maanantai-iltana 10.9.2007

Tulin juuri Keuruun kaupunginhallituksen kokouksesta. Olen kokenut hyväksi sen, että kansanedustajana olen mukana myös kunnallisissa asioissa. Ainakaan minä en tietäisi mitään siitä reaalitodellisuudesta, jossa meitä ihmisiä llähellä olevia päätöksiä tehdään, ellen olisi itse mukana. Kuntapäättäjän työ ei ole helppoa. Tuntuu, että kaikesta on tingittävä. Jatkuvasti on kohtuutonta painetta saada yhä vähemmällä panostuksella yhä enemmän. Tämä ei voi onnistua, etteikö jossakin jouduttaisi kärsimään. Työtekijät ovat jo pitkään olleet kestokyvyn rajoilla. Palveluja on myös jouduttu vähentämään.

 

Siksi valtion on tunnustettava ihmisten perustarpeet ja osoitettava kunnille rahaa niiden hoitamiseen. Aion tuoda tätä yhä edelleen esille kaikessa eduskuntatyössäni. Ihminen on aina kaikkien päätösten takana, eivät numerot.