Itsenäisyyspäivänä 2023

On itsenäisyyspäivä 2023.Valkea hanki on koko maassa ja aamun pakkasta on 17 astetta. Tulee aurinkoinen juhlapäivä. Talvisoan valokuvissa on isäni kuvattuna asemissa Kollaan maastossa vaatimattoman juoksuhaudan miesten rivistössä legendaarisessa kuvassa ensimmäisenä Youtubeviden marssilaulu soi tuolla kohdalla "sinä tiedät veikko mun vieressäin, mikä retkemme tänne toi..." 

Valokuvassa 86 vuoden takaa maisema on kuvassa talven juuri sataneen lumen valkoinen. Muutamien päiviä aiemmin on on käyty heti aamuseitsemän hämärissä Hyrsylän mutkan suulla talvisodan ensimmäiset tulitaistelut, mitkä toimivat eversti Svenssonin rykmentistä hälytyksen Päämajaan. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa, että sota oli syttynyt kaikkialla Itärajallamme Suomenlahden saarilta aina Petsamon Kalastajasaarentoon saakka.

Kenttäpostia lehden joulunumerossa vuonna 2019 on kerrottu ongelmat saada sanomaa tapahtuneesta Päämajaan ja Mannerheimille. Tosiasiassa talvisota alkoi yllätyksenä, vaikka suojajoukot olivat valmiudessa rajalinjoilla. Isäni oli näissä joukoissa30.11.1939 aamuseitsemältä kohtaamassa rajalinjalla maahamme tulevat vieraat sotilaat.

Kun tulijat ylittivät Karjalan korpikuusikossa noin 20 metriä leveän aukean rajalinjan, oli kysymys, mitä tehdä? Onko kyse erehdyksestä? Vai alkaako sittenkin pelätty sota? Olisiko ammuttava? Vierustoveri nousi ylös ja sanoi "eihän sitä hentii ihmistä ampuu ja koetti käsillään näyttää pysähtymismerkkiä tulijoille.  Heti samalla hän joutui tulijoiden ampumaksi. Silloin vartiossa olleet huusivat "isänmaan puolesta" ja ampuivat ensimmäiset suomalaisten ampumat laukaukset talvisodassa aamuseitsemän aikaa 30.11.1939. 

Samaa varmaan tapahtui koko rajalinjalla, mutta tämä oli ensimmäinen viesti välitettäväksi Päämajalle. Vartiomiesten oli vetäydyttävä ylivoiman edessä suojajoukkojen taisteluun tulijoita vastaan. Hyrsylän mutka oli sisäministeri Urho Kekkosen tahdosta vailla sotilaita, vain muutamia rajavartijoita oli hyvin riskialttiilla alueella, koska ministeri Kekkonen ei halunnut provosoida sotilaiden läsnäololla Hyrsylän mutkan alueella Neuvostoliittoa, mikä oli syyttänyt jo sotilaiden läsnäolosta rajoillamme.

Historia tietää Hyrsylän mutkan noin 200 siviilin kohtalosta. Olen Keuruulla kohdannut rouva Harakan, jolla oli muutama kauppaliike HyrsylänKokous | Microsoft Teams mutkassa;(Keuruulla oli hänen sukunsa Minimani-liike), hän kertoi heidät ikään kuin unohdetun . He saivat muutamia päiviä olla oloissaan ja Harakan kaupatkin toimivat.

Mutta venäläisten havaittua suomalaisten olon, tulivat kovat kohtalot. Suomalaiset otettiin pakkosiirrettäviksi, omaisuus ja kaupat ryöstettiin.

Vasta talvisodan jälkeen vaikeista oloista elossa selvinneet pääsivät välirauhan aikana Suomeen. Liian monet eivät selvinneet ja kaikkien kohtaloista ei  liene koskaan saatu tietoakaan.

Hyrsylän mutkan suulla rajalinjalla käydyn ensitaistelun jälkeen suojajoukot vetäytyivät Suojärven kunnan  keskustaajamaan Suvilahteen, jonka hautausmaalla "Marokon Kauhun" komppania, mihin isänikin kuului kävi Kollaa kestää kirjan kertomia taisteluja hautausmaan kivien suojasta kivääreillä ja konepistooleilla. Komppanian päällikkö Juutilaista ("Marokon Kauhua") rykmentin antamassa viestissä pyydettiin vetäytymään, mutta hän vain vastasi lähetille, että "ei tässä nyt kerkiä vetäytymään!"

Suomalaisten oli kuitenkin viivytystaisteluin vetäydyttävä aina Suistamon kunnan Loimolan maastoon Kollaanjoelle, missä rintamat kestivät talvisodan päättymiseen asti.

VL: Mielipidettä tarjolla /Tässä OTSIKOLLA äskeien lisättynä

Suopeltoja ja -metsiä tarvitaan käyttöön

Olen pettynyt EU:n parlamentin taannoiseen äänestystulokseen, millä puututaan maan- ja metsänomistajien elinkeinoon.  Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla, joita ei varmaan monikaan aavistellut aiemmin. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinkovoiman alueina. Turpeen poltti lämpövoimaloissa mahdollistaa a tehosta myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinän ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamissa vuosissa pula-ajan jälkeen. Ruuan puutteen jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin valiteltiin jo voivuorista ja suomalaisen ruuan ylituotannosta. Suopellot toivat ruokaa ihmisille ja karjalle sekä runsasta menestystä maahan, mikä oli menettänyt sotien jälkeen noin 12 prosenttia pelloistaan. Tämä kunniakas sanakariteko unohdetaan nyt täysin.

Sota-ajan rintamilta palanneet saivat työtä ja työn kautta toimeentuloa joko omia peltoja raivatessaan ja metsäojia kaivaessaan rakennusten tekemisten rinnalla tai töitä muille tehdessä. Olisiko ollut parempi jättää tilansa ja rakennuksena menettäneet sekä suuri rintamamiesten joukko ilman työtä ja toimeentuloa? Koen häpeälliseksi, että nyt EU:n toimesta mitätöidään itsenäisen Suomen viime sotien jälkeinen rauhan ajan sankarityö. Tämä takasi taistellen saavutetun itsenäisyytemme ja aineellisen hyvinvoinnin rauhan saavuttua. 

Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle. Suopellot ovat yleensä myös kivettömiä ja maatilataloudessa erinomaisia laitumiakin. Väitän, että sotien jälkeinen tehokkaasti toteutettu suopeltojen raivaus pelasti Suomen nälänhädältä ja toi toimeentuloa monille kuokan, kirveen ja lapion kanssa peltoja raivanneille. Kunnia heidän työlleen!

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa. Suuri osa metsäojistamme on alun perin tehty ihmisvoimin kuten peltojen raivauskin. Kaikki tämä niin pelloilla kuin metsissäkin tehty työ ansaitsee upean kiitoksen ja kunnian! Koneet tulivat vasta, kun työt olivat jo pääosin tehty ihmisvoimin. Minä tiedän nimeltä monia käsin peltoja raivanneita ja siksi haluan pitää pellot peltoina. Ihmisten käsityönä tekemistä metsäojistakaan ei valunut vesistöihin haittaavia aineita. Vedet virtasivat havaintojeni mukaan lähdeveden kirkkaina.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.

Arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

 

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. 

 

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. 

 

Arvopuut, joita aikanaan käytettiin laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan.

 

Suurten ja pientenkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää ja käyttää mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta.

 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

 

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta.

 

Suomeen voitaisiin suunnitella perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

 

Olisiko suositeltava kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvittaisiin myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni tämä olisi myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle luulisi nyt ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.

 

 

 

Pyhäinpäivän iltana 2023

On pyhäinpäivän ilta. Radiosta kuuluu hengellisen toivemusiikin ihmisten juhlapäivän iltaan toivomaa tutuksi tullutta musiikkia. Olen vienyt jo ensilumia aiemmin äitini ja isäni haudalle Riuttakosken tien varren tulevasta pihakuusesta oksia haudalla ja olen jo syksyn myötä useampiakin kertoja haravoinut tippuneet puiden lehdet pois kompostoitavaksi.

Samoin olen vienyt sähköisen led-kynttilän lyhtyyn ja kanervia haudalle.

Pyhäinpäivänä on seurakuntien kirkoissa tai hautausmaiden kappeleissa muistohetket edellisen pyhäinpäivän poisnukkuneille ja heille kullekin sytytetään nimen lausumisen aikaan muistokynttilä. Varsin olen lukenut noita nimiä niin Keuruun kuin Haapamäen kirkossa. Usein olen myös pyhäinpäivänä ollut puhujana Karjalaan jääneiden muistomerkillä pidetyssä tilaisuudessa. 

Nytkin minua pyydettiin puhujaksi Haapamäen kirkon ääressä olevan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin äärelle. Koska tiesin, että en ole paikkakunnalla jouduin kieltäytymään, vaikka olen sanonut, että karjalaisesta ja isänmaallisesta tehtävästä en kieltäydy. 

Multian kirkon pääsisäänkäynnin luona on piispantarkastuksen yhteydessä syyskuussa 1972 vihitty muistokivi. Kirkkoherra Osmo Tarkin pyynnöstä sain kunniatehtävän pitää tuolloin muistomerkin vihkipuheen. Osmo Tarkki piti huolen, että Multiallekin saatiin tämä muistomerkki, kun vielä Karjalassa syntyneitä oli paljon keskuudessamme. Nyt muiston vaaliminen on jo pääosin sodan jälkeen syntyneillä.

Keuruulla oli tapana pyhäinpäivänä myös kerätä lahjaraha vietäväksi jatkosodassa Suomen puolesta taistelleille virolaisille "Suomi-pojille". Nyt poissa ovat nämä isänmaatamme auttamaan tulleet ja voimme vain ajatuksin muistaa.

Sodan lopputuloksesta johtuen monien Suomi-poikien kohtalo oli Neuvosto-Virossa karu, helpoimmalla pääsivät monien vuosien vankeuteen joutuneet.

Hieman huolissani olen Multian osalta Karjalaan jääneiden vainajien muistamisesta, koska niin kirkkoherra Tarkki kuin useat muutkin karjalaisesta toiminnasta vastuuta kantaneet ovat poistuneet. Muutama vuosi sitten havaitsin, että Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä ei ollut merkkiä pyhäinpäivän kunniakäynnistä. Tein Riuttakoskelta noutamistani kuusenhavuista ristin ja laitoin sen muistomerkin juurelle ja korjasin sen sitten seuraavan kevään koitettua pois. 

Jos tarpeelliseksi havaitsen, teen kuten aiemminkin. Kahden edellisen vuoden ajat ovat Multian kirkon remontin estäneet laajamittaisia kunniakäyntejä kirkon ympärillä työturvallisuuteen liittyvistä parin, kolmen viime vuoden aikana. Mutta nyt syksyllä piispanmessussa piispa Salomäki vihki Multian kirkon uudelleen ja uudistettuna käyttöönsä ja pitkäkestoinen työmaa ei vaikeuta enää alueen ja kirkon käyttöä. 

Jumalanpalvelukset voitiin toimittaa erinomaisen hyvin kirkon äärellä olevassa seurakuntatalossa. mikä on ainutlaatuisen upea myös kirkoksi ja voittaa laadukkaana monet kaupunkilähiöiden kirkot. Etuseinän kokoisista ikkunoista avautuu ainutlaatuinen vuoden eri aikojen mukainen järvimaisema Multia järvelle. Tällaista en ole kohdannut missään muualla, vaikka olen varsin monissa vastaavissa tiloissa käynytkin.

Multiallakin on karjalaisten nykypolviin kuuluvia. Tehtäviin halukkaita olisi koottava ja vastuuta jaettava. Itsenäisyyspäivän ja kevään sodissa kaatuneitten muistopäivän kunnianosoitukset ovat mitä parhaimmin hoidetut, kiitos kansakouluaikaiselle opettajalleni kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalolle. Hän terveydellistä syistä on jo pitempään asunut Jyväskylässä. Mutta juhlava kunniakäynti lippuineen on elossa upeasti Multialla edelleen.

Pyhäinpäivästä on enää vain vähän aikaa kohti adventtiajan valoja. Pimeänkin ajan keskellä käymme kohti valoa!

.Yhdenvertaisuutta loukkaava eläkeläisten "raippavero" tulee poistaa ja leikattu eläkeindeksi alkuperäiseksi

Kotimarkkinoiden ostovoima on paras kansantalouden generoiva moottori. Nyt liian monet kivijalkakaupat ja yksityisyrittäjät ovat lopettaneet. Tilalle on tullut tyhjiä liiketiloja kautta maan ja nyt erityisesti kaupungeissa ja maaseututaajamissa valitettava kehitys jatkuu sikäli kuin on vielä toimintoja edes jäljelläkään.

Tilanne on hyvin huolestuttava. Kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion talous on vaikeiden kysymysten edessä. Olemme tilanteessa, mitä on kuvattu "häntäänsä syöväksi käärmeeksi". Verojen korotukset vievät kansalaisten ostovoimaa pelottavasti alas ja kielteiselle kehitykselle ei näy loppua.

Näen kuitenkin ratkaisun. Eläkerahastoissa on sinne vuosikymmenten ajan maksettua rahaa. Nyt näitä kansalaisten ja yritysten sinne maksamia rahoja sijoitetaan ulkomaille jopa riskeistä piittaamatta. Sijoitukset ulkomaille eivät tuo työpaikkoja ja verotuloja Suomeen jopa pääomien menetyksetkin ovat riskeinä. Väitän, että juuri nyt tulisi edes yksi prosentti eläkerahastojen pääomista sijoitettava vaikkapa vain kokeiluluonteisesti eläkkeiden korotuksiin kotimaisen kysynnän ja koko kansantalouden elvyttämiseksi.

Kun eläkeläisten ostovoima kasvaa, se automaattisesti lisää työikäisten työllisyyttä ja työeläkeyhtiöt saavat luontaisesti pääomia nuorempien ikäluokkien parempiin eläkkeisiin. Samoin työllisyyden parantuminen tuo luontaisesti työ- ja yrittäjätuloja yhteiskuntaan ja näiden kautta yhteiskunnan verotulot kasvavat kautta maan ilman verojen korotuksia.

Näin eläkeläisten ostovoima, kun nyt rahastoissa lepäävät "laiskat" ja ulkomaisia sijoittajia hyödyntävät eläkevarat käytetään tarkoituksen mukaan parempiin eläkkeisiin. Tämän myönteisen kotimaisen talouskehityksen vuoksi myös eläkerahastot saavat luontaista kasvua turvaamaan tulevien eläkeläisten eläkkeet.

Nyt "taitettu eläkeindeksi" ja eläkeläisten raippavero tehokkaasti kuihduttavat eläkeläisten ostovoimaa ja kansantalouden myönteistä generoivaa rahan kiertotaloutta. Sijoittamalla eläkerahastojen varoja eläkkeisiin valtio ja eri verojen saajat saisivat moninkertaisesti enemmän rahoja myönteisen talouskehityksen kautta kuin "raippaveron" avulla voidaan saada. 

Miksi talousoppineet eivät halua tutkia ja tunnustaa selviä kansantalouden tosiasioita?

paula.upla@gmail.com

Heikki Tarman mukaan:

Laurin päivä 10.8 on rukiin leikkuun ja uuden kylvön aikaa

Laurin päivä on vanhan kansan mukaan syksyn ensimmäinen päivä. Lauri myös heitti toistamiseen kylmän kiven veteen, jos Jaakko ei niitä kylmentänyt. Laurin kylmät ja sateet ovat huono ennusmerkki talvelle ja Laurina oli mahdollista häätää asiattomat kesänä sisälle ilmestyneet luteet ja muut hyönteiset

"Laurista syksy, kynttelistä kevät," sanottiin Puumalassa. Muuttolinnut kerääntyvät Laurin päivänä laumaan: "Laurilta laumaan, Pertulta (24.08) peräti pois," sanottiin Jämsässä. Akaalaiset puolestaan sanoivat: "Pääskyset Laurista laumaan ja Pertusta matkaan."

Laurin kylmiä pelättiin, sillä se ennusti kylmää talvea ja Laurin sateet sateista syksyä: "Jos Laurina kaunista, sitä piisaa Perttuun saakka" ja "Jos Laurina sataa, viljan kuivaamiseen tarvitaan paljon puuta." Lämmin sää Laurina tietää kaunista mutta sateinen sää ennustaa kylmää ja sateista syksyä. Nyt on siis odotettavissa sateinen, pimeä ja viileä syksy, mikäli Lauriin on uskominen.

Laurin sanottiin olevan hallahousu ja kylmäperse. Lauri myös kusee lehteen eli aiheuttaa sen, että lehdet muuttavat väriä ja tippuvat maahan kiihtyvällä vauhdilla.    

Luteet ja muut sopimattomat hyönteiset saatiin mukavasti Laurin päivänä häädettyä kotoa. Ulko-oven kynnykselle laitetaan kaksi pärettä, toinen sisäpuolelle ja toinen ulkopuolelle. Päreitten päät tulevat vastakkain. Sitten lausutaan loitsu: "Mitä te tänne mun asuntooni ootta tullut. Ei teillä oo täällä tilaa, minä vaan asun täällä. Menkää pois, menkää, nyt on Laurin päivä." Näin loitsuttiin Kauhavalla.

Liedossa puolestaan piti ottaa kaksi todistajaa mukaan ja asettaa pihlajat kynnyksen yli. Sitten lausuttiin: "Minä sanon teille nyt kahren vierasmiehen kuullen, luteet Lauriin!"

Jos on luteita, muurahaisia, kärpäsiä, paarmoja, ampiaisia tai muita ei-toivottuja hyönteisiä kotona, kannattaa kokeilla Laurin päivän loitsuja.

Lauri siis aloittaa syksyn ja heti kohtahan se on talvikin. Sitä odotellessa laitetaan muistutus meille kaikille, että sukset esiin, kun vielä ennättää!

Olen pettynyt EU:n päätöksiin

Olen pettynyt EU:n päätöksiin

 

Olen pettynyt EU:n parlamentin taannoiseen äänestystulokseen. Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinko- ja ehkä tuulivoimankin alueina. Turpeen poltto lämpövoimaloissa mahdollistaa ja tehostaa myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Kotimaisen energiaomavaraisuuden vuoksi on pakko hyväksyä kotimaisen energiaturpeen käyttö. Nyt emme ole lähelläkään energiaomavaraisuutta. Olemme yhä syvästi riippuvaiset öljyn ja kaasun tuonnista. Nyt tätä kirjoitettaessa elokuun lämpimän kesän ja voimakkaan tuulen ja erityisesti minimaalisen energian kulutuksen aikaan olemme sähkön osalta omavaraisia. Näin ei ole kovilla pakkasilla ja talven tyynen pakkassään aikaan. Energiassakin on tavoitteena aina oltava "oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisenkin vara".

On hölmöyttä pahimmillaan, että EU on estämässä myös kotimaisen puuenergiamme käyttöä. Olisiko monikaan voinut tätä kuvitella, kun olimme idän pelossa menossa EY:n jäseneksi? Tuolloin valtion virallisissa kansalaistiedotuksen tilaisuuksissa kiistettiin, että olisimme menossa täysin toisenlaiseen ja kaavailtuun Euroopan Unioniin eli EU:hun, minne meidät on kansallistemme huomaamatta viety. Pahasti harhaisiksi leimattiin ne, jotka kertoivat mahdollisuuden joutua Euroopan Unioniin. Samoin kiistettiin oman rahamme menettämisen mahdollisuus. Nyt tiedämme, mihin jouduimme. Naapurimaamme Norja sen kun vain porskuttaa.

Tiedän hyvin, että turpeen nosto ja metsäojitukset ovat aiemmin vaikuttaneet hyvinkin kielteisesti vesistön taajamien jätevesikuormituksen rinnalla. Mutta havaintojeni mukaan nyt on tilanne muuttunut ja ymmärretään vesistöjen suojelun merkitys katkerien kokemusten opetuksen jälkeen. Suopeltojen viljely, laiduntaminen ja metsätalouskäyttö ovat parasta hiilidioksidin sidontaa todellisuudessa suoalueilla. On muistettava, että soista luontaisestikin on kautta historian noussut kaasuja, joiden pohjalta esi-isämme ovat nähneet aavemaisia aarnivalkeita. 

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinän ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamissa vuosissa pula-ajan jälkeen. Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle.

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.