkosta torille. Kanttorina oli Erkki Toikka, jonka kanssa teimme hyvää yhteistyötä puolen vuoden ajan. 

Joulua ja konfirmaatiomessua lukuun ottamatta Mäntän kirkkoväki oli vakio 22-24 sanankuulijaa riippuen siitä monelleko henkilölle tarjosin kirkkokyytiä. Itsenäisyyspäivä myös täytti Mäntän pienen kirkon kirkkoväestä silloisen perinteen mukaan. Pidin työstäni Mäntän seurakunnassa ja minua pyydettiin jatkamaan siellä ja näin olisin tehnytkin, ellei minulla olisi ollut syitä asua ja toimia Keuruulla. En tuolloin osallistunut kunnalliselämään ja kun siihen 1977 nuorimpana valtuutettuna Keuruulla tulin, tavoitteenani oli "tulla käymään vain eikä olemaan" ja päämäärä oli se, mikä toteutui vasta kevättalvella 1999. Kunnalliselämä on pitänyt otteessaan "vähän pitempään". Haluan Keuruun ja koko Keurusseudun uuteen nousuun.

Mäntän seurakunnan kirkko on upea taidekokemus jo itsessään ja uudehko siunauskappeli oli kokemukseni mukaan juhlava hautaan siunaamisten ja pyhäillan hartaushetkien paikka. Olen merkittävän osan virkaurastani hoitanut myös sivuvirkaa. 1.3.1973 alkoi työni osa-aikaisessa Keuruun varuskunnan sotilaspastorin tehtävässä ja tämä jatkui 31.12.1990 saakka. Tuolloin oli jo tavoitteeni eduskuntatyö, mutta se alkoi vasta kevättalvella 1999. Sivutoimisen sotilaspapin työni jälkeen melko pian saatiin Keuruulle päätoiminen sotilaspastori. Minun sotilaallisen urani aikana Keuruun varuskunta oli suurin sivutoimisella papilla hoidettu varuskunta maassamme.

Hyvää aikaa itsenäisyyspäivän illasta kohti joulua!