Suomen oltava metsäpolitiikassa terveesti itsekäs

Yhdyn Olli Rehnin kantaan metsäpolitiikassa

Yhdyn presidenttiehdokkaamme Olli Rehnin selkeään kantaan metsäpolitiikan pitämisestä omissa käsissämme. Suomen on rohkeasti oltava metsäasioissa "terveesti itsekäs". Talousmetsämme ovat pääosin yksityismetsiä. Tämä on tiedostettava aina lähtökohtana. 

Metsien kasvatuksessa Suomi on kaikin tavoin maa, mistä muut voisivat ottaa oppia. Yksityismetsänomistajilla tulee edelleen olla päätösvalta omiin metsiinsä ja niiden käyttöön nykyisten lakien mukaan jatkossakin ilman ulkopuolisten puuttumista. Metsänomistajilla tulee vastakin olla mahdollisuus itse päättää omistamiensa metsien käsittelystä ja puukaupoista. 

Emme tarvitse ulkopuolista holhousta asioihin, mitkä osaamme omistamissamme metsissämme parhaiten maailmassa. Jos joku muuta väittää, olen valmis keskusteluun ja perustelemaan kantani. Useimmissa EU-maissa metsät ja metsätalous poikkeavat jo lähtökohdissaan omastamme. Tämä on tehtävä selväksi sekä omille kansalaisillemme että erityisesti EU:ssa asioita valmisteleville ja niistä päättäville. 

Useissa EU-maissa metsät ovat puistojen luonteisia ja vain muutamien hehtaarien kokoisia omistajilleen, jolloin taloudellinen merkitys on vähäinen. Metsät ovat uusiutuvaan perustuvana kansantaloutemme paljon enemmän kuin edes taloustieteilijätkään tajuavat. Metsistä saatava raha yhteiskunnan eri elinkeinoissa ja toiminnoissa kiertäessään moninkertaistuu kansantaloudessamme ja tuottaa verotuloja, joita ilman jäisimme, ellemme voisi käyttää nykyiseen tapaan metsiämme.

Keskustan on annettava edelleen entistäkin voimakkaammin julkisuuteen selkeät kannanotot yksityismetsien ja koko metsäklusterimme puolesta. Veteraanikansanedustajien taannoisessa kokoontumisessa Keskustan ryhmähuoneessa sanoin EU:n taholta kohdistuvan yksityismetsiimme vaarallisimman viime sotiemme jälkeen. Nyt ei pidä antaa "pikkusormeakaan pahalle", sillä se vie muuten koko käden.

Suomalainen metsätalous on maailman parasta aikamme edellyttämää hiilidioksidin sidontaa ja metsäklusterin eri tuotteet ovat hiilen varastoinnin kärjessä. Saamme olla aidosti ylpeitä olemassa olevista tosiasioista! Ilomielin yhdyn presidenttiehdokas Olli Rehnin ajatuksiin.

Lauri Oinonen

kansanedustaja 1999-2011

Joulutervehdys 2023

Joulu on tätä kirjoittaessani jo hyvin lähellä Rafaelin päivän iltana. Tänä jouluna en lähetä joulukortteja lainkaan. Kirjoitetussa tekstissä saa kerrottua enemmän. Toinen syy menettelyyni on käden rannevamma ja käsi on kipsattuna viisi viikkoa. Kuten varmaan tiedätkin olen omatoimisesti ja omin kustannuksin pitkään ja aktiivisesti toiminut raideliikenteen visiointiin ja kansalliseen kokonaisturvallisuuteen liittyvien asioiden parissa. 

Olin jälleen muutaman päivän eduskuntatapaamisissa ja Vantaan Martinlaakson ostoskeskuksen edessä liukastuin 13.12.2023 kohdassa, missä viisi nuorta henkilöä myös kaatui. Nuori morsian valitti kihlajaispäivänään polvilumpionsa murtuneen samoilla minuuteilla. Kauppakeskuksen eteisaula vaikutti sulalta mustalta lattialta, mutta siihen olikin parin neliömetrin alalle muodostunut lasikirkasta ja petollista jäätä. Nyt käsi on siis kipsattuna ja kipu on vienyt yöunia ja suoraan sanoen en oikein olisi jaksanutkaan käydä kirjoittaman joulukortteja. Tänään 22.12 keskustelimme kirurgin kanssa mahdollisen leikkauksen hyödyistä ja haitoista ja toivomukseni mukaan edetään kevyemmän menettelyn kautta ilman leikkausta.

Joulu tuo mieleen jouluja eri ajoilta. Erityisen lämpimästi muistan Johannes-enoni ja Eeva puolisonsa jouluvierailuja keskikouluajan vuosiltani syntymäkodissani Multian Riuttakoskella ja näillä joulunlämpimillä muistoilla tervehdin Eevaa tänä jouluna. Koska kipsattu käsi merkitsee auton

ajokieltoa en nyt voi ajatellakaan joulukynttilän vientiä Vantaan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle Johannes-enoni haudalle enkä isoisäni Israel Oinosen haudalle Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalle.  Äitini ja isäni haudalle vein Multian Sinervän hautausmaalle joulukynttilän jo aiemmin ja totesin isänpäiväksi viemäni led-kynttilän vielä toimivaksi, tosin lunta oli otettava pois ympäriltä. Nyt lumisateet peittänevät kynttilät jälleen, mutta lumivalkea maisema Sinerväjärven äärellä on parasta joulurauhan sanomaa.

Seurakuntayössä joulunaika oli tapahtumista seuraaviin menemistä. On ilo muistaa lämmintä vastaanottoa kaikkialla. Eduskuntatyöni aikana olin tapaninpäivän pappina Multian kirkossa, jotta kirkkoherra ja lääninrovasti Osmo Tarkki edes yhden joulunpyhistä vapaaksi perheensä ja sukulaistensa pariin. Koska Osmo Tarkki oli opiskeluaikanaan myös rippikouluopettajani rovasti Risto Ruskokiven ohella, halusin mielelläni talkootyönä auttaa häntä. Tapaninpäivänä kirkoissa on varsin vähän sananjumalanpalvelukseen osallistuvia, mutta halusin pitää tärkeänä, että Multian kirkkokin kutsuu tapaninpäivänäkin, kuten myös tuolloinen Kirkkolaki edellytti.

Tänä vuonna emme ajattelekaan joulukirkkomatkaa, koska en voi ajaa kipsin aiheuttaman kiellon vuoksi. Mutta radio, tv ja nettikirkot ovat tarjolla vaihtoehtona.

Hyvää Joulua 2023!

Itsenäisyyspäivänä 2023

On itsenäisyyspäivä 2023.Valkea hanki on koko maassa ja aamun pakkasta on 17 astetta. Tulee aurinkoinen juhlapäivä. Talvisoan valokuvissa on isäni kuvattuna asemissa Kollaan maastossa vaatimattoman juoksuhaudan miesten rivistössä legendaarisessa kuvassa ensimmäisenä Youtubeviden marssilaulu soi tuolla kohdalla "sinä tiedät veikko mun vieressäin, mikä retkemme tänne toi..." 

Valokuvassa 86 vuoden takaa maisema on kuvassa talven juuri sataneen lumen valkoinen. Muutamien päiviä aiemmin on on käyty heti aamuseitsemän hämärissä Hyrsylän mutkan suulla talvisodan ensimmäiset tulitaistelut, mitkä toimivat eversti Svenssonin rykmentistä hälytyksen Päämajaan. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa, että sota oli syttynyt kaikkialla Itärajallamme Suomenlahden saarilta aina Petsamon Kalastajasaarentoon saakka.

Kenttäpostia lehden joulunumerossa vuonna 2019 on kerrottu ongelmat saada sanomaa tapahtuneesta Päämajaan ja Mannerheimille. Tosiasiassa talvisota alkoi yllätyksenä, vaikka suojajoukot olivat valmiudessa rajalinjoilla. Isäni oli näissä joukoissa30.11.1939 aamuseitsemältä kohtaamassa rajalinjalla maahamme tulevat vieraat sotilaat.

Kun tulijat ylittivät Karjalan korpikuusikossa noin 20 metriä leveän aukean rajalinjan, oli kysymys, mitä tehdä? Onko kyse erehdyksestä? Vai alkaako sittenkin pelätty sota? Olisiko ammuttava? Vierustoveri nousi ylös ja sanoi "eihän sitä hentii ihmistä ampuu ja koetti käsillään näyttää pysähtymismerkkiä tulijoille.  Heti samalla hän joutui tulijoiden ampumaksi. Silloin vartiossa olleet huusivat "isänmaan puolesta" ja ampuivat ensimmäiset suomalaisten ampumat laukaukset talvisodassa aamuseitsemän aikaa 30.11.1939. 

Samaa varmaan tapahtui koko rajalinjalla, mutta tämä oli ensimmäinen viesti välitettäväksi Päämajalle. Vartiomiesten oli vetäydyttävä ylivoiman edessä suojajoukkojen taisteluun tulijoita vastaan. Hyrsylän mutka oli sisäministeri Urho Kekkosen tahdosta vailla sotilaita, vain muutamia rajavartijoita oli hyvin riskialttiilla alueella, koska ministeri Kekkonen ei halunnut provosoida sotilaiden läsnäololla Hyrsylän mutkan alueella Neuvostoliittoa, mikä oli syyttänyt jo sotilaiden läsnäolosta rajoillamme.

Historia tietää Hyrsylän mutkan noin 200 siviilin kohtalosta. Olen Keuruulla kohdannut rouva Harakan, jolla oli muutama kauppaliike HyrsylänKokous | Microsoft Teams mutkassa;(Keuruulla oli hänen sukunsa Minimani-liike), hän kertoi heidät ikään kuin unohdetun . He saivat muutamia päiviä olla oloissaan ja Harakan kaupatkin toimivat.

Mutta venäläisten havaittua suomalaisten olon, tulivat kovat kohtalot. Suomalaiset otettiin pakkosiirrettäviksi, omaisuus ja kaupat ryöstettiin.

Vasta talvisodan jälkeen vaikeista oloista elossa selvinneet pääsivät välirauhan aikana Suomeen. Liian monet eivät selvinneet ja kaikkien kohtaloista ei  liene koskaan saatu tietoakaan.

Hyrsylän mutkan suulla rajalinjalla käydyn ensitaistelun jälkeen suojajoukot vetäytyivät Suojärven kunnan  keskustaajamaan Suvilahteen, jonka hautausmaalla "Marokon Kauhun" komppania, mihin isänikin kuului kävi Kollaa kestää kirjan kertomia taisteluja hautausmaan kivien suojasta kivääreillä ja konepistooleilla. Komppanian päällikkö Juutilaista ("Marokon Kauhua") rykmentin antamassa viestissä pyydettiin vetäytymään, mutta hän vain vastasi lähetille, että "ei tässä nyt kerkiä vetäytymään!"

Suomalaisten oli kuitenkin viivytystaisteluin vetäydyttävä aina Suistamon kunnan Loimolan maastoon Kollaanjoelle, missä rintamat kestivät talvisodan päättymiseen asti.

VL: Mielipidettä tarjolla /Tässä OTSIKOLLA äskeien lisättynä

Suopeltoja ja -metsiä tarvitaan käyttöön

Olen pettynyt EU:n parlamentin taannoiseen äänestystulokseen, millä puututaan maan- ja metsänomistajien elinkeinoon.  Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla, joita ei varmaan monikaan aavistellut aiemmin. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinkovoiman alueina. Turpeen poltti lämpövoimaloissa mahdollistaa a tehosta myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinän ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamissa vuosissa pula-ajan jälkeen. Ruuan puutteen jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin valiteltiin jo voivuorista ja suomalaisen ruuan ylituotannosta. Suopellot toivat ruokaa ihmisille ja karjalle sekä runsasta menestystä maahan, mikä oli menettänyt sotien jälkeen noin 12 prosenttia pelloistaan. Tämä kunniakas sanakariteko unohdetaan nyt täysin.

Sota-ajan rintamilta palanneet saivat työtä ja työn kautta toimeentuloa joko omia peltoja raivatessaan ja metsäojia kaivaessaan rakennusten tekemisten rinnalla tai töitä muille tehdessä. Olisiko ollut parempi jättää tilansa ja rakennuksena menettäneet sekä suuri rintamamiesten joukko ilman työtä ja toimeentuloa? Koen häpeälliseksi, että nyt EU:n toimesta mitätöidään itsenäisen Suomen viime sotien jälkeinen rauhan ajan sankarityö. Tämä takasi taistellen saavutetun itsenäisyytemme ja aineellisen hyvinvoinnin rauhan saavuttua. 

Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle. Suopellot ovat yleensä myös kivettömiä ja maatilataloudessa erinomaisia laitumiakin. Väitän, että sotien jälkeinen tehokkaasti toteutettu suopeltojen raivaus pelasti Suomen nälänhädältä ja toi toimeentuloa monille kuokan, kirveen ja lapion kanssa peltoja raivanneille. Kunnia heidän työlleen!

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa. Suuri osa metsäojistamme on alun perin tehty ihmisvoimin kuten peltojen raivauskin. Kaikki tämä niin pelloilla kuin metsissäkin tehty työ ansaitsee upean kiitoksen ja kunnian! Koneet tulivat vasta, kun työt olivat jo pääosin tehty ihmisvoimin. Minä tiedän nimeltä monia käsin peltoja raivanneita ja siksi haluan pitää pellot peltoina. Ihmisten käsityönä tekemistä metsäojistakaan ei valunut vesistöihin haittaavia aineita. Vedet virtasivat havaintojeni mukaan lähdeveden kirkkaina.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.

Arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

 

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. 

 

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. 

 

Arvopuut, joita aikanaan käytettiin laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan.

 

Suurten ja pientenkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää ja käyttää mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta.

 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

 

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta.

 

Suomeen voitaisiin suunnitella perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

 

Olisiko suositeltava kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvittaisiin myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni tämä olisi myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle luulisi nyt ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.

 

 

 

Pyhäinpäivän iltana 2023

On pyhäinpäivän ilta. Radiosta kuuluu hengellisen toivemusiikin ihmisten juhlapäivän iltaan toivomaa tutuksi tullutta musiikkia. Olen vienyt jo ensilumia aiemmin äitini ja isäni haudalle Riuttakosken tien varren tulevasta pihakuusesta oksia haudalla ja olen jo syksyn myötä useampiakin kertoja haravoinut tippuneet puiden lehdet pois kompostoitavaksi.

Samoin olen vienyt sähköisen led-kynttilän lyhtyyn ja kanervia haudalle.

Pyhäinpäivänä on seurakuntien kirkoissa tai hautausmaiden kappeleissa muistohetket edellisen pyhäinpäivän poisnukkuneille ja heille kullekin sytytetään nimen lausumisen aikaan muistokynttilä. Varsin olen lukenut noita nimiä niin Keuruun kuin Haapamäen kirkossa. Usein olen myös pyhäinpäivänä ollut puhujana Karjalaan jääneiden muistomerkillä pidetyssä tilaisuudessa. 

Nytkin minua pyydettiin puhujaksi Haapamäen kirkon ääressä olevan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin äärelle. Koska tiesin, että en ole paikkakunnalla jouduin kieltäytymään, vaikka olen sanonut, että karjalaisesta ja isänmaallisesta tehtävästä en kieltäydy. 

Multian kirkon pääsisäänkäynnin luona on piispantarkastuksen yhteydessä syyskuussa 1972 vihitty muistokivi. Kirkkoherra Osmo Tarkin pyynnöstä sain kunniatehtävän pitää tuolloin muistomerkin vihkipuheen. Osmo Tarkki piti huolen, että Multiallekin saatiin tämä muistomerkki, kun vielä Karjalassa syntyneitä oli paljon keskuudessamme. Nyt muiston vaaliminen on jo pääosin sodan jälkeen syntyneillä.

Keuruulla oli tapana pyhäinpäivänä myös kerätä lahjaraha vietäväksi jatkosodassa Suomen puolesta taistelleille virolaisille "Suomi-pojille". Nyt poissa ovat nämä isänmaatamme auttamaan tulleet ja voimme vain ajatuksin muistaa.

Sodan lopputuloksesta johtuen monien Suomi-poikien kohtalo oli Neuvosto-Virossa karu, helpoimmalla pääsivät monien vuosien vankeuteen joutuneet.

Hieman huolissani olen Multian osalta Karjalaan jääneiden vainajien muistamisesta, koska niin kirkkoherra Tarkki kuin useat muutkin karjalaisesta toiminnasta vastuuta kantaneet ovat poistuneet. Muutama vuosi sitten havaitsin, että Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä ei ollut merkkiä pyhäinpäivän kunniakäynnistä. Tein Riuttakoskelta noutamistani kuusenhavuista ristin ja laitoin sen muistomerkin juurelle ja korjasin sen sitten seuraavan kevään koitettua pois. 

Jos tarpeelliseksi havaitsen, teen kuten aiemminkin. Kahden edellisen vuoden ajat ovat Multian kirkon remontin estäneet laajamittaisia kunniakäyntejä kirkon ympärillä työturvallisuuteen liittyvistä parin, kolmen viime vuoden aikana. Mutta nyt syksyllä piispanmessussa piispa Salomäki vihki Multian kirkon uudelleen ja uudistettuna käyttöönsä ja pitkäkestoinen työmaa ei vaikeuta enää alueen ja kirkon käyttöä. 

Jumalanpalvelukset voitiin toimittaa erinomaisen hyvin kirkon äärellä olevassa seurakuntatalossa. mikä on ainutlaatuisen upea myös kirkoksi ja voittaa laadukkaana monet kaupunkilähiöiden kirkot. Etuseinän kokoisista ikkunoista avautuu ainutlaatuinen vuoden eri aikojen mukainen järvimaisema Multia järvelle. Tällaista en ole kohdannut missään muualla, vaikka olen varsin monissa vastaavissa tiloissa käynytkin.

Multiallakin on karjalaisten nykypolviin kuuluvia. Tehtäviin halukkaita olisi koottava ja vastuuta jaettava. Itsenäisyyspäivän ja kevään sodissa kaatuneitten muistopäivän kunnianosoitukset ovat mitä parhaimmin hoidetut, kiitos kansakouluaikaiselle opettajalleni kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalolle. Hän terveydellistä syistä on jo pitempään asunut Jyväskylässä. Mutta juhlava kunniakäynti lippuineen on elossa upeasti Multialla edelleen.

Pyhäinpäivästä on enää vain vähän aikaa kohti adventtiajan valoja. Pimeänkin ajan keskellä käymme kohti valoa!

.Yhdenvertaisuutta loukkaava eläkeläisten "raippavero" tulee poistaa ja leikattu eläkeindeksi alkuperäiseksi

Kotimarkkinoiden ostovoima on paras kansantalouden generoiva moottori. Nyt liian monet kivijalkakaupat ja yksityisyrittäjät ovat lopettaneet. Tilalle on tullut tyhjiä liiketiloja kautta maan ja nyt erityisesti kaupungeissa ja maaseututaajamissa valitettava kehitys jatkuu sikäli kuin on vielä toimintoja edes jäljelläkään.

Tilanne on hyvin huolestuttava. Kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion talous on vaikeiden kysymysten edessä. Olemme tilanteessa, mitä on kuvattu "häntäänsä syöväksi käärmeeksi". Verojen korotukset vievät kansalaisten ostovoimaa pelottavasti alas ja kielteiselle kehitykselle ei näy loppua.

Näen kuitenkin ratkaisun. Eläkerahastoissa on sinne vuosikymmenten ajan maksettua rahaa. Nyt näitä kansalaisten ja yritysten sinne maksamia rahoja sijoitetaan ulkomaille jopa riskeistä piittaamatta. Sijoitukset ulkomaille eivät tuo työpaikkoja ja verotuloja Suomeen jopa pääomien menetyksetkin ovat riskeinä. Väitän, että juuri nyt tulisi edes yksi prosentti eläkerahastojen pääomista sijoitettava vaikkapa vain kokeiluluonteisesti eläkkeiden korotuksiin kotimaisen kysynnän ja koko kansantalouden elvyttämiseksi.

Kun eläkeläisten ostovoima kasvaa, se automaattisesti lisää työikäisten työllisyyttä ja työeläkeyhtiöt saavat luontaisesti pääomia nuorempien ikäluokkien parempiin eläkkeisiin. Samoin työllisyyden parantuminen tuo luontaisesti työ- ja yrittäjätuloja yhteiskuntaan ja näiden kautta yhteiskunnan verotulot kasvavat kautta maan ilman verojen korotuksia.

Näin eläkeläisten ostovoima, kun nyt rahastoissa lepäävät "laiskat" ja ulkomaisia sijoittajia hyödyntävät eläkevarat käytetään tarkoituksen mukaan parempiin eläkkeisiin. Tämän myönteisen kotimaisen talouskehityksen vuoksi myös eläkerahastot saavat luontaista kasvua turvaamaan tulevien eläkeläisten eläkkeet.

Nyt "taitettu eläkeindeksi" ja eläkeläisten raippavero tehokkaasti kuihduttavat eläkeläisten ostovoimaa ja kansantalouden myönteistä generoivaa rahan kiertotaloutta. Sijoittamalla eläkerahastojen varoja eläkkeisiin valtio ja eri verojen saajat saisivat moninkertaisesti enemmän rahoja myönteisen talouskehityksen kautta kuin "raippaveron" avulla voidaan saada. 

Miksi talousoppineet eivät halua tutkia ja tunnustaa selviä kansantalouden tosiasioita?