Syntymäpäivät 60 vuotta ja tuntoja 45 vuoden takaa

Tänään on yhdeksäs elokuuta 2007. Huomenna ovat syntymäpäiväni nimipäivänäni. Haluan viettää ne huomenna ihan lähipiirissä samoillen isoisäni peltoja äitini syntymäkodin tanhuvilla Kalajoen varrella Ylivieskassa. Se on minulle juhlaa! Saan olla niillä paikoilla, joilla aura on kyntänyt suomalaista peltoa leivän ja toimeentulon saamiseksi. Käyn isovanhempieni haudalla ja lyhyt hetki läheisten kanssa äitini syntymäkodissa on juhla arjen keskellä.

 

Lauantaiksi palaan Keuruulle toimittamaan ylioppilasluokkatoverini pyynnöstä hänen tätinsä hautaansiunaamisen Keuruun siunauskappelissa. Menomatkalla Pohjanmaalle koukkaan eduskunnan työhuoneeni kautta mm.katsomassa sinne tulleet postit, joita ei ole käännetty Keski-Suomeen. Avustajalleni jätän myös muutamia tehtäviä. Tänään torstaina tulee 45 vuotta isäni kuolemasta kodissamme Multian Riuttakoskella. Kesä 1962 oli hyvin sateinen, korjuutöistä pelloilla ei tahtonut mitään. Isäni kuoli yllättäen keuhkoveritulppaan.

 

Olin hakemassa Multian apteekista hänelle lääkkeitä, kun apteekkari tuli takahuoneesta ja sanoi: Lääkkeitä ei enää tarvita, tohtori on mennyt teille kotiin, mene nyt kiireesti kotiin". Oli näet sovittu, että apteekista soitetaan lääkärille, jotta haen oikeat lääkkeet. Mutta heti kotoa lähdettyäni oli äitini havainnut isäni tilanteen ja kutsunut lääkärin kotiimme. Tuolloin Multialla oli kaksi lääkäriä, Mäki-Mattilan pariskunta. Käytäntö oli myös lääkärin saanti kotiin. Sateisella soratiellä näin Markku pekolan taksin voimakkaat jäljet, kun auto oli syöksynyt kotimme kohti.

 

Tuolloin15-vuotissyntymäpäiväni saatoin äitini ja naapurien kanssa isämme Multian kappelille Sinervän hautausmaalle odottamaan hautaansiunaamisen päivää. Multian pappilassa rovasti Risto Ruskokiven sitten sovittiin hautaansiunaaminen sunnuntaille 26.8.1962 jumalanpalveluksen jälkeen avoimen haudan äärelle paikalle, jossa isäni oli edellissuntaina ollut saattamassa kummitätiään hänen viimeisellä matkallaan.