HYVINVOINNIN TULEE KUULUA JOKAISELLE

Vaalikauden viimeisimmät vsltiopäivät ovat ns. pitkät valltiopäivät, jotka jatkuvat edelliseltä vuodelta helmikuun puolivälin yli. Täysistuntotyöskentelyn on ennkoitu jatkuvan helmikuun 20.päivään asti ja valtiopaivien päättäjäiset ovat maaliskuun 13.päivä.

Tässä on syy, miksi minua ei vielä nähdä vaalitoreilla, koska haluan olla ehdottomasti läsnä eduskunnan täysitunnoissa ja valiokuntien kokouksissa. Minulle on tärkeintä, johon valtakirja on uskottu nelivuotiskaudeksi. Muuta en voisi ajatellakaan.

 

Juuri äsken tein kaksi lakialoitetta, joilla halusin laajentaa kotitalousvähennyksen lisäämistä remonttitöissä ja kyseisen vähennyksen ulottamista myös asunnon muutosta johtuviin kustannuksiin. Ahkera ihminen joutuu työtä hakiessaan useiin. ns.pätkätöihin ja asuinpaikan muutot ovat tuttua arkea.

 

Tein kolmannen kerran myös lakialoitteen perintöveron poistamisesta lähiomaisilta. Kyse on yhteiseksi koetusta ja jo moneen kertaan verotetusta omaisuudesta. On väärin, jos leski joutuu harkitsemaan muuttoa omasta kodistaan poerintöveron takia.

 

Arjen ja elämän kysymykset ovat minulle tärkeitä niin lapsiperheiden, nuorten, opiskelijoiden, työikäisten, eläkeläisten ja vammaisten kohdalla. Yhteiskunnan tulisi olla inhimillinen eikä kova. Siksi myös hoito- ja hoivatyöhön on panostettava. Henkilökuntaa on saatva lisää ja työstä on maksettava vkunnon palkka. Sama tavoite koskee myös omais- ja kotihoitoa.

 

Sivistysvaliokunnassakin mukana olevana, tällä kertaa ainoana keskisuomalaisena, minulle ovat tärkeitä kouluihin ja oppilaitoksiin liittyvät asiat. Koulujen työrauha on turvattava ja koulukiusaaminen on estettävä. Aikuisina tiedämme, että panostaminen lapsiin ja nuorisoon on sijoitus tulevaisuuden hyväksi. Siihen on ollut varaa heillä, jotka ovat eläkeläisiä ja viime sotien veteraaneja. Siksi suomalaisen yhteiskunnan on pidettävä hyvää huolta vanhemmasta väestä. Hyvinvoinnin tulee kuulua jokaiselle.