Piispanmessussa Multialla 24.4.2016

Tänään 4.pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina oli Multian kirkossa piispanmessu kolmipäiväisen piispantarkastuksen päätöksenä. Multian elinvoimainen ja vireä seurakunta on ainutlaatuinen multialaisten vahvuus elämän kulussa. Jos ei olisi itsenäistä omaa seurakuntaa puuttuisi Multialta hyvin paljon. Arjen elämänusko ja hyvä itsetunto kokisivat suuren menetyksen.

Oma seurakunta oman kirkkoherran johdolla luo paikallista identiteettiä mitä suurimmassa määrin. Arvostan suuresti sitä, että kirkkoherra Seppo Rahonen on halunnut asua ja vaalia Multian perinteikästä Napoleonin ajalta olevaa kirkkoherran pappilaa. Asuttu pappila luo turvallisuuden tunnetta paikkakunnalle monien muutosten tapahtuessa yhteiskunnassa. Monille Multian pappila merkitsee monien muistojen kohdetta.

Pappilassa ovat ajan saatossa olleet monet tilaisuudet, joissa seurakunta on saanut käydä. Pappilan salit ovat olleet myös avioliiton solmimisen ja kasteiden paikkoja, näin oli asia myös Haapamäenkin pappilassa vuosituhannen vaihteeseen asti. Multian pappilasta hain virkatodistuksen koulupoikana pyrkiessäni Keuruulle oppikouluun. Multian pappilaan toimme äitini kanssa myös surun keskellä isäni hautauspyynnön ja sieltä saimme rohkaisua rovastin pitämästä rukoushetkestä. Kiitos Seppo Rahkoselle vaimoineen, että he vaalivat arvokasta pappilaperinnettä ja että Multialla on kirkkoherran asuma pappila.

Multian seurakunta on kaikessa hyvä esimerkki. Kirkko on todella keskellä kirkonkylää, näin upeasti kirkko ei sijaitse monellakaan paikkakunnalla edes maaseudulla. Keuruulla onneksi sekä uusi että vanha kirkko ovat myös hyvin keskeisesti esillä. Kirkko rakenneuksena sanattomasti mutta näkyvästi julistaa kristillistä sanomaa ja näin hienovaraisesti kutsuu sanan äärelle jokaista tasa-arvoisesti.

Ellei Multia olisi itsenäinen kirkkoherrakunta, se jäisi piispantarkastuksissa parhaimmillaankin vain ehkä iltahartauden pitopaikaksi osana suurempaa kokonaisuutta. Nyt piispa, tarkastusasessori, tuomiokapituli Keski-Suomen toimiston edustaja, lääninrovasti ja notaari olivat läsnä kolmen päivän ajan, joskin lääninrovasti kutsui jo sunnuntaiksi oma Muuramen seurakunta. Piispa ja Lapuan hiippakunta olivat läsnä Multialla koulussa, vanhusten luona Poukamassa ja Multimekin työntekijöiden parissa.

Suuri kiitos kuuluu Multian seurakunnalle myös kaikille avoimesta piispantarkastuksen juhlalounaasta piispanmessun jälkeen seurakuntakodilla. Sen me jokainen muistamme pitkään hyvänä juhlahetkenä. Hienoa oli myös se, että Multian rippikoululaiset oli kutsuttu sinnekin mukaan. Heillä on aikanaan tästä pyhäpäivästä muisteltavaa vuosisatamme lopulle asti. Kiitos, että minäkin sain olla mukana!

: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Painovirheitä korjattuna:

Lähettäjä: Lauri Oinonen <lauri.oinonen@hotmail.fi>
Lähetetty: 1. huhtikuuta 2016 21:52
Vastaanottaja: lauri.oinonen.blogitus@blogger.com
Aihe: Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

 

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä, kun äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntymän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja leikkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhtään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myös emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon, kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-Tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltä käsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapsenlapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin illalla kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit Multian Riuttkoskelta, Kurenkoskelta, Soutujoelta ja kirkonkylästä täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös illalla seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät enää tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro Haapamäeltä lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai tilaisuudessa kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävä suuri äitini syntymäpäiväjuhla oli 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla oli lohikeittoa ja täytekakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä kuten sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet usein saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Johannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen , 100 vuotta." Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.

Äidin 100-vuotispäivänä pe 1.4.2016

Äidin satavuotispäivänä perjantaina 1.4.2016

Tänään tulee 100 vuotta siitä päivästä kuin äitini Selli Maria on kirkonkirjojen merkinnän mukaan syntynyt. Isoisäni Heino Järvelä on kuitenkin perheraamattuun merkinnyt syntýmän edellispäivälle 31.3.1916. Kävin nyt kuluvalla viikolla pääsiäisen jälkeen äitini syntymäkodissa Ylivieskassa. Astelin lattialla, jolla äitini on vauvana ryöminyt, ottanut ensi askeleet ja lekkinyt sisarustensa kanssa. Tuo synnyinkoti oli äitini koti huhtikuun loppuun 1947, jolloin hän solmitun avioliiton jälkeen muutti isäni isäni kanssa uudistilalle Multian Riuttakoskelle.

Mukana oli kaksi ay-lehmää ja hieho Ylivieskasta sekä isäni iso valkea hevonen, Valkko. Lehmät olivat Reivitär ja Menestys sekä hieho oli Talvikki. Multian vaihetta kesti itsenäisyyspäivän aattoon 1977, jolloin äitini muutti Keuruun keskustaan Ranta-Tarhian kerrostaloon. Tämän jälkeen kesällä 1978 poistui karja Riuttakosken navetasta. Äitini aikana ei yhttään lehmää kuollut, josta hän oli Luojalle kiitollinen. Isäni kuoleman 9.8.1962 jälkeen äitini oli myö emännän työn ohella Riuttakosken talon isäntä. Rehtorin luvalla sain olla koulusta poissa niin paljon kuin maataloustyöt vaativat.

Äitini elämässä on ollut kolme kotia yli kolmen vuosikymmenen ajan kukin. Ranta-tarhian yksiön aika muodostui tosin pisimmäksi, vaikkakin aluksi hän sieltäkäsin osallistui eri puuhiin aktiivisesti edelleen Riuttakoskelle ja varsinkin sulan maan aikaan. Hän olisi toivonut sinne mukaansa myös paljon useammin lapselapsiaan, jotta olisi voinut kertoa elämästä maalaistalossa ja välittää sukupolvien elämänkokemusta.

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun äitini täytti 40 vuotta. Ostin Valkolan K-kaupasta puoli tusinaa uuden kirkkaita alumiinisia teelusikoita lahjaksi. Niitä löytyy vielä Riuttakosken tiskipöydän laatikosta. Kun äitini täytti 50 vuotta 1.4.1966 pidettiin kodissamme Riuttakoskella seurat. joissa puhui Multian kirkkoherra Ossi Haaramäki. Mukana oli kaksi äitini tätiä Ylivieskasta vierainamme muutaman päivän ajan. Naapurit täyttivät tuolloin Riuttakosken tuvan Soutujokea ja kirkonkylää myöten.

Seuraavat syntymäpäivät 1.4.1977 oli myös seuratilasuus kodisamme Multian Riuttakoskella. Multian kirkkoherra Osmo Tarkki puhui ja myös hänen vaimonsa Pirkko oli mukana. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen kävi onnittelijoiden joukossa. Mukana oli samaa naapurien joukkoa kuin aiemminkin, äitini tädit eivät tuolloin jaksaneet tulla mukaan.

Kun äitini 70-vuotispäiviä vietettiin, juhlat olivat Keuruun seurakuntakeskuksessa. Mukana oli noin 140 henkilöä ja joukossa 11 pappia tai muuta teologia, joista useat käyttivät sanaa. Haavanlehdet kuoro lauloi ja paikalle saapunut veteraanikansanedustaja Sylvi Saimo, Helsingin olympilaisten kultamitalisti naistenmelonnassa

käytti myös reippaan, elämäniloisen puheenvuoron. Äitini sai kotirintamanaisen mitalin, jonka luovutti kunnallisneuvos Viljo Peura. Mukana oli myös Multian kirkkoherra Seppo Rahkonen.

Keuruun seurakuntakeskuksessa vietettiin myös äitini 75- ja 80-vuotisjuhlat. Molemmissa oli osallistujia satakunta, vaikka useat äitini tuttavat olivat myös siirtyneet

keskuudestamme tai eivät jaksaneet saapua paikalle. Merkittävin suuri äitini syntymäpäiväjuhla 1.4.2006 hänen 90-vuotisjuhlansa, jolloin Keuruun vanhan pappilan tilat täyttyivät juhlavieraista. Tarjolla lohokeittoa ja kakkukahvit. Kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen nimesi äitini Keuruun Eläkeliiton kunniajäseneksi. Paikalla oli myös Keuruun eläkkeellä ollut kaupunginjohtaja Eino Nurmela.

Nämä muistot ovat nousseet haikeina mieleeni. Samalla olen kiitollinen jokaiselle äitiäni näissäkin yhteyksissä muistaneille.

Juhlissa oli mukana myös äitini läheisiä sisar Elli Ylivieskasta vuonna 1986 samoin serkkuni Olavi perheenjäsentensä kera ja äitini veli Martti ovat halunneet saapua paikalle.Myös äidin veli ja hänen puolisonsa Eeva ovat tulleet mukaan mahdollisuuksiensa mukaan. 1.4.2006 oli aikamoiset lumisateet ja ne olivat haaste monille matkanteossa niin maanteillä kuin junaliikenteenkin mennessä sekaisin. Tuolloin enoni Jiohannes joutui odottamaan räntäsateessa Haapamäen aseman pihalla parisen tuntia junanvaihdossa yhteysjunan pahasti myöhästellessä.

Tänään tummuvassa illassa palaa äidin ja isän haudalla lyhdyissä kolme kyntilää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ylösnousemusta symboloivat keltaiset narsissit ovat hautakiven edessä. Sinivalkoisessa seppelenauharusetissa ovat sanat: "Selli Maria Oinonen" , 100 vuotta. Tuntuu ikävältä, että loppuun asti henkisesti vireässä ja aktiivisessa voinnissa ollut äitini ei saanut olla satavuotisjuhlissaan. Hän luki juuri monia kirjoja ja useita sanoma- ja aikakauslehtiä aktiivisesti  kuolemaansa asti. Lääkäri Jyväskylässä sanoi rutiinitarkastuksessa 2.4.2014 äidilleni: "Minä  en löydä yhtään mitään, käykää juomassa kahviossa kahvit ja hyvää matkaa kohti sataa vuotta!" Tästä huolimatta syntymäpäivä oli nyt hetki äidin haudan äärellä.

Palmusunnuntaille 2016

Palmusunnuntai 2016

Palmusunnuntaille 2016

Kristikunnan pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen on kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja sitä edeltävä sunnuntai on palmusunnuntai. Tänä vuonna menen sanankuuloon palmusunnuntaina Multian kirkkoon, jossa on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Arvostan myös suuresti Multian seurakunnan perinnettä, että hiljaisella viikolla, kuten pääsäisviikkoa Kirkkokäsikirjassa kutsutaan, vietetään Multian kirkossa maanantaista torstaihin iltakirkkoja Vapahtajamme kärsimystien sanoman merkeissä.

On tavattoman arvokas asia, että kevättalven illassa hiljaisella viikolla kirkon ikkunoista loistavat valot. Tällä on suuri merkitys, se osoittaa, että seurakunta elää.

Valot kirkon ikkunassa ovat näkyvä kutsu tulla sisään ja sanoman äärelle. Valot kirkon ikkunassa ovat kristillisen sanoman todistus, vaikka vielä arjen asiat illassakin vaatisivat muualle. Pidän suurena vahinkona, että maassamme on monia kirkkoja, joissa ei ole hiljaisen viikon ahtisaarnoja tai kullekin illalle olevia kirkkotilaisuuksia. 

Keuruun kaupungissa meillä ei ole hiljaisella viikolla kaupunginvaltuuston tai -hallituksen kokouksia. Tästä periaatteesta halusin pitää kiinni myös uuden kaupunginjohjankin tultua virkaansa. Suomen eduskuntakaan ei vanhan perinteen mukaan kokoonnu pääsiäistä edeltävällä viikolla. Monet kansanedustajat kokevat sen lomana ja lomaakin ihminen elämässä tarvitsee. Mutta eduskunnan osalta nykyisenkin käytännön lähtökohta perustuu kristikunnan perinteeseen ja perinteillä on materiaa suurempi arvo muutosten maailmassa.

Jos papit ovat kiireisiä laitoskäyntien ja kotikäyntien vuoksi, juuri hiljaisen viikon iltakirkot olisivat paikka, jossa voisi tehtäviä uskoa myös maallikoille. Muistan Multialta vuosikymmenten takaa koulunjohtaja Nuutisen pitämän keskiviikkoillan hiljaisen viikon sanan. Itse sain kirkkoherran Osmo Tarkin aikana teologian ylioppilaana luottamuksen käyttää hiljaisen viikon keskiviikon sanaa iltakirkossa 1972. Illan sinen hämyyn pukeutuva Multian kirkon maisema oli tavattoman puhutteleva jo lähestyessäni kirkkopihaa. Tähän liittyi kirkon kellojen hienovarainen kutsu jokaiselle. 

Olen kiitollinen, että sain tuolloinkin palvella synnyinseurakuntaani. Keuruun kirkossa saan olla pääsiäisaamun messussa avustaja ehtoollisenvietossa. Talkoilla tulen mielelläni pyydettäessä tehtäviin niin Keuruun seurakunnassa kuin synnyinseurakunnassani Multiallakin. Seuraava kirkollinen toimitukseni onkin Multialla vuosikymmenten ajan naapurin rouvan hautaansiunaaminen pääsiäisen jälkeen. Saakoon tämä pyhä ja herkkä kirkkovuoden aika puhua meille koko rikkaudessaan Jumalan valtakunnan raikasta anteeksiantamuksen ja ylösnousemuksen sanomaa myös kuoleman varjossa vaeltaessamme.

Launtaina 5.3.2016

On kirkkovuoden paastonaika. Huomenna on puolipaaston ns. leipäsunnuntai, jonka aiheena on Jeesuksen 5000 ruokkimisihme. Tänään launtaina toimitin Multian kirkossa kansakoulujan luokkatoverini Seppo Vuorisen äidin Helvi Vuorisen hautaansiunaamisen. Monet koulujan luokkatoverieni vnhemmista ovat siirtyneet keskuudestamme hienon ja kunnioitettavan elämäntyönsä jälkeen. 

He ovat myös olleet sodan ajan sukupolvea joko rintamalla tai kotirintamalla. Tuolle sukupolvelle kuuluu kiitos ja kunnia rauhan ja sodan ajan elämäntyöstä.He ovat kokeneet mopnien asioiden muutokset arkisen elämän asioissa. Heidän syntyessään sähköäkään ei ole useimmissakaan kodeissa. Radiotkin ovat toimineet pääosin paristojen ja tai ladattavien akkujen avulla. Mutta taitavat emännät ja perheenäidit ovat tienneet aina upeat selviytymisenkeinot, joilla on hyvin selvitty. Äidit ovat opettaneet tyttärensä ja isät poikansa. Myös isovanhemmat ovat ollet perheissä merkittäviä kasvattajia ja elämäntaiden opettajia.

Usein olen saanut kuulla hienon asian, isoisä kävi joka pyhä kirkossa tai isoäiti oli pyhäkoulunopettaja. Nämä ovat upeita asioita, joilla on tehty tulevaisuutta paljon enemmän kuin tajuammekaan. Tänäkin aikana tarvitaan heitä, jotka haluavat uskollisesti lähteä joka pyhä kirkkoon riippumatta siitä kuka siellä saarnaa tai on kanttorina. Jumalanpalvelus on aina pyhä asia, kun siellä luetaan evankeliumi, isä meidän ja Herran siunaus. 

Uskolliset kirkonkävijät ovat parasta siunausta kotipaikkakunnilleen. Siellä, missä halutaan käydä kirkossa, rakennetaan kestävälle perustalle. Kirkossakäynti tuo aina siunausta koko paikkakunnalle. Siksi käykäämme iloiten huomennakin kirkkoon!

Saavutettevuus määrittelee paikkakunnan arvoa

Saavutettavuus määrittelee paikkakunnan arvoa

Keuruulla junaliikenteen jatkuminen huolestuttaa ja torjuntataistelu on lujasti käynnissä. Toisaalta on myös monia, joita asia ei täällä liikuta lainkaan, kun itse ei ole käyttänyt junaa vuosikymmeniin tai ehkä koskaan. Liikenneyhteyksissä on kuitenkin aina kysymys on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta, kuin tulemme tajunneeksikaan. Ellemme nyt toimi, nukumme vahingoksemme ja jäämme paikallemme, muiden ohittaessa meidät.

Kauppalehden nettisivuilta 14.2.2015 luin  kiinteistöalan asiantuntijan Markus Hohenthalin tutkimusta: Saavutettavuus ratkaisevaa asuntojen hintakehitykselle. Vaikka tutkimus oli tehty pääkaupunkiseudulla, niin asia on samansuuntainen koko maassa. Saavutettavuutta mitataan ajalla. Minuutti lisää matkaan käytetyssä ajassa merkitsi tutkimuksessa ennen vuotta 2000 rakennettujen verrannollisten rivitalojen kohdalla yhden prosentin arvonlaskua. Graafinen esitys oli selkeä eri suuntiin Uudellemaalle. 

Toki tutkimusta on tulkittava suuntaa-antavana, sillä ei rakennus 100 kilometrinkään etäisyydellä ole arvoton ja arvostusta määritteleviä etäisyyden pisteitä ja näkökohtia on aina useampia, jotka nostavat kiinteistön arvoa käyttäjälleen. Mutta aina tarpeitten mukainen saavutettavuus on tärkeä. Vaikka käyttäjälleen kiinteistö onkin arvokas kaupallisesta sijainnin määrittelemästä kauppa-arvosta riippumatta. 

Samankaltaisissa ja verrannollisissa tilanteissa kauppa-arvon ratkaisee tutkimuksen mukaan kiinteistön saavutettavuus. Lahti-Kerava rata nosti sen varrella  Mäntsälässä rivitaloasuntojen hintoja 65,5 % vuosina 1999-2007. Jo tieto radan rakentamispäätöksestä aloitti tämän kehityksen. Vertailukohtana oli Kerava, josta oli jo hyvät yhteydet Helsinkiin, siellä nousu oli 48,5%. Täten radan vaikutus siis nosti Mäntsälässä kiinteistöjen arvoa 20 % yleistä hintakehitystä enemmän, kun rata lyhensi matka-aikaa Helsinkiin 20 minuuttia moottoritien verrattuna. Täsmälleen vastaava kehitys  havaittiin myös muihin suuntiin matka-ajan lyhentymisen seurauksena tuottipa sen sitten moottoritie tai raiteet

Paikkakunnan saavutettavuus, matka-aika, ratkaisee paikkakunnan arvostuksen ja määrittelee ratkaisevasti kiinteistöjen arvon muutoin verrannollisissa tilanteissa.

Maaseudun taajamissa on jouduttu jo toteamaan liiankin usein, että rakennuksen kiinteistöveron määrittävä laskennallinen arvo on korkeampi kuin rakennuksen käypä kaupallinen arvo. Myös uuden kiinteistön rakentaminen kysyy rohkeutta ja omaa käyttötarvetta, jos paikkakunnan saavutettavuus ei ole tukemassa sen arvon säilymistä. Miksi yllättävänkin monet käyvät Jyväskylästä Keuruulla töissä?

Oman paikkakunnan saavutettavuudesta on itse pidettävä huolta. Lentoliikennettä ei ole tänne näköpiirissä. Tulevaisuus on tehtävä olemassa olevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia kehittäen. Juuri kunnostetut ratamme on pidettävä kovassa käytössä tarkoitustaan täyttäen. Vaikka joku ei tuntisi niitä itse tarvitsevankaan, niin saavutettavuus tänne ja täältä on yhteinen etu ja sen mukaan muut paikkakuntaamme arvioivat.

Lauri Oinonen

Kannanotto junaparin H483 ja H 484 liikenteen jatkamiseksi

Suomenselän rautatieliikennetyöryhmän puheenjohtajan kannanotto junaparin H 483 ja H 484 jatkamiseksi edelleen 27.3.2016 jälkeen:

Liikenne- ja viestintöministeriö on tehnyt oikean ja tarpeellisen ratkaisun henkilöliikenteen jatkamiseksi myös kaikilla Haapamäen kautta kulkevilla radoilla.

Myönteinen ja kiitosta ansaitseva ratkaisu on Tampere-Haapamäki-Keuruu-Haapamäki-Tampere henkilöjunaliikenteen jatkuminen nykyisellä vuoromäärällään myös 27.3.2016 jälkeen.

Rataosalle Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki 1.2.2016 ratkaisu toisi valitettavan menetyksen junaparin H 484 ja H 485 liikenteen loppumisesta 26.3.2016. Nykyisellään kaikki Haapamäen kautta kulkeva henkilöjunaliikenne on muodostaa toimivan minimikokonaisuuden, jokas ei kestä ehdenkään junavuoron lakkauttamista ilman välittömiä kielteisiä vaikutuksia Haapamäen risteysaseman junanvaihtoliikenteen muodostamaan kokonaisuuteen. Yhdenkin junan tai junaparin lakkauttamisen aiheuttamat menetykset olisivat täten tuntuvasti suuremmat jäljelle jäävään junaliikenteesen kuin miltä, yhden junaparin poistaminen näyttäisi.

Lakkautettavaksi aiotulla junalle H 483 lähtöaika Jyväskylästä 10.28 ovat saapuvat sekä Kuopiosta että Joensuusta ja Haapamäellä on vaihtoyhteys etelään Koillis-Pirkanmaalle. Erityisen merkittävä on Haapamäellä vaihtoyhteys etelästä kello 11.24 saapuvalta junalta H 423, jonka matkustajista noin puolet jatkaa juuri nyt lakkautettavaksi esitetylle junalle H 484 pohjoisen suuntaan lähtien Haapamäeltä Seinäjoelle 11.24. Juna H 484 saapuu Seinäjoelle 13.25 ja Seinäjoelta on vaihtoyhteyksiä eri suuntiin. 

Juna H 484 lähtee Seinäjoelta 16.34 Haapamäen kautta Jyväskylään ja muodostaa paljon käytetyn työmatka-, opiskelija- ja asiointiliikenteen junan Seinäjoelta reittinsä varrelle. Haapamäen risteysasemalle juna saapuu 18.13, josta on viereiseltä laiturilta välitön vaihtoyhteys Keuruulta saapuvaan ja Tampereelle 18.29 lähtevään junaan H 427, joka saapuu Tampereelle 19.50 ja josta ovat vaihtoyhteydet eri suuntiin. Haapamäeltä etelään lähdettäessä  juna matkustajista on yleensä puolet Seinäjoen suunnasta saapuvia pohjoisesta tuilleita Haapamäellä junaa vaihtaneita etelän suuntaan matkustavia ja ruuhka-aikoina vieläkin enemmän. Juna H 484 saapuu Jyväskylään 19.31, josta ovat vaihtoyhteydet mm. Kuopioon ja Joensuuhun.

Liikenneviraston tutkimus 2056.15/Sonja Sahlsten määrittelee Haapamäen keskisuureksi junanvaihto/risteysasemaksi. Tämän hyödyistä menetettäisiin välittömästi puolet, jos junapari H 483 ja  H 484 katoaisi. Yhteyksien vähetessä junamatkustus menettäisi todennäköisesti osuuttaan enemmänkin yksityisautoillle ja samalla vaarantuisi myös henkilöjunaliikenne Keuruulla ja Keuruulta, koska junamatkustajien määrä vähenisi Haapamäen junavaihtomahdollisuuksien puolittuessa.

Edellä esityn perusteella edellytän välittömästi ryhdyttävän toimiin myös junaparin H 423 ja H 424 jatkamiseksi liikenteessä aiempaan tapaan osana Haapamäen kautta kulkevaa nyt minimissään olevaa henkilöjunaliikennekokonaisuutta.

Kunnioittavasti Keuruun Haapamäellä

2.2.2016

Lauri Oinonen

Suomenselän rautieliikennetyöryhmän (ylimaakunnallinen Haapamäen ratojen varrella olevien kuntien yhteistoimintelin) puheenjohtaja

Riihontie 6

42800 Haapamäki

050 5113083

lauri.oinonen@hotmail.fi