Joulukirje 2019

 

Joulukirje 2019

Me käymme Suomessa joulun viettoon. Keuruulla ja Multialla on valkea joulu, muutaman lämpöasteen suojasää ei ole sulattunut noin 10-15 paksuista lunta. Kävin aatonaattona sytyttämässä led-kynttilät isäni ja äitini haudalle Multian Sinervän hautausmaalle. Jouduín ostamaan uudet, koska en eilen saanut entisiä ja ilmeisesti kastuneita laitteita uusilla paristoillakaan toimimaan.

Sinervä-järveltä käy yleensä aina sen verran tuulta järven rannalla oleville haudoille, että elävien kynttilöiden sytyttäminen on haasteellista ja vaarana on kynttilöiden sammuminen heti poislähdettäessä. Multian Riuttakoskessa on vettä kevättulvakorkeudessa. Koen Riuttakosken sahan ja myllyn sähkögeneraattorin entisenä käyttäjänä lukio- ja opiskeluajoiltani nyt menevän tavattoman paljon energiaa hukkaan.

Omistaja ja hyvä naapurini Venne Uuranniemi antoi Keuruulle muutettuaan minun käyttää sähkövoimalaa ja myllyä korvauksetta kuin omaani syntymäkotini tarpeisiin. Vain minimaalinen määrä kosken vesivoimasta meni teollisuuskanavaan. Joten lohille ja koskikaroille jäi vapaata koskea aina varsin paljon. Aikoinaan naapurillani oli ajatus Multian kirkonkylänkin sähköistämisestä Riuttakosken sähköllä.

Haluaisin Suomessa vakavasti pohdittavan nk. pienvesivoimaloiden käyttöönpalauttamista. Tämä olisi kotimaista ja ekologista energiaa lähellä käyttäjiään. Viime sotien aikana Multianjoen Riutta- ja Kurenkosken vesivoimalla oli hyvin suuri merkitys yli 4000 asukkaan Multian kunnassa. Aiheesta olen maininnut kirjoituksessani tämän vuoden Multian Joulussakin.

Olin 4.adventtisunnuntaina messussa Keuruun kirkon penkissä, joulun  valot jo paloivat joulukuusessa kirkkaina. Kävin kirkon jälkeen Riuttakoskella katsomassa tietä kulkien mahdollisia metsän tykkylumen vahinkoja, mutta onnekseni en niitä havainnut. Muutama pieni mäntypuu oli kuitenkin katkennut. Minulle joulu ja metsä jotenkin kuuluvat yhteen.

Vuosi sitten tykkylumi vaurioitti 300 tukki- tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, joiden korjuu oli kova savotta keväällä juhannusviikon sirkkelisahauksineen helteessä ja hyttysten keskellä Riuttakankaan entisellä naapurini hiekkamontulla. Noista puista jäi vaikeasti kuljetettavina vielä noin 100 tukkia metsään. Kaikkiaan tukkeja/pikkutukkeja tuli tuhatkunta. Joukossa oli toki komeita honkia ja kuningatarkuusiakin, joista sai sahauksessa järeämpääkin sahatavaraa.

Nyt käymme joulun viettoon. Tutut Riuttakosken tuvan joulut ja jouluaaton sauna kosken rannalla ovat unelmien muistoja. Nytkin on helpompaa viettää joulua muulla tavoin. Jouluiset kirkot haluan kokea myös tänä jouluna.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Suomen poikittaissuuntaisesta junaliikenteestä

Poikittaissuuntainen junaliikenne kovaan käyttöön

Suomen junaliikenne tulee nähdä toimivana verkostona koko rataverkostolla kautta maan. Erityinen ongelma on poikittaisliikenteen vähäisyys ja sen jatkuvat heikennykset. Junaliikenteessä olisi suuria mahdollisuuksia, jos sitä haluttaisiin kehittää kautta Suomen. Kokonaisnäkemys hämärtyy ja lopulta puuttuu, kun tarkastellaan vain rataosia ja heikennetään sekä lopetetaan niiden junaliikennettä.

Matti Koistinen kiinnitti Helsingin Sanomissa 12.11. aivan aiheellisesti huomiota mm. Pieksämäki-Joensuu kiskobusseilla nykyisin tapahtuvan junaliikenteen lakkautusaikeisiin. Hänen esittämä keinonsa maakunta- ja kuntarahoitteisesta junaliikenteestä on puolestaan epärealistinen, koska rahaa tällaiseen ei ole eikä tule olemankaan. Kuntien talous on tiukoilla ja maakuntien rahat ovat riittämättömät.

Mahdollisuus avautuu kuitenkin liikenteen kehittämisen ja kehittymisen kautta. Sujuva poikittaisliikenne juuri junan avulla on mahdollista ja välttämätöntä, jos haluamme ilmastopolitiikassa ryhtyä puheiden sijasta tekoihin. Hallitusohjelma suorastaan velvoittaa nopeina toimina ottamaan nyt vähäliikenteiset ja jopa suljetutkin radat käyttöön. Näin ilmastopolitiikassa siirryttäisiin puheiden sijasta konkreettisiin tekoihin ja samalla nopeimmin ja edullisimmin poistettaisiin ruuhkaratojen pullonkauloja.

Aiemmin maamme poikittaisliikenne nähtiin kokonaisuuksina, joissa yhteydet toimivat ilman monia junanvaihtoja, mikä paransi matkutusmukavuutta. Haluan harkittavan kahta päivittäistä IC-junaparia reitille Vaasan satama-Seinäjoki-Haapamäki-Pieksämäki-Joensuu. Tästä voisi Huutokoskella irrottaa Savonlinnan ja Parikkalan kautta Imatralle menevän yksikön ja tämä vastaavasti palatessa liitettäisiin Haapamäen kautta Vaasan satamaan menevään junaan. Reitti tarjoaisi siis kansainvälisiäkin logistiikan ja liikkumisen mahdollisuuksia.

Länsi-itä-länsi yhteydet alkaisivat toimia! Henkilöauton ei tarvitsisi olla pakollinen vaihtoehto. Poikittaisliikenteen kokonaisuutta lisäisi myös Pori-Parkano-Haapamäki radan kunnostus ja palauttaminen logistiikan ja henkilöliikenteen kovaan käyttöön. Porin suunnasta tulevat vaunut voitaisiin kytkeä Haapamäen risteysasemalla idän junaan ja vastaavasti irrottaa Haapamäellä paluusuunassa kulkemaan Poriin.

Poikittaisratakokonaisuus tarjoaa hätkähdyttävät mahdollisuudet. Yhdeksän maakunnan alueilla kulkeva kokonaisuus yhdistäisi viisi pitkittäisuuntaista rataa toimivaksi verkostoksi. Juuri tätä tarvitaan ykköstoimena ilmastopoliittisiin tekoihin. Sähköistämättömät rataosuudet tulisi sähköistää pikaisesti, vaikka liikennettä voisi hoitaa jo nytkin agregaattivaunujen avulla dieselvedollakin.

Lauri Oinonen

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään

Kristinusko kuuluu kouluun ja kouluelämään. Tämä on Suomessa luonnollinen perusasia. Tätä ei ole aihetta muuttaa. Sumessa muun uskoisen tai uskonnottomankin olisi aivan varmasti parempi elää tässä maassa, jos me olisimme elämässämme kristittyinä parempi kristittyjä.

Suomalainen arvopohja rakentuu kristilliselle perustalle. Oikean ja väärän erottaminen perustuu Raamatusta löytyviin elämän käyttöohjeisiin, kymmeneen käskyyn. Kristiilisen uskon yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi on lainsäädäntö rakentunut kristillisten arvojen viitoittamalle pohjalle. Täten eduskunnan apulaisoikusmieskin voi esittää näkemyksensä, vaikka en sihhen halua yhtyäkään ja voin puolestani kritisoida vapaasti myös hänen ajatuksiaan. Kaikkialla tällainen ei olisi maailmassa mahdollista, jos kristillinen usko ei ole saanut vapaasti vaikuttaa.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus rakentuu kristilliselle arvoperustalle. Jos sitä haluttaisiin noudattaa nykyistä paremmin, olisivat monet asia maailmassa paljon nykyistä paremmin.

Mutta kuinka kukaan voi noudattaa elämän käyttöohjeita, niitä ikuisia totuuksia joita kristiilinen usko tarjoaa, ellei niitä opetata ja niihin myös kasvateta? Siksi haluan turvata kaikille yhteisen kristillisen kasvatuksen, johon yleissivistyksen vuoksi on hyvä osallistua tietyssä määrin, vaikka ei olisi taustaltaan kristitty. Kun on tietoa ja kokemusta asioista, luotan jokaisen omantunnon ratkaisuihin omasta uskonratkaisuistaan.

Suosittelen terveen järjen käyttöä ja ymmärrystä asioissa sellaisten mielipiteiden asemesta, jollainen on nyt "lipsahtunut" Kouvolan koulun juhlapaikasta.

Pohdiskelua seurakuntien asioista

Pohdiskelua seurakuntien asioista

Muutama vuosi sitten lähes paniikinomaisesti ajettiin maassamme kuntaliitoksia. Kun neljä vuotta sitten vaihtui maan hallitus pakonomaisesti ajetutt kuntaliitokset pysäytettiin. Tästä huolimatta maassa on tultu toimeen. Nyt kirkon sektorilla ajetaan voimakkaasti alueellamme prosessia, minkä ilmeinen päämäärä on seurakuntaliitos.

Taloudellisen tilanteen pelottelijoina kulkee matkasaarnaajia niin tuomiokapitulin kuin Kirkkohallituksenkin tahoilta ikäänkuin

täällä ei itsekin talouden haasteita tajuttaisi ja vastuuta niiden hoitamisesta.  Nyt seurakuntalaisena kovasti ihmettelen, miksi voimakkaasti halutaan tähdätä seurakuntaliitokseen kolmen seurakunnan Keuruun, Multian ja Petäjäveden kesken.

Lapuan hiippakunnan ensimmäinen piispa Eero Lehtinen piti tärkeinä itsenäisiä seurakuntia, koska ne ovat kirkon perusrakennetta. Maassamme on kuitenkin tehty paljon seurakuntaliitoksia. Näistä ja kasvaneista hallitobyrokratian rakenteista huolimatta ihmiset vieraantuvat ja eroavat kiihtyvästi kirkosta, jumalanpalvelukset loitontuvat ja väki kirkonpenkeistä jatkuvasti vähenee. Kukaan ei ole kuitenkaan kertonut kirkon taloudenkaan parantuneen. Vaikeudet ovat vain kasvamassa, vaikka paljon seurakunnallista toimintaa onkin ajettu alas.

Petäjävesi todellisuudessa suuntautuu Jyväskylään. Kunnallisella/maakunnallisella sektorilla Petäjävesi koki Keuruun seutukunnan luonnottomaksi ja siirtyi Jyvässeutuun. Samoin aikanaan tuomiokapitiulin päätös Petäjäveden seurakunnan siirtämisestä Keuruun rovastikuntaan koettiin oudoksi, koska yhteydet ja elämän virrat jo silloin olivat Jyväskylään. Nyt niin Keuruu, Multia kuin Petäjävesikin ovat jo parisen vuosikymmentä kuuluneet Jyväskylän rovastikuntaan.

Keuruun ja Multian seurakunnilla on tunnetusti väkilukuun suhteutettuna arvokkaat metsäomaisuudet, joita voi käyttää vastuullisesti kiinteistömenoihin. En tiedä Petäjäveden seurakunnan metsäomaisuutta, mutta Petäjävedellä on nyt haasteena kirkon kunnostuskustannukset. Seurakuntaliitoksissa omaisuus ja velat tulevat yhteisiksi. Seurakuntien liitoksissa ei ole avioehdon mahdollisuutta omaisuuden osalta.

Keuruulla on jo nyt kustannettavana kaksi museaalista kirkkoa kolmen toiminnassa olevan kirkon ja muiden kiinteistöjen lisäksi.

En voi pitää kohtuullisena, että keuruulaisina joutuisimme osallistumaan vielä kolmannenkin museaalisen kirkon kustannuksiin ja naapuriseurakunnan muihinkin kustannuksiin, vaikka tatä kiertävät muualta tulevat ja muualle menevät matkakonsultit kuinka hyvänä pitäisivätkin.

Kaikella ystävyydellä haluan Petäjäveden  mahdollisten seurakunnalllisten ratkaisujen suuntautuvan kohti Jyväskylää, koska sinne Petäjäveden ja sen väestön elämän  ja arjen virtaukset yhä enemmän vievät.

Lauri Oinonen

Keuruu/Haapamäki

Juhannuksena ajateltua ja koettua 2019

Suomen juhannus on jo mennyt, vaikka muualla Pohjolassa on tänään 24.6 juhannusaaatto. Suomessa 1950-luvulla siirryttiin nykyiseen käytäntöön, jolloin juhannus on lauantaipäivä ja tämä muodostaa juhannussunnuntain kanssa kahden pyhäpäivän kokonaisuuden.

Tänä vuonna Pentti Paanasen kanssa taaplasimme helteisenä juhannusaattonakin sahattua puutavaraa Riuttaniemen  Riuttakankaan entisellä hiekkamontulla, koska sinistymisriski on suuri. Tämä työ jatkuu vieläkin ainakin pari - kolme päivää. Juhannuskokoiksi tehdyt pellon ojien risukasat jäivät polttamatta avotulen teon kiellon vuoksi.

Olin juhannuksena läsnä Multian kirkon juhannusmessussa ja juhannussuntaina Haapamäen kirkon messussa. Ennen merkittävä kirkkoväkeä koonnut juhannus on menettänyt ajan saatossa paljon kirkkoväkeään, ei oikein tavallisten kesäpyhien väkimäärääkään enää näen juhannuksen kirkoissa. Olen tottunut siihen, että juhannuskirkot ovat täpötäysiä, koska Multialla komnfirmaatiot olivat pitkään juuri juhannuksena. Nyt en löydä kirkoista aiempaa juhannustunnelmaa, vaikka niissä ovatkin juhannuskoivut.

Osallistuin kahtenä päivänä Ison Kirjan juhannustapahtumaan, avajaispäivänä keskiviikkona, jolloin toin juhlaan Keuruun kaupungin tervehdyspuheenvuoron ja päätöspäivänä sunnuntaina Multian kirkon messuun jälkeen. Juhlaväki lähtee yhä enemmän kotiseuduilleen jo ennen konferenssin päätöstapahtumaa, mkkä onkin viisautta juhannuksen liikenteen paluuruhkien välttämiseksi.

Muistan erään hienon juhannuksen ja se on vuodelta 1964. Tuolloin enoni Johannes oli käymässä Eeva-Liisansa kanssa Multian Riuttakoskella. Heidän ja Selli-äitini kanssa kävimme Multian juhannuskirkossa. Syötyömme Riuttakoskella juhannusaterian suuntasi Johannes-enoni Skoda Octaviansa kohti Keuruuta ja me neljä kävimme Keuruun vanhassa kirkossa, kirkon mäellä sijaitsevassa kotiseutumuseossa ja itäisellä Keuruulla Ampialan mäellä Herpmannin poikien Ison vihan aikaisen taistelun muistomerkillä. Muistokappelin lähellä ovat historialliset Jylkyn kivet, joilla hälytettin kiviä toisiinsa polkemalla vainolaisen saapumisen uhasta. Ääni kuului peninkulman päähän ja oli jylkynkivien ketju, joilla vieetitettiin taas seuraaville ja näin harvaan asutun aluen asukkaat osasivat varautua esim. pakenemalla piilopaikkoihin ja sen ajan puolustustoimiin.

Toinen juhannusmuisto 1970-luvun puolivälistä Riuttakoskelta. Olin vihkinyt Multian kirkossa koulutoverini morsiamensa kanssa avioliittoon ja seurakuntakeskuksessa oli hienon juhannusaattoillan maisemissa hääjuhlat. Riuttakoskella äitini tarjosi omien lehmien maidosta tehtyä ylivieskalaisten juhannuksen juhlaruokaa "punaista heraa". En ole sittemmin tuota saanutkaan. Hetki kuului sarjaan "kerran elämässä".

Toivotan hyvää keskikesää edelleen, vielä aurinko paistaa ja linnut laulavat!

Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päiviltä Imatralta

Olen nyt Imatralla vuosittain pidettävillä Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päivillä. Nämä ovat kaksipäiväiset tänään ja huomenna, Keuruulta saakka näimme mielekkääksi ajoissa saapuaksemme tulla jo eilen ja majoituimme Lappeenrantaan, mistä on järjestetty bussikulkjetus Imatralle ja takaisin molempina päivinä. Näin suiureen valtakunnalliseen tapahtumaan Imatran majoituskapasiteetti ei riittänyt kaikille.

Näillä päivillä vuosittain Suomen Yrittäjät haluavat muistuttaa poliittisia päättäjiä yrittäjyyden merkityksestä. Samalla nämä valtakunnalliset päivät ovat oiva tapa verkottumiseen, kontaktien ylläpitämiseen ja uusien luomiseen kautta maan. Oman maakuntani Keski-Suomen Yrittäjät järjestävät tänään keskisuomalaisille osallistujille oman tilaisuuden iltapäivällä tavan mukaan. Tilaisuudessa kerrotaan kuntien yrittäjäystävllisyydestä eri mittareilla mitattuna. Keuruu on aina erinomaisesti kestänyt vertailun.

Yrittäjäystävällisyys ei tarkoita enää nykyään kunnallishallitusten takauksia eri yrityksille, mittarit kertovat ennemminkin asennetta yrittäjyyttä kohtaan yrittäjien kokemusten ja mielikuvien mukaan. Keuruulta kaupungin puolesta on mukana kaupunginjohtaja Hannu Mars, kaupunginhallituksesta Merja Ahonen ja minä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sekä Keuruun Yrittäjien puheenjohtaja Paasu.

Ensi vuonna vastaavat päivät ovat Helsingissä. Vaikka nämä kaksi päivää ovat poissa kovasti kiireellisestä vimme talven tykkylumen rikkomien puiden korjuusta, koin tärkeäksi osallistua, jotta voin päivigttää ajankohtaisia asioita. Kukaan ei voi pysyä paikallaan, kun kehitys ympärillä menee eteenpäin. Paikallaan pysyminen olisi jälkeenjäämistä, kuten Haapamäen ala-asteen rehtorina toiminut ystäväni Antti Paloranta aikanaan totesi. Haluan itse omakohtaisesti ja haluan Keuruun olevan aktiivisesti kehityksessä mukana.

Äitienpäivänä 2019

Tänään on äitienpäivä. Sateisen yön ja aamun jälkeen on tullut pouta, mutta pilvisenä päivänä tuulee kovasti. Olin pastori Seppo Viljasjärven pyytämänä ehtollisenjaoen avustajana Pihlajaveden kirkon messussa. Vaikka pienen kappeliseurakunnan kirkko sijaitsee kirkonkylässään vain muutaman asutun talon lähiympäristössä, oli kirkkoon tullut laajan Pihlajaveden nyt Keuruuseen kuuluvan kappelisweurakunnan eri puolilta kolmattakymmentä henkilöä.

Joutuvan kesän läheisyyttä kertoi jo se, että seuraava pyhäpäivän jumalanlavelus on 2.6.2019 jo Pihlajaveden vanhassa eli erämaakirkossa, missä pidetään jumalanpalvelukset kesä-elokuussa. Juhannuksen messu lienee tavan mukaan kuitenkin Pihlajaveden kirkossa perinteen mukaan. Äidit saivat ruusut koteihin vietäviksi ja monet saivat ruusun myös edesmenneitten äitiensä haudoille toimitettavaksi. Minäkin sain ja vien huomenna Multian Sinervän hautausmaalle äitini haudalle.

Äitienpäivän vietot ovat muuttuneet paljon ajan myötä. Kun aloitin Keuruulla pappina, oli äitienpäivinä kyläkouluilla koko kylän äitienpäväjuhia ja koulujen tilat kävivät ahtaiksi.  Nyt tuo perinne on jo ollut historiaa, vaikka Keuruulla onkin kolme kyläkouluakin. Pohjoisjärvi, Jukojärvi ja Pihlajavesi ovat vielä jäljellä. Seurakuntien äitienpäivän vietto rakentuu jumalanpalveluksen viettoon, johon Keuruulla liittyy miesten tarjoamat kirkkokahvit..

Traditioilla on arvonsa. Toisaalta ne eivät tulla rasitteiksi ja on myös hyväksyttävä muutoksiakin eri tarpeitten mukaan. Kun oma äitini eli, sain viedä hänet Keuruun Ison Kirjan äitienpäivälounaalle muutamia kertoja. Onneksi vein, sillä nyt on jo neljäs äitienpäivä, jolloin tämä ei ole enää mahdollista.

Ensi sunnuntai on toukokuun kolmantena pyhäpäivänä, sodissamme kaatuneitten muistopäivä. Sankarivainajien äitejä ei ole enää keskuudessamme. He ovat hiljaa kantaneet tuskansa. Mutta sodissamme menehtyneitten äitejä voi olla vielä elossa ja varmasti onkin, sillä lapsensa vaikka Helsingin suurpommituksissa menettäneiden äitejä voi olla jo 74-vuotiaista alkaen.

Hyvää äitienpäivää ja liehukoot tänään siniristiliput sekä äitienpäivän että Snellmanin päivän merkeissä!