Vierailin Kainuun Prikaatissa

Keskiviikkona 5.3.2008 olin puolustusvaliokunnan matkalla Kajaanissa tutustumassa Kainuun Prikaattiin, joka on yksi puolustusvoimiemme kolmesta valmiusryhmittymästä. Muut valmiusyhtymät ovat Porin prikaati Säkylässä ja Karjalan prikaati Valkealan Vekarajärvellä. Kaikilla joukko-osastoilla ja varuskunnilla ovat toki omat valmiudelliset tehtävänsä, mutta maavoimien valmiusyhtymät edustavat maavoimien eri aselajien yhteistoiminnallista kokonaisuutta. Kainuun prikaatissa ovat osana kokonaisuutta mm. Kainuun jääkäripataljoona, Kuopion pataljoona, Pohjan pioneeripataljoona, Pohjois-Suomen viestipataljoona, Kainuun tykistörykmentti ja Kainuun soittokunta sekä varuskuntaa palvelevia tukitoimintoja. Valmiusyhtymä on täten kykenevä maavoimien sotilaallisiin toimintoihin jo oman kokoonpanonsa varassa.

Kohdatessani Kainuun prikaatissa palvelevia varusmiehiä huomasin nuorten asevelvollisten hyvän motivaation tehtäviinsä heidän esitellessään kalustoa ja tehtäviään meille vieraille.

Kainuun prikaati antaa koulutusta erityisesti laajoilla metsäalueilla käytäviin taistelutoimiin. Suomi on pinta-alaltaan eurooppalaisittain varsin suuri maa ja siksi juuri tätä metsäolosuhteisiin soveltuvaa koulutusta tarvitaan uskottavan puolustuksemme ylläpitämiseksi. Rauhanaikana myös viranomaisille puolustusvoimien antamalla virka-avulla on suuri merkitys. Esimerkiksi metsäpalojen sammuttaminen tai kadonneiden etsintä ovat usein esitettyjä viranomaisten avunpyyntöjä puolustusvoimille. Näissä asioissa tulee ilmi emeritus kenttäpiispa Viljo Remeksen sanonta, että puolustusvoimat ovat palokunnan ja poliisin jatko silloin kun niiden omat voimat eivät riitä. Omalta varusmiesajaltani muistan silloisen nyt jo edesmenneen kenttäpiispa Toivo Laitisen opetuksen latinana sanasta militia. Tuo sana sisältää sekä poliisin, palokunnan että armeija. Siinä on hyvä kokonaisvaltainen lähtökohta turvallisuuspolitiikalle.