Referaatti Lauri Oinosen puheenvuorosta Lumivaaran kirkon 80- vuotisjuhlassa Alavuden seurakuntasalilla sunnuntaina 12.7.2015
Yhteiset historian kokemukset kahden ja puolen vuosisadan ajalta yhdistivät niiden Jaakkiman kylien asukkaita, jotka tulivat muodostamaan Lumivaaran seurakunnan eri vaiheiden jälkeen vuoden 1923 alusta. Kylien historiaan mahtui lahjoitusmaatalonpoikakausi, jolloin talonpojat olivat asukkaita ja viljelijöitä alueillaan mailla, jotka Ruotsina ja myöhemmin Venäjän edustajat olivat lahjoittaneet suosikkiylimyksilleen.
Talonpojan asema oli lähellä maaorjuutta. Vasta 1890 Suomen valtiopäivien ratkaisu antoi kylien talonpojille mahdollisuudet ostaa tilat omaan omistukseen valtion lainoittaessa kauppoja. Itsenäisyys oli arvo sinänsä tältä pohjalta Suomen valtiollisen itsenäistymisen rinnalla synnyttämään myös omaa Lumivaaran seurakuntaa ja kuntaa.
Kirkollisesta taustasta on huomattava monia seurakunnan elinvoimaisuutta voimakkaasti edistäviä tekijöitä. Jaakkiman kirkkoherrana 1800-luvumn puolivälissä vaikuttanut Johan Fredrik Bergh oli "Suomen pyhäkolun isä" ja pyhäkoulutoiminta kylillä kehittyi voimakkaaksi myös Lumivaaran alueella ja kasvatti seurakuntalaisten vastuuta
oman seurakunnan elämässä. Berghin jälkeen hänen työnsä jatkui kylillä aktiivisten maallikoiden kautta.
Lumivaarana alueella vaikuttivat myös kirkkomme eri herätysliikkeet jo Jaakkiman seurakunnan aikana. Evankelisella liikkeellä oli aktiivista toimintaa ja oma rukoushuone Tervajärvellä vuodesta 1909 alkaen. Erityisen leimansa antoivat myös unissasaarnaajat, joista tunnetuin oli Helena Konttinen. Hänen toimintaansa jatkoi Anna Kormano.
Omalle seurakunnalle oli tahtotila ja edellytykset ja näin oli luonnollista myös saada uudelle seurakunnalle oma kirkko.
Se vihittiin käyttöönsä 7.7.1935 ja kirkon 80-vuotisjuhlaa vietettiin Alavudella 12.7.2015 juhlamessulla Alavuden kirkossa ja päiväjuhla oli messun jälkeen Alavuden seurakuntatalolla. Läsnä oli yksi kirkon vihkiäisissä mukana ollut ja muutamia Lumivaaran kirkossa seurakunnan toiminnan aikana käyneitä.
Millaista olisi Lumivaaran kirkossa nyt, jos seurakunnan toiminta olisi saanut jatkua normaalisti? Todennäköisesti jumalanpalveluksiin osallistuminen olisi maamme kärkiluokkaa. Aktiivisen seurakuntaelämän perinne olisi jatkunut
ja yhteisöllisyys olisi edelleen vahvuus huolimatta yhteiskunnan muutoksista. Näin voi olettaa vahvan kristillisen kotikasvatuksen ja maallikoiden seurakunnallisesta elämästä ottaman vastuun pohjalta.
Vaikka Lumivaarassa oli pappeina kutsumuksen ja julistustaidon omaavia pappeja, niin seurakuntaelämä nojasi vahvaan seurakuntalaisten omatoimisuuteen vastuun kantamiseen ja tämä olisi kyllä jatkunut, vaikka sen muodot olisivat saattaneet uudistuakin. Hyvä perinne olisi ollut vahva purje ajan muutosten keskellä.
Uskon, että virren veisuu kaikuisi voimakkaana edelleen Lumivaaran kirkossa ja seurakunnan musiikkitoiminta olisi vilkasta ja monipuolista. Todennäköisesti Lumivaara ei olisi kokenut väestötappioitakaan, Laatokan mahdollisuudet eri tavoin olisivat olleet myös todennäköinen vahvuus eri elinkeinojen kehittymiselle.
Kun nytkin lumivaaralaisiin sukuihin kuuluvat ovat merkittävästi seurakuntiensa elämän kantajia eri paikkakunnilla, niin näin olisi ollut varmasti Lumivaarassakin. Toivon ikiaikojen Jumalan johdattavan asioita niin, että Lumivaaran kirkko saa uudelleen kunnostettuna palvella Herran huoneena ja sen kellot kutsuvat Jumalan sanan äärelle.
Lauri Oinonen
