Kiitos Ylivieskan kirkon vihkiäisjuhlasta ja Onnea Ylivieskan seurakunnalle!

Olin molempina pääsiäispäivinä televisiojumalanpalveluksen kautta mukana Ylivieskan kirkon vihkiäisjuhlassa ja piispanmessussa. Itse juhla oli 1.pääsiäispäivänä ja tuli uusintana vielä nyt maanantaina toisena pääsiäispäivänä. Koronarajoitusten vuoksi vain välttämättömimmät tehtävissä olleet henkilöt olivat fyysisesti läsnä tapahtumassa.

Ylivieska on äitini synnyin seurakunta, jossa hän eli 31 ensimmäistä vuottaan. Se on myös äitini isän Järvelän suvun kotiseurakunta yli 200 vuoden ajalta. Todennäköisesti isomummoni Olmalan suvun kautta vielä pitemmältäkin ajalta. Tuota en ole vielä lähemmin tutkinut. Äitini isän isoisä Israel Järvelä (aiemmin Hakala) tuli vävyksi Järvelän suvun taloon Ylivieskan Järviperälle ja hän rakensi sinne tuona aikana varsin komea hirsitalon, minkä Järvelän suku siirsi 1960-luvulla tuolloin perustetun Ylivieskan kotiseutumuseon Puuhkalan päärakennukseksi. 

Järvelän talossa voidaan viettää eri juhlia ympäri vuoden, vaikka toiminta onkin keskittynyt pääasiassa kesäaikaan, jolloin talon pihapiiri Puuhkalassa on käytettävissä.

Kymmenisen vuotta sitten siellä oli Järvelän suvun serkkukokous. Monet hääparit ovat viettäneet hääjuhliaan tuossa talossa. Myös kaste- ja syntymäpäiväjuhlia on talossa pidetty. 

Israel (Isko) Järvelän ajatus oli, että talon pohjoispäätyyn ei tule päätyräystästä, seuraava sukupolvi saa jatkaa ja laajentaa taloa. Nyt kuitenkin Puuhkalassa on päätyräystäs rakennettu taloon ja koen tämän historiallisesti vääräksi asiaksi, vaikka talon hirret toki kestävätkin paremmin sääilmiöitä.

Uudesta kirkosta voin vain osaltani antaa kiitokseni sen hyväksi lahjoituksia antaneille ja vastuuta ottaneille. Multian kirkkokolehdissa Ylivieskan kirkon uudelleen rakentamiseksi sain antaa muutaman tukkipuun arvon Järvelän suvun edustajana asian eteen muutama vuosi sitten. Multialla oli tuolloin kolehdinkantajana ja on suntiona Ylivieskan Isokoskelta oleva kirkonpalvelija. Vanhastaan kirkkoja rakennettiin pitäjän talojen antamista puista.

Jumalanpalveluksen lopussa näytettiin maisemakuvaa Ylivieskan kirkon vaiheilta ja toisen kerran katsoessani tunnistin Järvelän suvun hautakiven nyt jo melkein lumettomasta maisemasta. Näin koin tehneeni television kautta matkan Ylivieskaan. Hautausmaa on aivan Kalajoen Vääräkosken äärellä kuten kirkotkin ihan Ylivieskan ydinkeskustassa

Aikanaan saan varmasti käydä Ylivieskan uudessa kirkossa ja voin lähemmin kokea uuden kirkon vaikutelmaa. Nyt muutaman vuoden ajan Ylivieskan kirkon toiminnot ovat olleet pari kilometriä ylempänä Kalajoen vartta Suvannon kappelissa. Tämän olen todennut hyvin täyttäneen kirkon tarpeet tuona aikana. Suvannon kappeli on hyvinkin kuin kirkko ja edustavampi ja suurempi kuin monet kaupunkilähiöiden kirkot maassamme, joissa voi olla suurempikin asukasmäärä kuin noin 16000 hengen Ylivieskassa. Lisäksi Suvannon kappelissa saa kahvio- ja eteistiloista tarvittaessa lisää tilaa.

Muutamia kertoja kävimme Martti-enoni kanssa messussa Suvannon kappelissa. Syyskuun toisena sunnuntaina kävimme Olavi-serkkuni kanssa tuolla kuulemassa Martti-enoni kiitoksen messussa vanhan tavan mukaan. Samalla kirkkoväestä tuli äitini serkun perillisiä kirkkoväen joukosta kertomaan minulle pikkuserkkuni Aino Pieskän kuolemasta, joka toimi Pellon kirkkoherrana Lapissa. Aino Pieskä oli Oulun hiippakunnassa naispappeuden rohkea esitaistelija ja huomattava on tässä yhteydessä Pieskän suvun pikkuesikoislestadiolainen tausta. Nopeasti edennyt sairaus vei hänet kesken virkavuosien vaativasta tehtävästään.

Nuorena halusin kirkkojen olevan yksinkertaisia. Siksi minulla oli ihailu Haapamäen kirkkoa kohtaan jo oppikouluaikana kirkon yksinkertaisen tyylin ja pelkistetyn koruttomuuden takia ja halusin, että Haapamäen kirkon alttarilla on vain pelkkä kromipäällysteinen risti. Monet haapamäkiset sanoivat kristillisen sanoman ohella neljään suuntaan ojentautuvan ristin sopivan oikein hyvin risteysasemataajamaan kirkkoon Haapamäelle, koska sieltä on rautatie neljään suuntaan! 

Jos Haapamäki-Multia-Saarijärvi rata olisi eduskunnan päätöksen mukaan toteutunut, ei olisi voitu noin todeta kirkon valmistuessa jouluksi 1953. Silloin Haapamäeltä olisi ollut rata viiteen suuntaan ja tuo sotien takia tähän asti rakentamatta jäänyt rata olisi tullut olemaan osa Rautatiehallituksen tahtomaa suorinta yhteyttä pääkaupungista Ouluun.

Jumala johdatti sitten26 vuoden virkauran Haapamäen kirkon papiksi. Nyt olen muuttanut ajatuksiani minimalismista kohti runsaampaa taidetta. Myös arkkitehdit ovat myöntäneet sotien jälkeisen minimalismin johtuneen pula-ajasta ilman sen enempiä.

Tämä arkkitehtoninen ja kuvataiteellinen minimalismi asettaa sanalle ja musiikille suuria haasteita Ylivieskan uudessa kirkossakin sen käsittääkseni varsin pelkistetyn olemuksen vuoksi.

Pääsiäislauantaina 2021, muistelua ja mietteitä

On jo pääsiäislauantain ilta ja huomenna on kristikunnan pääsiäinen. Tämä juhla on kevätpäiväntasauksen jälkeisenä sunnuntaina, joten vaihtelu voi olla runsaan kuukauden sisällä kalentereissamme. Luonnossa voivat täten olla eri vuosina maisemat varsin erilaiset. Synnyin kunnassani Multialla yleensä lunta on maisemassa enemmän kuin lumetonta maata. Muutamat lähes lumettomat talvet viime vuosikymmenellä ovat olleet poikkeuksia pääsiäisen aikaankin.

Äitini syntymäpäivä on Järvelän suvun Raamatussa 31.3.1916 ja kirkonkirjoissa 1.4.1916. Hänen 98 täyden vuoden mittaiseen elämäänsä sattui viime vuosikymmeninä pyöreitä tai viiteen päättyviä syntymäpäiviä siten, että juhlakutsut voitiin esittää joko ensimmäiselle tai toiselle pääsiäispäivälle. Juhlapaikkana oli Keuruun seurakuntatalo ja viimeksi 95- vuotispäivillä Keuruun seurakunnan juhlataloksi kunnostama Keuruun vanha kirkkoherran pappila. 

Juhlapuhujaksi kutsuin Keuruun kaupunginjohtajan. Näin kunnallisneuvos Osmo Kärkkäinen tai kaupunginjohtajan ollessa estyneenä kunnallisneuvos Olli Haapanen tai entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja kunnallisneuvos Viljo Peura olivat merkkipäivillä mukana vaativassa tehtävässä. Viljo Peura luovutti äitini 70-vuotispäivillä juhlan yhteydessä kotirintamanaisen mitalin äidilleni. Juhlassa oli tuolloin 150 juhlavierasta ja joukossa oli myös entinen kansanedustaja ja Helsingin vuoden 1952 naisten melonnan olympiakultamitalin saavuttanut laukaalainen Sylvi Saimo. Hän käytti myös karjalaiseen reippaaseen tyyliinsä ansiokkaan puheen. 

Juhlissa olivat puhujina eri kerroilla myös seurakunnan papit kuten rovasti Heikki Karttunen sekä kirkkoherrat Pekka Panula ja Ossi Poikonen. Mukana ovat olleet myös rovastit Pekka Lavaste, Osmo Tarkki ja Seppo Rahkonen. Pekka Lavaste on Keuruulla asuva entinen Imatran kirkkoherra ja hän vaimonsa Kertun kanssa luovutti eräänä vuonna toukokuussa kaatuneitten muistopäivänä jumalanpalveluksen jälkeen äidilleni Keuruun kirkossa ylipäällikön päiväkäskyn äärellä Sotaveteraanien jäsenmitalin. Kerttu ja Pekka Lavaste ovat Keuruun viimeisimpiä sotiemme veteraanisukupolven edustajia. Osmo Tarkki ja Seppo Rahkonen ovat toimineet Multian kirkkoherroina.

Kun muistelen noita pääsiäiseen liittyneitä syntymäpäiväjuhlia ja niiden juhlavieraita eri vuosikymmeniltä, nousee mieleeni suuri kiitollisuus ja suuri kunnioitus heidän elämäntyötään kohtaan. Sukulaiseni, jotka pääsivät kaukaakin mukaan, ovat poistuneet äitini serkkua Aune Töhöstä enoni Johanneksen leskeä Eeva-Liisaa lukuun ottamatta. Poissa ovat kaikki monet kymmenet äitini ystävät ihan muutamaa lukuun ottamatta, joihin hän ystävystyi Keuruun vuosinaan muutettuaan Multian Riuttakoskelta Keuruulle 5.12.1977. Samoin kaikki Multian ajan äitini ystävät ovat poissa. Äitini taisi olla viimeinen Multian siirtokarjalaiseen yhteisöön kuulunut, jos mukaan otetaan avioliiton kautta siihen liittyneet. Ehkä kaksi Karjalassa syntynyttä ja lapsena sieltä pois joutuneena on jossakin vielä mahdollisesti elossa tuosta joukosta, johon kuului parisen kymmentä perhettä joko Soutujoella tai Multian kirkonkylässä.

Pääsiäiseen liittyy toki monia muistikuvia eri yhteyksistä. Usein olin vuorossa toimittamaan Pihlajaveden jumalanpalvelusta ja nämä pääsiäisen ajan jumalanpalvelukset aloittivat kevään jumalanpalvelukset Pihlajaveden kirkossa, kun ne oli talvikaudella pidetty tuolloin uudehkolla Pihlajaveden seurakuntatalolla. Pääsiäisen aikaan oli usein hyvät hankikannon kelit. Tuolloin pystyi kätevästi kelkalla hankia myöten hakemaan metsän reunasta 150 metrin päästä ladosta heinät karjalle navetan ovelle. Suurehkokin heinäkuorma tuli kevyen helposti hyviä ja kantavia aamuhankia myöten.

Nyt 1.pääsiäispäivän televisiojumalanpalvelus tulee Ylivieskan, äitini synnyin seurakunnan ja suvun ainakin yli 200 vuotisen asuinpaikkakunnan, uuden kirkon vihkiäis- ja piispanmessusta. Kuten tiedämme, Ylivieskan 1700-luvun loppupuolella rakennettu kirkko tuhoutui muutama vuosi sitten juuri pääsiäisiltamyöhällä mielenvikaisen sytyttämänä. Minulla oli omaisten pyynnöstä äitini serkun Aino Ahon hautaan siunaus muutama päivä tämän jälkeen. Sotilasvartijat Kainuun prikaatista estivät vielä paikalle menon, kun olisin mennyt katsomaan kirkon lähellä olevaa isovanhempieni ja tätini ja enoni sukuhautaa. Tulipalon tuoksut olivat aistittavissa ja kauempaa näin haudan äärellä olevien tuijien vaurioituneen kärsineen kuumuudesta.

Viime syksyllä siunasin hautaan Ylivieskan Heikkilän kappelissa 96-vuotiaan Martti-enoni ja saatoimme hänet tuohon Järvelän sukuhautaan. Tuijat oli poistettu, hautakivi ei ollut kärsinyt vaurioita, nimet oli serkkuni kuitenkin nähnyt hyväksi kullata uudelleen hautakiveen. Kun haudalta katsoi kohti entisen kirkon paikkaa, näki jo uljaasti nousevan uuden kirkonkin ulkoasun varsin hyvin. Edesmennyt Martti- enoni näki tarpeelliseksi uusia kirjoitukset myös aivan lähellä palaneen kirkon sakastia olevan isomummoni Olmalan suvun hautakivessä. 

Kuinka kauan Olmalan suku on Ylivieskassa asunut, on vielä minulta selvittämättä. Olmalan pellot ovat kuitenkin Ylivieskan historiakirjan mukaan myöhäiskeskiajalta. Nyt taitavat enoni ja isoisäni vuosikymmeniä viljelmät Ojaniemen pellot Kalajoen äärellä olla kevättulvien kohteina riippuen joen jäätukkeumista. Ympärille on kuitenkin viime vuosina rakennettu edustavaa omakotialuetta osana kasvavan kaupungin taajaman laajentumista.

Olmalan tiedetään menettäneen alkuperäiset asukkaansa isonvihan vaiheissa. Paikalla on ollut peltoviljelyä ja asumista jo ainakin myöhäiskeskiajalla. Kristikunnan pääsiäinen koittaa noihin Kalajoen varren maisemiin nyt uuden kirkon hahmossa. Kun korona poistuu, tulen käymään noissa maisemissa ja tutustun silloin uuteen kirkkoonkin, mikä on aivan lähellä entistä kirkkoa. Vain sankarihautausmaa, missä on talvisodassa matkansa pään kohdanneen Olavi-enoni muistokivi ilman sankarivainajaa, erottaa uuden kirkon ja aiemman kirkon alueet toisistaan. (Suullisen perimätiedon tiedon mukaan vihollisen täysosumat suomalaiseen tykkiasemaan Kannaksella olisivat tuottaneet suuren tuhon.)

Hyvää pääsiäisaikaa 2021!

Helsinki täyttyy, maakunnissa on tilaa rakentaa!

Elielinaukio tulee säilyttää, maakunnista löytyy tilaa rakentaa

Olen ihmetellyt lukiessani Helsingin Elielinaukion rakentamisajatuksista. Elielinaukio on tarpeellinen paikallisen bussiliikenteen päätepiste ja lähtöpaikka. Kaikki ihmiset eivät halua mennä tunneleihin. Helsingissäkin on merkittävä määrä ihmisiä, jotka eivät tästä syystä käytä metroakaan.

Olennaisin syy olla rakentamatta Elielinaukiota on se, että se keskeinen osa Helsingissä olevaa kansallismaisemaa. Kun junilla saavutaan maamme pääkaupunkiin Helsinkiin, pystyy muualtakin tuleva hahmottamaan ympäristöä, mihin on saapunut. Helsinkiläisillekin on tärkeää säilyttää perinteistä ja tuttua maisemaa. Kaupungissakin tulee olla avointa tilaa, kaikkea ei pidä rakentaa täyteen. 

Jos Helsingissä ei olisi tilaa rakentamiselle, mitä en suinkaan usko, on harkittava toimintojen hajasijoittamista eri maakuntiin. Esimerkiksi oma yhdyskuntani Haapamäki Keuruun kaupungissa risteysasemapaikkakunta tarjoaa mahdollisuuksia ihan niin paljon, kuin halutaan.

Monet paikkakunnat ovatkin yllättävästi täältä lähempänä ja nopeammin saavutettavissa kuin Helsingistä. 

Kannattaa ottaa kartta esille ja mittailla matkoja ja matka-aikoja. Suurella todennäköisyydellä tonttien hinnatkin ovat Haapamäellä edulliset verrattuna pääkaupunkiseutuun. Täällä voivat löytyä mahdollisuudet, mitä Elielinaukion rakentaminen ei pysty tarjoamaan.

Kuntavaalien siirto oli välttämätöntä

Aihe: Kuntavaalien siirto oli välttämätöntä

 

Tehty ratkaisu kuntavaalien siirrosta on välttämätön. Hengenvaarallisen kulkutaudin aikaan ei ole massamme järjestetty mitään vaaleja. Nyt tällainen uhkaava tilanne kohdattiin ensimmäisen kerran 80 vuoden aikana. Siksi tilanne oli poliittisille päättäjille aivan outo kokemus eikä virkamiehilläkään voinut olla kokemusta vastaavasta. Selkeintä olisi ollut, jos kuntavaalien siirrosta olisi kyetty tekemään päätös jo aiemmin. 

Kulkutaudin todellisuus ja arvaamaton muuntuminen ja eteneminen olivat nähtävissä jo ainakin pari kuukautta sitten. Käytän koronasta tietoisesti sanaa "kulkutauti", jotta se havahduttaisi asian vakavuuteen. Latinankielestä lähtökohtainen sana "korona" ei ehkä ilmaise riittävästi asian vakavuutta ja koko käsite jatkuvasti ilmenevänä on jo uuvuttanut kansalaisia tajuamasta asian vakavuutta.

Olen jo alkuvuodesta lukuisissa kommenteissani, tarjoamissani lehtikirjoitukissa ja kolumneissani esittänyt kuntavaalien siirtoa. Uuden Suomen kolumnipalstalle olen saanut vastustusta näkemyksilleni, nämä ovat hyviä merkkejä siitä, että jotkut ovat kirjoituksiani kuitenkin lukeneet. Muutoin on tuntunut, että olen ollut melkoisen yksin ajatukseni kanssa kuntavaalien siirrosta. Olen lähestynyt poliittisia päättäjiä ja vaikuttajia aktiivisesti ja muutamilta olen saanut palautetta siitä, miksi kuntavaaleja ei voi siirtää.

Nyt kuitenkin on tehty järkevä päätös monille suureksi yllätykseksi kuntavaalien siirrosta kesäkuun 2021 alkuun. Tiedän jotain viimeaikaisista ratkaisujen taustoista. Aika kesäkuulle joutuu tosin nopeasti. Vaalityö kentällä ihmisten parissa tapahtuisi jo toukokuussa, jos olisivat normaalit olosuhteet. Kun kävin Keuruun yhteiskoulua, meille "Novosibirskin palaverien" tapahduttua annettiin ylimääräistä yhteiskunnallista opetusta demokratian olemuksesta, vaalien toiminnoista ja vaalia edeltävästä vaalikampanjoinnista. Yksipuoluemaissa vaalien "kampanjointi" oli ja on erilaista kuin se, mihin me olemme tottuneet. Suomessa ei kuitenkaan jouduttu yksipuoluemalliin.

Nyt demokratiaan kuuluva vaalikampanjointi olisi ollut vain nettiin ja lehtien maksettuihin mainoksiin rajattua, jos kuntavaalit olisivat olleet huhtikuussa. Tykkäsipä vaalikampanjoinnista tai ei, olipa siinä kritikoitava tai, niin se kuitenkin on kiinteä osa demokratiaa, mikä olisi jäänyt pahasti ontuvaksi huhtikuun kulkutaudin aikaisissa vaaleissa. 

Koska vaalit ovat nyt vain muutamia viikkoja huhtikuun loppupuolta myöhemmin ennakkoäänestyksen alkaessa jo toukokuun puolivälissä, on suuri todennäköisyys se, että kulkutauti on vahvasti keskuudessamme vielä nyt siirrettyjen kuntavaalien aikaan. 

Siksi edelleen pidän tarpeellisena kuntavaalien siirtoa aiempien kunnallisvaalien perinteiseen syksyn ajankohtaan. Tässä ei demokratia vähene eikä vaarannu, koska sama nelivuotiskausi on valittavilla silloinkin edessään. Miksi edelliset kuntavaalit olivat keväällä? Tämä olisi hyvä palkittava tietokilpailukysymys. Hyvin harva osaisi vastata oikein. Syynä olivat kuntavaalien ja maakuntavaalien yhdistäminen samalle vaalipäivälle.

Olisiko nyt ajateltava tätä? Jos maakuntavaalit tulevat, olisiko kuntavaalit ja maakuntavaalit yhdistettävä samaan ajankohtaan? Tätäkin kannattaisi päättäjien pohtia.

Huhtikuun kuntavaalit muodostuisivat demokratian irvikuvaksi

Huhtikuun kuntavaalit muodostuisivat demokratian irvikuvaksi

Huhtikuun kuntavaalien ajankohta sisältää suuria ongelmia, joita poliittiset tahot eivät halua ottaa lainkaan vakavasti. Kansalle lupaillaan todellisuudessa näennäisiä ja todennäköisesti epäonnistuvia turvatoimia vaaleissa. Kun huhtikuun kuntavaaleista tulee väkisinkin kautta maan koronalinkoja, ovat selittelyt sitten myöhäisiä. Kuka haluaa silloin ilmoittautua vastuulliseksi? 

Kun maassa on nyt arvaamattomasti kehittyvä ja hengenvaarallinen kulkutautiepidemia kasvavin tartunnoin, on pakko tajuta kuntavaalien hengenvaarallisuus kaikillle.

Koskaan aiemmin ei Suomessa ole ollut mitään vaaleja  Suomessa rauhan aikana samanaikaisesti  kulkutautiepidemian riehuessa. Espanjantaudin aikaan ei ollut vielä Tarton rauhaa tehty ja Lapin läänin vielä ollessa sotatoimialuetta kevättalven 1944 eduskuntavaaleille oli ulkopoliittinen tarve saada Neuvostoliitolle myötämielisempi eduskunta.

Uutiset kertovat jatkuvasti lisääntyvistä koronatartunnoista ja viruksen uusista muunnoksista. Edessä on talven hiihtolomakausi ja sen vaikutukset lisäävät tartuntoja. Ihmisten kaikki kontaktit sisältävät riskejä. On suuri todennäköisyys. After-ski kontaktit väkisinkin muodostuvat koronalingoiksi.

Kuntavaaleja on esitetty siirrettäväksi vaaleista vastaavan oikeusministeriön virkamiesvalmistelun ja oikeuskansleri Tuomas Pöystin toimesta. Nämä ovat mahdollisimman korkean tahon virkavastuulla tehtyjä kannanottoja. Niiden mukaan tulee valtioneuvoston edetä. Ihmettelen kulkutaudin edetessä suuresti, että puoluesihteerien mielipiteen mukaan oikeusministeri kuitenkin haluaa pitää vaalit huhtikuussa. Hän tunnu lainkaan toimivan, kuten virkavastuulla toimivat ministeriönsä virkamiehet tahtovat. 

Onko nyt menossa puoluesihteerien vallankaappaus? Tajuan, että kukaan puoluesihteereistä ei halua ensimmäisenä vaatia kuntavaalien siirtoa, koska se haluttaisiin tulkita kuntavaalitappion peloksi. Miksi puoluesihteerit eivät näe ongelmaksi normaalin vaaleja edeltävän vaalitaistelun estymistä tavanomaisissa muodoissaan koronan takia? Tästä poliittisen vaikuttamistyön estymisestä puoluesihteerien tulisi olla huolissaan.

Vaikka kilvan esitetään eri ratkaisuja äänestystapahtuman järjestämiseksi kulkutaudin aikana, niin ne eivät ole uskottavia mitenkään. Vaikka itse vaalilipun laitto uurnaan onnistuisikin monissa tapauksissa, olennaisimmat ongelmat huhtikuun vaalien osalta säilyvät. Kansalaiset päättävät sen, uskaltaako riskeerata. Noin miljoona äänioikeutettua kuuluu jopa monin tavoin riskiryhmiin. Siksi varsin monet turvallisuutensa takia jättävät huhtikuun vaalit sivuun.

Espanjan Katalonian vaaleissa aiemmin äänesti 80% äänioikeutetuista, nyt korona-aikana juuri pidetyissä vaaleissa vain 53 % käytti äänioikeuttaan turvajärjestelyistä huolimatta. Suomessa tapahtuisi samoin. Alhainen äänestysprosentti vaarantaisi vakavasti demokratiaa ja osallisuutta koko vaalikauden ajaksi päätösten tekoon.

 

Entä jos, kokonaiset vaalilautakunnat tai merkittävät joukot ihmisiä ovat karanteeneissa, miten toimittaisiin? Tällaiset tilanteet ovat todennäköisiä. Huhtikuun kuntavaalit merkitsevät demokratian irvikuvaa.

Demokratia ja osallisuus eivät vaarannu vaalien siirrolla, mutta kulkutautiaikana pidettävät vaalit sen taatusti tekevät. Siksi pidän kuntavaalien siirtämistä nyt kulkutaudin keskeltä huhtikuulta kaikille turvallisempaan ajankohtaan välttämättömän.

Kuntavaalit siirrettävä kulkutautivaaran vuoksi

Maassamme liikkeellä kulkutauti. Tällaiselta varjeltumista rukoiltiin ennen kirkoissakin. Rauhan ajan historiassamme ei ole Suomessa ollut vakavan kulkutaudin aikaan

vaaleja. Espanjantaudin riehuessa itsenäisyytemme alussa ei vielä ollut tehty Tarton rauhaa ja Lapin läänin ollessa vielä sotatoimialuetta kevättalven 1945 eduskuntavaaleille oli syynä tarve saada Neuvostoliitolle myötämielinen eduskunta. Täten siis rauhan aikana ei ole Suomessa käyty vaaleja kulkutautiepidemian aikana.

Nyt kuitenkin on näin tapahtumassa. Huhtikuulle ajoittuvat kuntavaalit osuvat arvaamattoman pahaan epidemia-aikaan. Esitetyt suojatoimet äänestystilanteisiin eivät ole kansalaisille vakuuttavia. Suuri osa riskiryhmiin kuuluvista äänioikeutetuista hyvin todennäköisesti varotoimena jättäisi nyt korona-aikaan kuntavaalit kokonaan sivuun. Näin kävi Espanjan Kataloniassa, missä nyt korona-aikaan vain 53 % äänestäjistä käytti äänioikuttaan, kun edelliskerralla normaalioloissa vastaava luku oli 80%.

Mitä tapahtuisi, jos vaalilautakunnat joutuisivat karanteeniin? Mitä merkitsisivät suurten äänestäjäjoukkojen karanteenit vaaleille? Mikä haitta on vaaleja edeltävän ihmisten parissa tapahtuvan laajan ja vuorovaikutteisen vaalikampanjoinnin puuttuminen? Nämä ovat demokratiaa vakavasti vaarantavia tosiasioita, jotka ministerien 

tulee ottaa huomioon eikä kuvitella demokratian toteutuvan määräpäivään nimetyissä vaaleissa. Jos merkittävä osa kansalaisista ei kulkutautivaaran äänestäisi kuntavaaleissa, siitä seuraisi osallisuuden ja kuntademokratian vaje koko neljän vuoden vaalikaudelle.

Mielestäni jokaisen äänioikeutetun tulee saada käyttää äänioikeuttaan normaaleissa olosuhteissa. En ymmärrä niitä henkilöitä, jotka sanovat, että heitä ei häiritse korona vaaleissa. He eivät haluakaan ajatella asiaa riskiryhmään kuuluvan lähimmäisensä kannalta. Kun jumalanpalveluksetkin ovat nyt suljetut kirkkoväeltä ja talvenlumi peittää Keuruun kirkonkin komeat pääportaat, on aihetta siirtää kuntavaalit turvallisempaan ajankohtaan. Se olisi askel heikommassa asemassa olevan huomioon ottamisesta 

Hyvää ystävänpäivää!

Kun aloitan tämän kirjoitukseni on vielä vuonna 1962 kuolleen isäni Sulo Oinosen nimipäivä. MIksikä isovanhempani Edla s. Ahokas ja Israel Oinonen valitsivat aikanaan esikoislapselleen tuon etunimen, mitä en nyt muista kertaakaan kastetoimituksessa lausuneeni. Talvi- ja jatkosodan taistelijan ja sotainvalidin ja kahden tilan, toinen Karjalan Lumivaaran Ihalan kylässä toinen Multian Riuttakoskella, raivaajan ja rakentajan elämäntyö päättyi sairauskohtauksessa äkkiarvaamatta ja inhimillisesti katsoen kesken 9.8.1962 52 vuoden iässä. Tuolloin olin Keuruun yhteiskoulun alaluokilla. Äitini kanssa päättäväisesti tahdoimme jatkaa tilanpitoa. Se on vahvistanut maahenkeä eikä nykyinen EU-aikakaan ole kyennyt sitä nitistämään.

Valentinin nimipäivää 14. päivänä helmikuuta vietämme ystävänpäivänä. Aiheen tälle on antanut jo kristikunnan alkuaikojen pyhä Valentinus. Enoni ja äitini jo lapsena kuollut veli oli Valentinus Järvelä. Kävin hänen pienen hautakiven luona Ylivieskan palaneen kirkon lähellä viime syksyllä äitini sisarussarjan vanhimman 95- vuotiaana kuolleen Martti Järvelän hautaan siunaamisen yhteydessä. Puhdistimme serkkuni Olavi Järvelän kanssa hänen hautakivensä kirkon kivijalan ja Kalajoen Juurikosken välisellä kirkkomaan kapealla osuudella. Samana päivänä täytti äitini serkku Yrjö Prittinen Kalajoella 104 vuotta.

Jokaisen päivän tulisi olla ystävänpäivän. Mutta on toki hyvä, että kalenterissa on myös tällainen. Se muistuttaa olemassaolollaan tärkeästä asiasta, ystävyydestä. Maailma olisi paljon mukavampi jokaiselle, jos tätä Valentinuksen päivän teemaa muistaisimme elämässämme ihan pienissäkin asioissa. Juuri noista pienistä asioista ja nopeasti ohitse kiitävistä hetkistä elämämme muodostuu.

Hyvällä ystävälläni Keijolla on tapana sanoa: "Jumala toimii tilanteissa". Vaikka emme huomaa ja yleensä emme tätä huomaa, niin juuri näin asia kuitenkin on. Pienikin myönteinen ajatus, sana tai vielä parempi, jos olisi jopa ihan tekokin voi tehdä jopa uskomattoman myönteisiä asioita jos ei itsessään niin seurausvaikutuksina joko lähellä tai kaukana. 

Monet joulun valot vielä palavat, pimeäähän on vieläkin, vaikka vuodenkierron pimein neljännes onkin jo sivuutettu. Vanha totuus, mitä seurakuntamme nuorisonohjaaja Kirsti Mäkinen usein toisti, että ei olemassa niin suurta pimeyttä, etteikö pienikin kynttilänliekki valaisisi ympärilleen. Antakoon tämä lause mietittävää tällekin ystävänpäivälle 14.2.2021.

Hyvää Ystävänpäivää!