10.1.2007

Tänään keskiviikkona on eduskunta työskennellyt jo toista päivää loppiaisen jälkeen alkaneena vuonna. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on nyt täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta. Oma puheeni on tulossa vasta iltamyöhällä. Istunto jatkuu tänään pitkälle iltayöhön. Tulen puhumaan hyvien palveluiden ja ihmisiä lähellä olevien toimintojen puolesta. Pienet kunnat voivat tarjota yllättävän edullisesti kuntalaisilleen inhimilliset lähipalvelut. Tehokkuuden nimissä vaadittaisiin suurkunnissa liian helposti entisten kuntakeskusten palvelujen supistamista tai lakkauttamista. Lähipalvelujen tilanne ehkä jatkuuu lähes ennallaan niin kauan kuin nykyiset virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat tehtävissään, jos näin sovittu. Mutta kun tehtäviin tulee polvi, joka "Joosefista mitään tiedä", on todennäköistä toimintojen keskittäminen. Silloin lähipalvelut ovat ilmeisessä vaarassa ja erityisesti, kun ns. porkkanarahat ovat syödyt. Toivottavasti näin ei tapahtuisi. Mutta elämä on raadollista valitettavasti tulevaisuudessakin. Siksi haluaisin puolustaa kuntien itsenäisyyttä siellä, misssä näin itse vankasti halutaan. Siellä, missä itse halutaan tehdä liitoksia ja tämä havaitaan järkeväksi, on asia tietysti toinen. Esimerkiksi Konneveden oma terveyskeskus toimii pienessä kunnassa aivan malliksi suuremmille. Samoin parin tuhannen asukkaan Kinnulassa on kaksi lääkäriä, kaksi hammaslääkäriä ja muita erikoisosaajaia palvelemassa asukkaita. Myös lukio on yksi maamme eturivin oppilaitoksia alallaan. Nämä ovat onnistuneen itsenäisyyden malliesimerkkejä.

Korostan vielä kerran, että kunnat eivät yleensä itse ole syyllisiä kireään taloustilanteeseen. Syy on vahvasti valtion, mikä on puolittanut kansalaisten perustarpeisiin osoitettujen valtionosuuksien määrän reilussa kymmenessä vuodessa. Tälle ajalle mahtuu eri nimisiä hallituksia ja taloudellinen lama. Nyt olisi aika valtiolla korottaa kuniten valtionosuuksia. Tästä olen lukuisia ja monia kertoja muistuttanut eduskunnan täysistuntojen puheissani asianomaisissa yhteyksissä ja teen sen tänäänkin. Itse kunnalliselämässä mukana olevana tunnen kuntapäättäjän tuskan ja se on erittäin hyväksi eduskuntatyölleni. Tiedän, mistä puhun. Ja en aio vaieta jatkossakaan. Haluan puolustaa ihmistä lähellä olevia asioita.