Palmusunnuntaille 2016

Palmusunnuntai 2016

Palmusunnuntaille 2016

Kristikunnan pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen on kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja sitä edeltävä sunnuntai on palmusunnuntai. Tänä vuonna menen sanankuuloon palmusunnuntaina Multian kirkkoon, jossa on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Arvostan myös suuresti Multian seurakunnan perinnettä, että hiljaisella viikolla, kuten pääsäisviikkoa Kirkkokäsikirjassa kutsutaan, vietetään Multian kirkossa maanantaista torstaihin iltakirkkoja Vapahtajamme kärsimystien sanoman merkeissä.

On tavattoman arvokas asia, että kevättalven illassa hiljaisella viikolla kirkon ikkunoista loistavat valot. Tällä on suuri merkitys, se osoittaa, että seurakunta elää.

Valot kirkon ikkunassa ovat näkyvä kutsu tulla sisään ja sanoman äärelle. Valot kirkon ikkunassa ovat kristillisen sanoman todistus, vaikka vielä arjen asiat illassakin vaatisivat muualle. Pidän suurena vahinkona, että maassamme on monia kirkkoja, joissa ei ole hiljaisen viikon ahtisaarnoja tai kullekin illalle olevia kirkkotilaisuuksia. 

Keuruun kaupungissa meillä ei ole hiljaisella viikolla kaupunginvaltuuston tai -hallituksen kokouksia. Tästä periaatteesta halusin pitää kiinni myös uuden kaupunginjohjankin tultua virkaansa. Suomen eduskuntakaan ei vanhan perinteen mukaan kokoonnu pääsiäistä edeltävällä viikolla. Monet kansanedustajat kokevat sen lomana ja lomaakin ihminen elämässä tarvitsee. Mutta eduskunnan osalta nykyisenkin käytännön lähtökohta perustuu kristikunnan perinteeseen ja perinteillä on materiaa suurempi arvo muutosten maailmassa.

Jos papit ovat kiireisiä laitoskäyntien ja kotikäyntien vuoksi, juuri hiljaisen viikon iltakirkot olisivat paikka, jossa voisi tehtäviä uskoa myös maallikoille. Muistan Multialta vuosikymmenten takaa koulunjohtaja Nuutisen pitämän keskiviikkoillan hiljaisen viikon sanan. Itse sain kirkkoherran Osmo Tarkin aikana teologian ylioppilaana luottamuksen käyttää hiljaisen viikon keskiviikon sanaa iltakirkossa 1972. Illan sinen hämyyn pukeutuva Multian kirkon maisema oli tavattoman puhutteleva jo lähestyessäni kirkkopihaa. Tähän liittyi kirkon kellojen hienovarainen kutsu jokaiselle. 

Olen kiitollinen, että sain tuolloinkin palvella synnyinseurakuntaani. Keuruun kirkossa saan olla pääsiäisaamun messussa avustaja ehtoollisenvietossa. Talkoilla tulen mielelläni pyydettäessä tehtäviin niin Keuruun seurakunnassa kuin synnyinseurakunnassani Multiallakin. Seuraava kirkollinen toimitukseni onkin Multialla vuosikymmenten ajan naapurin rouvan hautaansiunaaminen pääsiäisen jälkeen. Saakoon tämä pyhä ja herkkä kirkkovuoden aika puhua meille koko rikkaudessaan Jumalan valtakunnan raikasta anteeksiantamuksen ja ylösnousemuksen sanomaa myös kuoleman varjossa vaeltaessamme.

Launtaina 5.3.2016

On kirkkovuoden paastonaika. Huomenna on puolipaaston ns. leipäsunnuntai, jonka aiheena on Jeesuksen 5000 ruokkimisihme. Tänään launtaina toimitin Multian kirkossa kansakoulujan luokkatoverini Seppo Vuorisen äidin Helvi Vuorisen hautaansiunaamisen. Monet koulujan luokkatoverieni vnhemmista ovat siirtyneet keskuudestamme hienon ja kunnioitettavan elämäntyönsä jälkeen. 

He ovat myös olleet sodan ajan sukupolvea joko rintamalla tai kotirintamalla. Tuolle sukupolvelle kuuluu kiitos ja kunnia rauhan ja sodan ajan elämäntyöstä.He ovat kokeneet mopnien asioiden muutokset arkisen elämän asioissa. Heidän syntyessään sähköäkään ei ole useimmissakaan kodeissa. Radiotkin ovat toimineet pääosin paristojen ja tai ladattavien akkujen avulla. Mutta taitavat emännät ja perheenäidit ovat tienneet aina upeat selviytymisenkeinot, joilla on hyvin selvitty. Äidit ovat opettaneet tyttärensä ja isät poikansa. Myös isovanhemmat ovat ollet perheissä merkittäviä kasvattajia ja elämäntaiden opettajia.

Usein olen saanut kuulla hienon asian, isoisä kävi joka pyhä kirkossa tai isoäiti oli pyhäkoulunopettaja. Nämä ovat upeita asioita, joilla on tehty tulevaisuutta paljon enemmän kuin tajuammekaan. Tänäkin aikana tarvitaan heitä, jotka haluavat uskollisesti lähteä joka pyhä kirkkoon riippumatta siitä kuka siellä saarnaa tai on kanttorina. Jumalanpalvelus on aina pyhä asia, kun siellä luetaan evankeliumi, isä meidän ja Herran siunaus. 

Uskolliset kirkonkävijät ovat parasta siunausta kotipaikkakunnilleen. Siellä, missä halutaan käydä kirkossa, rakennetaan kestävälle perustalle. Kirkossakäynti tuo aina siunausta koko paikkakunnalle. Siksi käykäämme iloiten huomennakin kirkkoon!

Saavutettevuus määrittelee paikkakunnan arvoa

Saavutettavuus määrittelee paikkakunnan arvoa

Keuruulla junaliikenteen jatkuminen huolestuttaa ja torjuntataistelu on lujasti käynnissä. Toisaalta on myös monia, joita asia ei täällä liikuta lainkaan, kun itse ei ole käyttänyt junaa vuosikymmeniin tai ehkä koskaan. Liikenneyhteyksissä on kuitenkin aina kysymys on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta, kuin tulemme tajunneeksikaan. Ellemme nyt toimi, nukumme vahingoksemme ja jäämme paikallemme, muiden ohittaessa meidät.

Kauppalehden nettisivuilta 14.2.2015 luin  kiinteistöalan asiantuntijan Markus Hohenthalin tutkimusta: Saavutettavuus ratkaisevaa asuntojen hintakehitykselle. Vaikka tutkimus oli tehty pääkaupunkiseudulla, niin asia on samansuuntainen koko maassa. Saavutettavuutta mitataan ajalla. Minuutti lisää matkaan käytetyssä ajassa merkitsi tutkimuksessa ennen vuotta 2000 rakennettujen verrannollisten rivitalojen kohdalla yhden prosentin arvonlaskua. Graafinen esitys oli selkeä eri suuntiin Uudellemaalle. 

Toki tutkimusta on tulkittava suuntaa-antavana, sillä ei rakennus 100 kilometrinkään etäisyydellä ole arvoton ja arvostusta määritteleviä etäisyyden pisteitä ja näkökohtia on aina useampia, jotka nostavat kiinteistön arvoa käyttäjälleen. Mutta aina tarpeitten mukainen saavutettavuus on tärkeä. Vaikka käyttäjälleen kiinteistö onkin arvokas kaupallisesta sijainnin määrittelemästä kauppa-arvosta riippumatta. 

Samankaltaisissa ja verrannollisissa tilanteissa kauppa-arvon ratkaisee tutkimuksen mukaan kiinteistön saavutettavuus. Lahti-Kerava rata nosti sen varrella  Mäntsälässä rivitaloasuntojen hintoja 65,5 % vuosina 1999-2007. Jo tieto radan rakentamispäätöksestä aloitti tämän kehityksen. Vertailukohtana oli Kerava, josta oli jo hyvät yhteydet Helsinkiin, siellä nousu oli 48,5%. Täten radan vaikutus siis nosti Mäntsälässä kiinteistöjen arvoa 20 % yleistä hintakehitystä enemmän, kun rata lyhensi matka-aikaa Helsinkiin 20 minuuttia moottoritien verrattuna. Täsmälleen vastaava kehitys  havaittiin myös muihin suuntiin matka-ajan lyhentymisen seurauksena tuottipa sen sitten moottoritie tai raiteet

Paikkakunnan saavutettavuus, matka-aika, ratkaisee paikkakunnan arvostuksen ja määrittelee ratkaisevasti kiinteistöjen arvon muutoin verrannollisissa tilanteissa.

Maaseudun taajamissa on jouduttu jo toteamaan liiankin usein, että rakennuksen kiinteistöveron määrittävä laskennallinen arvo on korkeampi kuin rakennuksen käypä kaupallinen arvo. Myös uuden kiinteistön rakentaminen kysyy rohkeutta ja omaa käyttötarvetta, jos paikkakunnan saavutettavuus ei ole tukemassa sen arvon säilymistä. Miksi yllättävänkin monet käyvät Jyväskylästä Keuruulla töissä?

Oman paikkakunnan saavutettavuudesta on itse pidettävä huolta. Lentoliikennettä ei ole tänne näköpiirissä. Tulevaisuus on tehtävä olemassa olevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia kehittäen. Juuri kunnostetut ratamme on pidettävä kovassa käytössä tarkoitustaan täyttäen. Vaikka joku ei tuntisi niitä itse tarvitsevankaan, niin saavutettavuus tänne ja täältä on yhteinen etu ja sen mukaan muut paikkakuntaamme arvioivat.

Lauri Oinonen

Kannanotto junaparin H483 ja H 484 liikenteen jatkamiseksi

Suomenselän rautatieliikennetyöryhmän puheenjohtajan kannanotto junaparin H 483 ja H 484 jatkamiseksi edelleen 27.3.2016 jälkeen:

Liikenne- ja viestintöministeriö on tehnyt oikean ja tarpeellisen ratkaisun henkilöliikenteen jatkamiseksi myös kaikilla Haapamäen kautta kulkevilla radoilla.

Myönteinen ja kiitosta ansaitseva ratkaisu on Tampere-Haapamäki-Keuruu-Haapamäki-Tampere henkilöjunaliikenteen jatkuminen nykyisellä vuoromäärällään myös 27.3.2016 jälkeen.

Rataosalle Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki 1.2.2016 ratkaisu toisi valitettavan menetyksen junaparin H 484 ja H 485 liikenteen loppumisesta 26.3.2016. Nykyisellään kaikki Haapamäen kautta kulkeva henkilöjunaliikenne on muodostaa toimivan minimikokonaisuuden, jokas ei kestä ehdenkään junavuoron lakkauttamista ilman välittömiä kielteisiä vaikutuksia Haapamäen risteysaseman junanvaihtoliikenteen muodostamaan kokonaisuuteen. Yhdenkin junan tai junaparin lakkauttamisen aiheuttamat menetykset olisivat täten tuntuvasti suuremmat jäljelle jäävään junaliikenteesen kuin miltä, yhden junaparin poistaminen näyttäisi.

Lakkautettavaksi aiotulla junalle H 483 lähtöaika Jyväskylästä 10.28 ovat saapuvat sekä Kuopiosta että Joensuusta ja Haapamäellä on vaihtoyhteys etelään Koillis-Pirkanmaalle. Erityisen merkittävä on Haapamäellä vaihtoyhteys etelästä kello 11.24 saapuvalta junalta H 423, jonka matkustajista noin puolet jatkaa juuri nyt lakkautettavaksi esitetylle junalle H 484 pohjoisen suuntaan lähtien Haapamäeltä Seinäjoelle 11.24. Juna H 484 saapuu Seinäjoelle 13.25 ja Seinäjoelta on vaihtoyhteyksiä eri suuntiin. 

Juna H 484 lähtee Seinäjoelta 16.34 Haapamäen kautta Jyväskylään ja muodostaa paljon käytetyn työmatka-, opiskelija- ja asiointiliikenteen junan Seinäjoelta reittinsä varrelle. Haapamäen risteysasemalle juna saapuu 18.13, josta on viereiseltä laiturilta välitön vaihtoyhteys Keuruulta saapuvaan ja Tampereelle 18.29 lähtevään junaan H 427, joka saapuu Tampereelle 19.50 ja josta ovat vaihtoyhteydet eri suuntiin. Haapamäeltä etelään lähdettäessä  juna matkustajista on yleensä puolet Seinäjoen suunnasta saapuvia pohjoisesta tuilleita Haapamäellä junaa vaihtaneita etelän suuntaan matkustavia ja ruuhka-aikoina vieläkin enemmän. Juna H 484 saapuu Jyväskylään 19.31, josta ovat vaihtoyhteydet mm. Kuopioon ja Joensuuhun.

Liikenneviraston tutkimus 2056.15/Sonja Sahlsten määrittelee Haapamäen keskisuureksi junanvaihto/risteysasemaksi. Tämän hyödyistä menetettäisiin välittömästi puolet, jos junapari H 483 ja  H 484 katoaisi. Yhteyksien vähetessä junamatkustus menettäisi todennäköisesti osuuttaan enemmänkin yksityisautoillle ja samalla vaarantuisi myös henkilöjunaliikenne Keuruulla ja Keuruulta, koska junamatkustajien määrä vähenisi Haapamäen junavaihtomahdollisuuksien puolittuessa.

Edellä esityn perusteella edellytän välittömästi ryhdyttävän toimiin myös junaparin H 423 ja H 424 jatkamiseksi liikenteessä aiempaan tapaan osana Haapamäen kautta kulkevaa nyt minimissään olevaa henkilöjunaliikennekokonaisuutta.

Kunnioittavasti Keuruun Haapamäellä

2.2.2016

Lauri Oinonen

Suomenselän rautieliikennetyöryhmän (ylimaakunnallinen Haapamäen ratojen varrella olevien kuntien yhteistoimintelin) puheenjohtaja

Riihontie 6

42800 Haapamäki

050 5113083

lauri.oinonen@hotmail.fi

Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?

Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?

Suomeen on suunnitteilla ensi näkemältä oikein hyvältäkin tuntuva itsenäinen maakuntahallinto. Ensi näkemältä tämä myös näytti parantavan demokratiaa ja kansalaisten vaikutusvaltaa. Mutta nyt asiaan paneuduttua, onkin herännyt monia kysymyksiä. Kuinkahan tässä voikaan lopulta käydäkään?

Asiaan törmättiin Keuruulla kaupunginvaltuuston seminaarissa. Tulisiko esimerkiksi Keuruulta välttämättä yhtään maakuntavaltuutettua? Näin voisi hyvinkin käydä äänten hajotessa tai äänestettäesä muulta olevia ehdokkaita. Vaalihan olisi maakunnallinen. Vaalionni tai todennäköisimmin epäonni sanelisi vastauksen. Myös jatkuvuus olisi epävarmoissa käsissä vaalionnen vaihdellessa.

Nyt kunnat valitsevat väkilukuunsa suhteutetusti edustajansa maakuntavaltuustoon. Keuruulta on kolme maakuntavaltuutettua,  naapurista Multialta on yksi ja kaikista kunnista

suhteessa väkilukuun. Mikään kunta ei jää ilman. Jokaisella on myös omasta kunnasta henkilökohtainen varajäsen. Kuntien valinnat perustuvat kunnallisvaalituloksiin. Maakuntien päätäntävalta nousee nyt lähtökohtaisesti kunnista ja samalla tulee alueellinen edustaminen suoraan ja poliittinen katsonto välillisesti turvatuiksi. Nyt maakunnallisessa valtuustossa toimivan ei tarvitse hävetä

oman paikkakuntansa asioiden esiintuomista, koska on kuntansa edustaja. Uudessa maakuntahallinossa tämä näkökulma lähtökohtaisesti poistuisi.

Sairaanhoitopiireissä on vastaava käytäntö. Maakuntien reunoiltakin ovat edustajat. Myös muissa maakunnallisissa elimissä noudatetaan samoja periaatteita.

Vaikuttajien joukko on monipuolinen. Miten sattuisi käymään jatkossa? Sitä tienne kukaan. Esitetty ajatus listavaalissa olisi jo periaatteessa potku kansanvallan kasvoja vastaan, koska äänestäjien valta valita henkilöä kaventuisi ja äänestäjä voisi lähinnä valita vain puolueiden tai vaalilistojen kesken. Henkilövalinta itse asiassa siirtyisi puolueille. Nämä asettaisivat ehdokkaat listoille sijajärjestykseen haluamillaan perusteilla ja suhteessa puolueen saamaan äänimäärään kärjestä alkaen tehtäisiin valinnat.

Maakuntahallinto on itsessään hyvä asia, koska Suomi muodostuu maakunnista. Suomi on todellakin paljon enemmän kuni pääkaupunkiseutu tai ruuhka-Suomi. Maakuntia, maaseutua ja niiden ihmisiä on puolustettava. Tähän on tarvetta entistä enemmän. Mutta miten tämä vastaavasti saadaan toimimaan maakunnissa? Tätä kysymystä ei pidä väheksyä. Nykyinen käytäntö sisältää lähtökohtaisesti kuntien ja niiden asukkaiden asioita, joita ei uudistuksessa saa menettää. Jokainen ihminen on tärkeä, se ei saa unohtua.

Koskikarat ovat palanneet Riuttakoskelle

Eilen samoilin Multianjoen maisemissa Riuttakoskella. Lunta oli 5-10 cm, joten ihan kävellen pystyi liikkumaan. Hötylumessa sen enempää suksista kuin lumikengistäkään ei olisi ollut kuin haittaa. Pakkasta oli vain muutama aste, joten sää luonnossa kulkemiseen oli hyvä.

Multianjoki ei jäädy kovillkaan pakkasilla. Eniontään pikkulinnun kantavaa jääriiterttä saattaa kuitenkin olla kuten eilenkin äskeisten kovien pakkasten jälkeen.

Joenmutkan sulassa sahin ahavennossa havaitsin jotian mustaa liikettä. Ensin luulin havainneeni saukon, kun joenrannan lumessa oli saukon jälkiä. Hiivin lähemmäksi ja ilokseni havaitsin kaksi koskikaraa hyppelemässä jäärritteen päälle ja aina väliin pulahtavan kylmään veteen. Koskikara on lähes uhanalainen Lapin lintu, joka tulee keskiseen Suomeen koskiin talvehtimaan.

Aiemmin koskikarat olivat jokapäiväinen havainto, jos Riuttakosken sillalta vilkaisi koskelle. Nyt viime aikoina en ole niitä havainnut, vaikka olen useastikin etsinyt.

Ilahduin näkemästäni, jotain tuttua oli tullut takaisin. Riuttakoski elää sydäntalvellakin.

Talvenselän taittuessa

Heikinpäivä on jo myöhäisillassaan. Matkustan junalla seminaariin Helsinkiin Finlandiatalolle. Teemana on "uusi kunta". Kunnallisen luotamushenkilön roolissa minä ja monet muut olemme joutuneet tekemään paljon turhaa työtä kunta- ja soteuudistusprosesseissa. Pelkään, että näin tulee edelleenkin jatkumaan. Perustuslakiasiantuntijat esittävät jälleen kritiikkiä nyt ehdotettuihin malleihin ja poliittinen eteneminen ei ole olleenkaan selvää.

Viime päivät ovat Keski-Suomessa olleet kylmiä. Koska maisemassa on vain vähän lunta, pelkään maastossa arvaamattomissa kohdissa vesiputkien jäätymistä. Siksi olen laskenut hieman vettä jatkuvasti raanasta. Vaikka se maksaakin, on sittenkin helpompi prosessi kuin putkien sulatus. Muoviputkia ei voi yksinkertaisesti valitettavasti sähkölläkään sulattaa toisi kuin metalliputkia.

Ylihuomenna on on myös Metsäakatemian käyneiden kokoontuminen englanninkieliselle aamupäiväbrunssille 40 euron hintaan. Bioteollisuus on esillä jälleen.

Äitini sanoi:"Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä". Nythän kuuluukin olla pakkasia. Talveselkä on kuitenkin taittunut, karhu käängtää kylkensä ja karjan talviruoka saa olla puolessa.