Arjen ja elämän asiat eduskuntaan

Haluna olla vaikuttaja enkä vaikertaja. Siksi olen kokenut välttämättömäksi lähteä tavoittelemaan takaisin työmahdollisuuttani kansanedustajana. Vain vaikuttajana vaikuttajan paikalla voi saada asioita eteenpäin. 

Ellen ole eduskunnassa, en voi tehdä laki- ja toimenpidealoitteita mistään asiasta. Eduskunnan ulkopuolella, olen täysin avuton auttamaan avun tarpeissa olevien asioita lainsäädännössämme.

Siksi tällä kirjoituksellani haluan pyytää nyt Uudellamaalla äänioikeutettuja harkitsemaan äänen antamista minulle eli Lauri Oinoselle.

Juuri Uudellamaalla on paljon ihmisiä, jotka kokevat asioiden epäkohdat liiankin omakohtaisesti joko ihan itse tai lähipiirissään. Nämä yksityisille ihmisille ongelmalliset asiat monista televisiossa ja medioissa tutuiksi tulleille poliitikoille ovat etäisiä ja eivät tule lainkaan esille päätösten valmisteluissa puhumattakaan itse päätöksissä.

Eduskuntatyössäni en arkaillut aloitteiden ja kysymysten teossa. Halusin ottaa kirjallisissa muodoissa asioita aktiivisesti esille. Käytin istuntosalissa varsin paljon puheenvuoroja aina iltamyöhän istuntojen loppuun asti. Periaatteeni oli ja on "aina paikalla" ja "poissaoloja nolla". 

Tämä onnistui ja se on ihan ihme, sillä sain olla lähes satavuotiaaksi eläneelle äidilleni vapaaehtoinen omaishoitaja. Äitini halusi olla mahdollisimman omatoiminen, mutta tein useita puhelinsoittoja saadakseni selville hänen vointinsa jo ihan äänensävystä. Jos havaitsin huolestuttavaa, kutsuin kotipalvelun tai muuta apua ja lähdin heti tilanteen mahdollistaessa nopeimmalla yhteydellä paikalle.

Tiedän muutoinkin hyvin omaisten huolet läheisistään ja ihmisten minulle kertomat pulmat. Toimiessani diakoniatyöstäkin vastanneena pappina ihmisten parissa sain kohdata monia "arjen ja elämän" ongelmia hyvinkin erilaisissa asioissa. Sain todellisilta kokemusasiantuntijoilta mitä moninaisinta viestiä.

Kun kerran Haapamäen Katulähetyksen talolla puheessani toin esille aikamme ongelmia, sain välihuudon: "Mitä valitat, mene eduskuntaan ja toimi!" Tämä alkoholin kanssa kamppailleen lähimmäisen käsky velvoittaa minua yhä ja koen, että entistäkin voimakkaammin. 

Siksi olen ehdolla NYT UUDELLAMAALLA kolmen eduskuntakauden kokemuksella. Tiedän, miten tulee toimia. Mutta haluan kuulla työssäni arjen ja elämän kokemusasiantuntijoita. Nämä ihmiset ansaitsevat asioidensa esille tulon eduskunnassa.

Uskonnonopetus perusteltua nykyisellään

Uskonnonopetus perusteltua nykyisellään

Suomen lipussa on sininen risti. Olemmeko ajatelleet, mikä merkki tulisi lipustamme, jos siitä poistettaisiin risti? Jäljelle jäisi valkoinen lippu. Useimmat tiennevät sen merkityksen sodassa. Siksi haluan suomalaisen yhteiskunnan pohjautuvan jatkossakin kristilliseen elämännäkemykseen ja annettavan tälle mahdollisuudet-

 

Kautta vuosikymmenten on esitetty ajatuksia muuttaa koulujen uskononopetusta ja vaadittu sen poistamistakin. Jälleen huomaan tätä keskustelua viritellyn. Asioita pitkäaikaisesti seuranneena niin opettajana, pappina kuin kansanedustajana ja kuntapäättäjänkin tarkastellen en näe nytkään mitään syytä muuttaa nykyistä koulujemme uskonnonopetusta rakenteiltaan. Eduskunnan sivistysvaliokunnan työssä olen saanut perehtyä tähänkin asiaan.

 

Oman uskonnonopetus, mikä perinteisesti suuressa osaa Suomea edelleen tarkoittaa evankelisluterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta, on mielestäni yhtä olennainen osa suomalaista identiteettiä kuin on yleinen asevelvollisuuskin. !970-luvulla poliittisten paineiden seurauksena tuli kouluihin nyt asemansa vakiinnuttanut elämänkatsomustieto niille oppilaille, jotka eivät kuuluneet kansankirkkoihimme tai eivät näihin kuulumattomina osallistuneet muiden mukana uskonnonopetukseen.

 

Vastaavasti siviilipalvelus tuli vaihtoehdoksi heille, jotka eri syistä eivät halunneet osallistua armeijan koulutukseen.  Nyt kouluissa on käsite oman uskonnon opetus. Mielestäni se on käypä ilmaisu aiemmalle käsitteelle tunnustuksellinen uskonnonopetus. 

Omassa uskonnonopetuksessa tulisi mielestäni ihan luontevasti sallia uskonnon harjoittaminenkin kuten rukoukset ja virrenveisuu myös osana uskontokasvatusta. Tämä tietenkin tulisi tapahtua kaikille oppilaille ja heidän vanhemmilleen yleisesti hyväksytyillä kirkkokunnan tavoilla.

 

Pidän kansakunnan perusoikeutena selkeää kristillistä koulukasvatusta maassamme. Alati muuttuvassa maailmassa on tarjottava omaa arvopohjaamme. Sen puolesta ovat sotiemme sukupolvet taistelleet silloisen sotilasvalan velvoittamina viimeiseen veripisaraan saakka. Tämän tosiasian pohjalta en näe aihetta muuttaa nykyistä koulujemme uskonnonopetuksen rakennetta. Luotan, että opettajat osaavat tehtävänsä.

 

Henkilöliikenne kaikille radoille vireyttämään seutukuntia ja aluetalouksia

 

Haluan koko Suomen rataverkon optimaaliseen käyttöön. Olen saanut Suomen sisäosissa tuloksiakin aikaan. Haluan selvitettävän henkilöliikenteen lisäämisen mahdollisuuksia kautta maan. Ratojen digitalisointi mahdollistaa kaksikertaisen junamäärän, koska junien nykyiset turvavälit voidaan puolittaa.

Haluan selvitettävän mielekkäänä ilmastopoliittisena tekona henkilöliikenteen palauttamista sellaisillekin radoille, joille ei ole nykyään henkilöliikennettä lainkaan, mutta radat kunnoltaan hyvinkin mahdollistaisivat tämän.

Yllättävästi Uudellamaallakin on kolme rataosuutta, joille ei nykyään ole henkilöliikennettä. Voimakkaan autoistumisen aikaan erehdyttiin henkilöliikenteen kehittäminen lyömään laimin liian monilta radoilta ja jopa aluetalouksien elinvoima ja useat asemataajamat taantuivat

Haluan tarkasteltavan asioita nyt ihan uusista näkökohdista. Katseet on suunnattava kaikkiin suuntiin ei vain pelkästään ruuhkautuvaan Helsinkiin. Voisiko Uusimaan saada ihan uutta kehityksen voimaa siitä, että toimivaa henkilöliikennettä olisi kaikilla radoilla. Voisisko palauttaa aiemmin käytössä olleita liikennepaikkoja myös Rantaradalle Helsinki-Karjaa-Turku?

Toisiko Karjaa-Hyvinkää radan henkilöliikenne vireyttä Hankoniemellekin? Porvoo-Kerava radalla on harrastajien toimesta kesäaikaan matkailuliikennettä. Siitä haluan antaa suuret kiitokset aktiivisille toimijoille! Mutta olisiko ihan reittiliikennne palautettavissa tunnin vuorovälein?

Entä rata Loviisa-Lahti? Rataa on kunnostettu tavaralogistiikan tarpeisiin, se antaisi mahdollisuuksia ja junia mahtuisi radalle.

Haluan selvitettävän henkilöliikenteen avaamista niillekin radoille, joilta henkilöliikenne nyt puuttuu

Suomen keskiosissa on tällaisia rataosuuksia paljonkin. Mutta on todella yllättävää, että maamme tiheimmin asutusta maakunnasta eli Uudeltamaalta löytyy kolme rataa, joilla ei ollut pitkiin aikoihin henkilöliikennettä.

Koska Karjaa - Hyvinkää radalla ei ole henkilöliikennettä, Hanko ei ole muusta Suomesta suorimman junamatkan saavutettavissa. Toki Hankoon pääsee Helsingin ja Turun kautta eri junanvaihdoin, itsekin olen tehnyt junamatkan Hankoon Keuruulta ja takaisin. Lohjalle, Vihtiin, Rajamäelle ja muille junayhteyksien varrella olleille paikkakunnille ei pääse junilla lainkaan, vaikka radat olemassa.

Olisiko Hanko mielletty kautta Suomen paremmin saavutettavaksi, jos juna ajaisi suoraan Hyvinkäältä Hankoon Lohjan kautta? Kun rata Hyvinkää - Karjaa  - Hanko on päätetty sähköistää, voitaisiin lähivuosina piankin aloittaa tällä osuudella junaliikenne. 

Henkilöliikenteen lopettaminen tapahtui autoistumisen vuosikymmenillä. Nyt radat parantuvat ja sähköistyvät ja junat voivat ajaa paljon nopeammin. Junilla on kautta maan uusi tulevaisuus edessään.

Ajattelemmeko liian yksipuolisesti vain yhteyksiä pääkaupunkiin? Unohtuvatko silloin muut mahdollisuudet? Eikö koko Uuttamaata tulisi kehittää luomalla yhteyksiä muuallekin kuin pääkaupunkiin? Toki pääkaupungista pääsee muuhun Suomeen, mutta mitä merkitsisi suora yhteys

Pääradalle?

Näen rautateissä tulevaisuuden mahdollisuuksia lähelle ja kauas. Olisiko harkittava aiemmin olleiden junien pysähdyspaikkojen palauttamista ainakin joillekin paikallisjunavuoroille Rantaradallekin Karjaalta pääkaupungin ja Turun suuntiin?

Olisiko rautateiden henkilöliikenteellä ilmastotavoitteidenkin kannalta merkitystä? Voitaisiinko välttää missä määrin maanteiden kasvavia liikenneruuhkia ja kulumista, jos olisi toimivia raideyhteyksiä runsaammin? 

Ratojen henkilöliikenteen palauttaminen ja edistäminen on mitä parhain myönteinen teko ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla maanteiden ruuhkautumisen kasvua tien pintojen lisääntyvää kulunista voitaisiin ehkäistä ja parantaa maantieliikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta.

Haluan tulevassa eduskunnassa voimakkaasti edistää yllä esittämiäni asioita. Liikennepolitiikkaan tarvitaan uusia tuulia, joissa puhaltaa raikas ilmasto ja aluetaloudellinen elinkeinojen edistäminen.

Keskustalla on hyvät mahdollisuudet

Keskustan gallup-kannatus sukeltaa. Mutta tämä ei ole koko totuus eikä ainakaan vaalituloksen osalta.

Äänestäjät ratkaisevat vaalituloksen nyt tänä keväänäkin. Itse olen nyt ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä ja edelleen Keskustan listalla.

Uusimaa on uusi mahdollisuus, missä vaalimatematiikka voi tarjota yllättävänkin hyvät mahdollisuudet.

Havaintojeni mukaan Keskustalla on Uudellamaallakin erittäin hyvät ja innostuneet ehdokkaat. Yhdessä voimme yllättää galluppien ennusteet mitä todennäköisimmin.

Henkilökohtaiset äänet eri ehdokkaille takaavat paremman tuloksen Keskustalle, kuin tällä hetkellä mielipiteet kyselyissä antavat. Henkilökohtaisesti pidän hyvinkin todennäköisenä, että Uudellamaalla Keskusta saa ainakin yhden eduskuntapaikan lisää. Keskustan ehdokaslista Uudellamaalla on havaintojeni mukaan lista aktiivisista ja innokkaista ehdokkaista.

Oma tavoitteeni on mitalisija nyt Uudellamaalla. Nyt on osattava tehdä oikeita toimia ja oikeaan aikaan. Vaikka nyt olen ehdokkaana Uudellamaalla, olen kirjoilla Keuruulla. Tänäänkin osallistun etäyhteydellä Keuruun kaupunginvaltuuston kokoukseen. 

Suomen poliittisessa kentässä tarvitaan Keskustaa entistä enemmänkin rakentavana ja yhteistyöhön kokoavana aktiivisena toimijana. Tuloksia ei tehtäne riitelemällä ja vastakkainasetteluilla, vaan rakentavalla yhteistyöllä omista tavoitteestaan tinkimättä mutta muitakin kuunnellen ja arvostaen koska asiamme ovat yhteiset. 

Eduskuntatyö on opettanut kolmella vaalikaudella minulle yhteistyön arvon, silloin saa omatkin asiat perille. 

Suomen kasvavat talousmetsät ovat ratkaisu ilmastopolitiikkaan

Ihmettelen suuresti päälaelleen kellahtanut ilmastopoliittista keskustelua. Suomen kasvavat talousmetsät ovat sitovat hiilidioksidia valtavia määriä. Sääoloista riippuen toki on aina vaihtelua metsän ja kaiken muunkin luonnollisessa kasvussa. Siihen ei pidä hysteerisesti tuijottaa, vaan pitää katsoa todellisuutta metsien kannalta. 

Valtateiden ja uusien rautateiden rakentamiset vievät kasvullista metsä- ja viljelysmaata. Samoin jatkuva kaupunkien rakentaminen hävittää metsiä ja kasvavia peltoja, koska ihmiset haluavat asua kaupungeissa. Tästä syystä pitäisi luopua uusien ratakäytävien suunnitteluista välittömästi. "Tunnin junatkaan" eivät olekaan tunnin junia, kuten on merkkinoita ja lobattu. Ne ovatkin pikemminkin puolentoista tunnin junia uusimpien selvittelyjen mukaan.

Suomen talous kehittyisi nopeammin ja luonnon kannalta ehdottomasti terveemmin, jos nykyiset radat ja ratakäytävät kunnostettaisiin nykyisen hallitusohjelman mukaan käyttöön. Nyt puolet radoista on vajaakäytöllä tai ihan käyttämättä. Raskasta tavaralogistiikkaa voitaisiin siirtää mielekkäästi näille ja nopealle henkilöliikenteelle vapautuisi välittömästi enemmän kapasiteettia kuin liikennekalustoakaan. 

Kun koko maan radat ja ratakäytävät otettaisiin kovaan käyttöön, voitaisiin poistaa maanteiltä valtavat kuljetusmäärät radoille ja vähentää muutoin lisääntyvää maanteiden kulutusta ja uusien valtateiden rakentamisia. Silloin riittäisi rahaa muun tieverkoston parempaan kunnossapitoon kautta maan. Aluetaloudet tulisivat uuteen nousuun, kun teiden lähiverkosto toimisi ja radat palvelisivat logistiikkaa niin kuljetuksissa kuin henkilöliikenteessäkin kautta maan. Tämä vähentäisi myös kallista yksityisautoilun tarvetta. 

Miksi ei haluta tai kyetä huomaamaan, että päästöt ovat ongelma. Juuri päästöjä tulisi vähentää. Metsiä ja peltoja pitää suojella uusilta ratojen valtateiden liikennekäytäviltä. Tämä olisi oikeaa metsien suojelua, mutta sitä ei ole yksityismetsänomistajien metsätalous ja puutuotteiden valmistus. 

Metsäklusteri tarvitsee puuta ja sitä tarvitaan paljon, siksi suomalaisia metsänomistajia tulee kannustaa rohkaista omien metsiensä kasvatukseen. Eräs keino olisi puolittaa nykyinen puunmyyntejä käytännössä jarruttava kohtuuttoman korkea myyntivero. Se kannattaisi myös taloudellisesti, koska metsäkaupat merkitsisivät rahan kiertoa aluetalouksissa. Kone- ja metsäyrittäjät, korjaamot ja muut metsäalan toimijat saisivat lisää työtehtäviä ja tuloja. 

Verojen saajat eri tavoin saisivat enemmän verotuloja elävästä ja toimivasta metsäklusterista, kun puukauppoja ja metsien hoitoa ja uudistamista jarruttava korkea myyntivero puolitettuna elvyttäisi aluetalouksia ja sitä kautta kansantalouttamme. Kun metsiä hoidettaisiin nykyistä tehokkaammin, niin hiilidioksidiakin sitoutuisi paremmin kasvaviin puihin enemmän kuin nyt. Hiiltä varastoituisi myös runsaammin kaikkiin puutuotteisiin.

Kasvavat talousmetsät ovat paras ratkaisu ihan kaikkeen. Kun maan talous kasvaa metsien kasvun myötä, on mahdollisuus myös mielekkääseen luonnon- ja ympäristönsuojeluunkin nykyistä parempi.

Parlamentrismin ja hallituksen roolit?

Parlamentin ja hallituksen työskentelyn rooleista. 

Ongelma, mikä äskettäin joulun alla realisoitui hallituksen enemmistön ja parlamentaarisen enemmistön välillä on vaivannut minua pitkään ja koko eduskuntatyöni ajan. Hallitusten työskentelyä ohjaa hallituksen enemmistö ja tämän mukaisina tulevat hallituksen esitykset. 

Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan aina sama kuin enemmpistö parlamentissa. Hallituspuolueiden kesken on käytännössä periaate, että hallituksen esityksiä puolustetuttaan eduskunnassa. Parlamentaarinen oppositio ja hallituksen vähemmistö yhdessä monta kertaa olisi kuitenkin parlamentaarinen enemmistö.

Ongelma parlamentarismille on myös asioiden käsittelyjärjestyksen todellisuudessa. Kun hallitus antaa esityksensä, se tulee eduskunnan valiokuntakäsittelyyn, missä olennaista ovat asiantuntijakuulemiset. Käytännössä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat sitoutuneet jo ennalta hallituksen kantaan, mikä voi olla toki yksimielinen mutta monta kertaa myös erimielinen hallituksen sisäisen työskentelyn tuloksena tai moniulotteinen kompromissiratkaisu.

Asiantuntijakuulemiset ovat keskeinen osa parlamentissa tapahtuvaa työtä. Niihin käytetään paljon aikaa. Lainsäädännön halutaan perustuvan

laaja-alaiseen ja eri näkökohtiin perustuvaan asiantuntemukseen. Mutta nyt onkin suuri kysymys, toteutuuko parlamentissa saatu asiantuntemus itse lainsäädännössä? Jos asia on päätetty hallituksessa äänestyksellä ja enemmistöhallitus vie asian läpi ilman, että sitä muutetaan asiantuntijoiden kuulemisten perusteella? 

Tekeekö periaate hallituksen esityksen esitysten kaavamaisesta läpiviemisestä eduskunnan asiantuntijakuulemisista käytännössä tarpeettomia? Itse eduskunnassa jouduin valitettavasti kokemaan varsin usein näin olinpa sitten hallitus- tai oppositiopuolueen edustajana.

Asiantuntijoiden kuulemiset eivät perustelluista näkökohdistakaan voineet vaikuttaa, kun asia oli päätetty hallituksessa ja vaikka opposition ja hallituksen vähemmistö yhdessä olisivat eduskunnassa olleet enemmistö. Suuri kysymys on, toteutuuko parlamentarismi?

Tämä ongelma aktualisoituu juuri nyt. Päivä kuumasta politiikassa aktualisoituu myös suurempi poliittisen vallankäytön kysymys, kuin tiedostetaankaan.  Keskusta tuo perusteluna kannanmäärittelyilleen eduskunnan valiokuntakäsittelyssä esille tulleet

asiantuntijakuulemiset. Näiden perusteella halutaan poiketa hallituksen esityksestä. Kuulen ensi kertaa, että asiantuntijakuulemisten perusteella on muutettu puolueen kantaa! Mahdollistaako tämä todellisuudessa myös parlamentarismia kumileimasimesta todelliseksi päättäjäksi?

Olen ollut kansanedustaja silloin, kun eduskuntamme monin juhlisti satavuotista taivaltaan. Silloin haluttiin nostaa voimakkaasti esille parlamentarismia eli eduskunnan roolia asioiden valmistelutyössä sekä ylimpänä ja todellisena päättäjänä. 

Haluan siis asiasta käytävän laajaa julkista keskustelua. Itse ole pohtinut, kuten edellä kerroin, asiaa jo pitkään. 

Ratojemme sähköistys liittäisi meidät Suomen kasvukäytävään

Ratojemme sähköistys liittäisi seutumme Suomen kasvukäytävään

Syksyn Kuntamarkkinoiden yhteydessä oli Pikkuparlamentissa kolmen kansanedustajan järjestämä miniseminaari Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen valtatie 18 kunnostuksen merkeissä. Tuon palaverin tulos tuli ilmi joulun alla, kun "eduskunnan joululahjarahoissa" myönnettiin määräraha Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen suunnitteluun. Mutta Kuntamarkkinoilta sain muutakin mielenkiintoista esille ja ajateltavaksi aiheeseen liittyen.

Tutustuin jälleen kerran Kuntatalolla Suomen kasvukäytävän edustajiin. He esittelivät Kasvukäytävää koko Suomen kasvun moottorina. Suomen kasvukäytävä - verkosto rakentaa vetovoimaista kasvun ja asumisen vyöhykettä Helsingistä Seinäjoelle. Suomen kasvukäytävä on yhteneväinen Pääradan reitin kanssa. Mukana on Pääradan varren neljä maakuntaa, kuntia ja kauppakamareita pääkaupungista Tampereen kautta Seinäjoelle​.

Me vanhan Pohjanmaan radan varrelta emme ole kutsutut emmekä suoranaisesti täten voi osallistua Suomen kasvukäytävän asioihin, paitsi Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan liittojen kautta voivat niihin kuuluvat alueet ehkä välillisesti olla kuulolla asioista. Pidän osin vahinkona sitä, että vanhan Pohjanmaan radan varren ja vaikutusalueen seutukaupungit, kunnat, elinkeinoyhtiöt ja kauppakamarit eivät voi suoranaisesti osallistua Suomen kasvukäytävän kautta edunvalvontaan.

Mutta ei hätää - meille voisivat Suomen kasvukäytävän hyödyt tulla arvaamattoman runsainakin, kun vain saamme ratamme sähköistetyiksi. Vaikka sähköistyksessä on kyse käyttövoimasta, on olennaisempaa se, että ratamme on sähköistyksessä pakko kunnostaa huippukuntoon ja samalla erittäin nopean henkilöliikenteen mahdollistaviksi. Sähköistyksessä yleensä hitsataan kiskot yhteen, koska ne toimivat maadoitetun virran johtoina. Tällöin radan rakenteiden tulee olla vahvat kestämään niihin kohdistuva kiskojen lämpölaajeminen.

Olisivatko seutumme vetovoimaisia vaihtoehtoja asuinpaikkakuntina maakuntakeskuksissa työskenteleville? Tähän ainakin haluavat uskoa eteläisessä Suomessa kaikki ne paikkakunnat, jotka innokkaasti ajavat "tunnin junien" uusia ratakäytäviä ja ratoja. Uudet ratakäytävät ovat monille myös ongelmia aiheuttavia. Vanhan Pohjanmaan radan osalta täällä ratakäytävä on jo olemassa, ei tarvita maiden lunastuksia. Maantieliikenteen turvallisuuskin paranisi maanteiden ja ratojen kohdatessa eritasoratkaisuin tai muutoin tasoristeysturvallisuutta parantaen. 

Minne rautatiet mahdollistavat elinvoimaa ja monialaista kehitystä, sinne havaintoni mukaan rakentuvat hyvät maantietkin. Mielestäni ratojemme sähköistyksen kautta meidän kannattaa aktiivisesti pyrkiä Suomen kasvukäytävän kehityksen siivelle.