Viikko pääsiäisestä

Viikko pääsiäisestä on kulunut nopeasti. Sen aikana tuli paljon lunta, Multialla ainakin 20 senttimetriä ja haapamäellä ehkä hieman vähemmän. Eduskunnassa esiullä ovat olleet sekä Suomen osallistuminen NATO:n nopean toiminnan joukkoihin että valtion talouden kehykset vuoteen 2012 asti. olen osaltani huolissani kansainvälisen rauhanturvaamistoiminnan kuluista, vaaratekijöistä suomalaisille mukanaoleville ja haittatekijöistä omalle puolustuskyvyllemme. Nämä asiat jäävät liian paljon varjoon. Sotilaat, jotka antavat luottamuksella tietoja, sanovat kansainvälisen toiminnan kuluttavan voimavaroja kymmenen kertaa enemmän kuin meille ilmoitettu 2 % on. Tätä olen aina epäillytkin.

 

Kyse on vakavasta asiasta, josta otan selvää. Valtion talouden kehys tuleville vuosille on asia, jota käsitellään eri valiokunnissa asiantuntijakuulemisin  alkavalla ja alkavilla viikoilla. Toivon, että lukijani antavat myös palautetta eduskuntatyöstäni. Sitä on hyödyllistä lukea.

Pääsiäisiltahetkenä 2008

Ensimmäinen pääsiäispäivä on jo päättymässä vajaan tunnin kuluessa. Tänään osallistuin aamukahdeksalta Haapamäen kirkon pääsiäisaamun messuun. Pastori jouni Sirniö pyysi minut eilen ehtollisenjaon vaustajaksi ja tekstin lukemiseen aamumessussa. Tein nämä mielelläni. Kirkkokäsikirja tuo esille Vanhaa testamenttia kullekin pyhäpäivälle edellistä käsikirjaa enemmän ja se on ielestäni hyvä asia. Pääsisäisen vanhan liiton teema löytyy Israelin kansan poispääsyyn Egyptin orjuudesta. Uuden liiton pääsiäinen pääsemistä pois kuoleman orjuudesta. Tänään jumalanpalveluksessa aivan erityisellä tavalla muistutettiin myös omasta kasteestamme, jossa olemme osalliset sekä Kristukseen kuolemaan syntiemme sovituksena että ylösnousemuksen osaan Jeesuksen ylösnousemuksen tähden.

 

Tänään luin myös lehdestä, että Haapamäen kotimme, entisen yhteiskoulun rehtorin virkatalon asuja vuosilta 1951-57  Haapamäen yhteiskoulun rehtori ja sittemmin kouluneuvos Sakari Helle on siirtynyt tästä ajasta. Sytytin kynttilälyhtyyn pihamme portaille muistokynttilän kotimme entisen asujan muistolle. Raamatussa sanotaan:.."hänen asuinsijansa ei häntä enää tunne..." Näinkin toki on, mutta monet entiset oppilaat aikain takaa muistavat koulun rehtorin ja uskonnon opettajan Sakari Helteen. Hänen työnsä on ollut osaltaan Suomen nuorison kasvattamista, mutta myös tärkeä lenkki Haapamäen kouluelämässä, jonka vaikutukset ulottuivat laajalti. Haapamäeltä rehtori Sakari Helle siirty Jyväskylän Normaalilyseon rehtoriksi ja eli kunnianarvoisat eläkevuotensa Oulussa. Muistokynttilä kotimme portailla muistutti entisestä talomme asujasta, joka on nyt siirtynyt ajallisista kodeista uskomme mukaan kirkkauden kotiin. Nykyisemä Haapamäen yläasteen johtokunnan puheenjohtajana kunnioitan entistä Haapamäen yhteiskoulun rehtoria.

pääsiäislauantaina 2008

On pääsiäislaunatai-ilta. Tulin hetki sitten Keuruulta toimittamasta nuoren 37-vuotiaan miehen hautausta ja sen jälkeen olleesta muistohetkestä, joka pidettiin Keuruun vapaaseurakunnan tiloissa. Lohdutuksena omaisille muistohetkessä oli paljon hengellistä musiikkia, joka kuljettaa surussa eteenpäin.

 

Aiemmin päivällä olin läsnä myös Keuruun siunauskappelissa seurakuntamme entisen kirkkoherran, lääninrovasti Heikki Karttusen Saara- puoliso saatettiin haudan lepoon. Hän oli tehnyt ansiokkaan työn uskonnonopettaja Keuruun ylä-asteella ja lukiossa. Tehtävä on erityisen vaativa, koska uskonto on varsin ns. opettajaherkkä oppiaine koulussa, jossa opettajan oma persoona ratkaisevan tärkeässä asemassa. Itse olen ollut kolme vuotta myös kyseisen oppiaineen opettajaja Vaasassa, Kiikassa, Lohjalla ja Tervakoskella, joten kokemuksesta tierdän tämän.

 

Saara Karttunen teki merkittävän myös pappilan emäntänä. Itse asiassa hän jäi historiaan Keuruun viimeisenä kirkkoherranpappilan emäntänä. Vuosisatainen arvokas historia Keuruulla kirkkoherranpappilassa päättyi hänen myötään miehensä Keuruun rovastikunnan lääninrovastin ja Keuruun kirkkoherran Heikki Karttusen siirtyessä eläkkeelle 1980-luvun puolivälissä. Annan mitä suurimman kunnioitukseni Keuruun viimeiselle kirkkoherranpappilan emännälle.

Palmusunnuntaina 2008

Tänään on palmusunnuntain ilta. Kristikunnan hiljainen viikko on alkanut. Olin tänään aamupäivällä Keuruun kirkon jumalanpalveluksessa. Menin pitkästä aikaa lehterille. Kirkko avautuu sieltä toisenlaisena kuin itse kirkkosalista. Lehteriltä ainakin Keuruun kirkossa aistii kirkon suuruutta. Jumalanpalveluksen jälkeen olin sopinut kirkkokahvien jälkeen lähiomaisen tapaamisen liittyen pääsiäislauantaina Keuruun siunauskappelissa hautaukseen, jonka lähiomaisten pyynnöstä toimitan. Nuori alle 40-vuotias mies on siirtynyt tästä ajasta äkkiarvaamatta. Olen tuntenut hänet jo koulupojasta lähtien.

 

Tämän jälkeen menin Multialle Tarhapänjärven Lummilanlahden rannalla olevalle rantasaunallemme. Kävin kokeilemaan sen savupiipun vetoa. Yllätyksekseni muutaman paperitollon tuhkanpoistoluukussa polttamisen jälkeen veto oli varsin hyvä. Kesäisin tuntuu, että hormi vetää sisäänsä kaikki rannan savut, mutta ei vie pois kiukaan eikä hellan savuja. Nyt oli hyvä veto. Poltin vanhoja saunavihtoja ja muhkeat savut ulos lähtikin piipusta.

 

Sitten soi puhelin. Tuttu henkilö soitti. Pyysi käymään sairaalassa vaimonsa luona antamassa ehtoollista, jos vielä vastaanottaja jaksaisi. Muutoin pidettäisiin rukous. Lupasin lähteä heti. Olin juuri laittanut saunanpesän puita täyteen ja sauna alkoi lämmetä. Meillä papeilla on kuitenkin hälytysvelvollisuus lähteä. Tarkistin, että ei ole palovaaraa ja lähdin. Vaihdoin Riuttakoskella mustan puvun, otin Kirkkokäsikirjan ja tunnin kuluttua olin lupaukseni mukaan Keuruun terveyskeskuksen aulassa. Omaiset olivat vastassa. Ehtoollisvälineet oli otettu esille ja vietimme Kirkkokäsikirjan mukaisen ehtoollishetken.

 

Olen kiitollinen, että omaiset halusivat tätä. Ehtoollista emme vietä liian usein. Vapahtajammekin on kehoittanut ehtollisen asetussanoissaan "niin usein kuin te..." Jos Jumala on päivät niin asettanut, että tämä jäi vuoteessa olevalle tai kenelle tahansa ajassa viimeiseksi ehtoolliseksi, niin saamme tietää, että ehtoollinen on kuolemattomuuden lääke. Toivon, että te hyvät lukijani olette valmiit pyytämään omaisillen tai itselle ehtoollista arkailematta, kun normaaliin ehtoolliskirkkoon ei voi käydä. Jumala on läsnä ja se on hyvä asia. Käykäämme hiljaisen viikon sanoman äärelle myös seurakuntiemme tilaisuuksissa.

Puu liikkeelle verohelpotuksin

Viime aikoina on paljon puhuttu Suomen puuhuollon ongelmista, joita venäjän puutullit tulevat aiheuttamaan. Minulla on tähän hyvä ja taatusti toimiva ratkaisu. Puun myyntiveroa on alennettava tuntuvasti. Se saa taatusti puuta liikkeelle niin, että yhtään shaa tai tehdasta ei ainakaan puupulan vuoksi tarvitse Suomesta lopettaa. Tämä voidaan tehdä vielä niin, että valtion verotulotkaan eivät laske.

 

Puun myyntiveron alennus tulee kompensoitua sillä, että puuta tulee myyntiin enemmän, joolo9in alennetullakin veroprosentilla saadaan puusta veroja lähes entinen määrä. Loppu täydentyy koneurakoinnin, kuljetuksen ja metsän uudistusten myönteisistä vaikutuksista verotuloihin. Näin yksinkertaista asian hoito todella on, jos vain tahdotaan. Olen tehnyt asiasta tällä viikolla lakialoitteen ja toimenpidealoitteen, ne löytyvät rassaamalla internet sivujani www.laurioinonen.net.

Vierailin Kainuun Prikaatissa

Keskiviikkona 5.3.2008 olin puolustusvaliokunnan matkalla Kajaanissa tutustumassa Kainuun Prikaattiin, joka on yksi puolustusvoimiemme kolmesta valmiusryhmittymästä. Muut valmiusyhtymät ovat Porin prikaati Säkylässä ja Karjalan prikaati Valkealan Vekarajärvellä. Kaikilla joukko-osastoilla ja varuskunnilla ovat toki omat valmiudelliset tehtävänsä, mutta maavoimien valmiusyhtymät edustavat maavoimien eri aselajien yhteistoiminnallista kokonaisuutta. Kainuun prikaatissa ovat osana kokonaisuutta mm. Kainuun jääkäripataljoona, Kuopion pataljoona, Pohjan pioneeripataljoona, Pohjois-Suomen viestipataljoona, Kainuun tykistörykmentti ja Kainuun soittokunta sekä varuskuntaa palvelevia tukitoimintoja. Valmiusyhtymä on täten kykenevä maavoimien sotilaallisiin toimintoihin jo oman kokoonpanonsa varassa.

Kohdatessani Kainuun prikaatissa palvelevia varusmiehiä huomasin nuorten asevelvollisten hyvän motivaation tehtäviinsä heidän esitellessään kalustoa ja tehtäviään meille vieraille.

Kainuun prikaati antaa koulutusta erityisesti laajoilla metsäalueilla käytäviin taistelutoimiin. Suomi on pinta-alaltaan eurooppalaisittain varsin suuri maa ja siksi juuri tätä metsäolosuhteisiin soveltuvaa koulutusta tarvitaan uskottavan puolustuksemme ylläpitämiseksi. Rauhanaikana myös viranomaisille puolustusvoimien antamalla virka-avulla on suuri merkitys. Esimerkiksi metsäpalojen sammuttaminen tai kadonneiden etsintä ovat usein esitettyjä viranomaisten avunpyyntöjä puolustusvoimille. Näissä asioissa tulee ilmi emeritus kenttäpiispa Viljo Remeksen sanonta, että puolustusvoimat ovat palokunnan ja poliisin jatko silloin kun niiden omat voimat eivät riitä. Omalta varusmiesajaltani muistan silloisen nyt jo edesmenneen kenttäpiispa Toivo Laitisen opetuksen latinana sanasta militia. Tuo sana sisältää sekä poliisin, palokunnan että armeija. Siinä on hyvä kokonaisvaltainen lähtökohta turvallisuuspolitiikalle.

sunnuntaina Haapamäen kirkossa

Pidän tapanani käydä pyhäpäivisin jumalanpalveluksessa. Tänään kävin omalla paikkakunnallani Haapamäen kirkossa. Paaston ajan sunnuntaipäivistä oli vuorossa "leipäsunnuntai", aiheena elämän leipä. Meitä sanankuulijoita oli kirkossa laskuni mukaan kahdeksan henkilöä. Kirkkoon mahtuisi hyvinkin 300 henkilöä ja seurakuntasalin ovet avaamalla toista sataa lisää.

 

Jumalanpalveluksen arvo ei kuitenkaan ole kävijämäärässä vaan siinä, että läsnä on Vapahtajamme. Hän on koolla sanansa mukaan kaikkialla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Tässä on jumalanpalveluksen suuruus. Saimme tänään viettää myös ehtoollista, johon kaikki kirkkovieraat osallistuivat. Alkavaan viikkoon on hyvä käydä, kun sen on saanut aloittaa jumalanpalveluskäynnillä.