Lumivalkeata Joulua ja Tapaninpäivää!

Tapaninpäivän aamulla 2016

Kirjoitan Haapamäellä tapaninpäivän aamulla kuunnellen radion ykköskanavalta keskiaikaisia joulululauluja. Vielä pimeä kylläkin tievalojen valaisema maisema on juuri satanneen lumen valkoinen. Haapamäellä ja Multialla on koko joulunaika jo advenntiajalta lähtien ollut luminen.

Neljännen adventian alla käydessäni Uuraisilla kaiken kansan joulujuhlassa olivat pakkassäässä Multian vedenjakaja-alueella Peuralan kylällä tien varren kuuraiset puut ainutkertaisen hieno näky. Vedeksi sulaessaan vesipisarat valitsevat noissa maisemissa merekseen joko Suomenlahden Päijänteen ja Kymijoen kautta tai Pohjanlahden Keurusselän, Näsijärven ja Kokemäenjoen kautta.

Multialla jopa nuori metsurikoulun oppilasharjoittelija koki Riuttakoskella viime viikolla olevan lunta liiaksi metsään aikomalleen oppilasharjoittelulle. Lunta oli noin 20 cm metsässä. Suojasäät tosin vähensivät tuota, mutta maisema on ollut luminen. Lumiraja havaintoni mukaan menee radan varressa Vilppulan vaiheilla, eteläpuolella on ollut ns. musta joulu. Junassa lupasinkin eilen Juupajoelta tulleelle nuorelle miehelle, joka valitti mustaa maisemaa. että ennen Haapamäkeä tulevat lumivalkeat maisemat.

Nyt tapaninpäivänä kohta lähden Multialle. Minulle kirkkoherra Seppo Rahkonen uskoi tapaninpäivän sananjumalanpalveluksen papin tehtävät kuten seuraavan toisen pääsiäisen ja juhannuspyhienkin osalta. Multian kirkon tapaninpäivän tehtävistä on tullut jo osaltani perinne.

On hienoa, että Multialla väkeä,jotka haluavat tulla kirkkoon tapaninpäivänäkin. 

Kanttorin sijaisen ja entisen Varkauden seurakunnan kanttorin Tapio Rekolan kanssa sovimme vielä jouluiset virret alkuun ja loppuun Multian kirkon jumalanpalvelukseen, vaikka pyhän sanoma on ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen muistolle ja siksi liturginen väri on vaihtunut joulun valkoisesta punaiseksi. Vuoden viimeinen 52.kalenteriviikko on myös alkanut.

Haapamäen ja Multian lumen vitivalkoisten maisemien keskeltä Hyvää Joulua tapaninpäivänäkin!

Mukana joulun musiikkitapahtumissa

Adventtiaikana olen ollut mukana useissakin jouluun liittyvissä musiikkitapahtumissa. Pari viikkoa sitten olin Vantaankosken seurakunnan pääkirkossa Myyrmäen kirkossa aivan lentokenttäradan vieressä Louhelan rautatieaseman äärellä modernin joulumusiikin konsertissa, jossa useat musiikki- ja lauluryhmät esiintyivät. Mielenkiintoinen kokemus avauksena kohti joulua adventtiajan alussa herätti monia ajatuksia musiikin uudistumisesta.

Viime lauantaina olin Haapamäen kotikirkossa nuorten muusiikkojen Sara Koskisen ja Aki Toivolan joulukonsertissa. Sara on Haapamäeltä ja Aki Keuruun keskustasta Jyväskylään muuttaneita nuoriamme. Edellisiltana he olivat esiintyneet Keuruuseen kuuluvassa Pihlajaveden kirkossa. Annan heille suuren tunnustuksen siitä, että he tarjosivat jouluiset ja modernin joulumusiikin konsertit laajan kaupukimme läntisten osa-alueiden kirkoissa.

Ilman Saran ja Akin konserttia Haapamäellä olisivat olleet vain kauneimmat joululaulut, joka toki on merkittävä tapahtuma ja kokoaa jouluaaton jälkeen seuraavaksi eniten vuodessa väkeä kirkkoon. Saran ja Akin ansiosta paloivat kirkon valot neljännen adventin aattolauantina Haapamäen kirkossa. Ilman tätä konserttia ei Haapamäen kirkossa nykyisen säästöpolitiikan aikana olisi ollut mitään tapahtumaa kirkossa koko viikonvaihteessa. Kulujen minimoimiseksi hoidimme suntio-vahtimestarin tehtävät talkoilla. Haluan, että vanhan tavan mukaan niin Haapamäen kuin Pihlajavedenkin kirkoissa olisi yhä jumalanpalvelus jokaisena pyhäpäivänä, kuten oli asia minun virassa ollessa.

Neljännen adventin iltana olin synnyinseurakuntani Multian kirkossa naapurin pojan Tarhapään järven ääreltä lähteneen ja synnyinmaisemiinsa palanneen nyt eläkkeellä olevan sotilasmuusikon Hannu Haahkalan "Arkihuolesi kaikki heitä" joulukonsertissa.

Multian kirkko oli lähes täynnä. Luulen, että vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus oli kyseessä.

Kun tapaninpäivänä menen Multialle sananjumalanpalveluksen papiksi, katson sakastin kirkkopäiväkirjasta väkimäärät. Luulen Hannu Haahkalan tunnelmallisessa perinteisten joululaulujen konsertissa olleen noin 200 henkilöä, mikä olisi noin 13% seurakunnan väkimäärästä.

Tutut perinteiset joululaulut sankaritenori Hannu Haahkalan laulamina kanttori Jukka Kuljun säestyksellä herkistivät väen joulutunnelmaan. Kun tuli kolehti Multian seurakunnan diakoniatyölle, ei kuulunut kolikoiden kilinää, setelit toistensa jälkeen hiljaa äänettömästi putoilivat kolhtihaaviin lähimmäisten hyväksi. Kirkkoväellä tuntui olevan aito joulumieli.

Puuhuolto ei saa varantua, siksi Haapamäen ratojen sähköustämista harkittava

 

 

Puuhuolto ei saa vaarantua, siksi Haapamäen ratojen sähköistämistä harkittava

Suomessa puuraaka-aineen käyttö lisääntyy lähivuosina varsin runsaasti. Jo pelkästään vuoden 2018 jälkeen metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puun tarvetta 10-11 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tämä on suuri mahdollisuus koko kansantaloudelle ei pelkästään metsäalan toimijoille ja metsänomistajille.

Kyetäänkö todella tähän mahdollisuuteen tarttumaan? Jotta teollisuuden lisääntyvä puuntarve tulisi kotimaasta maakuntien metsistä, ovat kuljetusjärjestelyt kautta maan avainasemassa. Muutoin ulkomainen tuontipuu syö osan avautuvista maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksista.

Kotimaan puukaupan 10 miljoonan kuutiometrin lisäys saisi monet pyörät pyörimään ja toisi tuloja puutavaran hakkuu-, kuljetus- ja alihankintaketjuissa kantorahatulojen kanssa kansantalouteen 1,5-1,9 miljardia euroa vuodessa. Syntyisi uusia työpikkoja, maaseutu, maakunnat ja sitä kautta koko kansantalous saisi voimakkaan elvytysruiskeen.

Kuinka kotimainen saataisiin liikkeelle, on avainkysymys. Hintakehityksen ohella ratkaisevaa on maakuntien välinen ja koko valtakuntaa koskeva logistiikka. Yli 100 kilometrin matkan jälkeen katseet alkavat kohdistua rautateiden mahdollisuuksiin siellä, missä ratoja on. Maantiet ovat välttämättömät, jotta puu saadaan metsästä eteenpäin ja edelleen tehtaille, jos ratoja ei ole.

Keskustellessani VR:n, Liiikenneviraston ja Liikenne- ja viestintäministeriön edustajien sekä suunnitelmia tekevien konsulttien kanssa kävi ilmi yllatyksekseni se, että puutavaralogistiikka halutaan hoitaa ensi sijassa sähköistetyillä radoilla. Perusteluina esitettiin sähkövedon edullisuus

suhteessa dieselvetoon, jonka vetokalusto on myös vanhentumassa. 

Kun Jyväskylä-Äänekoski rata valmistuu sähkövedolle, sitä myös halutaan ajaa sähkövetureilla ja mm. Haapamäen suunnasta eri Pohjanmaan maakunnnista vastaisuudessa tulevien puutavarajunien dieselveturit olisi vaihdettava Äänekoskelle mentäessä Jyväskylässä sähkövetureihin. Tämän esitettiin vievän aikaa ja tuovan kustannuksia. Siksi mahdolliset puutavarajunat ajettaisiinkin ruuhkautuvia henkilöliikenteen ratoja pitkin esim. Seinäjoelta Tampereen kautta Äänekoskelle, vaikka matka näin onkin pitempi.

Ongelman korjaamiseksi laadin äskettäin maakuntavaltuustoaloitteen, johon tulivat mukaan kaikki muutkin keuruulaiset maakuntavaltuutetut, Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen selvitystyöstä, jotta puuhuolto olisi kaikissa oloissa toimivaa. Kyseessä ovat radat Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki, mikä on osa Keskipohjola liikenne- ja logistikkakäytävää sekä rata Haapamäki-Orivesi, jonka varrella on yksi suursaha ja kaksi merkittävää sahaa sekä Mäntän pehmopaperitehdas.

Keski-Suomen liitto on jo aiemmin esittänyt osaltaan näidenkin ratojen sähköistämisen tavoitteeksi. Koska kyse on laajavaikutteisesta eri maakuntia ja valtakunnan logistiikkaa koskevasta asiasta, olisi tarpeen selvittää maakuntien yhdessä ennakkoluulottomasti asiaa erityisesti maamme puuhuollon toimivuuden kannalta, jotta kaikki uudet tehtaat jauhaisivat tulosta maassamme. Metsät ovat ennenkin nostaneet Suomen nousuun.

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Aihe: Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

 

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.

Sateinen ja kolea sää ei verottanut Petäjävedellä juurikaan kirkkoväkeä kello 10 normaaliin aikaan jumalanpalveluksesta. Multialla tämä yhdessä poikkeavan ajan eli kello 13 vuoksi vähensi kirkkoväkeä niin, että kaikkiaan oli 12 henkeä kirkossa.

Ensi sunnuntai 1. adventti tuo MUltialla varmasti paljonkin väkeä kirkkoon, koska on juhlamessu kirkon 220 vuoden, kirkkokuoron 120 vuoden ja Multian uusien urkujen 10 vuoden merkeissä. Lovisa Charlottan kirkoksi ristitty Multian kirkko on vuodelta 1796, vaikkakin koki lähes täydellisen muodon muutoksen vuonna 1900 korjauksessa, jolloin korkea suippo kirkontorni kirkon itäpäätyyn ja sakastin sekä pääsisääntulon paikat vaihtoivat keskenään sijaintia.

Ensi sunnuntai on siis 1.adventti, eräs kirkkomme suurimpia kirkonkäynnin pyhäpäiviä. Tästä päivästä on viisi viikkoa täsmällen jouluun. Tapaninpäivänä olen jälleen tehtävässä Multian kirkossa, voisi sanoa jo perinteen mukaan. Tällä välin hoidan itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksen Haapamäen kirkossa. 

Hyvää pian koittavaa adventtiaikaa!

Multialla ja Petäjävedellä tuomiosunnuntaina

Tänään kirkkovuoden viimeisenä pyhäpäivänä toimitin papin osuudet kello 10 Petäjäveden (uudemmassa) kirkossa ja kello 13 Multian kirkossa. Tämä oli niitä pyhiä, jolloin Petäjäveden seurakunta hoitaa myös Multiaa kirkkoherran vapaapäivänä. Mutta vuorossa ollut Pertäjäveden kirkkoherra Seppo Ojala pyysi pari päivää sitten minut tehtävään, koska hänen selkänsä oli kipeytynyt. Minulle tehtävien hoito näissä messuissa eli ehtoollisjumalanpalveluksissa sopi hyvin.

Sateinen ja kolea sää 

Pyhäinpäivän aikaan

Tätä kirjoitettaessa on pyhäinpäivän aatonaatto. Olin Multialla päivällä hakemassa pellonlaidan raivauksessa toissa vuonna tekemiäni polttopuurankoja. Sain vain yhden kuorman tuotua, koska sininen Fordson Major traktori jäi ojarummun vieressä kiinni eikä lähtenyt kuin perinteisellä pyöriin kiinnitettävällä "kalikkanostolla". 

Tämä toimi on vaarallinen, traktorin pyörät saavat liikkua vain kolmanneksen kierroksesta tai muutoin nostokalikat lyövät kuljettajaa ja lujasti. Siksi jalka kytkimellä ei saa lipsua yhtään ja samaan aikaan on kyettävä seuraamaan tilannetta molempien takapyörien osalta. Koska maa ympärillä oli kovaa tilanne oli helposti hallittavissa, tilanne on toinen jos maa ympärillä on pehmeä ja nostokalikat uppoavat sinne. Luulin jo traktorin jäävän yöksi ja tarvittavan toista traktoria sen nostamiseen, koska nyt on jo kylmää, että ilman sähkölämmitystä ei dieseltraktori lähtisi käyntiin. Onnistumisen tunne oli hieno, kun kone takapyöriin köytettyjen nostokalikoiden ( metriset halot) avulla nousi omalla voimallaan!

Illan tummuessa kävin sytyttämässä äidin ja isän haudalle lyhtyihin kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Huomenna aattopäivänä jatkan kesken jäänyttä puunajoa. Iltapäivällä minulla on kaupunginjohtajan kanssa tapaaminen siipirataslaivayrittäjänä toimineen Heikki Hokkasen kanssa. Heikillähän oli noita laivoja omistuksessaan Tampereella ja Keuruulla aitoon Missisipin tyyliin. Keuruun kaupungin omistamaa Elias Lönnrothia hän käytti vuokrayrittäjänä ja tuli kapteenin asuissaan valtakunnallisesti mainosten ja medioitten kautta monille tutuksi.

Pyhäinpäivänä olen kello 10 Keuruun jumalanpalveluksessa talkoilla avustajana, koska pyhäinpäivä kautta maan on karjalaisten kirkkopyhä. Edelleen Haapamäen hautausmaalla kirkon äärellä pidän kello 14.30 puheen Karjalaan jääneitten vainajien muistomerkillä, jossa ovat sanat "uskon, ristin ja kanteleen he toivat omiks lapsilleen". Aion puhua Suomen kartasta ennen talvisotaa. 

Monilla ei ole käsitystä siitä, että Karjala ja muut rauhansopimuksessa menetyt alueet ovat olleet sitä Suomea, joka muodostui Tarton rauhansopimuksessa ja jonka itsenäisyyden satavuotisuutta kohta ensi vuonna vietämme. Haluan myös korostaa, että menetyt alueet eivät olleet Kannaksella sodassa menetettyinä kuin vain noin yhden nykysuomalaisen suuren pitäjän alue!

Pyhäinpäivänä muistetaan kirkoissa myös edellisen pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneita ja yleensä kirkot tai kappelit täyttyvät hiljaisesta tummaan pukeutuneesta seurakunnasta. Minulle pyhäinpäivä on ollut aina suuri kristillinen juhla, jolla on jolla syvällinen sanoma. Taivas ja perille päässeitten yhteys koskettaa meitä tässä ajassa. Pyhäinpäivä haluaa osoittaa sen, että uskonelämässäkin tarvitsemme sekä lähi- että kaukovaloja.

Poikittaisliikenteellä autettaisiin maakuntia ja Suomea nousuun

Julkistetut suunnitelmat junaliikenteen järjestelyistä eivät lupaa muualle tulevaa uutta hyvää maamme leveimmällä kohdalla tapahtuvalle raideliikenteelle. Vaikka Haapamäen raideliikennealueen osalta on luvassa liikenteen palaaminen lähes ennalleen viime pääsiäiseen saakka olleeseen määräänsä Keuruu-Tampere välisessä liikenteessä, ei poikittaissunntaisessa liikenteessä Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ole luvassa mitään lisäyksiä. Tästä menettiin kevättalvella 14 junaa viikossa.

Maamme liikennepolitiikassa ei kyetä näkemään riittävästi poikittaissuuntaisen liikenteen merkitystä. Tältä osin lentoliikenne on puuttunut jo pitkään. Huolimatta siitä, että tietyillä osuuksilla linja-autoliikenne toimii hyvin, kuten nyt tapahtuu liikennöitsijöiden ansiosta esimerkillisesti Keuruun keskustaajaman ja Jyväskylän välillä, on samaan aikaan tapahtunut menetyksiä bussiliikenteessäkin maaseudulla ja mm. välillä Jyväskylä-Keuruu-Pori. Maaseudulla on jatkuvasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entistä vaikeampaa elää ilman omaa autoa. 

Tiedän, että Suomessa suunnitellaan parhaillaan sekä dieseliä että sähköä vaihtoehtoina käyttävää hybridiveturia. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Inter-Cityjunaparin liikennöinnin välille Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu. Tällöin pitkällä matkalla läpi Suomen ei tarvittaisi alituisia junanvaihtoja ja junassa olisivat tarjolla myös raideliikenteen muut palvelut. Haapamäen raideliikennealue keskellä Suomea voitaisiin ottaa kovaan käyttöön hybridiveturin avulla myös tavaraliikenteessä, kun ei tarvittaisi veturien vaihtoja. Puutavaraa haluttaessa voisi kuljettaa vaikkapa Alavudelta ja Ähtäristä suoraan samalla vedolla Äänekoskelle.

Suomessa tulisi tajuta maakuntien väliset liikenneyhteydet elinvoiman ja kehityksen moottorina myös länsi-itä-länsi suunnassa. Näin kyettäisiin kehittämään maakuntien välistä vuorovaikutusta ja ennen kaikkea synnyttämään uusia toimintoja. Saatettaisiin jopa estää eteläisen Suomen ruuhkautumista ja maakuntien elinvoiman valumista pääkaupunkiseudulle.

Suunnittelijoiden näkökulma on nyt liian kaventunut vain maamme pitkittäissuuntaiseen ajatteluun kohti etelää ja pääkaupunkia.

Valitettavan selvästi tämä näkyy yhteisessä omistuksessamme olevassa junaliikenteen suunnittelussa. Konkreettinen osoitus tästä on juuri se, että ei haluta tai kyetä näkemään em. junareitin Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio/Joensuu/Savonlinna,Parikkala merkitystä. Reitti yhdistäisi kaikki pitkittäissuuntaiset radat ja ainakin seitsemän maakuntaa ja välillisesti monia muitakin maakuntia. 

Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat entistä enemmän kehittää keskinäistä vuorovaikutustaan ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, yrittäjyydelle ja monille muille toiminnoille, kun poikittainen liikenne olisi runsaampaa ja nykyistä toimivampaa. Maakuntien elinvoiman kasvulla poistettaisiin työttömyyttä, laitettaisin pyöriä pyörimään ja saataisiin koko Suomea nousuun.