Someone matched with you on Tinder!

Someone matched with you on Tinder! Someone matched with you on Tinder! FIND OUT WHO Tip: Turn on push notifications Turn on push notifications to see your new matches immediately. Follow us This email was sent by Tinder. 8833 Sunset Blvd. West Hollywood 90069 © 2023 Match Group, LLC. | Privacy Policy

Puolustan opiskelijoita

Olen koettanut täyttää lukiolaisten vaalikonetta. Olen Uudellamaalla Keskustan ehdokkaana ja nuorten sekä nuorten aikuisten asiat ovat minulle tärkeitä. Kaikki tiedämme, että nuorissa on tulevaisuus.

Vaalikoneen täyttämisessä on ollut ongelmia valokuvan saamiseksi mukaan. En ymmärrä, miksi valokuva ei nyt mene samoilla tavoilla kuten aiemmin on eri vaalikoneisiin mennyt. Näyttää siltä, että en saa muuta jo kirjoittamaani esille, koska yksi kohta eli valokuva puuttuu.

Mutta tässä blogissani voi vakuuttaa olevani voimakkaasti nuorten ja lukiolaisten asialla. Haluan katsoa myös lukio-opiskelun jälkeiseen aikaan. Haluan, että kaikki saisivat jatko-opiskelupaikan lukion jälkeen. 

Monille asevelvollisuusaika antaa aikaa valita opiskelun suuntaa eri näkökohdista.

Jokainen tekee omat valintansa ja ratkaisunsa. Nuoret ovat hyvin harkitsevia ja itsenäistä vastuuta ihailtavasti ottavia kansalaisia. Luotan nuoriin.

Vaikka useista nuoristamme ylioppilaana tuntuu kaikki olevan edessä avoimena ja mahdollisuuksia tarjoavana, on myös ongelmia ja monia haasteita elämässä. On epävarmuutta oman talouden osalta. Aina ei ole saanut sitä opiskelupaikkaa, mitä on toivonut. Voi olla myös sairauksia ja mieli voi masentua seurustelukysymysten tai muiden pettymysten johdosta.

Haluan, että jokaisella olisi luotettavia ystäviä sekä ikätovereiden että varttuneempien joukossa. Elämänkokemus opettaa, että jos yksi ovi sulkeutuu, useat muut avautuvat. Siksi haluan rohkaista ja kannustaa. 

Uudet mahdollisuudet ja tiet aina avautuvat. Sen olen itsekin monta kertaa kokenut ja olen tullut havainneeksi, että näin oli itsellenikin parempi, kuin olin itse ajatellut.

Tarjolla olikin enemmän ja parempaa!

Hyvää naistenpäivää 7.3.2023

Keskiviikkona 7.3.2023 on kuluvan vuoden naistenpäivä. Siksi onnittelut nyt jokaiselle naiselle. joka lukee tätä blogiani.

Nyt naisten päivän merkeissä ajattelen äitiäni ja isoäitejäni ja heidän elämäänsä. Isäni äitiä eli mummoani isäni puolelta en ole nähnyt, koska hän on kuollut ennen syntymääni sota-aikana. Hän oli syntynyt Karjalassa Jaakkiman pitäjässä Oinaanvaaran kylässä Peukalhuulinmäellä olleeseen puusepän, käsityöläisen Juho Ahokkaan perheeseen. Tämä asuinmökki on eri vaiheiden kautta jo ennen sotia siirtynyt puusepän töineen Kansallismuseoon nimellä "muonamiehen pirtti", tällä hetkellä se on kellarivarastossa.

Oman äitinsä isoäitini Edla  oli menettänyt jo varhaislapsuudessaan äitinsä kuoltua. Juho Ahokas oli onneksi löytänyt uuden puolison ja hänen kanssa Edlalle syntyi kymmenkunta sisarpuolta poikia ja tyttäriä eli saman isän mutta eri äidin lapsia. Isäni Sulo Oinonen sanoi, että hänellä on useita kymmeniä serkkuja, kun Juho Ahokkaan kaikki lapset ja edelleen lapsineen otetaan huomioon on sukututkimus tietokoneaikanakin melko toivoton tehtävä ja kun nimiin en saa tarinaa, mielenkiintoni katoaa.

Entisaikana perheet olivat varsin runsaslapsisia. Likikään kaikkia noita sukulaisiaan isäni tuskin koskaan tapasi, koska sota hajotti karjalaiset eri puolille maata ja kauemmaskin. Yhden isäni serkun kohtaloksi päätyi nykyisen tutkimuksen mukaan Stalinin vainot Neuvosto-Karjalassa. Jos isäni olisi saanut elää 52 vuoden ikäänsä vanhemmaksi, hän olisi varmasti halunnut tavata sukuaan, koska hän oli suvustaan hyvin perillä.

Äitini äiti syntyjään Maria Sofia Ollila syntyi Alavieskan Ollilan taloon ja hänellä oli ainakin kaksi veljeä ja yksi sisar. Maria Sofian äiti "Liisa" oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ja äidinkieli oli hänellä ruotsi. Hän oli harras kristitty ja halusi valokuvaansa käteensä Raamatun osoittamaan elämänsä kalleinta arvoa. 

Ollilan talo oli Alavieskan varakkaimpia ellei ihan varakkain. Kun viime sotien jälkeen otettiin maita Karjalan siirtolaisten asuttamiseen, menetti Ollilan talo maansa useita satoja hehtaareita valtiolle ja valtio myi ne karjalaisille hakattuaan ensin metsät Neuvostoliitolle maksettaviin sotakorvauksiin. Karjalaisten asuttamisessa valtio pyrki korvaamaan (Maalaisliiton, Vennamon ja Kekkosen ym. ansiosta) Karjalaan menetettyjä maita tarjoamalla siirtolaisille uusia ns. "kylmiä tiloja" eli metsä- ja suoalueita raivattavaksi kuten Multian/Keuruun Soutujoki ja Keuruun Suojoki ja Airolahti. 

Valtion korvaukset Karjalaan menetetystä eivät kenellekään vastanneet menetetyn todellista arvoa ja valtion pakkolunastuskorvausten osalta maita luovuttamaan joutuneitten kohdalla oli sama tilanne, mikä paheni, kun korvaus oli rahaa vastaavia valtion obligaatiota, mitkä sotien jälkeisen voimakkaan inflaation seurauksena menettivät nopeasti arvonsa. 

Karjalaisten raivaustyön ansiosta sodan aineelliset menetykset eivät olleet niin pahoja, kuin pahimmat pelot kaiken menettämisestä olivat. Isäni tätipuolen Elviiran mies Jaakko Lääperi Limingassa oli katsellut raivattuja ja osin ostamiaankin noin 40 hehtaarin peltojaan, että "eihän tässä hullumminkaan käynyt" Lääperin talo oli ollut suuri ja varakas Karjalassakin.  

Raivaus- ja asutustoiminnan ansiosta Suomi tuli ruuan suhteen omavaraiseksi ja maassa säilyi yhteiskuntarauha, vaikka maassa oli suuri kommunistinen liike SKDL:n nimellä. 

Yleislakon aikaan kevättalvella 1956 aikamiehet Multiallakin puhuivat, että tästä tulee sisällissota. Eivätkä he sanoissaan ihan väärässä ole olleetkaan, olen ennättänyt haastattelemaan oikeita henkilöitä tuolta ajalta.  Urho Kekkosen persoona oli riittävä voima sekä oikealta että vasemmalta voimakkaastikin arvosteltuna ja riittävä auktoriteetti yhdistämään kansaa. Vaikka Kekkosta voimakkaasti tuolloin ja sen jälkeenkin arvosteltiin, niin hänen edessään kaikki kuitenkin häntä kilpaa mielistelivät.

Nämä karjalaisille luovutetut alueet olivat seurakuntien tai puutavarayhtiöiden maita pääosin. Nyt häpeämättömästi syytetään suopeltoja ja vaaditaan niiden ennallistamista. Suot  mahdollistivat nopean pellonraivauksen ja olivat melko kivettömiä ja traktoriajan tullessa helppoja viljellä. Hallanarkuus ei uhannut karjalle tarvittavan heinän tuotantoa eikä suopeltojen käyttöä sittemmin peltolaitumina. 

Meidän Riuttakoski on poikkeus, koska se on jo talvisodan jälkeinen tila, johon talvisodan jälkeen Valkjärveltä tulleet Savolaisen ja Kähärin perheet olivat rakentaneet asuinrakennuksen Valtion Serlachiukselta pakkolunastamalle tilalle, millä on ilmeisesti ollut Riuttakosken ensimmäinen asumus ja kosken rannalla "riuttavarvarin" paja, jossa tehtiin tarinan mukaan rukkejakin. Tilalla oli myös pari hehtaaria metsäyhtiön hevoslaitumena ollutta peltoa, karjan talviheinät oli koottava alkuun joen varrelta tai ostettava, jos jollakin olisi ollut myydä. 

Multianjoki on ollut ihmeellinen elämänlanka monin tavoin. Uiton ja uittomiesten liikkumisen vuoksi rannat/rantamatalikot kykenivät tuottamaan luonnon heiniä jopa avuksi talvellekin. Kesällä nämä ranta-alueet olivat mitä parhainta luonnonlaidunta. Peltojen raivauskin ihmisvoimin oli vuosien urakka rakentamisten rinnalla.

Karjalan Kannaksen Valkjärven viljaviin oloihin tottuneille Riuttakoski liian karua seutua ja he menivät sitten Loimaan seudulle, lisäksi tila oli puolta nykyistä pienempi. Kelpasi sitten isälleni, koska tilalle oli katettu uusi asuinrakennus hellan ja leivinuunin kanssa ja metsää oli lisätty,(kamarien pönttöuunit on tehty 1950-luvulla, muistan Pietilän Vertin muurarina), liittämällä tilaan Purstinvuoren rinnealueille suunniteltu toinen asutustila Riuttakosken tilaan. Molemmat olisivat olleet kokonaispinta-aloiltaan kumpikin noin 30 hehtaaria. Vielä 1970-luvulle asti metsässä oli havaittavissa noita toisistaan erottamaan laitetut rajakepit.

Asutustoiminta oli onnistunutta tuloksiltaan, vaikka jo 1960-70-luvuilla asiaa tuntemattomat ovat sitä arvostelleetkin. Yksi sukupolvi sai toimeentulon ja heidän lapsensa elämän eväät uusiin vaiheisiin eikä Suomeen tullut nälänhätää vaan ruuan ylituotantoa valitettiin jo 1960-luvun alussa! Valittelijat eivät halunneet muistaa että viitisentoista vuotta aiemmin ruoka oli ostokorttien ja korvikkeiden varassa, jos oli edes saatavissakaan.      

Risto Ryti ja monet muut poliitikot olivat talvisodan jälkeen halunneet karjalaisten palaavan Neuvostoliiton ottamalle alueelle, josta heidät olisi mitä todennäköisimmin viety Siperiaan arvaamattomiin kohtaloihin. Suomi oli tiettävästi ainut valtio, mikä evakuoi järjestelmällisesti siviilejä sodan alta ja sotien jälkeen toimi maansa menettäneiden asuttamiseksi. 

Mikä oli kaupungeissa asuntonsa menettäneiden kohtalo, oliko korvauksia? En tiedä. Todennäköisesti niitä saatettiin korvata obligaatioilla jossain määrin, mutta ellei heti sitonut kiinteään omaisuuteen, omaisuus meni inflaation vuoksi. 

Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki, sen väki siirtyi pääosin Lahteen ja Helsinkiin ja nämä saivat siirtoväestä voimakkaan sykkeen kasvulleen. Helsingissä oli huutava asuntopula ja vielä 1950-luvun alussa perheitäkin asui pommisuojissa ja yksinäisiä ihmisiä tuon jälkeenkin, kuten havaitsin isoisäni Israelin hautajaismatkalla pääsiäisen aikaan 1959 setäni Eemelin näyttämänä nykyisessä Kannelmäessä, missä hänellä oli ostettu omakotitalo.

Hän oli raivannut Teuvalle kuten setäni Ottokin asutustilan. Mutta Eemeli sosialidemokraattina julisti: " Mooses johtatti Israelin kansan näkemään näkemään nälkää Siinain korpeen - Vennamo johtatti Karjalan kansan näkemään nälkää Pohjanmaan korpiin" ja muutti kirvesmieheksi Helsinkiin ja eli sitten tyytyväisenä elämänsä loppuun asti! 

Setäni Eemelin suuri unelma oli saada isänsä menettäneestä veljensä pojasta Sosialidemokraattien kansanedustaja, kuten oli isällänikin vaikkakin eri puolueeseen ja sitä varten hän oppikouluun minut Keuruullekin kustansi. Hän aavisti, että minä tiesin tuon ja minä olen aina tiennyt miksi.

Miksi kirjoitan naisten päivälle tällaista karjalaisen kansan tarinaa? Kirjoitan siksi, että naiset eri aikoina ovat kaiken hyvän ja tarpeellisen mahdollistaneet, Suomen nousun niin sodan kuin rauhan aikanakin.

Arjen ja elämän asiat eduskuntaan

Haluna olla vaikuttaja enkä vaikertaja. Siksi olen kokenut välttämättömäksi lähteä tavoittelemaan takaisin työmahdollisuuttani kansanedustajana. Vain vaikuttajana vaikuttajan paikalla voi saada asioita eteenpäin. 

Ellen ole eduskunnassa, en voi tehdä laki- ja toimenpidealoitteita mistään asiasta. Eduskunnan ulkopuolella, olen täysin avuton auttamaan avun tarpeissa olevien asioita lainsäädännössämme.

Siksi tällä kirjoituksellani haluan pyytää nyt Uudellamaalla äänioikeutettuja harkitsemaan äänen antamista minulle eli Lauri Oinoselle.

Juuri Uudellamaalla on paljon ihmisiä, jotka kokevat asioiden epäkohdat liiankin omakohtaisesti joko ihan itse tai lähipiirissään. Nämä yksityisille ihmisille ongelmalliset asiat monista televisiossa ja medioissa tutuiksi tulleille poliitikoille ovat etäisiä ja eivät tule lainkaan esille päätösten valmisteluissa puhumattakaan itse päätöksissä.

Eduskuntatyössäni en arkaillut aloitteiden ja kysymysten teossa. Halusin ottaa kirjallisissa muodoissa asioita aktiivisesti esille. Käytin istuntosalissa varsin paljon puheenvuoroja aina iltamyöhän istuntojen loppuun asti. Periaatteeni oli ja on "aina paikalla" ja "poissaoloja nolla". 

Tämä onnistui ja se on ihan ihme, sillä sain olla lähes satavuotiaaksi eläneelle äidilleni vapaaehtoinen omaishoitaja. Äitini halusi olla mahdollisimman omatoiminen, mutta tein useita puhelinsoittoja saadakseni selville hänen vointinsa jo ihan äänensävystä. Jos havaitsin huolestuttavaa, kutsuin kotipalvelun tai muuta apua ja lähdin heti tilanteen mahdollistaessa nopeimmalla yhteydellä paikalle.

Tiedän muutoinkin hyvin omaisten huolet läheisistään ja ihmisten minulle kertomat pulmat. Toimiessani diakoniatyöstäkin vastanneena pappina ihmisten parissa sain kohdata monia "arjen ja elämän" ongelmia hyvinkin erilaisissa asioissa. Sain todellisilta kokemusasiantuntijoilta mitä moninaisinta viestiä.

Kun kerran Haapamäen Katulähetyksen talolla puheessani toin esille aikamme ongelmia, sain välihuudon: "Mitä valitat, mene eduskuntaan ja toimi!" Tämä alkoholin kanssa kamppailleen lähimmäisen käsky velvoittaa minua yhä ja koen, että entistäkin voimakkaammin. 

Siksi olen ehdolla NYT UUDELLAMAALLA kolmen eduskuntakauden kokemuksella. Tiedän, miten tulee toimia. Mutta haluan kuulla työssäni arjen ja elämän kokemusasiantuntijoita. Nämä ihmiset ansaitsevat asioidensa esille tulon eduskunnassa.

Uskonnonopetus perusteltua nykyisellään

Uskonnonopetus perusteltua nykyisellään

Suomen lipussa on sininen risti. Olemmeko ajatelleet, mikä merkki tulisi lipustamme, jos siitä poistettaisiin risti? Jäljelle jäisi valkoinen lippu. Useimmat tiennevät sen merkityksen sodassa. Siksi haluan suomalaisen yhteiskunnan pohjautuvan jatkossakin kristilliseen elämännäkemykseen ja annettavan tälle mahdollisuudet-

 

Kautta vuosikymmenten on esitetty ajatuksia muuttaa koulujen uskononopetusta ja vaadittu sen poistamistakin. Jälleen huomaan tätä keskustelua viritellyn. Asioita pitkäaikaisesti seuranneena niin opettajana, pappina kuin kansanedustajana ja kuntapäättäjänkin tarkastellen en näe nytkään mitään syytä muuttaa nykyistä koulujemme uskonnonopetusta rakenteiltaan. Eduskunnan sivistysvaliokunnan työssä olen saanut perehtyä tähänkin asiaan.

 

Oman uskonnonopetus, mikä perinteisesti suuressa osaa Suomea edelleen tarkoittaa evankelisluterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta, on mielestäni yhtä olennainen osa suomalaista identiteettiä kuin on yleinen asevelvollisuuskin. !970-luvulla poliittisten paineiden seurauksena tuli kouluihin nyt asemansa vakiinnuttanut elämänkatsomustieto niille oppilaille, jotka eivät kuuluneet kansankirkkoihimme tai eivät näihin kuulumattomina osallistuneet muiden mukana uskonnonopetukseen.

 

Vastaavasti siviilipalvelus tuli vaihtoehdoksi heille, jotka eri syistä eivät halunneet osallistua armeijan koulutukseen.  Nyt kouluissa on käsite oman uskonnon opetus. Mielestäni se on käypä ilmaisu aiemmalle käsitteelle tunnustuksellinen uskonnonopetus. 

Omassa uskonnonopetuksessa tulisi mielestäni ihan luontevasti sallia uskonnon harjoittaminenkin kuten rukoukset ja virrenveisuu myös osana uskontokasvatusta. Tämä tietenkin tulisi tapahtua kaikille oppilaille ja heidän vanhemmilleen yleisesti hyväksytyillä kirkkokunnan tavoilla.

 

Pidän kansakunnan perusoikeutena selkeää kristillistä koulukasvatusta maassamme. Alati muuttuvassa maailmassa on tarjottava omaa arvopohjaamme. Sen puolesta ovat sotiemme sukupolvet taistelleet silloisen sotilasvalan velvoittamina viimeiseen veripisaraan saakka. Tämän tosiasian pohjalta en näe aihetta muuttaa nykyistä koulujemme uskonnonopetuksen rakennetta. Luotan, että opettajat osaavat tehtävänsä.

 

Henkilöliikenne kaikille radoille vireyttämään seutukuntia ja aluetalouksia

 

Haluan koko Suomen rataverkon optimaaliseen käyttöön. Olen saanut Suomen sisäosissa tuloksiakin aikaan. Haluan selvitettävän henkilöliikenteen lisäämisen mahdollisuuksia kautta maan. Ratojen digitalisointi mahdollistaa kaksikertaisen junamäärän, koska junien nykyiset turvavälit voidaan puolittaa.

Haluan selvitettävän mielekkäänä ilmastopoliittisena tekona henkilöliikenteen palauttamista sellaisillekin radoille, joille ei ole nykyään henkilöliikennettä lainkaan, mutta radat kunnoltaan hyvinkin mahdollistaisivat tämän.

Yllättävästi Uudellamaallakin on kolme rataosuutta, joille ei nykyään ole henkilöliikennettä. Voimakkaan autoistumisen aikaan erehdyttiin henkilöliikenteen kehittäminen lyömään laimin liian monilta radoilta ja jopa aluetalouksien elinvoima ja useat asemataajamat taantuivat

Haluan tarkasteltavan asioita nyt ihan uusista näkökohdista. Katseet on suunnattava kaikkiin suuntiin ei vain pelkästään ruuhkautuvaan Helsinkiin. Voisiko Uusimaan saada ihan uutta kehityksen voimaa siitä, että toimivaa henkilöliikennettä olisi kaikilla radoilla. Voisisko palauttaa aiemmin käytössä olleita liikennepaikkoja myös Rantaradalle Helsinki-Karjaa-Turku?

Toisiko Karjaa-Hyvinkää radan henkilöliikenne vireyttä Hankoniemellekin? Porvoo-Kerava radalla on harrastajien toimesta kesäaikaan matkailuliikennettä. Siitä haluan antaa suuret kiitokset aktiivisille toimijoille! Mutta olisiko ihan reittiliikennne palautettavissa tunnin vuorovälein?

Entä rata Loviisa-Lahti? Rataa on kunnostettu tavaralogistiikan tarpeisiin, se antaisi mahdollisuuksia ja junia mahtuisi radalle.

Haluan selvitettävän henkilöliikenteen avaamista niillekin radoille, joilta henkilöliikenne nyt puuttuu

Suomen keskiosissa on tällaisia rataosuuksia paljonkin. Mutta on todella yllättävää, että maamme tiheimmin asutusta maakunnasta eli Uudeltamaalta löytyy kolme rataa, joilla ei ollut pitkiin aikoihin henkilöliikennettä.

Koska Karjaa - Hyvinkää radalla ei ole henkilöliikennettä, Hanko ei ole muusta Suomesta suorimman junamatkan saavutettavissa. Toki Hankoon pääsee Helsingin ja Turun kautta eri junanvaihdoin, itsekin olen tehnyt junamatkan Hankoon Keuruulta ja takaisin. Lohjalle, Vihtiin, Rajamäelle ja muille junayhteyksien varrella olleille paikkakunnille ei pääse junilla lainkaan, vaikka radat olemassa.

Olisiko Hanko mielletty kautta Suomen paremmin saavutettavaksi, jos juna ajaisi suoraan Hyvinkäältä Hankoon Lohjan kautta? Kun rata Hyvinkää - Karjaa  - Hanko on päätetty sähköistää, voitaisiin lähivuosina piankin aloittaa tällä osuudella junaliikenne. 

Henkilöliikenteen lopettaminen tapahtui autoistumisen vuosikymmenillä. Nyt radat parantuvat ja sähköistyvät ja junat voivat ajaa paljon nopeammin. Junilla on kautta maan uusi tulevaisuus edessään.

Ajattelemmeko liian yksipuolisesti vain yhteyksiä pääkaupunkiin? Unohtuvatko silloin muut mahdollisuudet? Eikö koko Uuttamaata tulisi kehittää luomalla yhteyksiä muuallekin kuin pääkaupunkiin? Toki pääkaupungista pääsee muuhun Suomeen, mutta mitä merkitsisi suora yhteys

Pääradalle?

Näen rautateissä tulevaisuuden mahdollisuuksia lähelle ja kauas. Olisiko harkittava aiemmin olleiden junien pysähdyspaikkojen palauttamista ainakin joillekin paikallisjunavuoroille Rantaradallekin Karjaalta pääkaupungin ja Turun suuntiin?

Olisiko rautateiden henkilöliikenteellä ilmastotavoitteidenkin kannalta merkitystä? Voitaisiinko välttää missä määrin maanteiden kasvavia liikenneruuhkia ja kulumista, jos olisi toimivia raideyhteyksiä runsaammin? 

Ratojen henkilöliikenteen palauttaminen ja edistäminen on mitä parhain myönteinen teko ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla maanteiden ruuhkautumisen kasvua tien pintojen lisääntyvää kulunista voitaisiin ehkäistä ja parantaa maantieliikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta.

Haluan tulevassa eduskunnassa voimakkaasti edistää yllä esittämiäni asioita. Liikennepolitiikkaan tarvitaan uusia tuulia, joissa puhaltaa raikas ilmasto ja aluetaloudellinen elinkeinojen edistäminen.

Keskustalla on hyvät mahdollisuudet

Keskustan gallup-kannatus sukeltaa. Mutta tämä ei ole koko totuus eikä ainakaan vaalituloksen osalta.

Äänestäjät ratkaisevat vaalituloksen nyt tänä keväänäkin. Itse olen nyt ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä ja edelleen Keskustan listalla.

Uusimaa on uusi mahdollisuus, missä vaalimatematiikka voi tarjota yllättävänkin hyvät mahdollisuudet.

Havaintojeni mukaan Keskustalla on Uudellamaallakin erittäin hyvät ja innostuneet ehdokkaat. Yhdessä voimme yllättää galluppien ennusteet mitä todennäköisimmin.

Henkilökohtaiset äänet eri ehdokkaille takaavat paremman tuloksen Keskustalle, kuin tällä hetkellä mielipiteet kyselyissä antavat. Henkilökohtaisesti pidän hyvinkin todennäköisenä, että Uudellamaalla Keskusta saa ainakin yhden eduskuntapaikan lisää. Keskustan ehdokaslista Uudellamaalla on havaintojeni mukaan lista aktiivisista ja innokkaista ehdokkaista.

Oma tavoitteeni on mitalisija nyt Uudellamaalla. Nyt on osattava tehdä oikeita toimia ja oikeaan aikaan. Vaikka nyt olen ehdokkaana Uudellamaalla, olen kirjoilla Keuruulla. Tänäänkin osallistun etäyhteydellä Keuruun kaupunginvaltuuston kokoukseen. 

Suomen poliittisessa kentässä tarvitaan Keskustaa entistä enemmänkin rakentavana ja yhteistyöhön kokoavana aktiivisena toimijana. Tuloksia ei tehtäne riitelemällä ja vastakkainasetteluilla, vaan rakentavalla yhteistyöllä omista tavoitteestaan tinkimättä mutta muitakin kuunnellen ja arvostaen koska asiamme ovat yhteiset. 

Eduskuntatyö on opettanut kolmella vaalikaudella minulle yhteistyön arvon, silloin saa omatkin asiat perille.