Pyhäinpäivän aikaan 2008

Tätä kirjoitettaessa ovat vielä pyhäinpäivän aattoillan myöhäishetket. Olen iltapäivällä sytyttänyt Multialla Sinervän hautausmaalla isäni Sulo Oinosen haudalle kaksi muistokynttilää. Olen ajatuksissisani valmistautunut huomenna pyhäinpäivänä Haapamäen hautausmaalla karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä pidettävää puhettani varten. Isäni haudalla käynti oli yksi osa tuota. Hän oli syntynyt Jaakkimassa ja asunut ennen sotia Lumivaarassa.

 

Lainasin Keuruun kirjastosta kaksi kirjaa, joista toivoin saavani jotain utta puhettani varten varten. Toisen teema 0n "Uhrattu nuoruus", Sodassa koettua ja toinen käsittelee luovutettuun alueeseen kuuluneita Suomenlahden ulkosaaria. Kirjan nimi on "Kotisaaret". Täällä Haapamäellä tai lähiseuduilla ei taida enää olla ketään, joka olisi kotoisin noilta saarilta. Aiemmin tunsin erään kunnianarvoisassa iässä olleen vanhuksen, joka oli kotoisin Seiskarin saarelta. Nuo Suomenlahden ulkosaaret ovat aina kiehtoneet ajatuksiani. Elämä niillä on ollut erilaista kuin muualla. Sitten saarten jouduttua rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle, ne ikäänkuin vajosivat mereen. Niille ei päässyt eikä niistä puhuttu. Toiveet Suursaarelle pääsystäkin ovat olleet lyhytaikaisia. Kuitenkin nuo saaret silti yhä edelleen ovat.

 

Onko tässä pyhäinpäivän sanomaa? Kuolema katkaisee elämän. Se katoaa. Mutta Jumalalle elämän antajalle se on tallella. On ajallinen historia, joka aikanaan häipyy ja katoaa. Mutta on Jumalan todellisuus, joka on suurempi omat ajatuksemme. Kotkan edustalta voi nähdä hyvällä säällä Suursaaren piirteet. Johanneksen Ilmestyskirja Raamatussa piirtää meille kuin kuvastimeen näköaloja taivaasta. Sitä emme täältä näe, mutta tiedämme, että siellä on kaikki hyvin. Olemme kahden maan kansalaiset. Elämme täällä ajassa, mutta Jeesuksen Kristuksen tähden uskovalla on taivaan kansalaisuus. Pyhät ovat perillä. Tavalliset ihmiset, jotka ovat turvautuneet Jumalaan ja Hänen armoonsa. Heidät Jeesus julistaa vuorisaarnassaan autuaiksi. Tuo teksti luetaan aina pyhäinpäivän jumalanpalveluksessa.

 

Minulle pyhäinpäivä merkitsee paljon. Tässä ajassa kuljemme kuin liikenteessä lähivaloilla ajaen, mutta kristittyinä meillä saa olla myös kaukovalot. Tästä teemasta saarnasi vuosia sitten jo edesmennyt Nuorten keskuksen pääsihteeri Matti E.Pitkänen Keuruun kirkosssa.

Hän on perillä. Minä ja sinä lukijani, me teemme matkaa. Armo kantaa perille.