Längelmäen viimeisen kirkkoherran lähtösaarnaa kuulemassa Längelmäen kirkossa 28.9.2008

Olin tänään mukana kuulijana Längelmäen kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksessa, messussa, jossa rovasti Pertti Harju piti lähtösaarnansa. Syksyinen kaunis  aurinkoinen aamupäivä kutsui kirkkoväkeä lähes suuren kirkon täydeltä vuonna 1770-1772 längelmäkeläisen kirkonrakentajan Piimäsen hyvin taidokkaasti rakentamaan Längelmäen kirkkoon. Längelmäki on ollut vanha pohjoishämäläinen kantaseurakunta Längelmäveden rannoilla. Nyt kuntauudistusaallon myötä valitettavasti on tapahtunut Längelmäen kunnan  ja seurakunnan lopettamiset vajaat kaksi vuotta sitten. Pääosa entisestä Längelmäen kunnasta siirtyi Jämsän kaupunkiin (Länkipohja ympäristöineen ja kirkonkylän puoleinen osa on nyt Orivettä sekän kunnallisesti että seurakunnallisesti. Jämsään siirtynyt osa on puolestaan Kuoreveden seurakuntaa.

 

Olisin halunnut maassa harjoitettavan jo pitempiaikaisesti sellaista politiikkaa, että maaseutu ja sen kylät olisivat voineet säilyä elinvoimaisina ja perinteikäs Längelmäkikin itsenäisenä. Längelmäen  33. kirkkoherra oli ystäväni Pertti Harju, joka jäi seurakunnan pitkässä kirkkoherrojen sarjassa viimeiseksi. Hän on nyt tosin jo ollut vajaat kaksi vuotta liitoksen myötä Kuoreveden kappalainen, mutta käytännössä Längelmäen pappi. Olen tuntenut Pertin jo pitkään. Noinj neljännesvuosisata sitten olin tammikuisena pakkaspäivänä avustajana koskenpään kirkossa, jossa Pertti asetettiin Koskenpään kirkkoherran virkaan piispa Erkki Kansanahon toimesta. Sitten ystäväni siirtyi Längelmäelle, jossa lähes päivälleen 18 vuotta sitten kastoin perheen tyttären maatalousväen kirkkopyhän yhteydessä.

 

Nyt oli Pertin lähtösaarna. Tämä saarna antoi minulle hyvin paljon. Enemmän kuin monet muut kuulemani saarnat. Sain rohkaisua ja voimaa elämään. Kannattaa käydä kirkossa, kannattaa kuulla saarnaa ja kannattaa hiljentyä. Sen koin todeksi kohdallani jälleen. Jumala oli Henkensä kautta antanut Pertille sanat saarnaan sekä taidon ja rohkeuden. Oli katsetta taaksepäin , tähän hetkeen ja tulevaan aina kirkkautta kohti. Tämä saarna oli sellainen kuin saarnan pitää ollakin, että voisi olla kuulijoille että pitäjälleen viimeinen.

Saarna, jossa on elämän evästä tähän ja perille taivaaseen asti. Esirukouksessa Längelmäelläkin muistettiin kuten varmasti muuallakin

Kauhajoen uhreja heidän läheisiään.

 

Kiitos Pertti saarnasta ja uskollisestä työstäsi Herran elovainiolla! Näin voi aidosti sanoa myös siksi, että Längelmäen kirkkoa ympäröivät kumpuilevat pellot, joilta ajallinen sato on saatu talteen tältäkin vuodelta. Kiitos Jumalalle myös jokapäiväisestä leivästä.

Tänään sitä on Suomessa, mutta maailmalta kuuluu ääniä ruokapulasta. Haluan ottaa nuo hyvin vakavasti. Jumala varjelkoon meitä nälänhädältä ja kulkutaudeita. Ne eivät ole ihmisen kädessä, vaikka luulemme joskus niin. Jotain voimme toki tehdä ja paljonkin, jos meillä Raamatun Joosefin opetus varautumisesta. Se olisi nyt todella ajankohtaista. Siksi eduskunta käy lähiaikoina istuntosalissa ajankohtaiskeskustelun ruuan riittävyydestä. Palaan teemaan tuonnempana.

Kauhajoen murhenäytelmä

Tänään tiistaina 23.9.2008 on ollut kansallinen murhenäytelmä, Kauhajoen koulusurma. Tämä uutinen on hälyttävä. Täysin viattomat ja ulkopuoliset opiskelijat ovat joutuneet surmatuiksi koulutyössään. Uutisoinnissa ei kiinnitetä mielestäni huomiota uhreihin. Halutaanko tällä vältellä kuoleman kovaa todellisuutta? Mikä on uhrien omaisten tilanne? Siitä ei puhuta mitään, haastattelut eivät tätä kerro.

 

On hyvä, että hallitus on kokoontunut. Eduskunnassa tänään istunnon alussa puhemies ilmoitti tapahtumasta. Huomenna on kehoitettu pukeutumaan mustaan pukuun, istunnon alussa on hiljainen hetki. Liian monen nuoren elämä on nyt päättynyt mitä traagisimmalla tavalla. Mitä ajatellaan näissä kodeissa? Mitä ajattelevat sukulaiset ja omaiset? He tarvitsevat tuen ja avun. Jokainen voi rukoilla heille voimia ja surmansa saaneille iankakkista elämää sekä loukkaantuneille ajallista tervehtymistä. Kristityllä on Jumala, jonka puoleen voi huutaa hädän hetkellä. Tänäänkin Jumala kuulee rukoukset.

 

En tunne tapahtumia kuin yleisten uutisten pohjalta. Mutta jotain kysymyksiä on silti herännyt. En aio missään tapauksessa syyttää ketään. Mutta tuntuu kohtuuttomalta, että uhrit joutuivat olemaan aika pitkään ilman ensiapua. Olisiko voitu kenties pelastaa ihmishenkiä, jos apu uhreille olisi voitu antaa heti? Toivon tätä kysymystä pohdittavan virkavallan toimesta vakavasti, jotta olisi heti sopivat suojausvälineet tehdä hyökkäys väkivallan tekijän rauhoittamiseksi. Huoleni on syvä uhreja kohtaan, kuinka moni odotti turhaan auttajaa? Kysymys on kipeä, en syytä, mutta opiksi olisi voitava kipeästäkin asiasta ottaa.

 

Toivon voimia kaikille uhrien omaisille ja ajallaan oikeita ratkaisuja vastaavien estämiseksi ennakolta.

Koskettava veteraanijuhla

Olin tänään sunnuntaina Keuruun sotaveteraanien 40-vuotisjuhlissa. Vein äitini 92-vuotiaan entisen lotan jumalanpalvelukseen Keuruun kirkkoon. Jumalanpalveluksen alussa diplomi-urkuri Matti Pesonen soitti koskettavasti Finlandian. Monet kiittivät häntä kirkkokahveilla tästä ja mainitsivat myös päiväjuhlan puheissakin. Monet kokivat myös ensi kertaa uruilla soitetun Finlandian. Minä olen kuullut, mutta siitä on jo kauan. Oli uudenvuodenyön jumalanpalvelus Mäntän kirkossa. Ja juuri vuoden 1972 käydessä vaihtumaan vuodeksi 1973 Mäntän kanttri Erkki Toikka päätti yöjumalanpalveluksen Finlandiaan Mäntän kirkon uruilla. Kirkko oli aivan täysi ja jumalanpalvelus tuli myös väkeä täynnä olevalle torille kaiuttimien kautta. Tuo yö merkitsi Mäntän kauppalan vaihtumista Mäntän kaupungiksi. Sain olla toimittamassa papin osuutta tuossa tapahtumassa.

 

Finlandia uruilla on niin vaikuttava, että se todella mieleen. Näin myös tänään minulle ja monille muille. Sibelius on Finlandiassa viestittänyt kansan tunnot sortovuosista ja sitten tulevat vienot hiljaisemmat sävelet kuin aavistuksena itsenäisyyden 20- ja 30- luvun rauhan ja kansakunnan toivorikkaan nousun vuosilta ja taas sitten soivat kovast sävelet kuin ennakoiden sotavuosia. Näinkin voi ajatella, vaikka Sibelius ei tiennyt tulevia aikoja ainakaan faktana, koska sävellys on sortovuosilta ennen itsenäisyyttä. Jumalanpalveluksessa saarnasi oppikouluaikanainen uskonnonopettajani teol.tri Hannu Välimäki, jolla on kaksi muutakin tohtorin väiteltyä tutkintoa. Hänellä oli selkeä sanottava jälleen kerran.

 

Viime sotien veteraanien rivit ovat harventuneet, mutta perinteen kantajia on kiitettävästi löytynyt sotien jälkeen syntyneistä. Monille sotien veteraaneille upean syysssään koitossa ollut juhla jäi varmasti voimalatukseski pitkäksi aikaa. Näin myös miniulle.

Sotaveteraanien kirkkopyhä ja juhla keuruulla

Sunnuntaina 21.9.on Keuruun sotaveteraanit ry.n 40 vuotisjuhla. Tämä alkaa jumalanpalveluksella Keuruun kirkossa ja mukaan kuuluvat kunniakaäynti sankarihaudoilla Keuruun vanhan kirkon puistossa ja päiväjuhla. Tuossa juhlatapahtumassa saan olla mukana viemässä juhlivallle osastolle Keuruun kaupungin pöytästandaaria ja pitää lyhyen puheen paikallaolijoille. Olen Keuruun kaupungin edustajana, kansanedustajan rooli on pidettävä erillään. Olen tehnyt eduskunnassa aloitteen lottien ja kotirintamalottien eläketurvan parantamisesta.

 

Kotirintamalotillahan ei ole mitään erityisturvaa viime sotien jopa useiden vuosien työstään. Ei mitään Se on mielestäni väärin. Myös kotirintamalotat tulisi saattaa veteraanietuukisen pariin. Tiedot löytyvät hyvinkin arkistoista. Viime sotien veteraanit ovat kunniakansalaisia. Se tulisi tunnustaa myös käytännössä. Asialla on kiire. Äitini on kotirintamalotta, ahkeran emännän aikanaan vilkas jalankulku on nyt 92-vuoden iässä hidas ja asklmien nousu on vaikeaa. Veteraanien ja lottien asioilla kiire. Kiitos heille isänmaamme vapaudesta!

Veljekset Lehtomäki Oy:n juhlassa

Lauantaina 13.9.2008 olin aamupäivällä Jyväskylän kävelykadulla Keskustan teltalla tapaamassa niitä henkilöitä, jotka halusivat tulla keskustelemaan kansanedustajien kanssa. Arjen ja elämän eri kysymykset nousivat esille. Näitä olivat metsäasiat, bioenergia, eläkkeet, lapsiperheiden toimeentulo ja eri henkilökohtaiset elämän murheet.

 

Illalla osallistuin Keuruulla multialaisen Veljekset Lehtomäki Oy:n 35-vuotisjuhlaan. Upeat  onnittelut Lehtomäen veljeksille ja heidän työntekijöilleen Keurusseudun ja maakunnan metsissä tehdystä metsäkoneurakoinnista! Ihailen henkilökunnan uskollisuutta yrityksen palveluksessa. Monet saivat ansaitun tunniustuksen pitkäaikaisestakin palvelustyöstä saman yrityksen eri tehtävissä. Hyvä työnantaja ja hyvät työntekijöt ovat kohdanneet erinomaisella tavalla.

 

Työ metsissä jatkuu ja nythän vasta tekijöitä tarvitaankin, kun tavoitteena on täyttää 15 miljoonan kiintokuutiometrin määrä, joka jää puuttumaan Venäjän puutullien vuoksi. Tämä puumäärä on löydettävissä Suomen metsistä. Tähän kuitenkin tarvitaan tekijöitä. Onneksi heitä on ja pari viikkoa sitten Jämsänkoskella olleet FinMetko- messut osoittivat minulle sen, että on hyviä nuoria, jotka ovat kiinnostuneet metsäalasta. Siksi tulevaisuus näyttää hyvältä.

Keuruun vanha kirkko 250 vuotta

Tänään sunnuntaina 7.9.2008 vietettiin Keuruun vanhan kirkon 250-vuotisjuhlamessua. Kirkko oli täynnä osin myös perinneasuihin pukeutunutta juhlakansaa. Messussa käytettiin vanhoja jumalanpalveskaavoja sanontoineen ja virsineen. 250 vuotta on neljännes vuosituhannesta. Se on pitkä aika. On eletty ison vihan jälkeisiä aikoja, kun Keuruun Lapinsalmen äärelle on haluttu kolmas kirkkorakennus. Tuolloin on luotettu ja uskottu tulevaisuuteen laajassa erämaiden seurakunnassa. Multia kokonaan kuten Mänttäkin ja osat Vilppulaa ja Ähtäriä kuuluivat tuolloin Keuruuseen.

 

Kun Vilppulan Hokkaskylältä on kirkkoveneellä lähdetty jumalanpalvelukseen, on syyskesällä ja syksyllä jouduttu lähtemään jo aamupimeässä. Ei ihme, että 163 vuotta sattui vakava kirkkoveneonnettomuus, jossa menehtyi yli 20 henkeä. Samoin Multian Nikarasta on matkaa kertynyt maitse kuusikin peninkulmaa. Nikaralaisilla oli myös nimikkoporttinsa kirkon alueelle. Historia opettaa. Nyt koen sen opettavan uskoa, luottamusta ja toivoa. Nämä ovat hyviä eväitä syksyn tiistaina alkavaan istuntokauteen.

Blogeja ei ole mennyt perille

Hyvät lukijani, olen tehnyt ja lähettänyt useit blogeja. Havaitsin kuitenkin niiden puuttuvan blogipalstaltani. On jotain häiriötä, pahoittelen.

T'ämä on soaltaan kokeilu, menevätkö nyt blogit perille.