Koskettava veteraanijuhla

Olin tänään sunnuntaina Keuruun sotaveteraanien 40-vuotisjuhlissa. Vein äitini 92-vuotiaan entisen lotan jumalanpalvelukseen Keuruun kirkkoon. Jumalanpalveluksen alussa diplomi-urkuri Matti Pesonen soitti koskettavasti Finlandian. Monet kiittivät häntä kirkkokahveilla tästä ja mainitsivat myös päiväjuhlan puheissakin. Monet kokivat myös ensi kertaa uruilla soitetun Finlandian. Minä olen kuullut, mutta siitä on jo kauan. Oli uudenvuodenyön jumalanpalvelus Mäntän kirkossa. Ja juuri vuoden 1972 käydessä vaihtumaan vuodeksi 1973 Mäntän kanttri Erkki Toikka päätti yöjumalanpalveluksen Finlandiaan Mäntän kirkon uruilla. Kirkko oli aivan täysi ja jumalanpalvelus tuli myös väkeä täynnä olevalle torille kaiuttimien kautta. Tuo yö merkitsi Mäntän kauppalan vaihtumista Mäntän kaupungiksi. Sain olla toimittamassa papin osuutta tuossa tapahtumassa.

 

Finlandia uruilla on niin vaikuttava, että se todella mieleen. Näin myös tänään minulle ja monille muille. Sibelius on Finlandiassa viestittänyt kansan tunnot sortovuosista ja sitten tulevat vienot hiljaisemmat sävelet kuin aavistuksena itsenäisyyden 20- ja 30- luvun rauhan ja kansakunnan toivorikkaan nousun vuosilta ja taas sitten soivat kovast sävelet kuin ennakoiden sotavuosia. Näinkin voi ajatella, vaikka Sibelius ei tiennyt tulevia aikoja ainakaan faktana, koska sävellys on sortovuosilta ennen itsenäisyyttä. Jumalanpalveluksessa saarnasi oppikouluaikanainen uskonnonopettajani teol.tri Hannu Välimäki, jolla on kaksi muutakin tohtorin väiteltyä tutkintoa. Hänellä oli selkeä sanottava jälleen kerran.

 

Viime sotien veteraanien rivit ovat harventuneet, mutta perinteen kantajia on kiitettävästi löytynyt sotien jälkeen syntyneistä. Monille sotien veteraaneille upean syysssään koitossa ollut juhla jäi varmasti voimalatukseski pitkäksi aikaa. Näin myös miniulle.